Mutta millä minä nyt voin leikkiä?

// Hei kukavaan Damienille seuraksi //

Jostain syystä Damien oli päättänyt viettää hyppytuntinsa sisällä, vessassa. Vaikka ulkona oli mitä parhain ilma, eikä vessassa edes saanut polttaa. Siitä huolimatta Damien aikoi pysyä sisällä vessassa koko tunnin. Eikä hän edes tiennyt minkä takia. Hänestä vain tuntui siltä, että ei ollut hyvä idea mennä ulos nyt. Sitäpaitsi hän oli hukannu kenkänsä, ja ulkona saattaisi olla lasinsiruja. Damien inhosi lasinsiruja, varsinkin silloin jos sattui astumaan sellaisen päälle. Niin oli käynyt liian monesti.

Damien oli ottanut kenkänsä pois jollain tunnilla, ja unohtanut ne sinne. Harmi vain, että hän ei muista millä tunnilla. Outoa, että hän oli huomannut kenkiensä puuttuvan vasta kun joku oli astunut hänen jalalleen. Damien ei jaksanut vielä lähteä kieretelemään niitä joitakin tyhjiä luokkia. Eikä hän halunnut häiritä tunteja menemällä kysymään: "Anteeksi, mutta sattuisiko mun kengät olemaan täällä?"

Siksi hän oli vessassa. Hän istui lavuaarin reunalle ja katseli ovelle siltä varalta, että joku tulisi sisään. Tuskin kovin moni vietti hyppytuntiaan vessassa. Tai ylipäätään vietti aikaa vessassa.

- Jospa minä? 8 '3 -

Taas näitä. Päiviä, jolloin ei vain jaksanut innostaa. Ihme kyllä, tuo mustahiuksinen pörröpää oli saanut itsensä raahattua kouluun. Sitä oli viimeaikoina tapahtunut varsin harvoin. Poika kun piti nukkumisesta... Ja parhaiten nukkui aamupäivällä, kun oli kotona ihan yksin. Remus kun oli niin nörtti, ettei voinut jäädä aamun aikaisimmiltakaan tunneilta pois. Rasmukselle vanhempi poika oli nörtti, mutta silti... Niin.
Emopojulla oli yllään mustat pojan hoikkuutta myötäilevät pillit ja myöskin melko myötäilevä T-paita. Jos kellekkään ei kerrota, niin mainittakoon myös se, että naistenpuolelta. Ladyfit, vieläpä melko ohutta kangasta. Väriltään musta ja sitä koristivat kirkkaanpunaiset koukerot. Ison vetoketjuhupparin, mustan, tuo oli kuitenkin niskaansa heittänyt. Sen hihat olivat aivan liian pitkät. jalassa tennarit, kuten aina.

Poika laahusti laukku olallaan poikien vessaan ja tuhahti turhautuneena. Huuleen oli jo kesken matkan heitetty tupakka, joka sytytettiin samaisella sekunnilla kun astuttiin vessaan. Rasmus mulkaisi halveksuvasti poikaa, johon ei tarkempaa huomiota vaivautunut kiinnittämään. Poika käveli vastakkaiseen seinään, kääntyi ja jäi siihen nojaamaan vihreä katse omassa peilikuvassaan.

// Jee x3 //

Vihdoin ovi kolahti, ja sisään astui mustiin pukeutunut poika. Damien näki heti, että tuo ei vaikuttanut kovin ystävälliseltä, tai ainakaan iloiselta. Sillä oli suussaan tupakka. Voi miten Damieninkin teki mieli. Mustapukeinen katsoi Damienia alaspäin, mutta mitäs tuosta. Sitä hänelle tehtiin usein. Poika vilkaisi katonrajaan. Vessassa ei vaikuttanut olevan palohälytintä. Ehkä hänkin voisi polttaa yhden. Mutta toisaalta, jos hän nyt alkaisi, toinen vain ajattelisi että hän oli matkija, perässähiihtäjä joka vain seurasi muiden esimerkkiä.

Damien heilutteli paljaita jalkojaan parisen senttiä lattian yläpuolella. Hän ei oikein uskonut löytävänsä kenkiään tällä menolla.
"Sä et varmaan ole nähnyt ylimääräisiä kenkiä lojuvan missään?" Damien kysyi. Hänestä alkoi vähän tuntua siltä, että saattaisi saada vielä tänään turpiinsa, jos kyselisi kaikilta kengistään.

Damien oli tänään löytänyt päälleen mustan t-paidan ja musta-valkoraidallisen hupparin. Jaloissaan hänellä oli farkut, ja kengät, niin kauan kun ne vielä olivat jaloissa. Kuten tavallista, vaatteet tuoksuivat ällöttävästi jollekkin huuhteluaineelle, jota äiti oli lisännyt pesukoneeseen. Alia kukkaistuoksu ei häirinnyt, mutta Damienia kieltämättä joskus. Siis aika usein. Varsinkin nyt, kun hän ei ollut polttanut ollenkaan tänä aamuna.

