Kissa ja Hiiri ajavat takaa toisiaan

// Tänne Rige med Mandy. Ja siksi peli täällä, että tapahtumat sijoittuvat aluksi koululle, mutta sitten myöhemmin muualle. Joten ei tarvitse tehdä kahta erillistä topikkia sitten.

Milolla oli tänään koululla tennispeli. Peli käytiin Astonin tenniskentällä, vaikkei se paras mahdollinen kenttä ollutkaan. Kuitenkin kenttä oli parempi, kuin se kenttä mistä vastustaja tuli. Vastustaja kun ei ollut Astonista, vaan jostakin muusta high schoolista tullut samanikäinen poika kuin Milo. Milolla oli päällään valkoinen t-paita, mustat shortsit ja jalassa lenkkarit. Käsiinsa Milo asetteli hikinauhat ja hiuksiinsa poika asetteli hikipannan, jotteivät hiukset olisi tulleet aivan silmille. Milo katseli vastustajaansa hetken, mutta oli varma että voittaisi toisen. Poika oli kuullut kyllä, että vastus oli melko hyvä. Milo pomputteli aluksi tennispalloa maata vasten, kunnes hetken ehti vielä pomputella palloa ilmaan mailan avulla. Kohta alkaisi tärkeä peli, joka Milon olisi pakko voittaa. Katsomo oli täyttynyt jo ihmisistä ja pelaajat asettuivat aloilleen.

Milolla oli ensimmäinen syöttövuoro ja poika valmistautui ensimmäiseen lyöntiinsä. Kohta peli lyötiinkin käytiin ja Milo keskittyi palloon. Poika unohti muun maailman ympäriltään ja keskittyi vain siihen, ettei missaisi palloa. Ensimmäiset lyönnit olivat aggressiivisia, kunnes ne alkoivat muotoutumaan enemmän taktisimmiksi. Milo saikin ensimmäiset pisteet itselleen, kun oli saanut hämättyä vastustajaansa sopivasti. Seuraavan syötön alkaessa Milo pompautti palloaan maahan muutaman kerran ja löi sitten uuden aloituslyönnin. Hiki alkoi jo virrata ihoa pitkin, sillä San Diegon sää ei ollut kylmä. Aurinko paistoi taivaalta, jonka reunoilla oli vain muutama pilvi. Sää ei siis ollut erityisen suosiva liikuntaa varten, mutta onneksi Milo oli säähän jo ehtinyt tottua.

Aurinko paistoi kirkkaasti taivaalla ja lämmitti kalpeita kasvoja. Siniharmaat silmät olivat kiinnittyneet nurmelle, eivätkä silmät juurikaan kohonneet nurmesta. Bruneten hiukset olivat auki ja ne lensivät tuulen mukana suunnasta toiseen. Se ei haitannut, sillä pahis tuskin edes huomasi hiuksiensa tulevan silmien eteen. Tyttö oli vaipunut ajatuksiinsa.

Mandy Landonilla olisi tunti, biologiaa, mutta ulkona tyttö näytti tallustelevan. Aivan, hän lintsasi, sillä sillä hetkellä häntä ei voinut paskaakaan kiinnostaa jonkin sammakon biologia. Hänellä olisi niin paljon parempaakin tekemistä kuin kuolleen sammakon sisusten törkkiminen. Kuten esimerkiksi käveleminen koulun pihalla. Jep, se oli parempaa tekemistä kuin biologian tunnilla oleminen.

Tyttö antoi askeleidensa johdattaa häntä eteenpäin. Oikeastaan Mandy ei edes tiennyt, minne oli kulkemassa. Hän oli vaipunut jonkinlaiseen horrostilaan. Hän ei ajatellut mitään, hän ei kuullut mitään, hän ei edes tiennyt, että hän käveli eteenpäin. Hän havahtui hereille vasta, kun kuuli ihmisjoukon kannustuksia jostain läheltä. Siniharmaat silmät nousivat viimein nurmelta ja Mandy antoi katseensa etsiä ihmisjoukon, josta äänet tulivat. Mandy tajusi kävelleensä koulun lähellä olevan tenniskentän lähettyville, joka oli sillä hetkellä ihmisjoukon vallassa.

