Rakastan sua vain niin kovin paljon etten muuta tee kuin aattelen vain sua

- Rige & epätoivoisesti roihuavan rakkauden kohde <;; -

Leviathan, mustat hiukset silmillä, AC/DCn musta bändipaita mustan pitkähihaisen päällä, plvista ratkotut mustat, ihon myötäiset housut jalassa ja valkoisissa tennareissaan mustat nauhat. Laukkunsa poika oli jättänyt kaappiin, mutta lehtiötään tuo kantoi mukanaan vainoharhaisesti. Ja sen tähden, että tahtoi kuitenkin kirjoittaa. kuulakärki kynä oli pojan taskussa, kuten aina. Samassa jossa oli kännykkä ja paketti purkkaa.
Poika laahusti läpi pihan vilkaisemattakaan aina täysiin pöytiin. Hänellä ei ollut niille mitään jakoa. Muutama klikin hänen kanssaan jakava tyyppi, kaksi poikaa ja tyttö, heilauttivat kättään ja kutsuivat Leviä luokseen. Päätään pudistaen ja pienen hymyn luovuttaen poika kuitenkin ohitti kaverinsa ja jatkoi sivummalle.

Lempi puunsa kohdalle tultuaan poika kiipesi sen korkeimmalle hänen painoaan kannattelevalle oksalle ja avasi lehtiöstään sivun. Hän kerkisi vain kirjoittaa tytön nimen ja muutaman säkeen tuon päätä huumaavasta olemuksesta. Niin, ja sitten lehtiö liuvahti käsistä ja muksahti maahan. Siinä oli monen monta sivua, erilaisia runoja samasta asiasta. Poika inahti säälittävästi ja rupesi kapuamaan alas. Hän tahtoi omansa takaisin ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuisi tai lehtiö joutuisi jonkun käsiin, joka kailottaisi Levin yksityisiä asioita isoon ääneen. Sitä poika ei toden totta tahtonut!

//Here I comeee~

Se oli taas niitä päiviä, jolloin kaikki tuntui ärsyttävän. Aivan pienikin asia saisi varmasti tämän neitosen raivon partaalle ja tekemään jotain sellaista, mistä ei seuraisi mitään hyvää. Luulisi nyt, että aurinkoinen ilma saisi kenet tahansa leppymään, mutta ei. Tämä pahis käveli vain raskain askelin pitkin koulun pihaa ja yritti olla välittämättä muista.

Evangelina Dolly oli pukeutunut lyhyt helmaiseen mekkoon, jonka oli ostanut viime viikolla isän antamilla rahoilla. Hän oli koko päivän saanut mulkoilla vihaisesti häntä katsovia miespuolisia henkilöitä, jotka olivat tuijottaneet häntä päästä varpaisiin aivan liian huomattavasti. Toki Angel tiedosti sen, että hänen perässään kuolattiin, sillä kuka nyt ei kuolaisi paljastavien jalkojen tai avonaisen kaula-aukon perään. Niin no, homoja ei tähän laskettu.
Kun neitokaiselle vislattiin, nousi käsi automaattisesti vaakatasoon ja vihellyksen suuntaan näytettiin suloisesti keskisormea. Sen enempää Angel ei vielä antanut vihansa näkyä, hän ei tarvinnut enää lisää jälki-istuntoja, sillä hänellä oli vielä kaksikin suorittamatta. Tänään pitäisi kai istua yksi pois alta, mutta sai nähdä, jaksaisiko sinne vaivautua.

