Don't pollute me with your breathe

+ Nora----ja yllätyshahmo? :’’D +

Vaaleahiuksinen, keltaharmaaraidalliseen hihattomaan huppariin pukeutunut nuorukainen heilutteli jalkojaan pöydän alla, samalla kun katse tuijotti biologiankirjan mannerlaatoista kertovia sivuja. Biologia oli aina ollut eräänlaista pakkopullaa lyhyelle tyttöpojalle, jonka hopeametalliset, kyynärvarteen sijoitetun lävistysrenkaat välkehtivät auringossa aina sivua kääntäessä. Vaaleita hiuksia harottiin vasemmalla kädellä ja oikea käsi laskeutui hetkeksi pöydän alle vasten tummanharmaita pillifarkkuja. Lukeminen tuntui uuvuttavan tylsältä varsinkin sen vuoksi, koska jokainen jo kerran selattu sivu löytyi kuvamuistina pojan päänupin sisältä. Koeviikot olivat yksi niistä monista asioista, joita Brisbane ei arvostanut. Ne olivat tylsiä ja ponnettomia, eivätkä tarjonneet käytännössä sen suurempaa haastetta kuin pullonkorkin poistaminen pullonsuulta. Tekstiä ei tarvinnut kuin tuijottaa tunti toisen perään ja kaikki löytyisi koetilanteesta muistista.

Raskas huokaus päästettiin vaaleiden huulten lomasta ja ruskeat silmät kääntyivät hetkeksi pilveen painunutta taivasta kohti. Bambi värähti hieman ja oikealla kädellä sitten hieroi vasemman kätensä olkapäätä. Ilma oli ollut odotettua kylmempi ja aina helposti paleleva poikanen kirosi mielessään sitä, että oli pukenut päälleen vain hihattoman hupparin. Tennareihinsa Bambi oli piilottanut punaiset villasukat, jotka mukavasti lämmittelivät varpaita. Vastahakoisesti tylsistynyt katse vietiin kirjaan ja tiettyä kohtaa tekstistä tuijotettiin tiiviisti, ennen kuin katseen sallittiin siirtyvän seuraavaan kohtaan.

+ here we come! n_n +

Koulupäivän harmauteen ja tummien vaatteiden massaan toi väriä lyhyehkö tyttö jolla oli räväkät, hiukan kiharretut pinkit hiukset joiden sekaan oli eksynyt muutamia valkoisia hiuslisäkkeitäkin. Hänen korvillaan oli suuret, värikkäät kuulokkeet joiden läpi kuului jos jonkinnäköistä jumputusta. Keltaiseen printtipaitaan pukeutunut scenetyttö tanssahteli pienesti musiikin tahtiin omaan maailmaansa uppoutuneena, sylissään kasa kirjoja ja olallaan sateenkaarenraidallinen laukku, huomaamatta edes että useimmat ihmiset väistivät häntä kummastellen otsa rypyssä.

Pandora hyräili musiikin mukana hypähdellessään pihalle, ja antoi katseensa kierrellä hetken pöytiä joissa olisi tilaa, ja huomasi eräässä pöydässä olevan vain joku yksinäinen susi. Scene lähti kipittämään vauhdilla pöydän luo, kompuroiden hiukan mutta selviten kaatumatta määränpäähänsä.
"Moi! Kai mä saan istua tähän?" pinkkipää kysäisi iloisesti ja istui vastapäätä blondia, laski kirjansa pöydälle ja katsoi toista ruskeat nappisilmät innosta ja ystävällisestä uteliaisuudesta tulvillaan kuin koiranpennulla.
"Jos sä haluut et mä häivyn niin senkus vaan sanot. Oi, sä luet vissiin kokeisiin, sori! Mut ei kai haittaa jos mä oon tässä vähän aikaa, kun muualla on ihan kamalan ahdasta ja mitään pöytiä ei oo vapaana ja sillee", Panda höpötti hymyillen suloisesti, ja huomasi sitten toisen käsivarsien lävistykset ja hihkaisi innosta.
"Oi! Ihanat, onko sulla muuallakin lävistyksiä?" Dora kysyi ja katsoi toista silmät suurina, liikahdellen hiukan levottomasti kuin aina yleensäkin.

