Twosome badass

-- lilco & Candice
// pieni hitti alussa, toivottavasti et kuole. :---D

Dusty'sin ovi kolahti, kun Brandon piti sitä auki Candicen astuessa sisälle. Nuorukainen haroi kosteita, tai pikemminkin märkiä, hiuksiaan ropsautellen enimmät vesipisarat nahkatakiltaan kahvilan lattialle. Brandon asteli tiskille, jättäen pienen vesivanan jälkeensä. Hetken tutkailtuaan pöydän herkkuja, nyökkää pikaisesti tiskiä päin. "Mitä otat?"

Kysymyksen jälkeen Brandon loi pikaisen silmäyksen ympärilleen: paikalla ei järin paljon porukkaa ollut, keskimmäisen pöydän oli valloittanut pieni kolmen hengen cheerleaderporukka, ja pari ikkunapöytää oli valloittanut erinäköistä sakkia, lähinnä nörttejä, mutta mahtuipa mukaan pari kapinallistakin... Pari tuttua vinkkasi poikaa pöytäänsä, tuon pudistaessa pikaisesti päätään - sokeitako olivat, hänellähän oli jo kahviseuraa... Ja sitä seuraa hän ei halunnut jakaa kenenkään kanssa.

//en kuole :3//

"Kuppi teetä tekisi terää - earl greyta jos täällä on", Candice mutisi ja pörrötti omia lyhyitä, märkiä hiuksiaan kädellään. Pisarat lentelivät ympäriinsä, ja sen olisi voinut kuvitella olevan jostain mainoksesta, ehkäpä jääteemainoksesta. Nätti tyttö seisoi siinä kotoisassa kahvilassa, kimmeltävien, timanttisten vesipisaroiden leijuessa ympärillä. Siihen olisi voinut kuvitella lipevän kertojanäänenkin taustalle... tosin mainoksenomaisuutta rikkoi tuon tytön omalaatuinen vaatetus ja hieman epäilevä ilme.

"Kavereitasi?" Cands kysyi nyökäten noiden Brandonille viittovien jätkien suuntaan, miettien samalla itsekseen miksi tuo ei halunnut liittyä noiden tyyppien seuraan.

Candice pörröttäessä hiuksiaan osa viileistä vesipisaroista lennähti päin Brandonia. Pojan kuullessa tytön sanat kääntyy tiskillä olevan myyjän puoleen. Tilaa Candicelle earl greytä ja itselleen espresson, ottaen juomat tarjottimelle. Kääntää siniharmaat silmänsä Candiceen päin, nyökäten sitten pikaisesti vastaukseksi tytön kysymykseen.

Katse leijaili hetkeksi kahvilan ikkunasta ulos – ilmeisesti silloin, kun San Diegossa satoi, oli pilviin varastoitu vettä koko vuoden edestä. Sade ei hetkessä lakkaisi.
"Kelpaako nurkkapöytä?" toteaa nyökäten tyhjillään olevan ikkunapöytään.

Candice nappasi teekuppinsa tarjottimelta - ei hän halunnut toisen sitä kantavan. Oli tyttö tässä jo sen verran ylpeyttä nieleksinyt kun suostui tänne, Dusty'siin, tulemaan tuon jätkän kanssa. Cands nuuskaisi teetä pikaisesti ja ilokseen tunnisti Earl Greyn tutun aromin.

"Kelpaa hyvin", tyttö totesi nyökäten. Hän päätti astella sinne itse nyt ensin, ettei tarvitsisi taas Brandonia seurata. Kupin Candice laittoi pöydälle. Hetken mietittyään tyttö otti sen sateessa aavistuksen kostuneen nahkarotsinkin pois ja viskasi pikaisesti pöydän vieressä olevaan naulakkoon. Olihan siinä tietysti hieman viileää topissa kun märistä hiuksista tippui pisaroita niskaan, mutta ehkä takki kuivuisi vähän.

Cands pyöräytti toista olkapäätänsä nopeasti ennen kuin istahti alas tuolilleen. Teekuppinsa ympärille tyttö kietoi sormensa, ja silmänsä hän käänsi ikkunasta ulos, harmauteen. No, olihan se kai ihan mukava tietää että San Diegossakin satoi joskus.