Vaaleat hiukset hulmusivat vapaasti hienoisen tuulen mukana Angelin astellessa nurmen poikki. Hän ajatteli käyvänsä kaupassa ostamassa tupakkaa, se oli jo vaarallisesti loppumaan päin. Mutta sitten hän tunsi astuneensa jonkin päälle ja tytön askeleet pysähtyivät. Kirkkaansiniset silmät laskeutuivat tarkastelemaan kengän alla olevaa lehtiötä ja tyttö kyykistyi ottamaan sen käsiinsä. Joku tunari oli onnistunut pudottamaan muistiinpanonsa. Olikohan tämä jonkun nörtin omaisuutta? Siinä tapauksessa tyttö halusi vilkaista, mitä siellä oli ja oliko siellä mitään lukemisen arvoista.
Lehtiö avattiin ja melkeinpä samantien neitokaisen katse muuttui hyvin epäileväksi, kun hän luki oman nimensä ja jotain outoja seputuksia hänen huumaavasta olemuksestaan.
"Mitä vittua", pääsi ymmärtämätön lausahdus vaaleanpunaisilta huulilta, kun Angel katseli vain sitä yhtä sivua typeränä. Oliko tämä kenties jotain pilaa? Haluttiinko tyttö oikeasti suututtaa perin pohjaisesti?

Leviathan kirosi hitautensa alimpaan helvettiin Brutuksen, Cassiuksen ja Judasin seuraksi. Mitään ei kertakaikkisesti mahdettu sille, että puusta tiputtautuva poika karahti kauttaaltaan punaiseksi kalpeilla kasvoillaan. Helvetti! Hänen kirjoituslehtiönsä oli Evangelina Dollyn käsissä! Sen viimeisen henkilön, jonka käsiin sen koskaan olisi kärsinyt joutua. Nolotti nolotti ihan helvetin paljon, mutta jotain tilanteelle oli vain tehtävä.
"Älä koske siihen!", poika parahti matalalla äänelläänMuutaman harpatun askeleen jälkeen Leviathan riuhtaisi lehtiön täydellisen tytön hyppysistä. Pojan teki niin mieli liueta paikalta, omata edes laukku, jonne tunkea lehtiönsä turvaan. Ja ihan kuin se, että lehtiö olisi poissa näkyvistä olisi tehnyt sen olemassa olemattomaksi ja äsköisen välikohtauksen unohdetuksi.
Levi panikoisi kohta, hän oli herkkä ja otti tämän todella vakavasti. Eikä nyt ihan syyttäkään.

Siniset silmät jäivät tyttöön jumittamaan. Että tuo osasi olla kaunis... Leviltä ei jäänyt huomaamatta kaula-aukko tai hamosen lyhyys, pieni lisäpuna tuskin edellisten joukosta mitenkään erottui. Poika pakotti itsensä kääntämään katseensa. Hän tiesi mikä luonne tuota ulkomuotoa tasapainotti, hän piti siitä. Angel oli niin... Sanoinkuvaamaton nainen. Ja Leviathan säälittävästi kusessa.

"Mä... to -tota niin", poika mumisi ja laski katseensa maahan sulkien sitten silmät. Helvetinhelvetinhelvetinhelvetti! Hän olisi voinut kiljua, hakata päätään puuhun ja piiloutua loppuelämäkseen Naten sohvan alle.

//Toivottavasti pienoinen hittaus ei haittaa... XD

Pahis ei ehtinyt lukea kuin vain ne pari riviä, jotka tuntuivat olleen jo tarpeeksi hänelle, kun lehtiö yhtäkkiä riuhtaistiin hänen käsistään. Vaaleaverikkö siirsi katseensa lähelle ilmestyneeseen poikaan, mistä toinen oli oikein tupsahtanut? Ja kuka helvetti toinen oli, kun kirjoitti jotain sellaista tytöstä? Angel ei varmaan koskaan ollut nähnyt toista, mutta toinen vaikutti tietävän Angelista aika paljon. Sehän ei käynyt laatuun ollenkaan. Hänen asemansa oli vaarassa.

Angelilta ei herunyt tässä tapauksessa ymmärrystä, ei sitten yhtään. Hän otti rivakasti pari askelta poikaan päin ja tarttui tätä kiinni paidan kaula-aukosta riuhtaisten poikaa lähemmäs itseään.
"Kuka helvetti sä oot ja miks vitussa sä kirjotat musta?" sähähdettiin vaarallisesti valkoisten hampaiden välistä ja tuijotettiin toista silmät kiiluen vihasta sekä ärtymyksestä.
"Mikä helvetin oikeus sulla on kirjottaa musta?" sihahdettiin vielä edellisten sanojen perään ja Angel puristi käsiään tiukemmin nyrkkiin pidellen toista yhtä tiukasti otteessaan.

