I know u want me, u know I want cha

+ ja otsikko Pitbullin biisistä I know u want me <: +

Ostoskeskuksen käytävillä kuljeksi monia ihmisiä, suurin osa oli teinityttöjä jotka ravasivat vaatekaupasta toiseen kikattaen ja pitäen kovaa meteliä, tai sitten vanhoja mummeleita ostamassa ties mitä. Dolph Preston ei kiinnittänyt muihin ihmisiin minkäänlaista huomiota, hän ei ollut edes varma siitä miten oli päätynyt tänne ostarin jollekin hieman syrjäisemmälle käytävälle jonkin suitsukekaupan viereiselle penkille. Poika soitti akustista kitaraa tunteikkaasti silmät suljettuina ja kasvot kohotettuina kattoon kohti, marisätkä suupielessään. Suitsukekaupan rastapäinen omistaja nojaili ovenkarmiin ja olipa tuollakin sätkä suussaan kun tuo kuunteli Dollyn soittoa. Kitara kuului rastapäälle, ja he olivat jonkinasteisia tuttuja, sillä olivat tavanneet muutaman kerran joissakin marinkatkuisissa bileissä. Siitä syystä hän varmaankin sai polttaa siinä, muuten Dol olisi varmaan jo potkaistu pihalle ostarilta kuten monesti ennenkin.

Saatuaan biisin loppuun, Angel ojensi kitaran takaisin omistajalleen ja rastapää katosi takaisin liikkeeseensä. Rokkipoika sen sijaan ojensi ketaransa pitkin pituuttaan puistonpenkkiä muistuttavalle istuimelle, ja hän jatkoi sauhutteluaan omassa rauhassaan. Hän hyräili hiljaa itsekseen ja lausui muutaman laulunsanan hyräilynsä keskelle, lähes vaipuen unenkaltaiseen tilaan sillä viime yönä nukkuminen oli jäänyt vähemmälle; hän oli keskittynyt joihinkin juomapeleihin ja sosiaalisiin toimiin bileissä joihin oli päätynyt tietämättä miten. Se oli jokseenkin yleinen ongelma Dolphinilla, se että hän ei muistanut lainkaan miten oli päätynyt jonnekin. Hän eli vain niin paljon omassa maailmassaan, että väli paikasta A paikkaa B jäi aina jokseenkin hämäräksi.

+ yyyyyhhhh voi kamala iha hirveetä shittiä >: mut koita kestää♥ ja lyhytkin viel...... +

Poika, jolla oli jalassaan pinkkimusta raidalliset trikoot, niiden päällä mustat todella lyhyet farkut ja ylävartaloa verhoamaan oli kiskaistu kokonaan musta ja hieman löysä T-paita. Mustat hiukset olivat vapaana ja poika hymyili itsekseen leveästi. hän tuli juuri lävistäjältä, siltä samalta jolta oli vain jokunen viikko sitetn hakenut kielilävistyksen. Hän oli tänään käynyt vaihtamassa siihen lyhyemmän tapin ja samalla ottanut itselleen septumin. Jupiter oli oikein tyytyväinen itseensä ja kaikkeen juuri nyt, siitä hyvästä poika laulelikin itsekseen Aerosmithin Pinkiä vetäen miiminä kaikki huuliharppusoolotkin. Poika teki piruetin ja naurói sitten itsekseen naiselle joka tuijotti poikaa kuin suurtakin vankikarkuria. Tuolle lopulta suotiin vain suloisin hymy, johon friikkipoika juuri nyt vain kykeni.
Lauleskelu jatkui, samoin matka. Matka… Niin, se päämäärä olikin sitten toinen juttu. Jupiter vain tahtoi mennä sille yhdelle käytävälle, koska ei tiennyt mitä siellä oli. Ja se oli häiritsevää se.

