i need action, please.

# jukkis & hachi.

Aurinko paistoi mukavan kirkkaasti vaaleansiniseltä taivaalta, jossa keikaroi muutama pilvi. Paitaansa kädessään riepottaen, puolialastomaksi siis luokiteltava poika käveli verkkaisesti kohti tenniskentän katsomoa. Toisessa kädessään tuo piti sytkäriä ja löysien farkkujen taskussa näytti pullottavan tupakka-aski. Tosin tupakointi ei ollut sallittua koulussa, mutta paljoakaan ei Kevin kyseisestä, turhasta, säännöstä välittänyt. Tuo käveli rappuset katsomoon ja hyppeli aina katsomon huipulle saakka. Tummahipiäinen poika viskasi paitansa vierelleen ja istahti mukavasti, ojentaen jalkojaan. Tuo kaivoi yhden tupakan askistaan ja asetti sen suupieleensä, muttei vielä sytyttänyt nikotiinipaukkua.

Kevin nojautui hieman eteenpäin ja katseli uteliaana ympärilleen, toivoen paikantavansa ehkäpä tupakkaseuraa tai muuten vain kauniita kissoja. Poika ei harmikseen nähnyt ketään tarpeeksi lähellä olevaa naispuolista henkilöä joten tuhahduksen kera tuo sytytti tupakkansa, imaisten siitä heti ensimmäisenä kunnon sauhut. Savut tuo laski ulos niin huomaamattomasti kuin pystyi nenänsä kautta ja työnsi samalla sytkärin housujensa taskuun. Kevinillä oli löysien farkkujensa lisäksi vihreä printti t-paita, joka ei kuitenkaan nyt ollut pojan päällä ja mukavat skeittikengät. Lisäksi Kevinin nenällä lepäsivät tummat aurinkolasit, jotka estivät ulkopuolisen maailman näköyhteyden tuon silmiin.

Turhautuneesti uudelleen tuhahtaen tai oikeastaan puoliksi huokaisten, poika nojautui hieman kauemmas. Tuo imaisi uudelleen syöpäkäärylettä ja nappasi heti imaisunsa jälkeen tupakan sormiensa väliin. Seuran puuttuminen harmitti kovasti sosiaalista Keviniä, joka murskasi itseltään huomaamatta tupakan käsissään. Muutaman kirouksen ärähtäen poika pudotti tupakan palaset käsistään ja siristi hieman silmiään. Ehkä olisi sittenkin kannattanut jäädä aulaan, jossa hyvännäköisiä cheerleadereita ja muita syötävän suloisia kissoja parveili?

# hieman tönkköä, anteeksi.

Hachilla oli kiire. Korppitukkaisen tytön olemus kiiri siitä, että hän halusi nopeasti jonnekin mistä kukaan ei häntä löytäisi. Mieluiten hän painusi maan alle ja tulisi sieltä pois sitten kun asia olisi unohtunut. Mutta miten se kermaan kuuluva tyttö olisikaan unohtanut? Ei hän ollut ruokalassa tahallaan ruiskauttanut tytön uudelle villapaidalle ketsuppia, se oli ollut vahinko. Eikä hän ollut tahallaan heittänyt paniikissa sitä tytön kaveria sillä ketsuppipurkilla päähän. no okei, puolitahallaan..

Siispä lyhyt tyttö juoksi sen minkä lököttävistä housuistaan pääsi. Huppari oli siinä tohinassa unohtunut penkille ja tytöllä oli päällään lököhousujensa lisäksi tällä kertaa kunnioitettavan kireä musta t-paita, joka myötäili hentoa vartaloa. Jalat olivat paljaat, sillä kengät olivat jonnekin pudonneet tässä tohinassa. Lippiskin oli jossain!
Tyttö tajusi edessään tenniskentän ja sen katsomon, suunnaten sinne ja juosten katsomon yläpäähän kurkistamaan josko häntä seurattaisiin. Jeps, ne olivat yhä perässä. Tummien silmien pelokas katse kääntyi alas ja vasta nyt tyttö äkkäsi ettei ollut yksin. Ah, pelastaja! Siispä tuo kipitti pojan luo.
”Piilota mut! Ihan minne vaan!”
Tyttö näytti toiselle koiranpentuilmettään nyt oli tosi kysymyksessä.