Ainakin sitä unohdettiin hetkeksi se miespelko.

- Se mitään haittaaa, se ei olis Angel jos ei käyttäytyis noin : D -

Angel riuhtaisi Levin rinnuksista lähemmäs itseään. Siniset silmät laajenivat säikähdyksestä ja katse kohotettiin tytön kauniisiin silmiin. Kai poika oli outo, sillä hän piti saamastaan läheisyydestä, vaikka se olikin kaukana positiivisesta.
"En kukaan tärkeä", poika ilmoitti hiljaa käheällä äänellään ja yritti vältellä neidon sinisiä silmiä. Helvetti toinen oli kaunis, vaikka raivoissaan olikin. "E -eikä mulla mitään oikeutta ole", poika vastasi kiltisti. Leviathan olisi tahtonut vain livistää, hävetti niin helvetisti. Nyt tyttö tiesi kaiken. Ja vihasi häntä. Oliko vihattuna oleminen sitten parempaa kuin olla olematta mitään toiselle? Ei varmasti, ainakaan mustatukka ei jaksanut siihen uskoa.

Levi ei enää katsonut tyttöön, vain sivulle poispäin tuosta. Jos hän katsoisi, hän saattaisi tehdä tyhmyyksiä. Ja se ei todellakaan ollut hyvä.
Pitäisikö hänen vielä kaiken lisäksi kertoa neidille totuus? Ei, ei hän pystyisi sanomaan mittän. Jos tyttö utelisi vielä, tai pikemminkin tiukkaisi, Leviathan repisi tuolle irti muutaman sivun lehtiöstään. Tyhmäkin tajuaisi pojan tunteet runoja ja virkkeitä lukiessaan. Ja tyttö osaisi varmasti yhdistää tekstin saman henkilön kirjoittamaksi kuin ne muutamat kirjeet, joita Levi oli toisen kaappiin ujuttanut.
Ja nyt alkoi tuntua siltä, että sitä ei olisi kannattanut tehdä lainkaan.

Evangelina ei ollut tyytäinen pojan antamaan vastaukseen nimestään. Vai ei kukaan tärkeä? Angelhan sen päättäisi, ei toinen!
"Kerro nimes tai potkasen sua sinne, minne eniten sattuu", tyttö ilmoitti suloisesti ja katsoi poikaa yhä pahasti. Vaikka toinen olikin pahista pidempi ja hieman enemmän lihasmassaa omistava, ei neito kokenut tilannetta omasta puolestaan uhkaavaksi, hän tässä oli heistä nyt se vaarallisin.

Miksi ihmeessä tuo tuntematon, mustiin pukeutunut poika kirjoitteli hänestä jotain sellaista? Mikä oli Angelissä muka niin kiinnostavaa, että hänestä pystyttiin jotain kirjoittamaan?
Mutta sitten hänellä välähti. Blondi yhdisti nopeasti mielessään ne oudot siirappiset kirjeet, joita hänen kaappiinsa oli välillä ilmestynyt ja tuon pojan kirjoittamat lauseet lehtiöönsä. Oliko tämä poika kaikkien niiden salaperäisten kirjeiden takana?
Miten ihmeessä joku muka pystyi ihastumaan Angeliin?

Vaaleaverikkö työnsi pojan kauemmas itsestään ja katsahti toisen päästä varpaisiin. Katse nostettiin sitten takaisin kasvoihin epävarmana ja valppaana. Hän oli toki joutunut elämänsä aika torjumaan monia miespuolisia, jotka olivat tunnustaneet neidolle rakkautensa. Angel oli tehnyt sen yleensä tunteettomasti ja suoralta kädeltä, mutta nyt jotenkin hän ei kyennyt heti toista tuomitsemaan.
Ja paskat.
"Haista paska", kuului taas kovin suloinen toteamus neitokaisen huulien välistä, keskisormi kohotettiin sievästi pojan suuntaan ja Angel käveli törkeästi toisen ohi, töytäisten toista olkapäällään käsivarresta.