”Pink - it was love at first sight
Pink - when I turn out the light
Pink - it's like red but not quite
And I think, everything is going to be all right
No matter what we do tonight”

Voluumi ei ollut pienimmästä päästä, mutta ääni oli sointuva ja laulamiseen luotu. Poika teki uuden piruetin ja kierähti vasten seinää nauraen itsekseen. Hän oli sillä käytävällä nyt, näkyvissä oli vain suitsuke kauppa. Se ei niinkään kiinnostanut, mutta sitten vihreisiin silmiin osui penkillä makoileva poika. Ter virnisti jälleen, istui lupia kyselemättä toisen vatsalle ja nappasi tuon sätkän omille huulilleen imien ahnaasti.
“Moi”, poika hymähti virnistäen ja vetäen ainetta vain lisää tyrkäten sätkän takaisin tuntemattoman pojan suuhun.

Dolphin korviin kantautui jo etäältä laulu, mutta hän ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota, edes silloin kun ääni koveni, selkeni ja tuntui lähestyvän koko ajan. Poika hyräili yhä itsekseen, puhallellen savurenkaita ilmaan marisätkästään. Päässä harhaili muutama ajatus siitä mitä hän voisi seuraavaksi tehdä tai minne menisi. Shaynen luona voisi mennä tietysti käväisemään, hän voisi leipoa lisää pullaa. Velipoika kyllä paisuisi tätä menoa kuin, noh, pullataikina, kun hän oli melkein joka päivä leipomassa tuolle jotakin. Onneksi yleensä olivat paikalla myös loput Mescalinesta, jotka tuntuivat syövän hänen tekemiään sapuskia oikein mielellään. Mitä nyt ei laskettu niitä muutamaa poikkeusta lukuun, kun hän oli sytyttänyt hellan tuleen, polttanut kakkunsa ytimiään myöten mustaksi ja kivikovaksi sekä saanut keitettyä spagetista yhden ison tahmean möykyn. Sekä tietysti ne muut vahingot kun hän oli leikannut sormeensa Shaynen kiiltävillä keittiöveitsillä ja muut pikkuvahingot.

Upottuaan ajatuksiinsa Dolly ei ollut kiinnittänyt huomiota siihen että se laulu oli samalla käytävällä nyt, mutta kauniit smaragdisilmät rävähtivät auki kun joku selvästikin istahti hänen vatsansa päälle. Mutta silmät laajenivat vähintäänkin lautasen kokoisiksi kun hän hitaasti aluksi tajusi sätkänsä kadonneen, ja huomasi sen sitten tummatukkaisen pörröpään huulilla.
"MUN MARIT!" rokkipoika rääkäisi kauhistuneena, eikä edes älynnyt saaneensa sätkänsä takaisin. Hän vain pomppasi istuvampaan asentoon, napaten äkisti marinryöstäjän kasvoista kiinni. Hetken aikaa Dolphin tuijotti alle viiden sentin päästä tummaverikön silmiä (jotka paljastuivat muuten nekin vihreiksi) kunnes hän tarttui poikaa leuoista ja avasi tuon suun. Hän kurkkasi toisen suuhun pelästyneenä, koittaen etsiskellä kadonneita marejaan.
"Heeeeei, sulla on kielilävistys! Mullakin on!" kauhukakara huudahti täysin unohtaneena miksi hän oli halunnut nähdä toisen suuhun, esitellen kieltänsä innoissaan.

"Mfä ofin fäm jofkuf kun mfä--- tai siis, mä otin tän joskus kun mä olin jotain kolmetoista", Angel selitti aluksi kieli yhä ulkona suusta, mutta tajusi sitten sen itsekin, jatkaen normaalisti lausettaan. Pojan pitkäripsiset silmät katselivat sädehtien hänen sylissään istuvaa ilmestystä, aivan kuin tilanteessa ei olisi mitään outoa. Tosin, ei tässä mitään erikoista mr. Lovelle ollutkaan, mutta normaalit ihmiset olivatkin sitten täysin asia erikseen.
"Mä halaan sua nyt", rokkari ilmoitti totisesti, ja kietoi sitten kätensä tiiviisti tuikituntemattoman pojan kaulaan. Dolphien kasvoilla oli mitä aurinkoisin ilme kun hän viimein, pitkän halauksen jälkeen, irroitti varmaankin kuristamiselta tuntuvan otteensa.
"Moi. Mä olen Randolph Angel Reilly Roderick Jean Camryn Love Preston", pörröpää sanoi lapsekkaalla äänellä.