Pahis käveli kohti tenniskenttää, uteliaana. Hän harvemmin oli nähnyt tennistä pelattavan silmiensä edessä. Tyttö käveli aitauksen luo ja nosti toisen kätensä verkkoaitaan kiinni. Mandyn silmät kävivät läpi lähettyvillä olevat ihmiset ja viimeiseksi kaksi pelaavaa nuorukaista - joista toinen paljastui Miloksi. Mandyn kulmat kurtistuivat hitusen, mutta nopeasti hän pystyi muistamaan, että Milo pelasi tennistä.
Mandyn katse oli kiinnittynyt Miloon ja Milon pelaamiseen. Poika näytti vakavalta ja sellaiselta, että otti tämän todesta. Mandy harvemmin näki Miloa tuollaisena ja se tuntui nyt oudolta. Hän ei ollut osannut odottaa, että tenniksen pelaaminen saattoi olla näinkin vakavaa pojalle. Ja tärkeääkin se taisi olla.
Milo onnistui tekemään yhden pisteen ja ihmisjoukko hurrasi. Mandy katsoi peliä aidan takaa ilmeettömänä, mutta pian pieni heiveröinen hymy kohosi hänen huulilleen.
Milo todellakin rakasti tennistä.

Milo mätki palloa minkä kerkesi. Toinen vastustaja tosiaan oli ainakin melkein yhtä hyvä kuin Milokin. Pojan oli pakko keskittyä pelaamiseen täysillä, muuten olisi voinut tulla turhia pisteitä vastapuolelle. Joskus pelit olivat Milolle liian helppoja, silloin poika ehti ajatella muutakin pelin aikana. Nyt se ei tullut kysymykseenkään. Milo ei huomannut Mandyä, joka seisoi aidan vieressä. Yksinkertaisesti katse ei siirtynyt tennispallosta mihinkään muualle. Poika sai kun saikin lyötyä taktisesti pallon vasempaan kulmaan kentällä ja vastustaja ei ehtinyt siihen mukaan. Pisteitä taas ropisi Milolle. Ensimmäinen erä saatiin päätökseen lopulta Milon kannatukseksi, vain muutama piste oli sattunut tulemaan vastustajalle. Seuraava erä siis olisi varmasti tiukempi.

Milo käveli omalle penkilleen, nappasi juomapullonsa ja kaatoi vettä kurkkuunsa. Auringon paisteessa ehti tulla kova jano ja hiki. Juotuaan tarpeeksi poika kaatoi vettä hiuksiinsa ja pörrötti niitä. Ainakin se viilensi hetkeksi. Katsomo hurrasi innoissaan Milolle, joka heilutteli muutamille tutuilleen. Sitten poika käänsi katseensa aidan vierustalle ja huomasi siellä seisovan Mandyn. Pojan sydän jätti muutaman lyönnin välistä. Oliko Mandy katsonut peliä kokoajan? Miksi? Eihän Mandy edes pitänyt pojan harratuksesta, kun Milo joutui treenaamaan niin paljon.

Seuraavaksi peli vihellettiin alkavaksi ja pari vaihtoi puolia. Nyt vastustaja oli syöttövuorossa ja peli saatiin käyntiin. Aluksi peli oli hidasta, aivan kuin lämmittelyä, mutta sitten alkoi taas todellinen hyppiminen pitkin kenttää. Milo ei aikoinut hävitä tätä peliä.

// ... Mä jostain syystä luin 'nappasi taikapullonsa' ja mulla kesti hetken aikaa, ennen kuin tajusin lukea kohdan uudestaan XDDD

Mandy ei tajunnut, että peli oli jossain vaiheessa vihelletty poikki. Jos hän olisi tajunnut sen, tyttö olisi kadonnut nopeasti paikalta, jotta Milo ei vain näkisi häntä. Nyt Mandy oli kuitenkin vaipunut syvälle ajatuksiina ja hänen katseensa oli jumittunut edessä näkyvään katsomoon. Hän oli alkanut pohtia omaa kiintymystään balettiharrastukseensa. Tunsikohan Milo tennikseen samanlaista vetoa kuin Mandy balettiin? Eli harrastus oli ainoa asia, mikä antoi Jasperin lisäksi voimia selviytyä arjesta?

