Ivan Nakane

THE WORLD'S NOT AWAKE



★ Ivan Ikuya Nakane
★ yleisesti Iku
★ 18v. synt 8.2, 3lk.
★ poika / mies
★ pahis
★ musiikki
★ bi -seksuaali / vapaa
★ äiti Chiaki Nakane, isä Toshi Nakane,
isosisko Ikari Nakane (19v) & pikkuveli Ryota (Nakane) (16v)



HEY ALL OF YOU, I LOVE YOU
★ 179 cm / 61 kg
★ Ivanin ääni & soittotaidot
★ Kotitalo
★ Apple iPod nano
★ Sony Ericsson W715
★ BMW M3 2007
★ Kitara kokoelma
★ rakastaa kissoja
★ musiikki on koko elämä
★ saa rahaa käymällä töissä musiikkiliikkeessä
★ töissä käyminen on kuitenkin melko kyseenalaista
★ tekee pieniä keikkoja paikallisilla klubeilla
★ rakastaa myöskin tanssimista
★ pojan lempivärit on pinkki, hopea ja musta
★ puhuu ja kirjoittaa sujuvasti japania ja englantia
★ Miyavi - Selfish Love



I'LL BE ME AND YOU BE YOU

★ Ivan on pituuteensa nähden 'alipainoinen' mutta alipainoisuudenkin jokainen määrittelee omalla tavallaan. Pojan silmät ovat tummanruskeat ja hiukset värjättyinä mustiksi, Ivan on kuitenkin kova muokkaamaan tyyliään, joten hiusten väri saattaa vaihdella kuukausittain hyvinkin yllättävästi, musta on kuitenkin pojan oma suosikki ja pysyy kaikista kauiten tuon päässä. Hiukset on leikattu oikealta puolen lyhyemmäksi, mutta kampauksen onnistuu laittamaan myös niin ettei mallia huomaa. Avattuina pojan hiukset yltävät yli olkapäiden, mutta normaalisti tuo pitää niitä pompulalla kiinni. Ivan käyttää paljon piilareita ja omistaa muutamia lävistyksiä ja vielä enemmän tatuointeja, pojan keho on muodoiltaan kaunis ja mallista tuo menisi milloin vain, vain tatuoinnit estävät sen. Tatuointeja pojalla onkin useita ja lisää tulee. Hän pitää hyvin erillaisia vaatteita, räikeästä pinkistä aina gootin tummaan ja myös korut vaihtelevat päivittäisesti vaatteiden mukana. Hyvin monesti Ivanin mielialan näkee pojan vaatteista ja meikeistä, vaikkei meikkauskaan jokapäiväiseen elämään kuulu niin kyllä korostuksia näkee pojan kasvoilla toisinaan.

★ Poika ei näytä enkeliltä, eikä myöskään ole sellainen. Salaperäisen, irvailevan hymyn taakse kätkeytyy hivenen kieroutunut luonne joka nauttii ongelmista ja toisten kärsimyksestä. Ivanille elämä on kuin yksi suuri leikki ja maapallo vain suuri leikkikenttä, toiset ihmiset ovat kuin pelinappuloita tai nukkeja ja vain harva saa kuulla Ivanin kutsuvan itseään ystäväkseen. Ivan on taitava näyttelijä, hän osaa olla mukava ja kiltti ja hymyillä välillä hellyyttävästi, mutta useimmiten kaikki se on vain kulissia ja verhon takana kaikki onkin toisin. Tuo on todella nokkela suustaan sekä jaloistaan, tuo hankkiutuu tahallaan tai tahattomasti ongelmiin, mutta selvittää itsensä niistä tavalla tai toisella, joskus hän tykkää vain leikitellä oikeasti vakavien asioiden kanssa ja vaikka siitä koituisikin pojalle ongelmia, se ei lannista tuota. Ivan ei olekkaan luovuttaja luonne vaan jatkaa täysillä eteenpäin katsomatta koskaan taakseen, hän ei häpeä itseään tai tekemisiään lainkaan eikä osaa oikein katuakkaan, hyvin harvoin poika ajattelee miltä toisista voisi tuntua ja asia on tuolle muutenkin aina yhden tekevää. Hän on kova hankkimaan vihamiehiä siinä missä hän on kova hankkimaan myös 'faneja' kuin hän itse nimittää heitä. Tuo rakastaa härnäillä toisia, joko ihan asiallisesta syystä tai sitten ihan muuten vaan jos sellainen olo tulee, eikä tuo vaivaudu koskaan ajattelemaan ensin seurauksia. Poika on itsevarma ja jopa itserakas, mutta osaa loppujen lopuksi ajatella ihan järjen rajoissa ja tietää missä on se raja, vaikka sitäkin pitää vähän väliä olla ylittämässä.

