We are the Champions

Kaaos, merrimään och jillll luulisin.

Olisi se ehkä pitänyt muistaa, minkä takia Zack oli alun perin joutunut jälki-istuntoon, mutta hän ei ollut aivan varma. Varmaan se oli taas joku hakkaus jossain välissä, vaan tokkopa asialla oli edes mitään merkitystä. Epätavallisena tunnollisesti Zackie aina jaksoi jälki-istuntojaan suorittaa, vaikkei mistään muusta kouluun liittyvästä paskasta piitannut no, paskaakaan.
Nytkin blondi istui melkein eturivissä, seinän vieressä hyvin laiskasti pulpetissaan. Hän istui aivan tuolinsa reunalla ja roikotti päätään taaksepäin. Zack oli hyvin tietoinen siitä, ettei ollut ainoa jälki-istunnon istuja sillä hetkellä, mutta hän ei edes vaivautunut katsomaan ketä hänen seuranaan oli. Varmaan jotain ärsyttäviä paskoja koko sakki, joille hän olisi koko tämän tunnin ajan kateellinen. Zack huokasi raskaasti turhautuneena. Jälki-istunnossa ei oikein voinut kenenkään kimppuun nyrkein käydä tai sitä rapsahti aina vain lisää. Ärsyttävää, niin ärsyttävää.

Blondi vaihtoi asentoaan, oikaisten nyt lysähtänyttä olemustaan. Hän kääntyi istumaan sivuttain, jotta näkisi edes jotain mitä muualla luokassa tapahtui. Vai tapahtuiko ylipäätään mitään. Turhankin usein jälki-istunnot olivat oikeasti sitä pelkkää istumista ja Zack olisi kovasti kaivannut jotain jännittävämpää tapahtumaa.
Pahis haukotteli ja nojasi päätään takanaan olevaan seinään. Tylsyyttään tihkuva jälki-istunto ei oikein innostanut. Ehkä koko ajan voisi vain nukkua, sekin olisi jännittävämpää. Ärtyneenä Zack potkaisi hieman vieressään olevaa pulpettia ihan kuin koko juttu olisi sen syytä.

- ongelmanuori n:o 2 ilmoittautuu :------) -

Jonno seisoi luokkahuoneen oven takana, katsoen hermostuneesti kelloa. Hän oli kolme minuuttia myöhässä jälki-istunnostaan. Kuka oikeasti kehtasi myöhästellä jälki-istunnosta? No, ainakin tämä oli parempi vaihtoehto kuin pojan aiemmin suunnittelema ajatus jättää koko istuminen väliin. Ei ollut reilua, että hän joutui istumaan ihan yhtä pitkän kakun kuin kouluhakkaajat ja -kiusaajat, kun hänen oma rikkeensä oli ollut huomattavasti vähäpätöisempi. Nuorempi näsäviisas poikaoppilas oli kuvitellut olevansa tajuttoman cool kun uskalsi nimitellä Jonnoa homoksi koulun käytävällä kavereidensa kanssa. Kyllä sellaiset paskapäät pienen näpäytyksen nenälleen ansaitsivat. Todellakin pienen, ei toisen nenä edes paljoa ollut verta vuotanut, kun lehtori oli jo tullut naama punaisena mäkättämään.

Vaaleatukkainen kohotti kätensä ja koputti oveen kuuluvasti. Voi helvetti, hän saisi aivan varmasti lisäminuutteja myöhästymisestä. Tosin usein jälki-istunnoissa oli joku, joka veti koko homman läskiksi, ja jos sama toistuisi tälläkin kertaa, hän voisi mahdollisesti saada aikaisempien kertojen tapaan armahduksen.

Valvoja avasi luokan oven, Jonno lausui lyhyen pahoittelun ennen kuin kääntyi kohtaamaan muut pahantekijät luokassa. Pari satunnaista kovanaamaa, jep jep, sekä yksi vähän kiltimmän näköinen nuorukainen. Eiköhän tässä kokoonpanossa joku rupeaisi niskottelemaan.

Jonno ei vaivautunut kuuntelemaan valvojan valitusta ja pätemistä hänen myöhästymisestään, vaan kävi istumaan lähimmälle vapaalle paikalle, luokan seinää vasten. Poika laski olkalaukkunsa tuolin selkänojalle, venytteli pienesti ja otti mukavan asennon tuolillaan. Ensimmäisillä kerroilla jälki-istunto oli tuntunut niin tuskaiselta, mutta nyt Jonno osasi jopa hyödyntää tilaisuutta ja käytti suurimman osan ajasta ajatustensa selventämiseen.

Ei vaaleatukkainen paljoa tiennyt siitä, ettei tämä tulisi olemaan ihan tavanomainen jälki-istunto.

- ongelma nuoret kolme, neljä ja viisi + älyvapaa tapaus. Hieman veny, mutta kai se ymmärretään, kun pelaa kolmea roolia kerralla XD -

Oli se vaan niin huvittavaa, joka kerta. Tänäänkin sitä oli saanut kuulla kuinka oli jo kolmannella lukiossa, kuinka oli jo kahdeksantoista ja kuinka kahdeksantoista vuotiaan nuoren aikuisen olisi kuulunut osata käyttäytyä. Lehtorin ilme oli kyllä venähtänyt mukavasti, kun Mila oli hymyssä suin korjannut, että hänpä oli yhdeksäntoista ja pahasti peterpan kompleksinen. Näytti siltä, että maikan olisi tehnyt mieli napsauttaa punatukkaiselle neidille muutama tunti lisää istumista näsäviisaudesta, mutta eipä onnekseen sitä tehnyt. Mila kun ei turhaan ollut mainettaan ansainnut. Sitäpaitsi blkondi ja kaksimetrinen poika oli mulkoillut pientä ja pyylevää naista varoittavasti. Mutta sitäpä Jamie tuskin myöntäisi, että oli yksin Acidiksi kutsutun urheilijan ansiota, että neidin ei tarvinnut tappaa sosiaalisuuttaan siinä rasittavassa ilmapiirissä, mikä jälki-istunnoissa aina vallitsi. Se porukka ei ollut kypsää edes kolmen usein hyvin lapsellisenkin kapinallissieluisen oppilaan rinnalla.
Mutta ei kenenkään käynyt kiistäminen, etteikö katolla lounastaminen olisi ollut huomattavasti hohdokkaampaa kuin tylsästi pihan pöydällä. Oli se ollut... Niin kauan, kunnes talonmieskin oli päättänyt tulla lounastamaan sinne, tuo kun harrasti sitä normaalistikin, ja ilmoittanut kolmikkoa lehtorille, joka vuorostaan ilmoitti heidät jälki-istuntoon. Kätevää, tylsää ja fasistista.

