Puhu äänellä jonka kuulen

//Abbyn look

Se oli tavallinen keskiviikkoilta.

Kello läheni jo yhtätoista illalla ja kadut olivat jo täyttyneet hämärästä. Katulamput olivat syttyneet valaisemaan kulkijan tietä. Tosin keskiviikkoniltana yhdentoista aikoihin harva liikkui enää ulkona, puhuttiinhan nyt keskiviikosta, joka oli keskellä arkea. Ihmisillä olisi huomenna töitä ja koulua, kuka nyt haluaisi väsyneenä opiskelemaan tai työskentelemään lähteä.
Jokaisella ihmisillä, jotka olivat vielä tähän aikaan liikenteessä, oli toki omat syynsä. Kuten esimerkiksi tällä tummahiuksisella neitokaisella, joka istui melkein tyhjässä linja-autossa.

Abigail Bailey makoili aivan linja-auton taaimmaisessa penkkirivistössä. Hän oli majoittautunut sopivasti toiseen nurkkaan, että hän jäi hyvin penkkirivistön taakse. Abby oli vallannut kaksi penkkiä, joiden päällä hän nyt torkkui. Vielä eilen tämä neitokainen oli omistanut vaaleat hiukset, nyt hänen hiuksensa olivat muuttuneet tummansuklaan väriseksi. Tosin väri näytti hämärässä mustalta.
Päällään tytöllä oli harmaamusta raidallinen pitkähihainen ja musta minihame. Hänellä oli ihonväriset sukkahousut totta kai jalassaan. Kenkinä hänellä oli mustat tennarit. Hiukset Abby oli sitonut nutturalle, jotta ne eivät häiritsisi. Eivätkä ne olleetkaan häirinneet.

Abby harrasti tätä, linja-autoilla kulkemista edestakaisin. Hän oli tehnyt tätä viimeksi kuukausi sitten eli liian kauan sitten ja nyt hän oli vain pelkästä päähänpistosta noussut koulun jälkeen linja-autoon, ostanut kokopäivälipun ja kuljeskellut ympäriinsä samalla linja-autolla. Tyttö ei osannut kertoa, miksi hän moista touhua rakasti, mutta ehkä Abbysta oli mukavaa nähdä ihmisiä, tutkailla heitä ja heidän käyttäytymistään. Tai sitten hän vain piti linja-auton penkeistä, jotka olivat saaneet hänet nyt jopa torkahtamaan.
Tänään ei Abbylla ollut töitä. Hän vietti vapaapäivää ja sekin vapaapäivä oli hienosti onnistuttu käyttämään tähän linja-autolla kuljeskeluun.
Linja-autossa oli torkkuvan Abbyn lisäksi eräs humalainen mies, joka onneksi ahdisteli kuskia eikä Abbya. Sekä eräs nuori teinipoika, joka näytti olevan aineissa kuin selvin päin.

Rokkari liikahti hiveven, mutta liikahtaminen sai aikaiseksi laukun tippumisen lattialle. Abby ei kuitenkaan herännyt siihen, hän jatkoi torkkumistaan vailla huolen häivää.

//Mukaan ken vain tahtoo, jookosta <:

// Miepä tungen mukaan //

Linja-auto pysähtyi puiston kohdalle. Pysäkillä seisoi yksi ainoa vaaleanhiuksinen tyttö skeittarityttö (look), skeittilautaa vasemmassa kädessään pitäen. Linja-auton ovet aukenivat ja tyttö astui sisään. Kuljettaja vilkaisi tyttöä tytön maksaessa nopeasti ja livahtaessa linja-auton käytävälle.

Alice Reed vilkaisi ympärilleen ja huomasi, että autossa oli vain muutama matkustaja paikalla. Siitä huolimatta hän suuntasi auton takaosaan. Päästyään perälle hän yllättyi nähdessään vielä yhden matkustajan; tytön nukkumassa penkeillä. Hetken unohduttuaan katselemaan tyttöä Alice laittoi merkille toisenkin seikan; tytön laukku oli tippunut lattialle ja muutama tavara oli tipahtanutkin laukun sisustuksista (//pientä autihittiäkö? ;>//). Nopeasti Alice nosti laukun ja keräsi tavarat takaisin sinne. Hän laittoi laukun varovasti tytön viereen toivoen, ettei herättäisi toista. Sitten hän istahti penkkirivistön toiseen nurkkaan ja nosti jalkansakkin penkille. Skeittilauta nojasi lattialla siihen samaiseen penkkiin.