+ toivottavasti Bambi sietää Doraa XDD +

Punaista kynää pyöriteltiin vaaleissa sormissa ja Bambin katse kirjassa oli laiska. Pelkkä katse kirjassa kertoi siitä, miten häntä koko aine puistatti. Miten yksi ainut oppiaine oli voinut nousta niin pahaksi vastukseksi, että se sai vainoharhaisen pojan puremaan alahuultaan vihaisen näköisenä.
Revi se Bambi havahtui ja pudisteli sitten päätään. Tätä hän ei ollut kuullut pitkään aikaan. Ääni halusi hyvin harvoin hänen tuhoavan mitään muita kuin muita ihmisiä. Raskas huokaus ja hiusten pörröttämisen jälkeen kynä asetettiin pöydälle ja silmät suljettiin hetkeksi luomien alle piiloon. Oli parempi unohtaa hetkeksi koko kirja, jos se häntä niin pahasti että sai äänenkin tulemaan pinnalle. Mutta niinhän se oli, lääkärin mukaan ääni oli Bambin ajatusten tuotosta. Se ei ainoastaan varoittanut vaarasta, vaan kuiski Chicagolle niitä joitakin tunteita, joita hän ei itse aina ehtinyt käsittää. Ääni siis saattoi myös haukkua muita ihmisiä Bambille ja se tarkoitti sitä, ettei Chicago syvällä sisimmässään pitänyt jostain henkilöstä ollenkaan. Bambin ystävän Mattin tapauksessa ääni ei sanonut mitään. Se vain katosi. Se oli ihanaa. Bambi halusi äänen katoavan, muttei uskonut sen koskaan häipyvän lopullisesti.

Ajatuksista havahduttiin ja lähes säikähtäneen näköisenä Bambi melkein loikkasi penkiltä. Penkillä kuitenkin pysyttiin ja silmät tuijottivat suurina eteensä istunutta tyttöä, joka oli ilmeisesti hetki sitten sanonut jotain. Puolet tytön puheesta meni ohitse, eikä Brisbane voinut kuin jumittaa ja tuijottaa tyttöä hämmentyneenä. Että toinen osasi olla puhelias. Ja värikäs. Lääkäri oli kerran sanonut että Bambi oli onnekas koska ei saanut minkäänlaisia sätkyjä väreistä.
”Oööh.. joo moi?” Chicago mutisi ja haroi hiuksiaan. Mitään tarkempaa hän ei ehtinyt tehdä, kun tyttö oli jo äkännyt lävistykset ja hihkaissut. Hetken Bambi vain tuijotti tyttöä silmiään räpsyttäen.
”Fuahahahaha…. Kiitos ja on, korvissa ja vatsanseudulla”, Chicago ei tiennyt miksi, mutta hän oli purskahtanut pitkästä aikaa hyväntahtoiseen nauruun. Viimeksi kun hän oli nauranut, oli hän nauranut yltäpäältä veressä koulun aulassa, pesäpallomaila kädessään ja Ronnyn ruumis jaloissaan. Siitä hän ei muistanut paljoakaan, vain sen että lääkkeet olivat jääneet, Ronny oli ollut liian vilkas ja veri oli lentänyt kunnes joku oli pistänyt hänen neulalla rauhoittavaa.
”Sä oot tosi puhelias”, Babmi huomautti ja oli hieman yllättynyt siitä, että ääni oli hiljaa ja hän oli itse rennosti. Se taisi johtua siitä että hän tunsi olonsa pelastetuksi, nyt katsetta ei tarvinnut hetkeen pakottaa biologiankirjaan.

+ Eiköhän ne pärjää <: +

Kun Pandora huomasi että toisen suu liikkui mutta mitään ei kuulunut, rypisti hän aavistuksen otsaansa ennen kuin tajusi että hänellä oli yhä kuulosuojaimina toimineet kuulokkeet päässään! Tyttö naurahti ja otti värikkäät kuulokkeet päästään, laittoi ne laukkuunsa ja kiskoi hiukan röyhelöhameensa helmaa.
Kun blondi nauroi, Panda alkoi myös kikattaa hiukan vaikka ei tiennytkään mille naurettiin, mutta häntä alkoi aina naurattaa silloin kun muut nauroivat.
"Ai, onko sullakin napakoru? Mulla on, ja sitte mulla on naamassa olevien lisäks kaks tonguewebiä ja kieli ja, tai siis onhan sullakin kieli ja varmaan aika monella muullakin, tai en mä itseasias tiedä et onko kaikilla ihmisillä kieltä, kun jos se on vaik leikattu pois niinku kaikissa merirosvoleffoissa niiltä leikataan aina kieli pois. Ja sit ne opettaa papukaijan puhumaan niiden puolesta ja mä en tajuu miten se on mahdollista!" tyttö sanoi ja hihkaisi viimeiset sanat innostunut hymy kasvoillaan.