//tökkii...//

Brandon asteli hitaasti Candicen perässä, laittaen tarjottimen pöydälle. Nahkatakkinsa hän nakkasi tuolin selkänojalle, alta paljastuessa sininen, rinnasta epämääräisesti kuvioitu t-paita. Nuorukainen istahti vastapäätä seuralaistaan, hörpäten höyryävää espressoaan. Ehkä tuon kofeiinimukillisen jälkeen jaksaisi palata kouluunkin... Ehkäpä, ei sitä koskaan tiennyt. Ihmeitäkin tapahtui.

Ikkunasta näkyi vain harmautta, ihmisiä, jotka juoksivat sanomalehdet, takit ja sateenvarjot suojanaan sinne tänne. Sade pisarat rummuttivat tasaisesti kaupungin asfalttitietä. Brandonia hymyilytti – oli oikeastaan äärimmäisen mukavaa, että nyt satoi. Viimeksi oli San Diegossa oli satanut... Niin, hän ei itsekään muistanut. Jokaisesta sadepäivästä piti täällä osata nauttia, kun niitä oli niin harvoin.

"Millaista Lontoossa on?" nuorukainen kysyi lopulta, ottaen uuden kulauksen kahvistaan. Brandon itse haaveili joskus asuvansa Lontoossa. Englannin matka oli ollut pojalle varsin mieleinen, ja hän lähtisi mielellään sinne toistekin. Siniharmaat silmät käväisivät pikaisesti Candicessa, jonka jälkeen tuo palautti ne ikkunan takana odottavaan harmauteen.

// ei edes. :--)

"Mukavaa", Candice vastasi lyhyesti toisen kysyessä Lontoosta. Tytön katse kävi nopeasti Brandonissa, mutta siirtyi teekuppiin nopeasti. No mitäpä muuta likka olisi voinut sanoa kun ei pitänyt oman elämäntarinansa esittelystä muille. Tosin teen aromi toi mieleen kaikken hyvän ja huonon mitä kotipuolessa oli tapahtunut. Ne teekutsut äidin kanssa, vähältä piti -tilanteet veljien porukoissa ja poliisin odotushuoneessa istuminen kun vähältä piti -tilanteet olivatkin muuttuneet katastrofaalisiksi. Ja mukavimpia noista tapahtumista olivat kuitenkin olleet ne jälkimmäiset. Pieni hymy nousi Candicen huulille kun tämä taas siemaisi teetään ja vilkaisi sitten uudestaan Brandonia.

"San Diego vaikuttaa kesyltä Lontooseen verrattuna", tyttö sanoi hymähtäen, mutta palautti sitten kasvonsa takaisin peruslukemille. Ei kai nyt sopinut ruveta virnistelemään tuikituntemattoman seurassa. Ja kuitenkin Brandon vaikutti vähän siedettävämmältä kuin muut joihin oli Astonissa tullut törmättyä.

"... tai sitten olen puolueellinen."

Vastaus oli lyhyt, melko mitään sanomaton, mutta kaipa sen voi ajatella niinkin, että yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus. Candice ei näyttänyt siltä, että aikoisi jatkaa, joten Brandon jätti asian sikseen ja kohotti kahvikupin huulilleen. Siniharmaat silmät katselivat kuitenkin kupin reunan yli Candiceen, jonka huulilla kävi varmaan ensimmäinen hymy koko tapaamisen aikana.

Kohauttaa olkiaan. "Voi olla, mutta ethän sinä kaikkea voi olla vielä nähnyt", toteaa, siemaisten välissä kahviaan, jatkaen vielä, "mutta toki sinä puolueellinenkin voit olla." Kysymys 'koti-ikävä?' ei oikein tuntunut hyvältä, sillä tyttö voisi ottaa sen halveksuvana, joten nuorukainen tyytyi haromaan märkiä hiuksiaan, pitäen suunsa kiinni.

// vähän nämä minun vuorot junnaa paikallaan..

