I'm here

[nico ja Kevin] //Alussa mukana tän kaveri Sophia.

"Hei nähdään koulussa huomenna!" Whitney sanoi Sophialle - cheerleader kaverilleen. "Joo hei! Tuletko illalla shoppaamaan?" Sophia kysyi ja nosti laukkuaan. "En jaksa. Olen kotona ja kutsun jonkun tyypin." "Ai no nähdään." Whitney heilautti kättään ja siemaisi mangopirtelöään. Hieman tympääntyneenä Whitney lueskeli San Diego - city new lehteä. Siinä kerrottiin jonkun näyttelijän vierailusta ja kaupunginjohtajan toilailusta. Whitney sulkilehden ja tunki sen koriin. Ei kiinnostanut mitään. Whitney oikaisi hamettaan. Hänellä oli päällään oli hopeanhohtoinen Roberto Cavallin luomus. Jalassaan hänellä ole cuccin mustat kengät ja laukkuna mukana kulki luis vuittonin uusi käsiveska.

Whitney joi juomansa loppuun ja tilasi sitten uuden. Nyt oli pakko siemailla juomaa ja mietiskellä. Kenet hän kutsuisi illalla. Vaiko ei ketään. Olihan Sophia kiva ja niin edespäin, mutta aina vain sitä shoppailu ja raha. Sitten elokuva kotona. Whitney kaipasi vipinää elämäänsä. Hänhän oli omalla tavallaan tuhma. Hyvin tuhma. Whitneytä nauratti ja hän kohotti katseensa pirtelöstää. Tuhma - hänkö? Tottakai. Whitney istui selkä suorassa nauraen itselleen. Tänään hän olisikin oikein tuhma.

Ovi kävi koko ajan. Tuttuja virtasi sisään ja ulos. Aina hänelle tervehdittiin. No tottakai hänhän oli cheerleader ja tänään tuhma sellainen. Vain cheerleaderin uniformu meidät erottaa - kertoi joku cheerleader kauan sitten. Whitney kaivoi kassistaan Teenvoguen uusimman numeron. Miten meikkaat silmäsi oikein - juttu kiinnosti vähän aikaa sitten Vanessa Hudgenssin haastattelu. Kaiuttimista alkoi kuulua tuttu I'm here kappale. "They don't see...You're right where I want you and I thinkYou could be..." Whitney hyräili musiikin tahtiin. Olisi hauska saada seuraa. Kyllä kai joku tulisi. Whitney katsoi ympärilleen. Onko täällä ketään?

Kahvilan ovi aukesi pian uudelleen ja sisään astui hiuksensa geelillä pörröttänyt, komeaksi luokiteltava poika. Kevin nosti aurinkolasit pois silmiltään, päälaelleen ja kävi nopeasti kahvilassa olevat ihmiset läpi silmillään. Muutama söpö cheerleader, kasa taviksia, muutama hikinen nörtti ja erääseen nurkkaan oli pesiytynyt emojen ja muiden angstareiden oma pikkukerho. Pojan ilme oli jokseenkin ylimielinen, mutta silmissä tuikki samalla ilkikurinen pilke ja huulia koristi keikarimainen virne. Muutamalla askeleella vihreään printtipaitaan ja tavallisiin, tummiin farkkuihin sekä valkomustiin skeittareihin pukeutunut töyhtöhyyppä oli päässyt kassalle. Kassaneitikin sai osakseen hurmaavan hymyn, kun poika tilasi latten. Pian herkullinen kahvijuoma tuotiin tuon eteen ja Kevin maksoi heti kupposensa, suunnaten nyt kohti pöytää.

Kevinin silmät siivilöivät taas tilaa ja katseen huomatessaan muutama nörtti painautui alemmas sekä nurkkaan pesiytyneet emot painautuivat toisiaan vasten. Pojan katse huomasi kuitenkin jotain kiinnostavampaa, kuvan kauniin tyttösen joka istui yksin eräässä pöydässä. Suuri, virne huulillaan rikas pentu suuntasi Whitneyn pöytään ja laski lattekuppinsa jo pöydälle. Tummahipiäinen oli nähnyt tämän tyttösen ennenkin, tuohan oli yksi kuumista cheerleadereista – aina vain parani. Tosin tytön nimi ei muistunut Kevinille, joten se oli ensimmäinen asia mitä tuo kysyisi. Aluksi kuitenkin..