Kun häntä sanottiin puheliaaksi, Dora virnisti leikkisästi.
"Aijaa, no kun mä oon välillä vähän hyperaktiivinen, katsos kun mä tykkään juoda kahvia ja energiajuomia ja sit joskus colaa, ni sit ku mä oon juonu niit kaikkia sekasin ni mulla vähän ylivirittyy kaikki sellaset nippelit ja nappelit mun päässä tai sillei, en mä siis tiedä onks siellä nippeleitä ja nappeleita, mut kuitenki", pinkkipää pälätti ja viuhtoi käsillään ympäriinsä samalla kun selitti, napaten sitten laukustaan Fantapullon jonka avasi, tökkäsi sinne pillin ja hiljeni hetkeksi kun joi limuaan. Mutta samalla hän napitti toista hyväntahtoisesti.
"Haluatko sä? Mulla olis toinen pillikin, tai aika monta oikeestaan, kun musta on kiva juoda pillillä ni mulla pitää olla monta pilliä. Haluisiksä minkä värisen?" scene kysyi ja otti laukustaan kokonaisen paketin pillejä kaikissa sateenkaarenväreissä ja tarjosi niitä pojalle.

"Ai niin, mä oon Pandora. Useimmat sanoo Pandaks tai Doraks", hän esittäytyi hymyillen.

Kulmia kohotettiin ja Bambin piti mielessään käydä tytön parit lauseet uudestaan läpi, ennen kuin oli ymmärtänyt ne kokonaan. Juttua kielistä kuunneltiin hölmistyneenä ja ennen kuin Chicago ehti itse sitä itselleen ehdottaa, oli ääni jo tullut väliin. AD/HD? – Ehkäpä. Olkapäitä kohautettiin, eikä Brisbanella ollut hajuakaan milloin olisi tavannut yhtä puheliaan ihmisen. TV-ohjelmiakin käytiin päässä, mutta ei sieltäkään löytynyt yhtään niin runsaspuheista. Biologiankirja iskettiin kiinni ja sitä siirrettiin hieman sivuun. Pieni smalltalk tuskin tekisi pahaa ja äänikin oli pysynyt hiljaa. Kaipa sekin oli mielissään, kun ei tarvinnut katseellaan polttaa biologiankirjansivuja. Kädet viuhkoivat toisella ja piristeet mainittiin. Oliko toinen ehkä kofeiiniherkkä ja siksi ylivilli kofeiinin jälkeen?
”No ei sulta tosiaan tota energiaa puutu”, hymähdettiin ja katse seurasi tytön käsi, jotka pian nostivat esiin fantapullon. Chicagollekin tarjottiin ja jos joku muu olisi istunut pojan paikalla, olisi hän varmasti pitänyt tyttöä reiluna ja mukavana. Bambin kohdalla asia oli eri. Se on voinu laittaa juomaan myrkkyä. Siks se otti suhun kontaktia, hiuksia harottiin.
”Ei kiitos, mutta kiitos silti kun tarjosit”, Bambi jupisi ja vilkaisi taivaalle. Tuskinpa se niin oli, mutta asia oli niin pieni ettei ääntä kannattanut lähteä uhmaamaan.

Tyttö esitteli itsensä ja Chicago nyökähti lyhyesti.
”Brisbane. Tai Bambi, kummin vain”, Bambi esittäytyi ja hymyili pienesti. Pinkkihiuksinen oli mielenkiintoista seuraa ja mielessään Chicago kehitteli tytölle vaikka minkälaisia lempinimiä. Vaaleanpunainen pantteri, purkkapää, purkkapallo, purkkis, hattarpaa… Kaikki liittyi olennaisesti tytön hiusväriin.

Möö D: Bambi on harvasanasempi

Kun blondi kieltäytyi fantasta, Pandora kohautti olkiaan hymyillen.
"Eksä tykkää fantasta vai? Musta se on hyvää, se on mun suosikkilimu", tyttö kertoili ja laittoi pillit takaisin laukkuunsa ja joi sitten limsaansa. Sitten esitteli itsensä Brisbaneksi, tai Bambiksi!
"Aww, vähän sulla on ihana nimi, ihan sairaan söpö! Tai siis oot sä muutenkin söpö, mut mä en oo ikinä kuullu että kenenkään nimi olis Bambi, eiks se oo niinku siitä Disneyn leffasta? Musta se on kauheen surullinen kun sen Bambin äiti kuolee siinä, toivottavasti sulle ei oo käyny niin!" Dora höpötti ja lopuksi hänen ilmeensä muuttui hiukan pelästyneeksi, mitä jos toisen äiti olisikin kuollut ja hän vain höpisi näin tökerösti tällaisia.

