Oh, my sexy bag

//Nova & Erica com hieeeer~ : > sori, vuoro vähän venähti :''D

Korvia raastava pirinä ilmoitti oppilaille ensimmäisten oppituntien päättyneen, jonka johdosta monet kaivoivat ja hieroivat korvaparkojaan päästyään ulos luokasta muun massan mukana.

Ensimmäisten joukossa rynni vaaleanruskeahiuksinen tyttö, jonka hiukset oli niin viimeisen päälle laitettu kuin vain olla ja voi. Ruskeahkot kiharat heilahtelivat kevyesti tämän kävellessä tyylikkäästi hurmaavassa asukokonaisuudessaan sinisten korkokenkien kajahdellessa laattoja vasten. Valkoinen Chanelin laukku koreili tytön kainalossa jalkojen ottaessa varmoja askelia kohti vessoja. Täydelliseksi puuteroitu iho, pehmeän vaaleanpunaiset huulet, tuuheat ja tummat ripset, ja hempeästi punoittavat posket toivat aivan mieleen kauniin nuken täydellisine kiharineen ja vaatteineen. Takapuoli keikkui sirosti puolelta toiselle hameen peittäessä sitä juuri ja juuri, jonka jatkeena olivat tarkasti sheivatut sirot, mutta pitkät sääret.

Céline McAdams. Kukas muukaan? Neiti draamakuningatar, pikkuprinsessa, suosittu cheerleaderi.

Céli nautiskeli toisten katseista ja heitti pari lentosuukkoa häntä katseleville, komeille pojille, ennen kuin katosi koko kauneudessaan tyttöjen vessaan. Hän käveli suurten peilien eteen, laski Chanelin laukkunsa lavuaarin viereen (tarkistettuaan ensin, että alusta oli tarpeeksi puhdas hänen valkoiselle laukulleen) ja avasi sen manikyyratuilla kynsillään. Tyttö kaivoi laukustaan puuterin, nestemäisen kulmanrajauskynän (mustan totta kai) ja vaaleanpunaisen huulikiiltonsa, jonka jälkeen keskitti katseensa peilistä heijastuvaan hurmaavaan kuvajaiseen.
"Oletpa hurmaava tänään Céline kultaseni", totesi neito peilikuvalleen ja hymyili hennosti alkaen puuteroida kasvojaan.
Kun kasvot olivat tarpeeksi valmiit, siirtyi hän rajauskynän kanssa korjailemaan yläluomensa rajauksia nojautuen lähemmäs peiliä ja sen kirkasta valoa. Hän vahvisti millilleen piirtämänsä rajat ja räpytteli sitten pari kertaa tyytyväisenä pitkiä ripsiään laittaessaan puuterin ja rajauskynän takaisin laukkuunsa sievään meikkipussiin. Céline nosteli hieman hiuksiaan mutristaen suutaan arvioivasti ja ruiskautti vielä pienesti hiuskiinnettä, jotta täydelliset kiharat pysyisivät hyvinä päivän loppuun asti.

"Täydellistä", henkäistiin hiljaa, muiden vessassa olijoiden kuulematta ja avattiin huulikiiltoputkilo, jota kostutettiin aineeseen ja alettiin levittää perfektionistisesti huulille jokaista rajaa myöten harkituin vedoin. Samalla neitokainen mietti, mitä söisi tänään kotiin päästyään. Hänellä kun ei ollut ketään odottamassa, eikä laittamassa uunituoretta ruokaa pöytään. Se olikin yksinasumisessa se huono puoli ja kaikista inhottavin seikka. Tai ei. Inhottavinta oli siivoaminen, sillä jokaisesta nurkasta ja kulmauksesta löytyi hirvittävä määrä pölypalleroita, jotka tunkeutuivat keuhkoihin ja henkitorveen aiheuttaen kamalan yskä- ja aivastuskohtauksen.
Céli nyrpisti nenäänsä ajatukselle, mutta kohautti sitten olkiaan todeten, että siivousta voisi aina lykätä, ja jatkoi täyteläisten huultensa maalaamista.