Angelin uhkaus oli kieltämättä hyvä, eikä poika hetkeäkään epäillyt toisen takeita toteuttaa sitä. Sinisilmät katsahtivat toisiin, hetkeksi, kunnes ne laskettiin maahan.
"Leviathan", poika vastasi hiljaisella äänellä. Oli jotenkin ahdistava tunne, että oli koulu kuinka iso tahansa hän olisi melko varmasti ainut kyseistä nimeä kantava oppilas. Enää sen silti mitään väliä tuskin taisi olla...

Levi työnnettiin kauemmas unelmiensa blondista, poika ei voinut olla katsomatta tyttöä kasvoihin. Taas. Tuo selasi hänen hontelon, mustiin verhotun kroppansa katseellaan. Levi olisi voinut vajota maanalle samalla kuin hyppiä kattoon. Viimein Evangelina huomasi hänet. Jos ei otettu huomioon sitä, että tapa jolla hänet huomattiin ei ollut se mieluisin.
Tyttö tuskin tulisi koskaan katsomaan Leviathania tavalla, jolla poika olisi kaivannut.
Angel katsoi Leviä silmiin, poika oli punainen kuin tomaatti, mutta tuijotti silti toista silmiin sipaisten mustia hiuksia kasvoiltaan. Evangelina haistatti Leville, eikä poika mahtanut mitään huulilleen karanneelle pienelle hymylle. Tuostakin hän piti tytössä, tuo ei ollut mikään kana saati sitten kiltti tyttö. Angelissa oli asennetta ja tyyliä.

Tyttö ohitti Leviathanin tönäisten poikaa mennessään, eikä poika edes sanonut mitään, kääntynytkään. Vain pää kääntyi hieman jotta poika kykeni katsomaan tytön lähtöä. Siinä se? Ei muuta? Nytkö Levi voisi rauhassa jatkaa stalkkailuaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Olisko kuitenkaan... Poika kehtasi epäillä sitä, saattoihan olla että seuraavalla kerralla Leviathanin nähdessään Angel vetäisi häntä turpaan vain periaatteesta...

Leviathan. Nimi tosiaan oli sellainen, jota Angel ei koskaan ollut kuullut, ja jonka hän tulisi melko helposti myös jatkossa muistamaan.

Blondi pysähtyi paikoilleen, kun oli kävellyt Leviathan nimisestä pojasta parisen metriä kauemmas. Angel kääntyi takaisin toisen suuntaan, mutta ei ottanut askeltakaan.
"Älä enää kirjota musta", tyttö käski ja asetti kätensä ristiin siirtäessään painonsa toisen jalkansa varaan.
"Äläkä enää kirjota mulle niitä kirjeitä", kuului uusi käsky neitoselta ja tyttö antoi katseensa lukittua toisen silmiin kuin varmistaen sen, että poika aikoisi noudattaa Angelin sanottuja käskyjä.
"Äläkä herättele mitään toiveita siitä, että me kaks muka päädyttäis lopulta yhteen, sillä niin ei tule ikimaailmassa käymään", neito jatkoi ja pudisteli päätäänsä lisätäkseen sanojensa vaikutusvaltaisuutta. Angel ei osannut edes arvata, miten kauan Leviathan oli hänen tekemisiään seuraillut ja, että mitä toinen oikein kuvitteli mahdollisuuksistaan saada Angel rinnalleen.
Pojalla taisi olla jokin ruuvi löysällä, kun oli edes ihastunut häneen. Järkevä ihminen kiertäisi hänet kaukaa, joten Leviathan ei tainnut kuulua näihin.