Kevin huomasi jo kaukaa henkensä edestä pinkovan tytön, jonka perässä näytti ravaavan kaksi vihaisen näköistä kissaa. Poika ei voinut olla virnistämättä, kun kyseinen tyttö juoksi melkein tummahipiäisen syliin ja pyysi tuota piilottamaan itsensä. Kevin kohotti kulmaansa ja näki toisen tytöistä kompastuneen korkkareihinsa, toisen repiessä kompuroivaa osapuolta ylös. Aikaa riitti siis vielä, joten poika katsoi rennosti Hachia.
”Vedäs henkeä välillä.”, tuo sanoi aluksi rennosti ja nappasi paidan viereltään. Kevin katsahti taakseen ja näki viimeisen penkkirivin takana sopivan kolon, johon Hachin kaltainen pikkulikka sopisi juuri ja juuri.
”Nyt menet tuonne ja minä hoidan puhumisen.”, poika sanoi ja virnisti taputtaen lyhyen tytön päätä sekä nyökäten kohti pienehköä soppea penkkien välissä.

Samaan aikaan raivosta kiljuvat raivottaret kipittivät korkkarit kolisten ylöspäin. Kevin nousi tahallaan seisomaan, antaen kaksikon huomata olevansa ilman paitaa. Tyttöjen ilme muuttui ja nuo punastelivat sekä kikattelivat, kunnes toinen muisti ketsuppitahran paidassaan.
”Hei hottis! Näitsä sellasta vinosilmää menevän tästä ohi?”, selvästi tyhjäpäinen blondi huohotti ja veti rasvaisia hiuksiaan korvansa taakse. Tuon takana oleva kopioblondi vain kihersi ja heilutteli käsilaukkuaan.
”Sellaista pientä ruikkua? Taisin nähdäkin.”, poika totesi yksitoikkoisesti ja vilkaisi sivusilmällä taakseen, mutta kumpikaan bimboista ei huomannut tätä pientä elettä.

”Miksikäs te sitä ajatte?”, tuo kysyi heti perään ja kohotti kulmiaan. Blondit alkoivat pölöttää yhtä aikaa ja kiljuivat, huitoivat käsillään kunnes käsilaukulla aseistunut huitaisi vahingossa toista blondia takaraivoon nyrkillään. Pian tytöt kiljuivat toisilleen ja Kevin pyöritti silmiään.
”No?”, tuo kysyi matalasti, tuijottaen molempia tyhjäpäistä. Takaraivoaan itkevä aloitti osoittamalla rinnustaan, jossa oli ketsuppitahra.
”Se ruiskautti ketsuppia mun uudelle paidalle! Siis ajattele!! Ketsuppia ja tää on ihan uus. Siis ku mä löydän sen---”, tyttö selitti ja kauhisteli, mutta käsilaukullinen pysäytti tuon puheen omilla sanoillaan:
”Sitten sillä oli pokkaa heittää MUA sillä pullolla vielä päähän! Siis mähän oisin voinu saada aivotärähdyksen tai jotain!”.

Kevin tuijotti kaksikkoa ja naurahti ivalliseen sävyyn, siristäen samalla silmiään. Tytöt tuijottivat poikaa ja ääntelivät tuskaisesti kuin häkkiin jätetyt eläimet.
”Mikä täs on muka hauskaa? Ku me saadaan se horo kiinni, sen äitikään ei enää tunnista sitä!”, nuo uhosivat yhteen ääneen ja saivat rikkaan kakaran nauramaan syvemmin räkäistä nauruaan.
”Luulen, että teidän olisi parempi jättää se tyttö rauhaan.”, Kevin sanoi puoliksi vakavana ja puoliksi virnuillen. Tytöt meinasivat esittää vastaväitteitä, mutta poika täräyttikin ensin:
”Ettekö muka tienneet, että se tyttö kuuluu Yakuzaan? Tai sen isä kuuluu. Ja jos hakkaisitte sen tyttären, luulen että pian te vaan katoaisitte.. ja ette koskaan näkyis enää missään. Tiedätte kai mitä meinaan..?”, tummahipiäinen puheli vakavalla äänellä ja rakasti blondien kauhistunutta ilmettä.