Tyttöjen WCssä seisoskeli kädet puuskassa, laattaseinään nojaten ruskeatukkainen tyttö tuimin suklaasilmin ja ilme niin happamana kuin olisi ollut karhu joka oli herätetty talviuniltaan, kannattaisi pysyä poissa jaloista. Tämä tyttö oli Erica Haughton. Hän oli skipannut viimeisimmän tunnin koska ei halunnut räjähtää siellä kaikkien edessä jokaiselle ärsyttävälle lissukalle tai prassaileville fruittaripojalle ja kaikkein vähiten jollekin nuivalle opettajalle. Vaikka ei niin että tyttönen olisi siitä välittänyt. Ehei, antakoot kurppaisten harakoiden raakkua niin paljon kuin sielu sietää, tuleepahan sitten tanssimaan mokomien haudalle kun aika näistä jättää. Hän vain ei jaksaisi kuunnella äitinsä saarnaa joka olisi varmasti edessä, eikä sen suuremmin edes pitänyt jotain äidinkieltä niin tärkeänä aineena jolta ei voisi olla yhtä tuntia pois.

Hän kaipasi nyt jotain hermoja lieventävää ainetta joka olisi tällä hetkellä tupakka, muttei viitsinyt lähteä harhailemaan ulos ettei vahingossakaan joku opettaja saisi tätä kiinni. Brunette kykeni jo kuulemaan jonkun nuivan opettajan ylimielisen saarnan joka vain kuuluisi ruosteisen oven narinalta hänen korvissaan. Epämiellyttävä ajatus. Ei, hän ei sitä jaksaisi. Ei nyt kun päivä oli mitä oli, joten vessan piti riittää nyt näin ensialkuun ja onneksi hän sai olla siellä ihan rauhassa ilman kenenkään häirintää, selvitellä omia ajatuksiaan sekä stressiä siihen asti kun joutuisi taas palaamaan tunnille mädäntymään, kunnes:

Korkokenkien kopina täytti lievästi kaikuvan vessan ilmapiirin ja sisälle asteli joku prima ballerina puhumaan itseksekseen itselleen peiliin. Miten rasittavaa.. Oliko tuollaisenkin nyt pakko tulla tänne pyynäämään itseään lisää? Blah. Muuta ei voinut sanoa, mutta silti hänen oli vilkaistava tuota kaunokaista edessään, ei ulkonäössä ollut moittimista mitenkään joten ei hän voi ymmärtää miksi toinen meikkaa itseään noin paljon kun siihen ei olisi tarvetta. Ei Erica tytöistä sillä tavalla välittänyt, mutta ei näe syytä miksei voisi näin tarkastella toisia ja jos joku tulee urppaamaan niin siinähän urputtaa, ei kiinnosta.

Neiti Céline McAdams. Totta kai brunette nyt tämän tiesi, vuoden häntä vanhempi cheerleader joka oli ärsyttävä kuin mikä. Voi kiesus sentään, hän voivotteli päänsä sisällä kun toinen huokaisi omaa täydellisyyttään. Ericalla oli kova taistelu itsehillintänsä kanssa jotta ei alottaisi sanasotaa tämän naikkosen kanssa, se on tosin hilkulla ettei mene möläyttämään jotain oikein vittumaista. ...No hyvä on, pakko se on edes hiukan mieltään osoittaa, vaikka sitten elekielellä.. Joten vetää silmänsä kieroon kuin katsoisi nenänvarttaan samalla kun keikauttaa päänsä vasempaa hartiaa kohden ja työntää kielensä ulos suustaan. Tämä ivallinen mutta lapsekas ilmeily toista kohtaan kesti vain pari sekunttia ja oli jo ohi. Hän oli aivan vessan peräseinällä nojamassa kun taas Céli oli ihan ensimmäisten lavuaarien luona kurottautuneena kohti peiliä jolloin välimatkaa oli jonkun verran, se merkkasi sitä, että toinen ei välttämättä ollut huomannut tämän naaman vääntelyä. Ehkä ihan hyvä niin...

Juuri kun neitokainen oli levittämässä ylähuuleensa huulikiiltoa, huomasi hän peilin kautta vessan toisessa päässä seisovan pikkupahiksen ilveilevän hänelle. Kun hänen huomionsa herpaantui hetkeksi meikkaamisesta, veti hän huulen ylitse huulikiiltoa, josta hän meinasi kiljahtaa kuuluvasti, mutta antoi kiljahduksen jäädä kurkkuunsa.
"Voi helvetti..!" kirottiin hiljaa ja kaivettiin laukusta puhtaan paperin lisäksi puuteri, sillä hän joutuisi samalla pyyhkiä puuteria nenänsä alapuolelta.
"Tämä kostetaan vielä!" hän ajatteli ja loi peilin kautta murhaavan mulkaisun pahikseen, joka ei näyttänyt olevan lainkaan pahoillaan tapahtuneesta. Törkeää!

