Depths of Eternity

// Joo elikkä Chaos ja sen pentu ois tervetulleita! Päätin sit köhköh valita vessan.. >8D
Ja teksti on mitä on. Vähä niinku meinaa olla sellane hyperi olo.
Ja otsikosta ja koko tästä aloitusviestistä yleensäkin kiitokset ASPHYX:in biisille <8 //

Oli tylsä perus tiistai eli koulupäivä. Mitään erikoista ei ollut ehtinyt tapahtunut vielä koko päivänä. Vain tunnilta tunnille siirtymistä. Yksi tunti tuntui aina vähintäänkin yhdeltä kokonaiselta pitkältä päivältä. Tummatukkainen pilleihin ja keltaiseen kirahvi- kuosiseen T-paitaan pukeutunut poika ei jaksanut nyt ollenkaan keskittyä koulujuttuihin. Ei sillä että se hänen kohdallaan olisi ollut jotain uuttakin.

Päivän ainoalla pitkällä välkällä, eli siis ruokkiksella Ruud oli vetäytynyt poikien vessaan kaverinsa pyynnöstä. Tuolla oli hänelle kuulemma jotain todella tärkeää asiaa, eikä hän halunnut muiden kuulevan. Tietenkin Ruud oli lupautunut kuuntelemaan kaverinsa avautumista. Hän ei koskaan kieltäytynyt olemasta tukena noille sydänystävilleen. Tällä kertaa poika kumminkin oli jo ehtinyt unohtaa syyn miksi he vessaan olivat oikein tulleet. Siitä oli jo jonkin aikaa, kun kaveri oli maininnut jostain kahdenkeskisestä juttelusta. Ja Ruud oli ehtinyt siinä välissä miettiä miljoonia muitakin asioita. Ja yllätys, yllätys, musiikkiin liittyviä asioita.

”Hei hei hei! Kuuntele, vittu täs on hyvät bassot ! Kuuntele ny!”, tummatukka puheli blondille kaverilleen toista kuulokettaan tyrkyttäen. Jeb, musiikkia 24/7 ja tällä kertaa sitä kuunneltiin mp3-soittimen muodossa. Soittimessa pauhasi parhaillaan yksi hänen suosikeistaan, ASPHYX.
”Joo emmä ny.. Mut nii kuule.. Rude mä—”
”Nyt tulee paras kohta! The depths of oblivion! The depths of MYSTERY!”, tummatukka keskeytti kaverinsa puheet mitään ajattelematta. Hän oli nyt täysin musiikkinsa pauloissa, joten sen nyt tiesikin, että silloin poika ei keskittynykkään oikein mihinkään muuhun ympärillä olevaan.

Blondin ilme muuttui jo hieman ärtyneeksi, mutta tummatukka ei huomannut sitäkään. Jatkoi vain örisemistään.
”Niin siis Rude mä vaa sitä et.. Ku mul on vähä—”
”Contaminating the world with death!”, jo toinen keskeytys. Ruud ei todellakaan ollut nyt aivan mukana hommassa. Eikä myöskään siis tajunnut kuinka suututti nyt niin hemmetisti tätä toista poikaa. Ja niin blondi poistui tuhahtaen vessasta ulos. Eipä ollut ihme, ettei metallipoitsu huomannut sitäkään. Meni hetki, että hän tajusi olevansa yksin peilien edessä. Hän ajatteli kaverinsa menneen kuselle, joten hän jatkoi puhelemistaan tavalliseen tapaansa huudellen vessakopeille.
”Tiätsä, sitten kun nää tulee taas johki tänne lähistölle keikalle, nii teitsi lähtee kyl messii sinne!”, tatuoitu poika puhui brittiaksentillaan, eikä todellakaan tajunnut, että oli juuri jäänyt yksin vessakoppejen kanssa..

- Vessathan ovat hyvin jänniä~ Itsekin alotan usein vessaan, kun annetaan vapaat kädet x3 Tosin tyttöjenvessoissa jätkillä on viä jännempää : D -

Rasmus Porter, emo ja erittäin vittumainen pikkupaskiainen, laahusti käytävällä kasvoillaan ilme, joka kavalsi tuon ajatusmaailmaa melko laajalta alalta. Tai poitsaut tämän hetkistä mielialaa tuskin kukaan kykeni kovin laajaksi kutsumaan. No, vitutus oli ihan normaalia, Rasmuksen tapauksessa taas arkipäiväistä.
Poika suunnisti suoraan poikien vessan suuntaan laittoman tiukoissa mustissa pilleissä, löysässä, puoli reiteen ylettuvassa My Chemical Romancen paidassa kaulassaan legengaarinen punainen emohuivi. Ihan vain siitä syystä, että pojan kaula oli lievästi ilmaistuna hieman syöty. Rasmus nimittäin oli pari iltaa takaperin erehtynyt yksiin pippaloihin ja vetänyt hiemn päänsä täyteen jääden sitten itseään huomattavasti vanhemman jyrsijän hampaisiin. Sitä normaalia siis, RIPin muistin mukaan mitään muuta sen tytön kanssa ei ollut tapahtunut, mutta hänen kännimuistinsa oli kehnon puoleinen.