"Hei sano vaan jos mä oon sun mielestä ärsyttävä, tai siis aika usein käy niin että mulle sanotaan että mee pois sä oot ihan kamalan ärsyttävä, ja en mä haluais olla kenenkään mielestä ärsyttävä ja jos joku ei haluu olla mun seurassa ni sit mulle pitää vaan sanoo. Ku aika monet tekee niin että ne vaan koittaa sietää mua ja sit niitä käy ärsyttää entistä enemmän ja, niinku, nii", pinkkipää selitti hengästyneenä, sillä hän oli puhunut vetämättä lainkaan henkeä välissä. Tytön ilmeestä ja puheistakin kävi selville että hän oli hiukan huolissaan siitä että ihmiset eivät sietäisi häntä. Pandalla ei juurikaan ollut ystäviä, vain paljon tuttuja ja joitakin harvoja kavereita, sillä hieman lapsekasta ja ylienergistä nuorta naista harvemmin siedettiin ainakaan kovin kauaa.

+ se ei oo niin vakavaa :''D +

”On se ihan hyvää. Mullei vaan oo….jano”, keksittiin nopeasti vastaukseksi fantaan koskevaan kysymykseen. Kulmia kohotettiin Doran hihkaistessa jotain ’’aww’n tapaista. Chicago sai kuulla nimensä olevan söpö, myös muutenkin hän oli kuulemma söpö. Ilme pysyi neutraalina ja Bambi alkoi pikkuhiljaa epäillä sitä, että pinkkipää piti häntä tyttönä. Hänellähän ei ollut kovin matalta tai korkea ääni, joten äänikin hämäsi jonkin verran. Jonkinlainen virne käväisi punertavilla huulilla ja Brisbane pudisteli päätään.
”Ei, kyllä mulla mutsi vielä elossa on”, Chicago kertoi ja asetti hetkeksi kätensä puuskaan syliinsä. Toinen oli oikeastaan aika piristävää seuraa, erilaista kuin useimmat joiden kanssa Bambi tuli toimeen. Olihan toinen puhelias, mutta se oli toisaalta aika rauhoittavaa, koska Chicagon ei tarvinnut ottaa paineita omista sanoistaan. Paljoa ei tarvinnut puhua ja hän pärjäsi silti ihan hyvin. Äänikään ei ilmeisesti viitsinyt puuttua asiaan. Bambi kallisti päätään, toisen kertoessa siitä, miten jotkut pitivät häntä ärsyttävänä ja kuinka Chicagon tulisi ilmoittaa, jos piti myös Pandaa sellaisena.

Pitkään aikaan Bambi ei saanut vuoroa vastata ja lopulta vain päätti kuunnella toisen asian loppuun.
”Ei, et sä oo. Sä oot puhelias, mut tällä hetkellä se on ehkä just sitä mitä mä kaipaan”, vastattiin rehellisesti olkapäitä kohauttaen.
”Kokeideen luku kun on puuduttavaa ja muutenkin perseestä, on se kiva päästä juttelemaan välillä”, hän tarkensi ja haroi hiuksiaan. Koko tämän ajan ääni oli pysynyt hämmästyttävää kyllä, täysin vaiti.

"Joo, no mulla on varmaan koko ajan jano kun mä puhun niin paljon että suu kuivuu ja sit mä liikunkin melkein koko ajan ni aina pitää olla jotain energiajuomaa tai limsaa tai jotain muuta juomista", Panda sanoi ja imaisi taas pilliään joka oli jo puolilleen tyhjentyneessä pullossa.
Pinkkipää ei tosiaan ollut ihan varma jutteliko hän tytön vai pojan kanssa, sillä toisella oli tyttömäiset kasvot ja muukin olemus, tosin rintoja ei juuri näkynyt, ja äänikin oli hyvin neutraali joka olisi voinut olla sekä tytön että pojan. Mutta ei Pandora siitä välittänyt, ei sukupuolella niin väliä ollut jos he vain juttelivat, ja oli hänellä tyttöjä ja poikia sekalaisesti kavereinakin. Ja jos kiinnostusta riittäisi enemmänkin, niin hän on biseksuaali, joten asialla ei siinäkään suhteessa ollut väliä. Jokatapauksessa blondi oli todella suloinen tapaus.

