Bad Romance k18

//Voi en, en toki kuuntele Lady Gagan Bad Romancea ! <:
Chaos feat Levi~

Perjantai-ilta. Tyypillinen perjantai-ilta.
Perjantai-ilta oli nuorille sellainen sana, mikä tarkoitti vain yhtä asiaa - juomista. Tänäkin iltana monet nuoret olivat lähteneet illan viettoon, kukin omissa porukoissaan tai yksin. Yksin, kuten tämä blondi kaunotar, joka oli taas vaihteeksi sellaisessa kunnossa, että hän ei edes tiennyt missä oli. Nyt hän tuhlasi aikaansa jossain yökerhossa, jossa hän tanssi sydämensä kyllyydestä. Miesseuraa toki löytyi, jokaiselle sormelle jos Angel vain tahtoisi! Mutta hän viihtyi hyvin yksinkin, omassa rauhassaan.

Evangelina Dollyn tanssittua itsensä väsyneeksi hän poistui yökerholta. Hän oli pukeutunut keltaiseen mekkoon, joka oli ehkä jonkun mielestä vähän liiankin avonainen. Hänen hiuksensa olivat menneet sekaisin tanssin huumassa ja ne sörröttivät kukin mihinkin suuntaan. Silmämeikitkin olivat siinä hikoillessa hieman rapistuneet alasilmäluomille. Mutta edelleen hän näytti oikein hohdokkaalta ja upealta ilmestykseltä.

Pahis käveli hyvin horjuvin askelin eteenpäin San Diegon katua, jota valaisivat kirkkaan katulamput. Kadulla oli paljon hänen ikäisiään nuoria, joku oksentamassa ja jotkut nuolemassa. Kaikilla näytti olevan tekemistä, kukaan ei näyttänyt tylsistyneeltä. Ei näyttänyt Angelkaan. Hän lauloi kuin olisi ollut yksin eli kovaa ja kuuluvasti. Lady Gagan Bad Romance oli soinut yökerhossa juuri ennen kuin Angel oli sieltä poistunut ja se oli sillä hetkellä ainoa laulu, jonka hän muisti. Kun hän oli laulanut kappaleen loppuun, hän aloitti sen uudestaan. Häneen ei kyllä kiinnitetty sen suuremmin huomiota, kaikki muutkin olivat niin juopuneita, että yksi juopunut, laulava neitokainen ei heitä sen enempää kiinnostaisi.

Angel horjahti kuuden sentin korkokengällään ja otti tukea vieresestä seinämästä. Hän purskahti heleään nauruun ja alkoi riisua kenkiään hyvin huonolla tuloksella. Angel ei tahtonut enää kävellä kengillään, ne nimittäin tuntuivat hiertävän ikävästi. Edelleen heleä naurua kumpusi hänen huuliensa välistä, kun hän yritti riisua kenkiään ja samalla pitäen tukea vieresestä seinämästä.
Säälittävää, hyvin säälittävää.

//Jooo... Aika kämänen, mutta meen tekee nyt pizzaa siskon kaa X,D tuun pian takasin <:

Leviathanin tummanpuhuva olemus sulautui hyvin siihen, miltä muukin nuoriso samaisella kadulla näytti. Erona vain se, ettei Levi ollut lainkaan yhtä juopuneen näköinen. Se johtunee taas tasan siitä, että poika oli selvin päin. Hän ei juonut koskaan, hän tiesi niin hyvin mitä ihmiselle tapahtui tuon ollessa kännissä. Siitä äiti oli hyvinkin oiva esimerkki, nainen oli raivohullu, löi ja huusi. Haukkui Levia äpäräksi, joskus poika oli sen uskonutkin, mutta tiesi hän nykyään että isä oli hänen biologinen isänsä. Nate oli vaatinut siitä testin, veli oli aina se joka piti Leviathanin puolia. Muille poika oli vain säälittävä pentu josta ei ollut mihinkään. Niin, eipä hän muuta osannutkaan kuin kirjoittaa… Ja se riitti pojalle itselleen hyvin. Hän menestyi koulussa ja saisi vielä joskus olla sitä mitä tahtoikin. Helvetti, sitten kukaan ei enää tunkisi nokkaansa hänen tekemisiinsä tai yrittäisi ohjailla niitä. Vittu.

Poika oli kiskonut ylleen Rammsteinin paidan, mustat farkut ja mustat tennarit. Mikään emo Levi ei ollut eikä kukaan häntä sellaiseksi väittäisi paksuista kajaaleista huolimatta. Pitkä tukka teki hänestä sen minä hän itsekin itseään piti myös muiden silmissä. Leviathan oli ja pysyi hevarina,
Poika ei tarkalleen edes tiennyt miksi oli poistunut kotoaan koneensa seurasta. Hän oli leikkinyt vain hetki aiemmin editoimassa ääniraitoja uuteen biisiin. Tai oikeastaan kokeilemassa siihen vokaaleja. Ja sitten hän oli tarvinnut tauon. Jotenkin niin se taisi mennä, kaikki tuntui unohtuvan niin nopeasti tätä nykyä. Levin ajatusmaailma kun oli varsin yksinkertainen rakenteeltaan. Se pyöri koulun, musiikin ja yhden vaalean pahistytön ympärillä. Ja Leviathan viihtyi siitäkin huolimatta hyvin ajatustensa kanssa… Ja ne ajatuksen keskeytettiin kuin seinään yllättävän tahon osalta. Evangelina Dolly, yhtä kaunis kuin aina. Levin sydän jätti lyönnin väliin ja poika pysähtyi keskelle katua vain tuijottamaan. Tyttö nauroi, se sai hymyn mustatukan huulille. Kaunis nauru. Helvetti tuo nainen suorastaan lamaannutti Leviathanin. Niin, mutta kun pahin oli ohi poika tuli ajatelleeksi mitä tyttö oikein teki. Repi kenkiään pois muttei näyttänyt onnistuvan.

Uhallaan poika askelsi Angelin luo pysähtyen tuosta muutaman metrin päähän. Hän muisti hyvin viimekerran varoitukset, mutta ei osannut juuri nyt välittää niistä.
“Oletko sä kunnossa? Tai siis… Pärjäät?”, poika puhui ja karahti sitten punaiseksi kasvoiltaan. Nii nmitä helvettiä hän oikein teki? Itsemurhaa? Näytti pirun pahasti juuri siltä.

Monen yrityksen jälkeen kenkä vain ei tuntunut suostuvan lähtemään jalasta. Pahus, ei tyttö tahtonut enää kävellä kivuliailla kengillään! Miksi vaivaisen kengän irrottaminen jalasta oli muka näin vaikeaa?
Ehkä siksi, että Angelin käsi tärisi siihen malliin, että hän tuskin saisi pideltyä mitään käsissään enää. Niin, entäpä sitten kengän saaminen pois jalasta? Mahdotonta vaaleaverikölle tuossa kunnossa.