Alice valui hitaasti alaspäin jääden kokonaan edessä olevan penkkirivin taakse. Hän tarkasteli hiljaa nukkuvaa tyttöä. Kauankohan toinen oli linja-autossa ollut, että oli kerinnyt nukahtaakkin? Hiljaisuuden rikkoi piippaus, joka oli peräisin Alicen kännykästä.
Nopeasti Alice kaivoi taskustaan mustan Applen iPhone 3G-puhelimensa. Viesti oli tullut äidiltä, joka kyseli tyttärensä olinpaikkaa. Nopeasti ja tottuneesti Alice näpytteli vastauksen ja painoi 'lähetä'.

// Joo, tuli vähän tönkkö.. //

///THANK YOUU<3

Abby ei tosiaankaan herännyt siihen, kun joku nosti hänen laukkunsa, keräsi sieltä pudonneet pari tavaraa ja asetti laukun takaisin hänen viereensä. Tummaverikkö heräsi vasta siihen, kun kuuli vaimean piippauksen korvaansa. Se piippaus ei kuulunut Abbyn puhelimeen tai muuhunkaan välineeseen, ja nyt hän raotti väsyneenä safiirinvihreitä silmiään. Olo oli tokkurainen ja utelias, oliko hän kenties saanut seuraa?

Rokkari nousi istumaan penkille ja tajusi toisessa päässä istuvan vaaleaverikön olemassaolon. Olikohan toinen kauankin siinä jo istunut?
Abby venytti käsiään pitkäksi yläpuolelleen ja päästi pitkän haukotuksen karkaamaan huuliensa välistä. Hän asetti laukkunsa paremmin toiselle penkille ja siirsi katseensa hetkeksi aikaa vaaleaverikköön, kunnes antoi katseensa siirtyä ikkunoihin.
"Missä me ollaan", tummaverikkö mutisi enemmän itsekseen kuin tuolle tuntemattomalle tytölle. Tosin hän kyllä toivoi saavansa toiselta vastauksen kysymykseensä. Abby tuntui tosiaan olleen kadottaneen ajantajunsa ja myös todellisuudentajunsa.

//No, eipä tää munkaa teksti kovin laadukasta ole :-D

Yhä puhelintaan näprätessään, ei Alice huomannut kuinka nukkuja alkoi heräillä. Pari muutakin viestiä oli saapunut sinä iltana, mutta Al ei ollut niitä huomannut. Vasta kuullessaan haukotuksen nukkuvan tytön suunnasta hän käänsi katseensa puhelimen näytöstä. Tyttö oli herännyt juuri ja venytteli parhaillaan. Katseiden kohdatessa Alice siirsi nopeasti katseensa takaisin kännykkään. Siltikin hän tarkkaili yhä sivusilmällä tuota tummahiuksista tyttöä.

Kysymys sai Alicen hätkähtämään. Hän käänsi katseensa ikkunaan ja tiiraili ulos pimeyteen. Hänellä ei itselläänkään ollut minkäänlaista kuvaa kuinka kauan linja-auto oli matkannut sitten hänen noustuaan. "Mä en oo oikeen.. varma", Alice myönsi hieman nolona. Hän kuitenkin totesi, ettei auto ollut ajanut hänen pysäkkinsä ohi. Hän vilkaisi nopeasti vieraaseen tyttöön. "Kello on jo melkein ykstoista", hän lisäsi, vaikkei ollut varma tekisikö tyttö tiedolla mitään. Parempi kuitenkin kertoa, jos tuo oli jo kauankin ehtinyt nukkua.

// :> //

Abby katsahti toiseen, kun tyttö yritti vastata rokkarin mutistuun kysymykseen. Kuullessaan kellon olevan melkein jo yksitoista ei Abby voinut näyttää sen yllättyneemmältä kuin nyt näytti.
"Siis jo yksitoista? Oho", tummaverikkö naureskeli itsekseen ja hieraisi hajamielisesti päätään. Kauankohan hän oli oikein torkkunut? Hän muisti katsoneensa kelloa viimeksi sen ollessa... Kymmenen? Noh, onneksi hänellä oli tänään vapaapäivä, niin ei ollut mitään väliä kauanko hän oli torkkunut.
"Hups", todettiin uudemman kerran huvittuneena, mutta sen jälkeen safiirinvihreät silmät siirrettiin toisessa päässä penkistöä istuvaan vaaleaverikköön.

