parin puuttuessa.

// nora dyonin kanssa. :)) //

Didi Chapple saapui kouluun aina täsmällisesti, ja tänään hän oli ylpeä itsestään, sillä oli koululla tavallista aikaisemmin. Tyttö parkkeerasi autonsa omalle parkkiruudulleen, jokaisella suositulla oli oma parkkiruutu :)), joka oli hyvin lähellä koulun pääovia. Auto lukkoon, laukku mukaan ja pääovista näyttävästi sisään. Kymmeneen oli aina mukava tulla, sillä silloin lähes kaikki eka- ja tokaluokkalaiset olivat paikalla, ja Didi sai silloin ihailevia katseita tullessaan ovista sisään. Ja niitä katseita jokainen halusi, mutta joita vain harvat saivat, ja aina aamuisin Didi oli iloinen, että kuului siihen joukkoon.

Avoauton kanssa oli oltava varovainen, jottei vilustu, ja tyttö oli iloinen, että asukokonaisuuteen sopi musta villatakki, joka suojasi hieman tuulelta. Mutta nyt tyttö riisui takkinsa, ja taitteli sen kävellessään äidinkielen luokkaa kohti Guccin laukkuun (vihreä-punaisen vyön tilalla musta-ruskea). Laukku oli uusi, ja kaiken lisäki ainoa laatuaan, ainakin heidän koulussaan. Tyttö oli saanut laukun tuliaisena Marielta, joka oli vieraillut hyvän ystävättärensä luona Los Angelesissa. Tänään Didillä oli helppo päivä, joten hän ei ollut panostanut ulkonäköönsä normaalia enemmän, mutta toivoi, etteivät lähes uudet korkokengät hiertäisi pahasti. Vaikka Didi oli jo käyttänyt kenkiään aikaisemmin, oli vaara silti olemassa.

Äidinkielen luokan edessä norkoili se tuttu porukka, jossa oli muutama Didin tuttukin. Mutta nyt hän etsi katseellaan Wendyä, jonka kanssa istui äidinkielen tunneilla. Mutta tytön harmiksi Wendyä ei näkynyt. Didi otti sidekicinsä ja näppäili ystävälleen viestin, joka ilmoitti sitten olevansa sairaana, ja toivoi Didin kertovan asiasta opettajalle ja kertoisi läksyt. Ja lojaalina ystävänä Didi lupasi. Opettaja, persoonallinen nainen, ilmestyi täsmällisesti kaikkine laukkuineen ja papereineen täsmällisesti kymmeneltä. Ennen kuin Didi meni paikalleen taakse, hän ilmoitti opettajalle Wendyn olevan sairas. Rouva Hehier, opettaja pyysi ettei häntä teititeltäisi, vaan kutsuttaisiin Cindyksi, nyökkäsi ja toivotti pikaista paranemista. Didi kertoi välittävänsä terveiset.

Luokan takaosassa oli Didin ja Wendyn pulpettipari, josta toinen oli tänään poissa. Didi huokasi istuuduttuaan paikalleen ikkunan viereen. Tyttö otti kirjansa ennen kuin opettaja asiasta mainitsi ja avasi sen. Päivästä ei tulisi mitenkään hyvää, kun tunneilla joutui istumaan yksin. Ja vielä kun äidinkielentunneilla tehtiin ihanan paljon paritehtäviä! Didiä harmitti, mutta piti kasvonsa perusilmeellä, toivottavasti joku suostuisi ottamaan hänet kolmanneksi paritehtäviin. 'Tietysti he ottavat, olenhan Didi Chapple!' tyttö muistutti itseään kääntäen sitten kasvonsa taululle ja seuratakseen opetusta. Sillä hetkellä tyttö saattoi näyttää hyvinkin tavalliselta teiniltä, joka pänttäsi nenä kirjassa joka päivä. Ainakin Didi oli joskus kuullut näyttävänsä melko tavalliselta, jos hänellä oli päällä jotain hieman "normaalia". Mutta tosiasiassahan kaikki hänen vaatteensa olivat, tänäänkin, desing-vaatteita.

