Continue

/Rihe ja Pepe hoooi :--)
hirveesti käytetty mielikuvitusta otsakkees/

Maliana Sammie Tifft

Tytöt kävelivät kohti koulurakennusta ja ruokalaa ja Sammie mietti vastausta toisen kysymykseen naurahtaen hyväntahtoisesti Pepen suunnitelmille. Tai oikeastaan yritti muistella, oliko hän kirjoittanut kalenteriinsa jotain täksi illaksi. Ei luultavasti ollut ja jos olisikin kirjoittanut, se ei voinut olla mitenkään tärkeää koska tyttö ei sitä muistanut.
”Ei minulla kai mitään hohdokasta tekemistä ole”, Sammie sitten sanoi ja kohautti olkiaan.
”Luultavasti lenkkeilen koirani kanssa rannalla tai jotain”, tyttö vielä naurahti perään.


Tytöt saapuivat koulurakennukselle ja Sammie heitti nopeasti hupparinsa lähimpään naulakkoon, lähtien sitten Pepe vierellään kohti ruokalaa. Hyvä tuoksu leijaili jo ilmassa ja se saikin oppilasmassat liikkeelle. Tyttöjen saapuessa ruokalaan, jono ei kuitenkaan ollut mitenkään ylitsepääsemättömän pitkä. Sitä paitsi, jonossa oli lähinnä vain ensiluokkalaisia ja niin kuin tapaan kuului, vanhemmat oppilaat kiilasivat noiden edelle. Niin Sammie teki tälläkin kertaa. Ei sen takia että olisi halunnut olla ilkeä vaan siksi, että se nyt vaan kuului perinteeseen ja tytöllä sattui olemaan liian kova nälkä odottelemiseen.

Pepe meni edeltä ja Sammie otti tarjottimen samalla kun avasi hiuksensa ja hiukan haroi niitä niin, että ne näytivät luonnollisen paksuilta. Tyttö kurkisteli Pepen ohi, mitä ruokaa mahtoi olla tarjolla eivätkä kattiloiden ja kippojen sisällöt näyttäneet laisinkaan pahoilta.
”Hyvältä näyttää”, tyttö sitten kommentoi toiselle.
Hän otti pari oranssia servettiä tarjottimelleen, kaksi lasia, lautasen ja haarukan ja veitsen. Lasit tuo täytti mehulla ja kevytmaidolla, ja lautaselle tarttui mukaan sopiva annos kermaperunoita ja lohta, sekä salaattia. Sammie rakasti erilaisia salaatteja. Tuo kävi hakemassa myös kauraleipäviipaleen ja tarjotin käsissään jäi odottelemaan Pepeä, katsellen ympärilleen.

Cheerleadereiden pöytä näkyikin olevan melko tyhjillään lukuunottamatta paria tyttöä jotka saisivat ilmeisemmin kohta jo syötyä. Kun Sammie näki Pepen olevan valmis jo jatkamaan matkaa pöytään, tuo kääntyi nopeasti ympäri ja sai todeta että se oli ollut yksi virhe sillä ennen kuin tyttö ehti silmiään räpäyttää, joku nörtti isoilla silmälaseilla oli tullut oman tarjottimensa kanssa Sammien eteen ja sai nyt tytön tarjottimen heilahtamaan niin että puolet tuon maidoista ja mehuista levisi tarjottimelle, cheerleaderpuvulle ja lattialle.
Syntyi hiljaisuus kun koko ruokala oli kääntynyt katsomaan. Sammie vilkaisi nopeasti katselevia oppilaita ja sitten iski katseensa nörttiin edessään, joka todellakin näytti siltä että oli pahoillaan. Jotkut urheilijapojat, lähinnä ne jalkapallon pelaajat, näyttivät vihaisilta koska heidän tapoihinsa kuului puolustaa heidän pikku cheerleadereitaan. Hmh.
Kaavan mukaan Sammien olisi nyt pitänyt antaa nörtin kuulla kunniansa. Tyttö tutkaili maidossa olevaa pukuaan ja tarjotintaan, vilkaisi sitten nopeasti Pepeä ja katsoi taas nörttiä.
”Tiedätkö mitä...” Sammie aloitti hiljaa ja ravisteli toisesta kädestään mehuja pois.
”Kyllä minä keksin jonkun kivan tavan millä korvaat tämän”, tyttö hymyili sitten nörtille ja asteli tuon ohi pöytään. Pikku hiljaa puheensorina alkoi taas täyttää ruokalan.

