I'm just like anyone

- lya~ Lyhytlyhytlyhyt, mut kiirus : 'D Pitää mennä kämpille, ku avaimet jäi ja kämppis pääsvasta nyt ovia avaamaan XD -

Lyhyt, olkamittaiset vaaleat hiukset omaava poika, jota kukaan tuskin olisi osannut arvata koripalloilijaksi istui erään pöydän ääressä psykologian kirjansa kanssa sitä lukien. Jalat heiluivat pöydän alla, lukulasit nököttivät nenällä ja huomaamattaan tuo pyöritteli pidempiä etuhiuksiaan sormissaan.
Harvinaista kyllä Jackie oli pistänyt korun kaikkiin lävistyksiinsä, tänään kun oli treenit vasta koulun jälkeen. Ja Jackien kaksi viimeisintä tuntia oli peruuntuneet, joten nopeastihan poikatyttö kotiinsa pyöräilisi siinä välissä. Mitään varusteita ei siis mukana ollut.

Siron 'pojan' yllä oli tummansininen löysä kollaripaita ja mustat reisitaskuhousut. Jalassa nuhjaantuneet entisaikoinavalkoiset tennarit. Laukku lepäsi penkillä tytön vieressä, auki. Sitä ei Jac ollut jaksanut sulkea, koska tarvitsisi kuitenkin tunkea psykanopus takaisin piakkoin. Ei hän nyt sitä koko pitkää ruokavälkkää jaksaisi selailla ja lueskella. Sitäpaitsi hän ei vielä ollut edes eväitään syönyt.

- heipådejj. :'DD hahah. ^ mikää lyhyt ollu, pah. ja valitan jo etukäteen tämän laadusta. -

Pearl Lloyd, uusi tulokas asteli pihalla sylissään vinopino kirjoja. Oli siinä ainakin bilsan, hissan, uskonnon ja matematiikan kirjat. Mistä taisi johtua se, että suurin osa koulun oppilaista alkoi karttaa tyttöä heti kirjapinon nähdessään. Ehkä he tunnistivat tuon nörtiksi. Luulisi että urheilija pojan pikkusiskona saisi jotain kunnioitusta, mutta se taisi olla aivan väärä luulo.

Lyhyt nörttityttö käveli eteenpäin pihalla ja katseensa kiinnittyi pöytään, jonka äärellä istui joku! Äkkinäinen pysähdys siihen paikkaan ja silmät pyöreinä tuijottelu ventovierasta kohti, olivat aiheuttaa kirjojen putoamisen. Mutta yhtä nopeasti kuin hän oli siihen jähmettynyt, tyttö havahtui ja esti kirjojen likaantumisen. Eihän se kävisi päinsä, hänenhän pitäisi kai maksaa kirjat jos ne likaantuisivat. Eikä tuolla olisi rahaa, taino... miten sen nyt ottaa.

Oli pakko edetä. Niimpä Pearl lähti kävelemään kohti pöytää, kädet ehkä vieläkin hieman täristen. Eikä tietoa miksi. Ollessaan niin lähellä pöytää, että tyttö olisi voinut koskea sitä tuo katsoi kumpaankin suuntaan ja sitten toiseen.
"Saako tähän istua?" huh, Pearl huokaisi mielessään ja katsoi pikaisesti hieman paniikissa sivuille. Ainakaan ketään, ketä toinen olisi voinut odottaa, ei näkynyt paikalla. Pieni brunette puristi kirjoja sylissään ja katsoi toista hieman pää kallellaan.
"Tai voin mä etsiä jonkun toisenkin paikan, jos haluat olla rauhassa", tyttö lisäsi nopeasti ja astui pari askelta taaksepäin. Pearlin katse kiinnittyi lävistyksiin hieman kammoksuvasti, mitä ei tietenkään näyttänyt ulospäin.

