Sans Toi..?

Daiku ja Jenny tänne~ sori kun kesti ja jäi hiukan lyhyeksi:'D

Tenniskentän syrjäistä tietä pitkin kulkee Ipod korvassaan pahistyttö varmoin askelin. On hyppytunti ja Erica on päättänyt viettää sen omissa ajatuksissaan katsomossa, hänellä oli siellä ns. ''oma paikka'' jossa oli tullut vietetty aikaa muulloinkin kuin kerran tai kaksi, siellä oli rauhallista kun kukaan ei siellä pahemmin viihtynyt, paikka oli sopivassa korkeudessa, että maisevat näyttivät mahdollisimman kivoilta nyt kun vain voi eivätkä opettajat kovinkaan usein sinne tulleet näyttämään naamojaan, oli myös tuulensuoja kylmällä ilmalla. Eli täydellistä. Hän asteli nyt jo rappusia pitkin kaikkein ylimmälle paikalle, mutta sai vain huomata miten siellä istui jo joku.

Kuka ihmeessä ja täällä? eihän tänne kukaan koskaan eksy... Hän ajatteli päässään ja jäi seisomaan rappusten päähän paino vasemmalla jalallaan.
Risaiset farkut roikkuivat hänen päällään vain kireälle vedetyn vyön ansiosta ne pysyivät ylhäällä ja hiukan kulahtaneen hupparin huppu nostettiin pois päästä jolloin sen alta paljastui isot suklaasilmät.
Tänään Erica ei ollut laittanut meikkiä kasvoilleen jolloin hänellä oli hieman ''likainen'' iho ja kovin lempeät kasvot, eli ei sopivat uhkailuun,sillä nyt kun hän näytti pullamössöltä tavikselta häntä ei saatettaisi ottaa vakavasti, jos tulisi päätökseen uhkailla ruskatukkainen tyttö pois paikaltaan, jonka kanssa hän nyt paini.

Erica ei ollut noussut tänään hyvällä jallaan ylös sängystä joten hermot eivät olleet..noh, lyhyesti sanottuna hän oli melkeinpä yhtä kireä kuin viulunkieli, ei ollut enää viileää Ericaa vaan se pelottavampi räjähdysaltis rääväsuu. Brunette tarkasteli jotain tyttöä joka istui ihan rauhassa penkillään, ilmeisesti hän raapusteli jotain johonkin vihkoon, ei ollut varma. Kuka tämä brunette edes oli?

Jenny oli aiemmin päivällä tullut tenniskentälle pakoon koulun hälinää ja ihmisiä joiden sanat ja huudot vain tuntuivat aiheuttavan päänsärkyä ja lisää ahdistusta. Tänään ei ollut hyvä päivä. Jenny istui katsomon penkillä katsellen hetken ajan maisemia ja nautti raikkaasta, viileästä ilmasta. Hän nautti tenniskentällä olevasta hiljaisuudesta ja sulki hetkeksi silmänsä.
Päällään Jennyllä oli musta lyhyt mekko, jossa oli muutama liila yksityiskohta ja kaulassaan hänellä oli suurilla, violeteilla helmillä koristeltu koru. Hiukset olivat sekaisesti auki ja silmissään hänellä oli tummat meikit.
Jo hänen katseestaan pystyi päättelemään, ettei hän sillä hetkellä ollut oikein mukana siinä hetkessä. Jenny piti silmiään kiinni eikä tiennyt mitä ajatella. Ihmiset koulussa alkoivat ärsyttää häntä päivän mittaan ja opettajien kommentit ärsyttivät tyttöä entistä enemmän.
Hän avasi silmänsä ja kaivoin vieressään olevasta laukusta pienen luonnoslehtiön ja yhden lyijykynän. Tyttö vilkaisi nopeasti ympärilleen, ketään ei näkynyt lähettyvillä ja hän uskalsi alkaa piirtämään.
Jenny teki pieniä varovia viivoja sinne tänne paperille ja rupesi luonnostelemaan kuvaa pikkuveljestään.

Paperille oli ilmestynyt nyt hento kuva pienen pojan kasvoista. Siinä vaiheessa hän vasta irrotti katseensa paperista ja vilkaisi ympärilleen. Sydän meinasi pompata kurkkuun kun hän näki lähellään olevan tytön, jonka ilme ei kertonut mitään hyvää. Jennyn valtasi heti pelon tunne, mutta samalla häntä myös ärsytti toisen tuleminen paikalle. Eikö missään saanut enään olla yksin?
Tyttö jäi tuijottamaan vierasta tyttöä hetkeksi aikaa, muttei uskaltanut tuijottaa toista pitkään, se ei välttämättä kannattanut. Niin hän ainakin perusteli toisen katseesta ja muutenkin ulkomuodostaan. Jotkut saattaisivat jopa suuttua sellaisesta.
Jennyn katse oli nyt kohdistettu maahan jalkojensa viereen, ja huomaamattomasti hän sujautti lehtiönsä ja kynänsä takaisin laukkuun. Hän nousi ripeästi ylös ja oli aikeissa lähteä paikalta mahdollisimman nopeasti, mutta jäi hetkeksi katsomaan toista tyttöä pelokkaan näköisenä.

Erica huomasi varsin hyvin, että tuo tyttö ei itsekään ollut kauhean hyvällä tuulella, joten saattaisi olla nokkapokka edessä.. Neiti Haughtonin arvioiva katse kiersi kokonaan päästä varpaisiin tämän hiljaisen oloisen tytön ja mietiskeli päässään mitä toinen mahtoi piirtää, vaikka se ei häntä varsinaisesti niinkään kiinnostanut, olisihan se kuitenkin jännä nähä miten hyvä tuo tyttö oli piirtämään vai kirjoittiko se vain jotain? Ilmeisesti tämä ei ollut nähnyt häntä, ainakaan vielä..

Mutta nyt huomasi, Erica hiukan huvittui kun Ruskatukka hiukan pelästyi tämän läsnöolosta, oliko hän tosiaan niin uhkaavan näköinen vaikka olikin el naturelin kuosissa? No.. Kaipa se on se tuima ilme ja mustat silmänaluset.
Brunette pahis huomasi miten Jenny katseli häntä, ei se häntä haitannut, kun ei Ericassa ollut mitään ihmeellistä omasta mielestään. Hän otti muutaman askeleen lähemmäs Jennyä, eli noin 5-8 metriä jotta olisi tämän edessä ja otti kuulokkeet pois korviltaan huutamasta sammuttaen hökötyksen. Tyttö teki jo lähtöä ja meinasi avata suutaan kun käänsi katseensa ulos katoksesta. Satoi vettä, eikä mitään vähän.

"Ja päivä senkun paranee... Nyt maalaan piruja seinälle ja veikkaan, että kohta alkaa vielä ukkostamaan.." Hän tokaisi kuivasti ja jatkoi: "Ja ei sun tartte mua pelätä, en mä sua lyö.. Että voit ihan hyvin jäädä siihen" tuon sanottuaan hän istahti sille pahuksen penkilleen katselemaan eteensä. Pahasta tuulestaan huolimatta hän ei vaikuta pahalta ihmiseltä, ellei siis Ericaa suututa, silloin tyttö muuttuu täysin kontrolloimattomaksi(kauhea sana) pedoksi.

Ruskeatukkainen vilkaisi toista ruskeatukkaista sivullaan päättäisikö toinen jäädä siihen vai lähtikö tämä luikkimaan pois sateesta huolimatta?

