I got nasty, nasty habits

- tasohan selittyy sitten sillä kun vilkaistaan postaus aikaa, eikö? (; -

“Mennään mun luo”, pojan ääni ehdotti kuiskaten, huulilla koreili vihjaileva, vino hymy.
“Tässä, mä en lähde yhden panon takia mihinkään”, pienemmän, seinää vasten painetun tummahiuksisen pojan ääni vastasi sähähtävällä sävyllä.
“Lainataan kaverin autoa”, ensin puhunut ehdotti virnuillen entistäkin vihjaavampaan sävyyn.
“Romeo… Mä vittuako se sun kaltasta kundia haittaa naidaanko tässä, siinä autossa vai sun kämpillä. Ei niin mitään, anna mennä nyt ennenkö mä muutan mieltäni”, lyhyempi ja seinää vasten alistettu puhui itsevarmalla sävyllä keimaillen päätään hieman kallistaen varsin tietoisena siitä vetovoimasta, joka oli hänen puolellaan. Mustat hiukset valuivat olkapäille hieman takkuisina laineina, mustalla rajatut vihreät silmät katselivat rastatukkaista poikaa intensiivisesti, yhdestäkään vaatekappaleesta ei oltu vielä luovuttu, joten tuota lyhyempää poikaa somisti tiukat harmaanvihertävät farkut, sekä löysä kokomusta T-paita. Nenässä roikkui metallinvärinen rengas ja jaloissa olivat iänikuiset kalttuneet teräskärkiset maiharit. Jupiter Sol, friikiksi luokiteltu seireenipoika, tuo omasi miltei yhtä mittavan miestennielijän maineen kuin tuo alistava rastatukkainen pelimies.

Romeo Ewans, tuo rastapäinen poika kaiken pahan takana oli puolestaan pukeutunut valkoiseen T-paitaan, jonka päälle oli heitetty vihreä Kanin huppari ja jaloissa lököttivät harmaat kollarit. Kengät olivat perus skeittarit, kuten useimmiten tämän pojan tuntien.
“Mitä sä meinaat mun kaltaisella?”, poika nauroi. “Ja ehkä mua ei haittaakaan”, tuo jatkoi virnuillen leveään tyyliin. Jupiter tuhahti ja kiskoi toista poikaa päälleen painautuen likemmäs seinää syöden haluavasti toisen huulia ja tarjoten lävistettyä kieltään niiden välistä. Romeo antoi samalla mitalla takaisin leikitellen kielellään toisen omaa vasten.
Jupiter oli jo saanut tahtonsa läpi, joten vaatteita sopisi vähentää. Toisaalta, saattaisi olla hieman parempi siirtyä syrjempään, vaikka nyt mauttomasti vessakoppiin sen sijaan kuin tulisi naiduksi tässä. Siinä olisi hyvin nopeasti koulusta potkimisen paikka jos väärä henkilö sattuisi vessoihin ilmaantumaan. Ja se ei ainakaan Jupiterin tapauksessa ollut naurun paikka, Romeo taas… Helvetti, se kundihan oli päästään niin vialla ettei siitä selvää osannut ottaa…
Ter oli miltei saanut ajatuksensa loppuun, kun ovi jo aukeni ja poika joutui tyrkkäämään rastatukkaista hiukan. Normaalitilanteessa hän tuskin olisi edes reagoinut, mutta se oli suorastaan pelottavaa kun hän oli vasta ajatellut asiaa ja heti ovi jo kävi.

Romeo murahti epämääräisesti toisen hentoon tönimiseen, sellainen ei tuntunut paljon miltään mustatukkaisen friikin voimavaroilla. Ovi oli käynyt, mitä sitten? Romeo oli harrastanut seksiä hieman vakavammissakin paikoissa kuin koulun vessoissa, sitä paitsi itsepä toinen oli ehdottanut tässä naimista, joten kärsiköön sitten seurauksetkin.

Jotain omituista oli tapahtunut, miten oli mahdollista, että se koululle uskollinen pikkuinen ruipelo oli taas lintsaamassa tunnilta? Sitä oli tapahtunut jo muutaman päivän ajan, aina välillä tunneilla mielenkiinto lopahti ja alkoi väsyttää, jonka jälkeen tuo tummatukkainen poika valitti huonoa oloa ja karkasi pois. Hitsit miten syyllinen olo siitä tuli, aivan järkyttävä. Mutta vaikka hän oli kuinka yrittänyt pysytellä mukana ja yrittää keskittyä kouluun, jotenkin se tahto vain katosi. Sitä ei jatkuisi enää kauaan, sen hän lupaisi itselleen. Niin laiska ja itsekäs tuo ei tahtonut olla, se ei kuulunut hänen luonteeseensa.
Andrew Wilfred oli siis jälleen hoiperrellut muka huono-oloisena pois tunnilta ja tässä sitä mentiin. Kai olisi voinut samantien lähteä kotiin, mutta ehkä kiinnostus nousisi taas seuraavalla tunnilla. Tämän ajan hän vain oleskelisi käytävillä ja piilossa muilta.
Käytävällä oleskeli muitakin, joten oli hyvin kiusallista istuskella siellä yksistään. Vessa oli seuraava vaihtoehto, eihän ollut oikein muutakaan minne mennä.

Langan laiha tummatukka työnsi vessan oven auki, asteli pari askelta. Sillä samalla sekunnilla kun hän huomasi, ettei ollut yksin, jumahti tämä paikoilleen. Mahassa kouraisi ilkeästi kun katse tuijotti tuttuja kasvoja, Romeon komeita, lumoavia kasvoja. Tuo täydellisyys ei kuitenkaan ollut yksin, pikemminkin vaikutti hyvin läheiseltä seuralaisensa kanssa.
Oli hyvin järkyttävää nähdä kaksikko yhdessä, taisi hontelo keskeyttää pahasti heidän puuhat. Olisihan se pitänyt tietää, että tämä vessa oli kirottu! Joka ainoa kerta kun Andrew tuli tänne, tapahtui jotakin kamalaa. No edellinen kerta ei ollut kamala, toisaalta. Mutta tällä hetkellä sekin tuntui niin kamalata virheeltä, että tummatukka oli lähtenyt rastapään leikkiin ja matkaan. Koko tämän ajan ruipelo oli tiennyt, että se oli Romeon jokapäiväinen tapa elää, mutta nyt kun omin silmin näki toisen työn touhussa, kiertämässä jotakin toista sormiensa ympärille.. hitto, kirpaisi ja pahasti. Piru tuon kusipään periköön! ai kumman, Romeon vai tuon mustahiuksisen pojan..? no molemmat!