Samassa tyttö vahingossa kohtasikin Milon katseen itsessään, jolloin Mandy irrotti välittömästi otteensa tenniskenttää ympäröivästä aidasta ja otti pari askelta poispäin. Hitto, Milo oli nähnyt hänet, vaikka Mandy olisi mielellään halunnut pysyä näkymättömissä. Mitä toinen nyt ajattelisi, pitäisikö Milo häntä nyt aivan outona?
'Mä en voi koskaan rakastaa sitä'.
Milon lause yhtäkkiä alkoi kuulua päässä uudestaan ja uudestaan, jolloin Mandy sai tarpeekseen. Hän lähti kiiruusti kauemmas tenniskentältä, jotta pääsisi eroon näistä epämiellyttävistä tunteistaan.

Lopulta viimeinenkin erä oli saatu päätökseen ja Milo oli kuin olikin voittanut pelin! Tosin melko täpärästi lopulta, sillä vastustaja oli pannut selvästi parastaan viimeisessä erässä. Milo kuitenkin jaksoi painaa ja lopulta voitti koko pelin. Katsomo hurrasi voittajaa ja Milo oli aivan hengästynyt. Poika hymyili onnellisena ja kävi kättelemässä urheasti silti vastustajaansa. Sitten nuorukainen käveli juomapullolleen, joi sen tyhjäksi ja istahti penkille. Tämän pelin ansiosta Milo pääsisi nyt yhteen tärkeimmistä peleistä koko kaudessa, turnaukseen onneksi olisi vielä aikaa, joten Milo ehtisi nostattaa vielä kuntoaan ja taitojaan hyvin. Tuleva turnaus ratkaisisi koko kauden. Sitten seuraisikin pieni tauko, kunnes tuleva kausi taas alkaisi. Mutta se ei tarkoittanut sitä, että poika saisi lisää aikaa, ehei, pikemminkin se tarkoitti kovempaa treenaamista ja harjoittelua.

Poika käänsi katseensa aidalle, Mandy oli kadonnut. Milo ei ollut huomannut sitä milloin Mandy oli lähtenyt, mutta toivoi tavallaan, että toinen olisi katsonut koko pelin. Milo jäi miettimään hetkeksi henkilökohtaisia asioitaan, kunnes valmentaja saapui ja käski pojan suihkuun ja varjoon, ettei saisi auringonpistosta. Milo otti tavaransa ja suuntasi itsensä kohti koulun pukuhuoneita ja suihkutiloja.

Peseydyttyään ja tankattuaan energiaa poika puki tavalliset vaatteensa päälle. Urheilukamat laitettiin pussiin ja ne pitäisi kotona pestä, koska päivä tosiaan oli kuuma. Milo ehti syödä banaanin, leivän ja juoda energiajuomaa vielä ennen lähtöään. Pojan kun piti hakea Mandy baletista, kerta oli näin luvannut. Kuitenkin aikaa oli jo kulunut pukuhuoneessa ja peseytyessä kauan, lisäksi Milo oli laittanut tukkansa uudestaan siisisti ja miettinyt vielä tulevia strategoitaan peliin, joten poika luuli olevansa myöhässä. Vaikka tosiasiassa tämä oli vielä liiankin ajoissa. Nuorukainen suuntasi pukuhuoneesta kohti autoaan ja oli valmiina lähtemään ajelemaan kohti tytön balettisalia.

Pukuhuone.
Mandy sitoi balettitossujaan paremmin jalkoihinsa. Hänen vatsassaan lenteli perhosia ja syystäkin. Tänään olisi heidän esityksen ensiesitys ja totta kai se pisti jännittämään. Brunette oli vieläpä aika näkyvässä roolissa, nimittäin toinen pääroolin esittäjistä. Hänellä olisi siis valtava vastuu esityksen onnistumisesta. Okei, balettiopettaja oli kehunut Mandyn nopeaa oppimistaitoja liikkeistä ja kehunut tytön notkeutta, joten itsevarmuuden pitäisi siis olla huippuluokkaa. Tosin se ei nyt sitä ollut. Mandy ei ollut pitkään aikaa jännittänyt näin paljon, viimeksi hän muisti jännittäneensä näin paljon synnytyssalissa.