Sitten pahis kuuli kysymyksen läheltään ja kirkkaansiniset silmät nousivat sekaisesti äänen suuntaan. Pian Angel onnistui hahmottamaan lähelle ilmestyneen, tumma vaatteisen nuorukaisen, jota tyttö ei kuitenkaan tunnistanut. Juopunut tyttö suoristi ryhtinsä ja nosti jalkaansa tummahiuksisen pojan suuntaan näyttäen samalla murheelliselta ja kiukkuiselta.
"Mä en shaa mun kenkiä poish. Ota ne poish", pahis sanoi uhmakkaasti ja hänen laiha jalkansa oli ojennettuna sekä nostettuna nuorukaisen suuntaan.

Angel nojautui nojaamaan seinämään takanaan ja antoi ympäri pyörivien silmiensä rauhoittua. Pian hän tosiaan onnistui tarkentamaan katseen pitkähiuksiseen poikaan ja Angel joutui toteamaan, että toisessa oli jotain tuttua.
"Ollaanko meh... Nähty joskush?" vaaleaverikkö kysyi sammaltavasti ja kurtisteli kulmiaan tarkkaillessaan tuota hevipoikaa.
Jep, Angelin pää ei kertakaikkiaan vain toiminut. Kaikki oli sumeaa ja hiljaista.

Leviathanin silmissä täydellisen kaunis vaaleaverikkö ilmoitti humalaisella sammalluksella ettei saanut kenkiä jaloistaan, käskytti sitten hevaripoikaa ne poistamaan eikä hämmentyneen näköinen mustatukka siinä muuta voinut. Eikä tosin tahtonutkaan. Tai toki tahtoi paljon muutakin, mutta Levi oli ujo ja herkkä, ainakin jos kyse oli tästä nimenomaisesta naishenkilöstä.
“Öh.. Ok”, poika mutisi hämillisellä äänellä puna kasvoillaan. Pojan käsi kosketti kevyesti Angelin pohjetta kunnes poika sitten pakottautui uskaltamaan siitä otteen. Hellä, mutta silti pitävä. Helvetti… Puna vain tummeni. Leviathan haparoi kenkää neidon jalasta ja sai sen lopulta irti. Toisen jalka laskettiin maahan ja siniset silmät katsahtivat toisen omiin. Levi ei oikein tiennyt kuinka päin hänen olisi tässä pitänyt olla vai olisiko pitänyt vain lähteä karkuun. Tilanne oli kaikessa miellyttävyydessäänkin pelottava. Angel nyt oli mitä oli ja juuri sen tähden Levi tuohon oli palavasti ihastunutkin. Toisessa oli asennetta. Sitä paitsi tyttö oli tehnyt ihan selväksi ettei tahtonut nähdä Leviathania silmissään.

Angel nojasi takanaan olevaan seinään ja kysyi sitten olivatko he nähneet aiemmin. Leviathan huojentui silmissä. Tyttö ei muistanut häntä. Mutta… No, olihan se hyvä asia vaikka se.. Niin. Ei niin mitään toivoa, Leviathan, sä tiedät sen kyllä ihan hyvin itsekin., poika ilmaisi itselleen viileästi päänsäsisällä. Niin, pitäisi sitä kai jotain Evangelinallekin sanoa.
“Ohi mennen”, poika ilmoitti. Ei se vale ollut. Oikeastaan totuus… Hieman kaunisteltuna ja kaikkea kertomatta. Poika kuljetti sormiaan hetken tytön toisella pohkeella kunnes nappasi toisenkin kengän käteensä laskien neidon omien jalkojensa varaan. Kenkiä pidettiin rennosti toisessa kädessä ja tarjottiin vihjaavasti neidon suuntaan. No, tokihan Levi niitä kuuliaisesti kanniskelisi jos se oli Angelin tahto.
“Ei välttämättä ole kannattavaa kävellä ilman kenkiä.. Täällä voi olla lasinsiruja tai jotain”, poika huomautti hymyillen pienesti. Ihan tosi pienesti vain.

Angel katseli pojan liikkeitä, ja naurahti hiljaa, kun poika tosiaan otti tytön jalasta otteen ja alkoi irrottaa kenkää hänen jalastaan. Miten se kävi niin helposti toiselta? Angel oli kauan yrittänyt säheltää kenkiensä kanssa eikä vaan tahtonut onnistua saamaan niitä pois jaloistaan!
No jaa. Hyvä, että kengistä kuitenkin päästiin erolla tavalla tai toisella.

"Ai ohimennen?" tyttö toisteli toisen sanoja ja purskahti taas heleään nauruun.
"Aijaa", Angel sanoi naurunsa seasta ja haroi avonaisia, vaaleita hiuksiaan. Poika irrotti toisenkin kengän, jolloin olo tuntui paljon vapautuneemmalta kuin kengät jalassa. Pahis antoi varpaidensa liikkua vapaasti ja tuntui mukavalta asettaa jalat viileä asfalttia vasten. Nyt neito vasta tajusi, miten kuuma hänellä olikaan! Angel tarrautui kiinni ylisuuresta kaula-aukostaan ja heilutteli kangasta edestakaisin. Niin, Angelhän ei tajunnut enää mistään mitään, eikä hän tosin välittänytkään mistään. Hän ei omistanut sillä hetkellä minkäänlaisia rintaliivejä, ja olikin melko lähellä, ettei hän paljastanut avujaan toiselle. Lähellä se tosin kävi.

Lasinsiruja?
"Kanna mut sitten", lausuttiin käskevästi ja tyttö nappasi kenkänsä toisen käsistä. Angelin huulille ilmestyi huvittunut, hurmaava hymy, kun hän katseli edessä seisovaa poikaa. Neito suoristi ryhtinsä ja otti askeleen lähemmäs poikaa, mutta kappas kummaa. Tasapaino ei pysynyt. Angel tömähti vasten tummahiuksista nuorukaista ja purskahti ties kuinka monennen kerran heleään nauruun.
Hän oli niiiiin juovuksissa kuin ihminen voisi koskaan olla.

