Tell me what you want from me

Rige ja M.A ~

Mikä päivä. Mikä vittumainen päivä. Ihan totaalisen paska päivä. Kaikki oli ihan perseestä, pahemminkin olisi voinut sanoa. Mikään ei tuntunut menevän oikein. Kaikki vain hyppivät silmille ja jauhavat turhaa paskaa. Päivä oli ollut täyttä helvettiä, mikä sitä vielä enemmän pilaamaan?
Aamusta asti kaikki oli vain valittanut, huutanut ja räyhännyt. Ensin kotona vanhemmat herättävät syyttelemällä auton rikkomisesta, joo ikään kuin Danny olisi sen rikkonut. Eihän hänellä ollut edes avaimia mihinkään heidän autoon tällä hetkellä! Nekin oltiin riistetty häneltä ja käskytetty käyttämään vain kuljettajaa jos tarvis oli. Helvetti, ei saanut edes omaa autoon koskea. Ja sekin tosiaan, siitä oli tullut myös valitusta, että poika oli murtautunut ja varastanut auton. Mitä helvettiä, miten se muka oli varastamista jos auto oli hänen nimissään? ja minkäs sille mahtoi että oli pakko murtautua, jos ei kerta avaimia saanut!
Sitten rakkaat opettajat, ei edes jaksanut ajatella mitä kaikkea ne olivat parilla edellisellä tunnillä mäkättäneet ennen tunnin alkua. Ensin syytetty turhasta, sen jälkeen liiallisen oman loman pitämisestä ja sitten heitetty ulos tunnilta. Mitä ideaa siinä oli? Jos kerran liiallista lomaa oli ollut, mitä se sellainen sitten oli että patistettiin ulos luokasta?

Danny Wilfred asteli käytävälle kuuluvalla ryminällä. Ovet pamahtivat takana ja jokainen vastaantulija sai kestää vihastuneen mulkauksen. Jos kerta tänne vaivauduttiin niin pitäisi siitä nyt jotain hyvää kohtelua tulla! Danny ei ollut edes tapellut tänään, ei edes aukonut päätään. Yhtäkkiä kaikki hyppäävät niskaan hengittämään. Johan nyt oli.
Blondi pysähtyi paikoilleen ja katsoi ikkunalaudalla istuvaa poikaa. Andrew?
"Mitä helvettiä sä täällä teet?", Danny ärähti ja käveli lähemmäksi toista. Tummatukka hyppäsi jaloilleen ja katsoi takaisin vaisuna. "Minkä takia sä et oo tunnilla?"
"Mä pääsin jo.. mä vaan odotan kaveria..", Andrew vastasi väsyneillä silmillä. "Eikö sun itse pitäisi olla tun-?"
"Ei oo sun asias. Mitä suunnitelmia sulla on?"
"Kuhan käydää keskustassa", vastattiin uudelleen. Danny kaivoi kännykän pilliensä taskusta katsoakseen kelloa, jonka seurauksena puoliperseellä roikkuvat housut olivat vähällä lähteä kokonaan pois. No mikäs siinä, tuskinpa kukaan sitä pahalla ottaisi, mutta silti poika nykäisi housunsa hitusen ylemmäksi ja mulkaisi veljeään.
"No mene siitä nyt johonki! en nyt jaksa kattella sua", Danny ärisi. Andrew vain katsoi ihmeissään, että mitä oli tehnyt ja minkä takia veli hänelle raivosi.
"Mikä sua riepoo?", Andrew kysäisi.
"Ei mikään. Häviä siitä nyt johonki!", Danny tulistui. Joo, käytävähän kuuluikin hänelle ja tummatukalla ei ollut oikeutta olla paikallaan ellei se tuntunut hyvältä Dannystä. Huoh.
Andrew nappasi laukkunsa ja alkoi hipsiä pois. "Saatana", blondi kähisi itsekseen ja jatkoi matkaansa käytävän seinämää vasten. Nyt kun hän oli saanut hieman käskyttää veljeään olo alkoi tasaantumaan. Jos vielä pääsisi kunnolla tappelemaan jonkun tuntemattoman kanssa niin olo olisi taatusti mitä mahtavin. Pitäisi päästä tuulettamaan ylikuumennettua pääkoppaa niin pystyisi rauhoittumaan enemmän.

Danny lähestyi. Hyvä, saisi vihdoinkin puhuttua asiat selviksi.
Ja mitään ennakkovaroitusta antamatta vaaleahiuksinen cheerleader nappasi Dannya paidankauluksesta ja veti pojan kanssaan siivouskomeroon, jossa oli jo jonkin aikaa vaaninut nuorukaista.

"Mitä vittua Danny?!" aloitti aina yhtä hurmaava neiti Mary-Ann McAllister ja työnsi Dannyn vasten kaappia pidellen käsiään toisen rintakehällä.
M.A oli kiukkuinen ja sen huomasi typerämpikin ihminen.
"Miks vitussa sä oot alkanu levittelee musta juttuja?! Mikset sä vaan voi jättää mua rauhaa?!" blondi huusi ja veti kätensä irti nuorukaisen rintakehältä.
"Miten sä kehtaat!" Mary-Ann vielä huusi närkästyneenä ja asetti kätensä vihamielisesti puuskaan katsoessaan Dannya vihaisin silmin.