+ köh. Dolly innostu hieman XD +

Toisesta lähti ääntä, voi helvetti kyllä sitä lähtikin, tuon kiljuessa marinsa perään. Tuo kohosi vauhdilla ylös miltei tiputtaen Jupiterin kauhistuksiaan lattialle. Ihan mustahiuksisen pojan onni, ettei sellaista päässyt käymään. Toinen tarttui kiinni kasvoista ja Ter kerkisi jo kuvittelemaan, että nyt lyötäisiin ja kovaa. No, omapa oli vika kun sattui tuntemattomien rauhaa häiritsemään. Toinen oli kuitenkin vain kasvoissa kiinni ja ihan lähellä, suu väännettiin väkivalloin auki, Ter ei voinut tehdä mitään. Pitikin kajota narkkareiden aineisiin… Mutta minkäs sille enää mahtoi, sitä paitsi marista tuli hyvä fiilis. Eikä itse asiassa niin haitannut pieni kipukaan.
Vaalea poika kiljaisi Jupiterin kielilävistyksestä ja ilmoitti omistavansa sellaisen itsekkin iskien kielen ulos suustaan, Jupiteria nauratti, tuo poika vaikutti varsin suloiselta lyhyen tuttavuuden aluksi. Toinen myös näytti kieltään ja Jupiter hymyili leveästi, mikä oli hieman hankalaa kun kasvoista pidettiin kiinni. Toinen yritti puhua kieli suusta ulkona, mikä sai Jupiterin tirskumaan.

“Ai, mä otin kaks viikkoa sitten”, poika ilmoitti hymyillen. Toinen tuijotteli kauniin vihreillä silmillään Jupiteria, poika naurahti kevyesti ja sipaisi mustia hiuksiaan. Tuo vaalea poika ilmoitti halaavansa Jupiteria ja vetikin sitten hentovartisen pojan tiukasti syliinsä, Jupiter älähti yllätyksestä, mutta naurahti sitten pirteästi ja kietoi omia käsiään toisen ympärille. Pitkään tuo tyystin tuntematon miekkonen Jupiteria halailikin ennen kuin irroitti. Jonka jälkeen taas esittäytyi, ja pitkästi esittäytyikin.
“Apua, en mä voi tolalsta muistaa. Miten sä edes itse muistat ton?”, friikki nauroi leikitellen sormillaan toisen paidalla. “Mä oon ihan vaan Jupiter”, poika ilmoitti hymy huulillaan.
“Miksi sä täällä polttelet?”, poika kysäisi leikittelevän virneen kera.

Dolphie ei edes tajunnut että luultavasti aiheutti pelästystä, kummeksuntaa ja muita mitä erilaisimpia tunteita muissa ihmisissä tempauksillaan, kuten nyt tässä tummapäisessä, laihassa pojassa joka oli tupsahtanut aivan yllättäen hänen syliinsä. Hän vain aina teki niin kuin sillä hetkellä tuntui, ja puhua pälpätti mitä vain sattui juuri silloin ajattelemaan. Ja miksei hän olisi voinut halata myös tuntemattomiakin? Ei Dol ainakaan pistäisi lainkaan pahakseen sitä että saisi rakkautta osakseen ihan jokaiselta. Tosin tätä menoa hän varmaan olisi joku kaunis tai vähemmän kaunis päivä sairaalassa teho-osastolla letkujen päässä kun joku olisi hermostunut pojan viattomiin lähentely-yrityksiin. Oli rokkari saanut selkäänsä useastikin, mutta oli aina selvinnyt pystypäin kotiinsa tai Shaynen luo, vaikkakin isoveljään hän koetti hiukan vältellä sen jälkeen jos oli joutunut hakatuksi: Shayne kun ei omistanut mitään hirveän suurta itsehillintää.