Céline katso silmä tarkkana peiliä ja pyyhki huulikiiltoa pois. Kun se oli sitten vihdoin ja viimein saatu pois häiritsemästä kaunista, täydellistä kokonaisuutta, laitettiin huulikiiltotuubi kiinni ja sujautettiin vaivihkaa laukkuun. Sitten hän käänsi taas huomionsa peiliin ja avasi puuterinsa, jota alkoi levittää nenänsä alle. Siinä samalla hän huomasi järkytyksekseen, että hänen nenänsä kiilsi hieman, joten hän puuteroi sitäkin hieman lisää samalla.

Meikkausoperaatio oli valmis!

Kaiken varalta cheerleader varmisti vielä muiden meikkiensä laidan, jotka hänen onnekseen olivat täsmälleen samanlaiset, kuin äskettäin hän oli laittanut. Ei ongelmia, kultaseni.
Puuteri laitettiin laukkuun ja se suljettiin. Tyttö tarkisti vielä, että vaatteet olivat kunnossa ja heitti sitten laukun olalleen käännähtäen katsomaan pahista.
Hänen harmahtavanvihreät silmänsä katsoivat pitkin nenänvartta toista ja toisen asukokonaisuutta, joka sai hänen nenänsä nyrpistymään pienesti ja suun mutristumaan. Inhosta, kateudesta, halveksunnasta? Kuka tietää?

Nukke katsoi pahista ehkä turhankin kauan: Hän kävi tarkasti läpi tämän koko olemuksen pienintäkin asiaa myöten.
Miksi tyttö oli jättänyt hiuksensa tuollaiseksi harakan pesäksi? Entä tämän vaatteet, jotka olivat niin so out of fashion! Seurasiko toinen edes muotia?
Oli Céli nähnyt tyylikkäämpiäkin pahiksia, esimerkiksi kaksoissiskonsa Moniquen. Hyrr..! Pelkkä Monan nimen ajattelu aiheutti suunnatonta häpeän tunnetta Célille koulussa. Miksi hän oli saanut niin hankalan ja häpeällisen siskon kuin hän?

Brunette meinasi revetä nauruun nähdessään Lissukan melkein kiljahtavan kun huulikiillon sipaus olikin osunut sivuun ja päästi ruman sanan suustaan, hänen oli pakko laittaa kätensä suun eteen ettei nauraisi, mutta pieni tirskahdus pääsi silti karkaamaan huulien lävitse.
Erica vain katseli leveä virne huulillaan takaisin äidin pikku prinsessaan kun tämä mulkaisi häntä kohden pahasti. Ehkä tästä ylipuunatusta naikkosesta saakin hiukan hupia, hän ajatteli mielessään jatkaen Célinen touhujen seuraamista.
"Miten kauan tuollaisessakin voi oikein kestää?" hän mietti päänsä sisällä rapsuttaen hiukan hiuspehkoaan jonka jätti laiskana harjaamatta tänään, tämän hetkinen look hiusten suhteen on lyhyeksi kynityt hiukset.

Kun Céline kääntyi katsomaan tätä kohden Erica ryhdistää selkänsä suoraksi ottaen paremman asennon toisen tarkasteltavaksi, hän katsoo toista nenänvarttaan alaspäin kuin kertoakseen, että toisella ei ollut mitään arvoa brunetelle ja uskoo tietävänsä, että tunne olisi molemminpuolinen. Tämä huomasi miten tuo pilalle hemmoteltu naikkonen katseli häntä ylös alas sivuttain käyden läpi tämän vaatteet ja hiukset.

