And better is bigger //Nova!//

Kimbra huokaisi hymyillen iloisesti itsekseen. Hänen vihreät silmänsä tarkkailivat kaupungin katuja, kun neitokainen asteli kokoajan tummumassa myöhäissyksyn illassa. Kimillä ei ollut kiire minnekään, eikä hän edes tiennyt, minne oli menossa. Bruneten hiukset heilahtelivat hiukan kylmässä tuulessa ja välillä hiussortuvat eksyivät tytön kasvoille, jolloin vaaleat sormet siirsivät sortuvat pois kasvoilta.
Kimbralla oli yllään punertavanruskea takki, jonka alta pilkotti korkeakauluksinen harmaa neule, musta-valkoraidallinen minimekko, mustat hiukan paksummat sukkahousut ja ruskeat saapikkaat. Saappaiden korot kopisivat kevyesti päällystetyllä jalkakäytävällä, kun tyttö käveli katuvalojen värittämällä tiellä. Ilta oli kaunis, tuuli tuiversi mukavasti hiuksissa ja sai neidon hiukan värisemäänkin. Kuitenkaan hänellä ei ollut kylmä.

Ruskeatukkainen tyttö kääntyi kadunkulmasta oikealle ja ohitti yhden vaatekaupan, jonka jälkeen tuli pieni kaupunkipuisto. Puistossa näkyi olevan pari ihmistä, ne näkyivät vain tummina hahmoina mustien puiden seassa. Puistossa ei juuri ollut valoja, joten paikka oli aivan tumma. Kimbra jatkoi eteenpäin ja ylitti nyt kadun. Taas hänen vieressään vaihtui puodit ja kahvilat. Jotkut kahviloista oli kiinni, jotkut taas näyttivät liian baarimaisilta tytön makuun. Häntä ei huvittanut mennä kirjoittamaan joidenkin kännissä olevien miesten seuraan. Tai tekemään mitään muutakaan, ellei tahtonut menettää neitsyyttään huonolla maulla höystettynä. Kimbra irvisti ajatukselleen, ei kuulostanut kovin houkuttelevalta, täytyi myöntää.
Hän jatkoi askellusta nauttien hiljaisuudesta ja rauhasta. Tai, ei keskustassa nyt kovin hiljaista ja rauhallista ollut, mutta ei tyttö missään täysin elottomassa paikassa edes halunnut olla. Tämä oli hänelle aivan tarpeeksi hiljaista ja rauhallista.

//Eli Novaa tänne… Ja otsikko ei nyt kuulu tähän yhtään mitenkään..//

Hiljaisen kävelykadun äänettömyyden rikkoi autopellin koliseva ääni kun lyhyt tukkainen tyttö juokse konepellin kautta katolle ja hyppäsi sieltä voltin kautta alas.
Tyttö oli Erica Haughton, Astonin kakkosluokan pahistyttö joka oli lähtenyt harrastamaan parkouria syksyiseen kaupunkiin, se oli tämän neidon tapa paeta rankkaa maailmaa. Pakottaa itsensä yhä rankempii ja parempiin suorituksiin ja parkour jonka tarkoituksena on pyrkiä liikkumaan mahdollisimman suoraan paikasta A paikkaan B. Parkourissa pyritään innovatiiviseen ja katkeamattomaan sulavaan liikkeeseen. Kyseinen laji oli varsin mieleinen Ericalle.

Hetki oli pakko pitää taukoa hyppimisestä ja juoksusta, hän oikoi hiukan vinoon mennyttä paitaansa ja katseli maisemia. Eri huomasi kauempana pienen sillan jolta olisi hauska hypätä alas, jolloin hän kimpaisi taasen juoksuun kohti sillan keskimmäistä katulamppuea ja tarttu tiukasti sen metallisen varteen kiinni heilauttaen jäntevää kehoaan muutaman kerran tämän ympäri ja kun keho oli sillan reunan ulkopuolella hän päästi otteensa kirpoamaan ja tippui alaspäin.

Kimbra käveli juuri sillan alla kun Erican jalat osuivat sulavasti asfalttiin ja kuin hidastetusta filmistä hänen kehonsa painui maatakohden päätyen kyykkyyn,kroppa jalkojen päällä. Sormet koskettivat kylmää pintaa.
Tyttö nousi ylös, selkä suorana ja pudisteli hieman vaatteitaan.
Henkäys kuului hänen takanaan jolloin Erica kääntyi katsomaan selkänsä taane oliko juuri meinannut loikata jonkun päälle ja katseet kohtasivat Kimbran kanssa. Erican ruskeat silmät, Kimbran vihreitä silmiä vasten eikä hän voinut olla kysymättä:
"sori, pelästytinkö mä sut?"

Brunette nautti hiljaisuudesta lähestyessään pienen sillan alikulkua. Tasaisin välein valoa antavat katuvalot jäivät taakse, kun tyttö ohitti niitä. Neitokainen piti kämmeniään takkinsa taskussa, sillä hänellä ei ollut hanskoja mukana ja oli kuitenkin sen verran viileää, ettei paljas käsi tykännyt. Kimbra oli juuri poiminut hiukan pussimaisesta olkalaukustaan mp3-soittimensa ja kuuntelikin nyt musiikkia, suhteellisen hiljaisella kuitenkin. Jalat kuljettivat neitokaista hitaasti eteenpäin, kohti siltaa. Sitten varjo lankesi tytön ylle, kun tämä astui sillan alle. Tuuli ei enää käynyt ruskeissa hiuksissa, kun Kimbra askelsi sillan alitse.

