Pirteyttä koulupäivään

//Vapaasti mukaan kuka vain, ei tarvitse kysellä lupia :D//

Dean pyöri itsensä ympäri kevyellä jalanheilautuksella ruokajonossaa seisoskellessaan, ruokahihnalle päästessään hän naputteli sormiaan, hyräili itsekseen ja kallisteli päätään vilkuillen ympärilleen uteliaana, ruokahihnalta päästyään hän suuntasi askeleensa reunapöytään tietäen että ennemmin tai myöhemmin saisi seurakseen jonkun joka joko kestäisi häntä tai lähtisi pois jolloin hän pahoittaisi mielensä...
Dean kuitenkin tunsi käyttäytymisensä läpikotaisin ja tiesi ettei kykenisi kauaa mököttämään. Hänen mustalla ja kirkkaanvihreällä rajatut silmänsä tutkailivat ympäristöä pojan haarukan hakatessa lautasella olevaa salaattia vasten katseen käydessä vain muutamaan otteeseen lautasen pinnassa.

Dean suoristi kirkkaankeltaista, mustaraitaista minihamettaan ja käänsi jalkojaan asettaen vaaleanpunaisten, paksupohjaisten kenkiensä kärjet vastakkain.
Hän sipaisi mustapunaisia rastojaan ja paranteli samalla vaaleansinisen, paksun hiuspantansa asentoa. Kirkkaanvioletti pitkähihainen korosti pojan suhteellisen laihaa ylävartaloa paremmin kuin hyvin muttei se nyt ehtinyt Deania nolottamaan.
Hän toivoi vain saavansa seuraa ruokailun ajaksi jotta voisi puhua pälättää sen minkä kerkeäisi...Kauaa hän ei kuitenkaan kyennyt pitämään suutaan kiinni vaan puheli vaimeasti itsekseen samalla kun tunsi salaattia suuhunsa...

// minää voisin tulla Ivoryn kera :'D

Jes, ruokajono oli lyhyt eli ei tarvinnut odottaa pitkään saadakseen ruokaa, Ivory ajatteli huokaisten sitten helpotuksesta. Tytön vatsa kurni kuin viimeistä päivää, eikä ruoka kumminkaan olisi mitään hänen mieleistään. Mutta nälkäisenä sitä söi vaikka mitä. Ivory kippasi ruokaa lautaselleen, mutta hän otti sitä vain kerran, sen ulkomuoto vei nimittäin nälän.

Ivory kantoi tarjotintaan ja suuntasi reunapöytään, ja huomasi vasta ollessaan lähempänä siinä istuvan jonkun. Tyttö ei ollut niinkään perillä missä kukin sai istua, joten hän vilkuili ympärilleen ja katsoi olisiko missään vapaata pöytää ja tultuaan tulokseen ettei ollut, päätti Iv vain istahtaa siihen.
"Sori jos halusit olla rauhassa, siispä toivottavasti sua ei haittaa jos jään tähän", Ivory mutisi toiselle samalla tökkien haarukalla ruokaansa ja katsoen sitä epävarmana. Yhden palan hän onnistui maistamaan ja tyttö joutui myöntämään että oli sitä pahempiakin ruokia syöty.

//Hienova :>//

Dean selasi ympäristöään niin innokkaasti ettei edes huomannut tyttöä joka hakeutui hänen seuraansa kun muuallakaan ei tuntunut juuri tilaa olevan.
Deanin yllättynyt katse kääntyi tytön puoleen ja hetken hän vain tuijotti tätä osaamatta vastata mitään tytön sanoihin.

"E-ei, ei se haittaa", Dean vastasi lopulta ja veti leveän hymyn kasvoilleen. Sitä olisi voinut pitää melkeinpä teeskenneltynä hymynä jos ei tiennyt Deanin hymyilevän lähestulkoon aina yhtä leveästi.
Dean heilutteli varovasti jalkojaan pöydän alla tahtomatta kuitenkaan vahingossakaan potkaista tyttöä joka hänen seuraansa oli päättänyt istuutua kun ei parempaakaan istumapaikkaa ollut löytänyt.
Dean ei kuitenkaan antanut ajatuksen masentaa itseään vaan kumartui hivenen tyttöä kohden pöydän yli.
"Hei. Mikä nimesi on?"

Ivory ei enempiä vaivautunut vastaamaan kun toinen ystävällisesti ärsyttävä hymy kasvoillaan hyväksyi tytön istuvan vastapäätään. Hän ei tahtonut edes vaivautua arvelemaan kuka toinen mahtaisi olla, oliko hän tavannut pojan jossain tai sitten hänen nimeään. Kuitenkin toisen kysyttyä kysymyksensä, Iv lopetti ruuan tökkimisen hetkeksi ja katsoi toista kohottaen pienesti kulmaansa.