Paniikki alkoi vähitellen iskeä Andrewiin. Hän tiesi, että oli aika lähteä, mutta miksei hän pystynyt liikkumaan? miksi tuntui niin kamalan pahalta nähdä Romeo viettelemässä muita? ja niin paljon tuhansia muita kysymyksiä, mutta mikään ei tuntunut kulkevan kokonaan pojan päässä. Jokainen ajatus pätki kuin kännykän akun lopun tavoin.
"Öhm, anteeks", Andrew sanoi karheasti, hyvin hiljaisella äänellä. Senkin jälkeen hän vain seisoi paikoillaan. Jalat, liikkukaa.. ei ollut mukavaa antaa Romeon nähdä miten haavoittuneet tunteenpuuskat alkoivat koreilla jo kasvoissakin. "Jatkakaa vaa ihan rahassa, mä.. mä tästä lähden", pieni ilmoitti ja kääntyi nopeasti. Vihdoin hän sai itsensä liikkeelle. Jalat hoipertelivat kohmeisen tuntuisina takaisin ovelle. Tarttuessa oven kahvaan Andrew tunsi tukehtuvansa. Ja se oli aika ihme, sillä kyllä hän happea sai, eivätkä vaatteetkaan voineet kiristää. Nuo valkoiset pillit roikkuivat päällä, vaikka ne olivatkin lähes tulkoon pienintä kokoa mitä kaupasta löytyi. Pituus oli ollut jäänyt lyhkäiseksi pienimmässä koossa, joten oli pitänyt valita nämä ja sen vuoksi jopa kaventaakin kaiken lisäksi. Turkoosi v-kaula-aukkoinen t-paita oli sopivan löysä, eikä hupparikaan pieneksi voinut jäädä, sehän roikkui melkein polvissa.
Jostain kumman syystä teki mieli kääntyä takaisin. Ehkä Andrew voisi ystävällisesti ilmoittaa mustasukkaisuutensa, ehkä Romeo välittäisi hänestä ja lopettaisi koko touhun. Palaisi Andrewin luokse ja he lähtisivät yhdessä jonnekin? No ei varmana, yhtä hyvin ruipelo voisi kertoa kellon ajan komistukselle ja sillä olisi tasan yhtä suuri merkitys.
Parasta oli vain antaa Romeon tehdä mitä teki. Tätä Andrew joutui tolkuttamaan jatkuvasti itselleen, mutta minkä takia hän ei voinut koskaan sisäistää asiaa?

Romeo ei ollut niinkään kiinnostunut häiriötekijästä, Jupiterkin luovutti vilkaistuaan poikaa. Varsin mitätön ja harmittoman näköinen, ei siis mitään pelkoa mistään. Hieman vaivautuneelta tuo tummahipiäinen poika vaikutti, mutta eikös se ollut suhteellisen normaalia suhtautumista tällaisessa tilanteessa. Lyhyemmän pojan kädet siirtyivät availemaan Romeon hupparin vetoketjua huulten siirtyessä leikittelemään kaulalle. Jupiterin korviin tuntemattoman pojan sanat olivat vain mutinaa, joka ilmaisi toisen tekevän lähtöä. Pieni hymy vasten rastatukkaisen pojan kaulaa.
Romeo taas reagoi hieman voimakkaammin. Aluksi, vain ynähdys, kunnes hän muisti miksi ääni oli kuulostanut tutulle. Kasvot käännettiin katsomaan toista Jupiter tyrkättiin tiukasti vasten seinää tavalla, joka kieli siitä ettei toisen sopinut karata minnekään.
Ruskeat silmät katselivat poikaa, jota ne eivät olleet taas hetkeen saaneetkaan katsella. Toinen näytti… särkyneeltä. Helvetti, Romeo tunsi pienen omatunnon piston, mikä oli varsin harvinaista. Se johtui täysin siitä, ettei hän olisi saanut antaa toisen toivoa mitään. Toisaalta… hänhän oli tehnyt kantansa jo erityisen selväksi. “Andrew”, rastatukkaisen ääni lausui pehmeästi, pieni hymy koreili kasvoilla. Pää oli yhä käännettynä tuon lähtöä tekevän hontelon, suorastaan anorektisenlaihan, pojan perään, polvea painettiin silti vaativana seinää vasten ahdistetun pitkähiuksisen mustatukan haaroihin. Jupiter ynähti tahtomattaankin, vihreätkin silmät katselivat tuon pojan perään. poika mietti minkä tähden tuo oli reagoinut noin vahvasti. No, ainakin oli selvää että Romeo tunsi tuon pojan. Ja se taas tarkoitti sitä, että toinen oli tuota myös nainut. Luvannutkin kenties jotain? Äh, tuskinpa sentään, Romeo nyt oli Romeo ja mikäs tuota tosiseikkaa muuttamaan.

“Jää”, takkutukkainen pyysi yksinkertaisesti saaden Terin suorastaan jäätymään. “Jos sä aiot vaihtaa kesken kaiken niin sä voit ilmoittaa sen mulle ja katsoa samalla mua, kiitos”, poika tuhahti. Paskiainen, eihän se nyt voinut noin tehdä? Oliko Romeo Ewans noin riippuavinen yhdestä pojasta? Toisaalta, ihan suloinenhan tuo hontelompi tapaus oli… Varmasti vielä Jupiteriakin hoikempi, vaikka pidempi olikin.
“En mä mitään vaihda, sä jaat kans”, poika ilmoitti saaden Jupiterin toisen kulman kohoamaan hiukan.
“Ok, mulle sopii kolmisin, sitähän sä ajat takaa”, poika ilmoitti yksinkertaisesti. Siitä oli kyllä aikaa kun hän oli ollut useamman kanssa kerralla. Tosin, viimeksi viimekuussa. Useimmiten kolmisin kävi niin, että Ter sai kaksi maskuliinisempaa kundia tyydytettäväksi yhtä aikaa.. Toisaalta, mikäpä siinä. Useimmiten oli hauskaa.