Mary-Ann oli saanut kuulla järkyttäviä tietoja ystäviltään, jotka yleensä kertoilivat hänelle uusimpia juoruja. Niin, joku oli alkanut juoruta hänestä, Mary-Ann McAllisterista. Ja ne eivät todellakaan ollut kivoja juoruja. Esimerkiksi häntä haukuttiin huoraksi, pettäjäksi, varastelevaksi lutkaksi, hyväksikäyttäjäksi... Niitä riitti ja M.A oli saanut tarpeekseen. Hän oli päättänyt etsiä juorujen aloittajan käsiinsä ja antaa tälle kunnon opetuksen.
Danny Wilfred oli ponnahtanut ensimmäisenä mieleen. Heidän 'suhdehan' sai melko karvaan päätöksen pari kuukautta sitten. Mary-Ann oli varma, että Danny oli hänelle yhä vihainen, vaikka toisella ei sinänsä ollut siihen juuri syytä, mutta kuka muu se muka voisi olla kuin Danny, johon tytöllä oli melko läheinen suhde!

Neitokainen oli odotellut sopivaa hetkeä saada jutella Dannyn kanssa, ja nyt se tuntui viimein onnistuvan. Onneksi lähellä oli ollut siivouskomero, johon tyttö pystyi piiloutumaan ja kiskomaan Dannyn mukaansa. Asiat puhuttaisiin nyt selväksi, tätä blondiahan ei mustamaalattaisi ilman kunnollista syytä.
No okei, hänen mustamaalaamiseen oli varmasti jo hyviäkin syitä, mutta se ei nyt ollut pääasia. Vaan se, että oliko Danny näiden juorujen takana.

//Tönkkkkkööööö~ 8---)

Tietenkin paska päivä jatkui, sehän oli ollut ihan odoteltavissa. Mutta vähiten Danny olisi osannut odottaa, että jonkun käsi ilmestyy tyhjästä, tarttuu hänestä ja vetää siivouskomeroon. Danny oli saada sydänkohtauksen kun niin nopeasti häneen oltiin tartuttu ja vedetty syrjään. Ja kuka muukaan kuin Mary-Ann?
Blondi ei edes kerennyt kysyä cheerleaderilta, että mitä tämä nyt oli kun toinen olikin jo kerennyt iskeä pojan vasten kaappia ja aukaissut turhankin sievän suunsa valittaakseen. Jos Danny ei olisi valmiiksi ollut vihainen, hän luultavasti olisi alkanut heittämään neitoa ärsyttävää läppää ja yrittää vietellä toista, mutta tällä hetkellä ainoastaan teki mieli sotkea toisen kauniisti laitetut hiukset ja mahdollisesti repiä niistä muutama tuppo irti.

Kauan Danny oli kerennyt jo vältellä tyttöä, ei ollut nähnyt viikkoihin klinikalla käynnin jälkeen. Mary-Ann oli tahtonut lopettaa koko jutun, poika oli menettänyt hermot tytöt naurettavaan käytökseen ja jatkuviin mielialan vaihteluun, joten oli ilomielin antanut toisen lähteä. Ja taas toinen hyppi hänen kimpussaan. Olisi kuitenkin voinut sentään valita vähän paremman paikan, ties miten likainen tämä koppero oli ja mitä kaikkia pikku ötököitä sielläkin vilisi..
"Joo, kiva nähä suakin pitkästä aikaa. Ja samaa vois kysyä sulta, mitä vittua M.A?", Danny kähähti raivoissaan. Ei taas, ei taas.. hän ei oikeasti enää jaksanut katsella tuon neidon naamaa ja kuunnella tuon kiminää. Ei naamassa mitään valittamista ollut, mutta vähiten kaikista Danny tahtoi nähdä M.A:ta nyt.

"Voi kulta pieni, älä imartele itseäsi. Mulla on paljon parempaa tekemistä ku jauhaa susta tai levitellä jotain typeriä juoruja", blondi poika huokaisi ärsyyntyneenä ja tuijotti vähintään yhtä kylmästi takaisin neitoa. "Susta puhuminen vähiten mua kiinnostaa, mulla on aivan sama mitä sä teet ja mitä susta puhutaa. Mä en ole mikää neiti, että jospa menisit syyttelemää vaihteeks jotain muuta!"
Danny tarttui käsillään M.A:ta olkapäistä ja työnsi kauemmaksi. Jätkä oli valmistautunut jo lähtemään, mutta työnsikin sitten neidon kaappia vasten.
"Vai onko tää joku naurettava tekosyy päästä lähentelemään mua?", kysyttiin ilman normaalia läppää ja flirttia. Nyt puhe oli kuin kulkukoiralle sylkemistä, ivallinen sävy kaikui omissakin korvissa. "Kultsi, eiks sun kannattais välillä ajatella muutaki ku itseäsi ja keksiä muuta tekemistä ku mun vaanimista? oonhan mä toki otettu, mut tää komero tuo miinusta, plus sussa on jo tarpeeksi saastetta mulle".