Tuon vakituisena harrastuksena toimiikin kaikessa yksinkertaisuudessaan toisten härnääminen, kiusaaminen ja ahdistelu, toisten tunteita tuo ei osaa ottaa huomioon, eikä tuo juurikaan alistu toisten tahtoon. Ivan kuitenkin huomaa ihmiset jotka ovat hänen kanssaan samalla aaltopituudella, yleensä ja monesti tapansa mukaan alkaa 'kaveeraamaan' noiden kanssa, hän suojelee todella paljon omaa egoaan ja tapaa antaa opetuksen niille jotka voisivat sen jollain tavalla pilata. Poika pitää hyvät välit samaan klikkiin kuuluviin, mutta luuserit ovat hänelle luusereita, pohjasakkaa ja kermat ovat taas oma hyväisiä ja käyvät täydellisesti härnättäviksi. Ivan on niitä, jotka eivät juurikaan kunnioita sääntöjä. "säännöt on tehty rikottaviksi" Tuo saattaa kohdella opettajiakin siinä missä muita opillaita, eikä oikein osaa jakaa kunnioitusta niinkuin pitäisi, harvoin hän kunnioittaa aikuisia sen enempää kuin nuoriakaan, edes omat vanhemmat eivät ole koskaan saanut pojalta tällaista erityis huomiota. Ivanilla on paljon suhteita ja tuttavia, mutta ystäviä on todella vähän, ystävät ovat kuitenkin Ivanille se porukka, jossa hän viihtyy kaikista parhaiten ja on ehkä kaikista mukavin koskaan, ystäviään hän ei kiusaa kuin leikillä ja on aidoimmillaan noiden seurassa. Kovismaisuus on kuitenkin osa pojan perusluonnetta, mukavaa ja lempeää puolta ei siis pojassa ole juuri lainkaan, sitä on siis melko vaikeaa koittaa etsiä edes ystävien seurassa.

Hän, kuten kuka tahansa muukin ikäisensä nuorimies rakastaa läheisyyttä ja lämpöä, mutta enemmän ehkä läheisyyttä. Poika on taitava pyörittelemään naisia, sekä heikkoluontoisia miehiä sormensa ympärille taitavasti mielistelemällä. Tuo koittaa aina parhaansa mukaan miellyttää toista ja saada kieritettyä toinen aina sinne makkarin puolelle asti, tietenkin toisinaan pitää pettyä, mutta ei ei poika silti luovuta. Hän tajuaa jos peli on jonkun osalta tosiaankin menetty ja koittaa kääntää senkin jälkeen tilanteen vielä omaksi hyväkseen, harvoin hän on saanut turpiinsa sen takia että on alkanut 'asiattomasti ahdistella' mutta ei varmasti olisi ensimmäinen kerta jos niin kävisikin. Naiset ovat tuolle vain hupia huoletonta, tuo ei aina osaa ajatella muuta kuin halujaan ja naisten tunne maailmaan poika ei edes yritä koittaa löytää avainta ja siksi ei kovinkaan usein ajattele naisten tunteita, harvoin tuo edes arvostaa hameväkeä miehiä enemmän. Ivan on kuitenkin törmännyt niihinkin tapauksiin jotka ovat osoittaneet pojalle olevansa kovanaamaisempi kuin voi olettaa ja sellaiset naiset vetävät poikaa puoleensa enemmän kuin mitkään muut. Rakastuminen on kuitenkin melko hankala paikka, sillä rakkaus sananakin on Ivanille vähän vaikea ymmärtää, eikä tuo olekkaan kovin sitoutuvaa sorttia, irtosuhteita sitten senkin edestä.