Samassa, kun tyttö meinasi päästä sillan alta, jokin putosi maahan, aivan hänen eteensä. Vihreät silmät kaventuivat, kun neitokainen tajusi sen olevan toinen tyttö. Hän kallisti päätään, kun toinen nousi ylös, selkä häneen päin ja Kimbra vapautti ilmat keuhkoistaan, sillä oli säikähtänyt niin, että hengitys oli katkennut. Toinen kääntyi häntä kohden ja toisen ruskeat silmät kohtasivat bruneten katseen. Toinen tyttö kysyi, oliko hän pelästyttänyt Kimbran. Varovasti Kimbra naurahti, hänen silmänsä paljastivat tytön. Tai, ei hän tiennyt, näkikö toinen kunnolla häntä, kun kerran tyttö oli vielä sillan varjossa, mutta jos näki, niin vihreistä silmistä olisi helposti nähnyt pelästyneen katseen ja epävarmuuden. Vaaleat sormet tunkeutuivat hämmentyneinä ruskeisiin hiuksiin.
”Ai, että pelästytitkö? Suoraan sanottuna”, Kimbra sanoi yrittäen uudelleen naurahtaa, sävyssä oli kuitenkin edelleen pelokkuutta. Tytön sydän takoi yhä liian nopeasti, eikä brunette tykännyt siitä, joten hän veti kunnolla ilmaa keuhkoihinsa rauhoitellen ajatuksissaan itseään.
”Tipahditko sinä taivaalta, vai mitä?” neitokainen kysyi hymyillen jo hiukan.

Ilmaloikan aikana tämän lyhyiksi kynityt hiukset huojuivat ilmassa ja etsi sopivaa asentoa jaloilleen ottaa kova maa vastaan.
Erican katse kiersi edessään henkeään haukkovan tytön päästä varpaisiin arvioivasti, Erica kyllä huomasi katulampun valon osuessa heikosti Kimbran kasvoille, että toinen oli pelästynyt jonkun verran ainakin ja hymyili huvittuneesti. Brunette saisi kiittää onneaan, että tänään Ericalla oli kaikki hyvin; Herättiin oikealla jalalla, aamurutiinit olivat sujuneet kuten pitikin ja kukaan ei ollut tullut ärsyttämään häntä päivällä. Harvinaista!
Tämän vastaukselle todettiin vaan jaajaa,ei ollut tarkoitus- ja hän alkoi venyttelemään hiukan, eiväthän lihakset saisi maitohapottua liikaa tai revähtää.

Että oliko Erica tipahtanut taivaalta? Kysymys sai hänet naurahtamaan, mutta vain hyväntahtoisesti, hiukan sarkastisena ihmisenä hänen oli pakko vastata kysymykseen : "Joo-o, mä olin just iltalennolla...."
Hän tarkasteli ensin tytön reaktiota, mutta ei aikonut pilata hyvää fiilistä pahoittamalla jonkun toisen mieltä, joten Erica korjasi lauseensa kunnollisella vastauksella
"No ei sentään,vaikka se siistiä olisikin, mutta jaa...kaipa sitä voisi kai tippumiseksikin sanoa, mutta olin vain päivittäisellä parkour-lenkillä.." Ja taas hymyiltiin ystävälliseen sävyyn toiselle tytölle
Nimi on Erica Haughton esittäydyttiin toiselle brunetelle ja ojennettiin kättä samalla kun kysyttiin Kimbran nimeä, olisihan se kohteliasta puhua toisesta nimellä, jos tästä nyt sattuisi tulemaan joku hiukan pidempikin keskustelu tuokio.

Toisen katse näytti tarkkailevan Kimbraa arvioivasti, se ei tuntunut brunetesta kovinkaan mukavalta, mutta minkäs teet. Kuinka monta kertaa saat nähdä, kun tyttö hypähtää eteesi aivan kuin taivaalta tipahtaen? Tuskin se luku on kovinkaan suuri. Toinen alkoi näköjään hiukan venytellä.

Kimbra nauroi toisen sarkastiselle vastaukselle. Justiinsa juu, hän hymyili vähän, sarkasmi oli jossain määrin mukavaa. Ja onneksi toinen antoi vielä kunnollisen vastauksen. Päivittäin parkou-lenkki? Kim nosti hiukan kulmiaan kiinnostuneen yllättyneenä.
”Vai harrastat sinä parkouria? Enpä monesti tapaa sen lajin harrastajia”, Kimbra totesi hymyillen ystävällisesti. Tyttö oli kuullut tuosta lajista, jota voisi vähän pitää ihmisten agilityna, paitsi että se oli ihan oman tahdon mukaista, kun taas koiran piti seurata tarkkaan omistajaansa ennalta määrätyn radan suorittaakseen.
”Kimbra, Kimbra Watson”, Kimbra esittäytyi ja tarttui toisen ojennettuun käteen puristaen sitä hiukan. Tyttö ihmetteli hiukan tapaa, sillä monestikaan hän ei puristanut kenenkään kättä ensi kerran tavatessaan, varsinkaan vapaa-ajalla. Toki arvostetut henkilöt olivat aivan eri juttu.

”Harrastat siis parkouria. Harrastatko muutakin taidokasta urheilulajia?” Kimbra tiedusteli hymyillen ja siirsi tuulen viren heilauttamat hiukset pois kasvoiltaan katsellen toista. Ericalla oli lyhyet tuuheannäköiset hiukset. Ne sopivat tytölle bruneten mielestä hyvin. Hän näytti aivan joltain menevältä sporttitytöltä.