Ensin vanhemmat, sitten opettajat ja nytten vielä Mary-Ann. Joo, ehkä aikaisempiin valituksiin oli sittenkin ollut joku syy, mutta tämä.. ei helvetti kuinka paljon teki nyt mieli lyödä jotain. Kunnolla, lyödä. Miten paljon tekikään mieli alkaa riehumaan, huutamaan ja potkimaan. Kuin pieni lapsi joka ei saa karkkia. Raivo oli vain kymmenen kertaa vahvempi ja halu suurempi. Tässä ei ollut mitään järkeä, täysin syyttä M.A Dannylle mistään valitti. Tässä asiassa poika oli täysin syytön. Ei hän ollut edes pahemmin ajatellut neitoa viime näkemisen jälkeen, joten tuskinpa hän mitään juoruämmää alkaisi leikkimään.
"Voinko mä jo poistua vai onko sulla vielä jotain sanottavaa?"

Niinpä tietenkin, Danny esitti tyhmää! Helvetin jätkä, puhuisi nyt kerrankin elämänsä aika totta! Mary-Ann ei tulisi luovuttamaan, ennen kuin saisi totuuden nyhvettyä nuorukaisen sisuksista.
"Kyllä mä tiedän, että sä yhä haluut mua", M.A puhui ja tuhahteli kiukkuisena. Vai ei Dannylla muka ollut osaa eikä arpaa tässä sopassa? Kyllä varmasti oli!
"Ja oot mustasukkanen, koska oon löytänyt muutakin seuraa kuin sut", vaaleaverikkö jatkoi vouhottamistaan ja inahti hiljaa, kun poika tarttui häntä käsistä.

Ai mitä?
"Mitä helvettiä sä oot vetäny, Danny? Mäkö lähentelisin sua!" vaaleaverikkö huudahti pyöristyneenä, kun Danny oli painanut hänet vasten kaappia.
Seuraavaksi Mary-Ann kuitenkin sylkäisi nuorukaisen kasvoille.
"Älä koske muhun", tyttö varoitti ja riuhtoi itsensä vapaaksi nuorukaisen otteesta. Tummansiniset silmät katselivat toista halveksivasti ja inhoavasti. Voi, miksi Mary-Ann olikaan kaikista maailman komeroista valinnut siivouskomeron?

"Sähän et oo lähtemässä mihinkään, ennen kuin tää asia on selvitetty", tyttö sanoi tiukasti ja katsoi poikaa sellaisella katseella, joka tarkoitti sitä, että M.A ei ollut päästämässä poikaa ulos komerosta, ennen kuin saisi kuulla haluamansa.
"Sä tiesit, että mä oon suosittua seuraa, kun aloitit mun kanssa sen... Sen 'suhteen'. Sä tiesit, että näin tulee käymään, siis sen, että me ei kovin kauaa viihdytä toistemme seurassa. Mä oon kaunis, vaikutusvaltainen, hyvä sängyssä... Mä oon täydellinen! Antaisit mun vaa jatkaa mun elämää rauhassa, okei? Mä en taho sekaantua suhun enää sen.. Sen jutun jälkeen," Mary-Ann puhui tuttuun tyyliinsä, itseään kehuen ja toista syytellen.

"Ja sitä paitsi, et sä koskaan oo ollu kovin kummonen, toisin kuin mä," tyttö sanoi julmasti ja katsoi Dannya edelleen halveksivasti.
"Etkä enää onnistuis kaatamaan mua sänkyys. Hyväksy se tosiasia."

//...Vastasin sittenkin XDD

Danny ei voinut kuin nauraa kun neitokainen väitti tietävänsä, että poika muka tahtoi edelleen toista. Just joo, nyt kun tarkemmin mietti, blondi ei tahtonut mitään muuta kuin eroon tuosta nipottelevasta, syyttelevästä, ärsyttävästä, inhottavasta ämmästä. Kaikkea muutakin poika voisi vielä toisesta sanoa, paljon inhottavempaa ja rumempaa, paljon ilkeämpää. Mary-Ann kuitenkin oli hänelle jossakin tasossa tärkeä edelleen, eikä tahtonut loukata tätä, vaikka nyt silläkään ei tuntunut olevan merkitystä. Mikäköhän heidän tilanne olisi, ellei M.A vahingossa olisi pamahtanut paksuksi ja joutunut tekemään abortin? niin, mikäköhän. Noh, Dannyä se ei tuntunut oikeasti liikuttavan enää yhtään.
"Voi kuule, mä en todellakaan tahdo sua enää. Vittu tiedätsä kuinka naurettavaa toi on? sä kuvittelet ittestäs ihan liikoja. Sä oot pillu siinä missä muutkin", Danny ilmaisi mielipiteensä ääneen ja tuijotti toista kuin mitäkin saastaa. Olihan hän ehkä turhankin suorasanainen ja liian ilkeä, mutta huonoon aikaan neito nyt tuli hänelle aukomaan päätään.
"Mustasukkanen? sori, en harrasta sellasta. Mä en edes tiedä kenen kanssa oot ollu, ei kato oo kiinnostanu. Mulla on ollu vähän muuta seuraa. Vähintää yhtä viehättävää kuin sä, mutta eipä tarvitse kuunnella turhanpäistä nalkuttamista. Se on sun ongelma, ehkä ihmiset jaksais kauemmin sua jos et ois noin saatanan ärsyttävä".

