Sivu paholaisen päiväkirjasta

Hunter Lyon, paremmin tunnettuna Acid, ei todellakaan osannut sanoa mikä häneen oli mennyt, että Mark oli saanut tuon järkälemäisen vaalean pojan raahattua tällaiseen paikkaan. Tarkoitus oli ollut lähteä juhlimaan juuri Markin ja muutaman muun joukkueen pojan kanssa, mutta he olivat sitten päätyneetkin johonkin yökerhoon joka oli täynnä mauttomia ja drinkkejä litkiviä hienostoteinejä. Acidia ahdisti, hän ei kokenut kuuluvansa porukkaan sitten ollenkaan. Tosin, ei Markkaan ollut rikkasta perheestä, toisin kuin Edgar, joka viihtyi kuin kotonaan.
Kivipestyihin farkkuihin ja lyhythihaiseen vaalean siniseen kauluspaitaan pukeutunut vaalea sinisilmä suunnisti suoraan baaritiskille vaatien itselleen oluen, joka oli pojan mielestä aika reilusti ylihinnoiteltu. Niin paljon mieluummin Acid olisi lähtenyt johonkin vähemmän hienoon räkälään kiskomaan halpaa kaljaa ja tulemaan humalaan ja pitämään hauskaa… Omalla tavallaan, ei kuten jotkut hemmotellut hienosto penikat, jotka eivät tienneet oikeasta elämästä mitään.
Acid murahti saaden tielleen tunkeneet kikattavat teinitytöt tieltään, suunnistaen pöytään. Hän ei tajunnut miten tuollaisia heruttavia juuri ja juuri yläasteikäisiä lapsia päästettiin paikkaan jossa tarjoiltiin. Ja vieläpä tähän aikaan päivästä. Sama kuin Acid olisi ottanut pikkuveljensä mukaan. Tosin sellaista tuskin koskaan tapahtuisi, ja hänen onnekseen Gene oli fiksu eikä polttanut, eikä ainakaan Acidin tietämisen mukaan juonutkaan. Toivottavasti.

Mark tuli nopeasti itseään huomattavasti pidemmän blondin perässä puhellen kaikkea kepeään sävyyn. Sanomattakin kai oli selvää, ettei Acid todellakaan ystäväänsä kuunnellut. Häntä nyt vain ei kiinnostanut tummanpojan naistenkaatoretket.
Mark puhui ja puhui ja puhui. Lopulta ärtynyt sinisilmä joutui mulkoilemaan toisen hiljaiseksi murahtamalla varoittavasti. Kalja kolpakkoa puristettiin nyrkissä jopa vaarallisen kovasti. Se kohotettiin kuitenkin huulille ja sisältöä kumottiin kurkusta tasaista tahtia yhteen menoon kunnes tyhjä lasi kolautettiin pöytään.
“Mä haen toisen. Ei, samantien kaks”, poika murahti matalalla äänellä nousten pöydästä kohti baaritiskiä uudemman kerran suunnaten saaden osakseen kummastelevan katseen Edgarilta joka oli vasta drinkkilasi molemmissa käsissään, tarkemmin toisessa kaksi, mielenkiintoisen värisiä sotkuja, menossa kohti pöytää. Mitään tuo snobipentu ei kysynyt, onnekseen, vaan meni istumaan Markin viereen ruveten selittämään kovaan ääneen. No, ainakin noilla kahdella oli jotain yhteistä keskenään, toisin kuin kumpaisellakaan Acidin kanssa. Vaarallisen ja vittuuntuneen näköinen blondi asettui baarijakkaralle tiskin tienoolle vailla tarkoitusta palata ystäviensä seuraan. Hän joisi vielä yhden tässä ja vaihtaisi sitten mestaa enemmän mieleisekseen. Baarimikolta viitottiin toinen kolpakko ja takataskusta kaivettiin lompakkoa sen maksamiseksi.

+ meow, here we come ;> niin ja nuken look on kolmas vasemmalta eli toi lila <; +

Yökerhosta ulos asti kuuluva musiikinjumputus ei estänyt Cherie Hayesia pamauttamasta paikan ovea kovaäänisesti auki, ja hän jäi hetkeksi oviaukkoon silmäillen paikan menoa ja porukkaa joka oli selkeästi rikasta hienostoa. Kaikki tanssivat ja joivat kauniita drinkkejä kauniissa vaatteissaan, paikallaolijatkin olivat hyvännäköisiä sisustuksen lisäksi. Hän rakasti tällaisia paikkoja, joissa ei tarvinnut pelätä jonkun alempikastilaisen hyppäävän nurkan takaa kuolaamaan hänen kengilleen tai kaatamaan olutta hänen mekolleen. Cherie oli juuri edellisenä iltana saapunut lomareissultaan joka oli käsittänyt monen monta muodikasta kaupunkia, ja tämäniltainen ihonmyötäinen mekko oli ostettu Lontoon muotimessuilta monien muiden vaatekappaleiden lisäksi.
Diivaprinsessa suoristi lyhyttä helmaansa ja sipsutteli sitten sisemmäs valoja välkkyvään ja musiikintäyteiseen yökerhoon. Moni tyttö kiljaisi ja hihkui innoissaan nähdessään hänet, juosten halaamaan ja poskisuukottamaan koulun kuningatarta ja kehumaan hänen ulkonäköään ja uusia vaatteitaan ja kauniisti laineille meneviä pitkiä hiuksiaan. Kyseinen yökerho oli suosittu kerman keskuudessa, ja siellä näki useasti tuttuja kasvoja koulusta, mikä ei sinänsä haitannut Cherietä sillä kaikki vain ihastelivat häntä lumoutuneina kuten kaikkialla muuallakin.

Cherin katse hakeutui baaritiskille, ja hän kohotti uteliaana kulmiaan kun huomasi ensimmäisenä hyvin kookkaan, lihaksikkaan pojan josta näkyi vain pelkkä selkä. Ei hän tuota selkää ainakaan vielä tunnistanut, ja kiinnostuneena neitokainen askelsi tiskille nousten baarijakkaralle kyseisen mieshenkilön viereen ristien jalkansa naisellisesti, tuoden mukanaan miellyttävän, ei liian voimakkaanhajuisen parfyymintuulahduksen. Poika, tai mies oikeastaan, oli kaivelemassa ilmeisesti lompakkoa takataskustaan mutta ennen kuin tuo kerkesi tehdä mitään ojensi Cherry muutaman setelin baarimikolle jossa oli reilusti ylimääräistä kuin maksamaan pelkkä olut.
"Mä tarjoan tän, Dan. Laita mulle samalla Cosmopolitan, ja pidä loput", vaaleaverikkö sanoi hymyillen valloittavaan tapaansa, sulkien sitten mekkoonsa sopivan laukkunsa johon kukkaro oli sujahtanut ja siirsi suklaanruskeiden silmiensä katseen vieressään istuvaan kaksilahkeiseen. Kului muutamia sekunteja kun Cherien aivot työskentelivät ja hakivat kasvoille ihmisen, sillä hän tunsi tämän nuorukaisen!

"Acid Lyon", nukke totesi hiukan yllättyneeseen sävyyn, toinen kulma aavistuksen koholla. Kyllä, toinen oli juuri se Acid Lyon hänen koulustaan (nimenomaan hänen koulustaan), noista kasvoista ja tuosta kropasta ei tosiaankaan voi erehtyä. Ja hän tunsi hyvin pienen katumuksenpiston siitä että oli mennyt maksamaan toisen juoman, mutta se tunne oli vielä toistaiseksi vähäinen eikä toivottavasti menisi kasvamaan suuremmaksi. Sillä tämä miehenalku kuului kyllä kermaan, urheilija tuo oli ja sen kyllä näki kuolattavasta vartalostakin, mutta eipä Acid noudattanut kerman kirjoittamatonta sääntöä siitä ettei alempiklikkiläisten kanssa hengailtu. Ja sitä sääntöä poika oli rikkonut ja paljon, niin paljon että sen määrä kuvotti Cherietä. Hän inhosi alempia kasteja, mutta Acid vietti ilmeisesti paljon aikaansa kapinallisten bileissä ja etenkin sen erään päästä varpaisiin tatuoidun pahattaren ja joidenkin muidenkin ihmehyypiöiden kanssa. Iy, iy ja iy. Ja vielä kerran iy. Vaikka olihan hänen tietysti myönnettävä, että eivät pahikset aivan niin kamalia olleet kuin nörtit tai muut luuserit, mutta silti, missä maineessa hänkin olisi jos hengailisi kapinallisten kanssa...

Daniksi kutsuttu baarimikko, jonka Cherie selvästikin tunsi paremminkin, ojensi cocktail-lasin täynnä punaiseen vivahtavaa nestettä blondille naisenalulle joka hymyili suloisesti tiskin takana olevalle miehelle. Cherry kiinnitti sitten huomionsa takaisin Acidiin, siemaisten juomaansa. Muutamien cosmopolitaneiden ja flirtinien ja muiden drinksujen jälkeen hän voisikin sitten juoda vähän jotakin vahvempaa, jos haluaisi nyt vetää pään kunnolla täyteen... Mutta ei hän toisaalta tiennyt halusiko, kun lomareissullaan hän oli kyllä bilettänyt täysillä lähes joka ilta ja vienyt aina uuden miehen hotellihuoneeseensa. Nyt voisi ottaa iisimminkin, esimerkiksi keskittyä Acid Lyoniin ja ottaa selville mikä tuo nyt oli oikein miehiään.