”Oikeesti? Okei! Ei me tehä mitään. Mennään Sarah äkkii ettei se Yatkusa tuu!”, käsilaukkublondi kiljui ja lähti juoksemaan pois. Sarahiksi kutsuttu seurasi tuota ja pian bimbot olivat kadonneet tenniskentältä. Kevin käänsi katseensa Hachiin ja istahti rennosti.
”Hei pikkulikka – voit tulla esiin.”, tuo sanoi ja hymyili. No eiköhän Hachi ollut päässyt eroon blondeista, vaikka poika olikin ne suuren valeen avulla pois ajanut.

#venähtihieman. n__n

Hachi totteli helpottuneena vierasta poikaa, vaikka nyrpistikin nenäänsä tuon päähän taputtelulle. Kaikki tekivät niin.. Siispä tyttö meni kiireen vilkkaan sen pienen kolosen luo ja meni sinne kyykkyyn, yrittäen pysyä mahdollisimman pienenä ja huomaamattomana.

…ja hiljaisena..

Tyttö kuunteli tarkasti kolmikon keskustelua, miltei tuhahtaen vieraan kundin sanoille. Ai muka riuku? Hän näyttäisi tuolle.. tuolle… kukolle mistä kana pissii. No ei nyt ihan kirjaimellisesti kuitenkaan. Hachi kuunteli itsekseen, pään sisällä hihitellen keskustelu ja oli vähällä nauraa ääneen kuin kuuli kundin selityksen. Vai että hänen isänsä kuului Yakuzaan? Ei ikinä! Kädet painettiin suun eteen ettei hän olisi pilannut kaikkea nauramalla ääneen.

Kuullessaan loittonevat askeleet ja kundin kehotuksen tulla pois piilosta virnistelevä tyttö suoristautui täyteen pituuteensa ja asteli virnistellen kundin luo.
”Vai et Yakuzaan? Hehe! Toi oli ehkä paras harhautus ikinä!”
Hihkaistiin, tytön naureskellessa itsekseen.
”Kiitos muutes”

Kevin seurasi katseellaan, kun tyttö ryömi penkkien välistä ja virnisti tuon sanoille.
”No pakkohan mun oli jotain keksittävä.”, tuo sanoi ja vinkkasi silmäänsä. Ja koska Hachi oli näyttänyt aasialaiselta, oli Yakuza- selitys kuulostanut luontevimmalta. Tytön kiittäessä paidaton poika vain nyökäytti päätään ja katsahti tenniskentälle.
”Eipä mitään. Jäät kyllä yhden velkaa mulle.”, tuo sanoi ja siirsi katseensa sanojensa aikana ”pikku likkaan”, osoittaen tuota samalla sormellaan.

Kevin siirtyi hieman kauemmas istumaan ja heilutteli paitaa käsissään. Tuo taputti yllättäen penkkiä vierellään ja katsahti tyttöä.
”Ja äläs nyt ujostele – tule istumaan vaan.”, poika kehotti ja hymyili tuolle. Kerran Kevin oli pelastanut Hachin, saisi tuo luvan tulla istuskelemaankin ja jutella pelastajansa kanssa. Toisaalta tämä episodi oli tarjonnut tummahipiäiselle juuri tuon kaipaamaa actionia. Blondit olivat luovuttaneet aika helpolla – harmi. Olisi poika voinut niitä lisääkin huijata ja nöyryyttää.

”Ja mikäs sinun nimi oli? Minua voit kutsua KJ’ksi.”, Kevin esittäytyi harvemmin käytetyllä lempinimellään ja virnisti leveämmin. Mikähän tämän tyttösen nimi oli? Varmaan joku erikoisempi tapaus. Momo tai Ling Ling. Varmaankin. Poika ei päättänyt päätään enempää vaivata ja pyrki vain katselemaan Hachin kasvoja sekä odottamaan vastausta.

Tämä tilanne muistutti kovasti tilannetta erään Tarzan-miehen kanssa, tosin silloin hän oli luullut sen pojan olevan alasti, mutta silti.. Sekin kundi oli ollut aluksi ilman paitaa niin kuin tämäkin tässä..
”Hehe, toki”
tyttö vastasi hymyillen. Niin, toki hän sitten joskus korvaisi sen, että tuo kundi oli auttanut häntä äsken. Ja hän olikin siitä kiitollinen. Hyvin kiitollinen.