Pojan kasvoille sylkäistiin ja Mary-Ann kiemurteli itsensä vapaaksi Dannyn otteesta. "Ei jumalauta, mikä sun ongelma on? sä oot oikeesti ihan vitun sekopää muija!", Danny tulistui ja aikoi sylkäistä takaisin, mutta ei sitten tehnytkään sitä. Sylki pyyhittiin kauluspaidan hihaan. Ei varmana enää tunnille oltu menossa, suoraan kotiin tämän turhan välikohtauksen jälkeen ja paita pesuun. "Sinuna lopettaisin ton käytöksen, mä en vanno mitä mä sulle kohta teen. Mua vituttaa ihan tarpeeks muutenki ja nyt ku pitää kattoa vielä sua nii mulla alkaa vähän oikeesti tässä vähitellen kunnolla keittämään." Dannyn oikeasti teki mieli vetäistä tuota tyttöä kunnolla kuonoon, mutta eihän hän tytön kimppuun voisi käydä. Vai voisiko? no jaa, kohta silläkään ei varmaan olisi väliä, niin vihaisella tuulella poika oli.

M.A kielsi jätkää lähtemästä. Danny vain mulkoili toista kuin likaista tiskirättiä. "Katso, itsehän sä et oo tässä päästämässä musta irti. Etkö sä voi tajuta, ettei mua kiinnosta? mä en kuluttaisi mun aikaa susta puhumisee. Etkö sä voi jumalauta tajuta, että täällä on muitaki jotka sua vihaa? minkä mä sille mahdan, että oot antanu ittestäs niin saatanan vittumaisen kuvan, ettei muut voi olla puhumatta susta paskaa!? mene niille muille valittamaa, MULLA ON PAREMPAAKI TEKEMISTÄ KU KUUNNELLA SUN TURHAA SYYTTELYÄ!", nyt Danny jo huusi tosissaan. Miten tuon typerän naisen päähän saisi mitään taottua? niin itseään oli täynnä. Pahemmin kuin Danny.
"Mä oon jättäny sut rauhaa, MIKSET SÄ VOI TEHÄ SAMAA MULLE?", kysyttiin ääni kovana. "Ja älä oo ittestäs niin varma. Kyllä sä kymmenen parhaan joukkuun pääsit. Okei, no jos kilttejä ollaa nii suihin otossa viiden parhaan".

Danny huokaisi. Ja uudelleen. Nyt hengitettiin rauhallisesti sisään ja ulos. Kohta hän heittäisi tuon akan seinään ja huutaisi asiat niin kauan päin tuon itsekkään ämmän naamaan, että varmasti tajuaisi.
"Mä en halua kaataa sua mun sänkyy. Hyväksy sinä se tosiasia", Danny kivahti katse viileämpänä kuin koskaan. "Ja btw, sä et ole yhtään sen kummoisempi kuin katkottu kastemato. Ja jos sä et tajua sitä kohta, mä voin kyllä näyttää sulle. Ehkä sä sit tajuisit, ettei mua kiinnosta enää olla sun kanssa missää tekemisissä".
Danny suoristi paitaansa, jonka Mary-Ann oli aikaisemmin onnistunut ryttäämään epäsiistin näköiseksi. "Joten siis, mä en ole levittäny susta yhtään mitään. Mua ei kiinnosta. Tajua. Eli onko sulla vielä jotain muuta? vai jäikö jotaki edellee epäselväksi?"

Kun Danny oli jälleen kerran sanottavansa sanonut, ei cheerleader voinut mitään myrkyisille tunteilleen, jotka suorastaan vaativat päästä ulos. Ja niinpä M.A läimäytti Dannya poskelle, eikä läimäys todellakaan ollut mistään kivuttomasta päästä.
Okei, ehkä Mary-Annen olisi kannattanut miettiä tekoaan, sillä Danny vaikutti pelottavan vihaiselta, mutta sitä oli myös tämä neitokainen, jonka sieraimista ja korvista suorastaan pääsi höyryä.
"Itse sä kävit ihan kuumana muhun!" cheerleader sähähti kissamaisesti hampaitaan uhkaavasti vilauttaen.
"Heti ensimmäisestä hetkestä alkaen", tyttö tarkensi ja suoristi ryhtiään.
Hehän tapasivat ensimmäisen kerran koulun uima-altaalla, ja heidän flirttailunsa toisilleen oli melkeinpä välittömästi muuttunut siihen suuntaan, että he molemmat tiesivät, mihin se tulisi johtamaan. Ja niinhän se johti, vehtailemiseen poikien pukuhuoneen penkillä.
Miten tyttö nyt kokikaan silkkaa inhoa tuota muistoa kohtaan. Hän ei todellakaan tahtonut olla Dannyn kanssa tekemisissä, ei enää ikimaailmassa!