Blondin vihreät silmät nostettiin kirjasta kysyttäessä, sopiko pöytään istua. Hetken poikatyttö katseli toista kummastuneena, kunnes nappasi lasit nenältään ja virnisti pienesti. Paikalle pelmahtanut, silmäämiellyttävän näköinen, tyttö kirjoineen alkoi jo selittelemään, että voisi mennä muuallekin. Jackie pudisti päätään.
"Ei kun istut nyt siihen! Tai siis", tuo raapi hieman päätään ja hymyili häveten vain hieman käskymuotoiseksi karannutta kieltoa siitä, että toinen olisi millääntapaa häntä häirinnyt. "Istut siihen jos haluat istua", tyttö sanoi. Hänen onnensa, että ääni ei ollut mikään uskomattoman kimeä ja liian tyttömäinen. Sointui sopivatsi hänen tyttöpoika lookkiinsa. Ainakin Jackie, Smithin San Diegossa asuvista ainut tyttö, uskoi menevänsä läpi pojasta. Ja lupaavasti se oli lukion alusta siltä näyttänytkin. Vain harva tiesi tytön oikeasta sukupuolesta, ja noihinkin Ja cuskoi voivansa luottaa.

"Mä olen Jackie, pelaan koripalloa", blondi ilmoitti sipaisten hiuksiaan. "Mäö en ole aiemmin nähnyt sua, mikä on ihme kun sä näytät tolta", pojaksi itsensä pukenut puheli ja hymyili sitten. "Sori, nyt mä voin olla hiljaa", tuo virnisti. "Vähän karkaa."

Pearl kuitenkin kaikesta huolimatta päätti istahtaa pöydän ääreen levittäen kirjat sylistään pöydälle.
"No okei okei, älä hiilly", tyttö sanoi hivenen huvittuneena tapahtuneesta. Pearl kaivoi kasan alinmaisena olevan uskonnon kirjansa ja alkoi raapustaa vihkoseen läksyjä. Ensimmäistä kertaa se tuntui tytöstä tylsältä, siis jo ennen kuulumatonta. Läksyjen tekemisessä ei kuitenkaan menisi kauaa, ja sitä auttanee vähän huippuhyvä äo.

Tyttö vastapäätä oleva oli esittäytynyt Jackieksi. Hassua, ettei Pearl ollut tuntenut koskaan ketään sen nimistä.
"No hauska tavata Jackie." tuo kysäisi pieni virne kasvoillaan ja katsoi Jackietä pienesti samalla kirjoittaen vihkoonsa viimeisen tehtävän viimeistä lausetta.
"Olen Pearl Sun Erica Lloyd. Mutta kutsu miksi haluat, niin ne muutkin tekee." Pearl hymähti ja siirsi vihkonsa kirjan kanssa sivuun kaivaen sitten eteensä bilsan kirjan ja vihkosen.

Juuri kun tyttö oli avaamassaan vihkoaan, jäi häneltä auki sivu jolla oli tiheää kirjoitusta koko aukeama, kun toinen selitti jotain ettei ollut nähnyt brunettea aikaisemmin.
"Ai, ehket vain ole pitänyt silmiäsi auki", Pearl virnisti ja katsoi toista hieman huvittuneesti. Vihko kuitenkin suljettiin pian heti tytön todettua, ettei häntä kiinnostanut tehdä läksyjä. MM-mm, tylsäää. Toisen jatkaessa vielä, Pearlin pälyilevä katse kiinnittyi toiseen, pojan sanoessa olevansa hiljaa.
"Ei ei, älä ole hiljaa. Pölötys pitää mut tässä maailmassa, kun muuten uppoutuisin noihin kirjoihin." brunette virnisti ja siirsi kirjojaan hieman sivummalle. "No.. onko koris kivaa?" kysyttiin pieni ja viaton kysymys, kasvoilla pieni hymyn tapainen.