Acidin huomion tuo vaalea kaunotar, joka oli jo varmasti pelkällä sisääntulollaan pistänyt useiden päät pyörälle, saavutti vasta kun poika sai huomata tuon maksaneen hänen oluensa. Outoa, niin perin outoa. Blondi nimittäin ei tuntenut toista lainkaan, sitä paitsi Cheriekään tuskin gtunsi häntä, ei poika odottanut toisen edes muistavan nimeään.
Siinä hän saikin sitten yllättyä neidon lausuessa sen ääneen, toinen kulma kohosi hieman, huulille päästettiin pieni ja yllättävää kyllä hallittu hymy.
“Cherie Hayes”, poika vastasi samaan tyyliin. Pitihän sitä heti alkuun ilmoittaa, ettei muistissa ollut vikaa. Tuon sortin naiset tiettävästi loukkaantuivat syvästi jos edes epäilivät jonkun unohtaneen nimensä, puhumattakaan sen väärin lausumisesta. Poika nyökkäsi kohottaen hieman kolpakkoaan ilmaisten siten jonkin sortin kiitoksen, ja vieden sitten lasin huulilleen laskien sen puoli täynnä takaisin vasten pöydän pintaa. Sormet eivät siitä luovuttaneet, vaikka ote heltyi.
Acid ei oikein tiennyt, mitä hänen tuon tytön kanssa olisi kuulunut tehdä. Pois hän ei lähtenyt, vaikka sekin kävi mielessä. Sne verran blondi sentään osasi ajatella itsensä puolesta, tuo tyttö ei vain väittänyt voivansa tehdä kenen tahansa elämästä helvettiä, hän varmasti myös kykeni siihen.

“Sä olet tullut takaisin”, poika tokaisi kepeästi. Ei, hän ei edes tiennyt missä toinen oli ollut ja kuinka kauan aikaansa siell viettänyt. Hän ei kiinnittänyt huomiotaan niin pieniin ja hänen elämäänsä koskemattomiin asioihin. Vaikka ehkä ne tuolle asioitaan paisuttelevalle naishenkilölle olisivatkin tärkeitä. Ei, se ei vain yksinkertaisesti liikuttanut Acidia ja hänen eloaan millään tapaa. Jotain oli silti vain täytynyt sanoa, tiedä miksi.
Poika nyppäsi kevyesti korvan lehteään varmistaen samalla, että korvakorun lukko oli tallella. Oli sekin ollut hankinta… Joskus, mutta siihen oli tottunut, eikä osannut olla ilman. acid kun oli muutama vuosi takaperin ollut huomattavasti pahempi tapaus, ja silloin häntä tuskin olisi edes päästetty sisään tämän tasoisiin klubeihin. Vaikka eipä tämä ”taso’ poikaa vakuuttanut nytkään. Hän nyt vain ei viihtynyt tällaisissa paikoissa ja se siitä aiheesta.

Cherie ei yllättynyt lainkaan kun poika lausui hänen nimensä, tietysti toinen muisti ja tiesi hänet. Ja jos ei olisi tiennyt, olisi vaaleaverikkö voinut hermostua, sillä jokaisen piti tietää kuka hän oli jotta osaisi osoittaa hänelle oikeanlaista kunnioitusta. Pinnallinenhan hän oli, koska ei olisi kuitenkaan niin vaikeaa sanoa omaa nimeään uudelleen muiden muistin virkistämiseksi, mutta se oli todella loukkaavaa jos joku Astonista ei tiennyt kuningattarensa kaunista nimeä.
Kun Acid osoitti jonkinlaisen kiitoksen nyökätessään ja kolpakkoaan kohottaessaan, Cher hymyili hunajaisesti vastaukseksi ja siemaisi siististi Cosmopolitanistaan. Tyttö oli mielissään kun huomasi Acidin jäädessä siihen, lähtemättä mihinkään esimerkiksi mahdollisten kavereidensa seuraan sillä olisihan sekin mahdollista että poika olisi tullut yökerhoon seurassa. Joko oli niin että jätkällä oli kavereita, mutta hänen seuransa kiinnosti enemmän (tottakai hänen seuransa kiinnostaisi enemmän kuin kenenkään muun!) tai sitten tuo oli tullut yksin mikä oli hyvin epätodennäköistä. Ei sillä, että Acid Lyon ei pystyisi nauttimaan pelkästään omasta seurastaan, vaan toinen vaikutti selvästikin siltä ettei viihtynyt tällaisessa paikassa, joten luultavasti jotkut pojan rikkaammanpuoleisista kavereista olivat raahanneet hänet tänne.

"Niinhän mä olen, eilisiltana tulin", Cherry sanoi hymy vaaleanpunaisilla huulillaan, silmät tuikkien.
"Ja todennäköisesti jäin paitsi kaikesta kiinnostavasta" tyttö naurahti, tietysti hänelle oli tekstailtu suuremmista asioista lyhyitä infoja, mutta yksityiskohdat olivat yhä hämärän peitossa. Diivaprinsessa siemaisi cocktail-lasinsa tyhjäksi, katsahtaen baarimikkoon hymyillen ja pelkällä kädenheilautuksella sai eteensä toisen drinkin. Hän ei kerennyt kohottaa lasia huulilleen, kun kuuli korviasärkevän korkean äänen kiljaisevan hänen nimensä. Vaaleaverikkö kääntyi katsomaan, ja päätyikin saman tien poskisuukottamaan ja halaamaan erästä hänen monista ystävättäristään, ja hän hihkui aivan yhtä innostuneelta vaikuttaen kun hän sai kuulla ylitsevuotavia kehuja mekostaan ja kuinka ihanaa oli kun hän oli tullut takaisin ja niin edelleen.
Hetkisen kuluttua Cher sai hätisteltyä tytön pois, kääntyen sitten hymy huulillaan takaisin Acidin puoleen.
"Miten sä olet tänne, tällaiseen yökerhoon päätynyt? Tai siis, susta näkee ettet sä oikein viihdy täällä", tai siis sä et sovi tänne koska hengailet kapinallisten kanssa etkä käytä merkkivaatteita, jatkuisi prinsessan lausahdus jonka hän kuitenkin päätti ollakseen suloisen kohtelias kuten aina. Hyvä on, ei hän ihan aina ollut kohtelias. Oikeastaan ei kauhean usein, mutta sama se. Mutta vaikka hänen ajatuksensa menivät eri rataa kuin neitokaisen lausumat sanat, ääni oli silkkinen ja kasvoilla viehättävä hymy.

Cherie kertoi saapuneensa edellisenä iltana, Acid ei reagoinut eleelläkään, se ei käynyt edes mielessä. Typerä sivuseikka se hänelle oli, mutta kai silti olisi ollut sopivaa ja kohteliasta sanoa jotain. No, eipä ollut ihme tuon vaikeneminen, luontaisesti Acid kun oli kaikkea muuta kuin kohtelias nuorimies.
Tyttö epäili myös jääneensä kaikesta kiinnostavasta paitsi. No totisesti oli, kaikkea oli tapahtunut. Yksi jalkapalloilija oli tullut kaapistaan Acidille, mutta siitäpä ei kukaan hänen ja Milan sekä kyseisen pojan lisäksi tiennyt. Ja epäiltiin M.A McAllisterin aborttia. Oikeastaan kyseinen cheerleader oli ollut muutenkin juorujen valokeilassa varsin ahkerasti, mutta mistään tuo vaalea kaunotar ei kuitenkaan saisi kuulla Acidilta. Poika piti omat asiansa omana tietonaan, eikä pahemmin puuttunut muiden asioihin. Se oli jokaisen oma lysti mitä oli tai mitä teki, ei liikuttanut tai kuulunut tuolle kaapinkokoiselle vaaleaverikölle. Acid tajusi vastata tytölle, mutta sekin oli vain olkien kohautus. Kaljaa kumottiin alas kurkusta ja pian kolpakko iskettiin tiskiin tyhjänä. Rahaa olisi vielä siihen kolmanteen, kun Cherie ei ollut hänen maksaa edellistään itse. Vielä Acid ei kuitenkaan uutta tilannut sen tosiasian tiedostaen että illan juomiset olisivat sitten siinä. Rahaa kun hänellä oli varsin huonosti näille kiskuri hinnoille.

Jotkun pahimman luokan lissut kirmasivat laumoissa paikalle korvia särkevän kiljunnan saattelemana. Inho tuollaisia siideriteinejä kohtaan kuvastui jykeviltä kasvoilta selvänä, sininen katse käännettiin pois ja samalla huomio tuosta prinsessasta, jota ei kehdattu seuralaiseksi nimittämään. Oikeastihan tyttöjä oli vain yksi Cherien lisäksi, mutta tuosta äänestä olisi kyllä riittänyt kokolaumalle ja vähän yli.
Cherie kääntyi ihme ja kumma vielä Acidin puoleen. Tyttö kyseli kuinka Acid tänne oli päätynyt, poika pudisti hieman päätään tiedostaen kuinka tarvitsisi vielä alkoholia, vielä tila ei ollut minkäänlainen. Tottahan se toki oli, että ensimmäinen oli aina paras, mutta hänen kokoisensa mies ei kahdesta vielä humalatilaa saavuttanut.
“Edgarin typerä idea”, Acid hymähti. “Ei tainnut tulla ajatelleeksi, ettei kaikkien rahatilanne kestä tällaista kiskontaa.” Acidia normaalituloiset vanhemmat eivät häirinneet, eikä hän todellakaan hävennyt perhettään, jota rakasti yli kaiken. Acid ei ollut materialisti, vaikkei suinkaan askeettisestikaan kykenisi elämään.
Vaalea poika viittasi kolmannen kolpakon baarimikolta kaivaen lompakkonsa esiin ja maksaen tällä kertaa täysin itse juomisensa.