Jenny piti tiukasti laukustaan kiinni toisella kädellään ja tunsi kuinka pelon ja ahdistuksen tunne valtasi hänen kehonsa toisen astuessa lähemmäs häntä. Tyttö katsoi säälittävän näköisesti toista tyttöä, joka ei lähempää katsottuna näyttänytkään niin pelottavalta, mutta eihän sitä voinutkaan toisen ulkonäöstä todeta.
Tytön kasvot olivat pysyneet koko ajan peruslukemilla, ilme ei värähtänytkään mutta silmistä näki tämän pelon toista kohtaan. Toinen istui alas penkille ja Jenny oli jo aikeissa lähteä paikalta, jotta välttyisi sen suuremmilta ongelmilta. Toinen tyttö sanoi jotain piruista ja ukkosesta. Jenny vilkaisi katoksesta ulos ja kirosi mielessään alkanutta sadetta. Miksi juuri nyt? Ei hän halunnut lähteä sateella, saatika sitten ukkosella lähtemään kävelemään pois paikalta.
Erican lisättyä lauseeseensa sen, ettei Jennyn muka tarvitsisi pelätä häntä, se kuulosti hyvältä. Hän toi katseesa sateesta vieraaseen tyttöön ja katsoi häntä hetken aikaa, muttei uskaltanut kauaa tuijottaa, saatika sitten vastata mitään toiselle. Pieni hymähdys vain. Ei Erica välttämättä puhuisi tottakaan

Että häntä osasi ärsyttää se tilanne. Muutenkaan päivä ei ollut mennyt ollenkaan putkeen, tilannetta oli pahentanut se, ettei hän saanut olla yksin. Ja sitten vielä sade, mahdollisesti ukkonenkin. Voi kuinka mukavaa. Tai sitten ei.
Jennyn katse oli hyvin epäilevä ja arkaileva, kunnes tuo päätti istahtaa sopivan välimatkan päähän toisesta ja jäi katsomaan ulos sateeseen. Juuri sillä hetkellä vitutus oli hyvin korkealla, kaikki tuntui menevän niin kuin ei pitänyt. Eikä häntä huvittanut edes istua näinkään lähellä toista tyttöä. Jenny vilkaisi nopeasti Ericaan, kunnes siirsi taas katseensa sateeseen.
"Tosi kiva.." Tyttö mutisi itsekseen, luultavasti niin, että Ericakin kuuli sen. Ärsyyntymisen pystyi kuulla hänen äänensävystään. Tässä mielentilassa hänen suustaan saattoi päästä sellaisiakin kommentteja, joita hän ei ikinä toivoisi sanovan kyseiselle henkilölle, tai ylipäätään kenellekään.

Päänsä sisällä Erica oli vieläkin huvittuneempi kun näki toisen elekielestä hermostuneisuuden ja jonkinsortin pelon. Kuin kissa ja hiiri?
Hän tosiaan lysähti tuolilleen ja nosti toisen jalkansa laiskasti toisen päälle,kädet olivat lämmittelemässä hupparin taskujen sisällä. Kun Jenny jäi kuin jäikin paikalle, joskin hiukan kauemmas tästä Erica antoi asian olla. Ei hän nyt lähtisi ystävystymään toisen kanssa, ajatus kutkutti toisaalta sillä hänellä ei ollut ollenkaan tuttuja ja turvallisia ihmisiä lähellään astonissa vaan ne kaikki olivat jääneet vanhalle paikkakunnalle josta muutti, mutta se sai luvan jäädä, sillä ei nyt ollut kaikkein mukavimmillaan, joten saattaisi vain pahimmassa tapauksessa vahingoittaa toista, jopa fyysisesti.

Ei Erica tosissaankaan halunnut vahingoittaa Ruskatukkaa, jonka nimeä ei sattunut kysymään, eihän siihen nyt mitään tarvettakaan ollut. He vain sattuivat olemaan samassa paikassa, samaan aikaan ja jumittuivat nyt sinne kahdesti kirotun sateen takia. Tyttö tuli huomanneeksi ettei toinen ollut sanonut yhtään mitään tämän koko sähläämisen kanssa, mutta ei tämä varmastikaan mykkä ollut? Erican päätelmä asiaan: Todella ujo tai sitten hän ei todellakaan halua keskustella kanssani.

Erica oli todella uneliaana vajonnut omiin ajatuksiinsa, hän ei voinut mennä tänään salille koska oli ollut siellä eilen ja sade teki parkourista entistä vaarallisempaa, joten illalla ei olisi mitään tekemistä. Vain datausta samalla kun äiti on töissä. Hmn, no ei ainakaan tulisi riitaa tämän kanssa.
"Tosi kiva.."? oliko hän juuri sanonut jotain? Hän käänsi päänsä kohti Jennyä ja kysäisi tältä "Anteeksi mitä sanoit?"

Tilanne ärsytti todella paljon, sen huomasi Jennyn kasvoista ja eleistä. Samaan aikaan hän oli peloissaan ja ahdistunut.
Siitä ei seurannut mitään hyvää omaksi osakseen. Jenny tiesi että Erica oli havainnut hänen epävarmuuden ja pelokkuuden. Se ei myöskään parantanut tilannetta sitten yhtään.
Jennyllä alkoi olemaan ulkona hieman kylmäkin. Pelkässä mekossa ei ollut sellaisessa säässä muutenkaan lämmin. Hiljaisuuden hän oli rikkonut mutinallaan, josta ilmeisesti toinen ei saanut selvää.
"Ei mitää" Äänen sävystä saattoi kuulla hänen ärsyyntyneisyyden. Hän ei ajatellut mitään mitä sillä hetkellä päästi suustaan, ei ainakaan niiden seurauksia.
Jenny käänsi katseensa nopeasti jonkin matkan päässä istuvaan Ericaan, kasvoillaan turhaantut ilme ja tuhahti itsekseen kääntäen päänsä taas sateeseen, kunnes kaivoi taas luonnoslehtiönsä esille lyijykynän kera.
"Miks sä täällä oot kun ei täällä oo ketään, eiks tollaset yleensä oo muiden kanssa ärsyttämässä muita?" Jenny ei todellakaan miettinyt mitä päästi suustaan. Tälläisen kommentin sanominen vaati hyvin paljon rohkeutta tytöltä, mutta juuri sillä hetkellä häntä ei voinut vähempää kiinnostaakkaan mitä siitä seuraisi.

Hän selasi sutattuja sivuja ja löysi vihdion kuvan jota oli aiemmin piirtänyt pikkuveljestään. Hetken ajan hän katsoi kuvaa tarkastelevasti ja jatkoi kuvan piirtämistä, yrittäen unohtaa vierellään istuvan tytön ja samalla edelliset sanomisensa keskittymällä piirrustukseen.
Vähän väliä hän kuitenkin vilkaisi vieraaseen päin, sillä Jenny ei pystynyt millään keskittymään piirtämiseen jos toinen oli vieressä ja hän alkoi pelkäämään toisen reagtiota. Varsinkaan kun hän ei tuntenut tyttöä eikä tiennyt mitä ikinä hän tekisi. Piirtäminen näytti vaivalloiselta ja viivoja syntyi hyvin hitaasti. Jokin kuvassa häiritsi Jennyä, oikeastaan sillä hetkellä lähes jokainen asia ärsytti häntä.
Jenny käänsi sivua lehtiössä ja rupesi piirtämään toista kuvaa ja toivoi, että unohtaisi toisen läsnäolon ja että Ericakin jättäisi hänet täysin huomiotta.

Kumpaakin ärsytti, se aiheutti varsin nihkeän ilmapiirin jota kumpikaan tuskin oli lieventämässä sillä molemmat koittivat olla huomioimatta toisiaan, mikä sinällään ei ollut hankalaa, ainahan toinen voisi ottaa ja lähteä alempaan kerrokseen tai jotain... Ericaa ei ahdistanut tilanne niinkään, olihan hän tavallaan se 'ahdistaja'. Tämä pahistyttö ei ole ikinä välittänyt klikeistä vaan pitää Amerikkaa jo yleensäkin turhan klikittäytynenä eikä oikein voi sitä ymmärtää saatikka mitä järkeä siinä on.

Piikittelemään Erica ei aikonut, ainakaan vielä.. Sen näki sitten kuinka tilanne kärjistyy.
Hän huomasi, että toista kylmäsi joten vilkaisi sateeseen joka tuskin oli loppumassa hetkeen, hänen oli kyykistyttävä vatsa jalkojen päälle jotta näkisi kunnolla pilvet, ei ukkosta tulossa.

Tollaset? Nyt Ericaa nauratti,hän käänsi päänsä tätä kohden ja rapsutti hiukan lyhyitä hiuksiaan. "Sanotaan vaikka, että mua ei kauheesti innosta kiusata toisia yleensäkään ja jos olisin ärsyttämässä toisia voisin vetäistä heitä vahingossa turpaan sillä en ole nyt kaikkein pirteimmilläni.. Ja silloin on äiti kotona karjumassa.. Entäs sä sitten? täällä ei pahemmin tyyppejä liiku.." Hän vastasi yllättävän ystävällisesti, Tyttö oli kuullut huomattavasti ärsyttävämpiäkin lauseita joten ei tuossa vielä mitään ongelmaa.