"Haluatko sä nähdä vielä mun persepuolen, vai saatko märät pöksyt jo pelkästään tästä kun noin katselet?" pahistyttö sanoi pilkkaavaan sävyyn edessään olevalle ylemmän klikin tytölle ja astelee ylväästi ja ehkä hiukan uhkaavana tämän eteen ja vaikka Céline onkin häntä melkein 20cm pidempi korkokengillään, Erica katselee toista ylväänä ja nenänvarttaan pitkin, piittaamatta ollenkaan arvoasteikoista. Jos Ericaa huvitti aukoa suutaan jollekulle hän sen myös teki, oli sitten kyseessä nörtti,pahis,rikas pentu tai opettaja. Kohta ei enää pokka pysyisi vaan hän alkaisi nauraa tälle tytölle edessään, joka näytti silmin nähden pöyristyneeltä ja oli selkeästi valmis kivahtamaan lopullisesti ja pilaamaan neiti Haughtonin elämän keinolla millä hyvänsä, mutta se ei neiti Rebeliä haitannut. Tuopahan elämään hiukan haastetta.

Ei neito pahemmin muotia seuraakkaan vaan pukeutuu siltä miltä tuntuu kyseisenä päivänä ja tänään oli sekalainen ja ärsyyntynyt olo jolloin ulkoasukin on sen näköinen, Pahistytön silmät katselevat tarkaan neiti Céline McAdamsin jokaista liikettä ja ilmeen muutosta, hän jäi odottamaan toisen vastausta.

Céline katsoi pahista halveksuvasti. Normaalisti hän lähtisi moisen käytöksen takia pois paikalta, mutta nyt jostain syystä hänen vartalonsa oli jämähtänyt niille sijoilleen. Johtuiko se kenties pelosta? Ei se niin voinut olla! Eihän Céline tuota pelännyt! Tyttöhän oli vielä häntä lyhyempi ja vieläkin enemmän kukkakeppimäisempi! Ei edes kunnollisen kokoisia rintoja!
Solvaaminen tuntui hyvältä nuken pään sisällä. Se jos mikä saikin hänen täyteläiset huulensa ilkeään virneeseen, joka ei hyytynyt, vaikka Erica ehdottikin, että hän voisi nähdä toisen takapuolen.
"Hui kun pelottaa!" hihkaisi Céline huolettomasti ja tehosti vielä sanomisiaan esittämällä liioitellun pelokasta.

Voi voi noita pahiksia! Kaikki olivat niin surkeita ja säälittäviä, ettei mitään rajaa! Paitsi tietysti Mona! Hänen siskonsa olisi aivan hyvin voinut liittyä cheerleadereihin, mutta ei! Toinen menikin valitsemaan penteleen pahisporukan! Miten nuo muka voivat olla sympaattisia ja samanlaisia kuin Monique? Täyttä roskaa Mona! Puhuit aivan puuta heinää omalle siskollesi! Miten muka tuossakin pahiksessa, joka seisoo hänen edessään, voisi olla hitustakaan sympatiaa? Oliko tuo edes ihminen??

"Mutta mun pitää ikävä kyllä kieltäytyä, vaikka tarjous onki tosi... houkutteleva", vastasi cheerleader kohteliaasti lopulta siirappiseksi muuttuneella äänellään.
"Mutta hei! Mähän voin pyytää, että joku ihana pahis tulee katselemaan sun takamustas!" ehdotettiin näytellyn innokkaasti toiselle ja vilkaistiin vaivihkaa toisen takamusta.
Ei se edes näyttänyt paremmalta kuin hänen omansa.
Epävarmuus katosi sen siliän tien Célinen kasvoilta, jonka kasvoja alkoi peittää itsevarma, ylpeä naamio, joka oli aina osoittautunut rikkomattomaksi suojaksi.

Varo vain, Erica Haugton, jos käyt tämän tytön kimppuun, ei siitä seuraa muuta kuin ongelmia! Siitä Céline McAdams pitää huolen! Jos Mona kuulisi siitä, kuinka hänen kaksoissiskonsa hakattiin koulun vessassa ilman mitään järkevää syytä, kostaisi tuo varmasti Ericalle hänen puolestaan. Ja totta kai hänen tukenaan olisi Mary-Ann, koulun ihanin ihminen, joka osasi aiheuttaa kamalia seurauksia, jos vain niin tahtoi.
Nyt hän oli vahvoilla!

Céline odotti, mitä Erica aikoisi seuraavaksi tehdä, sillä se ratkaisisi tämän pelin tapahtumakulun vain ja ainoastaan hänen edukseen! Antaa tulla, säälittävä pahis.