"Kaks viikkoa?!" Dolph kiekaisi aivan kuin asia olisi ollut ihmeellisempikin, kallistaen ihmeissään päätään.
"Mikset aikaisemmin?" hän kysäisi, ei kysymyksessä mitään järkeä sinänsä ollut, eikä hän tiennyt tiedolla mitään, mutta olipa vain sattunut tulemaan mieleen...
Kun delfiinipoika huomasi että hänen uutta tuttavuuttaan nauratti, ja tuo tirskahtelikin ja hymyili, Dollyn kasvoille levisi suloinen, suuri hymy.
"Mikä sua naurattaa?" pörröpää kysyi herttaisesti, räpäyttäen silmiään. Oli miellyttävää huomata että tuntematon poika kietoi kädet hänen ympärilleen, halaten takaisin, eikä työntänyt häntä inhoten tai pelästyneenä pois.
"Sua on mukava halata, peikkopoika", narkkari kertoi hymyillen.

"No ei sitä kukaan muu taida muistaakaan ku mä", Doll sanoi huokaisten surumielisesti, mutta piristyi saman tien ja kasvot loistivat ilosta kuten aina.
"Useimmiten mä olen vain Dolph, tai Dolphie tai Dolly tai Dolphin tai Angel tai Dr. Love tai ihan mitä vaan kuka keksii", smaragdisilmä luetteli, rakkaalla lapsella oli monta nimeä.
"Jupiter... ootko sä joku iso, tai tosi iso pallo tuolla ylhäällä noin?" Angel kysyi silmät suurina, osoittaen kattoa kohti ja siirtäen sitten saman kätensä hiljaa alas koskettamaan pehmeästi Jupiterin kasvoja.
"Et sä näytä miltään avaruuspallolta. Sä näytät pieneltä kauniilta peikkopojalta", rokkari sanoi hämmentyneenä, miksi toisen nimi oli Jupiter? Hyvä on, ei hänkään kyllä mikään delfiini ollut, ainakaan tietääkseen...

"Öö... En mä enää muista. Varmaan siksi että sä tulisit mun masun päälle pomppimaan ja että sitten mä saan halailla sua?" Dolph sanoi viattomasti, mitä viehättävin hymy kasvoillaan ja vihreät silmät tiiviisti Jupiteria tuijottaen.

+ phihihiiiii nukuttaa 8DDD +

- sorisorisori, en osannu muotoilla sinne muutamaa lausetta suomeks tähän aikaan päivästä, joten meni kaikki sitten englanniksi .______. jos mä käännän ne sit koulun jälkeen vaikka suomeks XD Ja ei suju oikein tuo englantikaan tähän aikaan parhaiten >‘3 -

Toinen uteli lisää kielilävistyksestä, kysyi miksei Ter ollut hankkinut sitä aikaisemmin. Jupiter tirskahti, hän meni hivenen hysteeriseksi vedettyään jotain, ihan vähänkin. Toisinaan hän vain itki, toisinaan nauroi ja sai sitten päähänsä ties mitä milloinkin. Hän ei oikein osannut rauhoittua tai mitään siihen suuntaankaan.
Toinen uteli syytä Terin nauramiseen, poika vain hymähti. “Sinä”, poika kertoi virnuillen. “Sä olet niin sulonen ja hassu… Ei se haittaa vaikka sä mua haluutkin halailla… Ei se ole ollenkaan paha.” Vielä ei ollut kiirettä päästä irti tuntemattoman vaalean pojan tiukasta halausotteesta. Miksi muka olisikaan?
“aaws”, poika kehräsi.

Sitten blondi surkutteli, miten kukaan tuon itsensä lisäksi ei tainnut tuon nimeä ulkoa muistaa. Jupiter tirskahti jälleen, Dolph rupesi luettelemaan nimiä joilla tuota useimmiten kutsuttiin.