Veri kiersi kohisten tytön suonissa ja sen aiheuttama adrealiini sai hänet hengästymään. Hänen oli otettava nyt hiukan rauhallisemmin jos mielisi huomenna mennä kouluun eikä nukkua koko päivää.
Pikainen silmäys miltä tyttö näytti ja pikainen arvio millainen luonne tämä saattaisi olla. Normaali naapurstontyttö tämä näyttäisi olevan, mutta toisaalta taas ei sitä ikinä tiedä.. Kimbra näytti hieman kiusaantuneelta kun Erican katse kävi tätä läpi jolloin hän jätti toisen rauhaan ja keskittyi katselemaan milloin minnekin.

Toista näytti naurattavan tämän vastaus jolloin hänen virneensä pysyi kasvoilla, toinen ei ainakaan vaikuttanut herkkänokkaiselta. Hyvä. Sellaiset kun eivät tämän tyttösen kanssa kauaa pärjänneet.
Tätä vierasta brunettea tuntui kiinnostavan hänen harrastuksensa, se oli ihan hauskaa, koska kovinkaan moni ei ollut udellut tästä tytöstä enempää. Ja hän oli oikeassa siinä suhteessa ettei kovinkaan moni tätä lajia harrastanut, olihan näitä muutama mutta massailmiötä siitä ei vielä ole tullut.
Todettiin brunetelle, että oli mukava tavata.

"no..en mä muuta kuin parkouria, kuntosalia ja sellasta itsepuolustuslajia kuin grav magaa.." Hän huomasi ettei kyseinen laji kertonut mitään tälle, joten hän korjasi hiukan: "se on sellanen israelilainen taistelulaji...wikipedia on ihan jees väline.." ja naurahti perään.
Menevä sporttityttö Erica olikin, hänellä oli harvinaisen hyvä kunto eikä mitään ylimääräistä missään. Lautahan hän oli,mutta eipä se tuntunut tyttöä haittaavan.

”Niin, todella”, Kimbra hymyili vastaten toisen toteamukselle. Tyttö kallisti hiukan päätään, kun toinen alkoi vastata tämän kysymykseensä. Anteeksi mikä? hän ajatteli kuullessaan itsepuolustuslajista grav magasta. Se oli neidolle täyttä hepreaa, eikä sanonut brunetelle mitään, paitsi sen, että se oli itsepuolustuslaji, kun kerran Erica sen sanoi. Jos Kimbralta olisi kysytty, että mikä on grav maga, tämä olisi vain aukonut suutaan sanattomana ja todennut lopulta, ettei osannut vastata, eikä ollut edes koskaan kuullut sellaista sanaa.
”Jep, niin varmasti”, Kimbra naurahti toisen sanoessa wikipediasta ja hymyili. Hän yritti miettiä kuinka vanha Erica oli. Tyttö näytti jotenkin etäisesti tutulta. Kaupungissa nähdyt ihmiset tuskin kovin helpolla jäivät neitokaisen päähän, joten tämä alkoi miettiä, olikohan toinen kenties samasta koulusta, kuin hänkin. Siis Astonista? Ainakin Erica tuntui asuvan täällä, kovin monet täällä vierailevat tuskin harrastivat ihan missä vain parkouria.

Tyttö mietti hetken, ennen kuin avasi suunsa.
”Öö… Et varmaan halua jäädä paikallesi, joten… kävelläänkö vähän?” Kimbra kysyi sitten, sillä tahtoi tutustua Ericaan. Tyttö vaikutti ihan mukavalta persoonalta, ainakin erikoiselta ja mielenkiintoiselta. Brunette tavoitteli toisen katsetta ja asteli sitten toisen ohitse olettaen, että tämä tulisi.
”Tunnut jotenkin hiukan tutulta. En kai ole nähnyt sinua jossain? Koulussa? Käyn nimittäin Astonia…” Kimbra hiukan takelteli sanoissaan ja häntä hävetti vähän, ettei osannut muotoilla kysymystään yhtään sen paremmin. Tyttö puri hiukan huultaan vilkaisten sitten Ericaan.

//varoitus: teksti saattaa olla aika paskaa kun kirjoitan sitä suuren väsymyksen ja vitutuksen vallassa!

Tällä ei selkeästikään ollut mitään hajua mikä oli grav maga, hahaa. No, eipä se niin kauhean yleinen ollutkaan jos verrattiin johonkin karateen tai nyrkkeilyyn, kaikki tiesivät mitä ne oli.
Toisen reaktio oli silti aika hauska.
Mitäs toinen nyt naurahti? Totta se oli. Vitsillä se tietty oli sanottu ja Erica virnuili hiukan. Tällä hetkellä Kimbra ei tuonut mieleen, olisiko nähnyt tuon jossain, mutta veikkaisi tuon kuuluvan astoniin jos sillä hetkellä miettisi kuinka vanha tuo on tai minne kuuluu. Hän ei ollut nähnyt Kimbraa ennen ja kyllähän täällä nyt muitakin kouluja oli kuin aston.

”Öö… Et varmaan halua jäädä paikallesi, joten… kävelläänkö vähän?” Kuului tytön suusta. Tahtoiko hän lähteä kävelemään? No,ei hänellä muutakaan tekemistä ollut, parkour ei katoaisi minnekään, mutta tuo uusi tuttavuus saattaisi. "No mikäs siinä, voidaan me lähteekkin."
Kimbran katse koitti tavoitella hänen silmiään jolloin Erica vastasi tämän katseeseen omallaan samalla kun lähti kävelemään toisen perään ja tavoittaen tämän vierelleen. Astoniako? Tyttö kävi siis samaa koulau kuin hän.
"Joo-o, kyllähän mä astonia käy. oon kakkosluokkalainen, ja niin säkin ilmeisimminkin. Millä luokalla sä oot?" Tyttö kysyi, eikä välittänyt toisen takeltelemisesta.