Erica katseli ilkikurinen virnistys huulillaan miten tuo plastiikka-barbi katseli häntä kuin katuojassa makaavaa pummia, hän vastasi tämän inhoonsa samaan mitalla ja katse kiersi tytön uudelleen päästä varpaisiin.
Tämä naikkonen oli häntä pidempi, mutta vaikutti juurikin sellaiselta ihmiseltä joka ei ollut tottunut pitelemään mitään muuta käsilaukkuaan raskaampaa, eli jos käsirysyn puolelle mentäisiin, niin pahistytöllä olisi kyllä ylivalta.
Eikä tällä olisi juurikaan mitään mitä hän voisi käyttää Ericaa vastaan, sanallisesti.
Tämän liioiteltu pelkokkuus lähinnä huvitti häntä,
mahtoikohan tuo vatipää luulla, ettei Erica tuota pilkkaa ymmärtäisi?

Tuo valitteli kovasti, että jättäisi tällä kertaa väliin vaikka ehdotus olikin kovin 'houkutteleva', pahistyttö vain nyökkäisi ylimairea hymy huulillaan, mutta huvittui siitä, että tämä ehdotti hakevansa jonkun hottiksen pahispojan hänen timmiä peppuaan katsomaan, oliko tuo tosissaan? Ei voinut olla.
EIkä häntä kyllä kiinnostanut, että joku tiirailisi hänen persettään, kuin näyttelyesinettä. ''Tällä kertaa mun on pakkoa sanoa, että kiitos, mutta ei kiitos'' Äännsävy oli kovinkin valittava ja valkea hammasrivistö vilahti toiselle.

Siinäpä kaksi egoistia seisoskelivat tiiraillen toisiaan uhkaavasti kuin kaksi naarasleijonaa valmiina hyökkäämään toistensa kimpuun, kumpainenkin olisivat varmaan normaalisti lähtenet jo pois tilanteesta, mutta varmasti se piti molempia paikoillaan, että silloin he olisivat hävinneet tämän pelin toiselle, eikä se kävisi laatuun! Erica ei aikoisi luovuttaa ensin, se oli tuo typerän näköinen jakorasia joka saisi luovuttaa ja lähteä pois.
Tuskin tulisi tapahtumaan, perkele.
Enempää ei jännitys ehtinytkään kiristyä, kun joku tietämätön tuli sen purkamaan. Nimittäin joku tyttö aukaisi vessojen oven ja astui sisälle ahdistavan tunnelman sisälle, kuka sitten se mahtoi ollakaan, lienikö tuon toisen surkimuksen ystävä, joku nörtti vai mikä nyt olikaan.
Pitäisikö mokomasta nyt välittää jotain?

--ei tullu kyllä mitään shakespearea mutta tulihan vihdoin vastattua:'D anteeks kun kesti... ;_;

Kukkakeppi katseli silmät kipunoiden pahista, kunnes sitten vessan ovi kävi ja sisään asteli nörttityttö, jota Céline kääntyi katsomaan, jonka jälkeen loi hymyn huulilleen.
"Siinähän sä!" sanottiin liitoitellun ystävällisesti nörttitytölle, joka suorastaan kavahti cheerleaderin ystävällistä äänensävyä.
Neiti tiputti laukkunsa toisen olkaimen alas olaltaan ja avasi kätevästi sen vetoketjun, jonka jälkeen kaivoi laukustaan kauniin sinisen kansion ja nosti jälleen laukun olkaimen olallaan.
"Mä oon tehny tätä jo ite, mut sun pitäis tarkistaa et onko se ihan asiaa vai jotain muuta. Ja tarvittaessa totta kai korjaat virheet", käskytti kukkakeppi nörttiä siirappisella äänellään, joka otti pelästyneenä sinisen kansion vastaan ja katsoi varovaisesti edessään seisovaa cheerleaderia silmiin, mutta laski sitten äkkiä katseensa maahan.
"Ja ton pitää olla valmis päivän vikaan tuntiin mennessä, eli alahan pistää tossua toisen eteen ja korjailemaan mun romaanivastausta."
"Ky-kyllä!" piipitti nörttityttö ja sinkaisi sitten kuin ohjus ulos vessasta, jonka perään Cél tokaisi hiljaa jotain siihen suuntaan, että nörtit olivat sitten niin säälittävää porukkaa.