Pojassa on paljon niitä huonoja puolia, niin että niitä hyviä on toisinaan hyvin vaikea löytää, riippuu myös ihan siitä minkälaisista ihmistä pitää, voi Ivanistakin tykätä. Tuo on monelta kannalta hyvin holtiton ja välinpitämätön, koulu on melkein yhden tekevää, mutta musiikki on suuri osa pojan sydäntä, musiikki on hänen suurin rakkautensa, eikä Ivan usko koskaan löytävänsä ketään jota rakastaisi enemmän kuin musiikkia. Musiikki uralle poika siis on tähtäämässä, mutta saa nähdä miten käy kun tuo vähättelee melkolailla muita aineita ja lintsaileekin koulusta aina kun saa siihen hyvän mahdollisuuden. On ihme ettei poikaa ole jo passitettu johonkin laitokseen missä tuo saisi käydä itsensäkaltaisten 'ongelma nuorien' kanssa koulua ja opetella elämän tavoille. Ivan on aina liikkunut vähän oudoissa piireissä, poika ei kiellä polttavansa tai juovansa, mutta sitä hän ei koskaan kenellekkään mainitse että hän toisinaan käyttää huumeita kun tulee tilanne että on aivan pakko. Koukkuun poika ei ole vielä varsinaisesti itseään saanut, mutta ei sekään ole kovin kauakana. Hän tietää kuitenkin mitkä riskit on alkaa pyörimään säännöllisesti sellaisessa porukassa. Ivanilla on melko hyvin suhteita ihmisiin ja tuo on näppärä hankkimaan väärennettyjä henkkareita tai huumeita ja toisinaan toimii välikätenä koska siitä saa näppärästi omaankin taskuun massia. Rahan perään poika ei juokse, sillä kun rahaa tulee niin nopeasti se on myös kulutettu, ties mihin pojan pakollisiin tarpeisiin.

Ivan ei ole ihminen joka varsinaisesti osaisi surra mitään, suru tulee monesti ulos vittuiluna ja raivona, kun muuten poika pysyy kylmän viileänä ja virnuilee vaikka kuinka ottaisi päähän jokin asia. Hän ei muutenkaan kerro koskaan tunteistaan, eikä oikein mistään muustakaan kenellekkään. Hän ei tapaa paljastaa mitään itsestään ennen kuin toinen kysyy ja kohteliaasti esittäytyminenkin monesti unohtuu. Poika osaa kyllä vihata, todellakin, ja jos tuon vihan saa niskoilleen voit olla varma siitä että sen jälkeen teillä ei ole yhteistä tulevaisuutta. Ivan ei anna yleensä anteeksi, joskus asiat vain unohtuvat, sen kummempia tuo ei tapaa puida tai keskustella asioista. Ivan tapaa purkaa myös vittuuntumistaan tai vihaansa muihin väkivallalla, ihan sama keneen, ei sillä ole pojalle mitään väliä. Itkemään ei poikaa toden näköisesti saa, ellei asia, ole oikeasti kamalan vakava ja sellainen mikä koskee Ivanin sydäntä joka on normaalisti niin kova ja kylmä. Todella läheisten ihmisten kuolema, voisi ehkä olla yksi näistä tilanteista jolloin poika voisi päästää yksi tai kaksi lämmintä kyyneltä, mutta kovin suurta tulaa ei Ivan kykene kyyneleillä tuottamaan. Miehet eivät nimittäin itke. Poika pystyy kokoamaan itsensä hyvin nopeasti ja kykenee ajattelemaan todella selkeästi jo yhden päivän jälkeen. Tuo on ehkä yksinkertainen, niin kuin miehet tapaavat ajatus maailmaltaan olla, mutta se riittää hänelle.