"Tuskin tämä tästä paranee", Candice kuittasi olkiaan kohauttaen. Puolueellinen, tosiaankin, ja teekin loppuisi ihan pian. Jenkeissä sitten osattiinkin tehdä pieniä kupillisia... taas yksi huono puoli tästä maasta! Toinen oli tietenkin se, että nämä amerikkalaiset eivät osanneet englantia ja väittivät sitten että hän, Cands, oli väärässä vaikka jos totta puhutaan niin britithän ne ensin englantia puhuivat...

Candice tajusi äkkiä miten typeriltä hänen ajatuksensa olisivat vaikuttaneet, jos joku olisi ne kuullut. Vaikka tuo Brandon tuossa, joka ei kumma kyllä ollut vielä ivannut brittiaksentista. Ja tuo vaikuttanut siltä että olisi halunnut jatkaa keskustelua. Normaalisti Candice ei olisi välittänyt, mutta nyt hiljaisuus tuntui jotenkin ärsyttävältä, etenkin kun tyttö tiesi että toinen olisi varmasti halunnut viskoa kysymyksiä niskaan.
"Öh", Candice mutisi hiukan epäilevästi; viitsisikö tässä nyt ruveta itse pitämään keskustelua yllä... "Mikset halunnut käydä noiden kavereidesi pöytään?"

//ja mullahan ei oo oikeesti mitään hajua minkälaisissa kupeissa teetä myydään amerikassa ja minkälaisissa briteissä :--D//

// :-----------D
Selitystä selityksen perään, ei mitään toimintaa, pahoittelen.

Siniharmaat silmät tuijottelivat ikkunasta ulos, kiinnittäen huomionsa Candiceen tuon vastatessa. Jos tyttö välttämättä halusi pitää päänsä ja olla sitä mieltä, että San Diegossa on totaalisen karmeaa eikä tästä kaupungista löydy yhtäkään hyvää puolta, niin mitä Brandon siihen vastaan sanomaan. Vastaa olankohautuksella tytön toteamukseen, voihan se niinkin olla.

Nostaa kahvissa uiskentelevan katseensa takaisin Candiceen, kohauttaen uudemman kerran olkapäitään, tällä kertaa vastaukseksi tuon kysymykseen. Ei hän itsekään liiemmin tiennyt miksi. Lähinnä varmaan sen takia, ettei hän halunnut jakaa kahviseuraansa noiden pallopäiden kanssa, jotka näyttivät tekevän lähtöä, kun Brandon heihin päin vilkaisi.

Höh, toinenhan meni hiljaiseksi. Candice ei nyt oikein jostain kumman syystä tilanteesta pahemmin pitänyt näin, sillä hiljaisuus tuntui hiukan ahdistavalta. Eikä tyttö halunnut itse keskustelua jatkaa. Hän pyöritteli lusikkaa teenrippeissään, ja veti pohjanmaan kautta ne viimeiset tilkat kupista. Se oli jo ehtinyt viilentyä, ja maistui erittäin, erittäin pahalle.

Sitten Candice kiinnitti huomionsa siihen jätkään ja mietti taktiikanvaihdosta. Hän kallisti päätään, nojautui taakse ja laski kätensä pöydälle. Tytön sorment työnsivät teekupin sivuun ja huulille nousi pieni, vino hymy.
"Ootkin sitä mustasukkaista sorttia", Candice totesi ykskantaan, antaen toisen kulmansa kohota kiusoittelevasti. Taktiikanvaihdos tosiaan. No, olisihan Cands voinut jotain repäisevääkin tehdä, mutta ei hän yleisellä paikalla ihan kehdannut.

Ainakaan vielä.

Kun Brandon kuljetti katsettaan takaisin Candiceen, tuon olemus oli jollain tapaa muuttunut – nyt tyttö näytti lähinnä... kiusoittelevalta? Ainakin rennommalta.
Mustasukkainen? Nuorukainen rämähti nauramaan. Kun naurunpuuska lopulta nauroi, nojautui hieman pöydän yli, katsoen Candicea virnuillen, hieman mietteliäs ilme kasvoillaan.

"Niin, erittäin mustasukkainen", toteaa virnistäen, nojautuen sitten takaisin penkkinsä selkänojaa vasten. Jäähtyneen espresson loput valahtivat kurkusta alas – pahalta maistui, mutta hyvää ja kallista juomaa ei hukkaan heitetty. Kuppi siirtyi syrjään, jätkän mittailessa Candicea katseellaan. Lontoon pimuhan oli jännempi tapaus mitä tuo oli arvannutkaan.