"Mun pitäis oikeesti tappaa sut", pahis murahti sitten ärtyneemmin ja kurtisti kulmiaan. Niin, toinen oli oikeasti tarkkaillut häntä ja aikoisi ehkä jatkossakin tehdä samaa.

Tyttö kääntyi Levin suuntaan, joten eipä poikakaan voinut olla kääntymättä. Angel kielsi Leviathania enää kirjoittamasta itsestään ja sitten kielsi kirjoittamasta kirjeitä. Levi pudisti hieman päätään.
"M -mä voin luvata et en lähetä kirjeitä. Mut kirjoittamisesta mä tuskin voin luopua", mustatukkainen ilmoitti laskien katseensa maahan. Pieni hymy ei kadonnut mihinkään. Hän oikeasti piti tuosta luonteesta, eikä suinkaan tajunnut loukkaantua sanoista. Ei niistäkään, jotka kielsivät herättelemästä toiveita. Ei, toiveitahan Levillä ei ollutkaan, ainoastaan turhia unelmia.
"Mä tiedän", poika vastasi hiljaa katsettaan tytön jumalaisiin silmiin kohottamatta. Ei kai vain kehdannut. Tuo tyttö oli Levin pienen ja kieroutuneen mielen suurin haave. Asenteessa oli jotain niin käsittämättömän mielenkiintoista. Angelilla oli välttämättä jotain käyttäytymisensä takana. Hän oli kuullut miesvihasta, hän oli utelias.

Tyttö ilmoitti, että tuon tulisi varmasti tappaa Levi. Poika ei voinut estää sinisiä silmiään nostamasta katsettaan toisiin. Pieni, varovainen hymy kohosi huulille. Poika huomasi kyllä ärtyneen sävyn, tyttö ei todellakaan tainnut pitää Levin tekemisistä...
"Ehkä", poika totesi sipaisten hiuksia kasvoiltaan. "Ja siinä tapauksessa mun pitäis varmaan karata."

Angelin kasvoille kohosi ymmärtämätön ilme, miten niin muka toinen ei voisi kirjoittamisesta luopua? Mitä vaikeaa siinä muka oli, ei vain kirjoittaisi hänestä? Tietenkään Angel ei ymmärtänyt toisen syvää ihastumista häneen, joten hän ei osannut oikein samastua toisen ajatuksiin.

"Hah, karata. Niin tosiaan sun pitäis", pahis tokaisi närkästyneesti Leviathanille ja katsoi tätä yhä vihaisemman puoleisesti kulmiensa alta. Kuin vaaleaverikkö olisi yrittänyt tulkita, mitä toisen mielessä oikein sillä hetkellä liikkui. Mutta Angel joutui valitettavasti toteamaan, että hän ei osannut edes kuvitellakaan, mitä toinen ajatteli sillä hetkellä. Eikä ehkä edes halunnutkaan ajatella, sillä mitä oletettavammin toinen ajatteli vain seksiä, niin kuin jokainen mies.
Ja kuinka Evangelina tunsi vihan kasvavan jälleen taivaisiin, kun hän edes ajatteli seksiä ja miehiä samassa lauseessa.

Tyttö ei itse tajunnut, mitä oli mennyt tekemään ja mitä hän oli aikeissa tehdä. Hän heräsi yhtäkkiä kuin unesta, kun oli ilmestynyt nuorukaisen eteen ja oli potkaisemassa toista haaroväliin.

Levi ei oikein tiennyt miten päin hänen olisi pitänyt tässä olla. Karkuun hän ei lähtenyt, ei osannut, ehkei tahtonutkaan. Angel kyllä sanoi, että se voisi olla hyvä idea. Ja silti... Leviathan jäi paikoilleen ja kestäisi seuraukset kuin mies. Vaikka hän romantikko ja suhteellisen herkkä olikin, ei hän ollut heikko tai säälittävä. Ainakaan aina. Ehkä joskus, muttei todellakaan aina.