Kun tyttö huomasi pojan kumartuneen hivenen lähemmäs häntä, Ivory katsoi poikaa välinpitämättömästi ja aavistuksen verran nojasi lähemmäs tuolin selkänojaa.
"Ivory." mustatukka sanoi tökkien ruokaansa ja sekoittaen sitä ympäri lautasta. "...Ja kenenköhän kanssa mä istun?" Ivory virnisti pienesti ja tiputti haarukan kädestään lautaselle. Ivory kippasi vesilasinsa tyhjäksi ja pyyhki suunsa paperilla, täytyihän sitä tietenkin pitää huolta naamastaan. Hän siirsi tarjottimen sivuun ja kätensä ristiin pöydälle, nojaten sitten niihin ja siirtäen katseensa tarkkailevasti toiseen.
"Onko hyvää mössöä?" Ivory kysyi huvittuneena ja vilkaisi vieressään olevaa lautasta.

Toisen käyttäytyminen arvelutti hivenen Deania joka olisi mieluusti pomppinut ympäriinsä ja esittänyt toiselle enemmän tai vähemmän toisen yksityisasioihin liittyviä kysymyksiä.
Tyttö oli kuitenkin sen verran juron näköinen ettei poika tohtinut. Hän oli toivonut saavansa mukavaa seuraa mutta toinen vain pysytteli hiljaisena siinä missä Dean olisi tahtonut pälättää sen minkä kerkesi...

Tyttö suostui vastaamaan mutta tämä ei siltikään tuntunut pitävän häntä minkäänlaisessa arvossa ja se sai Deanin mutristamaan onnettomana huuliaan.
"Deanin", hän vastasi sitten ja hymy kohosi takaisin pojan huulille tämän koettaessa unohtaa toisen ikävän käytöksen vaikka se tietenkin oli varsin vaikeaa kun toinen oli ainoa ihminen joka hänen seurakseen oli tullut eikä tämä takuulla olisi tehnyt sitäkään mikäli paikkoja olisi ollut paremmin vapaana.

"Ihan", Dean vastasi ja tapitti vuoroin lautastaan, vuoroin tyttöä, "Etkö sinä sitten pidä omastasi?"

Toisen esittäytyessä Deaniksi, hymähti tyttö pienesti ja katsoi kun poika kippasi ruokaa suuhunsa. Äkillisesti tyttö sai kylmiä väreitä katsoessaankaan vain ruokaa, ehkä kotona olisi parempaa ruokaa niin ei tarvitsisi nälässä olla. Pojan vastattua Ivoryn esittämään kysymykseen, oliko ruoka ollut hyvää, tuo ei yhtään hämmästellyt toisen vastausta. Jotkut piti, jotkut ei, väliäkö tuolla.

"En." tyttö vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi kun toinen kysyi pitikö hän ruuasta. "En söisi enempää vaikka maksettaisiin", Iv lisäsi nopeasti vielä loppuun ja virnisti pienesti, antaen sitten katseensa samalla kiertää ruokalassa. Pian kuitenkin tyttö huomasi miten kerman porukka oli istunut pöytään ja kuiskutteli keskenään jotain, osoitellen sitten välillä jotakuta alempi kastista. Säälittävää, mutta antoi olla.
"Kyllä noilla on pokkaa.." Iv sanoi kuin transsissa ja osoitti sormellaan keskipöydässä istuvaa kerman sakkia. Saman aikaisesti tytön huomio kiinnittyi toiseen ja mustatukka hymyili pienesti kallistaen sitten päätään nojaten käsiinsä.
"Millä luokalla sä olet?" kysyttiin hymyn keskeltä pieni ja viaton kysymys.

Dean ei sille mitään mahtanut mikäli toinen ei pitänyt koulun ruo'asta. Hänelle se kyllä kelpasi koska muutoin hän olisi ollut nälkäinen koko loppupäivän, hänkun yleensä unohti syödä...Koulussa tuli syötyä vain sen takia kun kaikki muut olivat ruokalassa ja jutteluseuran toivossa Deankin lähti ruokalaan ja söi siinä samalla seuraa odotellessaan ja sen jo saatuaan. Vapaa-ajallaan hänen sairautensa verotti osansa hänen muististaan eikä syöminen tuntunut järin tärkeältä kun teki jatkuvasti mieli vain mennä johonkin eikä hän olisi ruokaa kyennyt itse edes valmistamaan koska keskittymishäiriö olisi viimeistään vienyt hänen huomionsa toisaalle ja huonolla tuurilla olisi voinut syttyä vaikka tulipalo jos roka unohtuisi hänen tuurillaan uuniin ja hellalle...

Dean käänsi katseensa toisen osoittamaan suuntaan. Hän oli aina ollut kateellinen suosituimmille koska hän kaipasi seuraa lähes jatkuvasti mutta toisaalta nuo olivat kyllä jo hyvin ilkeitä...Dean mutristi huuliaan ja käänsi sitten katseensa ruokaansa ehtien syödäkin sitä hieman ennen kuin toinen esitti hänelle kysymyksensä.
"Ensimmäisellä", hän vastasi totuudenmukaisesti asiaa lainkaan häpeämättä. Hän ei normaalisti edes osannut hävetä moisia asioita...
"Entä sinä?"