"Mustasukkainen", Candice toisti hitaasti, kuin maistellen sanaa suussaan, välittämättä toisen naurusta. Itse asiassa tuo naurunpuuskahdus oli kiinnostava. "Niin, siltä se vaikutti kun et halunnut... jakaa mua ystäviesi kanssa."
Tyttö antoi katseensa kiertää nopeasti Brandonissa, mutta käänsi sitten ruskeat silmänsä ikkunasta ulos. Sade oli hellittänyt, tai siltä ainakin vaikutti kun jokainen ohikulkija ei pitänyt sateenvarjoa, lehteä tai salkkua päänsä päällä. Ulkopuolella näkyivät nahistelevan ne Brandonin aiemmat kaverit, ja niihin Candice kiinnitti katseensa.

"Ajattelit että löydän niistä jonkun mielenkiintoisemman", tyttö sanoi. Nopeasti hän vilkaisi Brandonia välinpitämättömänä sanojensa päätteeksi, toinen kulma jälleen kohonneena, mutta käänsi katseensa nopeasti taas ulkoilmaan. No, ehkä tässä selviäisi jätkän luonteesta vähän enemmän. Candice oikeastaan toivoi ettei tuo ollut mikään hiljainen hiirulainen...

//sekavaa.//

Kohauttaa olkapäitään, virneen yhä keikkuessa tuon huulilla. "Hei, mähän vaan yritin säästää sut pallopäiden seuralta", heittää virneensä päätteeksi, ristien kätensä hetkeksi niskan taakse. "Sitä paitsi, eivät ne mun ystäviä ole. Hyvän päivän tuttuja."

Siniharmaat silmät kävivät pikaisesti Dusty'sin ulkopuolella – sade oli lakannut ja päivä näytti selkenevän, hienoa. Katse lipui takaisin sisätiloihin, Candiceen. Tuon sanat kuullessaan poika hymähti loukkaantuneena, tutun virneen palatessa takaisin vahvapiirteisille kasvoille.
"Voi muru, mua mielenkiintoisempaa sä et löydäkään", sanottiin rennosti, toisen iskiessä pikaisesti silmää.

Tottahan tästä tarinasta ei ollut kuin ehkä puolet, mutta eihän Candicen sitä tarvinnut tietää.

Tavallisesti henkilö, joka erehtyi Candicea muruksi kutsumaan, olisi saanut vähintäänkin kengänkannalla nivusiin tai nyrkistä leukaan tai jotain muuta yhtä mukavaa. Siis tavallisesti, nyt oltiin hieman epätavallisemmin, juu, jätkä kun ei ilmeisesti hiirulainen tai ujo tapaus ollut. Tosin olisihan se jo pitänyt päätellä siellä pihalla kun tyyppi kehtasi tulla juttelemaan...

"Oletko varma?", Cands hymähti. "Tähän mennessä sun kiinnostavuutesi ei oo erityisemmin esille tullut."
Tyttö antoi kiusoittelevan katseensa jälleen kääntyä Brandoniin ja nojautui samalla pöytään päin, kyynerpäät sen pinnalla ja leuka kämmeniin nojaten. Katsoi nyt mitä tästä tulisi, miten toinen reagoisi ja mihin asti kehtaisi jatkaa.

Jätkä nosti ristityt kätensä rinnalleen, antaen toisen tukea leukaansa. Virne levisi tuon kasvoille, kun Candice ilmoitti, ettei hän tähän mennessä ollut vaikuttanut kovinkaan kiinnostavalta. "Bluffausta", toteaa naurahtaen. "Sitä paitsi, sähän oot käyny vasta pinnalla. Pitää sukeltaa syvemmälle", toteaa iskien silmää, rennosti naurahtaen sanojensa painoksi. Jonkun muun itsetunto olisi saattanut laskea tytön sanoista, vaan ei Brandonin – jätkän ego tuntui kestävän kaikenlaista, vaikkei tuo järin itserakas ollutkaan.