Kun Acid ei kommentoinut mihinkään hänen sanomaansa mitään, hyvä että edes reagoi kuulleensa, alkoi vaaleaveristä prinsessaa suututtaa. Ruskeiden, vahvasti meikattujen silmien katseen kylmenemisen olisi voinut vaikka kuulla jäisenä kirskuntana, ja nyt Cherien katse oli pelkkiä myrkyllisiä jääpuikkoja vaikka hymy olikin yhä hengenvaarallisen suloinen. Hänen asioistaan piti kiinnostua! Hänen asioitaan täytyi kuunnella, vaikka hengenmenetyksen uhalla. Hänen kanssaan oli yksinkertaisesti pakko keskustella jos hän keskustelun aloitti, vielä ystävälliseen sävyyn. Hän oli tuhlannut rahojaan toiseen, vaikka ei raha mitään merkinnytkään, mutta jos itse Cherie Hayes tarjoaa oluen, silloin Cherie Hayesia on miellytettävä parhaansa mukaan. Cherie kihisi mielessään, typerä, typerä, typerä poika, eikö tuolla ollut mitään itsesuojeluvaistoa? Hän voisi pilata tuon aivottoman lihaskimpun elämän perustuksiaan myöten, potkaista tuon urheilijoista suoraan alimpaan helvettiin.

Kyllä, Cherie oli hyvin herkkä loukkaantumaan. Ja nyt hän oli loukkaantunut, vaikka saattoihan se niinkin olla että poika oli ujo. Mutta ei hän sitä oikein uskonut sen perusteella mitä oli poikaa joskus nähnyt koulussa. Mutta toisaalta... saattoihan koulun kuningattaren seura tietysti ujostuttaa, sillä olihan hän kuuluisa ja julkisuudessa esiintynyt ja niin uskomattoman kaunis... Hän oli itseasiassa aika hengästyttävää seuraa.
Tajuttuaan - tai ainakin luultuaan tajunneensa - mistä Acidin hiljaisuus johtui, Cherryn katse suli ja hymy huulilla oli entistäkin silkkisempi. Ja kiltistihän poika vastasi hänen kysymykseensä, ja neidon kiinnostus heräsi heti. Edgar, Edgar kuka? Miksi hän ei tiennyt kyseistä mieshenkilöä? Kävikö se heidän kanssaan samaa koulua? Ilmeisesti tämä Edgar oli kuitenkin rikas, ainakin Acidin sanojen perusteella.

Urheilijan sanoessa rahatilanteestaan, prinsessan kasvoilta erottui nanosekunnin ajan sääliä sekä inhoa, ja vivahdus kauhua kunnes hän sai tunteensa peitettyä. Cher ei voinut kuvitellakaan että olisi köyhä tai edes normaalituloinen. Jos hän ei saisi kaikkea haluamaansa myös rahan avittamana, se olisi maailmanloppu, finito.
"No onneksi mä saavuin paikalle, ettei sun tarvitse koko iltaa selvinpäin kärsiä", blondi sanoi naurahtaen suloisesti, sivellen puolillaan olevan lasinsa reunaa kevyesti sormenpäällään jota koristi mitä kauneimmin manikyroitu kynsi. Toivottavasti Acid ymmärtäisi oman etunsa päälle, eikä kieltäytyisi tytön sanoihin piilotetusta vinkkauksesta että hän tarjoaisi tuolle illan juomat jos rahat loppuisivat kesken. Jos Cherie joskus jollekin jotain halusi vapaaehtoisesti antaa tai tarjota, se olisi otettava vastaan ihan kohteliaisuuden nimissä. Ei Cherry tietenkään oikeasti anteliaaksi ollut ryhtynyt, tietysti hänellä oli aina jotain taka-ajatuksena, näin lihaskimppu olisi hänelle palveluksen velkaa ja tyttö pystyisi käyttämään toista hyödykseen jossakin. Mutta prinsessa ei tällä kertaa ajatellut niin pitkälle, hän vain haluaisi Acidin, eh, viihdyttävän häntä tänä iltana.

Cherie joi lasinsa tyhjäksi, ja katsahti taas baarimikkoon ja vaikka tuo oli juuri palvelemassa toista asiakasta, vaaleaverikön sormenkoukistus ja herttainen hymy sai tuon Daniksi kutsutun nuorukaisen kiiruhtamaan hänen luokseen.
"Mitä kaunokaiselle sais olla?" baarimikko kysyi hymyillen. Diiva kallisti pienesti päätään katse hetken ajan Acidissa, kunnes mietiskeltyään siirsi huomionsa taas baarimikkoon.
"Laita mulle yks Banana Ivanov, ja Acidille olut, eikö niin?" Cherry sanoi ja vaikka olikin osoittanut kysymyksen Acidille joka ei ollut vielä saanut entistäkään oluttaan loppuun, ei hän jäänyt odottamaan vastausta vaan nyökkäsi baarimikolle joka kävi saman tien tekemään tytön drinkkiä ja laskemaan olutta kolpakkoon.
"Noh, Acid, miten sulla muuten menee? Mä kuulin että te erositte Jenin kanssa, ihan kamalaa, mutta kai sunlainen komistus on jo uuden löytänyt?", hän kysyi hymyillen viehättävästi. Tietysti Cher oli utelias siitä, kenen miehen hän oli viemässä vai oliko kenenkään! Ja toki hän saisi kehiteltyä juorunkin jos tarvitsisi, vaikka ei hän useimmiten kovinkaan innokas juorujen levittämiseen ollutkaan. Hän piti enemmän juorujen kuulemisesta, niiden suurentelusta ja suurennuslasin kera tutkiskelusta.

Cherie otti hymyillen vastaan hurrikaanilasiinsa tehdyn drinkin, ja siemaisi juomaa pillistä samalla kun Acid sai oluensa. Tätä menoa hän olisi mukavassa humalassa kohta, tosin olo alkoi jo tuntua ihanan rentoutuneelta ja, noh, alkoholin vaikutuksen alaiselta. Sen takia hän varmaan puhelikin Acidille niin tuttavallisesti, ihan kuin he tuntisivat paremminkin. Ja todennäköisesti kun Cher saisi tämän hurrikaanilasinsa tyhjäksi, hän olisi jo niin hilpeällä tuulella että varmaan alkaisi lähennellä seuralaistaan. Ja yleensä juotuaan vaaleaverikkö ei tajunnut lopettaa siihen muutamaan ensimmäiseen ja hauskaan oloon, vaan alkoi kiskoa väkevämpiä juomia ja loppujen lopuksi ei muistaisi koko illasta yhtikäs mitään.

+ lala :------) venähti vähän, ja sit oli pakko tunkea tuo kuva tonne ku se oli niin söpö, ja sit tuota eiks Acidin ja Jenin suhde + eroaminen ollu ihan yleisesti tiedossa? Jos ei niin muoksin ;> +

- ok, nyt kuuntelen Kissiä, joten totah… XD Ja olin muuten ilkeä ja kirjoitin lyhyen, sä rakastat mua nyt eikö♥ -

Cherie tarjoutui maksamaan Acidin juomat. Ja jos poika selvinpäin olisi ollut, olisi hän varmaan myös taka-ajatusten pelossa kieltäytynyt. Eikä ehkä edes kovin kohteliaasti. Nyt mieli oli jo jonkin verran sumentunut, kiitos oluen, joten estot olivat lähes tyystin kadonneet. Poika hymyili rentoutuneena tytölle, sitä hymyä ei selvän ja vakavan Acidin huulilla paljoa näkynytkään. Poika omasi estot, joskaan ei itsehillintää, ja niissähän oli selvä ero. Alkoholin vaikutuksen alaisena jopa ne estot katosivat ja Lyonin keskimmäisestä pojasta saattaisi tulla esiin puolia joiden olemassa olosta kukaan ei aiemmin olisi osannut edes arvailla mitään.
Acidin seuralainen tilasi pojalle oluen, sen sisäistäessään tuo vaalea korsto kaatoi kolpakon lopun kurkustaan alas katsellen sinisillä silmillään kuinka baarimikko laski kaljahanasta nestemäistä kultaa pojalle. Tänään tulisi oletettavasti vedettyä pahat lärvit, kun ei kerta edes itse tarvinnut sitä maksaa.