Huomio käännettiin sitten jälleen pahistyttöön.
"Mihinkäs me jäätiin? Ai niin", kysyi kukkakeppi tahallaan, mutta mukamas muisti sitten.
"Mulla ei oo kyllä aikaa sun kaltasille luusereille, jotka on olevinaan jotain niin coolia ja kovaa tääl koulussa. Te pahikset ootte sitten niin hiton säälittäviä", neiti kertoi rauhallisella äänellä oman mielipiteensä, mutta korosti puheessaan "coolia" ja "kovaa" sanoja, sekä erityisesti "säälittäviä".
Aivan, hänellä olisi täysi oikeus kertoa oman mielipiteensä tuolle mitättömän näköiselle pahikselle, olihan Amerikka vapaa maa! Ja jos tässä jouduttaisiin väkivaltaisuuksiin, aivan varmasti Josh hoitaisi asiat hänen puolestaan, sekä rakas kaksoissisko Monique. Ja kun M.A kuulisi siitä, niin neiti Erica Haugton voisi sanoa hyvästit tylsälle elämälleen, sillä hyvällä lykyllä Mary-Ann saisi hommattua toiselle potkut koulusta.

Koko ajatus kiehtoi cheerleaderia luvattoman paljon, olisihan sitten yksi pahis vähemmän koulussa.

//laatuvastaus :'D

Ericaa kyllä kävi sääli tuota nörttityttöä joka bruneten kobran hampaisiin oli joutunut, hän tokaisikin tuolle halveksintansa sanomalla ''Olet siis yhtä tyhmä kuin näytätkin... Ei ollut suoranaisesti yllätys.'' Hän sai vielä osakseen oikein piikittelevän hymyn, voi helvetti, miten paljon Er tuollaisia ihmisiä vihasikaan, hänen teki niin kovasti mieli vetää toista turpaan niin kovaa, ettei kukaan enää ollenkaan tunnistaisi kuka kasaan hakatun naamataulun alta löytyykään! Huhhei, miten tuo ajatus saikaan hänen huulilleen virnistyksen, mutta se sitten happani taas kun hän havahtui väkivaltaisista ajatuksistaan kun vessan ovi kävi ja raukka hiirulainen oli lähtenyt häntä koipien välissä työstämään toisen romaania.

Harmikseen toinen ei ollut antanut vielä mitään hyvää syytä, (muuta kuin olla olemassa, mikä periaatteessa oli loistava syy) antaa nyrkkiensä laulaa.
Tyttö siirtyi pari askelta taaksepäin ja nojasi seinään, toinen jalka enemmän koukussa, kun taas toinen ojennettuna, mutta silmien halveksiva sekä kipunoiva katse pysytteli koko ajan tuossa barbiessa. tuollaiset olivat kyllä niin naurettavia ja säälittäviä kuin olla ja voivat.. Ei mitään käsitystä oikeasta elämästä, mutta kyllä se siitä sitten, kun on aika 'lintujen lentää pesästä' ja kylmä maailma puskee vastaan. Niin, se sai useimmilta luun kurkkuun ja he palaisivat itkuparku silmissään kotiin. Tuollaiset eivät pärjää.

Piiitkä haukotus koitui Célinen osaksi, tuskimpa pahistyttö oli kuunnellut puoliakaan mitä toinen oikein motkotti ja koitti häntä piikitellä, mukamas niin ovelasti, että hellastuuteli. Tämän ääni oli kuin rasittavaa hyttysen ininää kesäaikaan mökillä.
Koitat nukkua, mutta hyttynen inisee vieressä ja vaikka koitat sohia ötökkää kauemmas, se onnistuu aina palaamaan.. Aina, kunnes saat sen liiskattua.
Haaallelujah! Toinen oli lähdössä, sitähän tässä olikin taas odotettu. Hän suodatti tuon ilkeät puheet toisesta korvasta sisään ja vastaavasti toisesta ulos, ihan kuin jonkun plastiikka-nuken sanat voisivat häneen vaikuttaa! Haha, ajatuskin nauratti.
''Kovin kohteliasta ja oon otettu herkistä sanoistasi, toi oli niin helvetin lahjakasta, että ootko harkinnu shakespearettareksi ryhtymistä? mutta sanoisimpa, että sä se tässä säälittävä olet... Tuollainen typerä bimbo, näytät just kliséiseltä jakorasia-pissikseltä, ootko varma, ettei sulla oo kuppa tai joku muu yleinen vaiva?'' Lirkuteltiin toiselle vaikka luultavimmin hänen sanansa olivat yhtä merkitsevät kuin toisen hänelle ja pitää kyllä myöntää, ettei hänkään ollut sellaisessa terässä kuin toivoi, hän varmasti saisi kuulla siitä tuolta, vitun ihanaa.