Sammie vilkaisi Pepeä kun nuo olivat istuutuneet pöytään.
”Sain nyt jonkun joka tekee matematiikan läksyni”, Sammie naurahti sitten kun pyyhki servetillään maitoja puvustaan ja tarjottimeltaan. Tuo kipaisi nopeasti hakemaan uuden lasin mehua ja palasi sitten parin katseen saattelemana pöytään.
”En kuitenkaan ole niitä jotka ottavat loppujen lopuksi hirveästi pultteja tuollaisista”, Sammie hymähti sitten vielä loppuun ja laittoi ensimmäisen haarukallisen lohta suuhunsa.

//Here I come again ;-)
Joo, otsikot on todellakin taidetta ! XD

"Oi, sinulla on siis koira? Minkä rotuinen?" Pepe tarttui heti Sammien koira-asiaan ja katseli toista uteliaasti. Punapää oli toivonut itsekin jo pitkän aikaa koiraa, mutta äidin haluttomuus ja pikkuveli Peterin allergisuus hieman vaikeuttivat koiran hankkimista. Harmi, sillä Penelope toivoi jotain kaveria, joka odottaisi häntä kotona ja josta hän saisi lenkkikaverin. Tosin olihan hänellä nyt Chad, mutta ei poikaystävää saanut eikä voinut verrata koiraan!
Ajatus nauratti Penelopea hitusen ja huvittuneisuus saattoi paistaa hymystäkin.

Cheerleader seurasi toista cheerleaderia ja tunsi pienen piston sydämessään, kun hän lähti ohittamaan ekaluokkalaisia. No okei, oli Penelope tätä jo harrastellut moneenkin otteeseen, mutta joka kerta ohittaminen tuntui ikävältä. Onneksi ajatus siitä, että vuoden päästä ekaluokkalaiset olisivat jo tokaluokkaisia paransi hieman mieltä. Ehkä Pepen pitäisi opetella olemaan hieman itsekkäämpi, jotta hän tulisi pärjäämään elämässään. Hyvä suunnitelmahan tuo oli, mutta sen toteutus saattoi olla sitten hieman vaikempaa tämän punapään osalta.

Punapää otti itselleen välineet, lasin ja pari servettiä. Lautanen alkoi pian täyttyä myös kermaperunoista ja lohesta sekä porkkanaraasteesta ja kurkusta. Salaatinlehdistä Pepe ei juuri koskaan ollut liiemmin välittänyt, joten hän jätti ne nyt sikseen.
"Ja toivottavasti myös on hyvää", tyttö totesi hyväntuulisesti Sammielle ja seuraavaksi alkoi paikan metsästäminen ruokalasta. Cheerleadereiden pöytä sai nyt kelvata, onneksi siellä eivät istuneet ne suurisuiset tytöt. Pepe ehti kävellä Sammien ohi, kunnes hän kuitenkin pysähtyi paikoilleen kuin seinään törmänneenä oudon äänen kuullessaan ja tyttö kääntyi katsomaan Sammieta ja nörttiä, joka ei vielä hetki sitten siinä ollut. Sammie näytti saaneensa juomat päälleensä ja Pepen kasvot vääntyivät hitusen tuskaliaiksi. Ei järin mukava tilanne Sammielle eikä myöskään tuolle nörttiparalle.
Punapää laski tarjottimensa pöytään ja kipaisi ripeästi hakemassa Sammielle lisää servettejä, joilla toinen voisi itsensä kuivattaa. Ainakin jotenkin.

Sammie istahti pöytään Pepen seuraksi ja tyttö ojensi toiselle servettituppoa.
"Ikävää, että kastuit", tyttö totesi pahoittelevasti ja hymähti hitusen huvittuneena, kun toinen oli kertonut, mitä oli nörtille keksinyt tehtäväksi.
"Onneksi et nolannut häntä niin kuin muut olisivat tehneet. Jos olisin itse joutunut samaan tilanteeseen, en ehkä selviäisi siitä koskaan", Pepe kertoi, naurahti hiljaa ja mutusteli porkkanaraastetta suussaan. Kun Pepe oli saanut porkkanaraasteen nielaistua, tyttö suoristautui ja katsoi Sammieta nyt tyytyväisenä.
"Hyvä vaan, kun et suuttunut. Se kertoo sinusta jo paljon. Varmasti se nörtti arvostaa sinua enemmän kuin jotakuta muuta cheerleaderia", Penelope puhui ja hymyili tavanomaista hymyään.