Dyon Hyde oli nukkunut pommiin, taas kerran. Hän oli edellisenä päivänä ollut hiukan viettämässä iltaa ja pitämässä hauskaa, ja herännyt kahden kuumaakin kuumemman naisen välistä villin yön jälkeen. Poika oli kirjoittanut hätäisen lapun tytöille, pukeutunut sukkelaan tyylikkääseen asukokonaisuuteen josta jokainen vaatekappale kantoi tunnettua merkkiä, ja juossut treenikassinsa kera autolleen.
Nyt hän kaahasi reilua ylinopeutta koulun pihaan, teki tiukan kässärikäännöksen vapaalle parkkipaikalle ja hyppäsi ulos treenikassin kanssa. Poika lukitsi räväkän oranssin Koenigsegg CCX:nsä napinpainalluksella juostessaan lainkaan hengästymättä aulan ovista. Siitä eteenpäin hän jatkoi rennosti kävellen koska huomasi kellosta olevansa jokatapauksessa myöhässä, huokaisten ja miettien hetken missä hänen luokkansa mahtoikaan olla.

Mutta kauaa ei pojan tarvinnut pähkäillä kun läheinen tyttöjoukko tuli parveilemaan hänen ympärilleen ja neuvoen komistuksen ilomielin oikeaan osoitteeseen johon hän siitä lähti saman tien vaikka olisi mieluusti jäänyt neitojen ympäröimäksi. Hyde koputti luokan oveen, jonka avasi toruvan näköinen opettaja. Kohteliaana poikana hän kuunteli kuinka nainen pälpätti jotakin myöhästymisestä, ja hän pyyti sitten kauniisti anteeksi ruskeat silmät tuikkien koiranpentumaisina, saaden tietenkin naisopettajan hymyilemään imarreltuna.
"Luokka, tässä on uusi oppilas Austin high schoolista, olisiko missään vapaata paikkaa? Ah, neiti Chapple, herra Hyde voi varmaan tulla viereesi? Hyvä hyvä, menepäs poikakulta tuonne noin istumaan", Cindy Hehieriksi esittäytynyt opettaja puheli vastausta odottamatta, ja paimensi lihaskimpun kauniin bruneten viereen.

"Kai kaunokaiselle sopii että mä istun tässä?" Hyde kysyi hymyillen hurmaavasti tytölle jonka pariksi oli päätynyt.

Didi oli syventynyt yhteen äidinkielen kappaleeseen, jossa käsiteltiin siyä asiaa, miksi eri maissa eläimet ääntelevät erilailla. Vaikka todellisuudessa eläimet eivät äännelleet erilailla vaan ihmiset olivat tulkinneet niitä eri maissa erilailla. Kappale ei oikeastaan kuulunut heidän sen päivän aiheeseen, mutta kun tytöllä oli tylsää niin se kannatti käyttää lukemiseen. Ja mikä olikaan mielenkiintoisempi kuin heidän äidinkielen kirjansa? Itseasiassa moni muu kirja, mutta oikeasti oppikirjoissa kerrottiin vaikka mitä oikeasti mielenkiintoista asiaa!

Tyttö hätkähti kun oveen koputettiin. Opettaja, joka oli juuri selittämässä jotain asiaa, vaikutti nyreältä ja meni avaamaan selittäen sitten tutun miksi olet myöhässä? -litaniansa, jonka yksi jos toinenkin siinä luokassa oli jo kuullut. Didi katseli poikaa, jota ei ollut aikaisemmin heidän tunneillaan nähnyt. Kaipa tuo oli käytävillä tullut vastaan, mutta jos häntä ei ollut Didille esitelty, olisi turha odottaa, että tyttö siltä istumalta tuntisi toisen. Mutta sitten opettaja esitteli toisen Hydeksi, joka tosin oli vain sukunimi, mutta Didi oli varma, että tämä tosiaan oli se Dyon Hyde, jonka perässä niin moni tyttö juoksi. Eikä poika ollut edes ollut Astonissa kovin kauaa! Didi reagoi hieman myöhään opettajansa pyyntöön, mutta vastasi silti kirkkaallä äänellä. "Kyllä voi", oli Didin vastaus, vaikka oikeasti tyttö ei välittänyt pätkääkään, sillä Wendy istui siinä oikeasti ja sitten kun hän tulisi, saisi tuo toinen häipyä vittuun.