Tyttö esittäytyi pitkästi ja sai Jacin virnuilemaan. Tuo nyökkäsi kuitenkin päätään, hänestäkin oli hauska tavata, vaikka nimi unohtuisikin pian. "Jos kuitenkin Pearl, jis sopii?", blondi naurahti katsettaan toisesta ja tuon touhuista irrottamatta.
Pearlin mielestä Jackie ei vain ollut pitänyt silmiään auki, ja johtui sitten siitä, että poikatyttö ei ollut toista ennemmin muistiinsa rekisteröinyt. Ja sitten tyttö kielsi Jackiea olemasta hiljaa, mikä sai leveän hymyn lävistetyille huulille.
"Okei, en mä sitten ole hiljaa", blondi naurahti. "Ja joo, on koris kivaa", Jac hymähti. Ja vähän enemmänkin, hän sentään teeskenteli aika hitosti sen koripallon takia. "Mä olen pienen ikäni sitä pelannut, mitä moni ei usko. Mä olen kuulemma hieman lyhyt", Jackie nauroi. No, eihän 164 senttiä koripallokentällä merkinnyt juuri mitään.

"Harrastatko sä mitä?", poikatyttö kysäisi ja irrotti katseensa hetkeksi noukkiakseen pöydältä kirjanmerkkinsä, jonka asetti psykan opuksen väliin sulkien sitten kirjan ja tunkien laukkuunsa. Mielenkiintoisempaa tekemistä... Toisaalta, pitäisi muistaa syödäkin ennen seuraavaa tuntia...

"Joo tietenkin sopii", Pearl hymyili ystävällistä, leveää hymyään. Tyttö katsoi toista silmät suurina ja hieman innoissaan tuon kertoessaan koris harrastuksestaan. Oli se todellakin kivaa kuunnella muiden asioita.
"Aijaa, no sittenhän sä olet varmaan kuin joku mestari siinä." brunette virnisti kehuvasti eikä heti tajunnut toisen esittämää kysymystä hänelle itselleen. Jaa, harrastiko tyttö jotakin? Siitä voi olla montaa eri mieltä.
"No en mä itseasiassa enää mitää harrasta. Joskus pienenpänä joogaa tuli harrastettua, mutta emmä enää siitä ole hirveästi kiinnostunut. Toki aina joskus kotona joogailen." Pearl kertoi. Noniin, jälleen taas pitkä litania. Eihän toinen halunnut tietää kuin sen, harrastiko brunette jotain. Niin siis kellä pitikään olla ne lahjakkaat aivot?

Pearl kaivoi takin taskustaan kurkkupastilli paketin ja nappasi sieltä yhden, tarjoten sitten toiselle vieden purkkia lähemmäs. "Haluutko?" brunette kysäisi vielä selvennykseksi. Pearlin kasvoilla ollut hymy ei kadonnut minnekään, kun tuo samaten katsoi toista.
"Mikä tunti sulla on seuraavaksi?" Pearl kallisti hieman päätään kysyvän oloisesti ja saman tien kysymyksensä jälkeen tyttö muisti että hänen pitäisi palauttaa seuraavalle tunnilleen se jokin paperilappu, kumpa se sitten löytyisi repusta tai kirjan välistä.

Kuulemma sopi kutsua Pearliksi. se sai hymyn syvenemään lävistetyillä huulilla. "Hyvä. Kiitos", Jackie vastasi ja sipaisi hiuksiaan. Neitimäistä, pinttynyt tapa, joka tuli luonnostaan ja huomaamatta. Lipesi, vaikka Jackien olisi pitänyt olla äärimmäisen varovainen huijauksensa kanssa. Välillä hän vain... unohtui muihin maailmoihin. Kuten nyt vaikka tuijottamaan mielestään nättejä tyttöjä.
"Eh.. Tota", Jackie mutisi ja karahti punaiseksi katsoen muualle. Poika köhäisi ja katsoi jälleen tyttöön leveästi virnuillen ja yrittäen karkottaa nolostumistaan. Ei kehuja tai uumailuja pitäisi ottaa niin vakavasti. Kädellä vaatimattomasti huitaisu olisi hyvin riittänyt, tai sitten Jac olisi voinut vaan virnistää ja myöntää asian.
"Ihan hyvä vaan.. Tai ehkä vähän keskitason yläpuolella, en mä muuten kai joukkueeseen kuuluisi", poika selitteli hymyillen. Huomaamattomasti hän elehti sopiviin väleihin käsillään, se oli hallitsematonta.
Tyttö kuulemma oli joskus harrastanut joogaa, mille Jackie hymyillen nyökkäsi. Kuulosti eksoottiselta... Tai sellaiselta, ettei heillä ainakaan kukaan sellaista harrastanut. Tai no... Phoenixista ei koskaan osannut sanoa mitään varmaksi.