Pepe oli hetkeksi aikaa keskittynyt syömään, mutta pian hän kuitenkin rikkoin hiljaisuuden heidän välillään.
"Missä päin San Diegoa asut?" punapää kysyi ja otti lasin käteensä juodakseen kulauksen maitoa.

Maliana (Sammie) Tifft

”Ai, kiitos”, Sammie kiitti Pepeä serveteistä pienen hymyn kera. Tyttö putsasi niillä hiukan cheerleaderasuaan, mutta kun huomasi etteivät läikät todellakaan lähteneet kulumallakaan, huokaisten tuo päätti antaa asian olla ja pistää puvun heti kotiin päästyään pesuun jotta se olisi taas huomenna edustuskunnossa.
Hetken siinä vielä tarjotintaankin puhdistettuaan, tyttö alkoi vihdoin syödä.

Sammie kohautti olkiaan naurahtaen kuullessaan Pepen kommentin.
”Totta”, Sammie sai sanotuksi kun oli saanut salaattia alas kurkustaan, ”en minäkään varmaan selviäisi tässä piirissä nörttinä kovinkaan kauaa”, tyttö tuhahti vielä perään. Se oli totta, Sammien itsetunto tuskin kestäisi kenties jokapäiväisiäkin kolahduksia ylemmältä taholta, vaikkei tuo suoranaisesti täysin ymmärtänytkään klikittäytymistä.
Sammie naurahi uudelleen Pepen toiselle kommentille.
”No jaa...” tuo aloitti ja kohautti olkiaan, ”en usko että täällä päin toiset klikkiläiset arvostavat toisiaan oikeasti missään tilanteissa.” Tyttö piti pienen tauon ja joi muutaman kulauksen maitoa.
”Tarkoitan lähinnä sitä jakoa, jossa meidät on jaettu parempiin ja huonompiin”, Sammie sanoi vakavana. Ei ollut oikein puhua toisista huonoina ja toisista hyvinä, mutta niin se oli vain tässä koulussa päässyt käymään.

Tytö hiljentyivät hetkeksi aikaa syömään ja Sammiekin sai kiitettävästi lautastaan tyhjennettyä ennen kuin huomasi Pepen nostavan katseensa ja kysyvän, missä tyttö mahtoi asua. Sammie nielaisi loputkin ruoat alas ja mietti hetken, miten selittäisi kotinsa sijaintia, teiden nimet kun eivät välttämättä kertoneet mitään.
”Hmm...” tyttö mietti ääneen pohdiskelevan ilmeen kera ja hypisteli haarukkaa huulillaan.
”No, lähellä rantaa, tuosta kun lähdetään risteyksestä oikealle ja mennään sen ison sillan yli merta kohti, siellä jossakin”, Sammie naurahti selityksensä perään kun huomasi selityksensä olevan aika ’kattava’.
”Voin joskus näyttää jos satumme yhdessä sinne päin kulkemaan”, tyttö lisäsi vielä perään ja laittoi taas haarukallisen suuhunsa, ja sen nielaistuaan tuo kysyi Pepeltä saman kysymyksen, että missä tuo asui.

”Onko sinulla muuten sisaruksia?” Sammie sitten kysyi ehtken kuluttua kulmat hiukan koholla. Toisen vastauksen jälkeen tyttö kertoi että hänen lisäkseen perheeseen kuului pikkusisko ja –veli. Pari vuotta nuorempi se ensimmäinen ja jälkimmäinen vasta viiden. Sammie rakasti sisaruksiaan mahdottomasti ja halusi olla heille hyvänä esikuvana, vaikka tytön maine olikin joskus vähän vaakalaudalla sisarustenkin edessä. Tai no, eihän Maui ymmärtänyt mitään siitä kuinka Sammie tuli joskus viikonloppujen viimeisinä päivinä krapulassa kotiin, mutta kuitenkin...
”Esikoisena sitä yrittää olla edes vähän mallina pienemmille”, Sammie sitten alkoi toistaa ajatuksiaan ääneen.
”Joskus se ei vain aina onnistu”, tyttö naurahti vielä perään.

Ruokalautanen tyhjentyi ihmeen nopeasti ja Sammie huomasi nälkänsä melkein häipyneen. Tuo kuitenkin otti vielä pari palaa leivästä ennen kuin joutui myöntämään ettei jaksanut syödä sitä. Tuo huokaisi syvään ja alkoi siten juomaan hiljaksiin maidon loppuja lasistaan.