Oveen ei vaivauduttu edes koputtamaan, se vaan tönäistiin auki, Mila etummaisena soi viileän katseensa valvojaan, joka kyllä osasi kirjoittaa nimen ylös ulkomuistissa. Tuttunaama näissä merkeissä. Eikä naispuolisen tatuoidun ja paljastavaan mustaan toobimekkoon, varsin lyhyeen sellaiseen, sonnustautuneen Milan jälkeen huoneeseen livahtanut rottamainen ja tatuoitu, anorektinen keesipääkään tuntematon ollut. Eikä urheilijankaan, joka joutui kumartumaan ettei olisi lyönyt päätään oven yläkulmaan, tarvinnut mitään sanoa. Nainen huomautti kyllä, kuinka ensi kerralla sopi sitten koputella oveen, irrottaen kuivakan naurahduksen punapään suunnalta.
"Niin aina", tuo tuhahti hiuksiaan sipaisten ja suunnaten luokan keskivaiheille naisellisesti keinahtelevin askelin kymmensenttisten stilettikorkojensa päällä. Punkkaripoika seurasi tönäisten itselleen viereisen tuolin istuen siihen sivuttain Jamiehen päin. Acid taas asettui punapään taakse. Niinpä niin, Milahan se pahamainenen johtajahahmo oli.

Äänet aiheuttivat sen, että takarivissä yksi pulpetille painettu pää nousi. Romeo oli jo kerennyt nukahtaa. Hän kun istui lähes viikoittain, joten mikäs parempi aika kuitata kertyneet univelat kuin jälki-istunto? Tuskimpa tuon skeittarin tuntien yhtään mikään. Rastatukka oli täällä tälläkertaa siitä syystä, että oli kaatanut rehtorin tyttären. Siis ei suoranaisesti sillä nimikkeellä, vaan yleisesti siitä syystä. teki Romeo mitä vain sai siitä rehtorin mielestä antaa tuolle pari tuntia istumista. Sehän kiva, mutta eipä rastatukka turhia huolinut. Elämä vei painollaan ja niin edelleen.
Ruskeat silmät selasivat tarjonnan nopeasti, paljon poikia ja yksi tyttö. Huvittavaa... Mistä johtuikaan se, että poikien oletettiin olevan villimpiä ja säännöistä vähä't välittäviä olentoja? Sehän hyvä kysymys, ei Romeo lainkaan olisi osannut veikata sitä... Nojaa, kaipa Romeota kykeni sanomaan myös estottomaksi olennoksi, kun työ myönsi itselleen, että nappaisi itselleen jotain välipalaa mielellään vaikka tästä porukasta.

/sori pistän nää nyt kans tulee myöhäs ku käy niin helpoten :-D/

Taas yksi koulupäivä sai surkean loppunsa jälki-istunnossa. Tämä oli käynyt jo niin tutuksi touhuksi, melkein kuului jo säännöllisesti lukujärjestykseen. Danny nyt aina jaksoi joutua vaikeuksiin ja turhiin tappeluihin. Valitettavasti tämän päiväinen välitapahtuma oli käynyt sen verran julmaksi, että sivuhenkilöt oli pakotettu jälki-istuntoon mukaan. Ja totta kai rakas Andrew oli seisoskellut sivustalla, yrittäen puhua veljelleen järkeä ja keksiä jotain millä saisi tappelun lopetettua, mutta tehnyt kaiken tuloksetta. Lopussa siinä ei sitten edes lehtori jaksanut kuunnella mitään selityksiä, vaan passitti kaksikon jälki-istuntoon. Joo, ikään kuin Andrewilla olisi jotakin voimia vetää ihmisen naama verille. Dannyn kaverit sen sijaan ympäriltä oli tajunnut kadota tarpeeksi ajoissa paikalta. Mahtavaa, mikä onni oli ollakaan Dannyn veli.

Danny saapui luokkaan veli perässään melkein kymmenen minuuttia myöhässä. Oveen sentään oli koputettu, mutta se oli täysin Andrewin ansiota. Ties kuinka monta kertaa hän oli kauniisti pyytänyt blondia rauhoittumaan ja olemaan ystävällinen ja koputtaisi. Ainoastaan toinen oli suostunut vain sen takia, ettei jälkkää tippuisi lisää. Se nyt ei mitenkään olisi mieltä lohduttava asia.
Danny laahusti takariviin tyhjille paikoille. Luojan kiitos ne olivat vapaina, hän ei eteen istuisi. Andrew tuli vain hetken hänen perässään, ensin hiljaa pahoitellen valvojalta myöhästymistä. Ruipelo vilkuili ympärilleen nähdäkseen ketä paikalla oli, toisin kuin Danny joka oli vain läsähtänyt pöytää vasten ja haudannut kasvonsa käsiin, luultavasti aikoi nukkua.
Andrew istuutui veljensä viereiselle paikalle ja järkyttyneenä huomasi Romeon olevan paikalla. Se nyt tästä vielä puuttui. Hän mietti hetken hymyilisikö tuolle vai kääntäisikö katseensa muualle. Miten noloa, mitäköhän toinenkin oikein kelasi kun näki Andrewin jälki-istunnossa?
Myös Danny huomio rastapään olemassa olon, mulkoili tätä hetken, sitten veljeään. Hän oli kuitenkin sen verran turhautunut, ette jaksanut kiinnittää asiaan sen vertaa enempää huomiota. Sen sijaan hän lähti metsästämään katseellaan olisiko tarjolla mitään parempaa.
Tummatukka silmäili hieman ujona porukkaa. Hän ei todellakaan kuulunut tänne.