Didi vastasi hymyyn omallaan. "Miksipäs ei? Näillä tunneilla on parempi jos on pari kuin jos ei ole", tyttö vastasi heleästi. Hän käänsi kirjansa sivun takaisin oikeaksi, sillä opettaja saattaisi jatkaa aiheesta minä hetkenä hyvänsä. Tyttö vilkaisi vielä poikaan, ennen kuin kysyi hieman hiljempaa: "Sä oot siis Dyon Hyde?" Didi halusi varmistaa kenelle puhui, sillä jos poika olikin joku muu Hyde kuin edellä mainittu Dyon, hän saisi häipyä jonnekin muualle istumaan.

Neiti Chapple, hmm. Nimi herätteli joitakin muistikuvia hänen mielessään. Hyde oli hieman 'opiskellut' itsekseen, ja painanut mieleensä koulun vaikutusvaltaisimmat ja muutenkin hieman nokkimisjärjestystä. Joten, sukunimen perusteella tyttö jonka viereen hän oli istunut, oli koulun suosituimpia tyttöjä. Toivottavasti ainakin.
Poika kiinnitti huomiota tytön hymyyn joka oli hyvin kaunis, olihan toinen muutenkin upeannäköinen. Lihaskimpun kasvoilla oli koko ajan leveä, hurmaava ja monia naisia kaatanut hymy.

"Oui, belle. Ja sun kauneutta ei voi olla tunnistamatta, Didi Chapple", Hyde sanoi iskien silmää, ja siirsi ensimmäisen kerran katseensa taululle kun kuuli nimeänsä kutsuttavan.
"Herra Hyde ilmeisesti osaa kertoa asian paremmin?" opettaja sanoi napakasti, ja urheilijan hymy viileni teennäiseksi. Hänen luonteeseensa kuului kohteliaisuus, ja se koski myös opettajia.
"Anteeksi, rouva Hehier. Neiti Chapple vain kertoi millä sivulla olemme", Dyon sanoi hurmaavasti, ja sai opettajan mutristamaan suutaan mutta jatkamaan sitten.

Ranskalais-amerikkalainen siirsi sitten katseensa takaisin vierustoveriinsa, ottaen äidinkielenkirjat ja muut tarvittavat pöydälle.
"Noh, belle, millä sivulla olemme?" tummasilmäinen kysyi suloisesti.

Kun Didi kuuli pojan puhuvan ranskaa aksentilla, joka vihjasi pojan olevan hyvä kyseisessä kielessä, tytön ilme valpastui. Toinen oli siis paitsi syötävän suloinen, eli ulkomuoto mitä komein, osasi jätkä myös ranskaa, mikä ei ole niin helppo kuin miltä se vaikuttaa. Didi oli lähestulkoon tyytyväinen ja tippua tuoliltaan, kun jätkä heitteli kehumisiaan. Olihan se totta, että Didi oli kaunis, mutta että joku poika edes jotenkin huomautti siitä kesken tunnin, veti se tytön sanattomaksi. Ja niin kävi nytkin, mutta Didi loihti kasvoilleen virneen joka kertoi enemmän kuin jos hän olisi pojalle vastannut.

Tyttö palasi maanpinnalle, kun opettaja, ja varmaan puolet luokasta, tuijotti tiiviisti heitä. Didi yllättyi toisen tavasta puhua opettajalle. Ei tyttö itsekään tietysti mitenkään rumasti puhunut, mutta ei hän sentään noin hurmaavasti edes yrittänyt opettajille puhua. "Niin ruova Hehier. Anteeksi, taisin tosiaan neuvoa herra Hydea turhan kuuluvalla äänellä", Didi selitti anteeksipyytävällä äänellä, ja tytön en-tee-tätä-toiste -ilme vaikutti opettajaan siten, että hän jatkoi opetusta.

Didi odotti hetken, että toinen oli saanut tavaransa pöydälle, ennen kuin kertoisi sivun, jolla he olivat. "Me ollaan sivulla 73, käsitellään vieraista kielistä lainattuja sanoja ja sanontoja", tyttö vastasi hymyillen toiselle. "Ootko sä muuten viihtynyt täällä?" Didi kysyi vaivihkaa, kun opettaja oli poistunut luokasta monistamaan jotain paperinippua, jonka he varmasti saisivat tehtäväkseen.