Angel toisti Levin juuri lausumat sanat ja nauroi. Puna tummeni jälleen asteella, ei kai tuo hemaisevan kaunis nainen oikeasti muistaa viimekertaista… tapausta. Leviathan nyökkäsi vain hieman, ei vahingossakaan avannut suutaan lipsauttaakseen mitään. Tyttö tokaisikin sitten lyhyen sanan, jolla pyyhki Leviathanin säikähdyksen tiehensä palauttaen pienen hymyn vähän vahvempana takaisin kasvoille.
Leviathanin siniset silmät katselivat tyttöä varkain. Miten helvetin kaunis kukaan kykenikään olemaan, ja miten se kaunokainen pystyi olemaan ihan tuossa. Kosketusetäisyydellä, Leviathanin edessä. Ja tyttö näpersi kaula-aukkoaan saaden Leviathanin silmät suurenemaan ja miltei tippumaan päästä, poika oli kasvoiltaan kirkkaanpunainen ja pyski nyt katsomaan kaikkea muuta, muttei missään nimessä tyttöä edessään. Tai ainakaan neidin rintoja. Ei sillä, etteikö Levi olisi niitä mielellään katsellut, mutta… Hävetti helvetisti. Sitä paitsi tyttö oli kännissä ja se olisi ollut verrattavissa seksuaaliseen hyväksikäyttöön, eikä sellainen käynyt päinsä.

Tyttö käskytti Leviä kantamaan itsensä saaden pojan säpsähtämään hieman. Mikä hymy… Että Evangelina tosiaan oli kaunis, Levin sydän löi kuin viimeistä päivää. Tyttö nappasi kengät ja tuli lähemmäs. Angel tosiaan tuli lähemmäs häntä! Häntä, Leviathania… Voi vittu.
“Mihin sä niinkö sit halu -”, poika aloitti, mutta joutui sitten keskeyttämään huudahtaen pienesti ja ottaen vastaan päälleen horjahtaneen tytön. Sydän löi jos mahdollista entistäkin kiivaammin. Sattunut tuskin oli, sillä neito nauroi. Leviä hämmensi entisestään, poika oli punaistakin punaisempi.
“Angel… Vittu sä olet kännissä”, poika naurahti tukien tyttöä. Se oli oikeastaan outoa, että vaikka Leviä hämmensi ja jopa pelotti tuo tyttö häntä pystyi toisaalta myös huvittamaan koko tilanne. Hänelle kyllä olisi sopinut, että tyttö olisi tullut iholle ja ties mitä, mutta… Angel nyt tosiaan oli kännissä kuin käki.

Hiljainen 'hups' karkasi neitokaisen suusta, kun hän nyt oli nojautuneena poikaa vasten. Pojan sanat kännissä olemisesta saivat Angelin pudistamaan epäuskoisena päätään, mutta taas tyttö vain purskahti kovaääniseen, vapautuneeseen nauruun.
"Enkä oooo!" Angel venytti viimeistä sanaansa inttäen vastaan kännissä olemisesta. Tyttö asetti kätensä pojan rintakehälle ottaen siitä tukea noustaakseen pystyyn. Jalat tuntuivat melko huterilta.

"Näätkö? Pystyshä pysyn", vaaleaverikkö sanoi ylpeästi, kun oli saanut irrotettua otteensa pojan rintakehältä. Jep, Angel seisoi omien jaloillaansa vallan hyvin.
"Mut mä en taho pysyä pyshtyssä", pahis puhui sitten, hymyili viehättävästi ja nojautui taas kiinni tuohon tytölle tuntemattomaan poikaan. Vaaleaverikkö painoi päänsä toisen olkaa vasten ja keinutteli itseään päässä soivan musiikin tahtiin.
"Shulla on muuten pitkä tukka... Ootko shä tyttö?" Angel kysyi hölmönä ja hymyili niin kuin juopunut tyttö voisi hymyillä. Neidon toinen käsi eksyi haromaan pojan hiuksia ja tyttö kikatti hiljaa itsekseen.

Angel väitti vatsaan Levin sanoille, poika hymähti. Hän hymähti, kepeästi vain, vaikka hänen unelmiensa nainen nojasi häntä vasten horjahdettuaan siihen. Ympäri päissään ja antaisi Levin varmasti tehdä vaikka mitä… Mutta ei, poikapa ei tahtonut sellaista, hän oli siveellinen ja kiltti, joku olisi voinut väittää viattomaksi ja ehkä poika sitä osin olikin. Puhdas ja viaton, neitsytpoika.
“Olethan”, poika naurahti, kesto hymy nähtävästi tatuoitui huulille. Voi helvetti, Angel saisi jäädä tähän ja selvitä… Toisaalta, jos tyttö olisi selvin päin Levi olisi mitä oletettavimmin saanut jo turpiinsa. Kyllä poika ihastuksensa perusluonteen tiesi. Evangeli oli tulisielu ja Levi piti tytöstä juuri tuollaisena.

Angel väitti pysyvänsä pystyssä ja yrittikin omille jaloilleen. Levi oli heti valmiina ottamassa vastaan jos toinen olisi aikeissa horjahtaa uudemman kerran. Ei horjunut, pysyi kuin pysyikin jaloillaan. Sääli sinänsä.
“Joo, niin näyt pysyvät”, Levi hymähti haroen sormillaan hiuksensa läpi saaden ne samalla vaivalla kasvojensa edestä. Tytön käsi oli karannut Leviathanin rintakehältä tuon pysytellessä omilla jaloillaan mikä oli pienimuotoinen pettymys.
Tyttö kuitenkin ilmaisi haluttomuutensa pysyä omilla jaloillaan. Tyttö hymyili tavalla, joka oli saada jalat pettämään Levin alla. Nojautui vasten, ihan kiinni. Sydän pyrki ulos pojan tumman paidan peittämästä rinnasta.
Toisen pää painautui pojan olkaan, tyttö keinui hiljaa. Levi oli täysin lamaantunut ja näyttikin varmasti siltä. Onni siinä, ettei Evangelina sitä voinut nähdä, tuon kasvot olivat kuitenkin miltei Levin kaulalla.
Angel kysyi oliko Levi tyttö, kun omasi pitkät hiukset, poika sävähti hieman. “En..”, poika vastasi hiljaa epävarmalla äänellä. Hänellä ei ollut mitään aivoitustakaan mitä olisi kuulunut tehdä tai sanoa. Vaaleaverikö käsi haroi pojan hiuksia, Levi räpsäytti hämillisenä silmiään, eikä puna tehnyt mitään kadotakseen. Angel oli koko kauneudessaan kiinni hänessä, eikä hän helvetti vie tehnyt mitään! No, toisaalta tyttö ol isännissä… Ihan helvetillisessä kännissä, eikä tiennyt mitä teki… Mutta silti.

Angel mutristi hitusen huuliaan, kun kuuli pojan sanovan, ettei poika ollut tyttö. No höh, Angel oli kuvitellut toisen olevan selvästi tyttö (niin, kun hän oli huomannut toisen pitkät hiukset).
"Aijaa", lausuttiin heleästi ja Angelin sormi kiersi ympärilleen pojan tummia hiuksia. Edelleen kevyt neitokainen oli painautuneena melkeinpä koko painollaan nuorukaista vasten. Hänen kirkkaansiniset silmänsä nousivat sitten hitaasti katsomaan pojan kasvoja, jonka nimeä tyttö ei muistanut/tiennyt.
"Kuka shä oot? Ollaanko me samassha koulusha?" Angel kysyi oikein sievästi ja hymyili valloittavasti. Hänen kätensä, joka oli hetki sitten kietonut pojan tummia hiuksia sormen ympärille, päästi irti hiuksista ja Angel alkoi sivellä sormenpäällään pojan kasvoja.