Emo tönäisi poikien vessan oven auki ja katsahti itsekseen puhelevaa kundia kuin kaistapäätä. Tuhahti sitten halveksivasti ja oikoi lavuaareille hypäten erään päälle istumaan heittäen mustan hakaneuloin ja bändin kuvien koristaman laukkunsa syliinsä kaivaen tupakki tarpeet alkaen sitten kääntämään itselleen sätkää.
Rasmus kun ei mielellään tupakkipaikalle viime kertaisen jälkeen lähtenyt. Poika parka kun oli saanut kunnolla turpaansa, kun erehtyi aukomaan sievää päätään väärille ihmisille.

// Damn, heitin nää siis väärään vessaan D8
Kauuuuhee ku mulla kesti! No mut oli loma ja sit iski kouluasiat päälle. Ei tule toistumaan tämä. //


Rude huomasi heti kun sisään astui uusi poika. Emo, ja se vielä kehtasi katsoa häntä kuin halpaa makkaraa! Ruud kohotti vasenta kulmaansa emopojun halveksivalle katseelle. Hän oli tainnut kuulla tuosta pojasta joskus jotain juttua. Joko se todella luuli itsestään vähä liikoja tai se ei tiennyt kuka Ruud oikein oli. Vaikka Rude ny piti sitä oikeastaan melkein mahdottomana. Siis kyllähän nyt kaikki emot ja scenet hänet tiesivät, tai ainakin olisi pitänyt tietää. Ihailtu, karehdittu arvon Rude klikistä hevarit & rokkarit. Vähän kovempi jätkä emoihin verrattuna. Joten mitä tuo katse oli olevinaan?

Rude kääntyi peilin puoleen asettelemaan hiuksiaan, jatkaen yksinpuheluaan. Tummatukkaa alkoi pahasti epäilyttää blondin kaverinsa mykkäkoulu. Yleensä kun se tapasi taas olla melkoinen pölisijä, mutta nyt taas ei kuulunut sitten minkäänlaista vastausta yhteenkään kommenttiin. Rude kääntyi vessakoppejen puoleen ja kutsui tätä nimeltä. Ei vastausta, ei siis niin minkäänlaista. Ei hemmetti. Oliko kaveri tosiaan voinut sitten lähteä noin vain vessasta sanomatta yhtään mitään?

Metallipoju vilkaisi sivusilmällä vieressään seisovaa MCR:rän paitaan pukeutunutta emoa. Se oli tietenkin kuullut ja nähnyt Ruden koko pitkän monologin. Voi miten sopivaa. Mennä nyt nolaamaan itsensä tuollaisen.. No.. Emon nähden! Se kun näytti halveksivan Rudea jo entisestäänkin. Perhana.

Tummatukka puuskahti turhautuneena ja nojautui sitten vasten lavuaaria. Kaivoipa tuokion laukustaan tupakat ja vei niistä yhden huulilleen. Käsi etsi laukusta sytkäriä. Turhaan, ei häneltä sellaista näyttänyt löytyvän. Viimeisin olikin mennyt hajalle eilen, eikä uutta oltu vielä muistettu hommata tilalle.

Taas vilkaisu emoon. Ei kun nyt sentään siltä pitänyt pyytää tulta? Sekin vielä! Ruud huokaili ja kääntyi lopulta epätoivoisena toisen pojan puoleen.
”Et viittis sytkää lainata?”, Rude virnisti koittaen näyttää huolettomalta.

Poika jatkoi monologiaan ja sai sillä Rasmuksen pyöräyttämään silmiään. Kaikkia niitä sitten saikin tässä koulussa katsella. Jokainen enemmän tai vähemmän päästään vialla. Tuo kyseinen yksilö varmaan sitä valitettavampaa ääripäätä. Ainakin, jos joku erehtyisi kysymään tässä asiassa emopojan mielipiteen.
Kyllä tuo näytti Rasmuksenkin olemassa olon huomaavan, joskin hieman myöhässä. Tajusi sulkea suunsa, hyvä niin. Toisen tekemisiä sivusilmällä seuraileva emo huomasi, kuinka tuokin pisti tupakaksi. Ja sitten utelikin jo tulta. Vihreät silmät kohotettiin hetkeksi tuijottamaan, eikä mitään sanottu. Tuhahtaen mustiinpukeutunut poika kaivoi stendarin taskustaan ja heitti sen toiselle luottaen siihen, että poika saisi edes jonkinmoisen kopin.
Heittonsa jälkeen Rasmus kohautti hieman olkiaan ja virnisti pirullisesti keskittyen sitten tupakkaansa. Tiedä mitä sekin oli, mutta tuli tehtyä koska tuntui siltä.

