Sans Toi..?

Jenny tiesi itsekin olevansa pikkuinen raukka, eikä pitänyt siitä itse lainkaan. Ei siitä ollut koitunut muuta kuin harmia mutta kyllä niidenkin kanssa oppi elämään. Tuntui hassulta edes ajatella, että Erica olisi hänelle jonkinlainen.. ystävä? Voisiko se olla mahdollista? Ehkä. Olisihan se mukavaa ja toisi turvaa Jennyn elämään, kun Erica vaikutti ihmiseltä, joka pystyy suojelemaan itseään ja läheisiään. Muttei hän tietenkään toista hyväksi halunnut käyttää.
Sen enempää ei Jenny uskaltanut edes miettiä moisia. Erican sydän vaikutti näin ensivaikutelmalta lämpimältä, ja ruskeatukka oli iloinen tutustuessaan juuri Ericaan, eikä kehenkään muuhun.

Toisen naurahtaminen sai Jennyn näyttämään vielä entistä säälittävämmältä, mutta hän yritti peittää sen tekaistessaan kasvoilleen puolinaisen hymyn oikealle puolelle suupieltään. Koulun kellojen soidessa Jennyn katse siirtyi Ericasta sateeseen. Hän ei pääsisi menemään tuossa säässä koululle takaisin, ja jos hän olisi kastunut, oli hän varma ettei pilkkauksilta vältyttäisi. Pieni huokaisu pääsi tytön suusta, mutta hänen mieltään valaisi se, että hänellä oli vihdoinkin hyvää seuraa. Ja mitäpä nyt muutamasta koulutunnista.
"Eikö sun pidä mennä tunnille?" Jenny ei edes tiennyt miksi kysyi moista, toisellahan todennäköisesti oli sama syy kuin hänellä, ei halunnut kastua. "Et haluu kastuu?" Tyttö kääntyi taas katsomaan vieressään istuvaa Ericaa kasvoillaan hyvin ystävällinen ilme.
Hän paransi Erican takin asentoa jalkojensa päällä, Jenny oli todella kiitollinen toiselle antaessaan takkinsa häntä lämmittääkseen. Moni tuskin olisi tehnyt niin.

//sori kesti ku oli tos vähä sairaalareissui enkä oikee kerenny vastailee

Molemmat tiesivät sen millainen rassukka Jenny oli, mutta toisin kuin varmasti tyttö itse Ericaa se huvitti ja hän vain piti siitä, hänestä ei astonissa ole kovinkaan montaa yhtä hellyyttävää tapausta.
Kummallakaan ei ollut aavistustakaan että he hyvinkin ajattelivat juurikin samoja asioita, heitä molempia mietitytti voisivatko he ystävystyä ja niin edelleen..
Vaikka tavallisesti Ericakin oli niin röyhkeä ei kumpakaan viitsinyt sanoa tai ehdottaa mitään siihen suuntaan, menkööt asiat siihen suuntaan kuin menevät. Ainahan jompikumpi voisi tulla pihalle juttelemaan jolloin molemmat näkisivät miten toinen siinä suhteessa reagoisi.

Hän näki toisen väkinäisestä hymystä, että hänen naurahduksensa sai Jennyn nolonevan vain entisestään, häntä hymyilytti "Sori jos mä oon ilkee...haha, musta sä vaan oot todella sulonen tapaus.." Hän naurahti uudelleen ja venytteli hiukan puutuneita lihaksiaan. Tunneista hän ei välittänyt itikan pureman vertaa, niitä tulisi koko ajan lisää, eikä hän mitään menettänyt. Onneksi hänellä oli ihan tarpeeksi terävä pää jotta saisi kaikki kiinni seuraavalla tunnilla.
Toinen unteli eikö Erica olisi menossa tunneille ja vastaus toisen kysymykseen oli kieltävä. Tyttö pudisteli päätään ja haukoitteli voivottelevasti tälle kirotulle väsymykelle joka teki hänen silmäluomistaan kovinkin raskaat ja edes Jennyn mukava seura ei saanut niitä tarpeeksi kevyiksi etteikö häntä olisi unettanut.
Slap.
Hän oli juuri läpäyttänyt itseään poskelle terävästi ja johan alkoi lyyti kirjoittaa. Hiukan lapsellistahan tuo oli, mutta hän ei halunnut nukahtaa nyt.
"Naa...en mä taida mennä.. En mä mitään menetä siitä jos jää pari tuntii välistä.. Ja joo, ei mua kauheesti kiinnosta kastuakkaan.. Sama vika taitaa olla sullakin?" ja katse käännettiin ruskatukkaa kohti samalla kun harakanpesäistä tukkaa pörrötettiin lisää.