Pahiksella ei tosiaan ollut hajuakaan, kenen kanssa hän nyt oli tekemisissä. Jos Angel olisi ollut vähemmän juovuksissa, hän olisi muistanut toisen ja osannut pitää tähän turvaväliä. Nyt tosin raja oltiin ylitetty niinkin paljon, että muisti oli tuhoutunut alkoholin mukana. Ja nyt oli aivan sama, kenen kanssa sitä vietettiin aikaa. Ainakin vaaleaveriköllä oli hauskaa, kihersihän hän naurusta aina vähän väliä, vaikka tavallisesti hän ei nauranut eikä hymyillyt ollenkaan.
Tämä oli tosiaan Leviathanin onnenpäivä.

Tyttö oli todellakin ihan eri persoona kuin se, minä Levi oli blondin oppinut näkemään. Tämä oli kuitenkin se osa Evangelina Dollya, jonka lähelle Leviathanilla oli mitään toivoa päästä. selvänä Angel oli tehnyt selväksi, mitä tapahtuisi jos poika tunkisi yhtään lähemmäs vaaleaa kaunotarta. No, ei Leviä haitannut, hän sai olla ainakin lähellä. Lähempänä kuin olisi koskaan uskaltanut toivoakaan. Tyttö kysyi kuka hevaripoika oikein oli ja opiskelivatko he samassa koulussa. Levi karaisi kurkkuaan
“Öh… Siis joo… Samassa koulussa. Leviathan. Tai siis mun nimi on Leviathan”, poika soperteli ja olisi samointein ollut valmis hakkaamaan päätään tiiliseinään. Vittu hän osasikin olla idiootti. Tytön kädet sivelivät Levin kasvoja, tilanne oli suorastaan ahdistava kaikessa ihanuudessaankin. Levin olisi toisaalta tehnyt mieli juosta, juosta niin lujaa ja kauas kuin mahdollista. Toisaalta kroppa ja osa mieltäkin tahtoi antaa hänen vain painaa itseään lyhyempi sinisilmä vasten seinää ja ripotella suudelmia tuon kaulalle ja etenkin huulille. Vain pelkkä ajatuskin sai pojan karahtamaan kauttaaltaan punaiseksi. Ja ihan kuin edellinenkään punastelunpuuska olisi ehtinyt edes kadota.

“Angel”, poika lausui hilja nielaisten sitten kankeasti. Sanat olivat juuttuneet kurkkiin eikä leviathan osannutkaan saada mitään järkevää aikaan. Yhtäkään sopivaa sanaa ei tuntunut olevan edes olemassa, kuumotti ja samalla oli pirun kylmä. Poika ei tiennyt mistään niin mitään.
“Angel mä”, poika yritti uudestaan vain kokeakseen aiemman toistuvan. Helvetinhelvetti! “Mä”, poika takelteli taas pudistaen sitten vain hieman päätään kja laskien sinisten silmiensä katseen maahan.

Angel jatkoi pojen kasvojen sivelemistä typerä hymy huulillaan. Kaikki oli sumuista ja ihanaa, ainakin tämän tyttösen mielestä. Poikanen oli niin suloisen näköinen punastuessaan kuin paloauto.
"Leviathan... Hihihi.." vaaleaverikkö hihitti hiljaa ja alkoi sivellä vaihteeksi pojan hiuksia.
"Mikä nimi she on olevinaan?" pahis esitti viattoman kysymyksen ja antoi kirkkaansiniset silmiensä porautua syvälle nuorukaisen silmiin.
Angel oli niin juovuksissa.

Pahis odotti kiltisti, kun toisella oli jotain sanottavaa. Leviathan ei kuitenkaan tuntunut saavan mitään suustaan, ja jostain kumman syystä Angel oli keksinyt, että toinen halusi aivan varmasti paljastaa tytölle rakkautensa (haha, kaikkea sitä kännissä keksikin).
"Mäkin sua", vastattiin heleästi ja kiedottiin kädet tiukasti nuorukaisen ympärille. Mitään varoittelematta ihon väriseksi maalatut huulet painettiin tiiviisti vasten pojan huulia. Angel suuteli Leviathania ahnaasti, ehkä hieman rajustikin, sillä hampaat onnistuivat välillä puraisemaan toisen huulia.

Voi. Tähän sitä päädyttiin melko useasti Angelin kohdalla. Hän oli kuin kuka tahansa nuori nainen huppelissa, joka saattoi löytää itsensä seuraavana aamuna tuntemattomasta sängystä tuntemattoman nuorukaisen vierestä.

Tyttö nauroi mustatukan nimelle ja poika hymähti vain pienesti, puna ei laskettunut tytön leikitellessä noilla mustilla suortuvilla. Tuo kysyi mikä nimi Leviathan oli olevinaan, poika kohautti pienesti olkiaan. “Se.. En mä tiedä, mun vanhemmat on vähän outoja.. Se tarkottaa jotain myyttien merihirviötä tai niin… En tiedä.”
Vaaleaverikön läheisyys oli huumaava, poika tunsi tytön tuoksun alkoholiin sekoittuneena nenässään niin tarkasti… Pyörrytti ja huimasi, tuntui niin laittoman hyvälle. Ja Angel sentään vain oli siinä. Vain oli, ei sen enempää, mutta silti…

Tyttö lausui kaksi sanaa, joiden olisi luullut olevan yhdentekeviä, mutta ne saivat pojan huulet raottumaan ja siniset silmät laajenemaan hieman. Mitä helvetin helvettiä tämä nyt oli? Tyttö oli kännissä. Levi yritti muistuttaa itseään siitä, mutta se tuntui vain sivuseikalta. Kaksi typerää kännisen tytön lausumaa sanaa, ilman merkitystä. Voi helvetti.
Kädet kiertyivät Levin hoikan vartalon ympärille ja hevari huokaisi terävästi. Huokaisu kuitenkin tukahtui maalattujen huulien painuessa vasten Leviathanin huulia. Poika oli nyt hyvin lähellä pyörtymistä. Angel ei hienostellut, tuo suorastaan söi pojan huulia. Tuota menoa aiheuttaisi vielä nolon tilanteen pojalle. Helvetti, tuo oli kuitenkin se tyttö, jonka perään poika oli epätoivoisesti kuolannut jo vuoden päivät ja hieman ylikin.
Vaikka järki kuinka yritti estellä, ei poika voinut olla kietomatta käsiään Evangelinan ympärille ja antamatta huultensa vastata toisen rajunluokan suudelmaan. Leviathan oli kuin huumattu, ja sen aineen nimi oli Evangelina Dolly. Voi helvetti, kuinka kauan hän oli haaveillut tästäkin? Aivan liian kauan pitäen sitä täysin saavuttamattomana.