Mary-Ann oli täysin onnistunut unohtamaan keskustelunsa päätarkoituksen, nyt hän oli vain niin kiukkuinen Dannylle siitä, miten nuorukainen häntä kutsui ja kohteli. Tämä keskustelu ei todellakaan tulisi vielä päättymään, jos se oli M.A:sta kiinni.
"Sä oot kyllä yks vitun iso mulkku, tajuutko. Sä et todellakaan ajattele muulla kuin sun kalullas. Mä tosiaan ihmettelen sitä, mitän ihmeessä sä saat naiset lankeamaan sun jalkoihin", cheerleader haukkui jyrkästi ja katsoi Dannya edelleen vihaisesti.
"Etkä sä ees osaa suudella kovin hyvin, ihan tiedoks", M.A ilkkui ja nyrpisti nenäänsä. Okei, hän oli valehdellut, mutta nyt hän oli sellaisella tuulella, että suusta saattaisi päästä vaikka mitä. Totuutta sekä valhetta, kumpaa vain, mikä saattaisi Mary-Annen voitokkaammaksi.

He molemmat, Danny ja Mary-Ann kihisivät kiukusta ja vihasta toisiaan kohtaan. Poika ei ollut taatusti koskaan ennen tuntenut näin suurta tarvetta lyödä tyttöä. Jos hän vain olisi niin kusipää, että kävisi tyttöihinkin kiinni, M.A olisi jo kuristumassa kuoliaaksi.
Ja siitä vasta viha pintaan nousikin kun neitokainen päätti antaa kunnon lätärin naamaan. Oli pakko myöntää, kyllä, se sattui. No ei nyt kovin paljoa, mutta tytön voimista kun puhuttiin niin aika voimalla se kuitenkin tuli.
"Jumalauta, hankkiudu hoitoo skitsofrenikko!", Danny sylki julma maski peittäen naamansa. Danny tyrkkäsi kahdella sormellaan blondia kauemmaksi itsestään. "Sinuna pitäisin ne kädet vähän kauempana, ellet halua mun tekevän saman". Katse varmasti paljasti sen miten suutuksissaan poika nyt oli. Mary-Annen todellakin kannattaisi nyt olla varuillaan, Danny kun ei omistanut hirveän hyvää itsehillintää. Tätä menoa hän kyllä kävisi toisen kimppuu, omistipa toinen rinnat tai ei.
"En pistä vastaan, onhan sulla hyvä perse ja upea kroppa muutenki", Danny tuhahti ja puristi käsiä nyrkkiin. Rauhoitu, rauhoitu. Totta kai Danny oli tahtonut toisen kaataa kuin näki, niinhän aina kun hyvännäköinen misu tuli vastaan. Ei siitä pitäisi liikoja odottaa. Helvetin kuuma pakkaus toinen olikin, mutta luonne oli niin rasittava, että Danny mielummin naisi vaikka nörttiä kuin tuota ämmää.

"Nii no siihen sä varmaa ite tiedät vastauksen, lankesithan säkin", Danny huokaisi ja katseli ympärilleen kyllästyneenä. Hyi, voisivatko he edes vaihtaa paikkaa? Nämä kuteet ei oltu tarkoitettu tälläiseen saastekoppiin. "Ja turhaa sä alat mulle mitää selittää, että olin sulle pelkkä pano. Muru se meni just toiste päin. Tai siis, älähän nyt väärin käsitä. Kyllä mä sun näköstä naisin vaikka tässä ihan mielelläni. Ongelma on vaa se, että sä oot niin vittumainen ämmä, ettei sua jaksa kattella. Joten yritpäs nyt päästä musta yli ja lopeta mun vainoominen".
Suudelma juttu oli ihan naurettava. Hän tiesi olevansa hyvä suutelija, M.A väitti toista vain koska oli.. M.A. "Hassua että väität tollasta, yleensähän sä et meinaa päästää irti mun huulista. Mut joo, kai toi on ihan ymmärrettävää. Ainahan te naiset sanotte omianne katkerina".
"Mä en edes tajua miks me jutellaan tässä? mä kerroin jo, etten oo levittäny susta mitää juoruja. Ja sä oot aika helvetin vajaa jos et saa sitä tungettua päähäs. Vai veikö ne klinikalla samalla sun aivotkin?", kysyttiin ivallisesti.

Huoh, loppuisikohan tämä jo kohta? tämä oli niin turhaa. Keskustelu pysyisi riitana, eikä siitä tulisi mitään, koska M.A ei hyväksyisi mitään totuuksia Dannyn suusta, koska luuli itse tietävänsä kaiken. Sori kaunotar, pahemmin ei voisi olla väärässä.
Danny siisti pystyyn aseteltuja hiuksiaan ja mulkoili vihaisena blondia.

Mary-Ann naurahti epäuskoisesti Dannyn sanoille siitä, että poika voisi tehdä Mary-Annelle saman (eli läimäytyksen).
"Danny hei, et sä voi lyödä naisia", tyttö sanoi päätään pudistellen ja katsoi toista hetken aikaa ilkeästi virnuillen. Virne kuitenkin oli vain hetkellinen ja pian neitokaisen kasvoja kaunisti taas jäätävä kuori.
"Mutta varoitan silti; jos sä vielä kosket muhun sormellasikaan, niin oikeudessa nähdään", vaaleaverikkö sanoi hyytävästi ja näytti nyrpeää naamaa, silmissä tosin kiilui ylpeys isän ammattia kohtaan. Ehkä neitokaisen tosiaan kannattaisi joskus tulevaisuudessa naida juristi, niin eipä M.A jäisi ainakaan pulaan.