Tuo oli totta, siis se, että harvempi klikkiläinen arvostaisi toistaan. Ja jako parempiin ja huonoihin, se sai aina pienen turhautuneen huokauksen karkaamaan huulien välistä. Penelopen mielestä ihmisiä ei saisi luokitella tuolla tavalla, se oli julmaa ja armotonta. Ne, ketkä luokiteltiin huonoiksi, heitä kohdeltiin hyvin huonosti. Kuten heidän koulussaan nörtit olivat esimerkki huonosti kohdelluista ihmisistä.
"En vain osaa ymmärtää sitä", tyttö totesi ajatuksissaan ja hiljentyi. Tästä asiasta he tuskin enää jatkaisivat.

Eivätkä he jatkaneetkaan. Sammie kertoi, missä päin San Diegoa asui ja Penelope innostui ajatuksesta, että tyttö voisi jopa joskus näyttääkin, missä oikein asuin.
"Joo, mikä ettei", punapää vastasi iloisena ja pisti ruokaa suuhunsa.
"Hmm.. Mitenhän sen selittäisin.. No, tiedätkö tuolla harjulla olevan omakotitaloalueen?" tyttö osoitti sormellaan, missä päin kyseinen harju sijaitsi suurinpiirtein.
"Siellä päin", Pepe selitti ja tunsi itsensä hyvin typeräksi. Olipa taas hienosti selitetty, mutta ehkä Sammie nyt ainakin jonkinlaisen käsityksen siitä sai. Ja jos toinen osasi päätellä asuinpaikan tajusi toinen myös sen, että Pepen perhe oli melko rikas.

"Joo, mullakin on pikkuveli", Penelope kertoi sitten, kun oli kuunnellut Sammien kertomusta perheestään. Pepe naurahti ymmärtäväisesti, kun toinen totesi, että joskus esimerkkinä oleminen oli vaikeaa.
"Sanos muuta! Olen yrittänyt opettaa Peterille asioita elämästä, mutta välillä minä itse onnistun tyrimään ja Peter on joutunut näkemään ja kuulemaan", cheeleader totesi pudistellessaan huvittuneena päätään. Voi, monet kerrat Pepe oli saanut kuulla läksytystä äidiltään ja suurin osa niistä läksytyksistä olivat tosin aivan tarpeettomia. Peter varmasti kuuli aina, kun äiti huusi tyttärelleen, sillä äiti osasi huutaa melko kovaäänisesti.

Pepekin sai ateriansa syödyksi, tosin hän joutui hieman jättämään ruokaa lautaselleen, sillä se kohta kalasta oli maistunut jotenkin oudolta. Punapää hörppäsi maitoa suuhunsa ja toivoi sen huuhtovan epämiellyttävän maun suusta.
"Onko sinulla mitä ainetta seuraavaksi?" Penelope puhui sitten ja siirsi hymyilevät kasvonsa Sammien puoleen.
"Minulla taitaa olla... Maantietoa?" cheerleader nauroi ja yritti muistella, oliko hänellä oikeasti maantietoa nyt.

/nonnih sori nyt kesti sitten vähän pitempään kun oli tosiaan joulukuu pientä häröilemistä:''D/

Maliana "Sammie" Tifft

Sammie laittoi ruokaa suuhunsa mutta seurasi katseellaan Penelopen sormea joka osoitti sinne päin missä tyttö asuisi. Sammie mietti hetken ja kelasi mielessään kuvi San Diegon kotitaloalueista, kunnes uskoi olevansa oikeilla jäljillä ja nyökkäsi sitten hymyillen. Sitten tyttö otti kulauksen maidostaan ja oli valmiina sanomaan jotakin.
"Eräs tuttuni taitaa asua samoilla kulmilla", Sammie sitten sanoi hetken kuluttua.
Tuttu ja tuttu, Sammie tiesi vain nimet, kasvot ja osoitteen ja se jäikin siihen. Ja talonkin tyttö muisti vain hämärästi jonkun perjantain väliltä, mutta hän oli varma että se ainakin oli siellä päin minne Penelope oli juuri näyttänyt.

"Aijaa", Sammie hymyili ja otti maidostaan taas kulauksen kun kuunteli Pepen selitystä pikkuveljestään ja esimerkkinä olemista, nyökäten sitten perään ja hymähtäen huvittuneena.
"Niin minkähän ikäien veljesi mahtaa olla?" Sammie kysyi sitten, sillä jos Peter sattui olemaan samaa ikäluokkaa Mailan kanssa, pikkusisko saattaisi tuntea pojan. Sammie päätti kysäistä sitä kotiin päästyään.