Ja pahistyttö vain jaksoi vittuilla Célinelle, tyttö jopa alkoi jo väsyä siihen. Eikö tuo osannut mitään muuta kuin soittaa suutaan?
Neiti itse puolestaan kyllä osasi muutakin kuin vain vittuilla, nimittäin aiheuttaa toisille vaikeuksia tuosta noin vain, ilman minkäänlaista katumusta. Ja pian tuo pahistyttö oli niitä saamassa, jos vielä jatkoi tuolla linjalla.

Juuri kun Céline oli avaamaisillaan siron suunsa, piippasi hänen kännykkänsä laukussa ja kännykkä riippuvaisena tyttö kaivoi sen nopeasti laukustaan välittämättä enää ollenkaan Ericasta. Vaaleanpunaisen läppäpuhelimen läppä heilautettiin ylös ja viesti luettiin hyvin tarkasti ja laskelmoivasti. Kun se oli tehty, alettiin näppäilemään nopeaan tahtiin vastausta viestin lähettäjälle.
"Luojan kiitos Marie ilmoitti mulle ajoissa, että tunti alkas tavallista aikasemmin! Ties mihin pulaan mä olisin sillon joutunu!" ajatteli kukkakeppi pienoisessa pääkopassaan ja painoi lähetä nappia, jonka jälkeen läimäytti läpän kiinni ja puristi puhelinta nyrkissään. Harmaat silmät käännettiin Ericaan.
"Sun onnekses mulle ilmotettiin, että tunti alkaa tavallista aikasemmin, joten et ehdi nyt tällä kertaa saada ongelmia", kerrottiin nopeasti ja välinpitämättömästi edessä kököttävälle, kääpiökokoiselle pahikselle. Noh, kääpiö ja kääpiö, mutta olihan tuo sentään häntä lyhyempi!
Peiliin vilkaistiin vielä kerran ja hiuksia pörrötettiin minimaalisesti suun mutristuskensa kera, sekä laukun asentoa olalla parannettiin.
"Mut mulla on nyt vielä asioita hoidettavana, eikä mulla oo aikaa tuhlata aikaani sun kaltaiseen luuseriin", lisäsi neiti vielä ja käveli kengät kolisten vessan ovelle, jonka avasi. Kuitenkin hän vielä pysähtyi ovelle, ennen kuin jatkoi matkaansa.
"Älä huoli, kun me seuraavan kerran törmätään niin sä oot mennyttä", ja vessasta käveltiin ulos.
Tämä oli niin Célinen tapaista, esittää kaikille uhkauksia, vaikka eihän niitä aina edes tarkoitettu.

Kukkakeppi lähti suunnistamaan kirjastoon, missä todennäköisimmin hänen rakas nörttityttönsä olisi uurastamassa hänen esseensä parissa. Pitihän hänen kertoa, että työvauhtia oli lisättävä, jotta hän saisi ajallaan esseensä luovutettua opettajalle ja voisi varmin mielin odottaa kiitettävää tästäkin esseestä.
Ah, esseiden kirjoittaminen oli sitten ihanaa!
Aivan. Hän voisi antaa tukea Ericalle antamalleen uhkaukselle.
Kännykän läppä nostettiin taas ja sen näppäimiä alettiin kovaan tahtiin näppäillä, jonka jälkeen viesti välitettiin kaikille läheisille ystäville.
Mitä? Ei hän nyt suinkaan ollut juorua pistänyt liikkeelle! Célinekö?
"Terve menoa, neiti Erica Haughton!" tyttö myhäili itsekseen ja läimäytti kännykän läpän kuuluvasti kiinni ilkeä virne kohoten huulille.

//ei tullut kovinkaan pitkää peliä, mutta ei se mitään :'D kiitos pelistä~ ♥