Purkkaa ja pyöränketjut

//Mukaan ihan kuka tahansa :)//

Oli tylsä ja tavallinen koulupäivä, joka onneksi oli jo päättynyt, ainakin Delphine Randallin osalta. Oikeasti hänen olisi kuulunut olla koulussa vielä pari tuntia, mutta matematiikka ei kiinnostanut pätkän vertaa. Ja kaiken lisäksi hänen päätään särki. Tunnilla istumisesta ei olisi tullut mitään, se oli varmaa. Mutta kotiin meno olisi ihan mukava juttu. Siellä saisi olla rauhassa ja kuunnella musiikkia, eikä tarvitsisi kuunnella opettajan puuduttavaa ääntä.
Delphi astui juuri ulos koulun ovesta. Aurinko ei tällä kertaa tuntunut niin ihanalta, vaan päässä alkoi jomottaa entistä enemmän. No, sen siitä kai sai kun valvoi liian myöhään. Eilen Delphi oli lähtenyt ulos, ihan vain huvin vuoksi ajelemaan pyörällä pitkin kaupungin katuja. Ja niinhän siinä oli käynyt että hän oli mennyt kaverilleen yöksi ja he olivat valvoneet kolmeen. Tytöt olivat myöhästyneet koulusta vain muutaman minuutin, sillä he olivat päättäneet ehtiä musiikin tunnille, sitä Delphi ei halunnut ikinä jättää väliin.

Delphi asteli pyöränsä luo ja vilkaisi sitä typertyneenä. Joku idiootti oli tietysti käynyt irrottamassa sen ketjut paikoiltaan! Tyttö oli ihan varma, että kyseessä oli eräs lapsellinen tyyppi, jolle hän oli valittanut kamalasti, kun tämä oli heittänyt tyhjän limsatölkin maahan ja rutannut sen. Eihän niin saanut tehdä! Se oli törkeän näköistä ja inhottavaa. Huono esimerkki muille. Ja Delphi ei sietänyt sitä, että joku kehtasi niin vain heitellä tavaroita pitkin pihoja. Se tyyppi saisi kyllä katua, jos hän saisi tämän käsiinsä! Tai no, ainakin tämä saisi kuulla kunnon valitukset jos ei muuta. Ei Delphi sentään aikonut ketään satuttaa, ei ainakaan kovin pahasti.
Tyttö polvistui polkupyöränsä viereen ja alkoi vääntää ketjua takaisin paikalleen. Se tuntui tällä kertaa olevan ihan tahallaan jumitettu paikoilleen. Oliko se idiootti mennyt liimaamaan sen?

//tungen nyt mukaa jos käy?//

Ivynna astui koulun ovista ulos päällään pinkki toppi ja punainen minihame. Hänellä olisi seuraavaksi hyppytunti ja sen tyttö aikoisi käyttää tutkimalla koulun ympäristöä. Ei mikään paras vapaa-ajan viettotapa, mutta Ivy ei kotiinkaan aikoisi lähteä. Hän oli suunnitellut käyvänsä tarkastamassa Dusty'sin tai sitten menevänsä keskustaan shoppailemaan, mutta mieli alkoi pikkuhiljaa muuttumaan sään vuoksi. Eihän hän jaksaisi kuumassa Dusty'ssä istua tai ravata kaupasta toiseen, kun sää oli näin lämmin. Ajatuksissaan tyttö oli vähällä törmätä punahiuksiseen rokkariin.
-Sori, sori, tyttö sanoi aidosti pahoillaan tuupattuaan tyttöä hiukan kunnes älysi kenelle puhui.
-Tai ei sittenkään vedän sanani takaisin, Ivy sanoi tylysti tuhahtaen. Samassa hän alkoi tutkimaan tyttöä päästä varpaisiin arvostelevalla katseella. Hän kohotti hiukan kulmiaan ja tirskahti kuuluvasti.
-Siis noi vaatteet on nii in! Ivy tokaisee niinkuin puhuisi totta.
-Hups sori mä en puhunu sulle! Vaa itelleni, hän sanoo nostaen kätensä sydämmensä päälle ja nauraen tekonaurua. -Mut ethän sä mitää muodista tajuu! Tollanen rokkari varmaa ostais ainoon epämuodikkaan vaatteen koko kaupas ja viel väittäis sitä muodikkaaks, Ivy sanoo nauraen kuuluvasti. Samassa tyttö huomaa toisen pyörän jonka ketjut on revitty paikoiltaan ja naurahtaa.
-Pitääkin palkita ton tekijä, sanoo naurahtaen ja osoittaen pyörää.