Hyden suklaanruskeat, pitkien ripsien kehystämät suloiset silmät tarkkailivat koko ajan kiinnostuneena koulun kolmanneksi suositun kaunottaren ilmeitä, silmiä ja muutakin elekieltä. Hänelle tuli ilmi toisen käytöksestä, että Didi ilmeisesti piti hänen seurastaan, ranskankielestä, ja kehuistakin. Noh, kuka tyttö ei vähintäänkin salaa sisimmässään pitäisi kun vähän kehuu kauniiksi. Urheilija sai virnistyksen kiitoksena kehuistaan, ja hän väläytti takaisin hurmaavan hymyn joka sai monien tyttöjen polvet pettämään ennen kuin hän kääntyisi pois kuulemasta tyttöjen kaveriporukan ihastunutta kikatusta.

Kun koko luokka tuntui tuijottavan heitä, Dyonin kasvoille levisi omahyväinen virne. Luokan pojat olivat selvästi kateellisia hänelle, varmaankin johtuen hänen seuralaisestaan, mutta hänet koettiin uhaksi myös ulkonäkönsä vuoksi; tietysti valtavaa, kaapinkokoista lihaskimppua komeilla kasvoilla pelättäisiin että hän ryöstäisi noiden tyttöystävät tai onnistuisi yksinkertaisesti kietomaan jokaisen naisen pikkusormensa ympärille.
Luokassa olevat tytöt sen sijaan mulkoilivat kateellisena häntä ja Didiä, varmaankin mielessään toivottivat diivaprinsessan helvetin syvimpään koloon, ja unelmoivat istuvansa itse tämän koulun uuden herkkupalan vieressä.

Hydestä oli hiukan huvittavaa, että jokainen tyttö joka hänen silmiinsä osui, tuntui huokaavan silmät sydäminä, ja että neitokaiset parveilivat innoissaan hänen ympärillään kuin hän olisi jonkinsorttinen julkkis. Mutta olihan hän kyllä helvetin hyvännäköinen, lievästi sanottuna, jalkapalloilija vain ei ollut ollut tottunut entisessä koulussaan tällaiseen; koulun naiset oli käyty läpi jo pariin otteeseen siinä vaiheessa kun hän vaihtoi Astoniin. Nyt kun kukaan ei tuntenut häntä ja hän ei tuntenut juuri ketään, hän oli uskomattoman suosittu.
Hyvä on, Dyonille oli noussut hieman neste päähän ja hän saattoi liioitellakin jonkin verran, mutta oli se silti hyvä kun hänestä pidettiin. Vaikka miespuoliset eivät niinkään välittäneet...

Kun Didi myötäili hänen sanojaan opettajalle, poika hymyili herttaisesti vielä kerran taululle päin, kunnes siirsi katseensa takaisin kaunottareen vieressään.
"Merci, pâquerette", Dyon sanoi puhtaalla ranskallaan, saaden pari lähellä istuvaa kääntymään vähäksi aikaa ja toljottamaan, kunnes tajusivat olevansa epäkohteliaita ja keskittyivät sitten taululle.
"Joo, olen, paremmin kuin hyvin", Hyde sanoi hymyillen, katse Didin silmissä kun aukaisi kirjansa oikealta sivulta. "Oletko itse kauankin käynyt Astonia?"

Tyttö huomasi itsekin, kuinka muiden pää kääntyi heihin päin aina, kun opettajan silmä vältti. Didi oli jo unohtanut, miltä tuntui, kun jokaisella tunnilla päät kääntyivät katsomaan. Kyllähän sitä vieläkin tapahtui, mutta muut olivat jo tottuneet siihen, että Didi oli koulun suotituimpiin lukeutuva kaunotar, joka oli kuin "maan päälle laskeutunut enkeli", kuten joku nörtti oli joskus tytöstä sillä tavalla sanonut. Mutta nyt Didi muisti myös sen huonon puolen, tässä "julkisuudessa". Välitunneilla se ei haitannut, mutta kun tunneilla luotiin myrkyllisiä katseita, se tuntui ilkeältä.