“Mut sit mennään mun kämpille”, Romeo ilmoitti saaden Jupiterin hymähtämään. “Sä olet kiero paskiainen”, mustatukkainen friikki tuhahti. Hän oli tajunnut kuvion. Romeon ei tarvitsisi nyt alistua Jupiterin käskytykselle yhtään, sillä tuo saattaisi koska vain sanoa hänelle että ottaisi vain tuon Andrewiksi kutsutun pojan. Ja tuskimpa se Romeota morkkaisi lainkaan. Toisaalta, vitut Ter siitä. Hän saattaisi itsekin hakeutua parempaan seuraan. Mutta… Niin, mikseipä hän kahden kundin takia toisen asunnolle lähtisi…
Romeo vilkaisi Jupiteria virnistäen pirullisesti jääden taas katselemaan Andrewia vetäytyen hieman kauemmaksi kolmikon lyhyimmästä osapuolesta antaen tuon suoristautua ja ottaa hieman väliä seinästä.

Hetken aikaa Andrew oli jo kuvitellut, ettei hänen tuloaan oltu edes huomattu. Kyllähän se tuntematon poika häntä vilkaisi, mutta ei näyttänyt välittävän vähäänkään. Kai se oli vain helpotus, ruipelo voisi vain kadota hiljaa nyt häiritsemästä. Mutta Romeo sen sijaan olisi voinut edes vilkaista Andrewiin. Tätäkö tämä nyt olisi, että kun tummatukkaa oltiin jo naitu niin oli se ja sama mitä tuo näkisi ja miltä hänestä tuntuisi?
Ei se kuitenkaan ihan niin mennyt, sillä rastapää kuitenkin oli jo pian kääntynyt katsomaan Andrewia. Katseen kohdatessa oli tapahtunut se ratkaiseva päätös jättää toinen rauhaan ja unohtaa turhat toiveet, nyt kun kerta omin silminkin piti vielä nähdä toisen käytös.
Käsi oli ottanut jo oven kahvasta kiinni, mutta Romeon ääni pysäytti pojan. Apua, mitä nyt vielä? se nyt vasta kamalaa olisikin kun rastapää alkaisi tuon Andrewille tuntemattoman pojan edessä selostamaan, että minkä vuoksi tummatukalla ei ollut mitään oikeutta loukkaantua näkemästään tai jotain muuta vastaavaa.

Pyyntö tuli yllätyksenä, sitä Andrew ei ikinä olisi osannut odottaa. Ja se oli myös hyvin järkyttävää! eikä ainoastaan tuosta ruipelosta, vaan selvästi myös Romeon seuralaisesta, joka myös ilmaisi mielipiteensä ääneen. Kauhusta kankeana Andrew kuunteli ulkopuolisena toisten lyhyttä keskustelua. Vai että kolmestaan..? Andrew ja nämä kaksi?
Eksyneenä laiha skeittari tuijotteli hieman hätääntyneenä ympärilleen ja sitten kaksikkoa. Mikään kolmenkimppa ei ollut kyllä hänen juttunsa, ei todellakaan.. olivatko nuo edes tosissaan?
Oli tarpeeksi kamalaa nähdä tämä, entäpä sitten kun Romeo naisi hänen edessään tuota.. tuota, kuka lie olikaan. Tuo henkilö selvästi tiesi olevansa vain leikkikalu Romeolle, kun ei ottanut komistuksen ehdotusta pahalla. Toisaalta jos Andrew suotuisi, sitten tämä näkisi ja pääsisi rastapään lähelle. Kolmas kuitenkin saattaisi häriitä ja pahasti, ja tässä tapauksessa Andrew oli se ylimääräinen henkilö. Niin kamalaa kuin se oli.
"Ehkä on.. jos nyt kuitenki.. vaan jatkaisitte.. kahestaan", sanottiin hämillään. Järki taas käski juosta tulipalokiireellä ulos ja heti, hetkeäkään odottelematta, mutta siltikään ei tehty mitään elettä lähtemiseksi.

Miksei tummatukka ollut heti huomattuaan lähtenyt vain pakoon? No mustasukkaisuus oli luultavasti vastaus kaikkeen. Lähtisi tai jäisi, nekin päätökset tulisivat molemmat mustasukkaisuuden avuin tehtyä. Hiiskatti. Andrew ei tajunnut mitä tuota toista jätkää vaivasi, hän ainakin itse loukkaantuisi jos olisi toisen tilalla. Mutta nähtävästi Andrew oli ainoa ihminen tästä koulusta, joka ajatteli muutakin kuin vain seksiä.
Edelleen järki huusi lähtöä, mutta käskyttä Andrew astui askeleen lähemmäksi. Vasta askeleen jälkeen hän tajusi liikkuneensa kohti toisia ja otti sen vaivaisen askeleen takaisin kauemmaksi. Niin mitä tapahtuikaan?

/sori ei mikää paras mahdollinen vastaus :--D

Romeo ei vaivautunut edes leikkimään yllättynyttä, kun Andrew ei kolmenkimppaideasta innostunutkaan. Toinen antoi itsestään niin viattoman kuvan, vaikka rastatukka oli jo saanut huomata tuon olevan paljon muutakin. Kai tummahipiäinen poika kuitenkin oli pohjimmiltaan niin viaton ja enkelimäinen. Ja voi helvetti se oli kiihottavaa, toisaalta… Romeo oli toisinaan hyvinkin outo tapaus.
Jupiter tavallaan unohtui vasten seinää, mutta eihän tuo karkuun pääsisi, kun Andrew oli ovella ja Romeon katse Andrewissa. Tummatukkainen ruipelo sopersi jotain siitä, kuinka Romeon ja Jupiterin tulisi vain jatkaa sessioitaan kahden kesken. Takkutukan huulille kaartui kyseenalaistava hymy, lopulta niiltä samaisilta kertaalleen lävistetyiltä huulilta tipahti kuivakka naurahdus. Romeo oli silminnähden huvittunut. Ja hän myös tiesi, että asioiden tuli kulkea hänen mielensä mukaisia reittejä. Ennen kuin Romeo mitään ennätti sanoa, astui Andrew epävarman askeleen lähemmäs kaksikkoa. Samointein tuo askel peruutettiin taaksepäin. Romeo nauroi saaden Jupiterin kulmat kohoamaan hieman, hän ei nähnyt tilanteessa mitään huvittavaa, mutta eipä rastatukkakaan nähnyt tuota mustatukkaisen pojan elettä, hänen huomionsa kun oli toisaalla.
“Andrew”, Romeon ääni lausui kutsuvasti, huulia nuolaistiin. Romeo oli ihminen, joka oman etunsa nimissä manipuloi ihmisiä häpeilemättömästi. Se oli oikeastaan opittu tapa ja tuli tätä nykyä miltei luontaisesti ilman mitään tahallisuutta. Mutta vain miltei.

