Kun on mahdollisuus lentää, niin miksi enää ryömiä

- otsikko Aivolävistystä, mukaan joku kiva ja ihana♥~ Joo ei. -

Poika tummissa, kuluneissa ja polsita ratkenneissa farkuissa, kalttuneessa mustassa White Snaken T-paidassa arpiset käsivarret roikkuen toimettomina sivulla. Punaiset hiukset valuivat kuten tykkäsivät, kurittomina ja huolettomasti. Meikatuilla, tylyillä kasvoilla luotaan työntävä ilme, huulten välissä jointti. Parasta hawaiilaista, laatukamaa taas pitkästä aikaa. Rahatilanne oli ollut harvinaisen hyvä, ja Maolla oli käynyt flaksi, kun oli saanut myytäväkseen jotain niinkin hyvää hasista.
Naomi tykkäsi ostaa kamansa maolta, tuo ei turhia kysellyt tai vaatinut. Se tahtoi vain rahansa, se siitä. Ja Naomi tahtoi kamansa, joutui sen eteen sitten tyhjentämään kuinka monen tyypin taskut tahansa. Tällä kertaa kriminaalipoika ei ollut tyhjentänyt taskuja, hän oli spontaanisti ampunut käsiaseellaan yhden kytän, vain yhden ja vienyt tuon saaliin. Ja niin typerää kun se olikin, ei naomi välittänyt lainkaan. Tuo sekava punapää kykeni aina vetoamaan mielenterveyteensä. Ja häntä ei haittaisi sitten yhtään, vaikka hän pääsisikin pois San Diegosta, johonkin suljettuun huoneeseen... Helvetti, haittasipas! Häntä ei kukaan kusipää mihinkään sulkisi! Häntä ei tungettaisi häkkiin, ikinä. Hän ei suostuisi sellaiseen, hän ei alistuisi.
Pojan kasvot vääristyivät ja tuo otti muutaman askeleen ihmismassan seassa väliuttämättä törmäilystä tai osaksi saamistaan mulkoiluista. Miksi hän olisi välittänyt? Ei hänellä ollut syytä ja siinä se.

Naomi ei yksinkertaisesti välittänyt, hän poltti jointtia siinä, keskellä eteenpäin valuvaa ihmismassaa. Ei, ei hän halunnut olla siinä, ihmisten keskellä. Hänen teki vain mieli lyödä kaikkia. Ja ihme kyllä hän ei lyönyt ketään. Ahdistuksissaan poika vain seuloi väkivaltaa säästämättä tiensä lähimmälle kujalle nojautuen siellä vasten seinää vastakkaista sellaista mulkoillen. Eihän se seinän vika ollut, että kaikki otti päähän. Hän voisi pian etsiytyä, jonkun sandiegon tuttavuutensa seuraan. Ne pellet olivat suurin osa vain halveksittavia paskoja. Wannabe koviksia, joiden vanhemmat odottivat lapsiaan kotiin. No, odotettiinhan Naomia itseäänkin, mutta hänellä ei ollut oikeastikaan syytä mennä. Ne paskiaiset pitivät poikaa vain koriste esineenä, helposti särkyvänä ja vitriiniin hyllytettävänä. Sitä hän ei ollut... Sitäpaisti se talo ei ollut hänelle koti, eivätkä ne ihmiset perhe. Perhe ja koti olivat New Yorkissa, kaikki millä Naomin elämässä oli merkitystäö mullan alla ja poissa. Ei ollut syytä palata sinne, eikä ollut syytä olla täällä. Ja silti poika kidutti itseään pysymällä hengissä. Se tuntui kaikessa inhottavuudessaan hyvältä. Ehkä hänkin vielä joskus saisi nähdä, että san Diegossakin oli jotain näkemisen ja kokemisen arvoista.