Ovi kävi koputuksen saattelemana ja Zack kääntyi laiskasti katsomaan sen suuntaan. Sisään tuli joku vaaleahiuksinen, turhan oloinen tyyppi, joka lausui jonkinlaiset pahoittelut sisään tullessaan. Valvoja kuitenkin valitti kuitenkin jotain paskaa myöhästymisestä ja ajoissa olemisesta. Zack olisi voinut kohottaa kulmaansa, mutta kukaan tuskin olisi huomannut hänen ilmoitustaan olemassaolostaan, joten hän tyytyi vain pohtimaan itsekseen että kolme minuuttia oli naurettavan lyhyt aika.
Uudemman kerran ovi kävi, mutta tällä kertaa ei kuulunut mitään koputusta, vaan se ainoastaan potkaistiin auki. Sisään astui kolme tyyppiä kerralla ja jokaisen naaman Zack muisti, vaikkei henkilökohtaisesti tainnut ketään heistä tuntea. Joukkoa johtava punapää johdatti komppaniansa keskelle luokkaa piittaamatta valvojan uusista ininöistä.
Kun oven suunnalta kuului ääntä kolmannen kerran Zack iski takaraivonsa hiljaa ja ärtyneesti seinään. Eikö kukaan osannut tulla ajoissa paikalle? Tällä kertaa vuorossa olivat jotkut blondi ja avuttoman oloinen tummatukka, joista jälkimmäinen pahoitteli myöhästymistä. Molemmat painuivat takariviin, missä vaikutti jo ennestään olevan joku rastatukka.

Valvoja ei selvästikään ollut iloinen siitä seikasta, että melkein kaikki paikalla olijat olivat tulleet myöhässä. Muutenkaan hän ei vaikuttanut kovinkaan iloiselta vahtimishommastaan. Oli miten oli, valvoja aloitti kovan paasauksen siitä ettei jälki-istuntoon kuulunut tulla myöhässä vaan aina ajallaan ja kuinka pahasta se oli, että nuoret eivät tuntuneet ymmärtävän kelloa ja kellonaikojen merkityksiä. Kaikenlaisia muitakin patoumia valvojalla tuntui olevan ja juttua riitti.
Zack naputteli ärtyneenä sormillaan pulpetin pintaa ja mutristi suutaan.
”Enkö mä saa mitään kehuja kun kerran vaivauduin tuleen ajoissa?” hän kysäisi kättään heilauttaen. Ei hän mitään erityistä oikeasti kaivannutkaan, mutta kun kerrankin teki jotain oikein, niin voisi vittu joku edes sanoa jee. Tai valittaa muille myöhästelystä joskus muulloin tai jotain. Zack ei vain kestänyt toisen kälätystä ja toivoi tämän lopettavan hyvällä.
Valvoja ei kuitenkaan vaikuttanut kovinkaan iloiselta keskeytyksestä ja jatkoi, tällä kertaa puhuen siitä kuinka nuoret eivät osanneet olla keskeyttämättä muiden puheita ja kuinka epäkohteliasta sellainen käytös oikein oli. Zack kirosi mielessään. Hiljaisuutta olisi kestänyt kuunnellakin, mutta tällainen paska oli harvinaisen rasittavaa kuunneltavaa. Ajatus koko tunnista tällaisen sietämisestä oli karmea.

Jonno ei ehtinyt kauaksikaan aikaan uppoutua ajatuksiinsa ja huomasi, ettei selvästikään ollut ainoa myöhästynyt. Kolme kovanaamaa suorastaan rynnivät luokkaan sisään, vaivautumatta sen kummemmitta koputtelemaan. Yksi näistä oli naispuolinen, tuttu näky. Tämä selvästi viihtyi jälki-istunnossa, sillä vaikkei Jonno ollut ollut tämän lukuvuoden aikana kuin muutamassa jälki-istunnossa, tuo punapää oli ollut niistä miltei jokaisessa, ellei jopa jokaisessa. Myös tämän kätyrit - tai siltä kaksikko vaikutti, seuratessaan tuota punapäätä - olivat tutunnäköisiä. Astonin gangstat kokoontuvat joka viikko jälki-istunnossa koulun jälkeen, Jonno vitsaili ajatuksissaan, ja hymyili hieman itsekseen.

Eivätkä ne myöhästelijät siihen loppuneet. Kolmikon jälkeen, ei kovinkaan pitkän ajan kuluessa, tuli sisään vielä kaksi poikaa. Toinen viattoman, melkein pelokkaan, näköinen, toinen sitten vuorostaan jo vähän kokeneemman istujan näköinen. Jonnon silmään kiinnittyi melkoisen nopeasti juuri tämä piipertäjä: ei ollut yhtään hassumman näköinen, ei missään nimessä. Jonno lipaisi ylähuultaan ja seurasi puolikiinnostuneesti näiden matkaa tuoleille. Että tummatukkainen osasikin näyttää pelokkaalta, jälki-istuntohan tämä vain oli.

Jonno käänsi kyllästyneesti katseen takaisin eteen, nojaten pulpettiin yläruumiillaan. Joku istujista mäkätti jotain täydellisen turhaa siitä, miten hän ansaitsisi muka jotain krediittiä siitä, että oli ajoissa. Jonno tuhahti ääneen, katse edelleen eteenpäin. “Pidä nyt jumalauta turpas kiinni tai saat lisää kakkua. Siinähän sitten vituttaa, kun muut lähtee himaan ja herra Aina Ajoissa istuu täällä yksinään.” Vielä itsekseen mutisten, Jonno lisäsi perään sanan idiootti. Hän ei todellakaan antaisi muka kovien räkänokkien pidentää hänen täällä oloaan sekunnillakaan siitä, mitä se nyt jo oli.

Toivottoman usein Jonnon silmät eksyivät kellolle, joka ei tuntunut liikkuvan ollenkaan eteenpäin. Hänen ajatustensa selvittelystä ei tullut enää yhtään mitään, kun jotkut eivät osanneet jättää muita rauhaan.