“You need my love baby, oh so bad
You're not the only one I've ever had
And if I say I wanna set you free
Don't you know you'll be in misery

They call me - Dr. Love
They call me Dr. Love - calling Dr. Love
I've got the cure you're thinkin' of - calling Dr. Love

And even though I'm full of sin
In the end you'll let me in
You'll let me through, there's nothin' you can do
You need my lovin', don't you know it's true”, Jupiter lauloi hiljaa, käheällä ja tahtomattaankin flirttaavalla sävyllä toisen korvaan, lopetettuaan antaen huulten vajota hymyyn. “Niinku se Kissin biisi? Kai siihen on joku syykin…?”
Niinpä niin pieni, pitääkö sitä aina ruveta flirttaamaan jokaiselle? Ehkä.. Ainakin jos tuli halatuksi vailla sen suurempia syitä.

Dolph uteli oliko Ter iso pallo taivaalla poika nauroi. “Ai mä oon susta lihava?”, poika kysyi silmät teennäisen suurina näytellen järkyttynyttä. Hah, hän oli laiha ja pieni ja myös tiesi sen ihan hyvin itsekin. Toisen kädet löytyivät Terin kasvoille, poika hymähti.
Toinen kertoi, ettei Jupiter näyttänyt avaruuspallolta, vaan pieneltä ja kauniilta peikkopojalta. Jupiter hymyili säteilevää, suloista hymyään laskematta katsettaan toisen silmistä.
Toisen syyt täällä poltteluunkin olivat niin hellyttäviä, ettei poika voinut tivata lisää, vaan tyytyi hymyilemään ja koskettamaan toisen vaaleita hiuksia.
“Do you got the cure what I’m thinkin’ of, Dr. Love?”, Jupiter kysäisi leikkisästi viitaten jälleen Kissin kappaleeseen.

//"Luuletko sinulla on se hoito/parannus jota ajattelen, Dr. Love"//

Kun Jupiteriksi itsensä esitellyt pörröpää sanoi nauraneensa hänelle, Dollyn suupielet painuivat aluksi alaspäin mutta sitten virne kasvoi entistäkin suuremmaksi kun häntä sanottiin suloiseksi ja hassuksi. Hän sai vieläpä luvan halaillakin toista! Poika vingahti innosta ja rutisti äkkiä Terin syliinsä mutta hellitti hivenen ruuvipenkkimäistä otettaan kun uusi tuttavuus lauloi hiljaisesti hänen korvaansa. Eikä flirttaileva sävy jäänyt huomaamatta, vaikka pilvissä leijaileva delfiinipoika ei ollutkaan - toistaiseksi ainakaan - seksiä vailla.
"No ehkä siks kun Love on yks mun monista nimistä. Ja koska mä rakastan kaikkia", Dol sanoi suloisesti hymyillen, iskien silmää ja jättämättä flirttiä äänestään.
"Ja ehkä siinä biisissä saattaa olla rippunen mua", hän jatkoi virnistäen.

"Et sä oo yhtään lihava", Dolphie sanoi silmät suurina, järkyttyen että nyt hän oli oikeasti loukannut uutta tuttavuuttaan.
"Sä oot sulonen, ja kamalan pieni! Tai siis, söpösti pieni!", rokkari sanoi hätääntyneesti, mutta sitten hänelle hiljalleen valkeni että ei hän ollut ketään loukannut - vielä - hän hymyili helpottuneesti. Nyt tarvittaisiin kyllä hermosauhut, vihreäsilmäinen ajatteli ja kaiveltuaan valmiin marisätkän taskustaan ja ensimmäiset savut saatuaan katse ei lasittunut vaan päinvastoin kirkastui.
"Ehkä, ehkä ei. Todennäköisesti", Doll puheli vailla harmainta aavistustakaan mistä peikkopoika puhui, mutta se ei ollut lainkaan uutta. Turhan usein hän ei tajunnut sanaakaan mistä puhuttiin ja silti osallistui keskusteluun kuin olisi jostakin jotain ymmärtänyt.
"Haluatko sä savut?" rokkipoika kysyi ilkikurinen, leikkisä ja pahaa-ennusteleva katse silmissään.