Rastatukka otti askelen, toisen ja kolmannen, vielä neljännenkin ollen siten yksityisyyttä rikkovan lähellä kuluneilta viikoilta tuttua poikaa. Käsi laskeutui toisen poskelle, sormet sivelivät pehmeää ihoa. “Leikitään, prinsessa, eihän siitä voi koitua mitään pahaa”, poika kuiskutti hiljaa painaen huulensa kevyesti toisen huulille kohottaen Andrewin kasvoja ensin leuasta hieman nostaen. Pieni kevyt suukko, kiusoitteleva hymy. Sitten huulet painettiin takaisin kiinni toisiinsa ja Romeo panosti hieman lisää. “Maistiaisia, sä tiedät että sä saat vielä lisää. Jupiter vaan leikkii meidän kanssa, prinsessa”, Romeo kuiskutti toisen korvaan näykäten sitä kevyesti. “Mä haluan sut.”

Jupiter tunsi itsensä ylimääräiseksi ja ristikin kätensä rinnalleen napauttaen kengällään lattiaan saamatta siltikään huomiota osakseen. oli varsin raivostuttava tilanne. Romeo selvästi ylipuhui toista, mutta oli silti inhottavaa olla samassa tilassa ja tietoinen siitä, että muut kaksi kuiskivat ja olla itse kuulematta mitä tarkalleen ottaen sanottiin. Niin, samahan se oli, mutta… Silti.
“Ei ole sopivaa kuiskia seurassa”, poika ilmaisi mutristaen teatraalisesti huuliaan. “Mä kaipaan huomiota myös”, poika nurisi selvästi teatterisävyllä saaden rastatukkaisen kusipään naurahtamaan. “Tule tänne”, tuo kehotti hivenen käskevään sävyyn saaden kolmikon lyhyemmän kulkemaan luokseen luontaisen keinahtelevin askelin. Piruttaankaan puhtaan vihreät silmät omaava poika ei katsahtanutkaan takkutukkaiseen kolmasluokkalaiseen skeittariin, vaan tuijotti intensiivisesti kolmatta osapuolta.
“Moi, mä olen Jupiter”, poika esittäytyi hymyillen hieman varautuneesti, mutta ainakin puolittain vilpittömästi.

Andrew ei tiennyt yhtään mitä tehdä. Hän vain seisoi paikoillaan ja mietti. Mietti, mutta ei saanut vastauksia. Jalat olivat taas tainneet liimautua lattiaan kiinni, ruipelo ei pystynyt liikkumaan toisia kohti, eikä päässyt juoksemaan karkuun. Siinä vain seistä ja töllötti toisia, sisällä velloi kamala sota ja pieni ei edes tiennyt mistä perhoset olivat tulleet ja olivatko ne pahan vai hyvän asian tähden siellä. Niin, oliko tämä paha vai hyvä tilanne?
Paha, ehdottomasti paha. Andrew ei missään nimessä alkaisi kolmenkimppaan, ei missään nimessä suostuisi jakamaan Romeota toisen kanssa. Tummatukka ei edes tahtonut tietää miten kamalata tuntuisi liittyä toisten seuraan ja nähdä Romeon huulet jonkun muun kuin Andrewin huulia vasten. Pienen esitteen siitä hän oli saanutkin vessaan rynnätessään, se jo tuntui niin helvetillisen tuskalliselta, että miten sitten loput hän kestäisi? Joten ei. Ei, ei ikinä. Ei kerta kaikkiaan missään nimessä, tähän hän ei suostuisi. Luultavasti alkaisi vielä kaiken kesken itkemään. No tuskinpa, sellaista hän ei kehtaisi tehdä. Mielummin tukahduttaisi itsensä pidätellessään itkua. Mutta Andrew oli niin huomionkipeä.. ei hän voisi jakaa rastapäätä tuon tuntemattoman pojan kanssa. Se olisi ihan kamalaa, sydäntä särkevää.. mitä jos Andrew joutuisi välillä vain seistä kököttää samalla lailla kuin nyt ja katsoa kun toiset puuhasivat keskenään? Miksi hän edes mietti tälläistä, hän oli jo päättänyt ettei suostuisi. Hän lähtisi nyt!

Juuri sopivasti päätöksen tehtyä Romeon kutsuva ääni lausui hontelon nimen. Katse oli jossakin vaihteessa huomaamatta valunut lattialle kesken mietteiden, nyt se palasi rastapään kauniisiin silmiin. Andrew oli ihan sanaton. Jos Romeo oikeasti kelasi, että nyt Andrew kiltisti kävelisi tuon luokse ja antautuisi niin väärässä oli. Vai oliko?
Sitä Andrew ei edes kerennyt ajatella enempää kun Romeo jo käveli hänen luokseen. Ruipelo osasi kuvitella tilanteen hidastettuna ja tunsi kuinka sydän alkoi vähitellen pauhaamaan nopeammin. Eikä, Romeo teki tuon taatusti tahalleen. Mikä lurjus!
Pian itse täydellisyys seisoi jo ihan pienemmän edessä. Skeittari oli jo täysin kosketeltavissa, mutta eihän Andrew voinut mitään tehdä. Se mustapehko seisoi Romeon takana. Ei tämä ollut normaalia, ei taatusti. Kolme jätkää, ei missään nimessä. Se ei kävisi. Andrew sanoisi sen päin naamaa Romeolle ja lähtisi. Tässähän alkoi ihan suututtamaan kun mietti mihin kaikkeen tuokin oli ruipeloa vetämässä mukaan!