- Meni turhaan selittämiseen D: No mutku väsyttää, ei voi ajatella XD Mut en mee nukkumaan, don't worry~ -

Romeon huomion kiinnitti viimeisimpää ilmaantunut kaksikko. Tutut kaksoset. Niinpä niin.. Mitenpä hän unohtaisi... Niin, se sukunimi ei sitten muistunutkaan mieleen lainkaan. No, danny ja mikä parasta, Andrew. Tuo blondi oli piessyt häntä ja hän sitä, joskin ylivoima oli ollut blondin puolella. Ja pieni tummatukka taas... No, sitä hän ei ollut piessyt, kaikkea muuta hän olikin sitten ruipelon kanssa miltei harjoittanutkin. Rastatukka hymähti pienesti säikynoloiselle lintupojalle. Tuon veljeltä han saikin sitten mulkoilua, eikä Romeokaan täysin neutraalisti tuohon vilkaissut.

Valvoja nalkutti myöhästymisestä saaden Milan pyöräyttelemään silmiään. Neiti pyöräytti vain silmiään naikkosen nalkutukselle, Ox kääntyi tuolillaan, keinautti itsensä nojaamaan takapulpettiin kyynärvarsillaan ja heitti paksupohjaisten ja painavien ketju- ja nyörikoristeisten maihareiden peittämät jalkansa pöydälle. Hoikkia tikkujalkoja peittivät tänään tummanvioletit vakosamettihousut. Maddox oli varmaan ainoita, joka sellaisia housuja vielä piti. Paitoja oli kolme. Pitkänhihainen musta, Hihaton tummansininen, miltei musta, ja punainen verkkokankainen. meikit olivat vahvat ja keesissä oli perus mustan lisäksi keltaista, punaista, pinkkiä ja vihreää sävytystä. Poika nauroi räkäisesti tyypille, joka kerjäsi itselleen kehuja ajoissa olemisesta.
Acid näytti siltä, että napsauttaisi niskat poikki ensimmäiseltä, joka uskaltaisi sanoa mitään mikä vähänkin saattaisi häiritä epävakaata mieltä. Punatukkainen prinsessa oikaisi lyhyttä helmaansa hieman ja ujutti lupia utelematta kätensä vieressä istuan keesipään taskuun kaivaen tottuneesti askin esiin heittäen maalatuille huulilleen syöpäkääryleen. Stendari kaivettiin rintaliiveistä, ainut paikka jossa mikään oli nopeasti ulottuvissa, kun piti taskuttomista vaatteista. Tupakka sytytettiin ja neiti poltteli kepeästi sauhunsa. valvoja rupesi jälleen motkottamaan jotain, Mila mulkaisi tuota vihreillä kissansilmillään.
"Se on kuule se ja sama kiellätkö sä mua polttamasta mun tupakkaa vai pyydätkö sä mua lyömään sua. Täytyykö joka kerta erikseen ilmoittaa; turpa kiinni, me ei istuta täällä siks et saatais kuunnella sun ihastuttavaa ääntäsi", Jamie sähähti.
Acid vaan murisi jotain epämääräistä ja nojasi päätään käsiinsä. "Heitä hatsit", vittuntunut murahdus tavoitti tatuoidun neidin korvat, mutta sanoihin ei näytetty reagoivan lainkaan. Maddoxin aski sen sijaan vaihtui Milan kädestä Hunterin käteen.
"Se on sit kolmas velka aski tälläviikolla, zei", Oxin tasainen ääni ilmoitti, siniharmaat silmät tuijottelivat suoraan eteenpäin, jonnekkin katonrajaan. Yllättäen rokkaripoika rojauttikin tuoli lattialle ja itsensä pulpetin päälle. "Mua väsyttää, se friikki piti mua taas koko viime yön hereillä", Maddox marisi.

"Naishuolia? Dawn on kauhea ja se ei anna sun nukkua ollenkaan?", Mila ehdotti virnuillen vahingon iloisesti. Acid hymähti.
"Mä puhuin Oscarista, ihan kun et olis tajunnut", Ox tuhahti turhautuneena. "Me pelattiin koko saatanan yö super marioa läpi nindendolla", Ox ilmoitti tylysti. Punapää nauroi. "Laadukasta. Ja sitten te nukuitte kasassa, sinä Osku ja koirat. Olohuoneen lattialla", Jamie hymähti nyökytellen. "Se muuten selittää pitkänhihasen paidan", Acid tokaisi yhtäkkiä. Mila katsoi kysyvästi, Ox karahti punaiseksi. Punapään katse kehotti selventämään. "Ox voitti", Acid tokaisi. Mila katsoi toista vielä kysyvästi, kunnes tajusi kiskaista Oxin hihaa ylemmäs reveten nauruun.
"Kai sä tajusit olla enää häviämättä Oskulle?", Jamie kysäisi virnuillen naurunsa lomasta. Oscar puri, kun oli iloinen, puri kun suututti, puri kun teki mieli purra. Puri usein kaikkia, tunsi tai ei.

Hieman vaivaantuneena Andrew tarkkaili hetken kestävää mulkoilua Dannyn ja Romeon välillä. Oliko heidän nyt pakko jatkaa tuota typerää käytöstä? ikään kuin he täällä voisivat alkaa toisille aukomaan päätään ja kaiken kruunaisi uusi tappelu. Se nyt parantaisi päivän entisestään. No oikeastaan kyllä, jos Dannyltä kysyttäisiin. Tuo nyt mielellään ottaisi uuden kamppailun, jos nössykkä kaksoisveli ei olisi joutunut mukaan. Parhaaksi kuitenkin todettiin, että pidettiin turpa kiinni ja katsottiin kylmän viileästi muualle. Kukaan ei oikein vaikuttanut kiinnostavalta tyypiltä, turhilta kovapäisiltä idiooteita. Sopivasti katse kuitenkin löysikin punatukkaisen tytön. No joo, eihän se todellakaan ollut Dannyn tyylinen - eikä varmastikaan kuulunut samalle tasolle kuin blondi, mutta kyllä toisen rinnuksista löytyi sen verran hyvää katsottavaa, ettei mokomista klikeistä jaksanut huolehtia tai ylipäätä edes vaivautua miettimään koko asiaa.
Andrew pystyi vain huokaisemaan kiitollisena kun Danny oli keksinyt muuta tekemistä. Itse tummatukka käänsi katseensa rastapäähän ja vilkuili toista. Tietenkin yrittäen pitää katseensa huomaamattomana. Loppujen lopuksi katse kuitenkin laskeutui omiin yhteen liimattuihin sormiin.