”Anteeksi suklaasilmä, saako liittyä seuraan?”, ääni joka pojan huulilta karkasi oli mairea ja tuo katsoi syvälle Whitneyn suklaanruskeisiin silmiin, omilla tuikkivilla nallekarhusilmillään. Virne pysyi leveänä ja paljasti myös osan tuon hohtavan valkoisista hampaista.

Whitney kohotti katseensa ja jokin kiljaisi riemusta hänen sisällää. "Liity vain. Tässä onkin tylsää vain istua yksin."Hän sanoi ja viittasi paikkaa vieressään. Enempää ei ollut tilaa. Odotahan, Whitneyn mielessä liikkui. Hei tuohan oli Kevin! Tämä naisten nielijä ja tuhma poika. Räkättävä hurmuri tummine suklaasilmineen. Nallekarhumainen katse ja mairea ääni. No se poika ainakin yritti jotain. "Mitäs kuuluu Kevin?" Whitney kysyi ja katsoi yhä poikaa suoraan silmiin. Kevin näytti hyvältä. "Mulla on tänään erillainen päivä kun yleensä." Hän ilmoitti vähän hymyillen. "Päätin tehä jotain tosi pahaa." Whitney ei halunnut sanoa että tuhma. Se tulisi pian kuitenkin esille.

"Mitä oot tänään tehnyt?" Whitney kysyi ja hymyili. "Mä lintsasin psygologian. En jaksanut sitä." Whitneytä hihitytti. "Sitten karkasin keskustaan ja ostin liian isot rintsikat Sophien kanssa. Sitten raahauduttiin jonnekkin kauppaan ja siellä oli terveys vierailu. Saatin kaikkea hassua. Sophien laukku on nyt täynnä kortsuja." - ei sitten minulla, Whitney mietti vielä hiljaa. "Sori. Mä vaan pölötän." Whitney kohensi hamettaan. Sen suurehko kaula-aukko paljasti tytön muutenkin - ilman bush uppejakin jo hyvän kokoinen.

//Sry. Tuli vähän lyhyt ja puhelin vaan jostain Whitneyn tisseistä.

# eipä tuo mitään. :’ D

Kuullessaan vastauksen Kevin ei epäröinyt vaan tuppautui tuttavallisesti tytön viereen, vetäen lattemukinsa tuon pirtelön vierelle. Nallekarhusilmät levisivät hieman, kun cheerleader kutsui tuota nimellä. Hetkinen.. tämähän likka oli se. Se se.. Wandy? Winnie? Wicca? Whitney! Aivan Whitney. Hetken pojan kulmat olivat rutussa, kun tuo mietti ettei Wicca edes ollut nimi, mutta nopeasti hämmennys katosi ja hymy palasi huulille.
”Mitäs tässä.. hyvää – ainakin nyt.”, poika iski silmäänsä ja siemaisi latteaan, pitäen silmänsä yhä Whitneyssä. Tuon alkaessa kertomaan erilaisesta ja pahasta päivästään, Kevinin silmät tuikkivat tavallista enemmän.

Höpötyksen jatkuessa tummahipiäisen mielenkiinto vain kasvoi. Lintsaus. Liian isot rintsikat. Rintsikat. Sophie. Kortsut. Joita oli Sophien laukussa. Rintsikat. Pojan katse valui rintsikka- ajatusten saattelemana suoraan cheerleaderin kaula-aukkoon, joka selvästi kiusoitteli jokaista miespuolista vastaantulijaa kurkkaamaan hieman tarkemminkin. Kevinin oli pakko kolauttaa itsensä alas ajatuksistaan ja tuo potkaisi pöytää, nostaen katseensa Whitneyn silmiin.
”Vai sellaista.. kuulostaakin.. erilaiselta ja mukavalta.”, tuo vinkkasi silmäänsä ja virnuili leveästi, samalla ujuttaen toisen kätensä huomaamattomasti selkänojalle.