★ Ivan syntyi japanissa perheensä kuopukseksi, tai niin oli tarkoitettu. Hänellä oli vuoden vanhempi sisko Ikari joka on edelleen Ivanille tärkein henkilö koko elämässään. Hän sai nimekseen Ikuya isoisänsä mukaan. Hänestä oli tarkoitus kasvattaa järjestelmällinen ja asiallinen japanilainen poika, josta tulisi vanhempana jonkin yrityksen puheenjohtaja, tai jokin muu tärkeään uraan liittyvä, kun siskosta ei naisena ollut sellaiseen. Ikuya kuitenkin oli jo lapsesta lähtien villi ja vähät välitti vanhempiensa toiveista, kun taas sisko olisi kovasti tahtonut kunnon koulutuksen, minkä vanhemmat tuolta kuitenkin kielsi. Ikun elämä oli monella muullakin tavalla paljon vapaampaa kuin isosiskon, mutta koskaan sisko ei ollut pojalle kateellinen, ehkä siksi että tuo tunsi veljensä paremmin kuin vanhempansa olivat koskaan tunteneet. Ikuya sai pikkuveljen Ryotan ollessaan melkein kolmisen vuotta, nuorin lapsista kuitenkin jätettiin melkolailla huomiotta kun vanhemmat koittivat koulia Ikustaa tahtomaansa unelma lasta. Pikkuveli ei meinannut Ikuyalle ensin mitään, niin kuin ei juuri vanhemmillekkaan, mutta ajan myötä tuosta naperosta tuli Ikulle yhtä tärkeä kuin siskokin oli tuolle aina ollut ja irti päästäminen oli hyvin vaikeaa. Ryota oli vanhetessaan sisaruspiirin hiljaisin lapsukainen ja hetkeksi aikaa vanhempien toiveet kääntyivät uuteen uskoon ja Iku jätettiin rauhaan. Poika ei kuitenkaan pitänyt ajatuksesta ettei häneen enää kiinnitettäisi mitään huomiota ja kuusi vuotiaana itseppäisenä perheen päänä heti isän jälkeen tuo päätti ryhtyä lapsenhoitoon siinä missä isosiskokin. Ei ollut vaikea arvata mihin vähän yli kolmivuotias pikkuveli alkoi suuntautua kun Ikuya otti ohjat käsiinsä ja vanhempien toivo alkoi olla mennyttä. Kahden vuoden päästä heillä ei ollut enää mitään sanottavaa mihinkään ja vanhempien yritys kasvattaa unelmapoika oli hukutettu kun kolme riiviö kakaraa juoksi ympäri taloa. Iku oli selvästi heistä se pahin, vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet lakata yrittämästä ja nuorin Ryota adoptoitiin pois, kotona syntyi kapina, sisällis-sota lapset vs. vanhemmat. Ikari joka oli kaksikosta kuitenkin se vanhempi ja viisaampi koitti puhua vanhemmat ympäri siinä missä Ikuya vain kapinoi. Ikaria ei kuunneltu mutta Ikulle koitettiin tehdä jotain, vanhemmat alkoivat lelliä tuota entistä enemmän, aivan kuin poikaa ei olisi ennestään jo lellitty.

Kapina oli jo sytytetty ja teiniässä kaikki oli vain yksinkertaisesti räjähtänyt käsiin, keppostelut alkoiva olla vain pahempia ja vanhempien rangaistukset ankarampia. Ikuya alkoi vihata vanhempiaan täyttäessään kolmetoista vuotta, milloin hänen vanhempansa lähettivät tuon isosiskon sijaiskotiin, koska eivät kestäneet tuota kotona ja toivoivat sen rauhoittavan Ikun käytöstä. Tilanne vain paheni, teini ikäinen nuorukainen alkoi kapinoimaan toden teolla vanhempiaan kohtaan eikä vanhemmat ole koskaan ennen sitä, eikä koskaan enää sen jälkeen saaneet kuopukseltaan minkään sortin arvostusta tai kunnioitusta. Vanhemmat alkoivat pikku hiljaa alistua lapsensa toiveisiin, he tekivät kaikkensa jotta Ikuya alkaisi toimimaan heidän toiveidensa mukaan, se oli turhaa. Isosisko otettiin parin vuoden jälkeen takaisin kotiin Ikun kapinoitua jo vanhemmat siihen kuntoon ettei heillä ollut muuta vaihtoehtoa. Egoaan kasvattanut nuorukainen mankui vielä yritystä etsiä pikkuvelikin, mutta se toive oli jo hukkaan heitetty kun Ryota oltiin adoptoitu jonnekkin toiselle puolelle maailmaa. Isosiskon palatessa kotiin Iku teki selväksi vanhemmilleen että hän ja sisko tulisivat muuttamaan pois japanista kunhan saisivat opiskelu paikan jostain muualta. Vanhemmat eivät niskotelleet vastaan ja Iku oli saanut vallan koko perheestä, vain sisartaan hän arvosti enemmän kuin ketään muuta. Ivan muutti nimensä heti kun sai siihen mahdollisuuden, mutta Ikuya jäi toiseksi nimeksi, koska Ivanille koko muu suku, vanhempia lukuun ottamatta oli kuitenkin sen verran tärkeä ja arvokas että tuo ei tahtonut unohtaa heitä. Kaksikko saikin paikan Astonissa ja he muuttivat kesken lukukauden San Diegoon ja jatkoivat kaksistaan elämäänsä siellä. He sopeutuivat San Diegon värikkääseen elämään nopeasti, ja vaikka siskokin onnistui ensimmäisen vuotensa jälkeen jäämään luokalle ja siirtyen Ivanin rinnakkais luokalle, heidän elämänsä alkoi sujua paljon helpommin siellä, unohtaen vanhempansa kokonaan. Osittain vanhempiensa syytä oli kuitenkin se, että Ivanin luonne oli niin holtiton ja välinpitämätön muita kohtaan, eikä poika ole pitkään aikaan ottanut yhteyttä vanhempiinsa japanissa. Alkaen pikku hiljaa unohtaen heidän olemassa