Päivä oli jo pitkällä, oikeastaan voisi sanoa, että iltaa kohden kun Erica oli lähtenyt kotoaan rakkaan harrastuksensa parkourin pariin. Pitkin katuja ja teitä hän hyppi ja juoksi pysähtymättä kunnes oli aina välillä pakko pitää hengähdystauko kun alkoi tuntua, että keuhkot paisuivat ulos rintakehästä.

Se oli kaunis ja rauhallinen ilta, tytöllä soi Doom Unitin kiling time Ipodissa samalla kun hän hyppäsi jonkun talon katolta alas ja jarrutti kujan seiniä pisin joille hänen jalkansa juuri ja juuri ylsivät, mutta saipa tämä melkeinpä spagaatin siitä hyvästä tehdä,sormet onnistuivat vain hipaisemaan seiniä. Luojan kiitos kujan kapeudelle muuten olisi voinut köydä hullusti. Jalat osuivat maahan ja tiputuksen voimasta hänen kehonsa painui kohti maata ja Erica päätyi kyykkyyn juurikin pahamaineisen punatukan eteen. Phuuh ja juuri kun tyttö oli jatkamassa matkaansa niin "tiiiit".

Akku oli loppunut musiikkivehkeestä ja tämän huulien välistä kuului kovaa kiroamista kun hän kaivoi sitä taskustaan, eihän siitä paskasta nyt voinut loppua akku kesken, eihän? se tarkottaisi, että matka oli juuri muuttunut paljon tylsemmäksi. Enää ei ollut rytmiä matkassa vaan hän vain hilluisi pisin teitä. Sitten Erica kiinnitti ensimmäistä kertaa huomiota punatulkkuun vieressään joka ei tosin kauhean mukavalta tapaukselta näyttänyt.
Millaiset vaatteetkin tällä oli? ...puhumattakaan sitten todella pahasta ilmeestä joka oli vihaisena häiriköinnistä kohdistettu Ericaan, hän tyytyi katsomaan yhtä pahasti takaisin.

"onko jotain ongelmaa häh? Olen kyllä lähdössä niin ei tarvitse mulkata"

Tyttö oli hento ja kovin laiha,kasvoilla ei ollut nyt ollenkaan meikkiä joten hän näyttikin kovin lempeältä ja perin suloiselta, ei niinkään pahistytöltä. Suklaanruskeat silmät katsoivat hiukan tuimasti mutta samalla myös kummastuneena toista, hän näytti meinaan jokseenkin tutulta, olisiko tyttö nähnyt pojan joskus aiemmin? Luultavimmin koulussa, eihän sillä niin väliä ollut.

Taivaalta tippui jotain, ja se joku ärsytti friikkiä suunnattomasti. Kun se jokin osasi vielä osoittautua ihmiseksi ja kaiken kruunaavasti vieläpä naispuoliseksi ei Naomi voinut muuta kuin sähähtää toista viileasti vilkaisten. Häiriön suusta syöstyt sanat saivat ilmoille kolkon, eikä lainkaan hyvää tahtoa sisältävän, naurahduksen.
"Sehän sopii", poika urahti halveksivasti sanoille, jotka nyt mitä ilmeisemmin oli hänelle osoitettu. Katseensa poika oli kääntänyt jo takaisin vastakkaiseen seinään, huulet imivät vaativasti jointtia, joka ikävänä alkoi jo lähennellä loppuaan. Kaikki hyvä loppui aikanaan, niinhän sitä sanottiin. Ja se jos mikä kyllä osasi vituttaa, kama kuin ei kovin halpaa ollut. Ainakaan jos kaipasi laadukasta, kuten Naomi tahtoi.