//Tottakai käy!//

Delphine yritti saada ketjua liikahtamaan, mutta se tuntui olevan turhaa. Tyttö kyykistyi entistä lähemmäs pyöräänsä ja järkyttyi sitten. Se idiootti oli kuin olikin liimannut ketjun paikalleen. Purkalla. Miten joku edes viitsi olla niin lapsellinen? Delphiä inhotti ottaa purkka paljain käsin pois, mutta kai hänen olisi pakko. Paitsi jos hän löytäisi syyllisen, niin tämä saisi tehdä sen hänen puolestaan, varmasti!
Samassa tyttö tunsi, kuinka joku tuuppasi häntä ja sen seurauksena Delphi melkein kaatui pyöränsä päälle. Hän oli vähällä sähähtää toiselle jotain hyvinkin törkeää, mutta tämä pyysi jo anteeksi. Ja sitten kehtasi perua sanansa! Se nyt vielä puuttui, että toinen tuli siihen nauramaan hänelle.

"Joo, kuka nyt muodista haluis mitään edes tajuta?" Delphi tuhahti närkästyneenä. Toinen oli ihan selvästi joku itseään maailman napana pitävä pentu. "Säkin ihan varmasti pukeudut joihinki höyheniin niin kun ne pellet catwalkeilla? Eikö se just oo sitä muotia?"
Delphi nousi ylös maasta ja päätti jatkaa ketjun irrottamista sitten, kun toinen jättäisi hänet rauhaan. Häntä ärsytti se, että toinen kehtasi nauraa hänen leggingseistään, paidastaan ja kengistään. Ihan kuin tytön omissa vaatteissa ei ollut mitään vikaa.
"No satutko sä tietämään kuka tän teki?" Delphi kysyi ärtyneenä. Jos tyttö jatkaisi tuollaista mollaamista, hän häipyisi. Hän ei jaksanut nyt kuunnella sellaista, mutta kuka nyt olisi jaksanutkaan?

//tää varmaa tökkii vähän ku on yli 38 astetta kuumetta ja tuntuu et kirjotin ton avangardista vvääri.//
Ivy näki selvästi että toinen oli ärsyyntynyt ja päätti jatka ärsyttämistä.
-No sä et ilmeisesti vaik sun pitäis jos sä haluisit et joku ees kehtais kattoo sua, Ivy vastasi naurahtaen.
-Ai niiku ne pellet catwalkeilla en nyt oikeestaa se on avangardista muotii ei kunnon muotii, Ivy vastaa tuhahtaen. Ivy pyörähti ympäri niin että paidan helma hulmusi hieman.
-Tää on oikeeta muotii! tyttö jatkoi nostaen kädet ylös. Toinen kysyi tiesikö Ivy kuka oli repinyt ketjut irti ja Ivy tuhahti.
-No en nyt ainakaa viel mut kyl mulle se kerrotaa jos aion sen kerran palkita sen, Ivy vastasi nauraen. Sitten tyttö potkaisi pyörää niin että se kaatui maahan.
-Ups toi oli vahinko! Ivy huudahti nostaen käden suunsa eteen. Samassa Ivy vilkaisi ympärilleen ja käänsi katseensa tyttöön.
-Eiks sun nimi ollu Delfiini? Ivy kysyi ivallisesti.