Kädet poskilla, hiljainen kuiskutus ja hellä kosketus huulet huulilla.. Andrewin oli nyt jo vaikea ajatella mitään. Hän ei voinut mitään sille, ettei Romeon tarvinnut kuin vähän jotain sanoa tai hipaista niin heti alkoi jo lämmetä. Kun suudelma annettiin toisen kerran, nyt vähän voimakkaampana, Andrew jo unohti että oli koskaan ajatellutkaan lähtevänsä tai aikeissaan suuttua.
Mä haluan sut. Se oli todella epäuskottavasti sanottu. Jos Romeo todella tahtoisi Andrewin, hän ei täällä viettelisi muita koulun vessassa kun saisi Andrewin ihan milloin tahansa kokonaan itselleen. Mutta kyllä se silti kuulosti yllättävän hyvältä, vaikka pieni tiesikin sen valheeksi ja pelkästään sanotuksi vain jotta tummatukka antautuisi ja suostuisi taas toisen peleihin.
Romeon seuralainen tuntui ärsyyntyvän syrjässä, ehkä kenties alkoi tuntea itsensä yhtä yksinäiseksi kuin Andrew hetki sitten? Tästä ei tulisi mitään. Jos Andrew suotuisi, he molemmat joutuisivat vuorotellen kärsimään ja odottelemaan.

Kaksikko kävi keskenään muutaman sanasen ja seuraavaksi Romeon seuralainen jo seisoikin siinä heidän kanssaan. Andrewin katse valui Romeosta toiseen, Jupiteriksi esittäytyneeseen kaveriin. Andrew tunsi olonsa ihan vajaaksi, hän liikkuikin kamalan hitaasti. Tilanne ei tuntunut uppoavan hänen aivoihinsa. Miten Romeo osasi tehdä sen?
"Heei, Andrew", ruipelo vuorostaan kertoi oman nimensä. Miten Jupiter pystyi hymyilemään ja näyttämään noinkin innokkaalta? eikö tämä ollut kaikkein kamalin tilanne mitä voisi tapahtua? tai sitten Andrew oli vain pahasti kaikesta jäljessä ja tiedoton.

Katse kääntyi hieman hätääntyneenä Romeoon, hontelo puri huultaan vaivautuneena. Mitä hänen pitäisi tehdä? ei hän tälläiseen tilanteeseen ennen ollut joutunut.

Tummatukkainen hoikkapoika lämpeni selvästi Romeon tottuneessa käsittelyssä, tuo esittäytyi Jupiterille Andrewiksi ja näytti eksyneeltä kauriin poikaselta. Jupiter puraisi kevyesti huultaan hillitäkseen hymynsä. Pojan pitkät ja ohuet taiteilijan sormet koskettivat häntä pidempää, vaikkakin selvästi vieläkin hoikempaa poikaa, Ter hymyili. Vihreät silmät vilkaisivat Romeota, rastapää virnisti ja nykäisi Jupiteria paidasta lähemmäs suudellakseen vuorostaan tuota. Ruskeat silmät seurailivat Andrewia, jonka huulet olivat seuraava uhri. Romeo suuteli vaativasti ja lupaillen lisää tätä sarjaa. Jupiter huokaisi ja vetäytyi hieman kauemmas. Hänen tulisi varmaankin kysyä Andrewilta lupa koskea, ennen kuin kävisi kiinni kuten Romeo oli tehnyt. Poika tuntuikin alistavan Andrewia väkisin… Tai tavallaan ei väkisin, mutta manipuloiden. Iljettävää, suorastaan törkeää. Jupiterin olisi tehnyt kovasti mieli mainita kyseisestä seikasta, mutta hän ei tahtonut terävän kielensä tähden missata tätä panoa.
“Andrew… Jos sä tulet meidän kanssa niin sä varmaan annat mulle luavan koskea myös sua?”, Jupiter uteli varovasti hymyillen ja sipaisten mustia hiuksiaan hieman. Tilanne tuntui hieman hämilliseltä, mutta friikkipoika ei antanut kyseisen seikan vaikuttaa itseensä.

Romeo virnuili kuljettaen kätensä hontelon tuttavansa lantiolle ja katsellen tuon silmiä omilla rusehtavillaan. Takkutukka tiesi olevansa vahvasti niskanpäällä ja saavansa Andrewin mukaan. Ja silti… Hän ei olisi tahtonut sanoa mitään typerää saati valehdella, mutta sanat vain lupsahtelivat huulien välistä. Romeo ei ollut ihminen, joka kykeni kontrolloimaan itseään täysin ja joka ikinen sekunnin sadasosa olemaan oman itsensä herra. Poika ajatteli enemmän alapäänsä parasta kuin tulevaa ja muiden etua. Hän syöti suustaan valheita, vaikka tiesi Andrewin olevan herkkä ja helposti haavoittuvainen. Ja silti… Tavallaan hän jopa tarkoitti sanomiaan, vaikkei sitä täysin itselleen myöntänytkään. Halusihan hän Andrewia… Mutta hän halusi kyllä paljon muutakin kuin vain tuota yhtä tummahipiäistä keijukaista. Yksi ihminen nyt vain ei voinut tarjota hänelle sitä kaikkea mitä hän vain sai päähänsä tahtoa. Ja jos sellainen ihminen joskus jostain löytyisikin, ei Romeo varmastikaan tuolle riittäisi. Ja silti, ei takkutukka edes jaksanut uskoa ihmeisiin, hän otti kun tuntui siltä ja teki miten tahtoi muista liioin välittämättä. Silti… Hänen omatuntonsa ei aina osannut pitää itseään hiljaisena.