Danny ei voinut olla tuhahtamatta kun joku täysin ääliö oli aukaissut suunsa ja yritti saada kehuja ajoissa olemisesta. Sekin vielä. Pitäisikö tässä itsekin ruveta pyytämään kehuja kun oli ainut järkeviin ja tyylikkäisiin vaatteisiin pukeutunut henkilö koko saakelin huoneessa?
Joku sähisi puhujalle jotakin, joka meni ihan ohi korvien. Sen sijaan poika ei voinut olla huomaamatta aikaisempaa katsomaa tyttöä, joka oli kaivanut tupakan jostakin ja alkanut siinä paikoillaan sauhuttelemaan. Kyllä Dannyllekin olisi kelvannut, muttei viitsinyt ruveta samaan. Hän oli muutenkin hyvin lähellä potkuja koko koulusta, itse asiassa olisi hänet heitetty jo pariikin otteeseen pois, mutta vanhemmat olivat avuliaasti tehnyt rahallista sopimusta, jos blondi oli oikein ymmärtänyt.
Valvojan valitus ei näyttänyt kiinnostavan kolmikkoa pätkän vertaa. Danny nauroi tytön suusta tulleista vastakommenteille. Seksi tuollaisen sekopäisen pahiksen kanssa olisi varmaan hyvinkin mielenkiintoista. Mutta sitä nyt ei varmaan kannattanut ajatella täällä, kolmikko kuitenkin näytti siltä, ettei heille kannattanut ihan mitä tahansa sanoa, ei kenellekään heistä. Ja jos Danny jotain ehdottelisi.. no sanotaan nyt näin, ettei hän ihan yksinään kolmikolle pärjäisi. Ei hän kuitenkaan mikään supersankari ollut, eihän?
Andrew sen sijaan katsoi täysin lamaantuneena muiden käytöstä. Hullujako he olivat? Vaikeuksiako he halusivat? Tummatukka ei todellakaan ymmärtänyt toisia. Kai sitä nyt olisi voinut vaivaiset tunnin pari odottaa, että pääsisi tupakalle. Kyllä hän itsekin kesti ihan hyvin. Hän kuitenkin pyyhki järkytyksestä häkeltyneen ilmeensä pois, nyt ei tehnyt hirveästi mieli saada turpaan. Ja toivottavasti Dannykin osaisi pitää asenteensa kunnollisena, tapattaisi kuitenkin heidät molemmat. Taas katse harhaili rastapäässä. Tuokin varmaan tekisi kohta jotain typerää. Andrew oli selvästi ainut järkevä täällä, ei sillä että hän tahtoi muite jotenkin alentavasti ajatella, ei todellakaan, mutta hän oli täällä se ainut henkilö, joka ei edes kuulunut tänne. Hän ei ollut tehnyt mitään väärää.

Zackin ilmoittamista ajoissa olemisestaan ei selvästikään arvostettu muidenkaan suunnalta, sillä se ensimäisenä myöhässä tullut vaaleahiuksinen tuhahti ja käski hänen pitää turpansa kiinni tai tulisi lisää istumista. Keskellä istuvan kolmikon keesipää nauroi myös hänelle räkäisesti. Pahis vain vilkaisi molempiin päin ja risti käsivartensa. Häntä ei kiinnostanut muiden ajatukset hänen letkautuksestaan, vittuako niillä oli väliä.
”Kakkua tuskin tulee valittamisesta, jos myöhästymisestä tai röökaamisestakaan ei tule”, Zack silti totesi olkiaan kohauttaen. Joukon ainoa tyttö oli nimittäin sytyttänyt tupakan ja saanut siitä valituksia valvojalta, mutta eipä vaikuttanut punapää välittävän. Komensi vain pitämään turvan kiinni. Siitä Zack oli ehdottomasti samaa mieltä, vaikkakaan valvoja ei vaikuttanut yhtä tyytyväiseltä käskystä. Ehkä siitä polttamisesta sittenkin tulisi lisätunteja, mutta silti olisi epätodennäköistä että pelkästä suun avaamisesta tulisi – niin päähän kuin se valvojia yleisesti ottikin.

Muutenkaan keskellä oleva kolmikko ei hirveästi tuntunut piittavan mistään, sillä heillä näytti olevan menossa kovat keskustelut, joita Zack kuunteli puolella korvalla.
Hän oli kateellinen noille kolmelle, kun heillä sentään oli joku jolle pälättää. Blondilla itsellään kun ei ollut ketään kelle valittaa tilanteen typeryydestä, varsinkaan nyt kun hän oli jo avannut suunsa, eikä ollut saanut kovinkaan hyvää vastakaikua. Takapenkissä istuvat tyypit vaikuttivat taas aivan turhilta, eivät sanoneet mitään, eivät tehneet mitään. Painukoot helvettiin koko seura.

Zack vilkaisi taas valvojaan, joka vaikutti varsin tuohtuneelta tilanteesta. Valvoja valitti että tupakkaa ei saanut polttaa, eikä häntä saanut komentaa tuolla lailla vaikenemaan. Myös keskellä olevan kolmikon chatti tuntui jostain syystä ärsyttävän ja jotain lisääkin valvoja inisi siellä luokan etuosassa. Zack ei jaksanut edes kuunnella mitä siellä selostettiin, vaan hän tyytyi vain huokaisemaan raskaasti ja nojaamaan kädellään pöytään.
”Jos suun avaamisesta tulis mulle lisätunteja, niin en jaksa edes kelata montako lisätuntia ite valvojalle tulis”, blondi totesi. Vaikka suun avaaminen tässä seurassa olikin varmaan jollain tasolla riskialtista, hän ei silti jaksaisi kuunnella koko aikaa vain valvojan ääntä ja tuon kumman kolmikon epämääräistä selostusta.