"Sä taidat olla myös Astonista", se ei ollut kysymys vaan pikemminkin toteamus. Abigail muisteli nähneensä toisen joskus koulussa, kun oli hetken aikaa toista tutkaillut.
"Mä oon Abby", tyttö esittäytyi sen pitemmittä puheitta ja hymyili pirteästi.

Alice virnisti itsekseen toisen ihmetykselle. Hän tunki iPhonen takaisin taskuun ja katsahti vierasta tyttöä, joka kuitenkin näytti etäisesti tutulta. Hän vilkaisi myöskin ikkunasta ulos pimeyteen erottaen jotenkuten missä he olivat. Al totesi, ettei hän ollut mennyt pysäkkinsä ohi ja katsoi sitten taas tuohon tyttöön, jonka katse näytti myöskin kohdistuvan Aliceen itseensä.

Al nyökkäsi. Hän oli Astonista ja päätteli hiljaa mielessään, että tuo tyttökin varmasti oli. Siellä hän oli varmasti nähnyt toisen jossain. Käytävällä tai kenties oppitunnilla. "Oon Alice", Alice vastasi Abbyn esittäydyttyä. Hän oli myöskin alkanut tutkailla Abbyä tarkemmin. Hän vastasi hymyyn, tosin hieman vaimeammin kuin mitä Abby oli hymyillyt. Alice vilkaisi vaistomaisesti kelloa. Se läheni koko ajan yhtätoista. "Millä luokalla oot Astonissa?" kysäisee koittaen saada keskustelua aikaiseksi.

// Äh, ja sitten tuli vielä niin lyhytkin.. :< //

//Ei stressaa ! <:

Abby hymyili yllättävän pirteästi Aliceksi esittäytyneelle tytölle, vaikka hän oli juuri herännyt uniltaan. Abbysta oli kiva tutustua muihinkin Astonilaisiin, hänen tuntemuksensa koulun oppilaista oli jäänyt jostain syystä yllättävän vähäiseksi. Abby taisi ehkä hieman ajatella, että hänen ikäiset nuoret eivät olisi hänen kanssaan samalla aaltopituudella. Tummaverikkö piti itseään jotenkin henkisesti paljon vanhempana kuin ikäisiään. No, se saattoi toki johtua ammatista, johon hän oli eksynyt, mutta rokkari ei valittanut. Hän piti tämän hetkisestä elämäntyylistä, kiitos vain.
"Kiva, aletaan samalla kirjaimella. Oikeasti mun koko nimi ois Abigail, mutta musta Abby on lyhyt ja ytimekäs", tyttö päätyi selittämään, naurahti sitten hitusen nolosti sanojensa perään ja hieraisi nopeasti ohimoaan.
"Sori, mä kai oon vähän unenpöppörössä edelleen", tyttö pahoitteli sanomisiaan, mutta kohautti lopuksi itsekseen olkiaan. Hän oli oikeasti hyvin suorasanainen eikä säästellyt sanomisiaan. Miksi sanomisia pitäisi muka säästellä, rehellisyyshän oli tärkeintä.
No okei, joskus valehteleminenkin oli ihan hyvä juttu.

"Mä oon tokalla. Entä sä?", vastattiin toisen kysymykseen ja heitettiin sama kysymys takaisin. Abby tutkaili nyt toisen pukeutumista tarkemmin ja ihastui toisen huppariin.
"Sulla on muuten tosi kiva huppari. Mistä sä ostit sen?" safiirisilmäinen kyseli kiinnostuneena ja nosti katseensa takaisin Alicen kasvoille. Jep, Abby rakasti vaatteita siinä missä muutkin.

Alice virnisti. Toinen tyttö, Abby, vaikutti mukavalta. Hän vilkuili välillä Abbyä, sillä katse kiinnittyi aina seurailemaan linja-auton ulkopuolista maailmaa. Matka oli sujunut ihan mukavasti tähän mennessä. Alice virnisti toisen tytön toteamukselle. "Totta", hän sanoi katsahtaen toista. Sitten Al naurahti. "Ei se mitään, juurihan sä heräsitki". Hän hymyili toiselle tutkaillen yhä samalla tyttöä.