Kimbra hymyili helpottuneena, että toinen myöntyi hänen ehdotukseensa. Ei hän kovin usein pyytänyt juuri törmäämäänsä ihmistä kävelemään kanssaan ja tämä oli brunetelle uusi tilanne. Tytöstä oli mukavaa, että hän oli törmännyt johonkuhun ja vieläpä kiinnostavaan persoonaan. Ehkäpä Ericasta tulisi hänelle jopa ystävä? Se olisi mukava juttu.
Kun toinen kertoi, että tämä tosiaan kävi Astonia, Kimbra nyökkäsi hymyillen. Hän oli siis arvellut oikein, koulussa tyttö oli varmastikin nähnyt toisen. Eipä se kovin ihme ollut, eihän koulussa nyt silmät kiinni kuljettu, ei ainakaan yleensä.
”Olen vasta ensimmäisellä”, Kim vastasi Erican kysymykseen ja käänsi katseensa takaisin vierellään astelevaan tyttöön.

Hetken tyttö oli vaiti, miksi ihmeessä hän aina törmäsi vanhempiluokkalaisiin vapaa-ajallaan? Hän ei juuri törmännyt ykkösluokkalaisiin, mikä oli välillä vähän hölmöä, mutta eipä Kimbra siitä niin välittänyt, kuinka vanha toinen oli.
”Sulla on muuten kivannäköiset hiukset”, brunette sanoi hymyillen ja oli iloinen, että sai sen nyt sanottua. Hän totisesti piti toisen hiuksista, ne näyttivät hyvältä, Ericalla, Kimbralle ne eivät niinkään olisi varmaan sopineet.

aahahhhaa...sain sikainfluenssa rokotten tänään ja käsi on niin kipee että,kuumekin nousee...;w;

Rauhallisesti tallustellen tämä vaaleanruskea tukkainen tyttö pysytteli Kimbran vierellä samalla maisemia katsellen. Harvemmin kukaan nyt oli pyytänyt Ericaa lähtemään kanssaan kävelemään sen sijaan, että huutaisivat tätä häipään ihmisiä peläyttämästä..
Ei, tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta. Ihan mukavaa se näinkin päin oli.. Ja ei tässä parempakaan tekemistä ollut.
Nyökkäyksestä päätellen Erica oli aavistellut oikein kun luuli tämän brunetenkin käyvän astonia, kukapa hiemankin rikas ihminen ei kävisi? Toinen oli siis ensimmäisellä luokalla, mihinköhän tuomiopäivän klikkiin tyttö mahtoi kuulua? Ja mitäköhän tapahtuisi jos kävisi ilmi, että Erica itse ei kuulunut niihin kermalaisiin? mahtaisikohan hän lentää kuin leppäkeihäs kun kävisi ilmi, että hän on karkea kapinallinen? Siinä mitattaisiin Kimbran luonnetta.

”Sulla on muuten kivannäköiset hiukset” ... Oliko tyttö tuo juuri kehunut hänrn harakanpesäänsä? Hiukan hämmästystä kasvoillaan hän haroi vaistonmaisesti tukkaansa kun oli ollut varma, että se näyttäisi kauhealta monen ilmalennon ja vielä hikoilun jälkeen. Mutta kehu tuntui silti ihan kivalta, luonteesta riippuen jokainen ihminen varmasti piti siitä, että häntä kehuttiin.
Erica tarkasteli suklaanruskea hiuksista tyttöä hiukan aikaa ja tämän tukkaa, se oli myös todella mukavan näköinen. Kuin myös vastasi Erica ja kiitti tällä tavalla toisen kehuista.

Kimbra hymyili hiukan. Toinen ei suoraan lausunut kiitosta, vaan ne löytyivät hänen sanojensa taustalta. Brunette arveli, että toinen saattaisi kuulua johonkin kapinalliseen klikkiin, astonissa. Ainakin tämän sanojen perusteella, tämä ei ollut mikään nöyristelevä nörtti, mikä hän nyt ei muutenkaan voisi olla, ainakaan ulkonäöstä päätellen. Kerman keikistelijät olisivat varmasti lausuneet ylimieliset kiitoksensa, eivätkä he näyttäneet tuollaiselta, sporttisen… rennolta.

Tyttö asteli vaitonaisena Erican vierellä. Hän mietti, pitäisikö sanoa jotain, sillä ei tiennyt, pitikö toinen vaitonaisuudesta, vai enemmän puheliaisuudesta.
”Kun kerran käyt astonia… Mitä pidät koulusta? Onko sinulla lempiainetta?” Kimbra kysyi ja vilkaisi sitten toiseen katsoen, miten tämä reagoisi. Jos hän pitäisi hetken puheenaiheen koulussa, vaikkei se ollutkaan tytön lempipuheenaiheita, hänen ei tarvitsisi pelätä ihan heti putoavansa kärryiltä. Kimbra hymyili hiukan kääntäen katseensa pimeään iltaan ja seuraten jalkojensa liikettä, joka kuljetti häntä eteenpäin tasaista vauhtia.