Jopas neitokainen innostui, kun tuo nuorukainen lähti mukaan leikkiin. Niin, leikkiähän tämä vain vaaleaverikölle oli, vaikka eihän Angel osannut sillä hetkellä ajatella selvästi sitten yhtään.
Tyttö kietoi käsiään yhä vain tiukemmin pojan ympärille ja yritti kiskoa tätä vain lähemmäs itseään. Pian pahis kuitenkin löysi itsensä vasten viileää betoniseinää ja hän yritti saada Leviathania yhä vain lähemmäs itseään. Sen hetkinen läheisyys ei vain tuntunut sopivalta.
Angelin kieli leikitteli pojan kielen kanssa, ja lipoi välillä houkuttelevasti toisen huuliakin. Vaaleaverikkö tuntui menettäneen kontrollinsa aivan kokonaan. Ei se kyllä ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti tulisi olemaan viimeinenkään.

Kun vaaleaverikkö oli mielestään tarpeeksi kauan Leviathanin kanssa nuoleskellut (jotain 10 minuuttia), irrotti Angel viimein omat huulensa irti pojan huulilta ja veti syvään henkeä. Hän jäi yhä samaan asentoon, nenä melkein hipoen Leviathanin nenänpäätä.
Pahis purskahti hiljaiseen kikatukseen ja hänen huulilleen kohosi iloinen, viekotteleva hymynparsi.
"Mitäsh tykkäsit?" Angel kysyi viattomasti, haukkasi hampaillaan pojan alahuulta kolauttaen vahingossa ja epähuomiossa hampaansa Leviathanin hampaita vasten, mutta se kömmähdys unohtui saman tien. Jälleen Angel nauroi, soinnukkaasti ja puhtaasti, minkä jälkeen hän irrotti pojan otteen itsestään ja lähti tanssahtelemaan kevyin askelin, paljasjaloin, katua pitkin eteenpäin.

Levin tilanne oli hyvin tukala, kasvoja kuumotti, koko kroppaa kuumotti. Poika oli liekeissä, vaikka yrittikin viilentää päätään sillä ajatuksella, ettei hän voinut unelmiensa naiselle mitään merkitä. Hän oli vain tuon humaltuneen mielen hellyydenkipeyden tyydytys. Oli hyvinkin outoa ajatella Angelia hellyydenkipeäksi, ajatus tyrmättiin ja poika selitti kaiken kuitenkin johtuvan vain siitä humalasta. Kuten varmasti johtuikin.
Huomenna Levi uskoisi nähneensä unta, sillä eihän näin oikeasti voinut tapahtua? Ei hänelle, ei varmasti voinut. No, yhtäkaikki poika toivoi ettei tämä uni koskaan päättyisi nyt kun kerta oli jo mennyt alkamaankin!

Turhaahan sekin toivo oli, tyttö irrottautui huulilta, mutta oli silti huumaavan lähellä. Leviathan huokaisi tyytyväisenä, hymy huulillaan toisen kauniin sinisiin silmiin katsoen. Tyttö kikatti, säikäytti Leviathanin pahasti. Eihän Evangelina Dolly voinut kikattaa. Eikä ainakaan hänen seurassaan! Tuo nainenhan oli oikea unelma ja Leviathan… kaikkea muuta. Tyttö uteli mustatukat mielipidettä aiemamsta ja poika sipaisi hämillään hiuksiaan. Tytön hampaat leikittelivät hänen alahuulellaan, miten Levi muka pystyisi mitenkään vastaamaan? No, poika ynähti ja vei kätensä tytön niskaan suudellen haparoivin huulin unelmiensa naista.
Evangelina kuitenkin karkasi alta ja lähti paljain jaloin kadulle, Leviathan katseli hetken hämillään tuon perään kunnes tajusi pistää jalkoihinsa liikettä.
“Angel”, poika huokaisi hivenen hädissäänkin. “Oikeasti, tiellä saattaa ihan hyvin olla lasinsiruja tai jotain”, poika huolehti siniset silmät säikkyinä. Miksi piti tuntea mitään näin vahvaa ketään kohtaan? Yksipuolinen rakkaus oli julmaa, mutta niin oli maailmakin.

Vaaleaverikkö pysähtyi aloilleen, kun oli kuulevinaan jotain vaimeaa mutinaan takaaltaan. Kirkkaansiniset silmät käännettiin tummatukkaiseen nuorukaiseen, jota Angel katsoi 'en tunne koko ihmistä' -katseella, mutta pian taas tytön heleä kikatus täytti hiljaisen kadun. Tyttö piteli yhä korkokenkiään käsissään eikä tehnyt elettäkään pistääkseen niitä takaisin jalkoihin, sillä ne hiersivät todella ikävästi. Eikä hiertäviä kenkiä nyt voinut jalkaankaan pistää!

Pahis katseli hetken aikaa Leviathania silmiin, kunnes astui jälleen parilla askeleella kiinni poikaan ja antoi sormiensa kosketella toisen silmän ympäryksiä tunnustelevasti.
"Shulla on kauniit silmät", tyttö lausui hatarasti ja pehmeästi. Jälleen kerran valloittava hymy kipusi neitokaisen huulille, kun tämä asetti kätensä seuraavaksi pojan rintakehälle. Vaaleaverikkö painoi kasvonsa melkein kiinni toisen kaulaan ja antoi rajuja suudelmia toisen kaulalle. Jep, hampaitakin käytettiin.
"Mmmm..." tyttö mumisi hiljaa ja irrotti huulensa hetkeksi aikaa Levin kaulalta, jolloin katseella yritettiin löytää pojan siniset silmät. Neitokaisen kädet hiipparoivat sillä hetkellä alas pojan rintakehää ja kädet pysähtyivät pojan alavatsalle kuin yrittäen vihjata jotain siitä, mitä Angelilla oli mielessä.
"Haluutko sä mua?" esitettiin kysymys arkailematta ja hurmaava hymy kohosi tämän pahiksen huulille, kun tyttö tarttui kiinni pojan käsistä. Leviathanin toisen käden tyttö asetti aivan rintansa yläpuolelle ja toinen pojan käsistä päätyi alaselälle.