//joo ei mitään, mullakin on kestäny kun ollu inspiraation puutetta.

//anteeeks mut mul ei oo ollu nyt aikaa vastailla ja inspistäki vähän puuttunu nii on kestäny ihan liian kauan tää vastaamine D;

Jennylle ei olisi tullut mieleenkään ehdottaa että näkisivätkö he vielä joskus, eikä hän olisi missään tapauksessa viitsinyt sellaisia ruveta kyselemään. Ei hän tiennyt että toinenkin ajatteli juuri samanlaisia asioita.
Toinen oli huomanut Jennyn nolostuksen ja sanoi ruskeahiuksisen olevan suloinen. Sitä hän ei juuri koskaan kuullut ja tuntui hassulta ajatella että joku piti häntä suloisena. Jenny ei tiennyt oikein mitä voisi vastata tuohon ja hiljeni hetkeksi.
"Tuota.. Kiitos" Hän laski päänsä hieman alaspäin ja paransi otettaan jaloistaan ja painoi niitä taas lähemmäs kehoaan. Jenny oli huomannut, että Erica pystyi olemaan aivan rennosti hänen seurassaan, häntä hieman ärsytti oma itsensä kun oli tällainen ujo tapaus. Mutta sillä hetkellä hän oli myös ylpeä itsestään. Hän istui siinä vielä äsken aivan tuntemattoman pahiksen kanssa. Mutta Erica ei vaikuttanut yhtään pahikselta, tuohan oli kiltti kuin mikä. Vielä sanoi Jennyä suloiseksikin. Erica oli hyvin mukava Jennyn mielestä.

Jenny hätkähti hieman paikallaan kuullessaan jonkinlaisen.. lyönnin äänen? Hän nosti katseensa Ericaan ihmeissään, mitä juuri oli tapahtunut? Toinen oli läpsäissyt itseään poskelle? Se sai Jennyn hieman huvittumaan, Erica oli tosiaan todella mukavaa seuraa mitä ei olisi aluksi uskonut.
"No joo sama syy mullaki" Jennyn kasvoilla ei näkynyt enään juuri yhtään ahdistuneisuutta, hän tosissaan nautti tilanteesta jossa pystyi puhumaan vieraalle ja toinenkin oli hänelle ystävällinen. Sitä ei tapahtunut juuri koskaan.

Sade ei sitten hellittänyt millään. Taivas oli harmaiden pilvien peitossa ja maa oli täynnä lätäköitä. Näillä vaatteilla ainakaan tuonne ei Jenny menisi jollei tahtoisi kastua aivan kokonaan. Mutta ei hänellä ollut mitään tarvetta lähteä paikalta ja kastua aivan kokonaan.
Jenny tahtoisi tutustua Ericaan vielä paremmin, hän haluaisi kysellä toiselta vaikka mitä muttei oikein viitsinyt avaa suutansa ja kysellä toiselta.

//ei se haittaa:3 vaikka mä aina innoissani odottelenkin Jen&Er-peliä>w<~♥

Tutkiskeltuaan tämän ajan Jennyn luonnetta hän tuli samaan johtopäätökseen, toinen ei uskaltaisi ruveta utelemaan häneltä josko nähtäisiin, se jäisi kyllä pahistytön kontolle, eikä siinä ollut ongelmaa.
Lyhythiuksinen ei ollut varma oliko hän juuri hähnyt Jennyn hämmentyvän, siltä se tosin näytti ja tuo pieni hiirulainen näytti vain kaksi kertaa hellyyttävämmältä kuin aikaisemmin.
Hän nyökkäsi ruskatukan kiitokseen, mitäpä asiaa enempää vatvomaan.
Asentoa kohennettiin tuolissa sillä perse oli alkanut hiukan puutua, kylmäkään ei vielä vaivannut.

