Onni suosii kusipäitä

// Finial ja STOP tänne~ Otsikko on jotain niin hienoa, kuin Klamydian biisi. :--'D

Ruskeahiuksinen poika istuskeli muutaman muun ihmisen kanssa ostoskeskuksen kauppoja täynnä olevalla käytävän lattialla, syrjempänä ihmismassasta joka liikkui kokoajan. Kolmikolla oli ainakin nauruista päätellen melko hauskaa siinä istuessaan. Erilaisten ihmisten kulkiessa ohi, naisten ja miesten, lihavien ja laihojen, rumien ja kauniiden, jokaisesta saatiin jotain huomauttamista ja se kai olikin se suurin vitsi, tyypillinen päivä viettää vapaataan, kun ei ollut mitään muutakaan tekemistä, ainakaan Alexilla.

Pojalla ei ollut tiedettävästi ollut suuria määriä ystäviä, ja tässä oli ehkä suurin osa heistä.
Nauraminen loppui kuitenkin vähän ajan päästä, ja hiljaisuus eksyi tukkimaan kolmikon suut, nyt vain tuijoteltiin ohi käveleviä ihmisiä ja välillä vilkaistiin vierustoveriin huvittuneena. Joku voisi ajatella tätä lapsekkaaksi touhuksi 18-vuotiailta, sitä se ehkä olikin.
Pidemmänpuoleinen hiljaisuus kuitenkin rupesi hyppimään kolmikon pisimmän pojan hermoille ja tuo ehdotti näemmäs jotain kuppilaa, jonne voisi mennä juttelemaan enempi ja juomaankin jotain lämmintä näin harmaan ja kolean syyspäivän piristämiseksi. Alexas oli toipunut jotenkin miltei viikontakaisesta jälkiistunnostaan, jossa oli tavannut ehkä kaikkein karmivimman ihmisen koko universumissa. Tuota Shayne nimistä poikaa Alexas ei silti saanut noin vain työnnettyä jonnekkin aivojensa syrjäisimpään lohkoon piiloon, johtui traumoista varmaankin..

// oho :-D lyhyenpuoleinen alotus

Täältä tulee------jengi ja niitten tiedot ja kuvat löytyy Shaynen profiilista :’’>

Tulenpunaisiksi lakatut kynnet naputtivat vasten valkopintaista pöytää ja pöydän alla mustat korkokengän korot tökkivät lattiaa kuin musiikin tahtiin. Purkka poksautettiin punaisiksi maalattujen huulten välissä ja kullan kellertävät hiukset oli kiharrettu selkää vasten, nuorehkon naishenkilön istuessa varsin äksyn näköisenä vaalealla tuolillaan. Amber, STOPin jengin narttumaisin ja kyynisin jäsen mulkoili murhaavasti pöytäseuraansa yrittäen viestittää, että hän tahtoi pian takaisin pomon kämpille. Peter, jengin väkivaltaisin ja eittämättä julmin jäsen keskittyi vain lukemaan lehteään, jota hän oli jo pari sivua selatessaan ehtinyt vihaamaan. Ei se ollut uutta, mies vihasi kaikkea, oli kyse sitten ihmisestä, esineestä tai asiasta. Mistä vain. Kolmannella tuolilla makasi Destin, kasvot kattoa kohti, itsekieppaama tupakka huultensa välissä. Porukan neljäs istui Amberia vastapäätä ja kirjoitteli ylös satunnaisia muistiinpanoja viikolla tehdyistä tehtävistä. Dennis, joka touhusi tekstiensä kimpussa, oli varmaan ainut joka otti sillä hetkellä tosissaan raportin tekemisen.

”Eikö me voitais kohta lähteä?” Amber murahti ja haroi hiuksiaan. Peter ei kiinnittänyt vihaamaansa naiseen huomiota, vaikkei itsekään ollut pahemmin hyvällä päällä. Destin mumisi jotain ja lisäsi toisen tupakan huultensa väliin.
”Joo, kohta voidaan. Mä kirjotan viel tän niin sit mennään tapaa pomoo”, Dennis jupisi ja sai kaikki kahvilaan kokoontuneet Mescalinelaiset murahtamaan.