Haukotus kuului Jennystä vasemmalta ja jos ei olisi niin kylmä tämä saattaisikin nukahtaa, ei olisi ensimmäinen kerta. Tämä huomasi kyllä, että Jenny vilkuili häntä, se vain kummastutti pahista, oliko hänessä jotain kummallista vai mistä tämä johtui? Antaa toisen olla rauhassa kun kerran kumpaakaan ei pahemmin kiinnosta- hän ajatteli taas. Josko laittaisi Ipodin korviin?

Ilmapiiri ei todellakaan tuntunut hyvältä, mutta Jenny ei uskaltanut tehdä asialle mitään tai saatika edes keksinyt mitään mitä voisi tehdä asian eteen. Hän vain yritti kärsivällisesti ja nyrpääntyneesti jatkaa piirtämistä. Tyttö vielä vilkaisi kerran sateeseen, jäi hetkeksi tuijottamaan putoavia pisaria. Maa oli muuttunut hetkessä aivan litimäräksi ja ilmakin oli hyvin kostea ja tumma.
Erica vastasi hänen kommenttiinsa, yllättävän ystävällisesti. Kuulosti lupaavalta se, että toinen ei pitänyt ihmisten kiusaamisesta. Ei hänkään. Ei se tuntunut kivalta ainakaan kiusattavan osalta, ei juuri koskaan. Jenny olisi odottanut vieraalta aivan erilaista reagtiota ja tämä helpotti hänen mieltään. Vieras ei vaikuttanut enään niin ilkeältä kuin hän oli aluksi ajatellut. Hän huokaisi hiljaa helpotukseksi. Sitten toinen kysyikin omaa syytänsä olla paikalla? No mitäpä hän alkaisi selittelemään muille syitänsä, ei ketään kuitenkaan koskaan kiinnostanut, eikä sille ollut edes mikään tärkeä syykään.
Aluksi Jenny ajatteli olla vain hiljaa ja jatkaa piirtämistään, mutta hän ei keksinyt mitään mitä taiteilisi ja paperille oli muodostunut vain muutama suttu, josta ei mitään selvää saanutkaan.

Jennyn pää kääntyi Ericaan päin
"No mitä se sulle kuuluu?" Hänen suustaan pääsi nopeasti, taaskaan yhtään miettimättä mitä toinen edes ajattelisi, ei hän kokenut Ericaa enään suureksi uhaksikaan. Silti hän oli varovainen mitä teki, vaikkei sanoissaan niin varovainen ollutkaan.
Pian hänen mielensä valtasi katumus ja hän rupesi miettimään, mitä olikaan sanonut. Ei hän yleensä koskaan tälläisiä päästellyt suustaan. Ärsyyntyneisyys, ja se miten Jenny käyttäytyi siinä tilassa sai hänet ärsyyntymään lisää. Hänen katseensa siirtyi taas lehtiöönsä, ja pian laittoikin sen sitten laukkuunsa taas kerran. Ei hänen tehnyt mieli piirtää.
Hiljaisuus ja harvat sanat, sadepisarat tekivät hetkestä todella tunkkaisen ja vaivautuneen.

Tyttö nojasi taas tuolin selkänojaan kun hankala asento alkoi sattua vatsaan ja haukotus pääsi jälleen huulien välistä, kuinkas häntä nyt näin väsytti? Luultavasti vain sade... Erica vilkaisi aina vähän väliä metrin kahden päässä istuvaan tyttöön joka koitti epätoivoisesti piirtää jotain ahdistuneisuudesta huolimatta. Se oli selvää mikä olotila tyttöä vaivasi ja se sai Erican jättämään hänet rauhaan, ainakin näin suurimmaksi osaksi. Hän jätti musiikkivehkeensä taskuun ja jäi kuuntelemaan miten sade ropisi kattoon ja kohisi maata vasten, linnut lensivät kirkuen sadetta suojaan ja tuuli ujelsi kauniisti puiden lehdissä.
Erica tiesi miltä tuntui olla kiusattu ja kun on kerrankin joutunut sitä katkeraa lientä maistamaan ei unohda sellaista hevillä, joten hän osasi kyllä asettua kiusattavan asemaan jolloin Erica itse jätti sen välistä, vaikka kuuluikin pahisten klikkiin. Ei hän ollut sitä itse valinnut, vaan hänet oli siihen asetettu, lie sitten kenen toimesta..

Ruskatukka jäi hiljaiseksi eikä vastannut Erin kysymykseen. Odotus kesti hetken aikaa ja hän jätti sitten asian siihen kun toista ei kiinnostanut siihen näköjään mitään tokaista..

Pahistyttö käänsi päätään, kapeat kasvot kohdistettuna Jennyyn ja siristi silmiään hetken aikaa, kyllä häntäkin ärsytti juuri nyt ja hän koitti vain olla kohtelias huonosta tuulestaan huolimatta ja yrittää tutustua toiseen. Olisihan hän voinut vetää toista vaikka turpaan heti ensimetreillä! Mutta hän rauhottui ja veti syvään henkeä, ei kannattaisi alkaa riehumaan varsinkin kun toinen oli niin pieni,ujo,ahdistunut ja jotenkin omalla tavallaan kovin hellyyttävä. Eikä Jenny ollut sanonut vieläkään tarpeeksi pahasti jotta Erican aivoista kuuluisi pahaenteinen naksahdus.
"Kunhan kysyin vuorostani, kun säkin kysyit multa mitä mä teen..."
Hän huomasi että Ruskatukkaa alkoi kaduttaa se mitä oli juuri tokaissut, ainakin Eri näin veikkaili ja tarkasteli jälleen toisen kasvoja ja lekieltä hiljaa silmäillen. Hän ei todellakaan tehnyt suurta numeroa itsestään vaan antoi kaiken hiljaa lipua omaan tahtiinsa eikä selkeästikään kuulunut koulun pahamaineisimpiin paskiaisiin.
Sade vain jatkui loputtoman tuntuisesti ja sai varmaankin molemmat miettimään eikö se tämän tunnin sisällä ollenkaan loppuisi?

Hiljaisuus teki tilanteesta koko ajan enemmän vaivautuneen ja se vaivasi erityisesti Jennyn mieltä. Kuului selvästi sateen pisaroiden putoessa maahan, sade ei ilmeisesti hetkeen olisi vielä loppumassa.
Ruskeahiuksinen nosti penkille jalkansa ja piti käsillään niistä kiinni sekä käänsi katseensa taas vieraaseen, kun tuo vastasikin hänen tylyyn kommenttiin ystävällisen oloisesti. Tuo ei vakuttanutkaan niin julmalta ihmiseltä, mitä Jenny oli aluksi ajatellut.

Hetken ajan Jenny oli hiljaa kunnes uskalsi päästää suustaan taas jotain "..No.. niin.." Tytön katseesta näki edelleen sen epävarmuuden ja hän vain katsoi Ericaa ihmeissään. Tuo vieras tyttö oli hänelle kovin kiltti, vaikkei vaikuttanut itsekään siltä, että hänellä olisi hyvä päivä. Kumpa Jennykin osaisi hillitä itsensä tuossa tilassa. "..Tulin tänne pois ihmisten luota." Tyttö sanoi taas hieman tylymmän kuuloisesti ja loi huomaamattaan hiukan halveksuvan ilmeen, mutta käänsi katseensa pois päin melkein välittömästi.
Jenny oli saanut tilanteessa hieman enemmän varmuutta toisen kilteistä vastauksista, vaikka silti hänestä saattoi huomata ahdistuksen ja pelon sekaisen tunteen. Tyttö vain tuijotti eteensä sateeseen ja piti käsillään polviaan kiinni vartalossaan, se lämmitti hänen kehoaan.
"Sullakaan ei taida olla hyvä päivä vai?" Jenny sanoi katsellen sadetta. Jos ei olisi alkanut satamaan, hän voisi olla nytkin jossain aivan muualla, eikä jumittautunut tähän tilanteeseen, josta ei kuitenkaan jostain syystä halunnut lähteä pois.
Voisi melkei sanoa, että tilanne tuntui uudelta täällä päin. Ei hän vielä ollut saanut keneltäkään ystävällistä vastaanottoa, vain ilkeitä, tuomitsevia ja halveksuvia katseita. Tämä tuntui mukavalta ja se sai ärsyyntymisen hiukan lieventymään.