Jep, Jonnon ajattelusta ei todellakaan tullut yhtikäs mitään. Kolmikko keskellä luokkaa ei selvästikään välittänyt pätkän vertaa muista istujista, vaan tekivät mitä ikinä halusivatkaan. Tähän kuului tupakan poltto ja turha keskustelu. Etenkin tämä edellä mainittu ärsytti vaaleatukkaista, sillä hän itsekin nikotiiniriippuvaisena olisi halunnut polttaa edes yhdet hatsit. Hänellä ei kuitenkaan ollut edelleenkään halua hankkiutua sen suurempiin ongelmiin, vaikka valvoja ei selvästikään osannut tehdä asialle yhtään mitään. Luultavasti kirjoitteli vihkoonsa ininää, josta ei loppujen lopuksi ollut mitään hyötyä. Puhua valvoja kyllä osasi, tämän suu kävi jatkuvasti moittimassa vähän kaikenlaista käytöstä, muun muassa maiharijalkaisen jaloista pulpetilla.

Hitaasti Jonnon pinna alkoi täyttymään. Tämä ilmeni ensin jalan naputuksella, sitten sormien naputuksella pulpettia vasten, kunnes vaaleatukkaiselle alkoi vihdoin riittämään. Ei ollut mennyt edes varttia vaikka pojasta tuntui, kuin hän olisi istunut täällä vähintäänkin puoli tuntia. Ei tästä tulisi jumalauta yhtään mitään. Osoittaen lauseensa valvojalle, ääni kyllästyksestä täynnä, Jonno valitti: “Jos sä et saa tota kolmikkoa pitämään turpiaan kiinni, niin mä vannon marssivani tosta ovesta ulos ihan just.” Kylmän viileästi, tuo vielä mulkaisi sekä kolmikkoa että valvojaa kärsimättömästi. Kotiporukat eivät pitäisi ollenkaan tästä, mutta eipähän ollut vaaleatukkaisen vika, jos ei istumista saanut suorittaa niin kuin yleensä.

Jonno painoi leukansa pulpettia vasten, jaksamatta kuunnella sanaakaan valvojan uusista yrityksistä saada kolmikkoa käyttäytymään. Poika olisi mielellään vajonnut manalan syövereihin, sielläkin mahtoi olla hauskempaa kuin tällä tunnilla. Nopeasti hänen mielessään kipaisi ajatus laittaa pystyyn anarkia ja yllyttää muutkin lähtemään tunnilta, mutta tuli pian lopputulokseen sen olevan ehkä huonoin mahdollinen ajatus. Hyvällä tuurilla hän istuisi täällä vielä huomennakin.

- ikuisuustauko :___: givmisorigais~ Niin ja mitenkän tuo Romeon ajatusmaailma taas koostuikaan "seksiseksiseksiseksimurrvihollinenseksiseksiseksi..." ja pituutta venyi taas turhalla selittämisellä~ -

Romeon päässä liikkui kaikkea varsin sekavaa, mutta se oli kristallin selvää, ettei hän enää vilkaisisikaan kaksosista vaaleamman suuntaan. Se jätkä ärsytti rastatukkaa raivostuttavan paljon. Ja huvittavinta oli se, kuinka he pohjimmiltaan olivat niin samanlaisia. Mutta isoja eroja todellakin löytyi. Kuten se, että Romeo tiesi tuon tyypin varsin homofobiseksi. Ihan oikein sille, että Andrew oli homo. Ja sehän oli toki Romeonkin onni. Poika painoin leukansa pulpettiin ja näytti häkkiinsä väsyneeltä leijonalta. Joka oli nimen omaan väsynyt siihen, että oli vaaninut aivan liian kauan ulospääsyä. Ja sillä leijonalla oli nälkä. Ja leijona mietti uskaltaisiko se napata itselleen tutun saaliin toiselta leijonalta, jolla kaiken lisäksi oli vahva vietti todistaa sitä kuinka se leijona oli alfa-uros. Olkoon kuinka alfa-uros tahansa, Romeo oli varmasti nainut yli puolia sen naaraista. Hah.
Ja kaiken lisäksi Romeo-leijona oli nainut sen veljeäkin. Useasti vieläpä. Tupla hah. Eihän kukaan pojan pään sisään nähnyt, mutta ulkoisesti ajatuksista ilmeni vain kieroutunut hymy. Uhmallaankin tuo leijona ainakin yrittäisi sen alfa-uroksen saalista. Otti sitten kuinka pahasti turpaansa. Tämä oli rastatukkaiselle vain leikkiä, kaikki oli. Kunhan oli hauskaa, se oli pääasia. Niin, Romeo oli varmaan ainut koko huoneessa, joka ei kiinnittänyt ympäristöönsä minkään sortin huomiota. tai no, olihan hänellä tutka, hän tiesi jos paikalla oli varteenotettavia seksikumppaneita. Mutta nyt nekin saivat olla ihan rauhassa, rakkauden lähettiläs taikakaluineen koomasi takapulpetissa huomioimatta sitten yhtään mitään. Koski se häntä tai ei.