Rasmus oli jälleen kääntänyt katseensa lattiaan, koska hän ei tykännyt tuijottaa ihmisiä kovinkaan pitkiä aikoja kerrallaan. Se oli jo jollain tapaa outoa... Samoin tuijotetuksi tuleminen, joskaan ei aivan yhtä ahdistavaa.
"Joku vitun järki puhua itsekseen?", Rasmus hymähti katse lattiassa, joskin se sieltä sanojen jälkeen kohosi toisen suuntaan. Käsi ojentui ottaakseen stendarin takaisin. Rasmuksella kuin ei ollut pienintäkään aikomusta jättää sitä toisen varmasti kovin hellään huomaan.

Emopoju ei onneksi kieltäytynyt tarjoamasta tulta, vaan heitti sytkänsä Rudelle. Kyllä metallipoju kopin sai. Onneksi. Hän ei olisi kestänyt enää yhtään itsensä nolaamista tuon nähden.
Rude nyökäytti päällään kiitokseksi, vei tupakan huuliensa väliin ja iski siihen tulen. Ainetta imettiin ahneesti keuhkoihin ja puhallettiin sitten savuna ulos. Oi että kun tekikin hyvää. Rude vilkaisi sivusilmällä taas vieressä seisovaa emopojua. Ruud raotti suutaan jo siihen malliin, että aikoi sanoa jotain. Sulkipa tuon sen myös saman tien tajutessaan, että eihän hänellä ollut sille mitään asiaa. Ihan sama mitä sille sanoi, niin vastaukseksi oltaisiin töksäytetty vaan jotain tylyä. Varmaan.

No, kun ei kerran tarvinnut puhua tuolle hyypälle, niin Rude ehti jopa syventyä mietteisiinsä. Mikä oli mennyt vikaan? Miksi kaveri oli hyljännyt hänet yksin vessakoppejen seuraan? Eipä Rude kauan ehtinyt pohtia vastauksia kysymyksiinsä, kun emopoju töksäytteli hänelle jotain. Katse käännettiin tuon puoleen samalla kun puhallettiin keuhkot taas tyhjiksi.
”No itseasias mä kyl luulin puhuvani yhelle tyypille enkä enkä vaa tyhjille vessakopeille”, nappisilmä selvensi toiselle brittiaksentillaan ja ojensi stendarin takaisin omistajalleen jatkaen sitten. ”Mut näköjään tyyppi ehtiki häippästä. Tiiä sit et mis välis..”. Rude kohautti olkiaan ja kuljetti taas aarteensa huuliensa väliin. Miksi hänen edes täytyi selittää tuolle tekemisiään? No, ainakin se nyt kuuli ettei Rude sentään kuulunut niihin friikkeihin jotka tykkäsivät jutella itsekseen.


//Uööö kiire harkkoihin, joten teksti tökstöks ja lyhyt 8< //

Rasmus hymähti ilottomasti ja keskittyi taas tupakkiinsa. Elämä oli paskaa, kaikki oli paskaa ja silti hänen piti yrittää elää tätä. Ei iespannut sitten yhtään, olisi ollut vain niin helvetin helppoa vain viiltää kurkku auki ja vuotaa tyhjiin. Yksinkertaista ja vaivatonta, eikä tarvitsisi kärsiä enää. Jee. No, ei se niin houkuttelevalta kuulostanut… Ja ainahan Rasmus saattoi keksiä jotain muuta mukavaa…
“Vitun reilua”, emo murahti toisen kertomukselle. Myötätuntoako? Ei, mutta ei se nyt varmasti tuntunut kivalta tulla hyljätyksi kesken pitkän selostuksen. Kyllä Rasmus ainakin olisi tahtonut, että se jolle puhuttiin kuunteli mitä oli sanottavana. Turhauttavaahan se oli jos ei kuunnellut… Mutta miksi hän muka välitti vittujakaan siitä kuunneltiinko tuota satunnaista kusipäätä vai ei? Mitä helvettiä se muka hänelle kuului? Miten helvetissä se muka kosketti emopojan elämää millään ilveellä? Niinpä, ei mitenkään.

“Elämä on paskaa“, Rasmus mutisi enemmän itsekseen tuijottaen lattiaa murhaavasti. Ihan kuin se olisi mitään Rasmukselle tehnyt tai sille kostaminen olisi oloa parantanut. Mikä olisi auttanut? Jaa-a, sen jos tietäisi olisi varmasti viisas ihminen.