Monen jätkän pää oli kääntyneinä heihin, ja tyttö arvasi, että he olivat kateellisia Dyonille. Ei pelkästään siksi, että toinen istui Didin vieressä, vaan se, että toinen oli todella komea ja osasi lausua jokailelle naiselle kohteliaisuuksia, eli voisi sanoa jätkien pelkäävän jäävänsä ilman naista, kun Dyon veisi heidät kaikki. Didi hymyili ajatuksilleen, jätkät olivat niiin ennalta-arvattavia. Ja vaikka Dyonkin oli mitä ihanin ja näin, tyttö oli kuullut jos jonkinlaisia puheita tuosta jätkästä.
Didin hymy syveni, kun luokan ihQpissikset katselivat kaihoisasti Dyon Hydeä, joka oli istunut Didi Chapplen viereen. Tyttö tiesi jo entuudestaan, että moni olisi valmis lähettämään hänet vaikka Kazakstaniin, mutta nyt se oli vieläkin ilmeisempää. Tyttö kun oli päässyt istumaan, tai siis tuo Hyden jätkä oli, koulun yhden vaikutusvaltaisimman tytön viereen ja Didi oli saanut parikseen koulun uusimman komistuksen.

Didi hymyili vieläkin suloisemmin toiselle, kun tuo puhui hyvin puhtaalla ranskalla. Tyttö, vaikka olikin lukenut ranskaa vaikka kuinka kauan, ei vieläkään saanut aksentistaan tuollaista puhdasta, oli jopa kateellinen toisen ranskan osaamisesta. Mutta jos puheita oli uskominen, jätkän toinen vanhempi, vai olisiko ollut molemmat?, oli ranskalainen, niin eipä mikään ihmekään. "Hienoa", tyttö sanoi iloisesti. "Mä olen ollut kaikki high school -vuoteni täällä", Didi sanoi selvittäen taustaansa. Hän ei olisi vaihtanut koulua kesken vuoden, sillä hän olisi menettänyt asemansa ja mahdollisuuden tavata ystäviään niin useasti. "Ootko jo pelannut futista Astonin riveissä?" tyttö kysyi sitten viitaten pojan asemaan koulun futisjoukkueessa.

Vaikka vähän väliä joku kääntyi tuolillaan ja vilkuili, tai jopa tuijotti heitä, Dyon sulki katselijat mielestään ja keskittyi upeaan vierustoveriinsa. Pojan katse tutkaili kohteliaan hyväksyvästi Didiä, mutta ei mitenkään inhottavaan tai kiusalliseen sävyyn. Hän vain totesi katseellaan että tyttö oli todella yhtä kaunis kuin ensisilmäykselläkin oli ollut.

Vaatteiden päälle ei poika niinkään ymmärtänyt, että olivatko nuo nyt jotain tunnettua naisten merkkiä vai eivät, mutta ne näyttivät hyviltä Didin päällä ja se kelpasi Hydelle mainiosti. Oli hänkin niin pinnallinen naistensa kanssa, että jos näki upean tytön rumissa vaatteissa ja ehkä hiukan vähemmän upean tytön kauniissa vaatteissa, hän otti mieluummin jälkimmäisen. Olihan se nyt pystyttävä kävelemään ihmisten ilmoilla tytön kanssa häpeämättä.

"Mä olen kyllä onnellinen poika kun siirryin Astoniin, sillä enhän mä muuten olisi koskaan tavannut sunkaltaistasi kaunotarta", Dyon sanoi hymyillen ja tummat suklaasilmät tuikkien. Kyllä, hän oli onnettaren suosikki; Astoniin päästyään hän oli saanut niin paljon naista että koko ajan kyllä hymyilytti.
"Pelejä ei ole vielä ollut, mutta treeneissä olen kerennyt olla jo pariin otteeseen. Hyvään joukkueeseen mä oon päässyt", Hyde totesi virnistäen.
"Tuli siitä mieleen, että harrastatkos sä mahdollisesti mitään? Cheerleadausta esimerkiksi, se kun näyttää olevan suosittua teidän naisten keskuudessa", lihaskimppu sanoi naurahtaen lämpimästi.

Opettaja ei ollut vieläkään palannut, mikä näytti olevan hyvä juttu muillekin kuin Didille ja Hydelle, sillä luokasta alkoi kuulumaan puhetta enemmänkin. Didi ei kuitenkaan kinnittänyt asiaan huomiota, oikeastaan hän olisi halunnut opettajan jo tulevan takaisin, mutta se taas olisi tarkoittanut loppua hänen ja Hyden keskustelulle. Mutta toisaalta loppua myös niille katseille, joita heihin luotiin.