"Joo, ja oon kyllä miettiny, miten ihmeessä sä sait mut mukaan leikkiin", tyttö tuhahti, kun Danny oli sanonut Mary-Annen itse myös langenneen pojan mukaan.
"Että mua kaduttaa, kun tuhlasin suhun niin paljon aikaa. En tee sitä virhettä enää toiste, en todellakaan", cheerleader puhui enemmän yksinään kuin Dannylle, mutta tyttö tosiaan halusi Dannyn tietävän sen hetkiset tunteensa jätkää kohtaan. Mary-Ann ei säästelisi sanavalinnoissa, ei Dannykaan tuntunut säästelevän. He sanoisivat toisistaan julki ne asiat, jotka heitä toisissa eniten ärsytti. Ainakin Mary-Ann oli sanomassa.

Dannyn mainitessa klinikka oli M.A varma siitä, että tuon jätkän kanssa hän ei enää tahtoisi olla minkäänlaisissa tekemisissä.
"Vitun kusipää", tyttö kuiskasi katsoessaan Dannya suoraan silmiin.
"Sä et todellakaan oo vaivan arvonen", Mary-Ann lisäsi vielä päätään pudistellen. Niin, nyt M.A oli varmempi kuin koskaan siitä, että Dannyn kaltaisen jätkän kanssa hän ei enää olisi petipuuhissa kuin ehkä kerran. Näin niissä aina kävi, jätkät paljastuivat paskiaisiksi ja tyttö oli taas tuhlannut kallisarvoista aikaansa heihin.

"Nyt tää on ohi", cheerleader tiukkasi suoraan ja tuuppasi Dannyn sivummalle avatessaan siivouskomeron oven. Ihan sama, vaikka se olisikin ollut Danny, joka juoruja levittelisi. Ihan helvetin sama, Mary-Ann ei ainakaan itse pistäisi Dannya enää koville. Sen saisi hoitaa joku toinen.
Siivouskomeron oven lennähtäessä auki Mary-Annen tuimat silmät katsoivat hyytävästi oven takana olevia ihmisiä. Heillä oli näköjään ollut lauma uteliaita kuuntelijoita.

"No ei hän se kovin viisasta ois, mutta en kyllä vanno pystynkö olla lyömättäkään", Danny myönsi suoraan ja katsoi murhaavasti toista. Olisi ihan kamalaa lyödä Mary-Annea, mutta sen kyllä poika tekisi jos tilanne muuttuisi vielä ärsyttävemmäksi. Itsepä neito täällä sylki päin naamaa ja läimi poskille. Sekopää, sitä tuo nainen oli, jos Dannyn mielipidettä kysyttiin. Miten hän oli koskaan edes tahtonut kaataa tuon maailman ärsyttävimmän neidon?
Danny nauroi räkäisesti pän tytön naamaa. "Just niin sua. Mäkämäkä tätä ja tota, muija hyppii muiden päälle ja käyttäytyy ku mikäki skitsofrenikko ja sitte jos muut vaikka vähän hipasee arvon neidin hiuksia niin ei muutaku itketää vähän vanhemmille ja oikeuteen vaan". Danny pudisteli päätään nauraen, sitten taas vakavoituen ja katsoi M.A:ta kuin pahinta vihollistaan. "Sä oot niin naurettava. Ja ihan turhaa sä luulet olevas joku saatanan keskipiste kaikkeen, ku sä et ole. Sä et ole mitään. Jos et ois hyvännäköinen, sut vois passittaa suoraa vaikka nörtteihin".
Aivan sama vaikka Danny kuristaisi toisen sairaalaan ja joutuisi oikeuteen. Olipa tytöllä mitä suhteita tahansa, ei niillä hirveästi ollut väliä. Jestas, mitä M.A oikein kuvitteli? totta kai Dannylläkin oli suhteita, ilman niitä hän istuisi luultavasti tälläkin hetkellä vankilassa. Pieniä rikkeitä kun tuntui kertyvän joka päivä.

Mary-Ann puheli jotain sellaista, ettei aikoisi enää tuhlata aikaansa Dannyyn. Hyvä, molemmat olivat sentään siinä asiassa samoilla viivoilla. Aika ristiriitaista kuitenkin. Ensin M.A vainoaa blondia käytävillä ja kiskoo jonnekin siivouskoppiin valittaakseen perättömiä juttuja. Selvä yritys vain saada Dannyltä huomiota, kun tämä ei ollut toiseen ottanut klinikan jälkeen yhteyttä lainkaan. Niin, Mary-Annen pyynnöstä, mutta ei myöskään omasta tahdosta.