”Lähdin pois matikan kaksoistunnilta. Kukaan siellä jaksa istua. Paitsi ne etupenkin nörtit.”, Kevin totesi ja tuon katse liukui tytön silmistä tuon huuliin. Omia huuliaan lipaisten poika nojautui hieman lähemmäs ja voisi luulla, että tuo oli aikeissa suudella Whitneytä mutta.. Kevin pyyhkäisi mangopirtelöä peukalollaan cheerleaderin alahuulen alapuolelta ja lipaisi sormensa puhtaaksi.
”Sulla oli vähän tota pirtelöä tossa.”, Kevin totesi kera pleijerivirneensä ja nojautui hieman taemmas, siemaisten taas latteaan.

"Kiitos." Whitney sanoi ja hentopuna nousi tytön poskille. "Noi vaatteet sopii sulle." Hän ilmoitti ja sekoitti pirtelöä pillillään. Hörpäten loput pirtelöstään. "Mun seurahan on niin kuninkaallista." Whitney naurahti ja katsoi poikaa, joka takelteli hieman sanoissaan. Kevin näytti tosiaan hyvältä. Tummat hiukset ja silmat. Mikä unelma näin kahvila iltaan. Kellohan näytti jo puolta seitsemää. " Mitäs sinä tiedät mitä minun laukustani löytyy." Whitney sanoi hiljaa niin että kukaan muu kuin Kevin ei kuullut.

Whitney huomasi pojan katseen liikkuvan, mutta ei tehnyt mitään. Pojat aina tuijottivat hänen rintavarustustaan. Ihme että hän oli neitsyt - veli aina tuumaili. "Niimpä. Just ne nörtit. Suurissa laseissaan tuijottaa tauluun ja kirjoittaa litanjan muistiinpanoja. Sitten pitää syvälliset keskustelut siitä mikä on piin likiarvo ja kinastelee sen viimeisestä numerosta." Whitney hihitti ja tunsi pojan käden liukuvan penkin selkänojalle. Pieni värähdys kulki ruumiissa. Aina kun mies kosketti - paitsi sukulaiset - Whitneylle tuli omituinen olo. Nyt hän hymyili hurmaavasti pojalle viestittäen selvästi "huomasin tuon, mutta ei se mitään"

Poika lipaisi huuliaan ja kumartui Whitneytä kohti. Whitney luuli että poika pussaisi häntä, mutta pojan peukalo pyyhkäisi tytön alahuulta. Whitney hymyili ja kumartui eteenpäin. Hän hipaisi alahuulellaan pojan leukaa ja sitten poskea. "Ei kahvia noin pidä juoda." Whitney sanoi hiljaisella ja pehmeällä äänellä. "On siinä sottapytty." Hän naurahti hiljaa ja vetäytyi pari senttiä taakseppäin, katsoen poikaa suoraan silmiin.

//Tääpä menee nopeesti. Ei se mitään.

Vaatekommenttiin Kevin ei vastannut mitään. Tuo tiesi näyttävänsä hyvältä, eikä tarvinnut siihen sanoja. Kuitenkin kohteliaisuuden vuoksi poika hymyili ja nyökäytti päätään, muodostaen sanan ”kiitos” huulillaan. Whitneyn puhuessa laukustaan, ui nopeasti Kevinin mieleen Sophie, jonka laukku oli ainakin tungettu täyteen ehkäisyvälineitä. Tai niin Whitney ainakin oli sanonut. Olikohan asia samalla tavalla tämänkin likan kanssa? Ainakin poika epäili niin ja saattoi siis laskea vinkeän pikkupojan virneen huulilleen. Nyt kun molemmat olivat samalla hetken hiljaa, tuo saattoi tutkailla cheerleaderia paremmin. Kaunis mekko, hiukset näyttivät hyviltä kahvilan pehmeässä valaistuksessa ja silmät Whitneyllä oli suklaiset – sellaiset joihin voisi upota pitkäksi aikaan.