//Joo, sori tuo pienoinen hittaus! Jos haittaa, niin muokkaan 8--)

- Noin pieniä ei kuule edes lasketa (; -

Tyttö oli niin kaunis ja naureskeli heleästi. Voi helvetti, tätä menoa poika tekisi vielä itsemurhan, kun tilanne palaisi taas normaaliksi… No, ehkei nyt sentään. Itsesääliinsä poika joutuisi kuitenkin rypemään, mitä luultavimmin.
Ajatukset vietiin muualle Evangelinan pian taas ollessa Levin edessä, tuon kosketus hänen kasvoillaan, kehut tavoittaen korvat. Kauniit silmät? Leviathan punehtui jälleen. Itsellään oli. Ja silti… Poika ei saanut sanaakaan suustaan.
Terävähenkäys karkasi huulilta tytön käsien kohdatessa Levin rinta, jossa sydän jyskytti niin nopeasti, että se tuntui pyrkivän ulos. Angel oli huulineen kaulan kimpussa, se tuntui mutta ainoastaan miellyttävälle. Pojalla oli suuri työ yrittää pitää hengityksensä tasaisena. Ja eihän sekään onnistunut.

Levin olotila senkun vain paheni paranemistaan, Angelin kädet löytyivät pian jo alavatsalta sanat saivat pojan nielaisemaan hyvinkin vaikeasti. Tyttö todellakin saattaisi aiheuttaa Leville tukalan tilanteen ja hevaripojalla ei ollut pienintäkään halua hyväksikäyttää toista! Tai halua, halua oli helveti paljon, mutta moraali hangoitteli tiukasti vastaan ja saisikin viedä voiton. Angel oli pahasti päihtynyt, eikä tiennyt mitä suustaan päästi. Leviathan ei saisi koskea, vaikka mieli tekikin.
Kasvoja kuumotti ja pahasti, poika oli vaihtanut kalpean värinsä kirkkaanpunaiseen. “Minä… En. Tai haluan! Mutta ei… Sinä olet kännissä”, poika soperteli säälittävästi. Miksi piti olla näin vaikea tilanne? Ja olisiko hän uskaltanut, vaikka toinen selvinpäin olisi ollutkin? Typerä ajatus, Angelin ollessa selvinpäin tällaista mahdollisuutta ei missään tapauksessa olisi sattunut.
Se pieni piru olkapäällä vetosi siihen; tämä olisi Leviathanin ainoa tilaisuus tyttöön. Ja se enkeli taas puhui paljonkin järkeä, sitä paitsi sillä oli enemmän ja parempia syitä. Ja silti… Miten Leviathan oli edes onnistunut joutumaan tähän tilanteeseen?!
“Ehkä on vain parempi, että… Että sinä päästät minusta irti nyt, ennenkö minä sorrun tekemään yhtään mitään typerää”, poika sanoi varoen itse koskematta vaaleaan tyttöön.

//Sitä mäkin vähän ajattelin ;-) Mutta täytyy silti lupa kysyä :-)

Leviathanin vastaus sai Angelin kurtistamaan kulmiaan kummastuneena. Aluksi neitokainen ei ollut ymmärtänyt sanaakaan, mitä poika oli hänelle oikein puhunut, mutta pian, kun poika oli saanut sanottua toisetkin sanansa, vaaleaverikkö kuitenkin tiedosti erään asian toisen sanoista - Leviathan oli tytön armoilla siihen asti, kunnes Angel kyllästyisi toiseen. Jep, tuon hän pystyi juovuksissa päättelemään, joten eiköhän nyt olisi pienoisten aplodien aika tytön hyvälle viinapäälle, joka oli kertynyt vuosien aikana todella hyväksi.

"Irti vai... Haluutko shä oikeasti, että päästän shusta irti?" Angel esitti toiselle vakavan kysymyksen, joka oli onnistunut ihmeellisen hyvin kännisen Angelin suusta. Kirkkaansiniset silmät katsoivat pojan silmiä hypnotisoivasti, kun neito toi kasvojaan lähemmäs Leviathanin kasvoja. Hän antoi nenänpäänsä välillä koskea pojan kasvoja kiusoittelevasti (oikeastaan nenänpään osuessa toisen ihoa vasten Angel oli vain hitusen menettänyt tasapainoaan, mutta... Kiusoittelevalta se varmasti vaikutti enemmän kuin vahingolta), mutta huuliaan hän ei kertaakaan asettanut toisen kasvoille.
"Hommatkaa huone!" joku huusi kadun toiselta puolelta, mutta Angelin huulille kohosi vain kiusoitteleva virne. Vaaleaverikkö hipaisi Leviathanin housujen etumusta toisen vastausta odotellessa.
Jep, oli kai harvinaisen selvää, että Angel tahtoi seksiä. Ja juuri tuolta pojalta, joka sillä hetkellä seisoi hänen edessään tytön katseella vangittuna.

Angel kyseenalaisti Leviathanin täysin. Poika oli niin hukassa! Eihän hän kykenisi sanomaan tytölle ei, jos tuo vähääkään puhuisi häntä ympäri. Ja nyt näytti polttavasti siltä, että tuo vaaleaverikkö aikoisi saada Levin mukaansa. Ja ongelma olikin nimenomaan siinä, että poika olisi todellakin tahtonut mennä, mutta… Eihän hän voinut! Angel oli humalassa ja Levi täysin kokematon raukka. Eihän hän edes käytännössä osaisi yhtään mitään. Niin noloa kuin se vain olikin.
“Mä…”, poika yritti ja puri sitten huultaan laskien katseensa maahan. Hän oli kasvoiltaan niin punainen ja mieleltään sekaisin. Tilanne ahdisti, hän halusi lähteä tytön matkaan, mutta… Halusihan hän. Halusi, halusi, halusi. Muttei saisi.

Kauaa sinisten silmien katsetta ei uskomattoman kauniista tytöstä erossa kyetty pitämään, toisen silmät ja tuo katse… Se todella oli saada hevaripojan hypnoosin valtaan. Tyttö oli lähellä… Aina välillä Leviathan sisäisti sen uudelleen ja uudelleen, sen aiheuttaen joka kerta reaktion. Kiihtyvä jyske rinnassa, sekavat ajatukset, typerä hymy ja yhä vain tummuva puna.
Tuntemattoman kehotus sai pojan hätkähtämään hieman, yrittämään muutaman sentin kauemmas blondista, enempään Lev ei pystynyt. Hänet oli huumattu tuon vaalean naisen tuoksulla ja läheisyydellä. Huume nimeltä Angel, ja ainakin Leviin se tehosi.
Varoittamattomasti tytön käsi kosketti Leviathanin haaruksia saaden pojan ynähtämään. Voi helvetin helvetti… Silmät puristettiin tiukkaan kiinni ja kehoa yritettiin kontrolloida ajatuksin, eihän se tietenkään mitään auttanut. Poika tunsi, kuinka veri alkoi pakkaantua pyhimpaan. Poikaa niin hävetti, tilanne oli uskomattoman nolo… Kuinka hän enää ikinä kehtaisi poistua huoneestaan tämän jälkeen? Vittu…
“Angel”, Levi huokaisi. Hänen äänestään kuului, kuinka koko poika oli jo hädän partaalla. Tämän ei olisi pitänyt mennä näin.