Rasmuksen vihreät silmät katselivat poikaa, joka vessassa oleskeli. Varkain, eihän emo voinut ketään suoraan tuijottaa. Tuo kysyi niinkin omituisen kysymyksen, etei suoraan karannutta katsetta saatu kuriin.
"Mitä vittua?", poika älähti katsoen toista kuin maailman sekavinta hullua. Minä kyllä tuota poikaa pitikin. Eihän kukaan avannut tuollatavoin keskustelua! Vähiten nyt tuntemattomien, vieläpä Rasmuksen kanssa. Emopojan katse valui toisen paljaisiin jalkoihin ja tapaisin kasvoihin. Tupakkaa tuo imi tyynesti, vaikka olisi tehnyt mieli polttaa se äkkiä pois uuden tieltä. Askista oli jäljellä kuitenkin vain alle puolet ja hätävara oli aina jätettävä.

Poika raapi päätään ja vilkaisi toista. Mikähän tuo oli? Ja miten helvetissä se oli onnistunut kenkänsä hukkaamaan. Eivätkö ihmiset nyt normaalitapauksessa pidä kenkänsä jalassa? No, Rasmus tuli lopputulokseen, että toinen oli vain yksinkertaisesti päästään vialla.

"Niin. Katsos, kun mä otin kenkäni jossain vaiheessa pois, ja jätin ne johonkin luokkaan. Ajattelin vain, että olisitko sattunut näkemään niitä", Damien selvensi, kun mustatukkainen katsoi häntä kuin hullua.
"Mutta et sä ilmeisesti ole", hän vielä lisäsi. Damienin teki kovasti mieli tupakkaa, mutta hän päätti antaa itsensä kärsiä vielä hetken. Eikä hänellä edes tainnut olla tulitikkuja mukana.

Damien heilutteli taas jalkojaan, ja hyräili jotain. Hän oli kuullut laulun pari päivää sitten kaupan radiosta, eikä tiennyt mikä se oli. Se oli tarttuva kappale, ja poika oli onnistunut tartuttamaan sen jo äitinsä, Alin ja jonkun tuttavansa kaverin päähän.

"En mä normaalisti hukkaa kenkiäni. Kerran aiemmin vain", Damien kertoi. Ehkä mustatukkainen ei pitäisi häntä niin hulluna, jos hän selittäisi asiaa vähän.
"Tiedätsä, että saako täällä polttaa, siis opettajien mielestä?" poika kysyi. Häntä kiinnosti tietää, oliko vessasta tarkoituksella jätetty palohälyttimet pois. Vai kenties niihin ei ollut varaa, tai sitten kukaan ei vain ollut tullut ajatelleeksi asiaa. Tai ehkä, joku oli irroittanut ne.

"En", Rasmus tuhahti toisen selitellessä kuinka kenkä oli käytännössä kadonnut. Ja ihan kuin sellainen olisi emopoikaa tosiaan kiinnostanut sitten tipan vertaa.
"Onko helvetti ihan pakko?", mustatukka ärähti toisen heilumiselle ja hyräilylle. Toinen selitti taas niistä kengistään. Rasmuksen alkoi pikkuhiljaa tehdä mieli ottaa omansakin pois ja viskata ne päin toista... Tosin, tennari ei edes sattuisi osuessaan. Sitten poika kysäisi tupakoinnista.
"Vitut", Rasmus tuhahti. "Helvetissäkään saa polttaa. Et vittuako kukaan niiltä saatanan kusipäiltä jotain helvetin lupia kysyy."

"Poltan vittu kuiteski", emo vielä tuhahti ja karisti tupakkaansa sumeilemattomasti lattialle imien sitä sitten hartaasti. "Joku helvetin teknikkokaksari kössi vitun palohuutimet", Rasmus tiesi kertoa pienen, viekkaan hymyn kera.

"No on ihan pakko", Damien vastasi ja pyöräytti silmiään, kuin hänen sanomansa olisi ollut itsestäänselvyys. Kiusallaankin hän jatkoi hyräilyä ja jalkojen heiluttelua.

Damien kuunteli hieman huvittuneena toisen puhetta. Mustatukkainen oli ilmeisesti juuri niitä ihmisiä, jotka käyttivät kirosanoja jonkinlaisina täytesanoina, tavallaan välilyönteinä.
"Jos sun puheestas ottais puolet pois, siinä ois tasan saman verran sisältöä", Damien huomautti. Tosin toinen varmaan tiesi sen jo itsekkin. Jos ei, niin ajaijai.