//Anteeks, kun kesti, mut on ollut hiukan kiirettä ja inspiskin katos, mutta nyt aktivoidun, kun inspiskin näyttää palanneen. : )//

Hengitys oli jo tasantunut ja pulssi normaalina, aivoissa vilissyt endorfiini oli loppunut ja kulunut normaalille tasolle vauhdin loputtua, se harmitti hiukan, sillä aina kun hän oli kovassa vauhdissa, niin että oli keskityttävä vain juoksemaan tiensä yli esteiden vauhti ja huuma tuntuu upealt, se polttaa mielen tyhjäksi ja kaikki muu unohtuu. No, sen tunteen hän saisi vielä myöhemminkin, nyt oli ihan hyvä levätä, varsinkin kun Ericalla oli paha tapa ampua yli ja kuluttaa itsensä aivan loppuun.

Hänellä oli pidempien jalkojen ansiosta hitaampi tahti kuin lyhyemmällä Kimbralla, jolla taisi olla pieni ongelmia pysyä Erican ''rauhallisessa'' tahdissa, joten hänen oli hidastettava hiukan.
Mitä pidät koulusta?
Voi,voi...Mistä Erica oiekin aloittaisikaan? Se oli surkea läävä jossa oli kusipäisiä,kiimaisia,tyhjäpäisiä ja julmia ihmisiä. Hän vihasi astonia, hän vihasi asua San Diegossa, ei, hän ei pitänyt astonista.
"En mä oikeen tykkää... Hmm..on, hyppytunnit.." Hän virnisti ja katsahti Kimbran silmiin. Yleisen kohteliaisuuden ja tutustumisen nimessä vähintääkin kyllä hänenkin kuuluisi kysyä tuo sama kysymys pitkähiuksisemmalta tytöltä.
"Entäs sä sitten? tykkäätkö sä olla täällä, tai onko sulla lempiainetta?"

Kimbra oli iloinen, kun toinen hidasti vielä hiukan, joten hänen ei tarvinnut mennä niin kovaa. Tyttö oli huomaavinaan toisen inhoa, kun tämä kuuli bruneten esittämän kysymyksen. Tuli selväksi, Erica ei pitänyt astonista, minkä tyttö vahvistikin sanoillaan. Kimbra naurahti toisen vastaukselle.
”Noo… Välillä ei jaksa keskittyä siihen, siis kouluun, mutta muuten se on ihan okei. Ainakin joitain kiinnostavia persoonia sieltä löytyy, vaikken mitään suurta kaveripiiriä omistakaan, olen enemmänkin omissa oloissani. Lempiaineeni on äidinkieli, sillä rakastan kirjoittamista. Haaveilen kovasti kirjailijan tai toimittajan urasta”, tyttö paljasti hymyillen.

Kirjoittaminen oli bruneten intohimo. Hän oli jo nuorena löytänyt sen omaksi jutukseen, eikä innon laantumista ollut tiedossa. Ei todellakaan, neitokainen aikoi kirjailijaksi, se oli aivan selvä.
”Oletko miettinyt, miksi aiot isona?” Kimbra keksi kysyä, kun ajatuksensa olivat menneet omaan tulevaan ammattiinsa. Tai ainakin se oli näillä näkymin hänen tuleva ammattinsa.

Aina ei Erica muistanut, että hänellä oli aika nopea kävelytahti ja pitäisi hiukan hidastaa, mutta tällä kertaa hän onneksi muisti kun toinen puhui koko ajan niin tämän läsnäolo ei päässyt unohtumaan.
Hän ei tosiaankaan pitänyt astonista, se ei ollut sopiva paikka hänelle.. Eivätkä ne ihmiset sopineet hänelle. Mutta vuosi. Vielä vuosi ja hän pääsisi pois sieltä... Hän voisi vaikka muuttaa yksinään jonnekin...
Vaikka ulkomaille?
Hän nyökkäili mitään sanomatta toisen pidemmälle vastaukselle. Tämä siis piti kirjoittamisesta? Ja jos hän haveili kirjoittajan urasta, niin kaipa tyttö oli edes jonkin sortin hyvä siinä kun meni sellaistesta haaveilemaan ellei ollut tyhjäpää.

”Oletko miettinyt, miksi aiot isona?” Ei Erica ollut sitä koskaan miettinyt ja nyt tämä yllättävä kysymys sai hänet mietteliääksi, sillä lyhyt hiuksisella ei tosiaankaan ollut mitään unelma-ammattia.
"Eipä mulla sellasta koskaan ole ollut ja luulenpa ettei sellasta varmaan tulekkaan vielä pitkään aikaan.."
Hän sanoi lopulta jonkun aikaa mietittyään.
Erica käänsi päätään Kimbraa kohden ja tarkasteli tätä jostain syystä katsellaan kuin arvioiden millainen ihminen tämä oli.

//sori kun kesti mulla on ollu inspiraation puute ://..ja on kyllä hiukan edelleen

Kimbra huomasi, että hänen kysymyksensä sai toisen mietteliääksi. Ericalla ei siis ollut erityistä haavetta. Se oli sinällänsä surku, mutta kovin tavallista, sillä tuskin kovin moni tiesi lukioikäisenä, että mitä halusi tehdä koko elämänsä ajan. Tai, ainakin koko työikänsä ajan. Ja sehän oli aika pitkä ajanjakso, joten työn kannatti olla kiinnostava.
Kimbra nyökkäsi hymyillen toisen vastaukselle, jonka Erica sanoi jonkin ajan miettimisen jälkeen. Vihertävät silmät katselivat tummaa iltaa, mutta kääntyivät sitten Ericaan, kun brunette huomasi toisen tarkastelevan itseään arvioivan näköisenä. Tyttö tunsi pientä vaivautumisen tunnetta, sillä kovin usein häntä ei tarkasteltu noin. Kimbra antoi katseensa harhailla pois tuosta lyhyttukkaisesta tytöstä ja keskitti katseensa edessään olevaan maahan. Vaalea kämmen nousi hieman pörröttämään ruskeaa hiuspehkoa ja siirtämään silmille eksyneet sortuvat pois.