Angel vain tapitti odottavasti kirkkaansinisillä silmillään nuorukaista silmiin. Voi, poikaparka vaikutti olevan jotenkin... Hädän partaalla? Miksi ihmeessä, eihän tässä pitänyt mitään hätää olla? Pahishan oli oikein leppoisalla tuulella (ei saanut unohtaa himokkuutta). Ei hän alkaisi pahoinpidellä toista, vaikka selvinpäin Angel olisi jo luultavasti niitannut Leviathanin.

"No..." neitokainen lausui uteliaasti ja antoi silmiensä edelleen pysyä pojan silmissä kiinni. Angel otti sitten pari askelta kauemmas nuorukaisesta, mutta tarttui toisella kädellä kiinni Leviathanin kämmenestä kuin yrittäen ylipuhua toista näin mukaansa.
"Uskallatko?" Angel kysyi viattomasti, naurahti vilpittömästi, kun veti poikaa hieman lähemmäs itseään ja vaaleaverikön huulille syntyi mitä enkelimäisin hymy.

Jos Angelilta kysyttäisi, missä hän asuisi, ei tyttö luultavasti osaisi vastata tuohon kysymykseen. Hänen aivonsa pystyivät tässä tilassa käsittelemään vain yhtä asiaa kerralla. Nyt pahis oli sitä mieltä, että hän tahtoi hieman lähempää kanssakäymistä tuon tuntemattoman nuorukaisen kanssa, joten ajatuksiin ei nyt mahtunut asuntonsa sijainnin pohdiskelua.

Angel yllytti, tuo aivan selvästi yllytti mustatukkaista poikaa mukaansa. Ja Levi oli täysin kahden vaiheilla. Järki vai tunteet, moraali vai lihallinen hekuma? Levi kun aina ajatteli aivoillaan ja mielellään ensin muiden kannalta kuin omaltaan. ja nyt.. Tilanne tuntui menneen vaikeaksi. Levin kun teki kovasti mieli sortua tekemääbn toisin kuin järki tai moraali kehottivat. Levi olisi niin mielellään lähtenyt tuon kuvan kauniin neidon mukaan, hakenut tuosta tyydytyksen luvattomiin ja torjuttaviin haluihinsa. Angel yllytti siihen. Levi ei tahtonut myöntyä, antaa periksi vaikka tiesikin jo tehneensä päätöksensä, kroppa oli tehnyt sen mielen puolesta. Hävetti ja nolotti, laittoman paljon.
Tyttö veti mustatukkaa lähemmäs, Levi aristeli, kosketti kokeilevasti vaaleita laineita. Hänen teki mielensä jälleen toistaa tuon neidon nimi, muttei poika kehdannut.

Tosiaan… Uskaltaisiko Leviathan? Uskalsiko ujo ja viaton Leviathan lähteä humaltuneen tytön matkaan? Tytön, josta hän oli salaa haaveillut. Salaa tuosta kirjoittanut ja ties mitä. Uskalsiko hän? No, Levi pudisti hieman päätään, hentoinen kosketus laskeutui Angelin muotojen mukaisesti pysähtyen tuon lantiolle.
“Älä”, poika pyysi säälittävällä, hiljaisella ja ahdistuneella sävyllään. “Sä olet humalassa, et sä oikeasti halua mua”, poika jatkoi, ääni oli jo täysin särkynyt, kyyneleet saattaisivat koska tahansa kohota sinisiin silmiin. Totuus oli nyt sanottu ääneen, vaikkakin pojan omalla äänellä. Ja se satutti silti. Levi tiesi olevansa heikkotahtoinen, kun kyse oli Angelista, mutta ihmeen hyvin hän tähänasti oli pärjännyt. Sortuminen saattaisi silti tulla koska tahansa.

Angelin huulilla ollut hymy kuihtui, kun Leviathan ei edelleenkään suostunut lähtemään tytön matkaan. Kasvoille ei kohonnut vihaista tai turhautunutta ilmettä, kuten olisi voinut ehkä olettaa. Neidon kasvot olivat ilmeettömät, milloin kasvot näyttivät viattomilta ja mitä kauneimmilta.
Vaaleaverikkö nojautui kiinni poikaan ja painoi hennon suudelman toisen huulille. Hetken kuluttua Angel vetäytyi kauemmas, katsoi poikaa syvälle silmiin, kun otti enemmän eroa toiseen.
Se oli nyt pojan ota tai jätä -tilaisuus. Toista tilaisuutta ei varmaan tulisi. Ellei sitten Leviathan törmäisi Angeliin joskus toiste, kun pahis olisi aivan tillin tallin.

Neitokainen seisoi jo parin metrin päässä toisesta ja antoi silmiensä yhä katsoa toista silmiin. Angel kääntyi sitten viimein ja lähti astelemaan hitaita askeleita eteenpäin. Jep, paljain jaloin edelleen.
"... Love-love-love
I want your love

You know that I want you
And you know that I need you
I want it bad
Your bad romance..." kuuluivat hiljaiset laulunsanat pahiksen suusta, kun hän käveli eteenpäin.

Voi helvetti. Helvetin helvetti! Enää Angel ei hymyillyt, puhunutkaan. Vetäytyi vain kauemmas ja näytti niin kauniilta ja… viattomalta. Ja Levillä seisoi. Hän puolestaan tunsi olonsa todella likaiseksi ja iljettäväksi.
Olo ei ollut hyvä, vaikka tyttö oli lähellä, mutta kun tuo meni kauemmas niin.. eipä se olo mitenkään siitä parantunut. Muuttui vain jotenkin tyhjäksi. Leviathan nielaisi kankeasti. Miksi toinen olikin noin haluttava? Tällä kertaa kaunis viattomana, enkeli. Useimmiten kaunis kylmässä kuoressaan… Levi piti kokonaisuudesta. Ja nht hän piti niin paljon, että olo oli syntinen.
Pieni suudelma painettiin huulille, poika ynähti. Hän tahtoi lisää, niin pahalta kuin se tuntuikin. Ja samalla laittoman hyvältä…

Taas vaalea kauneus oli kauempana, lähti jatkamaan matkaansa kengittä. Levi tunsi olonsa typeräksi, housut tuntuivat ahtailta. Hän tahtoi lähteä perään, hän niin tahtoi. Ja jalat eivät liikkuneet. Ja siitäkös järki oli mielissään. Pian sekin sai pettyä ja vaipua sitten pimentoon, Levi pisti stopin ajattelulle, antoi tunteiden viedä ja jalokojen kuljettaa. Tytön lauluko sen teki? Ei sitä tiennyt mikä kaiken lopulta ratkaisi, mutta Leviathan oli nyt muuttunut kerta heitolla. Poika kiiruhti tytön luo, tarttui tuota lantiolta kiepahtaen tuon eteen ja vetäen kiinni itseensä. Olematon poika ei lihaksistoltaan ollut, vaikka niin olisi saattanut ehkä luulla. Runopojaksi Leviathan omasi urheilullisen, vaikkakin nälkää nähneen, vartalon. Pieni ääni päässä huusi, kuinka kaikkea tultaisiin vielä katumaan. Se työnnettiin pois ja huulet painuivat hamuamaan tytön omia.