Klinikasta seuraavaksi olikin tullut jotain sanotuksi ja Mary-Ann ei pitänyt lainkaan. Niin, olihan se aika julmasti sanottu, mutta ei ollut Dannyn ongelma. Olisi kaunotar vain antanut pojan lähteä rauhassa niin tästäkin oltaisiin vältytty. Muutamat haukut ja sanoja kuului neidon suusta. Ja taas kerrottiin jutun olevan ohi.
"No eikös tää oo ollu ohi jo pari kuukautta", Danny tuhahti ja mulkoili taas seuralaistaan, joka oli parhaillaan tekemässä lähtöä. Oven takaa paljastui lauma muita oppilaita. Ah, saivat varmasti hyvän näytöksen. Kenties tahtoivat lisää? Toivottavasti, sillä nyt poikaan iski kovakin halu riidellä M.A:n kanssa. Hän tahtoi pistää neidon koville, pistää tuon tajuamaan tosiasiat. Pistää tajuamaan, ettei tuo ollut niin prinsessa ja tärkeä kuin kuvitteli.
Danny katsahti laumaa, sitten asteli oven luokse itsekin. "Muru, ei me vielä olla valmiita", poika sähähti, kiskaisi neidon takaisin ja pisti oven kiinni. Hän ahdisti tytön kaappia vasten ja katsoi tuota silmiin. Vaikka hän painautuikin toiseen kiinni, sitä tämä ei tehnyt viettelyksen merkissä. Ja sen kyllä huomasi ilmeestä. Se oli enemmänkin uhkausmielessä tehty ele.
"Ei hätää, sä pääset ihan just pois. Halusin nyt kuitenki varmistaa pari asiaa", Danny aloitti. "Ensinnäkin.. et kai sä oikeesti oleta, että mä alan soittelee sun perää ku sanot, että tää on ohi? Mä en nimittäin sitä tee. Että nyt ku sä kävelet tosta ovesta vittuun, mä toivon ettet ala vaanimaa mua taas. Hani mä vannon etten oo levittäny susta mitää, enkä aiokaa".

Danny astui askeleen kauemmaksi ja katsoi toista viileästi. Viimeksikin neito oli sanonut kaiken olevan ohi ja tässä sitä oltiin. Jos Dannylle sanottiin, että oli ohi ja uutta kertaa ei tulisi, niin sitten se olisi niin. Danny oli kerennyt jo vietellä usemmankin tässä muutaman kuukauden välissä, eikä kaipaillut M.A:n seuraa sen enempää kuin kenenkään muunkaan. Hän siis todella toivoi, ettei Mary-Ann taas parin kuukauden päästä hyppäisi jostakin piilosta vastaan.
"Oikeastaa tää riitely on aika kiihottavaa. Harmillista että oot niin vittumainen. Kyllä sun kanssa olis ihan mukana vehtailla jos osaisi pitää sievän suus kiinni", Danny naurahti. Puhuiko hän itselleen vai neidolle? Katse oli eksyillyt ympäriinsä ja palasi nyt takaisin Mary-Anneen.
"Tai kyllä mä sua ehkä kestäisin.. miten ois? kai me voitais vielä vähän pitää hauskaa ennen ku hyvästellää". Vino hymy kaareili kasvoille. Ha, jumaliste mikä kusiaivo.

Mary-Ann antoi pojan nimitellä häntä, ihan sama. Tyttö antoi toisen sanojen mennä kuuroille korville. Jätkä oli katkera, kuka nyt ei olisi, kun olisi menettänyt tämän blondin cheerleaderin. M.A oli haluttua seuraa, hän tiesi sen itsekin. Sori vain, mutta Dannyn kanssa hän ei todellakaan tahtonut olla enää tekemisissä. Poika sai hänet vain uudestaan ja uudestaan kiukkuiseksi.
"Meijän keskustelu on ohi. Pitääks sulle joka lause tarkentaa, että ymmär-" vaaleaverikkö ehti tiukkaista ja oli juuri astumassa ulos ahtaasta siivouskomerosta, kun hänet vedettiinkin jo takaisin sisemmälle ja avonainen ovi suljettiin uteliaiden silmien edestä.

Tummansiniset silmät katsoivat Dannya uhkaavina ja pelottavina, mutta samalla niistä saattoi erottaa häivähdyksen hienoisesta pelosta. Kyllä M.A tiesi, ettei Danny voisi tehdä hänelle mitään pahaa, mutta jotenkin... Ihan sama, turhaan hän oli toista pelästynyt!
"Uh, Danny! Mee pois!" vaaleaverikkö älähti inhosta, kun poika oli painautunut aivan kiinni häneen. Tyttö yritti työntää toista pois läheltään, muttei onnistunut.
"Vittu, mä en oleta mitään! Päästä mut jo pois", M.A sanoi ahdistuneena ja yritti jatkaa pojan työntämistä pois. Dannyn vakuutellessa, ettei ollut levittänyt tytöstä mitään, huokaisi Mary-Ann turhautuneesti ja katsahti Dannyn silmiin.
"Okei, jos mä sanon, että mä uskon sua, voitko jo päästää mut pois?" cheerleader esitti nyrpeän kysymyksen ja näytti tiukalta.