Nyt Romeo oli halujensa vallassa ja tekisi mitä vain saadakseen kaksi sievää poikaa tyydyttämään joka ikisen seksuaalisen halunsa. Hän niin mielellään ottaisi molemmat. Tietäen Andrewin huulet haluttaviksi, koko pojan mieluiseksi sängyssä. Ja Jupiterista hän oli kuullut paljon, poika kuulemma otti sen mitä annettiin ja pitäytyi mielellään jopa henkisesti niskanpäällä huumaten uhriaan vartalollaan… Jupiter oli geisha eikä näyttänyt oikeita kasvojaan hoidoilleen. Se kuulosti himottavalta. Niiden puheiden tähdenhän Romeo tuon pojan oli pyydystänytkin…
Hän oli halunnut sitä seksiä, mutta miksi hän ei ollut kyennyt pitäytymään päätöksessään, kun Andrew oli ilmaantunut paikalle? No, kolmisin olisi parempi kuin kaksin.

“Andrew, ei sun tarvitse pelätä mitään…” Viaton… Niin viaton ja siksi helvetin haluttava ja suloinen. Romeo tahtoi tuon hennon kehon uudemman kerran alleen. Hän tahtoi naida tuota poikaa, kuulla uudelleen korvissaan sen voihkeen, ne vikinät… Helvetti. koko Andrew sokaisi Romeon ruskeat silmät himosta. Ei, hän ei ollut vieläkään päässyt yli toisen avuista. Tuolla olisi vielä annettavaa Romeolle.
“Sä… et ole koskaan ollut kolmin?”, Jupiter kysäisi räpsäyttäen tummia katsettaan harsoavia ripsiään hämmentyneenä. “Suloista”, Jupiter hymyili suorastaan kehräten ja tönäisten Romeota kauemmas kiepsauttaen omat kätensä toisen lantiolle ja painaen huulensa toisen huulille suudellen tuota vaativana. Rastatukkainen skeittari virnuili tyytyväisenä. Jos tämä jatkuisi tällä linjalla hän olisi kiimaisena jo ennen aikojaan… Tilanne oli melkein yhtä hyvä kuin kahden tytön kanssa, jotka olivat valmiita nuolemaan ja hyväilemään keskenään… Ja silti tyydyttämään Romeon.
Kumpikaan ei juuri sillä hetkellä tullut ajatelleeksi, ettei Andrew tosiaan tainnut olla yhtä innoissaan tilanteesta.

- hieman venähti ~ (x -

Eksynyt pikkupoika. Sitä Andrew oli, edelleen. Miten nuo kaksi osasivat käyttäytyä niin.. niin normaalisti? Eihän tämä ollut normaalia! Andrew ei tiennyt olisiko siitä pitänyt nolostua kun hän oli niin avuttomana siinä. Hän tunsi olonsa hieman typeräksi, kaksi muuta olivat selvästi kokeneet saman kaltaisia tilanteita ennenkin. Eihän nuo muuten tuolla tavoin käyttäytyisi. Se nyt ei ainakaan voisi olla mahdollista.
Silmät seurasivat kahta muuta poikaa, jokaista heidän liikettään. Andrew oli ehkä turhankin varuillaan. Tai sitten ei. Ehkä hänen pitäisi olla vielä varovaisempi, eihän sitä ikinä tietäisi mitä kaikkea tässä vielä tapahtuisi. Hän ei edes osannut kuvitella, että miten he osaisivat jakaa kaiken kolmisten? ja se tässä olikin vasta omituista, ettei pelkkä Romeo tuntunut olevan pelkkä jaettava näiden kahden kesken vaa kaikki piti jakaa keskenään. Ellei Andrew taas tietämättönä tehnyt vääriä oletuksia. Pelkkä Romeon jakamisen ajattelu oli tehty selväksi miten kauheaa se olisi, mutta miten Andrew voisi Jupiterin kanssa mitään tehdä kun ei tuntenut tuota? okei, olihan hontelo ennenkin tehnyt tuntemattomien kanssa vaikka mitä, ihan niin kuin rastapäänkin kanssa kun tuohon ekaa kertaa törmäsi, mutta tämä oli niin erilainen tilanne.
Romeo kiskaisi Jupiterin lähemmäksi itseään ja suuteli tuota. Tummatukka näytti varmasti siltä, että oli juuri herännyt ja nähnyt mitä kamalimman painajaisen. Se ilme kuitenkin yritettiin ohittaa mahdollisimman pian. Oliko tässä mitään järkeä? mutta minne Andrew tästä enää voisi karata? Hän oli päästänyt tilanteen liian pitkälle. Ja nyt hän oli ansassa. Toisaalta miellyttävässä ansassa, toisaalta mitä kamalimmassa ansassa.

Jupiter puhui tummatukalle. Tuo ruipelo katsoi hymyilevää, häntä lyhyempää poikaa. Kysyttiinkö häneltä lupaa? Sepä oli hämmentävää.
"Niin kai..?", Andrew vastasi ja alkoi vähitellen hieman vapautua siitä oman kauhun lukotuksesta. Mutta vain hieman. Ei hän ihan helpolla tässä nyt vain voisi heittäytyä toisten syliin. Ja sekin oli pelottavaa, että nyt kun hän oli tunkeutunut tänne ja nämä kaks olivat päättäneet ottaa hontelon mukaan, niin entäpä jos Andrewin pelokas ja vetäytyvä käytös häiritsisi muita? heitä alkaisi kaduttamaan, että olivat edes alkaneet ehdotella hänelle mitään? Mutta kai sen ymmärsi, että tämä oli kuitenkin aivan uusi tilanne Andrewille. Ehkä he ymmärtäisivät, jos jaksaisivat ajatella sinne asti. Heillä näytti kuitenkin olevan mielessään niin paljon muuta.
Andrew tässä taatusti olisi taas ainut joka joutuisi katumaan. Ehkä. Niin hän oli kuitenkin luullut viimeksikin kun oli ollut Romeon kanssa, mutta ei kuitenkaan missään vaihteessa ole vielä katunut toiseen törmäämistä? Sehän oli yksi parhaimmista asioista mitä hänelle on tapahtunut, vaikkei rastapää hänestä välitäkään. Mutta saa kuitenkin ruipelon olon tuntemaan tärkeäksi ja välitetyksi. Äh, nyt piti keskittyä tähän tilanteeseen. Tähän hetkeen.