Mandy istahti pukuhuoneen puupenkille ja sulki silmänsä. Raskas ja jännittynyt huokaus karkasi hänen huuliensa välistä, kun käsi nousi haromaan ruskeiden hiusten sekaan.
Tämä olisi parissa tunnissa ohi. Sitten hän voisi olla ylpeä itsestään. Nyt hänen täytyisi vain keskittyä tekemään täydellinen suoritus.

Häntä kutsuttiin tulemaan lavan taakse, jolloin Mandy sitoi hiuksensa tiukalle nutturalle. Hänellä ei tosin nyt ollut alkuperäistä hiusväriä, sillä hänen hiuksiinsa oli ruiskutettu valkeaa ainetta, joka värjäsi ruskeat hiukset valkoisemmiksi. Kasvot olivat maalattuina valkoisiksi ja silmämeikki oli pikimusta.
Mandy nousi ylös penkiltä ja lähti ripeästi lavan luokse, jossa häntä jo kaivattiinkin. Hän sai rohkaisevat taputukset selkään ja sitten hän olikin jo kiitänyt lavalle valojen päätähdeksi.

Pahis antoi kaikkensa. Hän taivutti vartaloaan niin kauniisti ja sulavasti kuin ikinä osasi. Hän oli täysin kuuroutunut, joten hän ei kuullut ihmisten ihastelevia huokauksia katsomosta, kun miestanssija nosti hänet ilmaan ja pudotti maahan, jolloin Mandy teki kauniin spagaatin. Tyttö tuskin hengitti liikkeiden aikana, hän hengitti ainoastaan silloin, kun otti yksinkertaisia askeleita lavalla. Hän pyöri kiehtovasti lavalla monta kertaa, niin monta kertaa, että tavallinen ihminen olisi mennyt jo sekaisin ja tuupertunut maahan.
Oli ihanaa olla lavalla ja tanssia valojen seassa. Olo tuntui kevyeltä ja upealta, sellaiselta kuin unessa. Kaikkialla näkyi vain sumua, mitään ei tuntunut näkyvän selkeästi. Sydän tykytti hiljaa rinnassa, se ei häirinnyt lainkaan. Tämä oli upeaa, kerrassaan täydellistä.

Milo istuutui autoonsa, käynnisti sen ja lähti ajelemaan kiireessä kohti Mandyn balettisalia. Poika ei vilkaissutkaan auton kelloon, saati mihinkään muuhunkaan kelloon. Nuorukainen luuli olevansa kunnolla jo myöhässä, eikä ehtinyt ajatella mitään muuta kuin sitä, kuinka ärsyyntynyt Mandy olisi jo. Milo kaasutteli pienetkin välimatkat, jotta olisi mahdollisimman nopeasti perillä.

Pihalle päästyään Milo katsoi täyttä parkkipaikkaa kauhuissaan. Ja vieläkin pelokkaammin pojan katse harhaili parkkipaikalla, jollla ei ollutkaan Mandyä odottamassa. Oliko toinen ehtinyt jo suuttua? Miksi tyttö ei ollut odottamassa pihalla kuten ennen. Äkkiä Milo tajusikin katsoa kelloa ja huomasi olevansa liian ajoissa. Eipä ihmekkään, että ketään ei ollut parkkipaikalla. Saatuaan autonsa ängettyä pienimpään väliin, joka oli vapaana naputteli poika sormiaan rattiin. Äh, eihän hän jaksaisi autossa kököttää. Milo päättikin, että menisi kurkkimaan toisen tanssia salaa. Vaikka sitten sillä kustannuksella, että Mandy raivostuisi kyttäämisestä.