Poika ei enää vilkaissutkaan taivaalta tippuneeseen lehmään, vaan keskittyi vain viimeisiin euforioihin jotka kamastaan sai irti. Naikkonen saisi unohtua ja kadota helvettiin punatukkaisen pojan elämästä. Turhake, turhakkeita kaikki. Naiset olivat kaikki vain lisääntymistä varten ja lisääntymällä vain pyrittiin kohti maailman loppua. Turhaa sekin, Naomi ei koskaan tahtoisi itsestään mitään pienoismalleja... Tosin, eipä hän naisiin koskisi muutenkaan. No niinpä tietenkin, hän oli ajautunut ajattelemaan aihetta, joka nosti pintaan vaan aggressioita ja halun hakata kaikki. Ja Naomi oli juuri kuvitellut päässeensä siitä tunteesta tyystin eroon.
Punapää veti viimeisetkin savut ainetta sisäänsä ja tumppasi jointin kämmeneensä, joka oli siitä touhusta jo parkkiintunut, niiltä osin, miltä iho ei ollut verinahkaan asti hajalla.

Okraan vivahtavat, ruskeat silmät vilkaisivat naiseläjän suuntaan, huulilta karkasi vahva, vihastunut sähähdys. Naomi kuin oli jo kerennyt toivoa toisen kadonneen paikalta. "Sipsuta nyt helvettii siitä, narttu", Naomi ärähti kätensä nyrkkiin puristaen ja taas avaten, tehden saman muutamaan otteeseen toistona.

Hän nousi seisomaan selkä suorana. Erica katseli nyt hetken verran Punatukkaista poikaa jolla oli mitä murhaavin katse, ihan kuin hän nyt olisi tahallaan tullut häiritsemään pojan elämää. Ei ollenkaan! se kuja jolta hän hyppäsi alas oli ollut täysi sattuma eikä suinkaan "hahaa,tuon ihmisen elämää menen häiritsemään"-periaatteella menty. Tyttö närkästyi toisen urahtelulle ja tyytyi tuhahtamaan takaisin, ei tuollaisista kannattaisi välittää.. Mutta kun toinen naurahti hänen ärsyyntymiskynnyksensä ensimmöinen rappu oli otettu, tänäänkään Ericalla ei ollut hyvä päivä. Aamu oli ollut piloilla kun suihkusta ei tullut kuumaa vettä ja se tarkoitti, että koko päivä oli mennyt päin persettä, ja ei helvetti nyt tuollainenkin aukoo päätään! Ipod sulottiin vihaisilla liikkeillä housuista takin taskuun pois näkyviltä.
Mitä ihmettä tuo poika NYT teki! tumppasi sätkän KÄTEENSÄ!? Oliko hän aivan hullu! Neiti Haughton ajatui katsomaan nyt pojan runneltua kättä kummastuneella katseella, jaajaa..poika oli niitä tapauksia joita ei kiinnostanut mikään. Sääli, eihän se ollut mukava nähdä ihmistä jolla ei ollut mitään hyvää syytä olla olemassa, eikö pojalla ollut perhettä? ystäviä? ketään kumppaniakaan? Ellei nyt tumpattua sätkää laskettu. Täysin refleksinomaisesti Erican kasvoille tuli säälivä katse, vaikka hän kyllä tiesi, että sen seurauksena saattoi olla verinen tappelu edessä.

Viimeistään nyt pahistytön silmäkulma alkoi nykiä kun toinen haukkui häntä nartuksi. Vastaukseksi Naomille hän murisi yhteen puristettujen hampaidensa välistä "haista paska ja vedä kätees Punatulkku..Vaikka nyt tekiskin mieli jäädä, ihan vaan sen takia kun se sua tuntuu rassaavan"