Tytön alkaessa puhumaan Kevinin aiemmin mainitsemista nörteistä, tuo siemaisi latteaan ja katsahti ympärilleen kahvilassa. Muutama nörtti oli muuttunut kateudesta vihreäksi nähdessään pojan Whitneyn vieressä ja kauempana olevat cheerleaderit mulkoilivat vain toisiaan sekä hihittelivät jotain. Kevin tuhahti ja siirsi katseensa tyttöön, lipaisten huuliaan.
”No tosiaankin. Niillä ei ole muuta elämää kuin taskulaskin ja tietokoneen ruutu.”, poika totesi paheksuvasti ja sen verran kuuluvasti, että paikalla olevat nörtit tajusivat asian kunnolla.

Whitneyn koskettaessa yllättäen huulillaan Kevinin leukaa, sai tuo tummahipiäisen täydellisen huomion. Pian seurasi huulien kosketus poskeakin vasten. Tämähän meni hyvin ja tällä kertaa poika oli vain tullut kahville – ja mitä hän oli saanut: upean cheerleaderin joka kiehnäsi kyljessä kuin kissa. Tosin, Kevinillä ei ollut mitään valittamista tilanteen suhteen.
”Kiusoittelija.”, tuo naurahti ja hitaasti saattoi laskea kätensä Whitneyn olkapäälle, kohottaen samaan aikaan kulmiaan. Poika silmäili jokaista tytön reaktiota ja vilkaisi muualle, ennen kuin alkoi puhua.

”Onko sinulla mitään suunnitelmia illaksi?”, Kevin lähes kujersi ja vinkkasi silmäänsä hitaasti.

Whitney hymyili aurinkoisesti pojalle ja katsoi samoin ympärilleen. Hehe. Cheerleader kaverit kuiskuttelivat jotain. Rauhassa vain- Whitney katseli muualle. Koko kahvila tuntui tuijaavan heitä. "Mähän kiusaan kaikkia ihmisiä jo mun olemassa ololla." Samalla Whitney nyrpisti nenäänsä lähellä istuville nörteille. Katsoisivat muualle. Jäätävin katse ja tuhahdus. Kaikki nousivat ja lähtivät kävelemään kiireesti pois. "Sinne menivät. Sama vaikka muut katsovat." Whitney laittoi kätensä pojan kaulalle ja katsoi poikaa silmiin. Hänessä tapahtui sisällään suuri muutos. Ei kai hän ollut vain iskenyt silmänsä erääseen komistukseen. Ja se komistus istui hänen vierellään.

Whitneyn suu meinasi loksahtaa auki ja hän hymyili pojalle. "Ei ole. Ajattelin istua kotona ja katsoa leffaa." Sitten hän vielä päätti lisätä. "Meillä ei ole ketään katsos kotona ja muuten tulisi hyvin tylsää." Whitney hymyili ja suukotti pojan nenää. "Mennään meille. Tilataan jostain jotain. Satun tietämään mistä meiltä saa shampanjaa." Räpsäytys ja pien kosketus huulille. Whitney vetäytyi ja jäi odottamaan.

//Taas lyhyt. Huomenna varmasti pidempää luvassa.

Ei ketään kotona. Kutsu kotiin. Shampanjaa. Kevin oli myyty tälle tytölle – ainakin täksi illaksi ja huomisaamuksi saakka.
”Kuulostaa oikein hyvältä.”, poika totesi ja hitaasti liu’utti käden Whitneyn vyötärölle, kääntyen tuota päin. Tuo oli jo aikeissa koskettaa toisen huulia, kunnes virnistikin kuin juonitteleva kakara.
”Kunhan ei katsota mitään Titanicia.”, Kevin vitsaili ja sitten hellästi painoi huulensa vasten tämän cheerleaderin huulia. Aluksi suukko oli kevyt ja kokeileva, mutta pian se pyrki muuttumaan rajummaksi ja Kevinin kieli luikersi leikkimään ainakin hetkeksi tytön kielen kanssa. Suudelman tuo lopetti nykäisemällä päätään kauemmas.