Mila ei voinut mitään sille, että suivaantunut blondi huvitti häntä ja sai hänet jopa naurahtamaan sointuvasti. Helvetti, tuo vaikutti jo kiukuttelevalta pikkupojalta. Ox vilkaisi punatukkaista neitiä toista piirrettyä kulmaansa kysyvästi kohottaen. Kissananinen puhalsi savut keesipäähän päin saaden pojan irvistämään protestiksi.
"Mä alan laulamaan, jos tuo ininä ei lopu. En mäkään täällä mielelläni istu, ihan vaan sen takia, että kaikki on systeemin orjia! fasisteja!", Ox julisti isoon ääneen saaden vaalean urheilijan tuhahtamaan ja pyöräyttämään silmiään. "PYROKRATIAA!", Ox huusi. Mila nauroi ja Acid tyytyi vain hymähtämään vaisusti. Joskus hän mietti mitä helvettiä hän oikein teki näiden sekopäiden kanssa... No, kaipa hän itse oli sekopää siinä sivussa, mutta huomattavasti lievemmin kuin nämä kaksi tapausta.
Ja jälleen joku blondi valitti oloaan. Se sai kissansilmät tuijottamaan tuota olentoa. "Voi kun somaa, kiukutteletteko te blondit nyt sitten ihan porukalla?", Mila kyseli ja kallisti päätään. Huulille kaartui pieni huvittunut hymy, seiraavaksi punatukkainen tatuoitu kissaihminen kääntyikin parhaan ystävänsä puoleen.
"Ethän sä kiukuttele?", Mila kysyi pokkana muka oikeasti hädissään ja jäi katselemaan Acidiin. "Ei kiukuttele", Mila tokaisi vastausta odottamatta kääntyen sitten Oxin puoleen. Hetken tyttö vain katseli toista, virnisti sitten ja hyppäsi istumaan pulpetille selkä valvojan suuntaan. Mila oli sitä tyyppiä, jolle oli se ja sama, mitä liian lyhyen hameen alta vilkkui, ei häntä hävettänyt.
Nyt kissan katse tarkisti takarivinkin tyypit, kolme. Ei mitään erikoista... Joku peikko, yksi hätääntyneen näköinen, jota olisi miltei voinut käydä sääliksi ja sitten... Jälleen yksi blondi. Mistä näitä riitti? Tämä yksilö tosin oli jotenkin... Snobimpi. No, kyllä Mila nämä tyypit tiesi, hän asui sellaisten keskellä. Ne eivät tosin onneksi asuneet ihan heilä, mutta... Suku on pahin.
"Mä kelasin, et jos tehosekottimeen laittaa jääpaloja, ananasta, rommia ja jäätelöä, niin meniskö se alas?", Ox kysäisi äänellä, josta kuuli että poika oli oikeasti jo hetken asiaa miettinyt. Tuon siniharmaat silmät tuijottivat yhä eteenpäin, Milan vuoro oli kohottaa hieman kulmiaan.
"Sulla ei taaskaan ole mitään ruokaa", neiti tokaisi varmalla äänellä, keesipään katse siirtyi huoneen ainoaan naispuoliseen istujaan. "Yllättävää?"
"Ei itseasiassa", pahisneiti vastasi. "Mulla on tonnikalaa, sieniä, pitsantähteitä ja jotain tomaattisotkua. Jos ne kippaa siihen sekaan, niin tuskin se maku ainakaan pahenee, mutta koostumuksesta tulee ruokaisampi", Mila puheli. Acid urahti. "Joskus mulla on sellanen fiilis, että mä olen niin paljon vanhempi kuin kumpikaan teistä", poika julisti.
"Suu kiinni, mammanpoika. Otetaan huomioon se, että sä olet ainut joka asuu täyspäiväisesti kotona", jamie ilmoitti. Ox nauroi. "Ja sullako on sitten varaa puhua yhtään mitään, neiti "isukki-on-rikas-ja-elän-leveästi?", ox virnuili saaden punapään toimimaan niinkin kypsästi, että tuo näytti kieltään. 2Oisit vaan jäänyt sinne saksaan sen poikaystäväs autotalliin, niin me oltais säästytty niin paljolta."

"Lapset", Acid murahti nojaten taaksepäin kätensä rinnalleen ristien. "Jos nyt ottaisitte huomioon muutkin ja pitäisitte suunne sievästi supussa, istuisitte hyvällä ryhdillä ja nätisti niin päästäis vielä tänään poiskin", Acid lohkaisi. Lamaantunut hiljaisuus Oxin ja Milan osalta piti vain hetken, kunnes molemmat repesivät nauruun. Ei sillä, että juttu olisi ollut suuremmin hyvä, vaan pikemminkin siksi, että se tuli Acidin suusta.

Danny oli päättänyt, tehnyt näkymättömän sopimuksen itsensä kanssa, että käyttäytyisi nyt hetken aikaa kunnolla ja pitäisi sievän suunsa supussa. Ei sillä, että se omituinen kolmikko tai kukaan muukaan häntä täällä pelotti, vaikka tuskinpa hänellä olisi mahdollisuuksia voittaa yksin muut. Andrewin pyynnöstä oikeastaan, niin surkealta toinen näytti. Sääliksi kävi, ei oikeastaan voinut edes itselleen tällä hetkellä luokitella tuota omaksi kaksoisveljekseen. Niin naurettava tapaus, vaikka siltikin tärkeä. Joka tapauksessa, sitä varten hän oli nyt ajatellut olla hiljaa paikoillaan, ettei toinen vielä järkyttyisi ja vaihteeksi taas pyörtyisi.
Tilanne nyt kuitenkin oli se, että Dannyä tosissaan alkoi ottamaan päähän muiden valittamiset ja kolmikon turha puhesorina. Vaikea siinä oli mihinkään muuhun keskittyä, tai yrittää olla kuulematta. Hitto, ei tissitkään saanut enää kiinnitettyä huomiota. Kaikki pieninkin ääni sai hermot kiristymään. Jopa sormien naputtelu, jota joku kusipää näytti harrastavan.

