Pahojaan tekemässä

(Tänne kuka vaan voi tulla Alexandran seuraksi)

Kello oli noin 10 aamulla ja tuo nuori neitonen seikkaili koulun pihalla, kun häntä ei kiinnistanut mennä tunnille. Hän ei edes tiennyt mikä tunti hänellä mahtoi olla. Alexandra kaiveli laukkuaan ja otti sieltä tupakka askin ja sytkärin. Hän suuntasi yhden puun alle ja istui sinne. Hän laski mustan laukkunsa vierelleen ja otti yhden savukkeen huuliensa väliin ja sytytti sen. Tyttö laittoi askin laukkuunsa ja sytkärin työnsi tiukkojen mustien farkkujensa taskuun. Hän veti pitkät henkoset ja puhalsi savut hetken päästä ulos.
Alex katseli pihaa jolla ei ollutpaljoa porukkaa, muttama tyyppi käveli pitkin pihaa ja meni sisälle. Jotkut istuivat penkeillä ja muutamia tyyppejä seilaili pitkin pihaa. Tyttö istuskeli puuhun nojaten ja poltellen rauhassa tupakkaansa. Hän nosti jalkansa koukkuun rintaansa vasten hän nojautui enemmän jalkojaan päin ja kietoi kätensä jalkojen ympärille. Hän laski päänsä polvien päälle ja veti savua keuhkoihinsa. Hän puhalsi savut ulos ja jäi katsomaan savua kun se leijaili tuulen mukana ja loppujen lopuksi hävisi.

//Sophie voisi tulla seuraksi :---D

Korkokenkien kopina vain kuului, kun Sophie Bones käveli nenä pystyssä koulunpihalle. Hän pysähtyi portille, ja katseli ympärilleen. Eihän pihalla ollut melkein ketään vielä. Soph virnisti, ja lähti kävelemään kohti vakiopaikkaansa. Valkoinen Louis Vuittonin laukku vain heilui tytön kädessä. Hän pöyhi hieman hiuksiaan, ja asetti valkoiseta aurinkolasit silmilleen. Juuri kun hän oli istahtamassa, hän huomasi että paikalla istui jo joku. Joku jota hän ei tuntenut. Sophie asetti kädet puuskaan ja nosti lasit otsalleen. Ja hänen paikallehan ei menty. Eikö tälle nuorelle neidille ollut vielä tullut selväksi että Sophie Bones istui tässä, eikä silloin siinä istunut kukaan muu. Ja jos siinä joku istuisi eikä lähtisi välittömästi tämän tullessa, ei kävisi hyvin.

"Kuules sinä neiti, minkä niminen sitten oletkaan, voisitko ystävällisesti siirtyä. Tämä nimittäin sattuu olemaan minun paikkani", Sophie sanoi ja yskäisi hieman kun tytön polttaman savukkeen savut tulivat hänen kasvoilleen. Neitokainen avasi Louis Vuittoninsa ja lisäsi huulikiiltoa huulilleen. Meinasiko tummatukkainen tupakoitsija siirtyä vaiko ei? Jos ei, niin siitä Soph ei pitäisi.

Alex piti silmiään kiinni ja havahtui katsomaan muualle kun kuuli kirkokenkien ääntä. 'Jestas, taas joku Cheerleaderi...' Tyttö ajatteli ja veti savut tupakastaan. Hän painoi päänsä takaisin polviinsa ja puhalsi savut ulos. Hän nosti katseensa taas ylös kun kuuli jonkun nipottavan hänelle että tuo paikka missä hän istui oli toisen. Hän nosti savukkeen suupieleensä ja veti taas savua keuhkoihinsa ja puhalsi ne ulos toista päin.