Kun Bambi kertoi että hän ei ollut ärsyttävä vaikka olikin puhelias, ja etenkin että se oli juuri sitä mitä toinen kaipasi, Doran kasvoille tulvahti onnellinen ilme. Suu levisi entistäkin suurempaan, suloiseen hymyyn jos mahdollista, ja ruskeat koiranpentusilmät loistivat.
"Niinpä, kokeisiin lukeminen on ihan sairaan tylsää enkä mä koskaan jaksa keskittyä niin kauan että muistasin mitään kokeissa ja ne koetilanteetkin on ihan tylsiä kun kaikki on vaan hiljaa ja piipertää paperille jotain muka-tärkeetä mitä ei tuu koskaan kummiskaan tarviimaan", scene puuskahti hymyillen Bambille lämpimästi.

Juoma kului tytön käsissä uskomattoman nopeasti ja sille ihan pätevä syykin saatiin kuulla. Hiuksia harottiin ja katse viivähti sivuun asetetussa biologiankirjassa, jota hän kyllä ehtisi myöhemminkin tuijottamaan. Bambin molemmat kulmat kohosivat yhteen aikaan, tytön puhjetessa suloiseen hymyyn. Harvat osasivat Bambin mielestä hymyillä suloisesti ja tämäkin hymyn suloisuus taisi johtua siitä, että se vaikutti niin kauniin aidoilta ja iloiselta, että jopa ääni jäi sanattomaksi. Sanaakaan ei kuultu tekohymy-väitteistä. Tytön silmätkin näyttivät puhkuvan aitoa iloa, joka jollain tasolla tarttui Brisbaneen, joka tyytyväisenä hymisten heilautteli jalkojaan pöydän alla. Kokeista puhuminen oli Bambin mielestä uuvuttavan tylsää, jos se ei ollut negatiivista ja/tai valittamista.

”Juuri näin”, tyttöpoika virnisti ja katsoi ruskeilla silmillään suoraan pinkkihiuksisen omiin.
”Mä en yleensä suoraan muista mitään, mun pitää vaan etsiä päästä kaikki tiedot silleen jännästi kuvista. Tai sitten voin kopioida testin suoraan päästäni”, Bambi kertoi asiasta, kuin se olisi ollut jokapäiväistä. ”Siis mulla on kehittynyt kuvamuisti”, poika täsmensi ja puhalsi vaaleita hiuksia silmiltään. Katse viivähti pihalla, joka oli onneksi suhteellisen tyhjä, eikä pursunut kälkättävistä opiskelijoista.
”Sullon muuten jännän väriset hiukset”, Bambi huomautti, muttei lainkaan ilkeästi. ”Niistä keksii hauskoja lempinimiä: hattarapää, purkkapallo, vaaleanpunainen pantteri, purkkis, purkkapää jne”, Brisbane luetteli mietteliäänä.

Pandora katsoa tapitti Bambia koko ajan hymyillen, mutta ei mitenkään ahdistavasti tai karmivasti, vain keskittyen kerrankin johonkuhun. Kun toinen virnisti ja puhui hiukan enemmän kuin äsken, tyttö kallisti aavistuksen päätään ja kuunteli silmät pyöreinä.
"Vau! Haluisitko sä lainata sitä kuvamuistia joskus mullekin?" pinkkipää sanoi nauraen.
"Sille tulis kyllä käyttöä, kun mä varmaan unohtasin oman päänikin jonnekin jos se ei ois mussa kiinni", hän sanoi virnistäen, sukien hiukan otsahiuksiaan pois kasvoilta ja ryystäen sitten limsastaan loputkin.

Kun Bambi kommentoi hänen hiuksiaan, Dora nauroi niin että septumin kultainen rengas vain välkähteli auringonvalossa. Tuon luetellessa lempinimiä hänelle, tyttö kohotti hiukan toista kulmaansa virnuillen.
"Kiitos, jos toi nyt oli kohteliaisuus. Mulle sanotaan aika usein et mulla on hassunväriset hiukset, kerrankin yks kassatäti huomautti mun hiuksista, ja joku hammaslääkärikin on joskus sanonu jotain. Mikä musta on ihan kummaa, koska mä oon ite niin tottunut pinkkiin tukkaan että ihan unohdan välillä että mulla on jotenkin erilainen tukka kun muilla", Panda selitti ja pyöritteli pitkää pinkkiä hiussuortuvaa sormensa ympärille, saaden sen kihartumaan entisestään.