Toinen kaksosista sen sijaan oli painanut lommoposkensa pulpettia vasten ja oli lähellä nukahtamista. Sitä tuo ei kuitenkaan uskaltanut tehdä, pitihän hänen tarkkailla ettei mitään kamalaa tapahtuisi. Varsinkin kun Dannyn ilme alkoi hetki hetkeltä muuttua ärsyyntyneemmäksi. Andrew tiesi, mitä tapahtuisi kun toisen pinna palaisi. Ennen kuin hän kerkesi edes tajuamaan, blondi oli jo ponkaissut ylös ja samalla vahingossa tai tahallisesti kaataen pulpettinsa.
"Voi jumalauta, ei ketään kiinnosta teidän ininät", Danny huokaisi vittuuntuneena muuan yksinäiselle pojalle. Andrew osasi kuvitella höyryn karkaavan tuon pään jokaisesta reiästä. Tuo nosti päänsä varovaisena ja katsoi järkyttyneenä veljeään.
"Danny, pliis", hän sanoi lähes kuulumattomalla äänellä. Danny vain tapattaisi itsensä täällä. Nyt olisi sopiva aika istuutua takaisin, mutta ei.
"Ja varsinkaan ketään ei kiinnosta teidän paskat jutut", blondi kivahti kolmikkoon päin, vaikka se olikin aika uhkarohkeaa. "Polttakaa, stripatkaa vaikka, kunhan nyt vittu pidätte ne saatanan lärvit kiinni. Ei täällä kukaa jaksa olla, mutta en nyt jaksais kyllä istua uudellee ens viikolla. Että jos olisitte hiljaa, tai naurakaa edes normaalisti", tuo pyöritti silmiään ja istuutui tuolilleen raivosta pihisten, heitti jalkansa Andrewin pulpetille ja tuhahti kuuluvasti. Nyt teki mieli lyödä Romeota. Tai jotakin, Romeo nyt vain sattui olemaan se joka oli antanut suurimman syyn siihen. Andrew kuitenkin pilasi senkin ilon läsnäolollaan, joten sen suhteen Danny osasi hillitä itsensä.

Andrew tähyili muita oppilaita ja painoi sen jälkeen hetkeksi kämmenensä silmiensä päälle. Varmaan alle viisi sekuntia kun joku olisi kuristamassa hänet ja Dannyn kuoliaaksi. Kuumeisesti tuo yritti miettiä mitä tahtoisi sanoa viimeiseksi sanoikseen, mutta Danny sen sijaan alkoi vähitellen rauhoittumaan kun oli saanut sanottua asiansa. Pieni purkaus teki hyvää.
"Lopeta", Danny kähähti Andrewille, vaikka tuo ei oikeastaan tehnyt mitään. Blondi kuitenkin huomasi toisen panikoivan ja se ärsytti häntä suuresti.
Käsi valahti pois kasvoilta ja ruipelo hengitti syvään, vaihteeksi kun taas oli unohtanut ottaa happea keuhkoihinsa.

#No, sinne meni sekin 26. päivä, kun ei taas toimi >___> Pahoittelut vielä kerran.#

Zack puoliksi istui tuolilla ja puoliksi makasi pulpettinsa päällä tylsyyksissään. Hänen kulmansa kohosi hieman, kun eräs valitti keskellä olevan kolmikon puheista. Zack ei tajunnut miksi siitä kannatti inistä; eipä kolmikko näyttänyt siltä että lopettaisi vaikka valvoja kuinka ininisisi. Ja lisää istumistahan vain seuraisi ulos juoksemisesta. Ihme tyyppi.
Huoneen ainut punapäinen naishenkilö ilkkui epämääräisesti sekä Zackin että tuon toisen blondin valitusta. Muutenkin kolmikolla oli menossa harvinaisen suuret omat kivat luokan keskellä ja Zack oli tavattoman kateellinen koko sakille.
Hän olisi mieluusti suolistanut vaikka kaikki huoneessa olijat jos vain jotenkin olisi kyennyt. Hän ei muutenkaan pitänyt jälki-istunnossa istumisesta, eikä hän jaksanut välittää kanssakärsijöistään sitten yhtään. Onneksi heidän ei sentään tarvinnut tehdä tehtäviä tai kirjoittaa muutenkaan mitään.

Zackie korjasi lysähtänyttä asentoaan suoremmaksi ja piirteli sormellaan typeriä kuvioita pulpetin pintaan. Saatana, ihan kuin hän olisi ihastunut teini! Blondi lopetti liikkeen samantien tajuttuaan ajatuksensa.
Hän harkitsi hyvin vakavasti vain liittyvänsä kolmikon keskusteluihin, mutta nämä näyttivät siltä että viskaisivat hänet samantien ovesta ulos, jos hän yrittäisikään ottaa kontaktia. Samalta näytti tuo toinen blondikin, joten Zack vaihtoi hieman asentoaan tutkiakseen tällä kertaa takarivin kolmikkoa. Joku rastapäinen, josta saattaisi saada puheseuraa, jos jaksaisi vaivautua sinne asti. Takarivissä oli myös kolmas blondi ja joku mustahiuksinen, joista kumpikaan ei vaikuttanut otolliselta keskusteluseuralta vaikkei Zack niiden suhteen nirso ollutkaan.
Hän oli jo nousemassa ylös kipittääkseen inisemään rastapäälle jotain turhaa – niin typerää kuin se olisikin – kun keskustan kolmikon vaaleahiuksinen laukaisi jotain toisten mielestä huvittavaa ja huoneen täytti räkäinen nauru. Zackin liike pysähtyi kuin seinään.

Kolmikko ei ollut ainoa, jolla tuntui olevan jotain sanottavana, sillä takarivin blondin pulpetti kaatui äkkiä ja tämä alkoi raivoamaan jotain inisemisestä ja paskoista jutuista. Ensimmäisista sanoista tuskin piittasi kukaan, mutta Zack pystyi arvelemaan, että jälkimmäisestä toinen saisi kolmikolta kuulla. Vaikka ihan oikeassa takariviläinen kyllä oli, tämän puheet saivat Zackin ärtymään entisestään. Rasittavia paskoja koko luokkahuone täynnä, rasittavia olivat niin valittajat kuin pelkät paskanjauhajatkin. Valittajalle olisi kuitenkin helpompi sanoa jotain, sillä tällä ei vaikuttanut olevan suurta tukijoukkoa mukanaan. Zack oli takariviläiselle kateellinen, kun ei ollut itse avannut suutaan ja ruvennut tuolla lailla suoraan heille valittamaan.
”Kaikkien yhteinen hiljainen hetki olis kyllä ihan kiva”, Zack totesi irvistäen, päätyen myöntelemään valittajaa. Ehkä sitten ei tarvitsisi kuunnella kenenkään puheita ja voisi vain istua hiljaa ja olla tyhmä ja rasittava, kuten nuo kaikki muutkin. Paitsi että tuskin kukaan Zackin sanoja kuuntelisi saatana, eihän koskaan kuunnellut.