"Sori, mut tässä ei kyl lue mitään nimeä!" Alexandra sanoi ja katsoi toista pienesti virnistellen. "Ja vaikka lukiski... En nousis tästä..." Hän jatkoi ja tuhahi pienesti kun näki toisen laittavan huulikiiltoa huuliinsa. Hän nosti tupakkansa huulilleen ja veti parit savut ja tumppasi savukkeen maahan ihan viereensä. Hän puhalsi savut pois keuhkoistaan ja katsoi tuota vaaleahiuksista, suurin piirtein hänen pituista tyttöä otsahiuksiensa takaa.

(Sori vähän lyhyt...)

Vielä viimeinen sipaus huulikiiltoa, ja katse käännettiin taas hänen paikallaan istuvaan neitokaiseen. Tyttö poltti tupakkaa, ja se sai Sophien voimaan pahoin. Hän siirsi käden nopeasti nenänsä ja suunsa eteen. Tummatukkainen ei aikonut väistyä. Hän vain sanoi että siinä ei lukenut nimeä, joten hänen ei tarvitsisi siirtyä. Soph hymähti hiljaa. Hän ei luovuttaisi. Paikka olisi saatava hinnalla millä hyvänsä.
"Tiedän, nimeä näytä lukevan, mut paikka on silti mun. Oon istunu tässä joka ikinen kerta, eikä mun oo tarvinnu kenellekkään ilmoittaa siitä. Joten oo ystävällinen ja siirry", cheerleader sanoi ja sulki Louis Vuittoninsa. Ärsyttävää. Miten joku saattoikaan mennä hänen paikalleen. Oikeastaan Sophien ei tehnyt mieli edes puhua koko tytölle. Olihan tämä alhaisempaa kastia. Hyi. Ei tulisi edes mieleenkään tutustua tähä. Se olisi jo liian nöyryyttävää. Kun tämäkin oli. Näytti aivan varmasti siltä, että Soph yritti kaveerata tämän taviksen kanssa. Jotain olisi tehtävä. Jotain mikä saisi epäilyt katoamaan.

Nuorukainen virnisti ja siirsi käden pois nenänsä ja suunsa edestä. Hän asettui hieman lähemmäs paikallaan istuvaa neitoa, ja pian läimäytti tätä poskelle.
"Hups. Anteeks. Ei ollu tarkotus", Sophie sanoi laittaen käden suunsa eteen. Hän astui askeleen taas kauemmaksi, ja avasi laukkunsa. Neitokainen otti esille vaaleanpunaisen glitterillä koristellun kännykän. Hän avasi sen, ja tekstasi nopeasti äidilleen viestin.

// lyhyt.

Alexandra katsoi edessään seisovaa nirppa nokkaa. Voi jestas että tuollaiset ihmiset ottivat päähän. "Tiedän, nimeä näytä lukevan, mut paikka on silti mun. Oon istunu tässä joka ikinen kerta, eikä mun oo tarvinnu kenellekkään ilmoittaa siitä. Joten oo ystävällinen ja siirry" Toinen sanoi.
"Entäs jos en oo ystävällinen enkä siirry?" Tyttö kysyi ja nosti kulmiaan. Hän siirsi katseensa toisen jalkojen ohi koulun katokseen josta välillä tuli ihmisiä ulos ja meni niitä myös sisäänkin. Silloin hän sai läimäytyksen poskelleen. Hänen silmästä olivat epäuskosta suuret, kun hän katsoi toista. "Hups. Anteeks. Ei ollu tarkotus" Tuo sanoi ja nosti kätensä suunsa eteen.

Alex nousi seisomaan ja astui lähemmäksi cheerleaderiä. Hän nosti kätensä ja läimäytti tyttöä kunnolla poskelle.
"Ei hemmetti luuleltko sä omistavas tän koulun! Ihmiset saa istuu missä ne haluu nii et sä et tuu häätää niitä!" Hän huusi ja varmasti sai huomiota muilta ihmisiltä. Hän toivoi että puhelin joka oli toisen kädessä olisi tippunut maahan. Xandra tiesi hyvin että joutuisi vaikeuksiin, mutta ei välittänyt siitä nyt ollenkaan, niin pahasti hänen pinnansa oli nyt palanut.

(lyhyyt...)