Cherie esitti kysymyksen, jonka sisäistämisessä Acidilla kesti hetki. Kun tuo tajusi exänsä nimen kasvot eivät olleet enää edes ilmeettömät, ne olivat jopa hivenen… ärtyneet. Onni sinänsä, että poika oli jo hyvässä maistissa. Muuten tuo olisi saattanut ruveta pistämään sisustusta uusiksi. Ja mitä Cherielle pitäisi muka vastata? Tuolle tytölle ei voisi sanoa suoraan, että asia ei tuolle kuulunut. Eikä Hunter tahtonut vastatakaan.
“Ei ole ketään”, poika murahti torjuvasti. Muuta hän ei tahtonut tuolle tytölle asiasta informoida. Ties mitä juttuja hänestäkin olisi sen jälkeen lukion oppilaiden huulilla liikkunut. Ei, poika ei tahtonut edes ajatella yhtään mitään Jeniin vittaavaa nyt. Joten helpoin tapa unohtaa tyttö oli tarttua kolpakkoon ja juoda muistinsa turraksi. Ja niinpä poika sitten tekikin, ainakin nyt näin alkuun kohotti eteensä tuodun kolpakon huulilleen kaataen olutta alas kurkustaan.
Seuraavaksi poika voisikin terrorisoida aivojensa muistoja käsittelevää osaa terävillä.

+ ainaha mie ;---D ja toi ei ees ollu lyhyt! nimim. luin tossa pari pvää sit vanhoja pelejä joihin olin vastannu neljällä lauseella +

Acidin hymyillessä hänelle huomattavasti lämpimämmin aiempiin ilmeisiin verrattuna, Cherie katsoi tiiviisti poikaa silmiin ja hymyili äärettömän suloisesti. Hän alkoi pikkuhiljaa mietiskellä, että mikäs tuossa pojassa oli hetki sitten inhottanut? Ai niin, se pyöriminen roskasakan kanssa ja keskituloisuus. Noh, pyörihän hänkin roskasakin kanssa! Ei kun... hetkinen, eipäs pyörinytkään. Cher rypisti aavistuksen otsaansa joka sileni saman tien, ei hän jaksanut tuollaisia miettiä, vaikka olisi siihen aivan hyvin pystynytkin koska ei hän nyt muutamasta drinkistä niin sekaisin kuitenkaan mennyt.
Joka tapauksessa, pääasia oli se että Acid alkoi jo lämmetä hänelle, ja tyttö katseli tuon oluenjuontia pää hiukan kallellaan. Mutta kun Acid selvästikin ärsyyntyi tästä tyttöystäväasiasta, Cherry veti kasvoilleen pahoittelevan ilmeen.
"Sori, herkkä aihe siis", prinsessa sanoi anteeksipyytävästi, vaikka eihän hän tietenkään oikeasti pahoillaan ollut. Miksi olisi ollut, kun kuuli tuollaisia ilouutisia? Diivahan oli onnessaan, urheilija olisi huomattavasti helpompi kietoa pikkurillinsä ympärille kun tuolla ei olisi ketään häiritsemässä omaatuntoa.

"Kuules, Acid-muru, tässä on vähän huono istua, jos me vaikka siirryttäisiin johonkin muualle", Cherie sanoi suloisesti, väläyttäen hurmaavan hymyn ja nappasi Banana Ivanovinsa toiseen käteen, samalla kun otti Acidia epäröimättä kädestä.
"Dan, teepä sä sillä välillä meille parit paukut ja tuo pöytään", vaaleaverikkö huikkasi ja veti sitten Acidia hellästi perässään pöytään jossa oli seinää vasten miellyttävältä, ei liian upottavalta näyttävä sohva ja toisella puolen kaksi tuolia. Ja sohvalla itseasiassa oli joku pari nuolemassa toisiaan, mutta Cherry oli päättänyt haluavansa juuri tämän pöydän ja sen hän saisi.
"Painukaa hankkimaan huone, okei?" diiva sanoi dominoivaan, auktoriteettiseen sävyyn ja loi pariin niin jäisen katseen että kaksikko näki parhaakseen siirtyä muualle. Okei, ehkä se auttoi myös että hänellä oli käsipuolessaan kaksimetrinen, kaapinkokoinen nuorimies.
"Kiitoksia", tyttö sanoi suloisesti ja ohjaili pojan kevyin elein sohvalle istumaan, jolle hän itsekin sievän pikku peppunsa istutti ristien saman tien jalkansa.

Prinsessa joi juomaansa pillistä ja kääntyi enemmän seuralaisensa suuntaan.
"Mitä sä harrastat?" Cher kysyi kiinnostuneella äänensävyllä, Acidin täytyi kyllä treenata varmasti hurjan paljon kun omisti tuollaisen kropan. Ja mukavan kropan tuo omistikin...

+ hittiä paljonpaljonpaljon >: sana vain ja muokkaan :------) +

- höps mitään noin pienistä XD~ -

Cherie näytti niin kauniilta alkoholin luoman udun läpi, joka verhosi Acidin sinisten silmien yleensä niin tyyntä tai viileän torjuvaa katsetta. Kaikki näytti niin paljon vaarattomalta ja viattomalta, kun oli kumonnut tarpeeksi alkoholipitoisia juomia. Tosin näyttihän cherie viettelevältä selvinpäinkin, mutta silloin Acid osasi tiedostaa myös neidin luonteen ja sen vastenmielisyyden.
Tyttö pahoitteli aihevalintaansa, mutta blondi ei siihen edes tajunnut reagoida. Se oli unohdettu jo, menneen talven lumia. Finito. Niin kaikki aina kännissä oli, mikä toki muuttui sitä mukaa kun selvittiin. Ja nyt ilta oli vasta aluillaan, Acidkin kerkiäisi tuosta humaltua vielä vaikka kuinka paljon lisää. Olettaen tietenkin, että Cherie toimisi maksumiehenä. Tai naisena, miten vain.

Cher kutsui kaapinkokoista vaaleaverikköä muruksi, johon Acid ei virkkonut mitään, kulmat vain hieman kurtistuivat. Paikanvaihtoa vastaan jalkapalloilijalla ei ollut niin mitään ja tokihan tuo seuralaisensa perässä nousi baarijakkaraltaan. Neidin käskytys baarimikolle meni toisesta korvasta sisään ja samantien toisesta ulos. Ei hänen sitä muutenkaan tarvinnut muistaa, joten se ja sama. Poika hymähti itsekseen neidon tarttuessa häntä kädestä viedäkseen pöydän luo. Herrasmiehenä, sitähän Acid aina välillä joskin hyvin harvoin oli, poika otti tytön käsikynkkään ja antoi tuon prinsessamaisen barbinuken kuljettaa itsensä minne koskaan vain mieli. Tietyissä rajoissa tietenkin.
Vaalea nainen karkotti kevyesti pariskunnan paikalta, jonne tahtoi itse asettua, Acidkin istui osoitetulle paikalle, eikä tajunnut edes tuntea itseään alistetuksi tai tossutetuksi. Hän ei tajunnut millaisen vallan alkoholi antoi tuolle tytölle, eikä se haitannut kun sitä ei käsittänyt. Acid kumosi kolpakosta mallasjuomaa kurkkuunsa ja ihme kyllä sisäisti jopa neidon esittämän yksinkertaisen kysymyksen.

“Jalkapalloa, luonnollisesti”, poika vastasi yksinkertaisesti ja ihmekyllä jatkoikin listaa, vaikka normaalisti olisi saattanut murahtaa vain sen yhden ja ainoan sanan kysymykseen vastaukseksi. “Salilla tulee treenattua ja joskus katyseltua televisiota pikkusiskon kanssa tai jotain. Ja aikaa riittää ystävillekin.”
Acid mietti tulisiko hänen esittää vastakysymys prinsessalle, mutta poika päätti antaa neidon pitää ohjat. Saattoi tulla epämiellyttäviä vaikeuksia, jos ahdisti vaikutusvaltaisia ihmisiä nurkkaan.

Cherien mieliala leijaili jossakin pilvien korkeudella, ja hän tunsi olevansa koko universumin omistaja kun Acid otti hänet käsikynkkäänsä ja antoi tytön ohjailla tuon istumaan. Lihaskimppu teki niin kuin prinsessa tahtoi, mikä oli hänen mieleensä, vaikkakin hän hieman ihmetteli sitä. Hän oli saanut toisesta sellaisen kuvan, että poika ei paljon kerman tytöistä välittänyt, saatika pompottelusta, mutta olisihan se heti pitänyt tajuta että koulun kuningatar olisi poikkeus. Kukapa täydellistä naista olisi voinut vastustaa?
Sohvalle istuuduttuaan Cherry oli yhä Acidin käsipuolessa, mikä ei haitannut häntä lainkaan. Päinvastoin, vaaleaverikkö nojautui kevyesti lihaksikkaaseen futariin ja piti ruskeiden silmiensä katseen tiiviisti sinisissä. Hyvin kauniin sinisissä. Itseasiassa, miten hän ei ollut ennen tajunnut kuinka hyvännäköinen Lyonin poika oli? Ehkä roskasakissa pyöriminen oli sumentanut näön, mutta nyt hän näki toisen varsin kirkkaasti. Tai no, alkoholin aiheuttamaa hienoista sumenemista ei laskettu.

Hurrikaanilasin sisältämä Banana Ivanov oli mitä maukkainta, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten tämäkin drinkki. Kookas lasi ei ollut kovin kauaa kestänyt täytenä, sitäkin nopeammin alkoholi oli sujahtanut neitokaisen vaaleaan päähän ja kaikki alkoi näyttää ruusuiselta. Vaikkakin edelleen sumenevalta, ja tuntui että joidenkin asioiden käsittämisessä kesti useita sekunteja vaikka hän toimi aivan yhtä sukkelaan kuin ennenkin.
"Oh, kiitos Dan, mä sitten ilmotan kun me tarvitaan lisänesteytystä", Cher sirkutti baarimikolle joka oli ihan omin avuin tuonut koko tarjottimellisen täynnä shotteja ja snapseja sekä kirkkaita, taisipa seasta löytyä muutama viskipaukkukin. Ikäänkuin he tarvitsisivat noiden jälkeen mitään lisänesteytyksiä, diivakuningatar olisi ainakin niin pökerryksissä noiden jälkeen - jos kunnolla innostuisi - että joku joutuisi kantamaan hänet ulos yökerhosta.