Saapuessaan tanssisaliin, huomasi poika, että siellä olikin menossa joku esiintyminen. Ei ollutkaan perinteinen tanssiharjoitus, vaan kunnon esiintyminen. Pian pojalta pyydettiinkin pientä maksua, jotta pääsisi katsomaan. Milo kaivoi taskustaan hilunsa ja sai maksettua lipun. Poika asteli hiljaa sisään ja meni taaimmaiselle tuolille istumaan, joka oli vapaana vielä. Muuten sali oli täpösen täynnä. Nuorukainen katsoi aluksi muuta väkimassaa, kunnes tajusi että Mandy oli lavalla. Ilmeisesti jossakin pääosassa tai vastaavaa. Milo tunsi pientä ylpeyttä tyttöä kohtaan ja jäi tuijottamaan hämmästyneenä toisen taitoja. Pieni mustasukkaisuuskin käväisi pojan rinnassa, kun joku toinen mies nosti Mandyn ilmaan. Mitä! Mandyhän oli Milon. Sitä nuorukainen ei voinut pienessä päässään käsittää, että joku toinen koskisi Mandyyn. Vaikka tosiasiahan oli, ettei pari oikeastaan edes seurustellut ja loppupeleissä molemmilla voisi olla omat kumppaninsa. Kuitenkin Milon alitajunnalle oli itsestäänselvyys, että kumpikaan ei pettänyt toista.

Viimein musiikki lakkasi ja lava pimeni. Mandy, joka oli joutunut esittämään kuollutta, nousi ylös maasta, kun verhot vedettiin lavan eteen. Muut tanssijat kiiruhtivat lavalle ja hymyilivät Mandylle ihastuksissaan. Verhon auetessa Mandyn korvan aukesivat, hän kuuli ihmisten raikuvat aplodit hyvinkin selkeästi, jolloin tyttö henkäisi huojentueena. Hän oli onnistunut, hän tosiaankin oli onnistunut! Pahis ei osannut kuvailla sitä onnellisuuden tunnetta rinnassa, joka sillä hetkellä oli saada hänet kyynelehtimään. Mandy harvoin kyynelehti onnesta, saatika mistään, joten tämä oli hyvin harvinainen tilanne.

Loppu puoli tuntia meni kuin hujauksessa. Mandyn käsiin oli ilmestynyt kasa punaisia ruusuja, häntä halailtiin koko ajan tai taputettiin selkään. Häntä kehuttiin maasta taivaaseen ja hänelle lupailtiin pääosaa jo seuraavasti esityksestä. Tämä ei voinut olla totta, oliko Mandylle oikeasti suotu tällainen onni? Kaiken sen paskan jälkeen hän sai olla onnellinen.
Paitsi, että tämä nyt oli hetken mielitila, joka luultavasti illanmittaan katoaisi, mutta sitä Mandy ei sillä hetkellä ajatellut alkuunkaan.

Viimein Mandyn annettiin lähteä. Häntä pyydettiin jatkoille, mutta tyttö kieltäytyi ja vetosi väsymykseensä. Oikeasti hän vain halusi kotiin Jasperin luo.
Tyttö astui ulos pukuhuoneesta, kun oli saanut pestyä meikit kasvoiltaan ja vaihdettua esiintymisasunsa tummiin farkkuihin ja ruskeaan huppariin. Tukka oli edelleen valkea, mutta Mandy ajatteli pesevänsä sen vasta kotona.

Milo oli lähtenyt muun massan mukana pois salista ja saanut itsensä väkimassan joukosta ulos parkkipaikalle. Ihmiset hyörivät ja hehkuttivat esitystä toisilleen, kehuen samalla Mandyn suoritusta pääosan esittäjän. Milo kuunteli toisten ihmisten puhetta pieni hymy huulillaan ja käveli samalla autolleen odottamaan Mandyn saapumista. Nuorukainen mietti samalla, että kertoisiko tytölle olleensa katsomassa vai ei? Toisaalta olisi hienoa kehua, kerta Mandy oli tosiaankin hyvä. Ja tietenkin tyttö olisi parempi ilman sitä lipevää miesballeriinaa..