Jalat asettuivat paremmin pöydän alla, siniharmaiden silmien tutkaillessa Candicea. Ainakaan toinen ei kaunistellut sanojaan, mikä oli Brandonista varsin ihailtava piirre. Asiat piti sanoa sillä tavalla, miten ne olivat, eikä kierrellä ja kaarrella.

Candice kallisti päätään, hymähtäen toisen sanoille. Saipa tuohonkin jätkään jotain eloa, eikä se ilmeisesti homo ollut, mikä oli ihan hyvä. Kaipa. Vai olikohan se sitten niin hyvä juttu, ei tämä juttu nyt niin pitkälle saisi karata. Eikä se varmaan karkaisikaan, sitten loppujen lopuksi. Niin. No niin, Cands alkoi vaikuttaa itselleen jo hiukan hermostuneelta. Vai innostuneelta? Tyttö piti kuitenkin tarkasti huolen, että viileä ulkokuori säilyi. (Hän nimittäin näki kasvonsa ikkunasta eikä näyttänyt yhtään kiinnostuneemmalta.)

"Ai siis pinnalla?" Candice kysyi ja naurahti epäuskoisesti. "Miten paljon syvemmälle mun pitäisi mennä?"

//nyt vetää taas lyhyeks ja sisällöttömäks, anteeks!//

Siniharmaat silmät suuntasivat Dusty'sin ulkopuolelle, taas vaihteeksi, pojan tutkiskellessa rennosti kulkevia ihmisiä märällä asfaltilla. Aurinko pilkotti pilviharson takaa – tästä saattaisi sittenkin tulla Brandonin ikäväksi aurinkoinen päivä. Voi, olisi ollut niin mukavaa, jos olisi vaihteeksi ollut oikein sateista, märkää ja harmaata. Nuorukainen ei pahemmin nauttinut ainaisesta auringonpaisteesta ja helteestä, siitä ei enää osannut nauttia sitten, kun sitä sai liikaa.

Candicen epäuskoisen kuuloinen naurahdus herätti Brandonin "syvistä mietteistään ", katseen lipuessa hiljalleen takaisin rakennuksen sisäpuolelle ja pöydän toisella puolella istuvaan tyttöön. "Ota selvää", heittää pienen leikkisän virneen kanssa. Sai nähdä, miten pitkälle lontoon tyttö oli valmis menemään tämänkin homman suhteen...

//varoitus: täynnä epäjohdonmukaisuuksia ja randomselitystä, hehs//

Candice pudisti päätään pienen hymynkareen noustessa huulille. Kieltämättä tämä tälläinen oli ihan virkistävää vaihteeksi, mutta ei tyttö uskonut että tästä tulisi mitään erikoisempaa. Ensinnäkin, Cands ei tiennyt tyypistä mitään ja hänen luonteeseensa ei tosiaankaan kuulunut kyseleminen. Hän mielummin kuulisi ja sovittaisi kuulemansa sitten siihen kuvaan, jonka oli itse muodostanut. Ei sillä että hän juoruihin luottaisi sataprosenttisesti, mutta Candicelle sellainen tiedonhankinta vaikutti vähemmän arveluttavammalle kuin kysymyksillä pommittaminen.

Candy tutkaili toisen ilmettä, olemusta, mietti ottaisiko Brandon raskaasti jos tyttö nyt päättäisi hypätä pystyyn ja lähtisi maleksimaan takaisin koululle. Tuskin ottaisi. Mutta toisaalta sellaisen voisi kuvitella torjunnaksi, ja okei, Candice suostui myöntämään itselleen että jätkään olisi kiinnostavaa tutustua hiukan lähemmin. Mutta ei vielä.

"Mä en tiedä mikä teillä jenkeillä on tapana", Candice sanoi ja ei edes tajunnut sen hymyn olevan vielä kasvoillaan, "mutta meillä Lontoossa ollaan vähän varovaisempia, tiedätkö?"