Sammie asetteli ruokailutarvikkeet tarjottimelle saatuaan joutua loputkin maidosta juotua. Sitten tuo nyökkäsi lyhyesti Penelopelle ja alkoi muodostaa lukujärjestystä päänsä sisällä yrittäen muistaa, minkä aineen tunti olisi seuraavaksi vuorossa. Tytöllä oli vahva tunne siitä, että jotakin valinnaista.
"Taidan pistäytyä ensi tunniksi esiintymislavalle", Sammie sitten naurahti kun oli melko varma että heti ruokailun jälkeen alkaisi draaman kaksoistunti. Tyttö vielä selvensi Pepelle että kyseessä oli näyttelemistä ja kertoi vielä että pääsisi sen jälkeen kotiin.
"Milloin sä pääset kotiin?" Sammie sitten kysyi alkaen pikku hiljaa nousta tuoliltaan ja ottaen sitten tarjottimen käteensä, odottaen Penelopea.

Astioiden palautuspisteeseen oli kertynyt jonkinlainen jono jo, mutta melko ripakasti tytöt pääsivät astiansa palauttamaan ja Sammie kiitti ruoasta tiskien kanssa hääräävää keittiön tätiä.
Kun tytöt pääsivät käytävälle, Sammie kääntyi Penelopeen päin.
"Oli muuten todella hauska tutustua", tyttö nauroi ja ojensi kätensä Penelopelle.
"Toivottavasti nähdään taas pian", tuo vielä hymyili, heilautti kättään ja lähti sitten kohti lokeroaan, jonne voisi heittää ylimääräiset tavaransa draamatuntien ajaksi.

/pelasin nyt Sammien siis ulos, mutta näillähän voisi lähteä kehittelemään jotakin peliä kouluajan ulkopuolellekin?=)/

//Joo, ei haittaa :-)

"Veljeni on 10-vuotias. Hän on pyörätuolissa", Penelope vastasi toiselle ja samalla paljastikin hieman henkilökohtaisemman asian Malianalle. Harva tiesi, että punapään veli oli pyörätuolissa, sillä se aihe ei ollut kovin mieluisa tälle cheerleaderille, joka koki tunnontuskia tästä aiheesta.
Pepe alkoi myös siistiä tarjotintaansa, sillä he olivat hiljalleen tekemässä lähtöä.
"Ai, draamaa", tyttö totesi Malianalle ja hymyili kannustavasti. Penelopekin oli ensimmäiselle luokalle mennessään harkinnut draaman ottamista, mutta musiikista ja liikunnasta kertyneet kurssit olivat täyttäneet hänen lukujärjestystään niin paljon, ettei tilaa juuri ylimääräiseen ollut. Draamasta oli siis jouduttu luopumaan, mutta ei sillä loppujen lopuksi ollut niin paljon väliä, että tyttö olisi siitä pahemmin masentunut.

"Ömm.." Penelope mutisi mietteliäästi, kun Sammie kysyi, milloin tyttö pääsisi kotiin.
"Kolmelta luulisin", punapää vastasi hatarasti ja naurahti vastaukselleen. Niin, olisi kai syytä tutkailla lukujärjestystä hieman tarkemmin.
"Mulla on tosiaan vielä maantietoa ja musiikkia", tyttö kertoi ja hymyili tuttuun tyyliinsä asettaessaan tarjottimella olevat tavarat oikeisiin paikkoihin astioiden palautuspisteellä.

Tytöt pääsivät käytävälle, ja silloin Sammie kertoi olleen hauska tutustua. Penelope naurahti heleästi ja tarttui tumman tytön käteen kevyesti.
"Samoin. En olisi uskonut, että saisin vielä uusia ystäviä täältä", Pepe sanoi naurunsa seasta ja hymyili aurinkoisesti, kun toinen toivoi heidän näkevän pian. Punapää nyökkäsi hymyillen.
"Eiköhän me nähdä, ainakin seuraavissa harjoituksissa viimeistään", cheerleader totesi ja sitten heilautti toiselle kättä, kun Sammie oli lähtemässä omille teilleen.
Penelope lähti jatkamaan omaa matkaansa kohti maantiedon luokkaa. Hän oli hyvin iloinen siitä, että oli tutustunut Malianaan. Tyttö oli vaikuttanut hyvin mukavalta ja ystävälliseltä, ja sellaiset ihmiset tuntuivat olevan hyvin harvassa!

// Joo, otetaan vain uusi peli sitten joskus :-)
The End :-)