Naomin sisältä kumpusi pahaenteinen nauru. Haista paska ja vedä käteen? Ei toki siinäkään vielä mitään, mutta punatulkku? Kuka helvetti tämä lehmä nyt sitten kuvitteli oikein olevansa? Oli kuka ikinä tahansa, toinen oli turha kanttura, Naomi eläisi ihan mielellään ilman tuota naikkosta. Ihan helvetin mielellään lainkaan liioittelematta.
"Olipas kypsästi ilmasitu. Et parempaa keksinyt? Voit toki koettaa uudelleen, omalla vastuulla", Naomi tiputteli sanat jääpuikkoina, kylmän viileä katse suoraan tytön lävistävänä tuon kasvoihin suunnattuna. Onnekseen Naomi ei ollut huomannut katsetta, juuri sitä säälivää katsetta, jonka toinen oli hänen elämäänsä ajattelemalla kasvoilleen saanut. Naomi ei pitänyt säälistä, sääli oli turhaa... Ja häntä useinmiten tuppasi raivostuttamaan, jos erehdyttiin voivottelemaan kuinka hänen elämänsä oli niiiiiin rankkaa ja kuinka asiat olisi pitänyt ja ne olisi saanutkin korjattua. Niin, jos Naomi olisi tahtonut muuttaa jotain hän olisi helvetti vie muuttanut ja se siitä.

"Ja jos sä jäät, mä lähden. Ei se niin monimutkaista ole kuin sä pienikokoisilla aivoillasi yrität siitä tehdä", poika sähisi vielä, jos mahdollista vieläkin viileämmällä äänellä. Ja vaikka punatukkainen friikki kuinka tuijotteli naikkosta kasvoihin, ei hän osannut sanoa niistä mitään. Niin, Naomi oli sovinisminsa lisäksi vielä täysin immuuni naisille. Hänestä ne kaikki näyttivät samalle. Ei hän osannut sanoa mikä yksilö oli kaunis ja mikä ruma. Hänestä ne olivat vastenmielisiä, lähes joka ikinen.

Ericaa ei tuon punapäisen paholaisen nauru paljoa hetkuttanut, vaikka mahdollisesti olisi ehkä piutänyt? Hän vain oli nyt niin vihainen, että adrealini kohisi suonissa saaden tämän täysin pelottomaksi endorfiinin levitessä suonissa. Häntä alkoi virnuiluttaa ja päästi taas tuon pepsodent hymynsä valloilleen.
"Ihan yhtä kypsästi sanottu kuin narttukin.." Kädet ristittiin puuskaan rintakehälle ja jääkylmä katse oli kohdistettuna Naomiin jolla oli aivan samanlainen katse, yhtälailla täynnä inhoa ja pahuutta, että tuskin se häntä hetkautti.
"toi punatulkku nimitys tuntui iskevän suhun sen verran hyvin, etten usko tarvivani toista yritystä.."
Molemmat seisoivat paikoillaan kuin patsaat mulkoillen toisiaan kilpaa, ikäänkuin siinä jotain järkeä olisi ollut, saatikka sitten jotain vaikutusta kummallekaan kun molemmat olivat immuuneja julmille katseille. Jos joku ulkopuolinen olisi uskaltanut katsoa sormien läpi sitä, että heidän katseensa repivät toisia juuri riekaleiksi kilpaa, se olisi voinut olla huvittava näky, mutta lähinnä pelottava eikä kukaan uskaltanut tulla väliin vaikka se olisi saattanut olla järkevääkin, tilanne kun alkoi kärjistyä.

"Alkoiko pelottaa vai hä?" Hän sai tiuskaistua hampaidensa välistä jotka oli aikalailla puristettu yhteen. Tyttö huomasi miten Naomi katseli häntä, mutta ilmeestä päätellen hän ei siitä mitään saanut irti. Mielensä olisi varmasti tehnyt ärähtää mitä toinen katseli, muttei sanonut kuitenkaan mitään, sillä ei häntä kiinnostanut mitä mieltä tuo punatukkinen friikki hänestä ajatteli ja mitä tuo oli mieltä hänen ulkonäöstään. Lähto alkoi nousta hänenkin harkintaansa ja kun kumpikaan ei ollut hetkeen sanonut mitään endorfiini joka oli juuri hänen järkensä sumuttanut alkoi laantua ja hän ajatteli taas kirkkaasti.
Mitä minä tässä teen ja tappelen? Hän mietti päässään ja oli jo valmis lähtemään.