//anteeks toi on vähän huono

Kun kumpikaan ei hetkeen puhunut oli Erican pakko sulkea silmänsä hetkeksi, sade oli selkeästi se väsyneisyyden aiheuttaja eikä pahistyttö meinannut millään pysyä enää tämän rajan puolella vaan unimaailma kutsui luokseen. Jennyn liikkuminen aiheutti vanhoissa tuoleissa kolinaa, johon tämä sitten heräsi horroksestaan. Katse kääntyi taas tavistyttöön uteliaana.
Tuo kun näytti niin aralta ja ujolta yhä enemmän ja enemmän, hän huomasi Ruskatukan katselevan myös tätä ja luontaisena refleksinä hän nosti kysyvästi kulmaansa.

Hoo, tyttö oli taas saanut suunsa auki, kun tällä näytti olevan vielä tulossa pidempi lause kuin ''no niin...'' joten hän korjasi hieman rhömssyistä asentoaan, osasyynä oli myös tietysti se, että selkään alkoi kolottaa. tuolin selkänojat kun nyt olivat mitä olivat ja ne ottivat kiinni ilkeään kohtaan selässä. Erica huomasi kyllä toisen halveksivan ilmeen, mutta ei antanut sen häiritä itseään, päinvastoin. Häntä vain huvitti se.
Jenny muistutti etäisesti itseään, pääasiassa erakoituvilla tavoillaan.. "vai ihmisiä pakoon? vähän sama juttu kuin mulla siis...Tää on hyvä paikka jos haluaa olla rauhassa,koko kenttä kun on niin surkeessa kunnossa,Astonilaisista kun on vissiin nössöö pelata tennista,tai jotain siihen suuntaan" Äänen painokkuudesta pystyi tyhmempikin lukemaan, että Eri ei pahemmin pitänyt olla Astonissa, joten hän oli tullut varmaankin ulkopuolelta tänne kouluun.
Erican katse oli nyt kohdostettuna Jennyn kasvoille kun tämä kysyi molempien huonosta tuulesta, hänen oli pakko katsoa hiukan aikaa sadetta ennen kuin vastasi "joo.. En noussut tänään sillä hyvällä jalalla sängystä, joten olen aika kiree... Minkä takia sulla on paha päivä?"
Erica oli suoraansanottuna yllättynyt. Positiivisesti tietenkin. Ei kukaan astonissa ollut ennen tullut hänelle puhumaan, ystävällisen sävyyn siis.

Ilmapiiri joka vielä äsken oli ollut nihkeä ja kireä, oli selkeästi purkautumaan parempaan päin, siitä hyvästä Ericalta pääsi tyytyväinen henkäisy, joka tosin ei kuulunut kenenkään muun kuin hänen korviinsa.

//ei haitannut ollenkaan:3 multakin tulee tönkköä tekstiä kun oon kipeä:(

Jenny rupesi jo rentoutumaan tilanteessa, muttei vielä pystynyt päästämään irti epävarmuudesta tai ujoudesta. Tyttö vain tuijotti sateeseen haaveilevan oloisesti. Tilanne ei ollut enään niin nihkeä, ja se sai Jennynkin olon tuntumaan paremmalta.
Tosin kylmä hänellä oli vain lyhyessä mekossaan, selvästi huono valinta tälle päivälle. Jenny yriti käsillään lämmittää jalkojaan, mutta se ei paljoa helpottanut. Toinen vastasi hänelle, ja vastaus itseasiassa yllätti hänet. Oli totta, että tenniskentällä liikkui ihmisiä hyvin vähän. Yleensä siellä ei nähnyt juurikaan ketään, ja ilmeisesti se oli Ericallekin samanlainen pakopaikka, minne pääsee pakoon muita ihmisiä. Mutta tällä kertaa he eivät olleetkaan siellä yksin, ja ihme kyllä, enään se ei haitannutkaan Jennyä niin paljon vaikka hän oli sinne tullut juuri etsimään rauhaa ja yksityisyyttä.

Oli jotenkin mielenkiintoista puhua toiselle, se oli ainakin uutta hänelle. Jenny oli kuvitellut että jokainen Astonissa olisi hänelle ilkeitä, tai edes suurinosa eikä hän ikinä olisi kuvitellut Ericalta tuollaista vastaanottoa jos hän olisit hänet nähnyt tulevan vastaan jossain.
Toinen kysyi kysymyksen hänen huonosta piäivästään. Jennylle alkoi tulla mieleensä taas kaikki ne syyt, miksi häntä olikaan ärsyttänyt. "No.." ujous painoi taas päälle "..ei mitään ihmeellistä, sitä samaa paskaa mitä joka päivä" Jennyn äänensävy hiljentyi ja hän katsoi taas Ericaan päin ja nojasi omiin jalkoihinsa, eikä hänen ilme värähtänytkään enään. Hän vain katsoi vieraan tytön kasvoja, ne olivat kauniit. Toisella oli kivan näköiset hiuksetkin. Ei Jenny yleensä kiinnittänyt tällaisiin huomiota muissa, nyt hän katsoi Erican kauniita kasvoja, muttei niitäkään uskaltanut kauan katsella. Toinenhan voisi vaikka hermostua tuollaiseen tuijotukseen. Jennyn katse siirtyi taas sadepisaroihin, joille ei näyttänyt olevan loppua. Kylmä valtasi taas hänen kehonsa, ulkona tosiaan oli kylmä.

Se, että toisella oli kylmä näkyi selvästi. Raukallahan oli iho ihan kananlihalla, mutta ihmekköskään tuo kun pikkuinen oli vain lyhyessä hameessa, eikä hänellä ollut edes takkia.. Brunette pahistyttö oli jo täysin rentoutunut ja hän kykeni hymyilemään nyt tälle ujolle tytölle, muutakin kuin vain virnistelisi tälle.
Erican oma asukokonaisuus oli mitä loistavin kylmälle ilmalle, koska hänellä oli mustaharmaat sukkahousut reveltyjen farkkujen alla,paksua kangasta. Hupparin alla oli vielä poolo ja toppi, lisäksi tämä neitonen oli aika kuumaverinen tapaus joten oli selvää, ettei hän kärsinyt kylmästä, mutta jäi surkuttelemaan kun toisella oli vilu.
Ruskatukka yllättyi, mutta myös Erica sillä oli luullut olevansa ainoa joka täällä kävi,siksi hän hymyili hieman huvittuneena kun tämä oli molemmille sellainen pieni rauhallinen soppi missä rauhoitella itseään.

Nyt kun Erica mietti, ei tosiaankaan kukaan ollut ennen hänelle puhunut, näin kuten Jenny teki. Aina välillä hiukan ja sitten olivat taas hiljaa, ei liikaa martta kerho-pälätystä tai sellaista mitä ne helvetin cheerleeder hutsukat harrastivat, yh. Hän sai inhonväreitä kun vain ajattelikin niitä --- sanoiko hän mitä. Erica havahtui mietteistään kun tajusi ajautuneensa täysin pois aiheesta.
Samaa paskaa kuin joka päivä? hän jäi miettimään; eikö tytöllä ollut ollenkaan ketään ystäviä ja kiusattiinko häntä päivittäisesti? Sekös alkoi häntä ärsyttämään.. Ollakseen pahis Brunette oli varsin oikeudentuntuinen, se juontaa luultavimmin isoäidin kasvatuksesta. Käyttäydy kunnolla tai saat vitsasta-tyylillä.
"kiusataanko sua sitten koulussa vai--?" Erica jäi miettimään, oliko jo toisen nimeä kysynyt, ei tainnut?
"mikä sun nimi muuten on, vähän näin jälkikäteen?" Toista kylmäsi todella.
Brunette nousi ylös penkiltään ja käveli Ruskatukkaisen tytön luone riisuten takkinsa, hän puolimiten heitti sen tälle ja jäi nyt istumaan vieren, kun ei jaksanut lähteä kävelemäänkään takaisin omalle paikalleen,se olisi ollut hiukan hassua. "pue se päälles niin lämpeet hiukan, saat muuten vielä possuflunssan" Hän sanoi pieni hymy huulillaan.