"Ota mitä haluat, Acid-kulta, mä maksan koko lystin kuten sanoin", suklaasilmä kehräsi ja laittoi tyhjän hurrikaanilasin pöydälle ja otti tilalle shotin jonka sisällöstä hänellä ei ollut aavistustakaan. Vaikka hän alkoi humaltua kovaa vauhtia, shotti saatiin alas siististi eikä tyttö tietenkään irvistänyt lainkaan huolimatta siitä että neste poltti vieläkin suuta.
Cherieä ei oikeasti kiinnostanut mitä lihaskimppu harrasti tai mitä tuo teki vapaa-ajallaan, hän halusi vain saada pojan lämpenemään hänelle, joten tällainen smalltalk sopi tilanteeseen täydellisesti, joten hän näytteli kiinnostunutta. Ruskeat silmät tarkkailivat lämpimästi Acidia kun tuo kertoi harrastuksiaan, ja sievä hymy pysytteli huulilla.
"Vai niin, sulla on siis pikkusisko", prinsessa jätti kysymyksensä retoriseksi, ohittaen tylsistyttävän aiheen tyylikkäästi vaikuttaen kuitenkin siltä että hän todellisuudessa välitti paskaakaan oliko pojalla sisaruksia vai ei.
"Mäkin treenaan, haluatko sä kokeilla mun lihaksia?" diiva kysyi leikkisästi, hänestä alkoi hyvää vauhtia tulla paljon rennompi ja aidompi, tosin kyllä se känni-bitch-vaihekin jossain välissä kerkeäisi iskeä jolloin hän todennäköisesti olisi jonkun silmille hyppineen muijan kurkussa kiinni.

Helvetti että hänen tunteensa taas vaihtelivat, vastahan häntä ei ollut kiinnostanut koko Acid ja nyt hän jo flirttaili tuolle huumorin varjolla...

+ kamalaa tekstiä, tiedän, rakas ♥ +

Acidilta meni oikeastaan jo pitkälti kaikki tapahtumat ohi. Hän vain tiedosti kieltämättä hyvin kauniin vaaleaverikön kyljessään ja alkoholin hämärtämän mielensä. seuraava asia, joka keskeytti hänen lagaamisensa ja sai hänet tiedostamaan todellisuuden oli se, kun tyttö kehotti ottamaan pöydälle ilmaantuneelta tarjottimelta mitä vain neidin laskuun. Ja eihän Acid siitä voinut kieltäytyä, vaikka selvänä olisikin voinut moisesta kohteliaisuudesta loukkaantua. Olisi vain kuvitellut toisen pitävän itseään köyhänä, mitä Cherie varmasti ajattelikin tuosta komeasta urheilijanuorukaisesta.
Käteen napattiin satunnainen lasi, joka kumottiin ehkä hivenen liiankin nopsaa kurkusta alas. Ja sehän nousi kuin nousikin pojan päähän. Paksukalloisuus ei vaikuttanut millään tavalla mihinkään, kun kyse oli viinaksista.

Tyttö mainitsi jotain Acidin pikkusiskosta, poika hetken mietti, miksi tyttö moista kysyi, mutta tulkitsi sitten lauseen toteamukseksi. Olihan hänellä sisko ja velikin, mutta tuskinpa se vähempää tuota neitoa olisi voinut liikuttaa. Acidilla ei ollut tapana järjestää itsestään mitään showta, tai millään tapaa tahallisesti muilta huomiota kerjätä. Taas piirre, joka teki hänestä poikkeavan kermalaiseksi. Kermaanhan poika tosiaan kuului vain ja ainoastaan, koska sattui pelaamaan jalkapalloa Aston highin tiimissä. Muuta syytä ei ollut antaa, mutta eipä siihen kai muuta sitten tarvittukaan.
Cherie kertoi hänkin treenaavansa, joka sai Acidin vilkaisemaan toista kivikasvoillaan. Tyttö tarjosi pojalle lupaa kokeilla lihaksiaan, johon Acid tahtomattaankin vain hymähti. Jos tuo neito nyt hänelle flirttasi, ei kaapin kokoinen vaalea korsto moiseen heittoon tarttunut.

Acidilla ei ollut tahtoa ja haluja yhdenyön sähläyksiin, oli kyseessä sitten kuka tahansa, vaikka juuri tuo neito, jonka miltei jokainen tunsi. Neito, jota saatettiin valehtelematta kutsua koko heidän lukionsa vaikuttavimmaksi tekijäksi. Yhdestäään maikasta tai edes rehtorista ei ollut sanomaan mitään, jos vaa’an toisessa kupissa painoi Cherie Hayesin sana tai käsky. Jokainen tiesi, mitä siitä saattoi seurata, jos väitti vastaan.
Acid ei ollut niin tyhmä kuin jotkut kapinalliset, hän ei vittuillut tai heittänyt mitään törkeää. Ei hän ollut niin tyhmä, että edes meni tytön käskyjen mukaan jokaista kirjainta noudattaen. Hän oli vahva ja piti kiinni omista aatteistaan, mutta tarpeeksi fiksu olemaan kuin ei olisi vain tajunnut. Hän ei kaivannut ongelmia tällaisissa asioissa, eikä luonut niitä, vaikka hienoisessa humalassa olikin.

Cherie oli kovaa kyytiä humaltumassa pienestä hiprakasta kovempaan humalaan. Shotti ainakin kihahti neitokaisen päähän raketin lailla, tuntui että poskia kuumotti ja katse sumeni. Tunne kuitenkin tasottuisi, sen hän osasi kokemuksesta sanoa, ja samasta kokemuksesta hän tiesi että kohta pitäisi päästä käymään pikkuneitien huoneessa. Mutta ei ihan vielä, jalat tuntuivat hieman liian painavilta jotta hän jaksaisi liikuttaa niitä.
Sen diiva huomasi kyllä, että Acid ei paljoa puhunut. Ei hän ollut koskaan tullut ajatelleeksi että oliko nuoriherra Lyon normaalisti puheliaampi - johtuisiko siitä että hän ei ollut koskaan aikaisemmin tainnut vaihtaa muutamaa sanaa enempää toisen kanssa - vai johtuiko tämä hänen seurastaan, oluista vai jostain muusta. Ehkä Cherin seura oli vain niin lumoavaa, hämmentävää, ujostuttavaa, ehkä kaikkea tuota? Olihan hänellä iso ego, itsevarmuutta liiankin kanssa, ulkonäköä senkin edestä ja vaikutusvaltaa ja niin edelleen.
Tai sitten yksinkertaisesti Acid ei ollut puhelias ihminen, mikä saattoi olla tottakin. Vaalean pään sisällä alkoholin hieman sumentaneet aivot työskentelivät kiihkeästi, yrittäen vetää johtopäätöksiä jokseenkin huonosti siinä onnistuen. Ihan sama, eipähän tarvitsisi huolehtia siitä että hänen päälleen puhuttaisiin.

"Väheksytkö sä mun lihaksiani?" Cherie kysyi pöyristyneellä äänellä, mutta nauroi sitten sillä tiesi itsekin että ei hän oikeastaan mikään bodybuilder ollut, hyvä että mitään lihaksia edes löytyi mistään kohtaa kroppaa. No, kyllä niitä toki oli, pakostikin jos treenaa kolmesti viikossa, edes vähäsen.
"Mutta mun täytyy nyt kävästä naistenhuoneessa, hetkinen", vaaleaverikkö sanoi ja nousi hieman horjahdellen, mutta seistyään pari sekuntia paikoillaan hän huomasi lattian aavistuksenomaisen keinumisen lakanneen jolloin uskalsi lähteä liikkeelle. Mekkoon sopiva laukku oli tietysti mukana, kun hän asteli korkokenkineen omaan keimailevaan tapaansa naistenhuoneeseen. Toimitettuaan asiansa hän kulutti hiukan ylimääräistä aikaa korjaillessaan meikkejään, sipaistessaan hiuksiaan harjalla ja suihkaus hajuvettä vielä. Toki hän jäi muutamiksi minuuteiksi juttelemaan parin tutun neitokaisen kanssa - jotka ylistivät hänen mekkoaan, kenkiään, laukkujaan, hiuksiaan... - kunnes queen bee hyvästeli tuttavansa.

Cherry sipsutteli takaisin hänen ja Acidin valloittamaan pöytään, istuen nyt urheilijaa vastapäätä.
"Moi taas", blondi sanoi hunajaisesti hymyillen. Hän otti hyvin hoidettuihin käsiinsä viskipaukun - ajattelematta lainkaan mitä siinä oli, ennen kuin oli jo nielaissut sen. Neste poltti kurkkua ja suuta, saaden Cherin pienesti irvistämään. Hän ei saisi juoda viskiä, se teki hänelle krapulan ja sai oksentamaan.
"Oliko ikävä?" naisenalku kysyi ja toivottavasti Acid tietäisi vastata hänelle oikein, vääränlainen vastaus voisi loukata - ja näinollen suututtaa - diivaneitiä. Hän ei kyllä tällä hetkellä tuntenut oloaan lainkaan vittuuntuneeksi tai muutenkaan herkkähipiäiseksi, olo oli hilpeä ja mukava. Nousuhumala oli aina hauskaa.