Toisella oli vähän kummastunut ilme kun hän näki Erican punertyavan posken sekä hiukan huhheijaa-ilmeen, mutta se taisi olla samalla aika huvittavan näköinen koska toinen taisi hymyilläkin hiukan.
Jennyllä ei olut enää ahdistunutta ilmettä vaan hänkin oli tainnut vihdoin ja viimein rentoutua kunnolla, tosin toinen oli arka ja Ericakin oli aika uhkaavan oloinen aina välillä, joten eihän tämä sille mitään voinut.

Mielellään tämä pahistyttö lintsaisi tunnilta ja viettäisi sen paljon mielummin Jennyn kanssa jutellen.
Toisella tosin vaikutti olevan hiukan ongelmia aloittaa keskustelua eikä Ericakaan ollut sitä parasta sorttia keksimään mitään hyvää puheenaihetta.
Ongelmallista, tyttö totesi päässään.

//jäi hiukan lyhyeks kun äiti käskee pedata sängyn ja me tehdään lähtöö mökiltä :/

//oikeesti anteeks kun tää mun vastaus tulee tällai viikon välein mun pitäis ottaa itteeni niskasta kiinni ja tulla aina vastailee..

Jennyn olisi siinä niin tehnyt mieli alkaa jutella jotain turhanpäiväisiä asioita, tai edes puhua toiselle rennosti. Se kun sattui useinkin olemaan turhan hankalaa tälle neidille. Hän oli juuri sanomassa jotain, kunnes jo ehti unohtaa mitä pitikään sanoa. "Mun piti sanoo jotain mut unohdin" Ruskeatukkainen hymyili nyt pienesti omalle mokalleen ja katsoi sateeseen, joka pikkuhiljaa näytti jo hellittävän.
"Loppuukohan sade kohta?" Hän lausahti kuin itsekseen, katsoen sadepisaroiden putoamista maahan. Juuri sillä hetkellä Jenny jopa toivoi, että sade jatkuisi pidempäänkin. Hän halusi istua siinä ja jutella Ericalle, ei tämä ollut normaalia. Ja kun tällainen tilaisuus tuli, niin pitihän siitä ottaa kaikki irti.
Jenny tunsi olonsa jotenkin turvalliseksi Erican vierellä. Toinen olisi valmis puolustamaan itseään, ja ehkä.. ehkä Erica tarpeen tullessa pystyisi puolustamaan Jennyäkin. Mutta ei Jenny halunnut toista hyväksi käyttää. Ei missään nimessä. Hän halusi tuntea Ericaa paremmin, tutustua häneen ja ehkä mahdollisesti saada ystävä hänestä.

Ystäviä Jennyllä ei ole ollut todella pitkään aikaan, oikeastaan hän on jo oppinut elämään ilman ystävää. Muutama kaveri hänellä on, mutta kukaan heistä ei ole tässä samassa koulussa ja muutenkin asuvat liian kaukana. Hän katsahti Ericaan, ehkä heistä voisi tulla kavereita.. tai ystäviä?
Jenny pudisti pienesti päätään huomatessaan ajatustensa kulun ja katsoi taas pois päin. Ei hän halunnut edes ajatella moisia ajatuksia, sillä todella harvoin ne tulevat toteen, eikä hän tahtoisi pettyä niin kovasti jos näin ei tapahtuisikaan. Hän melkein pakotti itsensä ajattelemaan jotain muuta, mutta se oli huomattavan hankalaa.
Jenny liikahti tuolillaan ja nosti laukkunsa toisella puolella olevalle penkille ja kavoi sen sisältä tupakka-askin ja sytkärin ja katsahti nopeasti Ericaan. "Poltatsä?"
Jenny ei pitänyt tästä pahasta tavastaan, mutta minkäs teet kun koukkuun on jäänyt. Jos toinen vastaisi kieltävästi hänen kysymykseensä Jenny laittaisi moiset pois ja odottaisi että olisi yksin, jottei toinen häiriintyisi tai muuten vain kokisi epämiellyttävänä istua Jennyn vieressä jos hän siinä polttaisi.