Kylmyys oli jo valtaamassa Jennyn vartaloa ja tärinäkin saavutti sen. Hän piti epätoivoisesti käsillään jaloista kiinni ja yritti näin saada niille lämpöä muusta ruumiistaan. Sitten toinen kysyi jotain kiusaamisesta ja koulusta. Jenny katsoi edelleen sateeseen ja meitti. Ei häntä niin suoraansanotusti kiusattu, jätettiin vain yksin ja täysin huomiotta. Opettajatkaan eivät osanneet arvostaa hänen kykyjään, tai sitten he olivat vain oikeassa ja Jennyllä ei ollut kykyjä tai edes halua oppia asioita. Ruskeatukkainen käänsi katseensa toiseen "No en mä nyt niinkään sanois.. Tai no joo.. Tai en mä tiiä" Jenny huokaisi turhautuneena, hän ei itsekkään tiennyt mitä tuohon nyt olisi pitänyt sanoa.
Seuraavaksi toinen kysyikin jo nimeä. Jenny katsoi Ericaa suoraan silmiin, hän mietti hetken olisiko se edes järkevää.
"J-Jenny.." Tyttö änkytti varovaisesti ja hyvin hiljaisella äänellä nimensä toiselle.

Sydän meinasi hypätä kurkkuun kun hän huomasi toisen nousevan pystyyn ja kävelevän luokseen, ihossa tuntui värähdys ja pelko ja ahdistus valtasivat hetkeksi hänen mielensä kun tuntemattoman takki olikin hänellä. Ihmetys oli siinä vaiheessa hyvinkin suuri, eikä Jenny voinut kuin ihmeissään katsoa takkia, ja kuuli toisen sanat kehottaen häntä pukemaan sen päälleen. Hetken ajan tyttö epäröi mitä pitäisi tehdä, mutta kylmyys tosiaan tuntui epämukavalta ja hän asetteli takin jalkojensa päälle. Jenny pystyi tuntemaan kuinka kylmyys pikkuhiljaa kaikkosi jaloista ja se tuntui mukavalta. Sitten hän käänsi katseensa siinä vaiheessa vieressään istuvaan kauniiseen tyttöön ja Jennyn kasvoilta näki kuinka hän alkoi arvostaa toista yhä enemmän ja enemmän. Hän katsoi kiitollisena tytön silmiin, hänen ilmekään ei värähtänyt mutta silmistä pystyi näkemään kiitollisuutensa.
"K-kiitos.." Jenny änkytti epävarmana. "..Mikä sun nimi sit on?" Hänen äänensä oli hyvin hiljainen.

Mietintä ja epävrmuus näkyivät Jennyn elekielessä ja kasvoissa, joten oli mahdollista, että tyttö vastaisi tälle vielä. Niimpä Erica jatkoi odottelemista kaikessa rauhassa, mitäpä tässä muutakaan voisi tehdä kun kastumatta ei poiskaan pääse?
Tätä selkeästikin huvitti Jennyn itsevarmuuden puute. Oliko Erica kenties niin pelottava vai tyttö todella niin ujo? Nyt kun hänen paha tuulensa oli kadonnut lähes kokonaan, Erica kykeni olemaan se ystävällinen itsensä joka todellisuudessa oli. Kova ulkokuori vain suojasi sisintä, jotta sitä ei kukaan pääsisi vahingoittamaan.
Toinen ruskeatukkaisista vastasi ensimmäisen katseeseen ihan tyynenä, ilman mitään sen suurempaa tunnetilaa mukana, hän oli aika ilmeetön sillä hetkellä, joten ei oikein voinut tietää oliko Erilla pahat mielessä vai kiinnostiko pahista todella tutustua toiseen niin paljon, että halusi tietää tämän nimenkin.
"Jenny?" Hän toisti rauhallisesti, ja uskalsi hymyillä hiukan samalla kun kertoi toiselle, että oli mukava tavata.

Erica oli vajaan kymmenen askeleen jälkeen Jennyn vierellä, kun heitti takkinsa tälle ja rojahti löysästi kädet farkkujen taskuissa istumaan hänen viereensä. Ericalla oli takin alla ollut oliivinvihreä, korkeakauluksinen poolopaita. Katsomon kaide oli sopivan matkan päässä jotta tyttö kykeni laittamaan jalkansa tangon päälle nojaamaan, tosin nyt hänen ryhtinsä oli niin kasassa, että ihme oli jos tämä joskus ei kärsi selkäkivuista, mutta tietty parkourin ansiosta hänellä oli lihaksikas vartalo.
Kun toinen ihmetteli tämän elettä, tokaisi vain puolihuvittuneena, että tälle tulisi paljon parempi olo jos laittaisi sen ylleen, eikä Eri varmastikaan ryhtyisi sitä häneltä hakkaamalla pois kiskomaan jos kylmä iskisi hänelle. Ruskatukan kiitos tuntui Ericasta todella mukavalle ja se sai hänelle pienen hymyn huulille. "eipä kestä, sä tarttit sitä paljon enemmän kuin mä, tolla pienellä mekollas"
Jenny oli kysynyt juuri tämän nimeä ja melkeinpä miettimättä hän kertoi sen toiselle, eipä sillän mitään väliäkään ollut ja olihan hän juuri itsekin hetki sitten kysynyt toisen nimeä.
"Erica.. " Hän sanoi lempeällä äänellä, samalla Brunette katseli hetken toista ja siirsi katseensa jälleen sateeseen miettien eikö tuo ollenkaan loppuisi? Toisaalta mikäs tässäkään. Eipähän tarvinnut vaivautua tunneille enää vaan hän voisi painua suoraan kotiin kun ilma laantuisi vihdoin ja viimein. Sitten jos sade ei olisi vielä loppunut kun koulupäivä oli ohitse, hän vaan lähtisi kävelemään kotia kohti sateesta huolimatta.

Jenny oli oikeastaan aika yllättynyt toisen kiltteydestä ja toisen huomioonottamisesta. Ei Erican tapaisia ihmisiä joka päivä näkisi tässä nykymaailmassa, jossa lähes jokainen oli mieleltään julma tai muutenvain ilkeä ja tunteeton. Mutta Jenny tunsi kunnioitusta toista kohtaan. Kyllä hän tunsi kunnioitusta monta muutakin ihmista kohtaan, jotka osasivat arvostaa muita ihmisiä ja olivat kilttejä ja huomaavaisia toisia kohtaan.
Toisen takki lämmitti sopivasti eikä Jennyllä ollut enää juuri ollenkaan kylmä. "Sulla on kiva nimi, se on kaunis" Jenny totesi kuullessaan toisen nimen, hänen äänensä oli hyvin hento ja varovainen. Katse oli kohdistettuna Erican kauniisiin kasvoihin. Jenny näytti varmaan säälittävän pieneltä ja avuttomalta katsellessaan toista, tai no miksei muutenkin.
Ruskeahiuksinen ei uskaltanut kauaa katsella toisen kasvoja, kun siirsi taas katseensa vesisateeseen. Sille ei näyttänyt olevan loppua ollenkaan. Eipä se enään Jennyä haitannutkaan, ei Erica ollutkaan ihminen, joka häntä voisi satuttaa. Tai ehkä voisikin.

Sateen ropina kuulosti kauniilta putoessaan katokseen, se miellytti Jennyä. Tilanne ei tuntunut enään ollenkaan ahdistavalta ja pelottavalta, muttei hän missään nimessä aivan rentoutunut voinut olla. Toinenhan voisi vielä tehdä vaikka mitä, vaikka vaikuttikin hyvin kiltiltä persoonalta. Ei hän vielä tuntenut toista kumminkaan. Silti hän tunsi suurta kunnioitusta toista kohtaan, ehkä se johtui siitä, että Jenny piti Ericaa ylempiarvoisena kuin hän itse oli.
"Ihmiset täällä Astonissa ei ole kauheen kilttejä toisilleen.. Mitä nyt oon ite nähny" Jennyn ääni tuntui olevan koko ajan vain hiljaisempi ja varovaisempi. Puhuessaan hän vain katsoi ulos sateeseen. Ihmiset tosiaan täällä olivat ilkeitä, ei toki kaikki mutta suurinosa kuitenkin.