Aasilaispiirteinen tyttö kohotti hieman toista kulmakarvaansa, mutta kävi istumaan kundin viereen –turvalliselta tuntuvan välimatkan päähän kylläkin. Ei hän toista sillä tavalla pelännyt, mutta viime aikoina Hachiko oli joutunut aivan liian lähelle vastakkaista sukupuolta ja se oli vähän.. ehehehee.. outoa ja omituista. Totta kai hän oli kiinnostunut miehistä mutta kaikki tämä oli tapahtunut niin nopeasti, joten.. Eikä hän ollut sellainen joka tarjosi itseään kaikille. Eikä kukaan kyllä halunnutkaan häntä kun hän oli niin.. aasisalainen, pieni ja muihin tyttöihin verrattuna lauta.. sekä toisinaan liian poikamainen.

Tummien silmien katse nostettiin toisen silmiin
”Hachi”
Tyttö ilmoitti

Kevin nyökäytti päätään. Hachi. Hachi. Hachi. Hassu nimi. Kuullosti oravan nimeltä. ”Tule pikku Hachi ottamaan pähkinä!” tai suklaamerkiltä..
”Okei H. Joudutko sä useastikin vaikeuksiin?”, tuo kysyi ja lyhensi oitis tytön nimen pelkäksi H-kirjaimeksi. Tuskinpa toinen siitä pahastui ja jos pahastui, se oli sitten tytön menetys. Poika virnisti itsekseen ja sipaisi kädellä hiuksiaan.

”Oletsä uus vai miksi en ole nähnyt sua täällä?”, tuo kysyi. Toisaalta H oli niin pieni, että helposti katosi bimbojen ja kaappimaisten urheilijapoikien joukkoon. Kevin virnuili taas ja kohotti kulmiaan. Mitähän vielä voisi kysyä? Mitat? Hah – se olisi ehkä jo liian törkeää.

Poika siirsi katseensa tenniskentälle ja nojautui hieman eteenpäin, nojautuen kyynärpäällään polveen ja laskien leukansa nojaavaan käteensä. Tummat silmät tutkivat kenttää ja vapaan käden sormet napsuttivat katsomon penkkiä.

Tyttö mutristi suutaan kundille ja vastasi sitten:
”Aina.. Noi naiset ei pidä musta..”
Hachi nyrpisti vaistomaisesti nenäänsä sanojensa lopuksi. Ei hänkään pitänyt niistä zombi-bimboista, jotka röhisivät nenänsä kautta aina kun olevinaan keksivät jonkun herjaavan jutun hänestä..

”Tjaah, muutettiin vähän aika sitten tänne.. Mun isoveli on kolmannella”
Tyttö vastasi ja virnisti. Tämä kundi näytti hänen veljensä ikäiseltä, mutta Hachi ei ollut ihan varma asiasta. Saattoihan toinen olla myös toisella, mutta ei missään nimessä hänen ikäsarjassaan. Sinne toinen oli liian aikuistunut ja.. hyvännäköinen..

Tummat silmät seurasivat hetken toisen liikehdintää ja korppitukka tyrskähti toiselle pienesti. Toinen toi hänelle elävästi mieleen jonkun vanhan miehen jossakin toimistossa odottamassa vuoroaan kärsimättömästi.. tai enemmänkin rumpalin.

Kevin virnisti kuullessaan Hachin vastauksen. Vai eivät pitäneet?
”Sun pitää siis palkata henkilökohtainen pelastaja.”, tuo naurahti ja vinkkasi silmäänsä sekä suoristi ryntinsä. Sormet eivät kuitenkaan lopettaneet penkin villiä naputusta, joka tuntui yltyvän jo jonkinlaiseksi rumpusooliksi.

”Kolmannella? Hmm. Minkäs niminen tää sun veljes on?”, poika kysyi hivenen uteliaana ja kallisti päätään. Sormirummutus oli muuttunut jo penkin villiksi taputtamiseksi, jonka kuitenkin keskeytti lopullisesti Hachin tyrskähdys.
”Mitä? Ei rummuttelu noin hauskaa ole.”, töyhtöhyyppä virnisti ja pukkasi nyrkillään reilusti pienemmän tytön olkapäätä.