Pearl tarjosi Jackielle kurkkupastillia. "Ai, joo. Kiitos", poikatyttö sanoi napaten itselleen kohteliaasti yhden tytön askista. Pastillin suuhun saatuaan Jackie saikin sitten miettiä mikä tunti hänellä oli seuraavaksi. " Psyyyyykologiaa, kai", poika vastasi venyttäen siksi, että mietti vielä oliko varmasti. "Juu, on", tuo virnisti pyöritellen hiussuortuvaa sormissaan. "Entä sulla?"

Toisen selittäessä jotain keskitasosta koriksessa Pearl kuuteli korva kovana. Hyvinkin mielenkiintoista. Todella. Vaikkei tyttö kyllä koskaan ole ollut hyvä koriksessa, eikä hän oikein ymmärrä mitä hauskaa on heittää pallo koriin ja niin edespäin. Pojan otettua yhden kurkkupastillin Pearl viivana vei pakkauksen takaisin takin taskuun mistä sen oli ottanutkin, hän tulisi kyllä vielä riippuvaiseksi jos vielä söisi yhdenkään kurkkupastillin.

Kun Jackie kertoi että hänellä olisi psykologiaa seuraavaksi, Pearl hymähti ja mietti mitä hänellä olisi kun poika jotain sellaista oli kysynyt. "Ööm, mulla on varmaan uskontoo tai liikuntaa. Pitää ottaa selvää", Pearl virnisti vielä ja yritti ilmeellään kertoa, ettei nörtitkään aina voi muistaa kaikkea. Vaikka sehän oli itsestään selvyys, mutta kai sitä joskus oli lupa unohtaa.
"Onko sulla sisaruksia täällä koulussa?" brunette nosti kyynerpäänsä pöydälle ja nojasi päätään kallistaen käsiinsä. Tyttö pienesti heilutti jalkojaan pöydän alla päässään soivan musiikin tahdissa.

- kymmenesti anteeksi viivästymisestä D_: anteeksianteeksianteeksianteeksianteeksianteeksianteeksianteeksianteeksianteeksi! -

Jackie nauroi tytön vastaukselle, joko tai. Huvittavaa, Jac olisi luullut että Pearlin kaltainen tyttö olisi täysin selvillä lukujärjestyksestään tai jopa osaisi sen ulkoa.
“Joo, varmaan hyvä ottaa selvää ettei joudu kärsimään seurauksista… Se ei välttämättä olis kovin kivaa”, Jackie totesi suunnilleen korviin asti ulottuva hymy kasvoilla, joiden piirteet olivat selvästi liian kauniit pojalle, mutta joiden takia hän kuuluikin tähän palvottuun ryhmään, jota ‘kauniiksi pojiksi’ kutsuttiin. Pearl esitti kysymyksen ja Jac keskeytti vaaleiden hiustensa näpertelyn.
“Joo, isoveli. Phoenix, se kolmannen luokan miestennielijä scene”, Jackie kertoi. “ja sit on serkkuja, jotka on nekin mulle niinkö veljiä. ja ne on kaikki ihan himopitkiä ja mua vituttaa, ku mä olen niin pieni ja kevyt ettei mitään rajaa. Ivan pelaa kans koripalloa, Oxkin, muttei joukkueessa. Ox on rokkari, ja Oscar… Oscar on suloinen vaikka se on tosi väärinymmärretty. Ihmiset vaan ei tajua, että se on kiltti kun sitä käsittelee oikein…”