"Tokalla myöskin", hän sanoi virnistäen taas pienesti. Heillä oli sentään jotain yhteistä. Automaattisesti Alice katsahti huppariaan toisen siitä puhuessa. Hän hymyili ja nosti katseensa Abbyyn. "Kiitos". Huppari oli vedetty aamulal päälle ensimmäisenä vastaan tulevana, eikä Al ollut katsellut sen kummemmin miltä asukokonaisuus muutenkaan näytti. Hän ei ollut ehtinyt. Tietenkään. "ööh.. Yhdestä liikkeestä liikkestä ostarilla.." Hän kurtisti kulmiaan koittaen muistaa liikkeen nimee. Mieleen ei kuitenkaan tullut mitään, vaikka tyttö koittikin muistella. "Sori, en muista sen paikan nimee", Al sanoi pahoittelevasti. Skeittarityttö vilkaisi kelloa, joka oli muutamaa minuuttia vaille yksitoista. Kylläpäs aika riensi.. "Missä sä jäät pois?" Alice kysyi. Ihan vain uteliaisuudesta, tietenkin.

//Anteeks hirveesti kesto.. :>//

//Nou hätä :-)

Abbyn pää kallistui huvittavan näköisesti, kun Alice niminen tyttö kertoi itse olevansa myös toisella luokka-asteella.
"Kummallista, etten mä oo huomannu sua ollenkaan", tummatukka mutisi itsekseen ja yritti muistella, olisiko hän edes joskus kiinnittänyt huomiota tuohon blondiin koulussa.
Jep, Abigaililla ei todellakaan ollut käsitystä toisen olemassaolosta. Hän onnistui aika hyvin olemaan näkymätön ja ignooraamaan muut, jos vain halusi.

Safiirisilmä nyökkäsi ymmärtäväisesti, kun tyttö kertoi, ettei muistanut mistä oli kivannäköisen hupparinsa ostanut.
"En mäkään kyllä yleensä muista, mistä mä mitäkin vaatteita oon ostanut", Abby sanoi pohtivasti ja naurahti sanojensa jälkeen heleästi, huolettomasti.
Abigailin katse eksyi jotenkin automaattisesti bussin ikkunoihin, kun toinen uteli, missä hän jäisi pois. Hehe, tästäpä tulisi mielenkiintoinen puheenaihe.
"No siis mulle on ihan sama. Mä matkustelen busseilla niin pitkään kuin ne vaan kulkee ja päädyn sitten kävelemään kotia päin. Mä siis saatan matkustella bussilla koko päivän ja sitten, kun kyllästyn, hyppään pois", Abby selitti oikein pirteästi ja hymyili.
"Tänäänkin mä oon vaa koko päivän reissannu. Tää on muuten yllättävän rentouttavaa puuhaa. Ootko koskaan kokeillut?" Abigail kysyi ja siirsi uteliaaksi muuttuneen katseensa ikkunoista Aliceen.

Alice virnisti. Toinen vaikuttikin ihmiseltä, joka toisinaan saattoi vain vaipua omiin ajatuksiinsa ja jättää huomiotta todellisuuden. ...tai sitten Alice oli vain näkymätön.. Kummin vain. Eihän sillä enään nyt ollut väliä, kun he olivat täällä kerran tavanneet.
"hmm.. Sä kyl näytät sen verran tutulta, että oon varmaanki sut jossain nähny", Al tuumaili mietiskellen oliko hän todella nähnyt Abbyn jossain vai kuvitteliko vaan.

Aly hymyili. Taas jotain yhteistä, kenties? Skeittarityttö ei ollut kovin moneen ihmiseen vielä törmännyt koulussa ollessaan, joten hän oli hyvin halukas luomaan ystävyyssuhteita.
Abbystä Alice oli saanut mukavan vaikutelman. Hymyileväinen ja huumorintajuinen. Ne kaksi adjektiivia tulivat ensimmäiseksi mieleen, kun hän mietti tuota tyttöä. Toisaalta, mistäs sitä tietää millainen ihminen sitten loppujen lopuksi onkaan. Kenties Abbyn olemus onkin pelkkä kuori ja sisältä paljastuu vielä jotain. Tai sitten ei.
Alice virnisti vähän itsekseen ajatuksilleen. Sitten neitokaisen kulmat kohosivat hieman. Abbyllähän oli mielenkiintoinen harrastus. Kenties toisinaan tekemisenpuutetta tytöllä? Alice pudisti päätään vastatessaan.
"En oikeestaan.. Mä kuljen bussilla pelkästään sillon, kun on pakko. Eli aina, kun oon vähänkin kauempana kotoo", hän sanoi.
"Autoa en omista", hän hymyili hieman ja päätteli, ettei varmasti myöskään Abigail omistanut.
"Onks sulla muita ööh... harrastuksia?"