Romeon kädet löysivät anorektisenlaihan pojan lantion luota paikkansa. Andrew silmäili varuillaan vuoron perään kumpaakin. Taas rastapää puheli jotakin. Mikään ei tuntunut läpäisevä Andrewin tajuntaa. Hän oli ihan kadoksissa. Mutta toisaalta, se alkoi yhtäkkiä tuntui ihan miellyttävältä.
Hitaasti, mutta kuitenkin loppujen lopuksi ruipelo ymmärsi sanat ja osasi keskittyä niihin. Vai ei muka tarvinnut pelätä? Sitten Jupiter puhui. Kysyi, Andrew pudisteli päätään muutaman kerran hitaasti.
"No ei oo ihan kuulunu mun jokapäiväisiin harrastuksiin", vastattiin hermostuneena. Söpöä, tuskinpa. Luulisi sen Romeon mielestä olevan ainakin ihan naurettavaa. Toinen kun oli nähtävästi kokeillut kaikkea. Hullua.

Jupiter tönäisi Romeon irti tummatukasta ja otti itselleen paikan rastapään tilalle. Yllättyneenä Andrew katsoi Jupiteria, joka seuraavaksi olikin jo suutelemassa häntä. Hetki kesti taas että tajuttiin missä mentiin. Eihän raukka voinut toista pois työntää, eikä ehkä tahtonutkaan. Oli vaikea ymmärtää mitä tahtoi ja mitä ei. Tämä oli niin outoa. Olihan Jupiter kuitenkin ihan suloinen.. ei ehkä niin miehekäs keiden kanssa Andrew yleensä oli. Hän kun itse oli jo niin neitimäinen. Mutta olihan Romeo silti täällä.
Varuillaan aluksi Andrew vastasi toisen suudelmaa, mutta toinen söi hänen huuliaan niin vaativasti, että myös tummatukka uskaltautui vastata vähän ahnaammin. Mitä helvettiä täällä tapahtui.......... Andrewin tosiaankin pitäisi opetella sanomaan ei. Ei se voinut olla niin vaikeaa.
Jupiterin kädet tuntuivat lähes yhtä mukavilta lantiolla kuin Romeon, mutta ei kuitenkaan niin täydelliseltä. Ei tuo voisi koskaan olla niin täydellinen kuin Romeo. Mutta rastapää näytti tyytyväiseltä. Miksi? Koska Andrew ei ollut tuolle yhtä tärkeä kuin Romeo hänelle. Oliko tämä tosiaan ainut tapa saada enää viettää aikaa toisen kanssa?
Jos niin oli.. pakkohan sitä olisi uhrauduttava. Andrew ei vielä uskaltautunut tehdä sen kummoisempaa, hän vain vastasi suudelmaan, mutta uskaltautui suutelemaan vaativammin. Jopa melkein yhtä vaativasti kuin Jupiter.
Ei kai he tässä näin aikoisi? sepä vasta mukava näky olisikin jollekin kun tulisi vessaan, jossa kolme poikaa vehtailisivat keskenään. Andrewia puistatti kun hän mietti sitä hetkeä, jolloin vaatteet alkaisivat vähentymään. Onnekas pikku poika. Miten ristiriitaista.

- kökköä~ -

Jupiter luki toisen sanat myöntäväksi vastaukseksi. Hyvä niin, kun olisihan se hieman vaikea tilanne ollut, jos vain Romeoon olisi ollut lupa koskea. Romeo vain virnuili mitään tekemättä, kunhan nyt vain hipelsi hieman sormillaan Andrewin lantion seutua, kun kätensäkin oli sinne vienyt. Andrew vastasi Jupiterin kysymykseen päätään pudistaen, Romeo virnuili jälleen, sipaisi toisen hiuksia jättäen toisen sen jälkeen Jupiterille ja tuon huulille.
Pienikokoinen, mustahiuksinen friikki oli tottunut siihen, että tavallaan sai ainakin jollain tapaa johtaa tilanteita, vaikka se saattoikin olla huvittavaa noin hieman päälle 160 senttiseltä pojalta. No, pituudelleen poika ei mitään mahtanut, mutta pärjäsi sen kanssa ihan hyvin.
Kesti hetken, ennen kuin hontelo tummatukkainen poika vastasi Jupiterin huuliin, vielä toinen hetki ja tuo uskaltautui suutelemaan ahnaammin. Jupiter kehräsi ja tarjosi kieltään mukaan leikkiin. Pian Andrew oli jo samassa tahdissa kuin Ter saaden mustatukan olon arsin tyytyväiseksi. Tuo irrottautui ja nuolaisi huuliaan. “Ei ollenkaan paha”, poika kehräsi käheästi hymyillen suloisella tavallaan. Romeo nauroi.
“Jos nyt vaan suosiolla lähdetään mun luo”, poika tokaisi. “Niin ehkä mäkin sitten saan lisää huomiota.”

Jupiter hymisi ja nappasi hymyillen kiinni Andrewin kädestä. “Se vaikuttaa varsin paskamaiselta jätkältä. Mä en edes halua tietää, miten neitsyitä kohdellaan”, Jupiter tokaisi vakavalla naamalla pitäen näyttelijänä pokerinaamansa täysin. Romeo kääntyi hieman Jupiterin suuntaan irvistäen tuon sanoille, mustatukkainen poika hymyili.
“Mä haen autonavaimet Joelilta”, Romeo huikkasi. “Se on mulle ainakin auton lainaamisen verran velkaa.” Sen enempää sanomatta rastapää katosi vessoista suukottaen nopeasti molempia poikia suulle. Jupiter murisi närkästyneenä.
“Ihan tosissaan tais jättää meidät tähän”, Jupiter nurisi. “Mä en tajua. Sika… No, kai sillä on avunsa, minkä tähden se saa kaadettua kenet tahtoo”, Jupiter huokaisi pudistaen hieman päätään. Itsekseenkö hän puhui. Poika tajusi kuitenkin kohauttaa olkiaan ja katsoa Andrewiin. Käsi irtosi toisen kädestä ja pienikokoinen poika kiepautti itsensä jälleen toiseen kiinni kietoen kätensä tuon lantion ympäri. Jupiter ei täysin tajunnut minkä tähden Romeo oli halunnut heidän väliinsä tuollaisen säikyn oloisen kundin. Vainko siksi, että saisi naida kotonaan? Helveti nouto jätkä. Ainahan se olisi voinut naida Jupiteria tässä ja napata jonkun muun kotiinsa. No, eipä se kai mikään tärkeä seikka ollut.
Jupiter katseli vain vihreillä silmillään toista silmiin, ei sanonut tai tehnyt mitään. Vain tuijotteli pieni, vino hymy huulillaan. Oli oikeastaan todella huvittavaa, että toisella oli septum, sillä hänellä itselläänkin oli. No, ei sekään vielä, mutta Ter oli varma että oli tuntenut kielilävistyksen toisen suussa. Muista lävistyksistä ei kummankaan pojan kanssa ollut sen enempää infoa. Jupiterilla ei useampia ollut, mitä nyt korvissa, mutta eihän niitä laskettu. Olipa taas fiksu aihe ajatella.