Yllättäen Evangelina oli lähellä ja Leviathan sai terävän potkun nivusiinsa. Niin, miehinenkään mies ei voi seistä paikoillaan hievahtamattakaan tyynellä ilmeellä, jos nainen kajoaa väkivaltaisin tarkoitusperin pyhimpään. Paitsi tietenkin jos sattumoisin oli eunukki. Leviathan ei ollut, joten kipu sai veden kohoamaan silmiin, vaikkei se itkua ollut ja kaikesta huulten puremisesta huolimatta aikaan myös hiljaisen valituksen. Tointumiseen meni hetki, jolloin poika noukki jälleen tiputtamansa lehtiön ja astui suosiolla askelen taaemmas unelmiensa neidosta.

"Mä varmaan ansaitsin ton", pojan matala ääni puhui suhteellisen tasaisesti, poika hymähti hieman. Olisi varmasti luullut, että viimeistään nyt tuo outo ja hiljaisen oloinen poika olisi karannut paikalta. Ei, juuri tuon täydellisen luonteen tähden Leviathan piti Angelista. Tyttö puolusti oikeuksiaan ja niin jokaisen naispuolisen tulisikin tehdä. Leviathan kunnioitti sitä, hänen mielessään Angel oli täydellinen. Ja moni muu olisi varmasti ollut valmis sulkemaan pojan mielisairaalaan siitä hyvästä.

"Et ehkä jonkun muun mielestä, mutta mun mielestä joo, sä ansaitsit sen", Angel vastasi kylmästi katsoen poikaa kirkkaansinisillä silmillään. Miksi toinen ei vieläkään tehnyt minkäänlaista lähtöä hänen luotaan, luulisi nyt jo toisen tässä vaiheessa oppineen, että Angelin lähellä olo tarkoitti vain ja ainoastaan väkivaltaa. Ainakin yleensä.

Vaaleat hiukset heilautettiin yhdellä pään heilautuksella selälle ja kirkkaansiniset silmät käännettiin pois toisesta, tuosta oudosta pojasta.
"..." pahis oli sanomaisillaan jotain, mutta tajusikin sitten, että hänellä ei ollutkaan mitään sanottavaa toiselle. Niin, miksi hän edes puhui toiselle? Angel vältteli keskustelua vastakkaisen sukupuolen kanssa, eikä tuo poikakaan ollut mikään poikkeustapaus tässäkään suhteessa.

"Vitun friikki", pääsi kuitenkin pehmeä lausahdus hänen vaaleilta huuliltaan, suotiin toiselle vielä yksi varoittava katse, kunnes tämä neitokainen jatkoi taas matkaansa. Hän tarvitsi nyt sitä tupakkaa, tämä päivä tuntui muuttuvan yhä enemmän vain oudommaksi ja oudommaksi. Sekä stressaavaksi.

//Oliko tämä tässä? :,D

- Ei Levi peräänkään juokse, eli juu <: Kiitos pelistä~ -

Angelin mielestä Levi oli ansainnut sen, vaikkei kuulemma jonkun muun mielestä ehkä olisikaan. Niin, olisihan mustatukkainen sen osannut itsekkin päätellä. "Kai mä sit ansaitsin sen", poika hymähti ja raapi päätään.
Leviathanin siniset silmät seurasivat tarkkaan kuinka Angel heilautti hiuksiaan ja näytti kaikessa viileydessään niin laittoman kauniilta. Levi joutui nielaisemaan tyhjää, hän hei mahtanut mitään omituiselle kiintymykselleen. Selittämättömälle, jopa järjettömälle.

Blondi julisti Leviathanin vielä friikiksi, saaden huvittuneen hymyn hevarin huulille. Sitten tyttö lähti pois sinisen katseen seuratessa perässä. Pian poika kuitenkin kääntyi ja lähti suunnistamaan takaisin puullee. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan kiivennyt, vaan jäi istumaan sen varjoon. Poika avasi lehtiön ja uhallaankin, kiellosta huolimatta, alkoi kirjoittamaan.