"No kannattaa kokeilla tätä joskus! Oikeesti, tää on ihan suurenmoista", Abby yritti innostaa toista myös kokeilemaan bussissa istumista koko päivän. Niin, jos sitä itse piti jostain tekemisestä niin paljon, niin miksi sitä ei voisi yrittää jakaa muidenkin kanssa.
"Joo, mullakaan ei oo autoa", Abigail myönsi heti Alicen sanojen jälkeen ja otti paremman asennon istuessaan: jalat ristittiin naisellisesti ja käsien annettiin levätä sylissä.
"Autot on kalliita ja saastuttaa. Tosin en mä mistään ilmastonmuutoksesta välitä, joskus se kuitenkin tapahtuu", tummaverikkö puhui ja hymähti sanojensa päätteeksi. Sitä mieltä hän tosiaan oli ilmastonmuutoksesta.

Hetken aikaa tyttö syventyi pohtimaan Alicen esittämää kysymystä, mutta lopulta siihen vastattiin pään pudistuksella.
"Eipä mulla muita harrastuksia sitten olla". Väärin. Oli hänellä eräs toimi, jota hän harjoitti työnsä ulkopuolella, ja melko useinkin. Kaipa sitä voisi harrastukseksi kutsua, että antoi miehille rahaa vasten tyydytystä. Mutta tuota hän ei kertoisi toiselle, ei todellakaan! Hän ei aikonut paljastaa osallisuuttansa pornoalaan muuten kuin vain äärimmäisestä pakosta, ja nyt ei ollut pakko kertoa omista touhuilustaan. Parempi vain, että hän pysyisi 'puhtaana' Alicen silmissä.
"Entäs sulle?" Abby esitti kohteliaasti kysymyksen takaisin ja odotti toisen alkavan puhua.

Alice naurahti. Toinen siis tosissaan harrasti tälläistä, eikä vain kuluttanut ylimääräistä aikaa? Alice ei oikein tiennyt mitä siitä ajattelisi, mutta olihan hän päällimäiseksi hieman kummastunut. Tunne ei kylläkään kasvoilta juurikaan kuvastunut.
"No joo.. Ehkä voisin koittaa joskus, jos suostut seuraksi?" Alice virnisti. Hän ei halunnut menettää tätä tuttavuutta, sillä hänellä ei niitä juuri Astonista ollutkaan.
Al nyökki muutaman kerran toisen puhuessa. Hän oli täysin samaa mieltä autoista ja ilmastonmuutoksesta. Tosin auto olisi toisinaan tullutkin tarpeeseen, kun lähdettiin jonnekkin kauemmas. Neitokainen siirsi asentoaan vaivihkaa ja istui näin osittain jalkojensa päällä, joka olivat koukussa penkillä. //Hienosti selitetty.. x>// Alice myös varoi tarkasti vilauttelemasta hameensa alta mitään ylimääräistä.

Vaaleahiuksinen neitokainen odotti hiljaa toisen vastausta. Hän nyökkäsi vastaukselle epäilemättä sanaakaan. Kun sama kysymys kysyttiin häneltä itseltään hän taputti skeittilautaansa automaattisesti ja hymyili.
"Skeittaaminen ainakin", hän sanoi vaikka se olikin ilmeistä.
"Kitaraakin on tullut opeteltua soittamaan", hän sanoi vaatimattomasti, vaikka olikin todella hyvä soittamaan. Harrastuksensa kertoessaan, neitokainen hymyili hennosti ja vilkaisi ikkunasta pimeyteen erottamatta kuitenkaan missä he olivat.