//sori ei jaksa enää//

Delphi ei voinut hillitä itseään. Tytön itsekehu oli niin naurettavaa, että Delphine naurahti lopulta ääneen. Viimeinen pisara oli se, kun toinen pyörähti ympäri hänen edessään. Tuoko muka muotia? Jos niin oli, niin Delphi ei koskaan sortuisi muotivaatteisiin, ei edes maksusta.
Delphin mitta tuli täyteen, kun tyttö potkaisi sitten hänen pyöränsä nurin. Mikä ihme tuota oikein riivasi? Oliko tämä vetänyt jotain aineita, kun tämän törkeydelle ei ollut mitään rajaa?

"Jos sä sanot tota vahingoksi, niin mikä ettei!" Delphi korotti ääntään, vaikka ei halunnutkaan pihalla olijoiden huomion kiinnittyvän suuntaansa. Hän ei nyt jaksanut välittää edes siitä, että saattaisi olla kohta ongelmissa kermalaisten takia, mutta pakko hänen oli jotain tehdä! Hän ei suostunut alistumaan toisten haukuttavaksi tällä tavalla.
Delphine kaivoi pikaisesti laukustaan vesipullonsa, jossa oli kotimatkaa varten vettä. Nyt sille olikin parempaa käyttöä. Tyttö avasi korkin ja ruiskautti sen sisällön kohti tyttöä, toivoen tämän kastuvan ja tämän meikkien valuvan pitkin poskia.
"Voi ei, näköjään mullekkin sattu pieni vahinko," Delphi sanoi kylmällä äänensävyllä ja päätti uhrautua ottamaan purkan paljain sormin pois pyöränketjun välistä. Hän lähtisi tiehensä niin pian kuin pääsisi, hän ei halunnut jäädä sekunniksikaan tuon diivailijan lähettyville.

Ivy kuuli kun tyttö naurahti ja alkoi hymyilemään ivallisesti. Hetken päästä tyttö otti laukustaan vesipullon ja suihkutti sitä Ivyn päälle ja Ivy kirkaisi kastuessaan hieman.
-Kuinka sä kehtaat? Siis tää kostetaa! tyttö sanoi ja kääntyi ympäri.
-Toi heitti mun päälle vettä vaik mä vaan yritin auttaa nostaa pyörän! Ivy huusi varmasti niin kovaa että kaikki pihalla kuulivat ja pyörähti ympäri. Toinen oli lähdössä pois ja Ivy otti kiinni pyörän tangosta niin että ohjaaminen muuttui vaikeammaksi.
-Sä et lähe mihinkään kato nyt mun paitaa! Ivy totesi ja naurahti heikosti. Samassa hän käännähti ympäri pitäen yhä kiinni pyörästä ja katseli pihaa joka oli tyhjentynyt tunnin alkamisen merkiksi.
-No voi paska tääl ei oo ketää joka antais sulle turpaa! Ivy tokaisi tuhahtaen.

//no voi et töksähteli//

Delphine ei jaksanut vaivautua katsomaan kenelle tyttö meuhkasi. Luultavasti kaikille niille, jotka olivat jääneet katsomaan mitä pihalla oikein tapahtui. Kaikkia näytti kiinnostavan, kuinka kermalainen antaisi rokkaritytön kuulla kunniansa. Mutta Delphiä se ei nyt jaksanut kiinnostaa tippaakaan.
Tyttö oli juuri nousemassa pyöränsä satulaan, kun blondi tarttui kiinni sen ohjaustangosta. Ilmeisesti tämä ei suostunut myöntämään noin helpolla olevansa ääliö, millaiseksi oli juuri itsensä Delphin silmissä paljastanut.

"Mua ei sun paitas kiinnosta!" Delphi tuhahti ja riuhtaisi pyöränsä vapaaksi toisen otteesta. "Ja jos mua muka pitäisi lyödä, niin miks ihmessä et tee sitä itse? Meneekö kynnet pilalle?"
Delphi siirsi sitten pyöränsä itsensä ja tytön väliin. Hän tajusi ärsyttäneensä toista sanoillaan, mutta mitä väliä? Ei toinen kuitenkaan uskaltaisi lyödä, olisihan tämä tehnyt sen jo itse. Vai pelkäsikö tämä kenties saavansa hänestä jonkun taudin?