Peterin niskaan voit sit jotai heittää X’’DDD

Kolmen pojan istuessa kahvilassa sohvapaikalla, erilaiset kahvinsa lasisella pöydällä höyryämässä. Pojista pisimmällä oli mustapunaiset hiukset, ja tuo oli heistä myös äänekkäin ja ehkä jopa lapsellisin, lyhin oli miltein yhtä äänekäs kuin pisinkin, mutta silti järkevämpi, tuolla oli myös melkein valkoiset hiukset, ja sitten oli Alex, kolmikon hiljaisin ja ujommanpuoleisin jätkä, joka tyytyi istumaan mahdollisimman pienessä tilassa ja pitelemään kuumaa kahvikuppia kämmeniensä välissä, ja sitä välillä maistellen. Aivan tuppisuu tuo ei kuitenkaan ollut, olihan tuossa samassa pöydässä kaksi lähintä ystävää mitä pojalla oli. Alexas nauroi ystäviensä sähellyksille keskenään, ja laski viimein kuppinsa pöydälle ja sukaisi otsasuortuvansa silmiltään ja liittyi itsekin hölmöilyyn mukaan.

Kolmikko oli onnistunut jo saamaan tarjoilijalta monta vihaista katsetta, kuitenkaan niihin ei reagoitu millään tavalla.
Järjettömin ja ehkä typerin idea minkä pisin oli saanut tähän asti, oli kaataa kahviksi kutsutun sokeria täynnä olevan litkun pohjat jonkun niskaan, ja sitten liueta paikalta äkkipikaan ja huomaamatta. Alexas tuijotti hetken ystäväänsä blondipään kanssa hiljaa, kunnes sai pienen nyökytyksen aikaan ja kummatkin antoivat pienen hyväksynnän.
Pisin kaatoi kolmikon loput kahvinloput yhteen kuppiin ja nousi rehvakasti ylös ja silmäili sopivaa uhria. Sen tuo löysi parin muun ihmisen luota istumassa pöydän ympärillä, sanomalehti lärvinsä edessä. Alexas vilkaisi punamustahiuksista ystäväänsä ja tuon valitsemaa uhria ja vilkaisi hetkinäisesti blondipäähän ja sai pienen jälkiviisauden piston takaraivoonsa, mutta ennenkuin tajusi mitään, blondi loikkasi jo pystyyn ja lähti nopeasti karkuun, perässä riensi Alexin toinen ystävä nauraa räkättäen, ja Alexas melkein jumittui paikoilleen, kunnes tajusi nousta ja yrittää karata tilanteesta, vaikka näyttikin _hyvin syylliseltä.

// Catch him, catch him, ::---------DD

Jos Peterin aina murhaavat ja jäätävät kasvot eivät olisi olleet piilossa lehden takana, olisivat monet ihmiset kiertäneet heidän pöytänsä peläten saavansa elämänsä sairaalakeikan. Mies oli varsin vittuuntunut, koska hän sattui juuri lukemaan artikkelia siitä, miten baseballissa hänen vähiten vihaamansa joukkue oli hävinnyt jollekin jota hän vihasi enemmän. Amber oli myös todella huonotuulinen, Dennis oli passiivinen ja Destin lisäili jo neljättä tupakkaa suuhunsa. Blondia naista ärsytti suuresti se, että hän oli joutunut istumaan paikoillaan pitkään, tuijottaen vain kolmea tuttua ja tylsää kasvoa. Kolahdus ja lorinaa, koko jengi oli reagoinut nopeasti ja kaikki tuijottivat Peteriä, joka tuijotti jäätyneenä lehteään, joka vain hetkeä myöhemmin läsähti pöydälle, miehen pompatessa muiden jengiläisten kanssa pystyyn.

”Kuka vittu?!” Amber kivahti ja jokainen etsi tekiää.
”Tuolla!” Dennis älähti ja osoitti poispäin juoksevan poikajengin perään. Raivosta kihisten Peter repäisi pöydän tieltään, kaataen samalla Denniksen ja sännähti Destin perässään ilmeisesti tekijöiden perään. Mies oli nopea ja sen tiesivät kaikki, jotka olivat nähneet miehen töissään. Oli todella typerää tekijältä kaataa kahvit juuri Peterin, sen murhanhimoisimman jengiläisen niskaan. Amber joutui lopulta riisumaan korkokenkänsä ja sukkasilteen liihotti ihmisten ohitse, varmistaen että maasta noussut Dennis lopulta pääsi perään. Jotkut tekijöistä olivat jo ehtineet kauemmas, mutta yksi, varsin syylliseltä näyttävä poika oli saanut hitaamman lähdön, ja näin ollen oli rekisteröity suoraan Peterin kohteeksi. Mustatukka otti tämän yhden pojan tähtäimeensä ja vain hetkeä myöhemmin tarttui tuon paidan selkämyksestä ja repäisi itseään kohti, kunnes yksinkertaisesti iski toisen lattiaa vasten ja käänsi selälleen makaamaan.