Damien seurasi katseellaan toisen varistamia hippusia niiden matkalla lattialle. Tuo kertoi, että palohälyttimet oli irroitettu. Se olikin ollut yksi pojan miettimistä vaihtoehdoista. Damien mietti, mikä mahtoi olla toisen nimi. Ei hän kuitenkaan kysyä aikonut, toinen ei vaikuttanut kovin innostuneelta tutustumaan. Joten mitä turhaan vaivautua. Damienista kuitenkin tuntui, että hän menettäisi puhekykynsä jos ei saisi puhua jollekkin. Kotona ei ollut ongelmaa puhumattomuudesta, Al kun höpötti lakkaamatta kaikesta maan ja taivaan välillä.

Rasmus mulkaisi toista rajatuilla silmillään ja keskittyi tupakkaansa. Toinen huomautti Rasmuksen puhetavasta ja sai osakseen toisen mulkaisun.
"Kaks sanaa: Vedä käteen", mustatukkainen emopoika ärähti painottaen molempia viimeisimmistä sanoistaan samalla painolla. Vittuilua oli kuultu ennemminkin, mutta emo ei tehnyt mitään muuttaakseen asiaa. Se vain... Tuli. Joskus hänkin puhui pitkiäkin virkkeitä täysin kiroilematta, mutta sitä ei tapahtunut kuin vanhempien kuullen ja kun Rasmus oli hyvin hämmentynyt ja muuta paskaa.

Ensimmäinen tupakka oli pian loppuun poltettu, natsa tiputettiin lattialle ja tallattiin, mustatukka kaivoi jo uutta askistaan ja sytytti sen kevyyesti. Vihreät silmät katsoivat taas toiseen poikaan vessassa. "Onko joku vitun into vaan lagaa siinä ja näyttää idiootilta?", Rasmus kysäisi. "Mahtaa elämä olla paskaa."
Mustatukka imi ensimmäisiä savuja numero kakkosestaan tältä erää ja jäi mulkoilemaan kengän kärkiään. Häntä vitutti ihan helvetisti elämä noin yleensä. Ei siinä vielä mitään, mutta hänellä vain oli oikeitakin syitä. Niin, ja äitiä pitäisi muistaa käydä katsomassa taas. Yasmin voisi olla ihan hyvilläänkin, jos joku kävisi katsomassa. Rasmus vaan ahdistui siinä ympäristössä... Kyttiä ja vartioita joka puolella.. Poika ei muutenkaan pahemmin lainvartijoista välittänyt.

Damien lähinnä huvittui toisen mulkaisusta. Hänen silmissään mustapukeinen oli hyvinkin huvittava, vaikka tuo selvästi yritti olla katu-uskottava.
"Enpä taida", poika naurahti. Hän olisi kliseisesti voinut sanoa että unissas tai sehän ois susta kivaa, mutta hän päätti olla ärsyttämättä toista turhaan.

"Ei oikeastaan, mutta ei mulla mitään muutakaan tekemistä ole. Enkä mä voi mennä ulos ilman kenkiä, siellä voi olla lasinsiruja. Miksi sä olet täällä sisällä, vaikka ulkona on kiva ilma?" Damien uteli, arvellen, että ei saisi vastausta. Toisen kommenttiin paskasta elämästä hän ei jaksannut edes vastata. Damien jatkoi jalkojensa heiluttelemista ihan ärsyttääkseen, mutta ei sentään jaksanut enää hyräillä, vaikka laulu hänen päässään soikin. Damienia ei enää edes kauheasti ärsyttänyt kenkiensä katoaminen, kyllä hän ne jotenkin takaisin saisi. Tuskin kukaan niitä varastaisi, sen verran likaiset ja rikkinäiset ne olivat.

//Tänään on muuten Rasmuksen nimipäivä //

Rasmus murahti jotain epämääräistä ja pyöräytti silmiään välttäen tiukasti edes vilkuilemasta toista, vahingossakaan. Mustatukkainen emopoika keskittyi täysin tupoakkaansa ja vastakkaisen seinän tuijotteluun, tai ehkä pikemmin jopa mulkoiluun. Toinen poika puheli taas jotain rikkoen Rasmuksen tavoitteet niin, että vihreän sävyiset silmät katsoivat hetken suoraan toiseen, kasvot olivat ilmeettömät, mutta muuttuivat pian torjuviksi ja hieman turhautuneiksikin.

"Vitut mistään helvetin lasinsiruista", Rasmus päsähti katsoen toista nokanvarttaan pitkin, ihan kuin pikku paskiaisella olisi siihen ollut minkään sortin oikeutta. "Ja vitut säästä. Mähän olen helvetti sielä, missä mua vaan saatana ikinä huvittaa", poika ilmoitti kärkkäästi imien jälleen tupakkaansa.