Romeolla ei kestänyt kuin hassu hetki. Hän oli tavoittanut Joelin historian luokasta, spontaanisti koputtanut oveen ja pyytänyt pojalta avaimia. Opettaja oli tuijottanut hetken, sillä Romeon olisi itsensäkin pitänyt olla samaisella tunnilla. Karismaattinen poika kuitenkin selitti itsensä äkkiä ullos ongelmista ja vieläpä sai Joelin vanhan autonrämän avaimet itselleen. Syytäkin olla itseensä tyytyväinen, häntähän vielä kermana kakun päällä odotti kaksi syötävän suloista poikaa.
Skeittari avasi vain oven ja nojautui karmiin heilauttaen avaimia aiheuttaen niiden kilinän. “Lähdetään mun luo”, poika virnisti, vain käskevällä vihjauksella. Jupiter huokaisi pyöräyttäen silmiään, mutta olihan se nyt jo selvä, ettei hän tätä väliin aikonut jättää.

Suudelma Jupiterin kanssa jatkui edelleen. Tuo tarjosi kieltään, Andrew vastasi samoin. Hän ei kuitenkaan vielä pystynyt täysin rentoutumaan. Kaiken outouden ja epänormaalisuuden lisäksi tilanne oli järjetön, vastenmielinen ja kaikkea saman tyylistä näiden edellisten mainittujen lisäksi. Sen takia se olikin niin hassua, että Andrew kuitenkin tunsi vähitellen lämpenevän tilanteelle. Ehkä. Ehkä, se oli pääsana kaikkeen. Tummatukka ei ollut mistään varma. Hän ei tiennyt mitään, ei uskaltanut ajatella tulevaa. Olisi niin paljon turvallisempaa olla kahden Romeon kanssa. Mutta ei Jupiterkaan pahemmalta vaikuttanut. Tuntui aika kurjalta kun alkoi miettimään, miten paremmalta Jupiter näytti rastapään kanssa kuin itse Andrew. Tai siis, noh, nuo kaksi olivat luonteeltaan enemmän toisilleen sopivia, Andrew oli vain ujo tunkeilija.
Jupiter lopetti suudelman sanoakseen jotakin. Sanat olisivat voineet käsittää monin eri tavoin. Jopa mahdollisesti ne voisi luokitella loukkaavaksi, tuli pieni miete, että arvioiltiinko tässä kykyjä. Mutta mustapään kehrääminen ja äänensävy korjasi tilanteen, joten kai sen pystyi pelkällä hyvällä vastaan ottamaan.
Romeo nauroi ja totesi, että aika oli siirtyä tuon kämpille. Nähtävästi kaipasi itsekin huomiota. Sitä Andrew olisi voinut antaa niin paljn kuin olisi tarve, mutta hän ei yksin kykenyt tyydyttämään Romeon toiveita. Se vasta sääli olikin.

Jupiter tarttui Andrewia kädestä, puhuen. Romeo sen sijaan irvisti tuolle ja hetken päästä kertoi heille hakevansa Joelilta auton avaimet. Joel, sekin vielä. Jos rastapää palatessaan toisi pojan mukanaan, siinä vaihteessa Andrew lähtisi oikeasti. Pakottaisi itsensä lähtemään. Jos neljäs tulisi mukaan, se menisi ainakin liian oudoksi.
Voi miten kiusallista se olikaan jäädä kahden tuon lähes ventovieraan kanssa vessaan. Jupiter yhä piti ruipeloa kädestä, katsoi tätä. Andrew vilkuili välillä takaisin.
Poika puhui omituisesti Romeosta. Jupiter ei selvästikään tuntenut mitään, tai ainakaan yhtä voimakkaasti kuin Andrew Romeota kohtaan. Tuo mustatukkainen vain oli tässä, kenties vain seksin ja huvin vuoksi, niin kuin Romeo. Mihin seuraan ruipelo oikein ajautui? Miettiä nyt vielä, että mitä tapahtuisi kun Danny kuulisi mitä tässä on tultu tehtyä. Tai mitä tulisi pian tapahtumaan.

Käsi valui pois Andrewin kädestä. Lyhkäsempi tuijotteli edelleen honteloa. Tuijotti vain. Ei se epämiellyttävää ollut, mutta edelleen kiusallista.
Onneksi siitä päästiin pois kun Romeo palasi avaimiensa kanssa ja käskytti heitä kaikkia kolme lähtemään. Nyt se pelottava osuus vasta oli alussa. Hyi, automatka olisi varmaan todella kiusallinen kun jo hetken seisoskelu Jupiterin kanssa oli ollut niin omituista.
Andrew lähti vasta kahden muun jälkeen, laahusteli perässä hieman hermostuneena. Jupiter raukka, varmaan oikeasti myrkytti mielessään tummatukkaa, joka oli tunkeutunut heidän mukaansa. Tai tunkeutunut ja tunkeutunut, itsehän Romeo oli alkanut häntä vikittelemään. Mutta tuskinpa Jupiter vihoissaan oli. Tai sitten tuo oli saakelin hyvä näyttelemään. Hm, mistä sitä koskaan tiesi. Maailma tuntui muutenkin paljastavan koko ajan mitä järkyttävempiä juttuja.

/mitä parhain loppu, anteeks......