Dora heitti pillinsä aivan pöydän vieressä olevaan pieneen roskikseen, mutta laittoi tyhjän limsapullonsa visusti suljettuna laukkuunsa. Miksi? No siksi, kun kierrättäminen on hyvästä! Ja scenetyttö kierrätti ahkerasti, ja oli muutenkin kuin mikäkin hippi, halusi pelastaa kaikki uhanalaiset eläimet sekä estää ilmakehän saastumista käyttämällä julkisia liikennevälineitä. Eipä hän myöskään lihaa syönyt kovin mielellään, kasvislinjalla pinkkipää oli ollut jo useamman vuoden. Kyllä hän välillä söi lihaa, eikä ollut mikään vegaani tai vegetaristi ainakaan omasta mielestään, hän ei vain pystynyt syömään esimerkiksi kanaa kun ajatteli ensimmäisenä pieniä suloisia kanaparkoja jotka ovat joutuneet kuolemaan hänen syömisensä tähden.

Vaikka se ei ulospäin Bambista näkynyt, oli hän kokoajan varuillaan ja silmäili tytön eleitä. Dora ei kuitenkaan vaikuttanut uhkaavalta, päinvastoin: tytön jokainen ele oli lähes hämmentävän aurinkoinen ja hän vaikutti muutenkin aidolta, eikä sellaiselta joka vain esitti päästäkseen lähemmäs.
Toinen ehdotti nauraen kuvamuistin lainausta ja Bambi hymähti, muttei ollenkaan kylmästi vaan lämpimästi, joka ei ollut aivan hänen tapaistaan.
”Voisinkin”, blondi huokaisi ja hymynkare huulillaan kuunteli viattomaniloisen tytön puheita. Entäs jos se esittää….? ääni kysyi Blondin päässä. Äänikään ei vaikuttanut siltä, että olisi täysin ymmärtänyt puheliasta tyttöä. Dora oli iloinen ja eikä vaikuttanut siltä joka kävisi puukon kanssa kimppuun kun sitä vähiten odotti. Suloinenkin omalla tavallaan. Lisäksi tytöllä oli septum, joka sopi hänen tyyliinsä ja Bamilla oli tapana pitää lävistetystä ihosta, joten hän ei valittanut. Sivullinen olisi voinut luulla heitä kahta parhaiksi kaveruksiksi – tytöiksi molempia tietenkin. Todellisuus oli kuitenkin kaukana siitä.
”Oli kohteliaisuus”, Bambi tarkensi ja haroi hiuksiaan mietteliäänä. Se vaan yrittää päästä lähelle. Ja hei, vaikka sen tarkotuksena ei olis käydä kimppuun, se häipyy tosta jos saa tietää musta. Se on totuus, vaikka se kuinka kirpasis
Hetken ruskeissa silmissä viivähti jotain tuskan kaltaista, mutta pian se siirrettiin sivuun. Hänhän oli tottunut siihen, ei se ollut mikään ihme että ihmiset kaikkosivat.

”Taisi olla hammaslääkäreillä katsottavaa. Sähän oot muutenkin tollanen väripilkku, tai ainakin nyt oot”, Bambi selitti ja hymyili pienesti, ujon tuulen vireen heiluttaessa sekä hänen, että tytön hiussuortuvia. Joskus Bambi värjäisi puolet päästään mustaksi. Se oli ironisesti aika sopivaa hänelle, koska häneltä löytyi periaatteessa sekä paha, että hyvä puoli. Tai sitten oot kokonaan paha?
Nah. Kukaan ihminen ei ole täysin paha tai hyvä. Ääni se osasi olla ystävällinen ja kohottaa mieltä.
”Ooksä kans ykköseltä?”

"Hiemanko olis siistiä, sit mun ei tartteis aina voivotella kun mä en muista yhtään mitään, vaan mä vähän aikaa miettisin ja sit muistasinki jo kaiken. Olis tosi makeeta", Pandora sanoi haaveilevasti, hymyillen Bambille leveästi. Hän suki hiuksiaan toiselta puolen hieman korvan taa, nuolaisten huuliaan kielikorun vilahtaessa näkyvillä. Paljon puhuminen kuivatti suuta ja huulia, vaikka hän olikin vasta juonut limsaa, joka tosin oli makeaa... Vesi olisi varmasti parempi vaihtoehto limsan tilalle, mutta minkäs sille voi että vesi maistui pahalle Pandan suussa.