"Se on totta", tyttö sanoi hymyillen toiselle hyvin suloisesti. Didi oli kyllä melko varma, että joku muukin oli kuullut nuo samat sanat, sillä vaikka Hyde olikin ollut vain vähän aikaa Astonissa, juorut kulkivat valonnopeudella, eikä Didi varmastikaan ollut ainoa, joka niitä kuuli. "Niin, kausihan alkaa kuitenkin tässä lähiaikoina, jos en aivan väärässä ole?" Didi kysyi hymyillen. Kun sitten viitattiin siihen, että Astonissa oli hyvä joukkue, ei Didi voinut kuin hymyillä. "Astonissa on oikeastaan koko San Diegon paras joukkue. Ainakin jos katsoo parin viime vuoden aikaisia suorituksia", tyttö lisäsi toiselle antaen ymmärtää, ettei poika olisi voinut parempaan joukkueeseen päästä. San Diegossa nyt ainakaan.

Tyttö hymyili toisen harrastatko sä mitään? -vedolle. Okei, olihan se odotettavissa, kun Didikin oli jätkältä niitä kysellyt, mutta se että häntä luultiin cheerleareriksi, tuntui vähän hassulta. Mutta annettakoon anteeksi, kun Hyde on uusi, eikä vielä tiennyt kaikkea. "Kyllä mä urheilua harrastan, mutta cheerleadereihin en kuulu. En ole koskaan kuulunutkaan", Didi selvensi asiaa suloisesti hymyillen. "Nyrkkeily ja uinti ovat enemmän mun alaani", tämä lisäsi vielä.

Oli uskomatonta miten kevyesti, helposti Dyon oli unohtanut koko viime illan ja yön sekä myös tämän aamun jolloin hän oli herännyt kahden kaunisvartaloisen ja sulokasvoisen naishenkilön välistä. Siitä ei ollut kuin muutamia kymmeniä minuutteja kun hän oli sutaissut nopean lapun neitokaisille ja kiirehtinyt autollaan kouluunsa. Ja nyt hän pystyi käyttäytymään näin luonnollisesti, aivan kuin ei olisi oikeasti edes pitänyt koko rahan edestä hauskaa illalla ja sitten päätynyt jatkoille omaan kämppäänsä. Mutta sellainen oli vain Hydelle niin luontaista, rutiiniksikin voisi sanoa. Yhdenyön hoidot jäivät sille tielleen ja aina oli uusi kiikarissa.

Hyde hymyili lähes yhtä suloisesti Didille kuin tuo hänelle. Hän tiesi kyllä minkälaisia tällaiset naiset olivat kuin Didi, tuollaiset johtajaluonteiset. Ja siitä syystä hän tiesi että pitäisi varoa näppejään ettei polttaisi itseään Didin kanssa, nimittäin jos neitokainen hakisi enemmänkin kestävää suhdetta hänestä toisin kuin poika itse, hän loukkaisi tyttöä pahasti. Ja kerran yhdestä koulun suosituimmasta oppilaasta puhuttiin, lihaskimppu voisi olla varma että hän ei olisi enää niin suosittu sen jälkeen kuin nyt... Joten tästä jos edettäisiin, ja toivottavasti edettäisiinkin, tummaverikön pitäisi tehdä selväksi ettei ollut mitään seurustelijatyyppiä.

"Totta puhut, chéri", urheilija sanoi nyökytellen, vastauksena kumpaankin; siihen että kausi alkaisi pian ja että hän oli päässyt San Diegon parhaimpaan joukkueeseen. Eiväthän kaikki hänestä pitäneet, mutta sille nyt ei voinut minkään. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta jokaisen kanssa täytyisi tulla toimeen ja niin Dyon yrittikin.
Kuullessaan ettei Didi ollut cheerleader, poika puri huultaan pienesti. Toivottavasti hän ei ollut loukannut kaunokaista, sillä hän oli huomannut joidenkin naisten saavan aivan mahdottoman raivarin ja loukkaantuvan sydänjuuriaan myöten jos noita erehtyi luulemaan cheerleadereiksi. Ei hän ihan ymmärtänyt mistä asia johtui, mutta ei naisia aina voinut ymmärtääkään.