Hän risti käsivartensa rintakehän päälle, kun tuuli tuiversi tytön hiuksiin ja takkiin. Jalat värähtivät hieman, huomaamattomasti, kylmästä ilmavirrasta. Kimbra puristi sormensa takin taskuihin ja painoi kyynärpäänsä kylkiinsä hieman inhoten tuota kylmää tuulta. Hän päästi syvän henkäyksen karkaamaan huuliensa välistä ja tyttö räpäytti silmiään. Oikean silmän nurkasta vierähti kuuma, suolainen kyynel tuulen vaikutuksesta. Se vieri posken ylitse ja tipahti neuleen villojen sekaan.

''Minne ajattelit, että ollaan menossa vai kävelläänkö me vaan?'' Erica ei voinut kieltää, eteikö tilanne olisi ollut hauska tai ainakin erikoinen. No hei, kuinka usein käy niin, että hyppäät sillalta jonkun tytön eteen joka kysyy sinua kävelemään kanssaan ja juttelette jotain randomia vain? Vielä hauskemmaksi asian teki se, että heillä ei tainnut olla mitään yhteistä? Saman koulun ja hiustenvärin lisäksi siis..
Vain kaksi toisilleen tuntematonta tyttöä, jotka sattuivat juttelemaan, puolittainen hymy koristi Erican kasvoja kun hän alkoi tätä miettimään.
Talvi oli mieluisaa aikaa tälle kuumaveriselle naisen alulle, häntä ei kylmännyt juurikaan, mitä nyt hiukkasen kipreästä ilmasta punoittavia kasvoja.
Sivusilmällä pahis tyttö huomasi, että Kimbran silmäkulmista tippui kyynel villapaidalle,
mutta kun niitä ei tippunut enempää ei toinen tainnut ainakaan itkeä. Siinä tapauksessa Erica olisi saattanut tuntea itsensä hiukan vaivauuneeksi, kun ei hänellä olisi ollut mitään hajua miksi toinen itkisi.

Tuuli tuiversi kylmästi hänen kapeita kasvojaan vasten ja silmät siristyivät hiukan, lyhyet hiukset menivät viimeistään nyt aivan täydellisesti sekaisin, mutta ei tuo tyttönen jaksanut niitä ruveta haromaan paremmin, ei se mitään hyödyttäisi kun tuuli niin pahukseksi.

//sori kun kesti taas ja on vähän tönkkö: //

Kimbra naurahti toisen kysymykselle. Jaa… Eipä hän ainakaan ollut ajatellut mitään erikoista. Tuo kohautti olkiaan, sillä ei tosiaankaan tiennyt vastausta Erican esittämään kysymykseen. Tyttö halusi ehkä jo taas päästä juoksemaan? Mistä sitä tiesi?
”En tiedä.. Ei minulla mitään erityistä määränpäätä ole, kunhan kuljeksin yksin täällä. Tai, ainakin ensin olin yksin, mutta nyt en tietenkään… Ihan sama minulle… Ajattelin, että… haluatko ehkä jo lähteä, vähän rivakammin?” Kimbra hymähti itselleen. Hänen niin mahtavat ja määrätietoiset selityksensä olivat päässeet taas vauhtiin. No jaa, hällä väliä sillä oli.
”Että jos tahdot, niin voit kyllä lähteä… En minä sinua pidättelemään ala”, tyttö hymyili hieman toiselle. Eihän brunette halunnut, että häntä alettaisiin keskeyttää, kun tämä kirjoittaisi ja olisi juuri päässyt vauhtiin. Se olisi kovin inhottavaa, mutta toisaalta ehkä vähän eri asia, sillä hän voisi kirjoittaa ja jutella samaan aikaan, mutta Erica nyt ei voinut harrastaa parkouria ja kävellä samalla Kimbran kanssa.

”Eikö sinulla ole yhtään kylmä?” tyttö kysyi naurahtaen. Oli huvittavaa, kun toinen ei näyttänyt huomaavankaan kylmää tuulta, joka sai bruneten värisemään inhosta ja kylmyydestä myös, totta kai!

//Samma täällä//

Vähän rivakammin? tyttö varmana meinasi halusiko Erica jo päästä lähtemään muille maille tytön luota, olkien kohautus oli vastaus. ''Kunhan vaan kysyin, sä kun palelet aika paljon tai ainakin siltä näyttää...'' todettiin samalla kun katseltiin eteenpäin katulampuujen valaisemaa kävelytietä.
Kello kahdeksan ruuhka oli jo ohitse joten kaikkialla oli taas kovin hiljaista ja rauhallista. Energisimmät ihmiset olivat lähteneet iltakävelyilleen joko rakkaidensa tai koiriensa kanssa, muutama auto tuli vastaan.
Oikein oli tyttö arvellut, kun siinä samassa toinen jatkoi lausettaan sanomalla, että Erica olisi vapaa lähtemään jos halusi.
''...Mä ehdin harrastaa parkouria muulloinkin, mutta harvemmin mulle tulee kukaan juttelee niin ehkä mä mielummin jään.'' todettiin lopulta, eikä tuolla lauseella kuitenkana oltu haettu mitään sääliä, hän pärjäsi yksin.