Koska scenetyttö kerrankin osasi keskittyä johonkin tai johonkuhun, hän keskittyi kunnolla. Siitä syystä pinkkipää huomasi erikoisen katseen häivähdyksen Bambin silmissä, ja se sai hänet kallistamaan päätään hivenen kysyvän näköisenä mutta ei hän mitään kehdannut sanoa. Ei Doralle kuitenkaan toisen yksityisasiat kuuluneet.

"Joo, no oon mä yleensä aika värikäs. Mut värit on musta kivoja, ja niiden sekottaminen ulkonäössä on hauskaa. Ja muutenki, mä vaan tykkään just vaikka pinkistä paljon enemmän ku mustasta. Musta on niin surullinen väri jotenki, se muistuttaa mua viemäreistä ja mustista aukoista ja mustasukkasuudesta", Pandora selitti ja naurahti.
"Ei ku mä oon kakkoselta, oon 17. Sä sitten vissiin oot ykkösellä vai? Oliko kiva tulla näin kamalan klikkiytyneeseen kouluun?" scene kyseli pää kallellaan.

Tytön haaveileva katse oli jossain määrin huvittava ja pieni huvittuneisuuden sävähdys käväisi vaaleanpojan silmissä. Ei ollut pinkkihiuksinen ainut, joka oli Bambin kuvamuistia itselleen himoinnut. Brisbanen oli vaikea itse sanoa, mutta kaipa se oli sellaisille ihmisille, jotka olivat koko elämänsä joutuneet pänttäämään, helpomman kuuloista. Asia ei kuitenkaan ollut näin, oli todella tukalaa kun ei koskaan pystynyt unohtamaan kaikkea. Kaikki ikävätkin muistot oli poltettu mieleen erilaisina kuvina. Hyviä puolia taas oli esimerkiksi se, ettei mikään ollut koskaan hukassa. Jos Bambi jätti jonkun esineen tiettyyn paikkaan, löysi hän sen aina sieltä eikä mikään ollut koskaan hukassa. Eksyminen oli myös vaikeaa, koska vain kerran kun hän käveli jossain, hän muisti miten käveli, mistä ja minkä näköisessä ympäristössä.

Chicago haroi hiuksiaan ja nyökähteli aina välillä tytön puhuessa. Hän todellakin näytti siltä mistä piti. Dora piti väreistä ja oli värikäs. Bambi ei voinut kuin kunnioittaa sitä, että Pandora pystyi ja uskalsi olla oma itsensä, vaikka jotkut varmasti katsoivat häntä hieman kieroon. Bambin kaltaisella ei ollut siihen varaa, koska muiden ihmisten outous ei ollut samanlaista kuin hänen omansa. Muut eivät olleet vaarallisia, hän taas oli. Dora oli outo, mutta hyvällä tavalla, tavalla joka sai Bambin huomion itseensä ja uteliaaksi. Harvat saivat tätä reaktiota aikaan tyttöpojassa.
”Musta kuin mustasukkaisuus”, poika hymähti ja virnisti. ”Kuulostaa jännältä et sä vertaat synkkää väriä johonkin tunnetilaan”, Chicago rupatteli ja kaivoi taskustaan kännykkänsä. Ei hän aikonut siinä istua koko päivää, mutta kenties tytöstä saisi seuraa vielä koulun ruokalaankin? Heti Bambi ei kuitenkaan uskaltanut kysyä, vaan ilmoitti ylös nousemalla olevansa lähdössä. Jos tyttö vaikutti siltä että seura kelpaisi, ehkäpä ääni antaisi Brisbanelle luvan viettää aikaa tytön kanssa. Äänestä puheen ollen, se oli jäänyt hiljaiseksi.
”Jep oon ykköselt ja kun mä en hirveesti klikeistä välitä, niin en oo oikeen osannu kiinnittää niihin huomiota”

Pandora virnisti Bambille ja tuon sanoille. Jep, hän oli hiukan omituinen tapaus ja puheli aina ihmeellisiä juttuja, mutta tyttö ei voinut lapsekkaalle mielelleen ja käyttäytymiselle mitään. Ei olisi Pandora Santanaa ilman naiiviutta.
"No... Niin, sanassa mustasukkaisuus mainitaan musta. Ja muutenkin, mustasta tulee mieleen mulle ainakin sellasia negatiivisia asioita niinku suru tai sellanen", pinkkipää sanoi nauraen kirkkaalla äänellä, vilkaisten toista kun tuo otti esille kännykkänsä mutta sen enempää huomiotaan siihen kiinnittämättä.
Bambin noustessa, Pandan silmät suurenivat ja aiheuttivat hänen kasvoilleen koiranpentumaisen ilmeen. Oliko toinen jo lähdössä? Voi ei, hän oli taas höpöttänyt liikaa!