Kyllä tämä julmakin osasi olla, jo vain. Teräväkielinen tyttö kykeni satuttamaan niin sanoin kuin fyysisin iskuinkin, varsinkin siten. Mutta ei tämä tahtonut olla ''paha'', tosin ei tyttö käyttäytymistään miettinytkään sillä hän eli vain omaa elämäänsä eikä teeskentele ketään muuta kuin on. Jenny vaikutti kovin ujolta ja todella suloiselta Erican silmissä. Säälittävähän tuo pikkuiten tietty oli, mutta ei onneksi sillä huonolla tavalla. Pahoihin säälittäviin kuuluivat ne perseenuoleskelijat jotka puukottivat myöhemmin selkään.
Tuo Ruskatukkainen tyttö kehui hänen nimeään ja se tuntui ihan kivalta, sillä ei hänen nimeään usein kehuttu.
"Kuin myös. Jenny on nätti nimi ja pukee sua hyvin.."
Toinen oli arka ja varovainen koko ajan, mahtoikohan se ollenkaan hälvetä tämän sateen aikana jotta Eri näkisi millanen tämä oli rennompana? Tuskin, mutta hyvä oli näinkin: Ainakin tyttö puhui hänelle.
Ei brunettea haitannut se, että tämä toinen ruskeatukkainen tyttö katseli häntä, jos hänessä oli jotain katsomista niin katsokoot ei tämä siitä välittänyt.

Sade oli muuttanut koko maiseman harmaaksi. Maasta oli muodostunut sen takia pelkkää mutavelliä ja puiden lehdistä tippui vettä jatkuvin pisaroin. Pikatiellä kuului muutaman auton ääni ja taisi joku koirakin haukkau lähimmän talon pihalla.

Jenny alkoi taas puhua hiljaisella äänellään ja puhui Astonista. "Ihmiset täällä Astonissa ei ole kauheen kilttejä toisilleen.." Se oli aivan totta, ihmiset olivat täällä kusipäisiä feikkejä. plastiikkablondeja ja urheilijajätkiä jotka panivat salaa toistensa tyttöystäviä. Nörttejä joita pidettiin alempiarvoisina koska he oikeasti yrittivät pääatä koulusta hyvin arvosanoin läpi! Ja niitä tavallisia naapurustonihmisiä, sitten oli tietty nämä pahikset jotka huusivat opettajille ja kapinoivat yhteiskunnan sääntöjä vastaan. Kuuluihan Erica itsekin näihin rebeleihin, mutta hän ei sitä itse ollut määrännyt. Kyllä hän omasta puolestaan voisi olla vaikka tavis, koska siltä hänestä tuntui: Hän oli täysin normaali itselleen.

"Sä olet ihan oikeassa... Mä olin joskus aikaisemmin Englannissa sellasessa sisäoppilaitoksessa, siellä oli tosi ankara kuri, mutta tosi mukavat ihmiset.. Muutamaa poikkeusta tietty lukuunottamatta, mutta täällä kaikki on tosi kusipäisiä toisilleen. Astonissa tunnutaan vain ajattelevan näitä klikkejä. Niitä mä en oikein tajua, mutta se on vuos enää ja sitte mä häivyn jonnekin muualle." Molemmat katselivat harmaata taivasta jonka yllä lepäsi suuri tumma pilvikatras. Kohta alkaisi ukkostamaan.

Tästä enemmän Jenny tuskin rentutuisi toisen seurassa, tai ylipäätään kenenkään seurassa. Muuten kuin perheensä luona. Tuntui mukavalta kun toinen kehui hänen nimeään, Jenny piti oikeastaan omasta nimestään. Se oli tarpeeksi tavallinen muttei kuitenkaan. Hänen katsoessaan Ericaan, toisen sanojen jälkeen hänen kasvoillaan näkyi hetkellinen, hyvin pieni, hymy joka kuitenkin hävisi kasvoilta lähes samantien.
Katsellessaan sadetta ja harmaata ilmaa, hän mietti ihmisiä koulussa, miten he katsoivat halveksuvasti toisia ja mitä hän oli sivusta kuullut muiden juoruja. Ihmiset olivat lähes jokainen mätiä sisältä, vaikka ulkoa näyttivätkin mitä kauniimmalta tai komeammalta. Jenny ei tiennyt olisiko Erica tälläinen, mutta hän epäili syvästi sitä. Erica oli ottanut hänet hyvin vastaan molempien huonosta päivästä riippumatta, moni täällä ei sellaista tehnyt.

Toisen alkaessa kertoa edellisestä koulustaan, katse kääntyi takaisin Erican kasvoihin ja hän kuunteli tarkasti jokaisen sanan. Jenny ei halunnut olla epäkohtelias ja näyttääkään edes siltä kuin ei edes kuuntelisi. Hän halusi antaa hyvän vaikutelman toiselle niin kaikki ehkä menisi hyvin, niin kuin oli alkanutkin.
Erican vanhan koulun ankara kurikaan ei tosin kuulostanut mukavalta, ei hän sellaisestakaan pitänyt. Mutta jos oppilaat olivat mukavia toisilleen, se kuulosti hyvältä. Olisipa täälläkin niin.
Klikit, niin. Ne pilasivat kaikkien elämän. Tai niiden alempiosaisten ainakin. Heitä ei pidetä tasa-arvoisina ja toisia vain halveksutaan vaikkei mitään pahaa olisi tehnytkään.

"Nää klikit oikeesti pilaa monen elämän, kun pitäis pystyy opiskeleekki. Sen takia mullakin on menny into tähän opiskeluun kokonaa.." Jennyltä pääsi pieni huokaisu. Hänellä olisi vielä kaksi vuotta edessä. Kumpa hänkin pääsisi nopeasti pois tästä koulusta. Kauas näistä ihmisistä ja maisemista.

Oliko toinen juuri hymyillyt hänelle? Erican kasvot valtasi pikkuinen hämmästys kun hän katseli vieressään kyhjöttävää ruskatukkaista tyttöä. Toisen hymy lämmitti häntä, ei kukaan muu ollut vielä ennen Ericalle astonissa hymyillyt. Häntä kun välteltiin, vähän kuin ruttoa. Tai haita rantavedessä.. Sääli vain kun tuo pieni hymy hävisi niin pian pois.
Ericaa ahdisti kaksinaamaisuus ja selkäänpuukottaminen.. Oikeastaan koko aston oli hänelle vastenmielinen paikka, hän tahtoisi kovasti muuttaa muualle mutta valitettavasti äiti oli tehnyt vakaan päätöksen jäädä tänne niin ennen kuin hän 18 täyttäisi olisi Erica jumissa täällä plastiikkablondien ja jakorasiajätkien 'vallan' alla. Ei helvetti kun häntä inhotti tuo ajatus.. Mutta toisaalta hän oli itse Kapinallinen.. Ei hänen kuulunutkana sulautua joukkoon tai totella kuuliaisesti häntä käskyttävien cheerleadereiden pomputteluja. Vaan lyödä kovaa ja korkealta tai sitten haistattaa vitut.
Jenny ei todellakaan vaikuttanut sellaiselta.. Hän oli niin pieni,viaton,ujo ja muutenkin hän vaikutti kovin herkältä jota koulun yhteiskunta ei mukavasti kohdellut. Tai sitten hän oli vain tavannut taitavimmam manipuloijan johon oli koskaan törmännyt.

Vaikka ei toinen kuuntelisikaan niin ei se olisi tätä naisen alkua haitannut, ei olisi ensimmäinen kerta ja ei hänen puheensa entisestä koulustaan ollut niin tärkeitä, että suuttuisi jos toinen ei kuuntelisi, mutta vaikutti siltä, että Jenny oli ihan ajan tasalla.
Opettajat vaan oli tosi nuivia... Ei koko koulussa ollut muuta kuin yks alle 60 vuotias opettaja, joka tosin oli kaikista ankarin paskiainen jatkui vielä lause sen jälkeen, mutta se sai riittää greenwichistä.
Klikit olivat kyllä osasyy miksi kouluissa on paskaa olla nykyään. Piti vain selviytyä siitä... 3 vuotinen helvetti.