Koko kahvilan väki tuijotti paria hetken – varsinkin cheerleaderit, jotka joko näyttivät kateellisilta tai mitäänsanomattomilta. Virnistäen Kevin silitti Whitneyn poskea ja toi päätään lähemmäs.
”No, mennäänkö?”, tuo kuiskasi tyttösen korvaan hunajaisella äänellä ja toisella kädellään silitti Whitneyn kylkeä.

# Tästäkin tuli melko lyhyt.

"Mä olen nähnyt titanicin miljoonia kertoja. Exät halus aaaina kattoo sen. " Whitney sanoi ja katsoi poikaa yhä silmiin. "Osaan jo ulkoa. Vanha nainen kertoo, sitten se rakastuu Jackiin ja plääh plääh plääh." Hän naurahti ja heilautti jalkojaan. "Sä saat päättää. Mulle on aivan sama mikä. Mut ei mikään Pingviinienmatka tai HSM." Whitney vitsaili. "Ai niin. Unohdin et ne olikin sun lemppareita. Sry."

Whitney tunsi olonsa hieman kiusaantuneeksi. Kaikki tuijasivat. Hön nosti hieman kulmakarvojaan ja nyökkäsi. "Tule. En jaksa noita tuijottajia." Whitney nousi ylös ja otti laukkunsa. Sitten jäätiin odottamaan poikaa.


//Jos sä lopetat. Haluutko alottaa uuden topan? Ja täällä neito toivoo enemmän kuin yhtä yötä. :'(

Kevin kohotti kulmaansa ja vilkaisi ympärilleen. Tuota tuijotukset eivät paljoakaan haitanneet. Eihän tämä ollut mitään kuoleman vakavaa. Pelkkää hauskanpitoa, ainakin pojalle.
”No ajattelinkin.. jotain Manaajan kaltaista.”, tuo totesi ja virnisti. Manaajahan oli kulttimaineeseen noussut kauhuelokuvaklassikko, jonka surkeille tehosteille sai nauraa silmät vetisinä. Tosin useammat hameväen edustajat olivat käpertyneet Kevinin viereen, kiljuneet ja sulkeneet silmänsä.

Whitneyn puhuessa tuijottajista Kevin nousi myös ja siemaisi yhdellä hörpyllä lattensa loppuun. Tuo näpäytti aurinkolasit nenälleen ja lähti kävelemään rennosti ovelle päin. Muutama cheerleader katsoi kaksikon perään ja jäi sihisemään kuin kasa käärmeitä. Poika suunnisti suoraan mustalle moottoripyörälleen ja nappasi kypäräänsä, viskaten sen Whitneylle.
”Laita toi päähän ja mennään. Napataan matkalla se leffa videovuokraamosta.”, tuo sanoi ja hypähti moottoripyöränsä kyytiin, asettaen jo kätensä avaimelle.

# jos sinä voisit laittaa vielä yhden viestin tänne ja sitten minä laitan ne häipymään + teen sitten uuden töpön, missä ne saapuu Whitneyn kämpille?

//Nyt tulee sellanen hitti että toi poika ajaa mopollaan-

Whitney otti kypärän vastaan. "Odotas vähän. Whitney painoi vielä suukon pojan poskelle. "Kiitos." Hän veti kypärän päähänsä ja istui taakse. "Tähän on hieno. Ei vedä vertoja mun vespalle." Whitney sanoi ja kietoi kätensä pojan vyötärölle. "Mennään!"

Pitkä : )

Heti kun Whitney pääsi kyytiin, Kevin starttasi moottoripyöränsä. Tuo kaasutti ja poltti hetken aikaa rengasta, ennen kuin saattoi ampaista kulkupelillään matkaan. Ensiksi siis vuokraamaan leffa. Ja sitten Whitneyn kotiin. Virnuillen poika sujahti liikenteen sekaan ja kohensi aurinkolaseja toisella kädellään. Tästä saattaisi tulla todellakin hyvä ilta.

# toooodella lyhyt, nyt teen uuden töpön.