Niinpä niin, Jackie taas pälätti eikä sitä sanojen virtaa saatu loppumaan sitten niin millään… “Onko sulla sisaruksia… Niin ja minkä sä sanoitkaan sukunimeks? Mä unohdin jo, sori… Mä muistan enää vaan sen et etunimi oli Pearl… Mulla on tosi huono nimimuisti ja se on välillä ihan sika ärsyttävää. ja sit ku jotkut loukkaantuu niin verisesti jos niitä vahingossa kutsuu väärällä nimellä… Ja kun mua ei ainakaan haittais vaikkei mun nimee muistettaisikaan… Sitähän voi aina kysyä uudestaan, ku en mä sitä ite unohta… Ainakaan se ei olis kovin toivottavaase"

- ekaks, ei se mitään ei se mitään :'>> tokaks, jac on aika eehana 8'D ja anteeksi en vienyt oikein etiäpäi n.n -

Poika näytti olevan samaa mieltä siinä, että seuraukset myöhästymisestä eivät olisi välttämättä niinkään kivoja. Pearl kuitenkin kiinnitti huomionsa vastapäätä istuvan pojan hymyyn, millaista hän ei ollut nähnyt monellakaan tapaamallaan pojalla. Se jollain tasolla vaikutti omituiselta, mutta Pearl antoi asian sitten olla. Ei hän halunnut näyttää liian tarkkaavaiselta. Jackieksi nimetty poika alkoi sitten luetella veljiään, ja niitä vähäisiä serkkuja.
"Hei mä tunnenkin sen. Tai sillai ohimennen nähnyt ja kuullut nimen mainittavan", Pearl sanoi nopeasti melkein heti kun toinen oli sanonutkin Phoenixin nimen. Sitten toinen jatkoi vielä serkkujensa luetteloa, löytyykö vielä siskopuolia, kaukaisia serkkuja tai muuta sellaista? Pojan sukuhan näytti olevan isokokoinen. Ei Pearl tainnut tuntea puoliakaan tuon serkuista, mutta tyttönen nyökkäili vain leveästi hymyillen.

Kappas, Pearl jo kerkesi luulla ettei toisen puhe loppuisi ikinä, mutta sitten Jackie yllättikin ja kysyi tytön sukunimeä. Muistissa taisi olla vikaa, eli Pearlin ei tarvitsisi huolehtia jos sattuisi lipsauttamaan jotain mitä ei haluaisi kenenkään tietävän, poika mitä pikemmin saattaisi unohtaa sen ja hyvä se. Pieni virne levisi tytön kasvoille edes ajatellessaan sitä.
"Lloyd. Ja on mulla, Marcus Lloyd se urheilija, tunnet varmaan?" Pearl vastasi melko normaalilla äänellä. "Välillä ärsyttää kun se on kermassa, mutta toisaalta sitten tietääpä suurin osa olla kiusaamatta mua. Vaikka mitä nyt tässä pari esseetä on tullut tehtyä- no silti." Pearl enemmänkin alkoi mumista esseen kohdalla, niin että sanoista oli jo vaikea ottaa selvää, ja sanoi sitten pari viimeistä sanaa varmana ja virnistäen. Brunette kallisti päänsä lähemmäs koulun ulko-ovia ja näki kun jotkut taisivat varastaa eväspussin eräältä pyöreälasipäiseltä pojalta. Sinä hetkenä bruneten suusta pääsi syvä huokaus.