Acid yritti pitää mielenkiintonsa vaaleaverikössä, vaikka silmät uhkasivat painua umpeen. Taas kävi näin. Alkoholilla nyt vain oli väsyttävä vaikutus, olihan moinen tullut huomattua jo useita kertoja aiemminkin. Oikeastaan, ei Acidilla kuitenkaan ollut vaikeuksia hereilläpysymisen kanssa. Lisää kaljaa kitaan ja kaikki oli hyvin.
Cherie uteli väheksyikö Acid toisen lihaksia, mihin kahden metrin mittainen nuorimies kohotti vain kulmiaan ja virnisti kierosti. Hän tiesi oikein hyvin tytön olevan rinnallaan tavattoman pieni ja heiveröinen. Ja niin olivat useimmat pojatkin. Tyttö nauroi, tiesi siis tuokin.
Toinen katosi vessaan, mitä poika tuskin huomasi. Hänellä oli oikein lahjakkaasti vahvemmanpuoleinen kooma päällä. Blondi tuijotti eteensä ja haaveili tupakasta. No, savukkeita kyllä löytyi, mutta eriasia sitten että hän olisi jaksanut nousta käydäkseen ulkona tupakilla.
Pikemmin kuin poika olisi osannut odottaa, palasi Miss Hayes takaisin hänen luokseen, istuen vastapäätä kaapinkokoista blondia korstoa.
“Moi”, Acid vastasi neutraalilla sävyllä tytön tervehdykseen. Ilme tuon kasvoilla rekisteröitiin, mutta näkyvästi siihen ei reagoitu. Ja minimaalisesti muutoinkin.

Toinen kysyi oliko Acid ikävöinyt. Kysymys, johon jalkapalloilija ei osannut lainkaan vastata. Hän oli tuon poissaoloa tuskin huomannut. Tajusi pojan humalainen pää sentään, ettei niin vastattu queen beelle. Acid tyytyi hymähtämää lyhyesti. Hymy ei kasvoilla ollut kovinkaan kokoaikainen näky, mutta humalassa sitä näkyi useammin.
“Mä tarvitsen tupakin”, poika ilmoitti nousten sohvalta. Kohteliasta olisi kaiketi kysyä, kelpasiko neidillekin. Acid vain oli hieman kömpelö moisessa turhassa suitsuttamisessa. Tosin, osasi nuorimies kuitenkin ajatella, vaikka hieman horjuikin. Rupesivat ne satunnaiset shotitkin päähän nousemaan, vaikka hän saikin vetää kokonsa ja hyvän viinapäänsä tähden aivan liikaa alkoholia, jotta se tuntuisi missään.
Sinisilmät katsoivat neitoon ja katse kertoi sen mitä sanomatta jäi, eli ei seura haittaisi.

Cherien kulmat kohosivat hiukan kun hänen seuralaisensa kasvot pysyivät jokseenkin jähmeinä, lähes yhtä ilmeettöminä kuin olivat alusta saakka olleetkin. Mikähän hemmetin jäämies tuo Acid Lyon todellisuudessa oikein oli? Joko tuo oli todella hidas tai sitten vain tykkäsi pitää jokaikisen ajatuksensa tiiviisti pääkoppansa sisällä.
Ja kun prinsessa kysyi oliko tuo kaapinkokoinen komistus ikävöinyt häntä, sai tyttö vastauksekseen pelkän hymähdyksen. Diivan suu loksahti hivenen auki, mutta hän sulki sen pian ettei näyttäisi aivan vajaa-älyiseltä - aivan kuin se olisi mahdollista - ja tyytyi sen sijaan tuijottamaan Acidia. Hän oli häkeltynyt, eikä voinut käsittää miksi sai tuollaisen vastauksen. Selvinpäin hän olisi ehkä osannut peittää reaktionsa paremmin, mutta nyt hänen silmiinsä syttyi alkoholin aiheuttaman hämmennyksen jälkeen kiukku. Huulet puristuivat viivaksi ja silmät iskivät kipinää, muuten kehonkieli pysytteli suunnilleen samana.

Sitten jätkä nousi ylös. Helvetti, mitä helvettiä, Cherie ei tajunnut, miksi vitussa Acid oli tuollainen mulkku! Hän halusi panna jätkää, okei? Hän oli osoittanut oman kiinnostuksensa jo sillä että oli alentunut istumaan toisen seurassa, mutta vittu, Acid vain... Oli tuollainen... Jumalauta.
Lievästi sanoen Cheriellä alkoi kiehua yli kun Acid oli noussut ja nähtävästi jättäisi hänet nyt vain siihen.
"Mä tarvitsen tupakin". Vaaleaverikön kasvot tyhjenivät tuntemuksista tuon lausahduksen jälkeen. Jaahas. Tyttö kiskaisi huiviin kaksi shottia, ja nousi ylös ennen kuin Acid kerkesi sanoa mitään jahka tuo oli mitään edes sanomassa, mutta toisen katseesta päätellen hänet oltiin pyytämässäkin mukaan. Parempi niin, ja tupakan hän halusi nyt heti, siten hän saisi epämääräisesti kihisevät tunteensa rauhoittumaan.

Otettuaan pari ensimmäistä askelta diivakuningatar horjahti ja hän tarrasi vaistomaisesti Acidista pysyäkseen pystyssä, mutta pari sekuntia totuteltuaan tähän yllättäen tulleeseen, pahempaan humalatilaan hän suoristautui ja suuntasi ylväästi ja lähes lainkaan horjumatta yökerhon etualalle jossa oli paljon muitakin tupakalla tai muuten vain hengailemassa.

+ anteeks että on kestäny näin kauan♥ hihi nää on niin ihaniaaaa♥ +

Selkeästi pojan välinpitämättömyys loukkasi tyttöä, mutta Acid Lyon oli todellakin vallan surkea huomaamaan mitään sellaista. Toisin kuin useimmilla hänen klikkiinsä kuuluvilla jätkillä, ei tällä yksilöllä ollut käynyt mielessäkään, että hän panisi tätä milloin kenenkin kyljessä kyhnyttävää herhiläiskuningatarta. Hänen tasonsa vaati parisuhdetta, eikä hän enää liioin kiinnostunut mistään hetken huumasta. Hän tahtoi pysyviä juttuja, sellaisia joiden eteen piti nähdä vaivaa. Romantikon vikaa hänessä silti oli vain minimaalisesti.
Tyttö oli nähnyt siis sen, kuinka tuo oli oikeutettu tulemaan mukaan. Tosin, kukapa hän olisi tuolle tytölle oikeuksia antamaan tai mitään kieltämään. Hän oli arvoasteikolla alempana, vaikka toisaalta siitä paskat välitti. Hän tahtoi silti pitää paikkansa joukkueessa. Ja joukkueessa pysymällä hän pysyi myös tyttöjen päiväunissa, vaikkei sitä suuremmin tahtonutkaan.

Cherie tosiaan nousi ylös, horjahti tukeutuen Acidiin ja pojan käsi siirtyi vaistomaisesti neidon harteille. Kosketus oli olematon, mutta silti se estäisi toista horjahtamasta, ellei tuo sitten onnistuisi kompuroimaan rähmälleen. Se nyt tästä vielä puuttuisikin.
Poika ei kyllä ollut lainkaan varma siitä, olisiko hänen soveliasta näyttää siltä kuin Cherie olisi muka ollut hänen omaisuuttaan. Tuskinpa sentään, mutta jos hän jotain oli hienostotytöistä oppinut niin sen, että ne kyllä helvetti vie rakastivat sitä jos niiden seuralaisiin luotiin kateellisia katseita.

Kaksikko päätyi lopulta pihalle ja poika kaivoi askin taskustaan tarjoten ensin Cherielle kokeilevasti ja sitten vieden tupakan omille huulilleen. Hän ei tiennyt polttiko tyttö, eikä ainakaan sitä miten tuo suhtautui punaiseen. Acid oli jo kaivanut taskustaan stendarin ja sytyttänyt tupakkinsa. Vielä poika ei ollut sitä tyaskuunsa sujauttanut, sillä pitihän sitä aina välillä olla herrasmies.

Cherietä raivostutti kun hän ei saanut Acidilta huomiota edes siinä vaiheessa kun hän selkeästi osoitti toiselle loukkaantuneensa tuollaisesta käytöksestä. Joo, hän polttaisi yhden tupakan ja jos Acid ei siihen mennessä reagoisi mihinkään paria hymähdystä enempää, hän vetäisi perseet ja pitäisi hemmetin hauskaa unohtaen koko tyypin. Toki hän kostaisi sitten jälkeenpäin, pilaamalla jätkän elämän ja sitä rataa kuten hänellä oli suunnitelmissa tehdä ja oli tehnytkin monille. Jep, Cherie Marilyn Hayes oli varsinainen narttu, joka ei välittänyt oikeasti mitä kenellekin tapahtui kunhan hänen elämänsä loisti. Tietysti hän välitti itselleen rakkaimmista ihmisistä, kuten perheestään, Alexista, Tessasta... Ja Texistä, vaikka ei hän nyt ikipäivänä sitä Texille sanoisi. Tai oikeastaan kenellekään muullekaan, paitsi Tessalle, jolle hän kyllä kertoi kaikki asiansa.
Itseasiassa jos diiva saisi kuulla että joku ryppyilisi Tessalle tai Texille, tai parille muulle ystävälleen - vaikka eipä Texiä varsinaisesti ystäväksi voinut sanoa, mutta kuitenkin -, hän pitäisi huolen että kyseinen henkilö olisi mennyttä, siis oikeasti mennyttä. Niin mennyttä, että kolmenkymmenenkin vuoden päästä tyyppi olisi työttömänä, yksin ja koditon.