Poika käynnisti auton niin, että radio meni päälle. Odottelu oli paljon mukavampaa kun sai kuunnella musiikkia. Tosin kauaakaan poika ei joutunut odottamaan, kun näki jo tutun hahmon tulevan ulos ulko-ovista. Milo kiusallaan tööttäsi torvea ja vilkutteli tytölle mairea hymy huulillaan. Aina oli niin mukavaa nolata Mandy, tai siis "nolata". Nuorukainen käynnisti auton kunnolla ja jäi odottamaan Mandyä saapuvaksi autoon. Sitten pari voisi suunnata kotia, jossa Jasperia oli tapansa mukaan hoitamassa Milon äiti. Kerrankin nuoripari oli molemmat kotona koko illan, sillä Milolla ei ollut treenejä ja tuskin Mandylläkään enää mitään olisi. Toisaalta pitkä ilta yhdessä voisi olla ainoastaan vain riitaa, riitelyä ja mykkäkoulua.

Mandy ei osannut lainkaan odottaa sitä torven tööttäystä, joka sai hänet säpsähtämään säikähdyksestä. Kauaa ei tarvinnut miettiä, kuka sen takana oli ja tyttö asteli autoa päin hitusen nyrpeämmän näköisenä.
"Mandy!" joku kutsui häntä ja tyttö kääntyi katsomaan huutajaansa. Jackson otti hänet nopeasti kiinni parilla pitkällä juoksuaskeleella. Aivan, Mandy ei ollut ehtinyt lainkaan onnitella poikaa hienosta suorituksesta!
"Ai niin, vedit muuten tosi hienosti lavalla", brunette kehaisi heti, kun Jackson avasi kätensä halaakseen Mandya. Halauksen jälkeen Jackson haroi hiuksiaan hiljaa nauraan.
"No entäs sä! Aivan mieletöntä", Jackson kehui nyt Mandya, joka hymyili pojalle kiitollisena. Samalla pahis vilkaisi Milon auton suuntaan, jossa Milo jo häntä odottelikin.
"Etkö sä lähekään jatkoille?" Mandy kysyi sitten, kun hiljaisuus oli laskeutunut heidän ylleen. Tähän Jackson naurahti ja raapi poskeaan hitusen vaivaantuneen näköisenä.
"Ei oikein tee mieli.. Kun säkään et kerta lähe", Jackson puhui sitten ja vilkaisi ruskein silmin Mandya, joka häkeltyi toisen sanoista. Okei, tuon voisi toki tulkita useammalla tavalla ja tyttö tosiaankin toivoi, että kyse oli nyt vain kaveruudesta.
"Joo, väsymys iski", brunette selitti ja venytteli käsiään näön vuoksi. Jackson nyökkäsi ymmärtäväisesti.
"No olisitko halunnu lähteä kahville? Se piristää", Jackson ehdotti ja hymyili kutsuvasti. Mandy kurtisi huomaamattomasti kulmiaan ja vilkaisi taas nopeasti Milon auton suuntaan.
"Sori, mut en mä voi. Mua odotetaan jo", pahis sanoi pahoittelevasti ja viittoi päällään auton suuntaan, johon Jacksonin katse myös hakeutui.
"Poikaystävä?" Jackson kysyi epäilevästi. Mandy puraisi kipeästi huultaan kuullessaan toisen sanat, mutta jos hän nyt myöntäisi tämän asian, niin Jackson ainakin ymmärtäisi suoraan, ettei Mandy ollut kiinnostunut toisesta sen enempää kuin kaverina.
"J-jep." "Ärsyttävä, lapsellinen, ärsyttävä vielä uudemman kerran, päällekäyvä..." Mandy ajatteli jatkoa vastaukselleen.
Jackson nyökkäsi syvään ja näytti siltä, että hän oli todellakin eksynyt väärään paikkaan.
"Joo, no.. Hauskaa iltaa teille. Mä tästä nyt meen. Nähää taas huomenna", poika hyvästeli ja katosi nopeasti takaisin sisälle hiipuvin hymyin.

Brunette avasi auton oven ja heti ensimmäisenä hän asetti ruusut takapenkille lepäämään. Sen jälkeen hän asettui istumaan ja sulki oven perässään. Turvavyö napsahti kiinni ja tyttö vaipui ajatuksiinsa.
Milo oli nähnyt Mandyn siellä tenniskentän laidalla, se oli varmaa. Tuntui hieman kiusalliselta istua siinä toisen vieressä, kun tyttö oli lähtenyt nopeasti aidan viereltä, kun oli huomannut Milon katseen osuvan häneen.