- sillä napsahti päässä .____, valittaa saa noista hittailuista, niin korjailen~ -

//Hhahaahah XDD

Angel olisi voinut laskea viidestä sekunnista nollaan, sillä neitokainen oli ollut aika varmoilla tuntemuksilla, että Leviathan ei häntä noin vain päästäisi lähtemään. Mutta mitään laskentaa ei tehty, ääneen tai edes mielessä, sillä tytön mieli tuntui lentävän jossain pilven korkeuksissa sillä hetkellä.

Vaaleaverikkö tuli pienellä viiveellä, hän ei aluksi tajunnut Leviathanin käsien kietoutuvan ympärilleen tai sitä, että poika seisoi hänen edessään. Pian Angel kuitenkin tajusi tilanteen ja nosti hymyileviä kasvojaan kohdatakseen silmillään Leviathanin silmät. Angel vedettiin kiinni toiseen ja neidon kädet asettautuivat nuorukaisen hauisten kohdille. Kun poika painoi huulensa pahiksen huulelle, nosti blondi toista jalkaansa niin, että sai sen kiedottua pojan ympärille pitäen poikaa lukossa tyttöä vasten. Enää Leviathan ei pääsisi karkuun, vaikka haluaisikin.
Neidon kädet tekivät tietään nyt ylemmäs ja sitten ne kiedottiin tiukasti pojan niskan taakse, kun Angel tahtoi päästä yhä vain lähemmäs poikaa. Toinen jalka edelleen kiedottuna toisen ympärille ja kädet pojan niskan takana. Pahis suuteli toista ahnaasti ja kiihkeästi, ilman mitään katumusta ja perääntymisen aikeita.

Jep, Angel kyllä tunsi jotain vasten alavatsaansa, ja jossain määrin tyttö jopa tiesi, mitä oli tekeillä. Mutta sillä hetkellä toisen seisominen ei vaikuttanut neitokaisen tekosiin oikein mitenkään. Tyttö vain jatkoi himoisasti suudelmaa ja kiehnäsi vartalollaan pojan vartaloa minkä kerkesi.

- tuntuu tosi rivolta tekstiltä Leviä pelatessa .______. -

Levi ei tiennyt mitä teki, mutta mielessä ei käynytkään keskeyttää sitä nyt. Toisen huulet olivat entistäkin täydellisemmät hänen huuliaan vasten, tuntui aluksi hieman oudolta kun tiesi itse olevansa se joka teki jotain… Se oli hyvinkin harvinaista muita myötäilevälle hevarille.
Angel tuli lähemmäs, tuntui pyrkivän siihen, ettei heidän välissään olisi ainuttakaan ilmamolekyyliä. Eikä Leviathan valittanut sitten yhtään, hänessä oli valloillaan lihallinen himo, hekuma ja eläimellisyys, tunteet ja tahto eikä mitään tietoakaan siitän mihin se järki katosi. Eikä muu osa Leviathania järkeä lainkaan kaivannut, pikemminkin Angelia. Ja turha kai sitä kaivata oli, kun tyttö oli niin lähellä…
Tyttö oli kuin petoeläin, kiinni saaliissaan ilman elettäkään siitä, että olisi mahdollista karata. Sitä tuskin oli, eikä poika karkuun yrittäisikään. Hän oli ehkä kokematon ja haparoi, mutta ei se estänyt häneltä halua. Ei, se ei rajoittanut sitä, pikemminkin lisäsi. Eroon siitä viattomuudesta ja kokemattomuudesta, sitä poika nyt tahtoi. Ja nimenomaan tuota tyttöä ja tuon kanssa.

Levi sisäisti kyllä, että heidän pitäisi päästä johonkin tästä keskeltä katua. Ja vielä poika oli tarpeeksi koira odottaakseen käskyjä tuolta vaalealta kaunottarelta. Vieläkään ei osannut ottaa ohjia käsiinsä, ei yleensä viaton sivustaseuraaja sellaista osannut. Se ei ollut tuon tyyppisille ihmisille lainkaan luontaista. Tällä kertaa Leviathan ei todellakaan olisi tahtonutkaan vain seurata tilannetta sivusta, hänelle oli kerrankin elämässään annettu mahdollisuus elää unelmissaan edes hetki. Ja ajatuskin siitä, että hän oli miltei antanut sen tilaisuuden valua hukkaan oli etäinen.
Hän ei osannut mitään käytännössä, mutta se ei estänyt häntä haluamasta sitä käytäntöä.

//haha :,D

Angelkin tiedosti sen jollakin tasolla, että keskellä katua ei ollut ihan paras paikka alkaa vehdata jonkun kanssa. Pahis, jonka ajatukset eivät yleensä pahassa kännissä toimineet juuri ollenkaan, vetäytyi irti Leviathanin huulista, jotta hän voisi sanoa ääneen ehdotuksensa jatkoista.
"Mennään jonnekin.. Sisälle.." vaaleaverikkö henkäisi vasten nuorukaisen kasvoja ja painautui taas kiihkeästi huulillaan vasten toisen huulia. Eihän Angel nyt voinut jättää syömättä pojan huulia, sillä poika maistui hyvältä ja puhtaalta. Siinä mielessä siis, ettei poika ollut juovuksissa tai haissut tupakalta. Toisin kuin Angel sillä hetkellä.

Tämä pari oli varmasti melko kummallinen näky. Ainakin niille, jotka olivat selvin päin liikkelle, ne, jotka olivat juoneet vähän enemmän, tuskin välittivät mistään mitään. Mutta silti, Angel näytti sillä hetkellä varmasti joltain kermalaiselta ulkonäkönsä perusteella. Ja Leviathan taas näytti tavalliselta hevarilta. Jaa, kuka oikeastaan jaksaisi edes välittää. Ihmiset lähtivät useasti baarireissun jälkeen jonkun seuraan, joka.. No, pystyisi tyydyttämään tarpeet.

//tulipa hieno vuoro <3 ihan selkee ja asiallinen