"Totta... Mä en oikeestaan ymmärrä mitä hyötyä klikeistä on kellekkään ja miks niitä vaalitaan niin tarkkaan.. Itelläni ei oo koskaan mitään intoo tähän kouluun ollutkaan.. Mutta kyllä se tässä menee vissiinkin aika hyvin.. Ja aika hyvin: En oo vielä vetäny ketään turpaan" Hän virnisti hiukan Jennylle. Kyllä se nyt jonkinsortin saavutus oli tälle kun koko aston oli täynnä kusipäisiä ihmisiä joilla ei ollut todellisesta elämästä mitään käryä.

//sori kesti vähän ku en oo päässy koneelle kunnol D;

Jenny ei edes tiennyt hymyilleensä juuri toiselle, vaikka hyvin pieni hymy olikin, eikä sitä kestänyt kauaa.
Aston tosiaan oli hyvin ahdistava paikka, jossa moni ei Jennyn mielestä ainakaan voinu viihtyä. Kuka nyt haluaisi kouluun, jossa klikit veivät vallan ja alempiosaisia kiusattiin jatkuvasti ja jätettiin ulkopuolelle kaikesta. Jenny kun alistuvana ja ujona alistui muiden tahtoon ja kiusaajat saivat minkä halusivatkin. Tyttö oli tottunut tälläiseen, mutta se ei koskaan tuntunut kivalta.
Jenny painoi jalkansa vielä tiukemmin vartaloaan vasten ja asetteli toisen takkia niiden päälle paremmin, sillä kylmä alkoi taas vallata hänen kehoaan, mutta nyt se ei tuntunut niin pahalta kiitos Erican. Ei kukaan hänelle ole ollut Astonissa näinkään kiltti. Ericalla mahtoi olla hyvä sydän, vaikka aluksi sitä ei olisi uskonutkaan.

Jenny mietti, hänen täytyisi vielä kestää koulua tämän jälkeen kaksi vuotta. Siitä ei tulisi mukavaa. Ystävät olisivat tässä tilanteessa ihan kohdallaan, mutta mistäpä niitä hankit tälläisellä luonteella?
Erica kyllä vaikutti mukavalta muttei Jenny voinut luottaa toiseen ollenkaan vielä siinä tilanteessa. Hänestä oli kasvanut hyvin varovainen uusien ihmisten seurassa, hän yritti sillä välttää enempiä suruja ja pettymyksiä ja ainakin tähän asti se oli toiminut hyvin. Muttei sitten tiennyt miten se tulevaisuudessa tulisi toimimaan, vai toisiko hänen varovaisuus vain lisää harmeja innostaessaan kiusaajat sillä.

Toinen puhui ihmisten hakkaamisesta, se sai Jennyn pelästymään suht pahastikin. Toinen siis kuuluisi ei-niin-mukaviin klikkeihin. Hän katsoi toista pelästyneen oloisena eikä uskaltanut sanoa aluksi mitään Ericalle.
"..Vetäny ketään turpaan?" Hänen silmiinsä oli ilmestynyt pelko, ja hänen mieleensä tulvi heti ajatuksia, että toinen olisi vain esittänyt kilttiä ja kohta Jenny saisi kokea toisen voimat.
"T..Teetkö sitä muuten useinki?" Ruskeahiuksinen mahtoi näyttää siinä tilanteessa hyvin säälittävältä, pieneltä ja pelokkaalta istuessaan penkillä katsoen epävarmana Ericaan.

ei mitään, mäkin oon nyt ollu kipeenä niin en oo jaksanu vastailla mihinkään:3

Erica olisi voinut katsella toisen hymyä vaikka vähän kauemminkin, mutta toisen luonteenlaadun huomioon ottaen tuokin taisi olla jo aika suuri saavutus? Vain ne niinsanotut kermalaiset viihtyivät täällä koulussa, helppohan se niille oli, mutta kuka se on päättänyt, tai miksei kukaan tee asialle mitään? Hohhoijakkaa, kun tyttöä väsytti tälläinen ajatelu, kun ei se häntä oikeasti kiinnostanut niin paljoa koska Erica pärjäsi hyvin. Kaipa se oli vain vahvan luonteen ansiota ja pistävän kylmän katseen, että ihmiset pysyivät poissa.
Aina kun toinen liikkui hän käänsi katsensa toista kohden vähän kuin vaiston varassa ja käänsi päänsä aina poispäin jos ei mitään erikoista tapahtunut. Kovin harva tietääkään, että tyttö ei ole niin paha miltä näyttää vaan joskus hän sattuu vilauttamaan hiukan lempeästä puolestaan, mutta valitettavan vähän.

Vain vuosi enää ja hän voisi muuttaa vaikkapa kandaan, tai jonnekin muualle... Kuinka houkutteleva idea! Jonnekin kauas pois missä voisi olla rauhassa... Pitkä hiljaisuus painoi taas ilmapiirissä, eikä kumpakaan mietteissään älynnyt puhua taaskaan mistään, mutta haittasiko se nyt muka mitään, eihän heidän koko aikaa nyt puhua tarvitsisi.. Erica piti Jennyn seurasta, tuo oli hiljainen ja rauhallinen eli kaikea muuta kuin mitä Erica itse oli, hän voisi sopivasti rauhoittaa tuota tuimaa ja rääväsuista nuorta neitiä, mikäli tuo vain uskaltaisi tulla puhumaan toistekin hänen kanssaan...

Jenny pelästyi hänen lausettaan ja se sai Erican vain huvittumaan, hyvä kun ei alkanut nauraa toisen ilmeelle, se oli niin huvittava ja jollain kierolla tapaa voisi kai sanoa, että söpö. Oli siinä naurussa pidättelemistä, mikä varmasti näkyikin hänen kasvoillaan huulien tiukasti kiinni painumisena.
"Niin... On se aika saavutus tälläsessä paikassa.." Hän jatkoi lausettaan ja kun toinen kysyi häneltä "T..Teetkö sitä muuten useinki?" ei tyttö enää kestänyt enempää vaan hän alkoi nauraa, kovin heleästi eikä niinkään pilkkaavasti saatikka sellaista disneyleffojen cruella devil- pahisnaurua.
"Älä kuule huoli, en mä sua nyt turpaan vedä" Hän sanoi ja pörrötti hiukan Jennyn sekalaisia hiuksia ennen kuin jatkoi lausettaan, "En mä kauheen usein, jos joku ottaa oikeen pahasti pattiin niin ehkä sitten, mutta harvemmin.. Puran kaikki paineet sitten harrastusten parissa.." Hän hymyili taas Jennylle siihen malliin, että harrastuksiin ei kuulunut viattomien ihmisten hakkaaminen.
"pelkäätkö nyt mua?" Hän kysyi katsellen eteensä kohti sateista pihaa.

Jennyä harmitti, kun hänen pitäisi Astonissa vielä 'kitua' kaksi vuotta, eikä hän tiennyt mitä sen jälkeen tekisi. Ei hän raaskisi jättää perhettään yksin sinne ja tiesi, ettei he suostuisi muuttamaan minnekkään muualle. Mutta kai se oli kestettävä ja olihan siihen tuttu jo.
Erica vaikutti mukavalta, mutta eihän sitä tietäisi mitä toisesta loppujenlopuksi sitten paljastuisi. Voisi hyvin olla mahdollistakin, että Jenny pystyisi rohkaisemaan itseään ja muulloinkin tulla juttelemaa toiselle. Ajatuskin jonkinlaisen ystävän löytämisestä lämmitti Jennyn mieltä. Milloinkohan viimeksi hän olisi ystävän löytänyt? Mutta ei hän uskaltanut sen enempää asiaa ajatella.