Milo katsahti tuohon Mandyä halaavaan poikaan hieman nyrpistellen nenäänsä. Mikä tuo luuli olevansa! Selvästi yritti iskeä Mandyä, kyllä Milo tiesi miesten kikat. Olihan poika aikoinaan ollut itsekkin melkoinen naistennaurattaja omalla tavallaan. Milon olisi tehnyt mieli mennä väliin, mutta päätti antaa olla. Mitähän Mandykin olisi siitä ajatellut, eihän poika oikeastaan koskaan ollut kertonut, että pitää vähän tytöstä. Tai siis luulisi urponkin tajuavan, ettei Milo muuten jaksaisi asua Mandyn kanssa saman katon alla, ellei pojalla jotain pieniä tunteita olisi tyttöä kohtaan. Onneksi tuo tanssijapoju tajusi kadota pian maisemista ja Mandy saapui autolle.

"Kukas toi oli?", Milo kysyi epäilevällä äänensävyllä, vaikka oikeasti tiesi toisen olevan Mandyn balettituttuja. Poika oli päättänyt olla kertomatta siitä, että oli käynyt katsomassa salaa tytön esitystä. Tai no oikeastaanhan Milo oli vahingossa eksynyt saliin, kun se rahastajaeukkokin pakotti ostamaan lipun.. Samalla poika lähti pois parkkipaikalta, jääden liikennevaloihin odottamaan punaisen valon vaihtumista. Siinä pienessä hetkessä poika siirsi katseesa Mandyyn.
"Kävit kattomassa mun peliä, mutta mihin sit katosit? Olisinhan mä voinut sut tänne sit heittää..", Milo kysyi sitten tytöltä ja samalla kaasutti kun valot vaihtuivat vihreäksi. Nyt katse pysyi tiiviisti muussa liikenteessä ja poika hiljensi radiota hieman, jotta kuulisi kunnolla tytön selityksen.

Mandy ei aluksi tahtonut edes vaivautua vastaamaan Milon kysymykselle, joka oli ollut kummallista epäilystä täynnä.
"Salarakas", pahis töksäytti happamasti ja asetti kätensä puuskaan.
"Hups, jäin kiinni", Mandy jatkoi tasapaksulla ja värittömällä äänensävyllä ja vältti katsomasta Miloon.
Milo ei todellakaan uskoisi hänen sanomisiaan, ja jos uskoi, oli toinen todellakin äärettömän typerä.

Hitto.
"Eksyinpähän vaa paikalle", Mandy antoi lyhyen vastauksen Milon kysymykseen tennispelistä. Niin, sehän oli totta, ainakin osaksi. Kun brunette oli nähnyt Milon pelaavan, oli tytön täyttänyt outo hurmion tunne. Ei sitä osannut selittää, eikä Mandy todellakaan aikonut sitä Milolle edes yrittää selittää.
"Hyvin mä pääsin bussillakin", tyttö mutisi vielä ja nojautui kätensä varaan ovenkahvan jalustaa vasten. Vitun ruuhkabussi, brunette oli ollut 10 minuuttia myöhässä. Onneksi se ei ollut kovin vaarallista, se pieni myöhästyminen.

Mandyn teki mieli kysyä, miten toisen peli päättyi, mutta tajusikin aikeensa nopeasti. Miksi häntä muka kiinnosti, miten Milon peli oli päättynyt, ei ollut kiinnostanut ennenkään? Ärh, turhauttavaa edes miettiä jotain näin monimutkaista ja vaikeaa.

Milo naurahti tytön vastaukselle ja naputteli vähän hermostuksissaan rattia vasten sormiaan. Mitä jos se olikin salarakas? Toisaalta mitäpä se tavallaan Milolle kuului, poika yritti järkeillä asioita päässään, mutta silti sormet jatkoivat naputtamistaan.
"Juu, uskon heti", Milo vastasi sitten väheksivästi Mandylle ja kääntyi sitten kotipihaan autollaan. Poika parkkeerasi autonsa samaan paikkaan kuin aina ennenkin ja sammutti moottorin. Nuorukainen ei ollut vaivautunut vastaamaan enää mitään Mandylle, ilmeisesti tyttöä ei oikeasti kiinnostanut Milon tenniksen peluu. Eikä kyllä nuorukainen aikonut itsekään kertoa, että oli salaa katsellut toisen balettiesitystä. Eihän Miloa kiinnostanut oikeasti, eihän? Näin ainakin poika yritti itselleen vakuutella.

