Maybe it is me, or maybe it's maybeline.

[ Mjåå, aimee tänne sit ku kerkiää. Ja juuuu, otsikko on huikea, kuten pelin tasokin. :'DD ]

Rickey

Hm, ulkona paistoi aurinko. Kiintoisaa.
Siniset silmät sulkeutuivat hetkeksi ja aulan pehmeässä nojatuolissa otettiin hieman löysempi asento. Kukaan ei ollut häirinnyt enkelipojan lepohetkeä, ei ainakaan vielä - mutta kyllähän tässä ehtisi tapahtua vaikka mitä. Jaa, mitä Rickey teki sisällä tällaisella säällä? Vastaus oli varsin ilmiselvä; hän ei halunnut ruskettua enää yhtään enempää, sillä jo parin päivän auringonpaisteessa oleskelun seurauksena poskipäillä alkoi jo näkyä pari vaaleampaa pisamaa, eikä niitä todellakaan tarvittu enempää. Siksi koulun tennisjoukkueen jäsen istuskeli siis sisällä, vaikka suurin osa ihmisistä oli linnoittautunut ulos ruohikkoiselle pihamaalle.

Rickey avasi silmänsä katsahtaakseen ympärilleen, vaikka nojatuolista käsin maailma näyttikin jotenkin paljon pienemmältä. Jalkansa nuori mies oli nostanut ylös viereiselle pöydälle, nojaten toisella kyynärpäällään vasemmanpuoleiseen käsinojaan. Asento oli tosiaan varsin rento, mutta tuskin kukaan siitä hänelle huomauttaisi. Porukalla ei ollut pokkaa.
Aula ei ollut tupaten täynnä, kuten odotettua oli ollutkin, mutta jokunen eksynyt sielu siellä silti parveili. Suurimmaksi osaksi porukkaa oli kerääntynyt juoma-automaattien läheisyyteen, sillä tällaisena päivänä täytyi tankata mahdollisimman paljon nestettä. Kun mitään sen mielenkiintoisempaa ei silmiin osunut, nosti Rickey laiskasti oikeaa kättään ja siirsi mustan hattunsa puoliksi silmilleen peittämään näkymää. Hyvällä tuurilla hän voisi ottaa pienet torkut, sillä kukaan ei näyttänyt kaipaavan nojatuolia; eikä Rickey olisi sitä kyllä luovuttanutkaan, vaikka joku olisi kaivannutkin.

Elämä oli varsin tylsää, kun suurin osa kermasta oleili sillä samaisella hetkellä ulkosalla, paistattelemassa auringonvalossa. Olisihan Rickey voinut soluttautua mukaan, mutta hän ei kerta kaikkiaan enää viitsinyt raahata luustoaan pihanurmelle. Nojatuoli oli ihan kyllin viihtyisä.
Sen siitä tai, kun oli laiskuri. Ja omisti pisamia.

/ tulin siihen tulokseen, että ehkä Kelsey on kuitenkin parempi vaihtoehto. :--D

Kelsey Moore asteli aulaan, vilkaisten pikaisesti ympärilleen – tyttöä katselevat ylemmän kastin ihmiset tutkivat hänet päästä varpaisiin, kääntyen kuiskuttelemaan keskenään jotain, pari nörttiä käänsi katseensa kiireen vilkkaa poispäin ja pari kapinallisiin kuuluvaa heilautti kätensä tervehdykseen tytön vastatessa siihen heilauttamalla omaa kättään pikaisesti.

Tyttö oli sonnustautunut valkeaan pussihelmaiseen mekkoon, joka korosti tytön kadehdittavan täydellistä, tasaista rusketusta ja paljastaen tarpeeksi paljon sääriä. Hiukset oli kerätty rennolle sykerölle niskaan, jalassa oli leopardikuvioiset legginssit yhdistettynä valkeisiin, kahden sentin korolla varustettuihin kesäisiin korkokenkiin. Valkea reunaiset aurinkolasit livahtivat ruskeaan käsilaukkuun, joka roikkui tytön olalla.

Ruskeat silmät kiersivät nopeasti aulan yli, askeleiden kuljettaessa hänet erään juoma-automaatin luo. Pikainen tarkastelu ei tuottanut toivottua tulosta, että Kelsey olisi erehtynyt vahingossa ottamaan jotakin noista moskamaateista. Litkut maistuivat pahalta ja olivat lämpimiä tai hyvällä tuurilla haaleita, mutteivät koskaan viileitä – ja jotakin viileää tyttö olisi kaivannut.

Huokaisten hän kohottautui suoraan, astellen lähimmän nojatuolin luokse. Muutaman metrin päässä näkyi nukkuvan joku jätkä, hattu vedettynä silmille, rennosti löhöillen – varmaan kuului rikkaisiin ja kuuluisiin, ei se muuten olisi tuohon malliin rönöttänyt. Korkokengät kopsahtelivat vaimeasti erottuen aulan hälinästä, tytön istahtaessa nojatuolille, ristien jalkansa jotakuinkin säädyllisen näköisesti.

//pelaaja hahmoineen poistui listoilta, pelin voi siis katsoa päättyneeksi jollet halua lopetusvuoroa tms. heittää..//

Nakkaa vaan lukkoon. :--)