Jäätävät, murhanhimoa pursuvat silmät tuijottivat herkeämättä pojan lähes oliivinvihreisiin silmiin ja nyrkki kohotettiin valmiina iskemään pojan kasvot sisään.
”Peter!” Destin älähti huohottaen ja nappasi toverinsa ranteesta. Iskuyritys päättyi siihen, mutta Peterin raivosta palava katse paloi edelleen kiinni saamaansa pentua kohden.
”Päästä irti, mä revin tän palasiks”, Peter käski kylmästi ja paikalle rientänyt Amber ja Dennis tuijottivat poikaa kohden säälimättöminä. Blondi sipaisi hiuksiaan ja kumartui pojan luokse, jonka paidan etumuksesta Peter piti edelleen pihtiotteellaan kiinni.
”No ei kai se haittais jo tää rääpäle kuolis?” Amber kysyi ja Destin kohautti olkapäitään.

sadkjashsadkj sori laatu kusee D:<

Joku tarttui Alexasin paidasta kiinni, nykäisy ja kaikki tummui muutamaksi sekunniksi. Alexas nosti kummatkin kätensä ja hapuili takaraivoaan jotain hiljaa valittaen. Maahanlyödyn pojan huomio ei kiinnittynyt nyrkin nostoon, eikä siihen, että isku estettiin, piteli vain päätään ja vongersi jotain viilaavasta kivusta takaraivossaan.
Poika sai siirrettyä kivulta katseensa mustahiuksiseen mieheen, joka katsoi häntä raivokkaasti, miksi? Alexas ei omasta mielestään ollut tehnyt mitään? Eikun..
" .... Helvetti " Alexas sanoi ja jäi tuijottamaan tyrmääjäänsä järkyttyneenä, mitä hänen ystävänsä olivatkaan taas saaneet aikaan, hänet liemeen, no ei ollut uutta, mutta kaikki ajatukset vain vilahtivat pojan päässä ja pysähtyivät aina yhteen ajatukseen, mies voisi hakata hänet siihen paikkaan, jos vaaleatukkainen päästäisi irti ranteesta.
Ympärillä olevien puheet kuuluivat selvästi hänen korviinsa, ja nopea vilkaisu oli tarpeeksi pojalle, vaaleatukkainen nainen saattoi näyttää kauniilta, mutta tuo lause sai pojan kavahtamaan maassa vähän kauemmas.

" E-en tehny mitää, oikeesti!! " Alex vongersi hätääntyneenä ja tiesi, että joku utelias jäisi tuijottelemaan, ja seuraavaksi siinä olisi kokonainen lauma uteliaita, EI KIVA! Alexasin hätääntynyt katse kiersi kaikissa vieressä olevissa, ja pysähtyi jälleen mustahiuksiseen, jonka ote ei irronnut, edes hellittänyt tuon paidankauluksesta. Poika laski toisen kätensä takaraivoltaan, ja kokeili lattiaa kämmenensä alla, hänen oli pakko olla tajuissaan, sillä kipu oli aivan aitoa, vaikka haavaa ei näköjään ollut tullut. Poika oli niin jännittynyt, että ei edes tajunnu katsoa ympärilleen ja ahdistua ympärillä kulkevista ihmisistä. Kaikki huomio oli tuossa mustahiuksisessa miehessä.
" ... Se oli mun kaverit.. " Poika selitteli ja yritti olla änkyttämättä, mikä oli melkein mahdotonta.

Halu tappaa vain kasvoi Peterin silmissä ja jos paikalla ei olisi ollut todistajia, olisi hän niin mielellään repinyt ärsyttävänä kitisevän ruipelon silpuksi. Hän olisi oikein mielellään murskannut toisen kallon lattiaa vasten ja maalannut verellä uutta väriä kauppakeskuksen tylsille seinille. Hän vihasi tätä poikaa, kuten kaikkea muutakin. Toinen selitteli ja koitti vierittää syytä jonkun toisen niskoille. Sillä ei ollut mitään väliä, kenen syytä se oli ollut. Peter oli nyt kahvissa ja hänellä oli käsissään jos ei tekijä, niin tekijän rikoskumppani. Hänellä oli käsissään ärsyttävä itikka, jonka hän halusi liiskata ja jättää kitumaan kylmälle lattialle.
”Peter, sä tiedät ettei me voida ilman lupaa tappaa sellast joka ei kuulu mihinkään jengiin, ja toi tuskin kuuluu mihinkään”, Dennis huokaisi, vaikka hänenkin säälimättömämpi puolensa olisi halunnut hieman kurittaa lattialle alistettua poikaa. Peter tuijotti lyhyttä viha silmissään, kunnes repi tuon pystyyn ja nappasi tuo hiuksita, lähtien kävelemään ulko-ovia kohti.