Brandon katsahti Candiceen virnistäen nähdessään tuon hymyn – eihän tyttö ihan ilmeetön ollutkaan, vaikka aluksi oli melko vahvasti siltä vaikuttanut. Nuorukainen ei nyt jaksanut ajatella, että hänen seuralaisensa saattaisi vetää hänestä helposti iso egoisen paskapään kuvan.... Toisaalta, eihän se kovin kauas heittänyt jätkän luonteesta, ja jos ihan totta puhuttiin, ei häntä liiemmin kiinnostanutkaan, mitä ihmiset hänestä ajattelivat. Ei ollut koskaan kiinnostunut.

"Varovaisempia?" toistaa äänensävyllä, jonka taustalta kuulsi pieni uteliaisuus, kallistaen hivenen päätään. Käsi kurottautui ottamaan tyhjän kahvimukin, pyöritteli sitä hetken käsissään ja tyrkkäsi takaisin syrjään. "Jaa-a, tuskin kannattaa luoda yleiskuvaa jenkeistä mun perusteella. En ole kuulemma normaali nuori, tai hyvää seuraa ja sen sellaista..." toteaa kohauttaen olkiaan. Niinhän hänelle aina oli sanottu, että hänen käytöksensä on aivan liian suorasukkaista ja päällekäyvää, ei minkäänlaisia käytöstapoja, antaa kuulemma nuoremmilleen huonoja vaikutteita... Hiljainen huokaus karkasi tuon vinoon virneeseen levinneiltä huulilta, Brandonin pudistellessa pikaisesti päätään. Korttelin mummojen puheet olivat naurettavia.

Ei-hyvää-seuraa? Tuopa oli kiinnostava uutinen. Candice harkitsi mitä vastaisi tuohon ilmoitukseen, harkitsi pitkään, pää kallella ja katse Brandonissa.
"Jaa, jos totta puhutaan niin musta on sanottu aivan samaa", tyttö sanoi yrittäen pitää äänensävynsä kepeänä. "Mutta ei kai sille voi mitään jos hilluu mielummin kadulla kuin istuu hienojen ihmisten teekutsuilla mekko päällä."

Epätavallinen avautuminen Candyn suusta, ja tajusipa hän sen itsekin joten sulki suunsa tiukasti kun oli sanottavansa sanonut. Katse kääntyi myös ikkunasta ulos. Aurinko taas siellä paistoi, eivätkä jalkakäytävätkään enää olleet mainittavan märän näköiset, paitsi tietenkin varjossa. Suorastaan hämmästyttävää. Mutta kai siihen aurinkoon pitäisi tottua.

Brandon tutkiskeli Candicea siniharmaissa silmissään häpeilemättömän utelias katse. Hetken hiljaisuuden jälkeen tyttö avasi suunsa, ja sanojen jälkeen Brandonin oli pakko nauraa. Osasihan tuo hauskakin olla, vaikkei välttämättä äskeistä letkautustaan ollutkaan vitsiksi tarkoittanut. Huvittavaa se joka tapauksessa oli.

Jätkä veti naamansa jota kuinkin peruslukemilla, huulille jäi vain pieni, tuskin huomattava hymy. "Joo-o, naapurin mummot ei oo oikein koskaan olleet ihastuneita muhun. Charmini ei tainnut purra niihin", toteaa haroen hiuksiaan epämääräisesti, vilkaisten pikaisesti pihalle, suunnaten katseensa kuitenkin melkein samoin tein takaisin vastapäätä istuvaan Candiceen. Nuori nainen näytti lähinnä siltä, kuin olisi päättänyt, ettei sanoisi yhtäkään sanaa enää koko loppu aikana, ainakin siltä se Brandonin näkökulmasta näytti. Nuorukainen vilkaisi Dusty'sin seinällä riippuvaan kelloon, miettien samalla, jaksaisiko vaivautua raahaamaan itsensä takaisin kouluun. Kelsey pitäisi joka tapauksessa hakea myöhemmin.

Toinen nauroi taas ja sai osakseen oudoksuvan katseen Candylta. Tyttö alkoi tuntea itsensä jo jonkinlaiseksi pelleksi, yleiseksi ihmisten huvittajaksi. Hän muisti että oli viimeksi naurattanut ihmisiä kun oli ottanut vähän jotain vahvempaa. Tai ehkä Brandon oli sitä ylihilpeää tyyppiä. No oli miten oli. Cands vastasi toisen sanoihin nyökkäyksellä ja rekisteröi sitten tuon vilkaisun kellon suuntaan. Tyttö vilkaisi sitä itsekin, ja tuli siihen tulokseen että pitäisi varmaan tosiaan alkaa lähteä. Lintsaaminen näin alussa näyttäisi aika pahalta.