Pearl mainitsi tuntevansa, tai tietävänsä, Phoenixin saaden Jackien hymyilemään säteilevästi. Toisaalta, kuka nyt sitä jätkää saattoi olla huomaamatta. No, ei Jac veljeään suoranaisesti palvonut, mutta Phoe nyt vaan oli rakas. Tuon tavoista lainkaan huolimatta. Veli joka tapausessa, Jackien elämän ehkä rakkain miespuolinen. Olihan toki isä ja serkut ja-ja-ja, mutta niin.
Pearl toisti sukunimensä ja kertoi omistavansa veljen. Urheilija, Jackien pitäisi tietää. Hetken blondi tuijotti tyhjin silmin eteensä ja kurtisti hieman eteensä. Sitten välähti ja Jac oli pompata kattoon napsauttaen sormiaan.
“Se platinablondi, tennistä, eikö?”, Jackie uteli sammalenvihreät silmät loistaen. Hän oli suht varma muistaneensa oikein. Ohimennen hän oli sen pojan muutaman kerran nähnyt, olihan tuo joidenkin hänen kavereidensa tuttu. Jac kun roikkui joukkueen poikien seurassa useimmiten näin koulussa. Ja vaikka hän olikin todella lyhyt koripalloilijaksi ei se estänyt ketään.

“Se on ihan perseestä kun pitää teettää muilla omat hommansa… Ja suoraan sanoen mä en pidä klikkisysteemistä. Se ei nyt vaan toimi mun kohdalla lainkaan, ku nmä olen sosiaallinen ihminen ja puhun ihan himopaljon, saat muuten huomauttaa jos pitää olla hiljaa mä en ite oikeen osaa rajottaa, mutta siis niin… En mä kato mitä klikkiä kukakin edustaa. Jos se on kiva tyyppi ja mä viihdyn seurassa niin ei se haittaa mitään, olkoonkin muiden mielestä luuseri, mullon mun omat mielipiteet”, Jackie selosti taas miltei yhteen pötköön ja sulki sitten suunsa. “Osaan mä kyllä joskus olla hiljaakin, mutta se on harvinaista.
Jac katseli nättiä brunettea edessään ja seurasi sitten tuon katsetta oville ja tuhahti. “Kusipäät”, blondi söhähti pyöräyttäen huulikorua sormillaan.
“Moraali on yksinkertainen käsite, miks sen ymmärtämisen pitää olla noin vaikeeta”, Jackie nurisi.

Näköjään toinen tiesi pienen muistin virkistyksen jälkeen ja Pearl virnisti.
”Joo se just”, brunette sanoi iloisesti ja heilautti ruskean hiussortuvan korvan taakse. Toisella oli kivan väriset silmät, joita Pearl uppoutui katsomaan. Kuitenkin hetken päästä tuo tajusi tuijottavansa ja siirsi katseensa tumman ruskeaan puupöydän pintaan.
”Joo mut toi on ihan totta, koko klikkisysteemi on vaan niin typerä järjestelmä. Ja sitten kun ne jotkut ottaa sen vielä tosissaan…” enemmän tai vähemmän tyttö viittasi Mary-Anneen. ”Kyllä me kaikki ollaan ihmisiä, vai mitä? Ne jotkut vaan luulee olevansa parempia ja se jos mikä on ärsyttävää”, Pearl unohtui taas puhumaan ja puhui melko vakavasti, kunnes loppusanoja kohden alkoi virnistää.

Sitten toinen kertoi osaavansa olla hiljaa ja Pearl hymyili jälleen.
”Ei sun tarvi olla hiljaa. Se on kiva ku ihmiset puhuu, vaikka joskus hiljaisuuskin on ihana kun saa antaa ajatusten ihan vaan leijailla”, Pearl puhui ja vinkkasi silmää. Ei toinen saisi olla hiljaa ja jos olisi, siitä seuraisi hiljaisuus ja kaikki vaivautuisivat. Eikä se ollut kivaa. Hänestähän voisi tulla kohta joku elämän filosofi tai meedio, tosin mitäköhän siitä sitten tulisi. Pearl kertomassa asioita, joista hänellä ei ole voinut olla etukäteen tietoa. Todella hupaisaa, hahhah.
”Ehkä niillä vaan ei ole moraalia. Ne vaan tekee mitä tekee jotta oma ego näyttäis hyvältä ja jos siihen tarvitaan luusereille piikittelyä niin sen ne tekee”, Pearl alkoi taas pätemään, ihan kuin hän olisi joku maailman oraakeli ja plää plää pälä.