//Anteeksi kesto!//

//Ei mitään <:

Abigail hymyili oikein aurinkoisesti, kun Alice kysyi häntä seuraksi.
"Totta kai! Pitäähän mun nyt sulle opettaa 'säännöt', joita tää 'harrastus' vaatii", Abby painotti paria sanaa ja virnisti leikkisästi. Ei tässä linja-autolla kuljeskelussa mitään sääntöjä ollut, mutta rokkari tykkäsi vain puhua, mitä sylki suuhun toi.
"Kannattaa sitten varata koko päivä vapaaksi", tummatukka kehotti ja vinkkasi nopeasti silmää toiselle.

Abby kuunteli, kun Alice kertoi harrastuksistaan. Skeitata, vau. Sitä olisi tämä tummatukkakin tahtonut harrastaa, mutta nyt oli kyllä aika myöhäistä aloittaa jokin harrastus.
"Skeittaus ois ollut kivaa, mutta mulla ei oo oikein koskaan ollut aikaa sitä opetella", rokkari totesi hitusen harmissaan, mutta kohautti sitten olkiaan.
"Ei voi mitään. Ehkä tyydyn vain katsomaan, kun muut liitelee laudan päällä", Abby totesi kevyemmällä äänensävyllä ja hymyili pirteästi.
"Mä en oo oikein koskaan välitättänyt kitaran soittamisesta. Siis kyllä se kitara kuulostaa ihan kivalta soittimelta, mutta muhun se ei oo oikein iskeny", tyttö paljasti omat mietteensä ja hymähti. Niin, hän antoi muiden hoitaa kitaransoiton. Itse Abby tykkäsi laulaa.
"Mä taas osaan laulaa", tyttö sanoi ylpeillen ja katsahti Aliceen leveästi hymyillen. Okei, oli totta, että Abbylla oli laulamisen suhteen suuret luulot itsestään, mutta se ei ollut hänen vikansa. Häntä oli kehuttu hyväksi laulajaksi, joten totta kai se lisäsi sitä ylpeyden aihetta.

"Mut hei, tää on mun pysäkki", Abby totesi sitten yhtäkkiä ja painoi nappia. Niin, kellokin oli jo sen verran, että kauempaa ei kannattaisi linja-autossa kuljeskella tai sitten tyttö löytäisi itsensä päätepysäkiltä ja joutuisi kävelemään kotiin.
"Nähään sitten koulussa", rokkari sanoi vaativasti noustessaan ylös penkiltä ja nappasi laukkunsa mukaan. Katse käännettiin takaisin Aliceen.
"Mä aion kyllä opettaa sulle tän linkkumatkailun salat", tyttö sanoi virnistellen ja heilautti hitusen kättään, kun hän lähti astelemaan bussin ovia päin.
Abby astui ulos bussista ja lähti kävelemään hämärää katua pitkin kohti 'orpokotia', jossa hän sillä hetkellä asui.

//Abby poistui, kiitos pelistä ! :-)

Virnuillen Alice vastasi;
"Selvä. Varaan kalenterista päivän linja-auto matkalle." Sanottuna asia kuulosti hieman tyhmältä ja Alice naurahti iloisesti. Ja katsoi toista ja vilkaisi sitten nopeasti bussin etuosaan.
Neitokainen kuunteli ja nyökkäili toisen puhuessa.
"Skeittauksessa on osattava varautua pieniin haavereihin toisinaan", hän sanoi muistellen mitä itselleen oli tapahtunut, kun oli pahasti epäonnistunut joissain tempuissa. Tapahtuihan niitä vieläki, mutta harvemmin.
"Joo. Mun on pakko sanoo, että on munkin lauluääntäni kehuttu, mut.. En mä tiiä.. Ehkä se laulaminen ei vaan oo mun juttuni", hän virnisti.
"Mut ois huippuu kuulla, kun sä laulat!" Alice hymyili.

Alice yllättyi hieman toisen yhtäkkisestä ilmoituksesta, että hän poistuisi pysäkiltä. Al kuitenkin nyökkäsi ja naurahti sitten.
"Nähään taas. Joo mä odotan sitä oppituntia", hän virnisti. Hän heilautti itsekkin kättään toiselle ennen kuin Abby ehti hypätä pois linja-autosta.
Skeittari ei jatkanut matkaa kuin muutaman pysäkin verran, kun itsekkin painoi nappia ja jäi pois autosta suunnaten nopeasti kotia kohti.

//Juuh, kiitos. :)//