Cherry yllättyi positiivisesti kun sai huomata Acidin käden harteillaan, paskat väliä oliko se siinä siksi että hän kestäisi pystyssä vai jostain muusta syystä; eipähän jätkä ainakaan ollut niin typerä että olisi antanut hänen horjahdella kumoon. Itserakas ilme meinasi levitä kasvoille, mutta hän yritti pitää itserakkautensa minimissä joten siitä syntyi vain hyvin tyytyväinen, itsevarma hymy.
Samainen hymy kasvoillaan kävellessään yökerhon poikki, hän toden totta sai kiksejä siitä kun kaikki katselivat heitä. Okei vähän liioittelua, ei kaikki, mutta monet kuitenkin. He saivat kateellisia katseita kummatkin, muijat kuolasivat Acidia ja miespuoliset tuijottivat kaapinkokoista nuorukaista kateellisena siitä minkälaisen saaliin tuo oli haaviinsa saanut.

Prinsessa otti Acidin tarjoaman tupakan väläyttäen toiselle hurmaavan hymynsä. Kiukutti kyllä edelleen, mutta pienet huomionosoitukset ja kateelliset katseet kohottivat reippaasti hänen mielialaansa. Vaikka olihan se itsestäänselvää että jalkapalloilija tarjosi hänelle savukkeitaan ja tarjosi tulta, Cher oli kuitenkin niin lumoava persoona. Saatuaan ensimmäiset rauhoittavat savut, blondi yski hetken ja katsoi nenäänsä nyrpistäen tupakkaa.
"Punaista, hyi helvetti", queen bee mutisi jatkaen kuitenkin polttamista, nauttien humalatilasta. Katse harhaili epämääräisesti kohdistumatta sen kummemmin mihinkään, tytön kietaistessa toisen kätensä ympärilleen. Seisoessaan paikallaan ja keuhkojaan tuhotessaan hän tunsi kuinka kaksi shottia kiipesivät hänen pääkoppaansa, ja hän huojui korkeissa avokkaissaan hieman sen näköisenä että saattaisi hetkenä minä hyvänsä kaatua.

Kyllä näytti kuningattarellekin kelpaavan tupakka. Kun tyttö oli rullan huulilleen saanut tunki poika askia samalla taskuunsa, kun antoi tytölle tulta. Ei näyttänyt punainen olevan mitään tytön suosikkia, kun tuo sitä tuossa kirosi. Acidille se tiesi vain saumaa hymähtää jälleen. Mitähän hienot neidit sitten polttivat? Methol lightia? Jotain mautonta varmaan, Acid kun ei pahemmin ollut ollut tekemisissä niin sanottujen hienojen neitien tupakkien kanssa.
Blondi järkäle poltteli laiskaan tahtiin tupakkaa, eikä pahemmin edes tajunnut miettiä mistä keskustella Cherie Hayesin kanssa. Kai nyt kuitenkin sentään jostakin, musta kerro se tosiaan Hunter Lyonille.

“Mitä sen sitten pitäisi olla?”, poika kysyi pienen mielenkiintonsa tähden.

Poika oli melkein saanut loppuun tupakkinsa, kun kuuli kännykkänsä soivan taskussaan. Urheilija murahti tympääntyneenä.
“Sori, maltatko hetken?”, poika kysäisi Cherieltä luoden siniset silmänsä tuohon, ennen kuin vastasi puhelimeen ja siirtyi puhumaan puheluaan etäämmälle.

Taas se Acid vain hymähteli. Helvetti että oli vaikeaa saada kiskotuksi ensimmäistäkään sanaa jätkän suusta, vaikka saattoipa hyvinkin olla niin että hänen seuransa oli niin mykistyttävän upeaa ettei toinen meinannut saada sanaa suustaan. Jep.
Cherie kuitenkin skippasi urheilijan hiljaisuuden, ja keskittyi sen sijaan seuraamaan ohikulkevien ja yökerhon sisätiloihin menevien nuorten naisten ulkonäköä. Hyi, hyi, iy, ällöttävä, kamalat kengät, miten typerä kampaus, ei lainkaan tyylitajua, 90-luvulle jumiutunut, hyi helvetti mikä naama, tuo näyttää huoralta... Positiivisten ajatusten saldo? Nope, hän oli niin vittuuntunut ja muutenkin arvosteleva luonteeltaan, että positiivisia kommentteja ei herunut kenellekään. Okei, jätkille kyllä, mutta muijille ei koskaan.

Cher meinasi tukehtua savukkeeseensa kun kuuli Acidin oikeasti kysyvän jotain häneltä. Ja kesti hetken ennen kuin vaaleaverikkö tajusi mitä kysymys käsitteli.
"Sinistä tai vihreää", diiva vastasi lyhyesti, eikä olisi sen pidemmin kerennytkään vastaamaan, sillä Acidin puhelin pirahti soimaan. Hän hymyili siirappisesti vastaukseksi kaapin kysymykselle, toki hän malttaisi... No joo, tupakka oli vielä pahasti kesken, joten mikäs siinä. Hitto että tuo Lyonin poika oli imaissut tupakkansa äkkiä!

Siinä ajatuksissaan seisoskellessaan draamakuningatar ei huomannut kuinka hän sai katseita muutamien metrien päässä olevasta miespainotteisesta porukasta. Ja porukasta irtosi yksi miespuolinen, joka suuntasi Cherien luo. Huomatessaan tämän epämääräisen tuntemattoman, tyttö kohotti toista kulmaansa, vaihtoi painon toiselle jalalle ja tuijotti tulijaa ylimielisesti. Tupakantumpin hän nakkasi menemään, kun jonkin verran humaltunut, tummahiuksinen nuorukainen avasi suunsa.
"Hei muru, miten menee?"

+ nessukulta pelaa sitten randomia♥ +

Neidille kuulemma kelpasivat sininen ja vihreä. Acid ei itse pitänyt sinisen pahvisesta mausta, eikä vihreässä taasen ollut nikotiinia nimeksikään. Enempää ei sanottu, puhelin keskeytti kaiken.
Tuo jalkapalloa pelaava köriläs ei voinut huomata, kuinka heti hänen lähdettyään irtautui läheisestä poikaporukasta eräs juppi.

Se kyseinen jätkä, joka kovasti yritti pysyä muodissa ja siten pintaliitäjänä, oli jo reilussa maistissa. Ja ennen kaikkea, iskenyt silmänsä tähän tavattoman kauniiseen prinsessaan, joka kantoi nimeä Cherie Hayes. Ja sen tiesi myös tämä jätkä, vaikka Aston high schoolin olikin jättänyt jo muutama vuosi sitten.

Hän esitti yksinkertaisen kysymyksen, josta ei jäänyt epäselväksi mitä hän aikoi. Toisin kuin Acid Lyon, ei hän arkaillut. Ja toisin kuin aiemmin nimeltä mainittu poika, häntä tosiaankin kiinnosti päästä lämmittämään kuningattaren sänkyä.

Cherien katse oli täynnä ylpeyttä, itsevarmuutta ja huvittunutta halveksuntaa tätä jätkää kohtaan joka oli tullut häntä iskemään. Ei ollut uutta että hänen luokseen tuli milloin minkäkin näköinen, ikäinen tai kokoinen jätkä. Hän ei vain ollut ihan niin suvaitseva neitokainen että olisi jaksanut olla ystävällinen kaikille. Ei aina. Eikä helvetissä tänään.
"Hienosti, mut mä en ole sun murusi", diiva töksäytti suloisella äänellä. Ei tuolla naamalla, hah, ei tosiaan. Ja tuo paita oli so last season, joka kertoi joko siitä varakkuuden puutteesta tai yksinkertaisesti tyylitajun puutteesta. Se oli luonnonlahja, siis se että osasi laittaa aina oikeanlaiset vaatteet päälleen. Cher tietenkin omasi tämän luonnonlahjan, miten muutenkaan.

Vaaleaveriköllä ei ollut aavistustakaan että kuka helvetti tuo jätkä mahtoikaan olla, saati että toinen oli entinen astonilainen. Se tosin oli hyvin arvattavaa, että jätkä tiesi hänet, sillä kyllähän Tony Hayesin tytär tunnettiin Yhdysvalloissa, ja toki sen ulkopuolellakin. Olipa hän tehnyt musiikkiakin ja esiintynyt parissa leffassa, joten miksei tuo tyyppi tuntisi häntä?