Poika nousi sitten ylös autostaan ja odotti että Mandykin saisi raijattua ruhonsa ylös. Auton ovien mentyä kiinni poika napsautti ovet lukkoon ja käveli ulko-ovelle. Sitten nuorukainen alkoikin penkomaan jostakin avaimiaan, mutta ilmeisesti ne olivat jääneet kotiin. Sillä avaimia ei tuntunut löytyvän mistään. Toivottavasti Mandyllä olisi kotiavaimet mukana.

Mandy kohotti vain kulmiaan Milon vastaukselle ja antoi haalean vihreiden silmiensä katsella liikkuvaa maisemaa auton ikkunan takaa. Taas kerran brunette joutui miettimään sitä, miten hän oli tähän tilaanteeseen joutunut. Ja kun hän oli onnistunut masentamaan mielensä oikein kunnolla, hän ajatteli Jasperia. Poikaansa, jonka takia hän jaksoi vaikka mitä.
Eikä hän edelleenkään myöntänyt itselleen olleensa kiintynyt Miloon. Ei, se vain ei ollut mahdollista eikä tulisi olemaan mahdollista.

Mandy nousi autosta välittömästi auton pysähdyttyä. Hän keräsi kamppeensa autosta syliinsä ja sulki oven, jolloin Milo pisti ovet lukkoon. Tytöllä oli käsissään hänen laukkunsa, esiintymisvaatteensa sekä iso ruusukimppu.
Mandy vilkaisi Miloon, joka kaiveli avaimiaan, mutta mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Hetken aikaa pahis vielä odotti, josko Milo kaivaisi avaimet esille, mutta ei!
"Ärh", tyttö ärähti ja tuuppasi tavaransa Milon syliin. Mandy kaivoi laukustaan avaimet, joita hän onneksi aina piti mukanaan. Pian ovi aukesi ja Mandy astui sisään. Milo saisi tästä hyvästä kantaa hänen tavaransa, sen toinen oli hänelle nyt velkaa.

Nuoret pääsivät hissistä viimein omaan kerrokseensa ja tyttö avasi avaimillaan asunnon oven. Mandy riisui kenkänsä ja suunnisti suoraan kylpyhuoneeseen pesemään naamansa esiintymismeikeistään ja pesemään hiukset valkeasta värjäysaineesta.

Milo otti vastaan syliinsä tuupatut tavarat ja tyytyi kantamaan ne kotiin asti. Sisälle päästyään poika laski tavaransa eteisen lattialle ja potki kengät pois jalastaan. Sitten nuorukainen käveli huoneeseensa, jonne laski treenikamansa ja sitten nuorukainen lösähti makaamaan sängylle. Päivä oli ollut turhan pitkä ja rankka, etenkin kun sääkin oli niin paahtava ollut pelinkin aikana jo. Onneksi parin lapsi oli Milon äidillä hoidossa, tällä kertaa tosiaan Milon perheen kodissa, ei siis nuorenparin kotona. Äiti oli luvannut tuota lapsen kotiin niin, että toinen jo nukkuisi. Joten tässä olisi aikaa oikeasti kunnolla rentoutua. Tosin eihän nuorukainen poikaa pahemmin hoitanutkaan, enemmän se oli jäänyt Mandyn huoleksi. Valitettavasti.

Nuorukainen nukahti sängyn päälle melko erikoiseen asentoon, jalat roikkuivat sängyn laitojen yli muun kropan ollessa sängyn päällä poikittain. Herätessä ei varmastikkaan olisi kovin freesi olo.

//The end this?

// tuolla jatkuu --> http://astonhigh.palstani.org/kodit-f21/a-big-mistake-or-was-it-t1470.htm#36153