//jos kohta piakkoinn Jenny ja Erica lähtis paikalta ja sitten myöhemmin joskus tapaa jossain pihalla tms. ?

//ei se mitään:> sä vastaat aina kun kerkeet, mä jaksan kyllä odottaa^^~<3

Erica alkoi nauraa hiukan kun Ruskatukka oli unohtanut mitä sanomaan piti, se oli jotenkin huvittavaa, kun yhtäkkiä toinen avasi suunsa ja saikin blokin päälleen. Ei voinut mitään, Er nautti suunnattomasti Jennyn seurasta ja olosta tämän kanssa, ei tarvinnut edes puhua, toisen läsnäolo oli jotenkin rauhoittava eikä hänellä tehnyt mieli edes päästää höyryjä ulos joita oli aikaisemmin patoutunut päivän aikana, se oli kumma tunne ja tätä ennen vain hänen ystävänsä saivat sen aikaan, ne ystävät jotka hän oli joutunut jättämään.
"Loppuukohan sade kohta?" Ericalla ei ollut yhtään mitään haua, mutta saadakseen edes jotain käryä tyttö nousi penkiltään ja käppäili kaiteen luokse kurkistaen taivaalle.
Pilvet eivät olleet enää niin tummia, sade oli alkanut vähentyä, aivan kuin ne olisivat loppuneet, ei ollut enää mitään mitä itkeä, ihan kuin kyyneleet. ''Eiköhän se tässä pikkuhiljaa ala loppumaan, ilma ainakin näyttää paremmalta, sinällään harmi.'' Erillä ei ollut mitään ongelmaa sanoa ääneen, että hän nautti Jennyn seurasta ja oli harmi kun sade loppu ja loistava tekosyy jäädä tähän juttelemaan oli kohta poissa laskuista.

Lyhythiuksinen huomasi katseen selässään ja kääntyi katselemaan Jennyä takaisin, mutta heidän katseensa eivät ehtneet kohdata koska Jen oli jo ehtinyt kääntää kasvonsa poispäin joten Er luuli vain kuvitelleensa kaiken.
Hän laahusti parilla kolmella askeleella takaisin ruskatukan viereen ja venytteli hiukan, kohmettuneita lihaksiaan. Pikkuinen kyseli häneltä polttaako Erica, kyllä sitä nyt joskus tuli tehtyä, kieltämättä...
''Mitä nyt joskus, voin ottaakkin..'' Samalla napattiin sulavalla eleellä sätkä suuhun ja jäätiin odottamaan sytyttäisikö Jen sen vai saisiko hän sytkärin lainaan, oma kun oli.. No, jossain hevon kuusessa.

//Joo, kyllä tää varmaan pikkuhiljaa alkaa tässä olemaan :'3<3 joo, käy mulle, kumpa aloittaa sen? Sitte kun tää loppuskelee parin vuoron jälkeen.

Toinen tarkisti ilman taivaalta, vastaus minkä Erica antoi Jennylle ei ollut sitä mitä hän olisi halunnut. Hänelle olisi mieluusti kelvannut vastaus, jossa Erica kertoisi sateen jatkuvan vielä pitkään. Mutta näytti hiukan huonolta.
Erican sanoessa sanat "sinällään harmi", Jennyn kasvoille nousi pienehkö hymy. Toinen siis piti hänen seurastaan, samoin kun hän piti Ericankin seurasta.

Oli hassua miten Jenny todella nautti istua siinä rauhassa ja vain jutella silloin tällöin jotain pientä ja katsella ulos sateeseen. Se rauhoitti mukavasti mieltä ja ajatuksia.
Toinen otti häneltä savukkeen, Jennykin siis pystyi nyt sytyttämään omansa. Hän asetti suuhunsa tupakan, laittoi loput laukkuunsa ja sytytti omansa, jonka jälkeen antoi tulta myös Ericalle.
Hän veti savua pitkään henkeensä ja sulki silmänsä, tunsi kuinka savu kiersi keuhkoissa ja tuli takaisin ulos suusta. Jenny ei pitänyt tästä tavastaan ollenkaan, hän katsahti Ericaan siinä sivussa. Savun mukana hänen aiemmat ärsytykset kaikkosivat kokonaan ja ajatukset kulkivat sillä hetkellä vain siinä hetkessä, Ericassa ja kuinka hän oli iloinen tavatessaan hänet.
Kuului selvästi kun sadepisarat vähenivät, lähes loppuivat jo. Jennyn suusta pääsi pieni huokaisu, ei hänen vielä tehnyt mieli lähteä paikalta. "Sade varmaan loppuu ihan näillä minuuteilla" Äänensävy oli hieman alakuloinen, muttei mitenkään selvästi.
"Mun varmaan pitää lähtee sitten.. Mut me varmaan sit nähään vielä jos oot samassa koulussakin?" Katse pysyi sadepisaroissa, hän mielessään niin kovasti toivoi niiden lisääntyvän vielä, hän toivoi todella kovasti sateen jatkuvan mutta pahalta näytti.