Vaiko kylmä? pahistyttöä nauratti hiukan ja pienoinen huvittunut hymähdys pääsiskin suupielistä. ''Ei, mä oon aika kuumaverinen ja oon Kanadasta niin siellä oli aika kylmää melkeen koko ajan joten oon tottunut.'' Rintaa röyhistettiin vitsillä ylpeäästi kuin se olisi jotain kovinkin uskomatonta kestää hyvin kylmää.

//sowwwy, jäi hiukan lyhyeks kun mun pitää kiiruhtaa takas puukoru-kurssille, mun pitää hakee vielä siimaa kaulakoruu varten Goro Shintamilta (meiän kuvisope) ja josko sitte pääsisin lähtee,muhaha.

Kimbra nyökkäsi toisen sanoille. Hän ihmetteli hieman, että miksei Ericalle tultu kovin usein juttelemaan. Tuo vaikutti niin rennolta ja mukavalta. Jotenkin se ei vain mennyt bruneten tajuntaan, että miksi hitossa Ericalle ei tultu juttelemaan. Mutta, oli mukavaa kuulla, että toinen tahtoi sentään jäädä Kimbran seuraan, sillä tyttö jo oli ajatellut olevansa kovin tylsä ja niin poispäin.
”Mukavaa kuulla, etten ainakaan täysin ole tylsistyttänyt sinua”, brunette totesi naurahtaen ja hymyillen.

Erica kertoi, että oli Kanadasta, joten oli tottunut kylmään ja oli kuumaverinen. Kim naurahti, kun toinen röyhisteli rintaansa vitsillä. Voi kun Kimbrakin olisi kuumaverinen, mutta ei, piti vain aina palella, jos ei ollut tarpeeksi lämmin sää tai tarpeeksi vaatetta yllä. Hän ei ollut matkustanut kovinkaan kauas, saatikka sellaiseen erikoiseen paikkaan, kuin Kanada.
”Millaista siellä Kanadassa niin kuin on? En ole koskaan käynyt niin kaukana. Siellä on varmaan paljon erilaisempaa, kuin täällä”, Kimbra katsoi Ericaan uteliaana. Häntä alkoi tosissaan kiinnostaa toisen menneisyys Kanadassa. Kuinkahan kauan tyttö oli asunut Kanadassa? brunette mietti, muttei vielä kysynyt asiaa.

//hups, mä muuten huomasin että Erica ja Lamia on vahingossa molemmat KanadastaxxDD

Toinen oli iloinen kun ei ollut tylsistyttänyt Ericaa, tyttö naurahti hiukan itselleen ja miksei hieman toisellekin.
Muutama auto ajoi heidän ohitseen ja niistä aiheutuva ilmavirta piiskaisi heidän kasvojaa ja molempien hiukset heilahtivat taaksepäin, Erille se tosin ei tehnyt paljon mitään, hiukset tosin menivät kaarelle kuin hän olisi ollut kakadu! Elikkäs aika huvittava näky, tyttö mutisi jotain, että kyllä sitä voisi hiukan hidastaa jalankulkijoiden kohdalla, mutta ei väksisin saatana ja ryhtyi sukimaan kakadu-harjaansa parempaan malliin.

Millaistako Kanadassa oli? Kaipa sen kaiken voisi tiivistää yhteen lauseesee ja melkeinpä yhteen sanaan, niminittäin; kylmää.
''No, sanotaan vaikka, että siellä on helvetin kylmä, mutta ihan hienoa kyllä, ei muuta voi sanoa... Meillä oli joskus mökki ihan metsässä, keskellä ei mitään ja se oli todella hienoa, harmitti kun muutettiin tänne ja mökki myytiin... Muutenkin, kun ystävät jäivät sinne..'' Hän oli todella ollut vihainen äidilleen siitä kun olivat muuttaneet pois.

//sori, tuli tosi lyhyt, mua huudetaan alas D:

Neitokainen värähti, kun muutama auto ajoi ohitse. Ilmavirta kipristeli tytön kasvoja ja tuon ruskeat hiukset heilahtivat minne sattui. Kimbra mutristi huuliaan tyytymättömänä. Pitkät hiukset olivat välillä niin ärsyttävät, kun ne saattoivat mennä ties minne ja niiden kuriin saaminen oli joskus melkeinpä mahdotonta. Hän katsahti hieman Ericaan, jonka lyhyet hiukset menivät kaarelle. Se sai tytön hieman hymyilemään huvittuneena, mutta tuo käänsi nopeasti katseensa pois ja kokosi hiuksiaan taakse, kuin aikoisi nostaa ne ponnarille, vaikkei hänellä ollutkaan hiuslenkkiä, ikävä kyllä, mukana. Sitten Kim siveli hiuksiaan, yrittäen saada ne tasoittumaan edes hieman.

Erican vastaus havahdutti tytön toisiin ajatuksiin, kun toinen alkoi kertoa, millaista Kanadassa oli. Kylmää, sen tyttö pystyikin jo arvaamaan siitä, mitä oli kuullut maantiedontunneilla. Mökki keskellä metsää, se kuulosti ihanalta Kimbran mielestä. Hänkin voisi hyvin asua metsän keskellä.
”Voin hyvin kuvitella, miltä tuntuu, kun täytyy jättää kaikki ystävät, ja muuttaa aivan erilaiseen kaupunkiin”, Kimbra sanoi hymyillen. Ei hänellä kovin suurta kokemusta ollut asiasta, mutta kirjoittamisen kautta tyttö oli oppinut asettumaan muiden nahkoihin ja näkemään asiaa heidän silmin.