"Haha! Joo, mulla on jo. Tai no.. se on läppä.. Mut niin nähtävästi pitäis, ku ei noi muovimammat mua jätä rauhaan.."
Tyttö totesi nostaen jalkansa penkille ja kietaisten kätensä vartaloaan painettuja polviaan vasten. Tummasilmäinen tyttö antoi katseensa pysyä toisessa, ilkikurisen pilkkeen noustessa niihin, mutta vain hetkeksi. Hänestä oli mukavaa jutella tällä tavoin ilman mitään paineita, vaikka hän tiesikin toisen jonkinlaiseksi pelimieheksi. Mutta niin ne kaikki miehet taisivat pohjimmiltaan olla.. Ainakin ylempiin klikkeihin kuuluvat. Pahiksista hänellä olikin jo kokemusta, ei pelkästää koulun vaan myös veljensä kavereiden kanssa.

"Yasu Ikumo. Tiedät varmaan tyypin..."
Tyttö totesi painaen leukansa vasten polviaan, tutkiskellessaan katseellaan toista. Miltei kaikki tässä koulussa tunsivat hänen veljensä ainakin sen juorun perusteella, että tuo oli nähty "yksityisessä" loosissaan Dysty'sissa suosittuihin kuuluvan Giselen kanssa. Hän ei itse tiennyt miten asiaan suhtautua. Tai sitten kaikki osasivat yhdistaa tuon pahan pojan ja gigolon maineen saaneeseen Jiangiin, koska ne kaksi kundia olivat olleet jo hyvin pitkään parhaat kaverukset ja liikkuivat miltei aina yhdessä.

Tyttö käänsi katseensa pois päin toisesta ja tirskahti uudestaan.
"Eiku.. tulee vaan mieleen joku sellanen vanha, viiksekäs mies, joka oottaa vuoroaan johonkin konttoriin ja rummuttaa pöytää sormillaan... Tai sitten oot joku rumpali, ku mä tunnen yhen rumpalin ja sillä on pakkomielle rummuttaa kaikkea jos sillä on tylsää.."
Hachi veti henkeä.
"...tai sitten mä vaan oon niin tylsää seuraa.."

Muovimammat. Kevin virnisti leveästi ja sipaisi leukaansa.
”Vai muovimammat.”, tuo totesi itsekseen ja kuunteli Hachin puhetta. Yasu Ikumo.
”Ah toki tiedän tyypin.”, poika sanoi ja virnuili leveämmin. Vai H oli sen pahiksen pikkusisko. No oli noissa kai jotain samaa näköäkin.. ehkä. Tuo kallisti päätään ja tarkkaili tyttöä enemmän. Loppujen lopuksi yhdennäköisyyden kyllä pystyi huomaamaan.
’Eiku.. tulee vaan mieleen joku sellanen vanha, viiksekäs mies, joka oottaa vuoroaan johonkin konttoriin ja rummuttaa pöytää sormillaan...’
”Vanha, viiksekäs mies? Annas ku mä näytän sulle viiksekkään miehen!”, rikas kakara nauroi ja nopeasti hyökkäsi lähemmäs, kuoputtaen Hachin päätä rystysillään sekä sekoittaen tuon hiuksia samalla.
”Kuka nyt on.. viiksekäs mies, Mario?”, tuo kysyi ja veti pienen hiustukon kuin viiksiksi Hachin nenän alle. Olipas hauskaa taas. Hyökkäyksensä jälkeen Kevin nojautui takaisin ”omalle” paikalleen ja virnisti.
”Ja etkä sä ole mitään tylsää seuraa, H.”, poika lisäsi lopuksi.

Tytön ilme kävi ensin kauhistuneeksi kun kundi teki yllätyshyökkäyksensä. Tuo ei tajunnut laittaa vastaan vaikka tuon kuinka häntä kuritti ja näytti vähintäänkin pöllähtäneeltä kun toinen sitten palasi paikalleen. Tummat silmät olivat suurenneet ja tyttö tuijottikin nuorukaista suu hivenen auki. Apua, mitä se oli juuri tehnyt?

Hachi tirskahti ja käänsi katseensa toisaalle, tajuten jopa sulkea suunsa. Hennot kädet sukivat korpinmustia hiuksia parempaan järjestykseen Hachin mutistessa itsekseen jotakin raivotautisesta pupusta, tytön sitten lopettaen sukimisen ja kääntyen katsomaan kundia virnistäen, vakavoituen kuitenkin.

”HEI! Mutta toi oli epäreilua! Sulla ei ole pitkiä hiuksia niin mä en voi kurittaa sua kunnolla”
Niin, hän vaati kostoa.