Mutta Hyden ajatukset väistyivät hämmästyksen tilalta kun Didi sanoi harrastavansa uintia ja nyrkkeilyä. Nyrkkeilyä!
"Nyrkkeilyä, ihanko totta? Vau, mäkin nyrkkeilen", poika sanoi virnistäen, ei hän ollut kuvitellut Didin näköisen naisen harrastavan sellaista lajia kuin nyrkkeily.
"Me voisimmekin joskus ottaa matsin, vai mitäs sanot?" Dyon sanoi naurahtaen, ei lainkaan epäilevästi saatika pilkkaavasti. Voisi olla hyvin miellyttävää nähdä Didin nyrkkeilytaitoja.

+ sori että on kestäny <: +

// ei mitään. :)) //

Melu luokassa alkoi rauhoittumaan, kun opettaja palasi suuren monistenipun kanssa. Muutama pahis luokan takaosassa buuasi hyvin äänekkäästi, johon opettaja vastasi hyvin ilkeällä mulkaisulla. "Tiedoksenne, nämä eivät tule teille", opettaja jylisi jätkille luokan takana. Moni hätkähti, mutta Didi vain tyytyi hymyilemään opettajalle kääntyen sitten Dyoniin päin. Toinen saisi pian kokea elämänsä seoimmat äidinkielen tunnit, sillä yleensä juuri heidän ryhmänsä, valitettavasti, oli äidinkielen opettajan painajainen: rääväsuuoppilaat, eikä luokassa ollut ainuttakaan nörttiä! Se oli ollut aika huippujuttu, mutta kun heitäkään ei ollut, kävi opettajaa hieman sääli, sillä luokassa oli vain muutama oppilas, jotka oikeasti tekivät läksynsä tunnollisesti ja näin. Ja valitettavasti juuri siksi, että luokka oli täynnä siitä idiootteja, tuokin opettaja oli ah niin monta kertaa ollut sairaulomalla, kun hermot eivät kestäneet.

Didi hymyili toisen vastaukselle. Mutta pikkuhiljaa alkoi tympimään se, että jokaiseen lauseeseen piti tunkea joku ranskan kielinen sana. Okei, ei siinä mitään pahaa ollut, mutta jotenkin se kuva alkoi tuntumaan hyvin varmalta josta hän oli kuullut: Dyon Hyde oli hyvin itsekeskeinen ja korosti sitä, että osasi jotain. Mutta niinhän he kaikki tekivät, jotka olivat huipulla. Mitäs muuta he olisivatkaan tehneet?
Tyttö oli iloinen, että Dyon oikeasti, toivottavasti ainakin, ymmärsi, että oli suuri kunnia päästä Astonin joukkueeseen. Ja varsinkin futisjoukkueeseen. Vaikka joukkue oli pysynyt hyvin samana jo jonkin aikaa, moni uskoi, että se tarvitsi uutta verta ja tässä sitä kyllä oli. Ainakin mitä Dyonin aikaisemmista suorituksista oli juoruttu, niin Aston sai kyllä oikein hyvin lisän Dyonista.

"Mä itseasiassa tiesin, että sä nyrkkeilet", tyttö sanoi hymyillen. "Astonin kokoisessa koulussa, jossa juoruilijoita riittää, ei mikään jää kuulematta. Oikeesti", Didi jatkoi ja hymyili salaliittolaisen tavoin. Tyttö vastasi toisen nauruun omallaan, pitäen kuitenkin huolen siitä, ettei opettaja kuullut sitä, mutta onneksi heidän opettajansa osasi opettaa millaisessa melussa tahansa, eikä edes huomannut, jos siellä puhuttiin ja kovaa. "Kuulostaa hyvältä, mutta sun kannattaa varautua selkeään häviöön, sillä mun on sanottava, että kuulun oman ikäluokkani parhaimmistoon", Didi sanoi hymyillen. "Mutta tuskin säkään aivan tuntematon olet nyrkkeilykehissä?" tämä jatkoi silmää vinkaten. Toinen tuskin olisi huono nyrkkeilyssä, mutta siitä miten ottelu tulisi päättymään ei kannattanut lyödä vetoa, sillä vaikka tyttö ei tiennyt Dyonin taidoista tuon taivaallista, hän tiesi kuitenkin omat vahvuutensa ja tiesi myös sen, että oli hyvä.