+ tööt >: +

Aaw! Toinen taisi pahoittaa mielensä siitä, mitä Ter sanoi, mutta onneksi se oli nopeasti ohi ja hyvy entistäkin suurempi. Jupiter kihersi toisen suloiselle olemukselle. Kun mustatukkainen antoi halaamiseen luvan, olivat Dr. Loven käsivarret pian taas hänen ympärillään. Ja Jupiter vain nauroi iloista sävyä ja antoi omienkin käsiensä kiertyä toisen ympärille. Dollyn ote oli kovakourainen, mutta löyhtyi huomattavasti Terin laulaessa.
Toisen selitys oli loistava ja sille saattoi vain hymyillä. Olihan se kiva, kun joku rakasti kaikkia. Ja oli kovin kivaa, kun toinen vastasi friikkipojan flirttiin. Viaton flirttailu ja pieni söpöily syrjäisellä ei voinut haitata ketään. Ainakin Terille moinen sopi varsin hyvin.

Toinen ilmoitti säikähtäneen oloisena, ettei pitänyt Jupiteria suinkaan lihavana. Sitten tuo kehui poikaa suloiseksi ja kamalan pieneksi saaden Jupiterin kikattamaan. Ihanko vielä söpösti pieni? Aaw! Jupiterin teki kovasti mieli suukottaa toista poskelle ja.. no, sylissähän hän jo istuikin. Ja hyvä niin.
Ehkä, ehkä ei. Todennäköisesti. Pienempi hymyili ja sipaisi mustia hiuksiaan. Toinen kysyi kelpasivatko friikkipojalle savut, eikä kieltäytyminen mustatukkaisen mielessä käynytkään, vaan tuo vain hymyili, nyökkäsi ja vei sätkän omiin sormiinsa ja sitä kautta myös huulilleen vetäen ainetta itseensä.
Toinen taisi flirttailla nytkin, mikä sai Jupiterin kallistamaan päätään ja vinkkaamaan silmää. “Epäsuora suudelma”, poika naurahti ja vei omin sormin sätkän huuliltaan toisen huulien väliin päästäen samalla savun karkaamaan ilmaan.

Pörröpäiseltä pojalta tuli vain suloisia naurunkiherryksiä, kauniita hymyjä ja valloittavia katseita, joka sai Dolphin hymyilemään niin leveästi että suu varmaan ratkeaisi kohta. Vihreät silmät tuijottivat koko ajan syvälle Jupiterin silmiin, kunnes tuo tutkaili hetken pojan kasvonpiirteitä. Suloinen.
Delfiinipoika vei sätkän uudelleen huulilleen ja puhalsi savut renkaina, seuraten lumoutuneena niiden leijailua kunnes ne hajosivat, jättäen vain jälkeensä hyvin tunnistettavan tuoksun.
"Mieti jos ihminen osais lentää, tai edes leijua tollei samalla tavalla kun savu... Tai mieti! Mitä jos ihminen osais kadota tolleen whuuush eikä jälkeen jäis mitään!", Dolly puheli katse edelleen kohdassa johon savurenkaat olivat kadonneet. Toisinaan pojan mielikuvitus laukkasi kuin kuusivuotiaalla.