"Lähdössä?" Candice kysäisi kohottaen toista kulmaansa. Sinne meni se hiljaisuuspäätös, helkkari soikoon.

Loppujen lopuksi aukaisihan se suunsa. Brandon kohautti olkapäitään: "Kaipa sitä pitäis, sisko pitää joka tapauksessa hakea... Että sama lähtee takasin kouluun", toteaa venytellen pikaisesti. "Lähetkö samaa matkaa vai meinasitko tehdä jotakin kehittävämpää?" heittää hieman kysyvästi, silmien pysyessä Candicessa.

Vaikka tämä juttutuokio olikin hieman lyhyeksi ja hiljaiseksi jäänyt, toivoi Brandon todella, ettei sentään viimeiseksi, tosin tyttö ei hänen seurastaan näyttänyt erityisemmin nauttivan.. No, tottapa tuo pysyisi kaukana hänestä, jos tuli siihen tulokseen, ettei hän ollut tutustumisen arvoinen.

"Tjaa-a, en tiedä", Candice vastasi yrittäen muistella lukujärjestystään. Niin, hän ei tosiaan muistanut yhtään mitä hänellä olisi kemian jälkeen. Saattoi olla hyppy, tai sitten saattoi olla jotain epämiellyttävää. Saattoi olla, että hänen koulunsa oli jo loppunut ja siinä tapauksessa koululle takaisin lähteminen olisi aika haaskausta, olihan hänellä tärkeimmät - kännykkä, lompakko, avaimet - mukana takin taskussa. Mutta jos hänellä olisikin tunti, ei hän haluaisi siltä jäädä pois.

"En muista lukujärjestystä ulkoa vielä", Cands totesi, "joten en ole oikein varma mihin suuntaan pitäis lähteä."
Mitä luultavimmin tyttö jäisi kaikesta huolimatta ehkä tänne istumaan, jollei toinen vaatimalla vaatisi häntä tulemaan mukaan ja ehkä tarkastamaan mikä tunti hänellä seuraavaksi olisi. Mutta Brandon ei vaikuttanut tyypiltä joka välitti koulusta kovasti.

Jätkä kohautti olkiaan Candicen sanoille. Toinen ei kuulostanut siltä, että olisi lähdössä mukaan, joten mitä sitä suotta kinuamaan. Jos Candice lähtisi koululle, hän lähtisi, jos taas muualle, niin siitä vaan. Brandonin oli joka tapauksessa sinne mentävä, joten ei ollut mitään mieltä ottaan turhan takia lisää lintsauksia alle, kun entisiäkin oli vähän turhan paljon...

"Jaahas, no, minun pitää joka tapauksessa lähteä", toteaa työntäen tuoliaan taaksepäin, nousten seisomaan. Musta nahkatakki löytyi tuolin selkänojalta, nakaten sen päälleen. Tottahan hänelle kuuma tulisi, kun aurinko tuohon malliin nyt paistoi, mutta Brandonista tuntui jotenkin tyhmältä kuljeskella ympäriinsä takki käsivarrella... Se voisi kyllä käydä nakkaamassa autoon, kunhan parkkipaikoille joskus pääsisi.

Siniharmaat silmät loivat vielä pikaisen silmäyksen Candiceen, Brandonin suodessa vielä aidon hymyn tytölle. "Kiitti seurasta, oli mukava tutustua Cands", jätkä sanoi nyökäten pikaisesti, lähtien kävelemään kohti ovea, huikaten vielä olkapäänsä yli: "Ehkä nähdään vielä joskus." Seuraavassa hetkessä tuo katosi kahvilan ovesta, lähtien lampsimaan kohti Astonia kädet takin taskuissa. Hän oli todella tarkoittanut viimeistä.

// Brandon häipyy, mikäli Cands ei tahdo välttämättä juosta jätkän perässä, mitä epäilen, niin kiitokset mukavasta pelistä :-----D