"Mä muistan ku tulin ykköselle, niin musta oli ihan kamalaa kun täällä oli niin tarkat 'säännöt' että kenen kanssa sai olla ja kenen ei. Ja kun mä oon niin ylisosiaalinen, ni se oli mulle vähän hankalaa. Mut nyt mä oon tottunu, enkä oikeestaan välitä koko tyhmästä klikkiytymisestä mitään", Dora puuskahti, ykkösluokan alku oli ollut hankalaa aikaa pörröpäiselle scenetytölle. Kyllä, hän tiesi olevansa erilainen kuin muut, mutta että siitä aiheutuisi niin paljon eripuraa, syrjintää ja kiusaamista? Järjetöntä touhua.
"Sä oot jo lähdössä? Sori jos mä pälätin liikaa..." pinkkipää sanoi ja hänen suupielensä vetäytyivät alaspäin, katseenkin laskeutuessa pöydän pintaan. Hänen olemuksensa oli nyt niin surkea, aivan kuin joku olisi hetki sitten läväyttänyt litsarin tytön poskelle.

Musta oli tosiaan aika surullinen väri. Kaikissa kirjoissakin surua verrattiin usein mustaan ja kuolemaa mustaan. Kaikki negatiivinen oli mustaa, synkkä kuin musta, musta kuin suru jne. Bambi ei ollut perillä kaunokirjallisuudesta tai runoudesta, ei häntä edes kiinnostanut moinen.

Hetken Bambi tuijotti masentuneen näköiseksi muuttunutta tyttöä. Ei, ei toinen ollut liikaa puhunut. Oli mukavaa puhua joskus ihmisen kanssa, joka ei vain tuijottanut ja tärissyt peloissaan. Tytön seura oli oudolla tavalla rentouttanut, mutta koska Brisbane ei joutunut melkeinpä koskaan pyytämään ihmisiä mukaansa tai ylipäätänsä olemaan seurassaan, ei hän osannut muuta kuin tuijottaa tyttöä mitäänsanomaton ilme kasvoillaan. Oli sääli että tyttö syytti itsenään, mutta epäsosiaaliset taidot omistava tyttöpoika ei osannut kohottaa toisen mieltä tai edes sanoa mitään. Toinen ei ollut kerta kaikkiaan tehnyt mitään ja siksi pieni syyllisyys painoikin pojan mieltä.
”Mä… sori”, blondi sopersi, muttei sallinut itsensä jäävän pahoittelemaan sen pidemmäksi aikaa. Hän kävisi syömässä ja painuisi kotiin nukkumaan. Poika haroi hiuksiaan ja kääntyi kannoilleen.
”Mut joo, kiitti seurast”, poika sopersi ja ääni tyytyväisenä hymisten poika asteli sisälle kouluun.

Kun Bambi ei kuitenkaan sanonut mitään, Pandora nosti kostuneet silmänsä toiseen. Tuo pyysi anteeksi, kiitti seurasta ja lähti, ja pinkkipää jäi istumaan pihan penkeille tuijottaen toisen perään niin kauan kuin vain näki toista. Hän ei välittänyt siitä että koulun kello soi tuntien alkamisen merkiksi, vaan painoi katseensa pöytään eikä voinut estää valtavan surun hyökymistä ylitseen.
Hän onnistui aina pilaamaan kaiken, puhumaan liikaa, olemaan liian innokas, olemaan liian energinen, liian iloinen. Se karkotti kaikki muut pois, ja hän kun oli jo kuvitellut että Bambi piti hänen seurastaan, mutta ei. Turha toivo.

Doran poskelle valui kyynel, minkä hän vihaisena pyyhkäisi pois. Miksi hän tuhlaisi kyyneleitään tällaiseen? Mutta tuntui vain niin pahalta nähdä toisen kävelevän pois sanomatta juuri mitään, lähtevän vain yhtäkkiä, vaivaantuneena.
Siihen scenetyttö jäi vähäksi aikaa istumaan, kunnes nousi ylös ja lähti pää painuksissa kotia kohti. Koulunkäynti ei huvittanut enää lainkaan.

+ kiitos pelistä!♥ +