”Eikä ollut – sen siitä saa, kun kutsuu muita vanhoiksi ja viiksekkäiksi miehiksi.”, Kevin virnisti pirullisesti ja vinkkasi silmäänsä. Tuo kuitenkin veti parhaimman koiranpentuilmeen virneensä päälle ja räpytteli silmiään.
”Anteeksi, oi Suuri H.”, poika sanoi kuin paraskin näyttelijä ja oli hetken jopa hiljaa. Näytöksensä jälkeen tuo vain naurahti ja nojautui taas omalle istuimelleen, sillä oli koiranpentuilmeensä aikana nojautunut lähemmäs tyttöä.
”Onko sulla muutes mitä tunteja vielä?”, Kevin kysyi ja sipaisi kädellään hiuksiaan, nostaen niitä taas hieman enemmän pystyyn. Tuo nappasi paidan syliinsä, muttei laittanut sitä päälle. Tuskin ketään haittaisi jos joku yhtä hyvännäköinen tyyppi kuin KJ, olisi puolalastomana. No okei.. ehkä se haittaisi lesboja, mutta se olisi niiden menetys! Kevin virnuili ajatuksilleen kuin olisi juuri voittanut jotain.

”Hmmphh..”
Korpintukkainen tyttö tyytyi toteamaan mulkaisten kundia nopeasti. Miten hän nyt tuolle kostaisi? Ei kai Hachi uskaltaisi tuon kimppuun käydä? Hetken ajan tummien silmien katse mittaili hyökkääjää. ei, kyllä hän kai voisi. Niin! Hän voisi kutittaa toista ja sitten vaikka juosta karkuun tai jotain.. Onnistuisiko se?

”Aaah! Itse kysyit että mille mä tirskahtelin!”
Hachi laukaisi puolustuksekseen. Ei, ei hän ainakaan vielä tuon kimppuun kävisi.. kai.. Miksi ihmeessä tuo nyt sitten ei laittanutkaan sitä paitaansa päälleen? Mikä ihme pakkomielle kundeilla oli olla hänen seurassaan ilman aitaa?

”Emmä muista.. kai mulla joku.. matikka olis”
Tyttö totesi ja nyrpisti nenäänsä, jatkaen sitten:
”Mut emmä tiedä menenkö mä sinne.. Kuitenki joku muovimamma oottaa mua jossain nurkan takana puskassa joku ripsari tai korkokenkä kädessä valmiina puhkasemaan mun silmät tai tunkemaan sen mun kurkkuun..”
Äänensävy oli viaton yhdessä ilmeen kanssa. Ai miten niin hänellä oli jotain vastaan niitä tusinablondeja, joita kerman parissa oli välillä vähän liikaakin?

”Matikka? Vau. Siis sunhan pitää mennä sinne, H. Et saisit jotain tietoa tuohon.. tyttömäiseen päähäsi.”, Kevin kiusasi ja nojautui taas, pörröttäen tahallaan tytön hiuksia. Muovimammat saivat taas tuon naurahtamaan ja perään jatkamaan virnuilua.
”No lyöt niitä tusinablondeja matikankirjalla kalloon, eiks je?”, poika ehdotti ja vinkkasi silmäänsä, vetäen samalla paitansa ylleen. Ihme.
”Mutta siis, kun mä olen todella kuuliainen oppilas ja jiiänee, niin luulen että joudun siirtämään upean läsnäoloni muualle.”, KJ virnuili puhuessaan kierrellen ja kaarrellen, samalla nousten ylös.
”Eli normaalisti sanottuna mulla on draaman valinnainen.”, tuo tuhahti ja muka dramaattisesti pyöräytti silmiään. Naisena poika olisi varmasti ollut yksi niistä dramaattisimmista plastikeista, jotka sylkevät myrkkyä ja sihisevät. Oikea käärme siis, mutta jumalalle kiitos KJ ei ollut ”muovimamma”.

Kevin lähti sanojensa jälkeen pomppimaan portaita alemmas ja aivan katsomon alemmassa päässä käännähti Hachia päin. Tuo kumarsi ja heitti pitkän, draamalla höystetyn lentosuukon.
”Nähdään H!”, sanojensa perään Kevin tosiaankin jätti katsomon ilman egonsa läsnäoloaan.

# kiitoksia pelistä :'3♥ Kevin katoaa

//Jeps en jaksa kirjustaa enää Hachilla kun mitään ei synny :'DDD Kiitokset pelistä! ~<3 //