”Mitä sä teet?”Amber kivahti ja veti korkokenkänsä jalkoihinsa, ennen kuin lähti Peterin perään.
”Hankkin luvan jolla seivästää tän räkänokan”, Peter ilmoitti kylmästi, vilkasten nopeasti poikaa jonka tatoi niin repiä ja saada kärsimään.
”Jos sä huudat apua, mä katkasen sun käden”, Peter varoitti silmät vailla epäilystä. Kaikki jengissä tiesivät, ettei Peter koskaan laskenut leikkiä tai antanut vitsillä raivokkaita varoituksiaan. Jos tämä kahvi-poika vastustelisi, se olisi käden menoa.

Ylös nykäys ja hiuksista repiminen ja retuuttaminen ulko-oville, here we go. Alexas melkein päästi tuskastuneen vinguntaa muistuttavan äänen, mutta nieli sen viimehetkellä, kaikki tututkin tiesivät, että Alex ei voinut sietää hiuksistarepimistä, mutta nyt hänellä ei ollut mitään aikomusta kivahtaa siitä, ei tuolle miehelle. Poika vain käveli hiukan selkä kyyryssä seuraten toista, yrittämättä olla kompuroimatta. Miehen raivon oikein aisti, ja huomattavasti näki tuon naamasta, koska monet ihmiset väistivät nopeasti tuon tieltä, tai sitten se johtui siitä, että Alex roikkui siinä mukana ja ihmiset vain pelkäsivät omaa kohtaloaan.

Pieni nyökkäys varmaan kävi vastaukseksi miehelle tuon uhkauksesta, tai kukaties kohta kuitenkin repäistäisiin hiuksista ja käskettäisiin vastaamaan kunnolla, poika ei ihmettelisi sitä, ainakaan miehen kohdalla. Poika vilkaisi nopeasti perässä melkein juokseviin pariin ihmiseen, ja vieläkin pojan katse pysähtyi korkokengissään kipittelevään naiseen, tuo näytti niin oudoksuttavalta Alexin mielessä, pitkä blondi tukka ja korkokengät ja kaikki. Poika ei jäänyt tuijottelemaan sen enempää, tuskin edes olisi voinut ennenkuin joku olisi jo kilahtanut siitä.
Poikaa retuutettiin ulkooville yhtä kovakouraisesti kuin hänet oli maahan lyötykin, siitä tulikin mieleen vihlova kipu takaraivossa, joka palasi raivokkaasti kun sen muisti, kipu pisti pojan pelokkaan maahan lasketun ilmeen värähtämään tuskastuneeseen, eikä hiusten repiminen juuri takaraivosta ollut sen mukavampaa.

// ANTEEKSI KAUHEESTI TÄÄ PITUUS, MUT OON TAAS LAGANNU PARI PÄIVÄÄ JA PÄÄ IHAN TYHJÄ D:
jos vaikka sä heivaat noi seuraavassa pelissäs sinne kämpille jo?

Silkka murhanhimo ja jäätävyys tummissa, melkein mustissa, silmissä pelotteli ihmisiä tieltään ja Peterin iloksi kahvi-poika nousi omille jaloilleen. Ei häntä tosin olisi haitannut, vaikka hän olisi joutunut toista raahaamaan. Mutta olipahan nopeampaa ja kätevämpää. Mielessään mies jo pohdiskeli, miten nirhaisi häntä niin vituttavan pojan mahdollisimman ilkeästi ja kiduttavasti.
Murtaisi joka ikisen luun ja repisi sisäelimet niin pahaan kuntoon, ettei helvettiäkin pahemmalle kivulle tulisi loppua. Eikä toisen annettaisi kuolla, hitaasti tuota vain kidutettaisiin, kunnes kaikki elämänhalu olisi kadonnut. Ajatus tuntui niin palkitsevalta ja hyvältä, ettei Peter voinut kuin hymyillä vilpittömästi murhaavaa hymyään.

Muu jengi seurasi perässä ja vilkuilivat toisiaan. Ei heillä ollut mitään sitä vastaan, että heille tuiki tuntematon nulikka kuolisi. Hieman heidän tosin kävi sääliksi tuota, koska Peterin käsittelyt olivat kuulemma niin karmivaa ja raastavaa katsottavaa, ettei siinä kestänyt kukaan vieressä.
Mutta jos pomo suostuisi, niin mikäs siinä. Turha Peteriltä oli ryöstää tuota niin harvoin esille saatua hymyä, joka kieli pahuudesta ja railakkaasta verenhimosta miehen sisältä. Mies oli selävsti innoissaan ja varmasti tekisi kahvi-pojan viimeisisistä hetkistä helvetilliset ja tuskalliset.
Rauhallisissa merkeissä, mutta silti verkkaisesti jengi poistui kauppakeskuksesta, raahaten mukanaan täysin puolustuskyvytöntä uhriaan.

Et oo ainut joka lagaa ja jumittaa X''D Tämä lyhkäinen peli oli sitten tässä näin---<3