Jenny näki toisen huvittuneisuuden kasvoilta, ja hänelle tuli hyvinkin raukka olo ja pieni nolostuminen valtasi hänet. Hänen katseensa laski maahan ja painoi jalkansa vielä tiukemmin vartaloaan vasten. Toinen jatkoi puhumista jonka jälkeen rupesi nauramaan. Erican nauru kuulosti kauniilta. Mutta se ei saanut Jennyn itsetuntoa kohenemaan lainkaan. Erica vakuutti, ettei olisi tekemässä mitään pahaa Jennylle, mutta niinhän moni muukin sanoi. Erica jopa pörrötti Jennyn hiuksia, ei kukaan hänelle ollut niin tehnyt. Mitä nyt äiti välillä. Se tuntui mukavalta, vaivautunut tunnelma heidän välissään oli katoamassa. Jostain syystä Erican sanat tuntuivat siltä, kuin hän olisi tarkoittanut niitä oikeasti. Varovasti Jenny siirsi katseensa Ericaan, kasvoillaan hyvin epävarma ilme. Toisen hymy lämmitti, eikä se näyttänyt tekaistulta, ja sai Jennyn olon turvallisemmaksi. Sitten toinen kysyi, pelkäsikö hän Ericaa?

Hetken Jenny tarkasteli vielä toisen kauniita kasvoja ja käänsi katseensa maahan. "En tiiä" Jenny ei tosiaan tiennyt. Tilanne oli hänelle hassu. Vastahan he olivat tavanneet, tietenkin hän vähän pelkäsi toista, mutta Erica tuntui hyvin ystävälliseltä ja ymmärtäväiseltä. Jos häneen pääsisi tutustumaan paremmin, ehkä paljastuisi että Erica tosiaan olisikin ystävällinen ja mukava.
"Mut sä oot tosi kiva, et yhtään samanlainen kun muut täällä." Ruskeatukkaisen katse siirtyi taas kerran toiseen, ja hänen suupielissään saattoi nähdä hyvin pienen hymyn, taas. Toivottavasti Erica sitten oli tämän pienen hymyn arvoinen.

Aston saisi painua vaikka hevon kuuseen, häntä ei kiinnostanut uhrata enää yhtään ajatusta tälle rotanloukolle ja piste.
Tällä hetkellä Erica mietti aivan samoja asioita kuin Jennykin, ystävän hankkimisesta, kuinka mukavaa se olisi ja toisi myös vaihtelua yksinäiseen arkeen ja sitä uskaltaako toinen tulla puhumaan muulloinkin kuin vain nyt. Sen näkisi sitten joskus tulevaisuudessa.

Toinen nolostui hänen huvittuneisuudestaan mikä vain lisäsi hänen hyväntuulisuuttaan, toinen oli niin hellyyttävä, ettei ole kertaakaan astonissa törmännyt moiseen. Toisen hermostuneisuus paistoi selvästi tämän elekielessä, tai ei ehkä hermostuneisuus vaan häpeä? Hän pörrötteli hetken aikaa Jennyn hiuksia ja laski kätensä sitten takaisin viereensä hymyillen kauniisti ja mahdollisimman lempeästi jotta toinen ei luulisi Erican pilkkaavan häntä.
Hän tunsi, että tunnelma oli taas lämmin ja ainakin kitkaton, se tuntui ihan kivalle ja ei toinen onneksi ollut hermostunut hänen hiustenpörröttämisestään vaan päinvastoin oliko hän huomannut pienen hymyntapaisen? Ehkä, ehkä taas ei. "En tiiä" Toinen vastasi ja hän kääntyi taas katsomaan Ruskatukkaista tavistyttöä vieressään koittaen lukea tämän kasvoja, muttei oikein saanut selvää mitä toinen juuri sillä hetkellä ajatteli.
"Mut sä oot tosi kiva, et yhtään samanlainen kun muut täällä."? Oliko toinen juuri kehunut häntä kivaksi? Hänen kasvoilleen nousi hämmästynyt ilme ja pieni hymy, kukaan ei ollut ennen kutsunut Ericaa kivaksi joten toisen kehu tuntui todella lämmittävältä.
"Kiitti, toi oli kiltisti sanottu.. Ja musta säkin olet mukava" Hän hymyili toiselle ja oli selkeästi iloinen toisen sanoista ja hymystä. Tyttö tunsi miten hänen huono tuulensa oli kadonnut jo sen siliän tien ja aurinkokin alkoi paistaa risukasaan.

//tökstökstöks

Jennyn mielestä hänen nolostumisessaan ei ollut mitään huvittavaa, ja kun hän näki toisen huvittuvan siitä vain lisää, hän nolostui yhä enemmän, mutta yritti parhaansa mukaan hävittää sen. Tilanne tosiaan oli omituinen Jennyn osalta, ei sitten tiennyt olisiko se Erican osalta samoin. Ei hän yleensä antanut kenenkään koskeakaan häneen, mutta ei uskaltanut mitään vastaan sanoakaan. Mutta tällä kertaa toisen kosketus ei tuntunut uhkaavalta, vaan hyvinkin ystävälliseltä ja se tuntui Jennyn mielestä kivalta.
Tyttö ei edes itse tiennyt hymyilleensä juuri taas toiselle pienesti. Hän vain yritti olla mahdollisimman rennosti ja vapaasti, joka ei luonnistunut kovinkaan helposti. Jennyn sanoessa Ericaa kivaksi, se tuntui myös omistuiselta. Ei hän yleensä kenellekään mitään edes tuon tapaista sanoisi. Mutta Erica tuntui erilaiselta ihmiseltä, aivan kuin hän ymmärtäisi tai edes yrittäisi ymmärtää ja olla ystävällinen, johon moni muu ei pystynyt.

Jenny huomasi sanojensa lämmittäneen toisen mieltä, tuntui mukavalta olla muille kiltti, varsinkin jos hänellekin oltiin mukavia. Pian Ericakin sanoi Jennya mukavaksi. Hän hieman hämmästyi toisen sanoista, milloinkohan viimeksi kukaan olisi sanonut hänelle noin? Tai ainakaan siten, että tarkoitti sitä. Mistä sitä nytkään tiesi tarkoittiko Erica sitä, mitä tosiaan oli juuri sanonut. Ainakaan se ei valeelta tuntunut, mutta ei olisi uutta jos asia sitten paljastuisikin valeeksi. Mutta nyt Jenny ei halunnut murehtia sen kaltaisista asioista, hänellä oli juuri sillä hetkellä hyvä olla ja siitä oli nautittava.
Ruskeatukkainenkaan ei enään muistanut sitä, kuinka hetki sitten häntä oli vielä ärsyttänyt aivan älyttömän paljon, myös se kun Erica oli tullut paikalle ja häirinnyt Jennyn omaa rauhaa. Tällä kertaa se olikin vain mukavaa, parempi niin.

Erica hymyili nyt oikein leveää hymyä ja melkein naurahti toiselle, tuo ruskatukka oli hänestä niin suloinen, tuollainen pikkuinen raukka joka oli niin erilainen kuin hän, neiti Haughton tunsi oitis halua saada suojella tuota höpsöä tyttöä, mutta koska se oli aivan hölmö ajatus, hän työnsi sen pois mielestään, hän kun ei tiennyt olisiko Jenny hänen ystävänsä.
Olihan tilanne hassu myös Ericalle, monen oudon mutkan kautta hän oli päätynyt puhumaan tälle ja vielä pörröttämään tämän tytön hiuksia.
Toisen sanat olivat tosissaan tuntuneet todella lämmittävältä ja kun kukaan muu ei ole sitä, astonissa siis ennen sanonut niin hän kykeni huomaamaan, että ehkä täälläkin voisi olla, jos olisi edes yksi Jennyn kaltainen ihminen.

Toinen näytti hiukan hämmästyneellä ja se sai Erican naurahtamaan. Ei taidettu toistakaan pahemmin kehua..?
Sade se vaan jaksoi kirottuna porskuttaa eikä tuntunut millään laantuvat, kuin se kostaisi jollekulle. Koulun kellot soittivat välitunnin loppuneen ja kiltit opiskelijat palaisivat äkkiä sisälle lämpimään. Tosin nämä kaksi ruskeahiuksista tyttöä olisivat 'vankeina' tenniskentällä niin kauan kuin joko lähtisivät sateeseen tai sitten odottaisivat sen laantumista.
Tuo ruskeahiuksinen hiljeni hetkeksi kun koitti kuumeisesti miettiä seuraavaa puheenaihetta ja olisi mielissään jos Jennykin puhuisi hiukan, mutta eihän heidän olisi pakko puhua.. Se vain saisi ajan kulumaan nopeammin ja tuntuisi mukavammalta, hän myös halusi nyt tutustua hiukan paremmin tähän harmaaseen hiirulaiseen seuralaiseensa.