Rokkari palautui kuitenkin takaisin maanpinnalle ja katse napsahti heti takaisin hänen sylissään istuvan pojan silmiin. Hetken ajaksi Dolph hätääntyi kun Jupiter otti hänen sätkänsä, kunnes hän muisti että oli juuri kysynyt haluaisiko toinen savut. Panikoimisen sijaan hän keskittyi seuraamaan kun toinen veti savua keuhkoihinsa.
"Saat sä suorankin suudelman jos haluat", vaaleaverikkö sanoi puhallettuaan itsekin savut uudelleen ulos. Ja enempiä arastelematta delfiinipoika vei huulensa Jupiterin huulille. Sitä ei voisi varsinaisesti kutsua suudelmaksi, ehkä hieman pidennetyksi suukoksi vain, mutta jokseenkin nopeaa toimintaa se silti oli. Mutta ei Dolphie osannut kokea sitä vääräksi, miksi hän ei voisi suudella, halailla ja harrastaa seksiä tuntemattomienkin kanssa, jos se sopi partnerille? Rakkautta kuului levittää jokaiselle, eikä omia ja pitää itsellään, se oli törkeän itsekästä, ainakin Dollyn ajatusmaailman mukaan.

Hän puhalsi uudelleen savurenkaita, nyt jäämättä kuitenkaan tuijottamaan niitä. Katse sen sijaan pysyi Terin silmissä, samalla kun Dolphin kasvoilla oli sama viehättävä, viaton hymy kuin aikaisemminkin.

+ anteeeksiiiiiiiiiiiii 49755978589 kertaa kesto♥♥♥ +

Toisen sanat saivat Terin seuraamaan viht´rei nsilmin savun haihtumista hiljalleen ilmaan. Olisihan se hienoa…
“Savu ei katoa, se vain muuttaa olomuotoaan”, Jupiter lausui maanisella äänellä. “Se olis hienoa…” Sama ääni jatkui jälleen… Hän ei ollut varma ajan kulusta, mutta yllättävän nopeasti aine vaikutti. Sätkä ryöstettiin mustatukkaisen sormiin uudelleen ja Ter poltteli ahnaasti, kuin olisi saanut polttelulla taivaspaikan.
Silmät palasivat kohtaamaan katseen, joka kuin peilasi Jupiterin silmiä, vaikkei lähellekään. Toinen lupasi suoran suudelman Terille, mihin pieni pörröpää vastasi virnistäen. Kokeilemaan kielilävistystä, sopihan tuo. Toinen suuteli, nopeasti, aivan liian nopeasti. Ennen kuin kerkisi edes tajuta, oli tilanne jo ohi. Mustatukkainen näytti tyytymättömältä.
“Kielen kanssa”, Ter ilmoitti käheällä äänellä nojautuen tiiviimmin vasten tuntemattoman rintaa, leikitellen tuon paidan rintamuksella. Toinen näytti liian viattomalta, Jupiter luuli tuon feikkavan. Peikkopoika murhati, ryösti taas sätkän omille huulilleen riistäen viimeiset, mitä irti sai. Natsa napattiin nopealla liikkeellä pois.

“Uusinta”, poika ilmoitti painuen lähemmäs toista, hengittäen vasten punertavia huulia. Kielellä lipaistiin kokeilevasti. Ter painoi huulet toisille, nenää aristi, joskin vain hieman. Syvennettiin, kieltä ujutettiin huulten välistä. Jupiter tahtoi kunnon ranskalaisen. Ja mielellään hetinyt turhaan odotuttamatta.

"Kyllä se katoaa", Dolph intti vastaan varmana asiastaan. "Koska muutenhan koko maailma olis täynnä näkymätöntä savua... HELVETTI SENTÄÄN ONKO MAAILMA TÄYNNÄ NÄKYMÄTÖNTÄ SAVUA?!" pörröpää rääkäisi järkyttyneenä vihreät silmät laajentuneina tennispallon kokoisiksi, ja imaisten sätkäänsä. Poika rauhoittui siitä ja unohti jo mitä oli äsken ajatellut, mielen harhaillessa universumin tuolla puolen. Mutta sitten katse havaitsi toisen tyytymättömän ilmeen, ja delfiinipoika rypisti otsaansa. Miksi olla tyytymätön kun kaikki oli mallillaan, tasapainossa ja hyvin?