//no mulle on oikeestaan ihan sama kumpi alottelee sen et miten sulle vaan on helpompi? ja yritän nyt saada vastattuu täs lomalla enemmän kunhan pääsis noista sairaalakäynneistä eroon

Harmi kun sade oli loppumaisillaan ja nyt sen näki jo selkeästi, äsken vielä täysillä itkenyt taivas tihkutti enää pieniä höttöpisaria. Silloin kun toivoisi sateen jatkuvan vaikka kuinka pitkään, mutta kaipa se oli sitä ironiaa..?
Sivusilmällään Erica oli huomaavinaan pienen puolittaisen hymy, tunne oli siis molemminpuolinen. Sen takia myös Er hymyili hiukan itsekseen.

Hän veti hiukan ilmaa röökin kautta sisäänsä kun Jenny asetteli sytkärin tupakalle, näin se syttyi hiukan paremmin, ensimmäinen henkäisy oli aina paras, sätkä otettiin huulilta ja savut päästettiin pihalle suun kautta.
Tupakointu oli ihan arkipäivää pahistytölle, hän ei ollut koukussa, mutta se rauhoitti usein kireitä olevia hermoja, hänen urheilullisten harrasteidensakin takia ei passannut olla koukussa nikotiiniin saatikka sitten huumeisiin joten näistä oli nautittava silloin kun sitten otti. Välillä ei niin paljon ja joskus taas vähän rankemmalla kädellä tuli poltettua.
Sade loppuu varmaan ihan näillä minuuteilla, kuului tytön suusta ja harmin vuoksi toinen olikin oikeassa, se teki jo loppuaan ja viiden minuutin sisällä se oli kuin olikin ohitse, kuinka paskamainen tuuri, tämä tarkoitti sitä että Er joutuisi vielä viimeiselle tunnille ja hänen loistava seuransa lähtisi myöskin litomaan paikalta, eikä heillä olisi yhteisiä tunteja, Jen kun oli vuoden häntä nuoremmin, paska tuuri ei muuta voi sanoa...
''Totta, enää ei sada...'' Hän sanoi hiukan ponnettomaan sävyyn. Kumpikaan ei ollut iloinen tästä lopusta, mutta heitä lohdutti se, että he voisivat jutella aina yhteisillä välitunneilla. Jotain hyvää sentään tässäkin..
Ruskatuka ilmoitti lähtevänsä piakkoin tunnille, niin olisi hänenkin kyllä ihan juuri..
Hymy nousi tytön kasvoille kun Jenny sanoi, että kyllähän he näkisivät sitten taas kun kävivät kerran samaa koulu, ''Jep, näkyillään myöhemmin... Olis mukava jatkaa jutustelua.'' Hän sanoi hymyillen.

Sade loppui lopulta ja se tarkoitti heille sitä, että pitäisi lähteä.. Molemmat kuitenkin erkanivat hymyssä suin vasta koulun aulassa, sillä matka tenniskentältä koulurakennukselle käveltiin vielä yhdessä, pikaiset näkemisiin-tervehdykset toivoteltiin ja brunetet lähtivät suuntaamaan eri luokkiin.

//tulipas kuppanen lopetusxD mutta tää oli sitte tässä, mä voin vaikka sitte alotella sitä piha peliä jossain vaiheessa, koita sä vaan parantuu<3 :3 kiitos ihanasta pelistä~^^