+ voi blaab mikä vuoro :''''D +

Poika ei tytön ylimielisyydestä ollut moksiskaan. Mitä hän olisi synkän alkoholin muovaaman verhonsa takaa nähnyt muokkaantumattomana. Kovasti hän kuvitteli itselleen suuretkin mahdollisuudet tähän täydelliseen naiseen. Luuli olevansa haluttava ja hyvännäköinen
Eikä yksikään luulo pitänyt täysin paikkaansa. Hän oli vain niin helvetin kännissä. Hienosti meni, mutta tyttöä ei kuulemma saanut murutella. Leikki vaikeasti tavoiteltavaa? Niinpä tietenkin, erittäin tyypillistä…
Poika nauroi, kun joku olisi kertonut vitsin. Hän halvensi prinsessan sanat tyhmyyttään, sitä itse lainkaan tiedostamatta.

“Äläs nyt, pupu”, poika lausui virnuillen ja nojautui lähemmäs, vei kätensä koskettamaan kaunottaren kasvoja pienellä sipaisulla. Se sipaisu oli pieni, nopeasti ohi. Sitä seurasivat askel lähemmäs toista ja käsi väärässä paikassa, nimittäin tytön takapuolella.
“Sä olet kaunis, Cherie. Mun tekisi kovasti mieli…” Sanat päätettiin ilmeeseen, joka kertoi sen mitä sanomatta jäi.

Cherien katse muuttui parissa sekunnissa ärtyneestä tyrmistyneeksi ja vihaiseksi, kun jätkä vain nauroi hänen sanoilleen. Tyttö oli itsekin humaltunut, mutta ei läheskään niin paljon kuin tuo petolinnun perseeltä näyttävä känniääliö, joka ei tosiaan tainnut tajuta miten vaarallisessa tilanteessa oli. Ehkä toinen ei tunnistanutkaan häntä, ehkä humalatilansa takia, tai oli vain todella pihalla nykymaailmasta ja asioista jotka pitäisi tietää. Sillä helvetti, tuon idiootin toden totta tulisi tietää että Cherie Hayesin sanoille ei naurettu jos se ei ollut soveliasta. Ja häntä ei todellakaan kukaan kutsuisi muruksi jos hän kieltäisi!

Eikä se jäänyt pelkkään nauruun, tummaverikkö lässytti jotain ja kutsui häntä pupuksi. Sipaisi vielä hänen kasvojaankin, joka sai ruskeat silmät kipinöimään ja hänen kasvoillaan ollut vähäinenkin herttaisuus hävisi. Prinsessa oli aukaisemassa suutaan laukoakseen terävän kommentin kun tyyppi astui lähemmäs ja laski kätensä Cherien perseelle! Ja vonkasi! Mitä helvettiä!
"Mitä vittua sä luulet oikein tekeväsi!" queen bee kiljaisi eikä epäröinyt nanosekuntiakaan läimäistessään tuota tuntematonta kuvotusta poskelle, pitäen huolta että hänen kauniisti manikyroidut rakennekyntensä raastoivat kipeitä naarmuja toisen kasvoihin. Samalla hän astui pari askelta kauemmas tuijottaen poikaa raivostuneena, huomaamatta sitä että hänen selkänsä lähes hipoi yökerhon seinää.

Käsi osui terävästi läsähtäen pojan poskelle, jossa kipu tuntui poltteena alkoholin määrästä huolimatta. Se aiemmin silmissä vallinnut himo valui pois vihan ja ärtymyksen tieltä. Tuo muija oli lyönyt häntä… Typerä lehmä.
Alkoholin sumentamat aivot sumenivat vihasta entisestään, eikä jätkä voinut olla huitaisematta kaunotarta kasvoihin. Se olikin sitten viimeinen mihin tuo kykeni. Hän sai tuntea kovan puristavan voiman ranteestaan. Katseella hän sai tietää helvetin isokokoisen pojan tarttuneen käteensä ja nyt vääntävän sitä ikävästi. Cherie Hayesia ahdistellut poika sai ottaa kovan iskun kasvoihinsa, ennen kuin kaatui vaikertaen maahan.
Acidin jäiset silmät mulkaisivat idioottia hyisesti, ennenkö poika käänsi katseensa seuralaiseensa.
“Oletko sä ok?”, poika kysyi hivenen säikähtäneenäkin. Alkoholi sai tuntemukset näkymään tavallista selkeämmin, vaikkei se huolestuneisuus nytkään mikään hirvittävän voimakas purkaus ollut.

Järkälemäinen poika ei voinut käsittää sitä, että oli jättänyt tytön yhden lyhyen puhelun tähden yksin ja heti tuo oli hankkiutunut ongelmiin. No, viimeinen puhelu tänä iltana nähtävästi. Acid ei enää jättäisi neitoa päineen näiden hullujen sekaan.
"Haluatko sä vaihtaa klubia?"

Lyönti tuli Cherielle täydellisenä yllätyksenä. Hän oli jo kerennyt helpottua kun iljettävä ilme oli valahtanut jätkän kasvoilta, mutta ei ollut kauaa tuntenut omahyväisyyttä lyönnistään kun sai itse samalla mitalla. Hän vingahti säikähtäneesti, ja tuntiessaan voimakasta kipua vasemmalla puolella kasvojaan hän kohotti kätensä suojelevasti poskelleen. Ruskeat silmät olivat laajentuneet pelästyksestä, sydän hakkasi ja kasvoja kirvelsi. Ei hän sille voinut mitään että kyyneleet kihosivat silmäkulmiin, olihan tämä ensimmäinen kerta kuin joku löi häntä noin kovaa. Kyllä Cher tietenkin oli harrastanut catfightejä, mutta ne olivat olleet lähinnä hiuksista repimistä ja raapimista, toisinaan ja aika harvoin bitchslappeja. Ei koskaan oikeita lyöntejä.

Diiva ei kuitenkaan kerennyt pelätä saavansa toista lyöntiä, sillä Acid oli yhtäkkiä ilmestynyt paikalle. Tuo väänsi häntä ahdistelleen jätkän kättä, ja sitten tuo lyötiin arastelematta maahan kaapinkokoisen nuorukaisen toimesta. Acid kääntyi hänen puoleensa, ja kesti hetken ennen kuin prinsessa käsitti kysymyksen. Cherie ei saanut sanaa suustaan, tuijotti vain silmät pelästyksestä pyöreinä vaaleaa poikaa.
"Se löi mua", tyttö sai lopulta henkäistyä, pidellen kättään yhä poskensa suojana. Häntä oli lyöty, ihan oikeasti lyöty. Alkujärkytyksen jälkeen häntä alkoi suututtaa, ja hän tiesi että tuo jätkä oli tuhoon tuomittu kun oli uskaltanut kajota Cherie Hayesiin. Hänen täytyisi soittaa nyt heti kotiin! Isi sekoaisi, ja haastaisi kaikki oikeuteen, yökerhon siivoojaa myöten. Äiti pelästyisi ja alkaisi hössöttää ja käyttäisi hänet sairaalassa, Lola käyttäytyisi ehkä kaikkein normaaleimmin vaikka tuokin varmasti tulisi käymään kotona katsomassa häntä. Andy todennäköisesti etsisi tuon pahaa-aavistamattoman jätkän käsiinsä joukkueensa kera ja hakkaisi tuon kappaleiksi. Ja Alex, voi voi, hänen henkivartijansa suuttuisi, sättisi itseään siitä ettei ollut suojelemassa pikku prinsessaansa, eikä tuo jättäisi häntä enää hetkeksikään yksin.
Pitäisi ehkä harkita uudelleen sitä soittamista.

Acidin seuraavaan kysymykseen mennessä hän oli kerennyt jo selviämään alkujärkytyksestä, niin että osasi ajatella halusiko hän vaihtaa klubia vai ei. Ehkä niin olisi paras, sillä heillä oli nyt paljon yleisöä ja tilanne oli kireä selkeän tappelunpoikasen ansiosta. Eikä Cherry halunnut juuri nyt kuunnella tuttujensa kauhistelua, hän oli itse sekaisin ajatuksiensa kanssa ja todella säikähtänyt.
"Haluan."

Tyttö näytti joutuneen shokkiin, soperteli vain pojan lyöneen häntä. Acidin sinisissä silmissä loimusivat vihan liekit.
“No ei lyö enää, tai istuu loppu elämänsä rullatuolissa”, Acid murisi jäätävästi mulkaisten maassa vaikertavaa nuorukaista ja räkäisi tuon päälle. Tajusiko se oikeasti, että kuka tahansa muu olisi saattanut tappaa sen Cherien lyömisestä? Acid ei ollut niin armelias, hän tuotti yleensä oikeaa kipua.

Olihan blondi edelleen kiitettävän hukassa, mutta ei sen annettu haitata. Hän ei uhrannut ajatustakaan sille, minkä syvällä päänsä syövereissä tiesi: Cherie tahtoisi hänestä yhden kokoelmaansa. Suoraan sanottuna, Acidia ei olisi voinut vähempää kiinnostaa toimia vain neitojen sängynlämmittimenä. Jotenka sitä ei sitten edes ajateltu. Poika vain nyökkäsi tytölle, jonka varovaisesti herrasmiehen elkein kiepautti kainaloonsa kysyen ensin katseellaan lupaa. Hän tahtoi näyttää jokaiselle vastaan tulevalle, ettei tätä tyttöä satutettaisi. Ja Acid toivoi, ettei kukaan uhmaisi sitä, hän saattaisi hyvinkin sortua repimään moisen tähden päitä irti. Jos neito kerran oli hänen seuranaan, oli se myös hänen vastuullaan ja suojattinaan. Siihen ei parennut sanoa minkään sortin muttaa.