Eikä huumepoika ymmärtänyt toisen sanojakaan, niin mitä kielen kanssa? Hän oli jo kerennyt unohtamaan äskeisen pikaisen suudelman tai suukon tai miksi sitä voisikaan kutsua, eikä tajunnut toisen närkästyksen ja sanojen johtuvan siitä. Mutta vaikka Dolly ei ihan perillä ollutkaan että mistä oli kyse, niin häntä miellytti kyllä kun Jupiter nojautui tiiviimmin häntä vasten näpräten hänen paitansa etumusta. Sätkä vietiin ja ynähtäen Dol seurasi kun Ter vei siitä viimeisimmät savut ja nakkasi sen sitten pois, pörröpään ollessa heti valmiina kaivelemaan laukkuaan ja etsimään lisää poltettavaa. Mutta ei hän kerennyt etsiä yhtikäs mitään, kun mustatukka sanoi jotain ja painautui hänen huulilleen, ja Dol tunsi pienen nuolaisun. Kosketus syveni suudelmaksi, jota Jupiter syvensi entisestään ujuttamalla kieltään hänen huultensa välitse jonka rokkari salli ilman vastusteluita. Päinvastoin, Dolph vastasi suudelmaan ahnaasti, maistellen toisen suuta mielissään.

Dollyn toinen käsi hakeutui Jupiterin alaselälle ja painoi tuota lähemmäs itseään, toinen taas kiersi tummatukan hiuksiin. Kunnon ranskalaisen suudelman kestettyä jo huomattavasti pidempään kuin edellinen, delfiinipoika vetäytyi aavistuksen hengästyneenä pari senttiä kauemmas. Katse pysytteli yhä Terin vihreissä silmissä, ja se oli aivan samalla tavoin viaton kuin ennen suudelmaakin, tosin nyt siihen oli tullut säväys vihjausta.

Toinen säikähti ajatusta siitä, että maailma olisi täynnä näkymätöntä savua. Ter oli jo avaamassa suutaan korjatakseen toisen päähänpiston, mutat tuo taisi unohtaa sen jo. No, miksipä siitä sitten muistuttamaan.
Toinen oli lievästi, tai vähemmän lievästi, sen näköinen että oli totaalisen pihalla maailman menosta. No, ei siinä ollut mitään väärää, sellainen vaikutus huumeilla pidemmän päälle oli, jos niitä aktiivisesti käytti.
Jupiter sai ahneen vastauksen suudelmaansa, mitä ei pistänyt lainkaan pahakseen. Tämä oli kivaa, oli siitä nyt kuitenkin tarpeeksi aikaa, kun hän viimeksi oli ottanut pikaisen ihokontaktin tyystin tuntemattoman kanssa. Eipä sillä, että se mitenkään kovin harvinaista pojalle olisi ollut, hän oli liian riippuvainen kosketuksista. Häntä kohtaan sai olla ylimaalisen hellä tai sitten rajumpi, miten vain tykkäsi, kunhan häntä kosketettaisiin ja huomioitaisiin.

Useamman minuutin suudelma päättyi siihen, että toinen vetäytyi kauemmas. Ja taas se tuijotti viattomasti… Ei helvetti… Siinä missä toisen katse oli kuin pienellä lapsella, olivat Jupiterin puhtaanvihreät silmät tummenneet ja täynnä villiä kiihkoa.
Poika korjasi asentoaan toisen sylissä puskien lantiotaan vasten toisen omaa ja tarraten tiukemmin kiinni pojan paidan rintaan.
Kai toinen nyt edes vähän hänen kanssaan tahtoisi leikkiä, kun kerta oli saanut hänet jo innostumaan? Ei välttämättä mitään suoranaista, mutta ei sekään väärin olisi…

Jupiter oli ylivilkas friikkipoika, joka ei ollut lainkaan niin viaton kuin joku poikaa tuntematon ihminen olisi voinut kuvitella. Pojan sisällä asusti hyökkäävä ja hyvin perverssi villieläin.