(Tänne kuka vain Eminan seuraksi niin olen onnelinen! Otsikko on mitä on, mutta..)
Emina käveli pitkin koulun käytävää ja mietti lähtisikö hiljaiseen (ehkä liian isoon) kotiinsa vai jäisikö lukemaan/tekemään koulu tehtäviään. Hän oli jo koulun ulko-ovella, mutta pysähtyi ja kääntyi. Hän oli törmätä yhteen pitkään poikaan samalla kun lähti kävelemään eteenpäin. Brunette käveli hitaasti kirjastoa kohti ja kaivoi kansionsa laukustaan, jossa piti kaikkia papereita.
Hän pääsi kirjaston ovelle ja avasi sen. Hän astui sisään ja katsoi ympärilleen. Hän näki vain pari nuorta eri pöydissä ja meni itse kauimmaisen pöydän luokse. Tyttö jätti tavaransa penkille ja katsoi papereista mitä kirjoja tarvitsi. Hän meni etsimään historian ja kemian kirjoja. Hän etsi niitä yhteensä ehkä kymmenen minuuttia, mutta löysi ne kuitenkin.
Emina otti kirjat syliinsä ja meni istumaan. Hän laski kirjat pöydälle ja huokaisi syvään. Hän kaiveli historian monisteen ja avasi historian kirjan. Tyttö alkoi lukea tekstiä ja tylsistyi melkein heti, mutta rohkaisi itseään ja jatkoi lukemistaan.