//Mikäköhän Kanada-vimma sulla sitten on? : D//

Autoilija sai kiittää onneaan, ettei ollut satanut ja heidän kasvoilleen lentänyt vettä, sillä muuten Er olisi napannut lähimmän kiven käsiinsä ja viskonut suoraan auton perään, ei se vältämättä olisi osunut tarkoitettuun kohteeseensa, mutta pointti tuli perille.
Viimein tukkavärkki alkoi muistuttaa sitä mallia millä se äskenkin oli ollut, muutama hiustupsu kylläkin edelleen sojotti vallattomana sinne sun tänne.
Hän henkäisi hieman pyyhkiessään auton tuomaa likaista ilmavirtaa pois kasvoiltaan.

''Talvella oli kyllä tosi kaunista, varsinkin kun pääsi ajamaan koiravaljakon kanssa..'' Todettiin hiukkasen hymäillen, joskus pienenä heillä oli ollut husky, mutta isä oli vienyt sen mennessään, tuskimpa se hänellä enää oli, äijän ryökäle oli varmastikin vienyt sen kenneliin kun ei jaksanu kuunnella sen haukuntaa.
Maisemat olivat kaikkein lumoavinta, kevään kauneuteen puhjennut metsä oli niin upea.. Nyt kun tämä aihe tuli esille, tyttö huomasi miten kovasti kaipasikaan takaisin kotiin..

''Joo, se oli perseestä, mutta mjoo, ihan sama se mulle on..'' Todettiin kuivasti ja haukoteltiin hieman, Er, Er, Er.. Yöunet olivat taas jääneet vähäiselle.''Oletko sä sitten ihan, niinsanotusti syntyperäinen San Diegolainen, vai ulkopuolelta tullu?'' Katse kääntyi sitten pitkätukkaisen bruneten puoleen.
Keskustan kaupat tulivat nyt vastaan ja ruskeilla silmillään pahistyttö bongasikin sopivan oloisen kahvilan, jonka suuntaan tyttö osoitti peukalollaan. ''Oliskohan toi hyvä paikka?''

//se on muuten hyvä kysymys sexD Erican suunnasta mä vaan miettisin että äkkiä nyt joku kylmä maa ja kanada popsahti ekana mieleenx´D

Kimbra huomasi toisen pyyhkivän auton heittämää likaa pois kasvoiltaan, ja tajusi, että hänelläkin taisi olla likaa kasvoillaan. Ruskeatukka pyyhki punertavanruskean takkinsa hihansuuhun kasvojaan ja huomasi sen hieman tulevan likaiseksi. Kim mutristi huuliaan tyytymättömänä.

Koiravaljakko? Kimbra nosti kulmiaan hieman yllättyneenä ja kiinnostuneenakin myös. Oliko tytöllä myös itsellään ollut koiria? Ehkäpä…
”Oliko teillä siis itselläkin koiria?” brunette tiedusteli kiinnostuneena.

”Mm… En, mä synnyin Seattlessa, Washingtonissa siis. Ja sitten 12-vuotiaana mä muutin tänne San Diegoon, kun vanhemmat erosivat. Eli en ole synnynnäinen San Diegolailen”, Kimbra hymyili.
Sitten hän katsahti toisen tytön osoittamaan kahvilaan.
”Mm… On se aika kiva, mä olen käynyt siellä jonkun kerran. Mennäänkö?” tyttö kysyi hymyillen.
”Mä voin tarjota”, neitokainen sanoi tarjoutuen.

//Kanada onkin kylmä maa. Enkä koskaan aio mennä sinne. Pelkään kylmää. //

Brunette tiedusteli Ericalta oliko heillä ollut koiria, siihen vastattiin päätä pudistelemalla. ''Me muutettiin Kanadaan Miamista kun mä olin jotain...13, sitte äiti passitti mut kouluun Englantiin kun olin 15, sitten me tultiin San Diegoon kun täytin 16. Elikkä aika paljon reissaamista...''

Toisen vastaukselle nyökättiin sen merkiksi, että oli kuunnellut ja kyseisessä kahvilassa tytö siis oli ollut. Kimbra tarjoutui maksamaan tilaukset, hän sai pienen hymyn pahistytön suunnalta ja Er tokaisi, että kiitosta.
Ei hän muuten mitään olisikaan ottanut, sillä kukkaroa ei tullut otettua mukaan.
Hän kyllä kummasteli hiukan Kimbran lämminhenkisyyttä siinä suhteessa, että meni tarjoamaan vieraalle ihmiselle, hän ei ollut tottunut moiseen.

Kahvila oli sisustettu nätisti, se oli oikein lämminhenkinen ja kodikkaan oloinen, musiikki soi vaimeana taustalla, pari pöytää oli vielä vapaana ja koko tilan täytti makea pullan tuoksu. Erica katseli sisustusta, muutama taulu roikkui seinällä ja jotain koristekasveja, tiskin vieressä myytiin vanhan ajan makeisia ja toisella puolella oli jäätelöä.
Lyhythiuksinen brunette tilasi vain kahvin, eikä viitsinyt ottaa mitään muuta.
Hän asteli kevyin askelin, kengät lattiaa vasten kopisten ja valloitti heille yhden pöydän sillä välin kun Kimbra jäi maksumieheksi kassalle, hän tosin kääntyi katsomaan tämän suuntaan ja odotteli tyttöä saapuvaksi.