Onneksi Danny astui askeleen kauemmaksi tytöstä, jolloin vaaleaverikkö vetäisi syvään henkeä. Hemmetti, häntähän ei nurkkaan ahdistettaisi! Mary-Ann ei ollut yhtään pitänyt äskeisestä tilanteesta, se ei tuntunut mukavalta eikä varsinkaan voitokkaalta.
Danny lohkaisi taas jotain sellaista suustaan, että M.A:n oli pakko naurahtaa ivallisesti.
"Sua se kiihottaa kaikki. No mikset sitten ala vehtaa vaikka tän mopin kanssa, se ainakin osaa olla hiljaa ja liikkumatta", cheerleader tokaisi ja kallisti hitusen päätään ivailevasti.
Pitää hauskaa ennen hyvästelyjä? Hyvä on. Danny saisi nyt sen, mitä kaipasi.
"Okei", vaaleaverikkö sanoi oudon pehmeällä äänellä ja hänen vuoronsa oli astua lähemmäs toista. Tyttö antoi tummansinisten silmiensä ensiksi upota toisen silmiin, kunnes asetti molemmat kätensä eri puolille toisen kaulalle. Pieni leikkisä virne kohosi M.A:n vaaleanpunaisille huulille, kunnes hän toi kasvojaan lähemmäs Dannyn kasvoja.
"... Sä oot varmasti kaivannut tätä.." vaaleaverikkö kuiskasi, ennen kuin painoi huulensa tiukasti miehenalun huulia vasten.
Tosin tässä oli taka-ajatus ja se toteutui melkein heti suudelman alettua.
M.A nosti polveaan ja yritti potkaista toista sukukalleuksille. Tuota Danny vasta kaipasikin.

//... Musta tuntuu, että M.A on kauheen väkivaltainen... DX
Anteeks ;;;__;;;

Kovasti Mary-Ann olisi pistänyt vastaan komeroon jäämistä, mutta Danny kuitenkin onnistui toisen kiskomaan takaisin, eikä antanut tuon lähteä. Nyt he molemmat olivat joutuneet väkisin kiskotuksi, ha, ihan oikein tuolle neidolle. Pelkästään se kohensi jo Dannyn oloa, eipä ollut M.A ainut joka täällä pomotti. Ei tosiaankaan, tätä jätkää tuo draamakuningatas ei pystynyt pompottelemaan oman tahdon mukaisesti.
M.A yritti käskyttää Dannyä menemään pois ja päästä pois pojan läheisyydestä, jonka jälkeen pyysi että pääsisi itse lähtemään. Poika kohotti toista kulmaansa ja katsoi ympärilleen.
"No mitä, etkö sä pidäkään tästä tönöstä?", hän kysyi ivalliseen sävyyn ja mulkoili taas neitoa. Dannyn teki mieli vain räyhätä toiselle, sitten repiä toisen vaatteet pois ja ottaa tytön vaikka väkisin, ja taas haluttiin huutaa ja syytellä toista kaikesta. Ehkei Mary-Ann sittenkään ollut ainoa, jonka mielialat vaihtuilivat. Dannyllä ei kuitenkaan vaihtunut mielipiteet joka sekunti, toisin kuin tuolla kaappiin kiinni ahdistetulla neidolla.
Kysymys kysyttiin, Danny kallisti hieman päätään hymyillen ilkeästi. "Jaa, ehkä.. mä en kuitenkaa oo ihan varma tyydyttääkö tuo vastaus mua tarpeeks.."

Cheerleader vaikutti hitusen tyytyväisemmältä kuin oli päässyt pois Dannyn ahdistelusta, naurahti nyt ivallisesti pojan lauseisiin.
"Tietenki, mulla on haluja. Enkä nää sitä vääränä. Ja oishan toi moppikin varmaan ihan mukava jos olisin homo ja tahtoisin jonkun naivan mua perseeseen", Danny tokaisi. Asia ei kuitenkaan ollut niin. Hän ei tuohon likaiseen moppiin koskisi, eikä todellakaan kannattanut homosuhteita tai mitään homoihin liittyvää. Andrew oli asia erikseen, mutta se nyt jätettiinkin näistä ajatuksista kokonaan ulos. Muut veljen kaltaiset epänormaalit ihmiset sietäisivät pistää hirteen.
Okei? oliko M.A todella sanonut niin? Mary-Annen ilme muuttui pian lempeään hymyyn, tuo asteli kutsuvasti Dannyä kohti, kädet kiedottiin kaulan vierustalle. Tämä oli joku sairas läppä, ei kenellekään voinut oikeasti muuttua noin nopeasti aatteet. Tai siis, no olihan Dannykin vihansa seurana antanut ilmaista himonsa, mutta ei missään nimessä ollut tosissaan uskonut, että M.A suostuisi hänen pelinsä vietäväksi. Danny oli oikeastaan odottanut saavansa uudestaan kovan paiskauksen tytön avokammenestä poskeensa.

Danny ei osannut keskittyä M.A:n suudelmaan, mietti vain mikä jutun takana oli. Niin ihana ja vastustamaton poika kuin olikaan, Mary-Ann ei ikinä äskeisten sanojen jälkeen antautuisi. Ei ainakaan näin helpolla.
Pian kuitenkin myös Danny tajusi neidon taka-ajatukset kun huomasi M.A:n polven liikkuvan. Hyvä yritys, mutta Danny kerkesi tyrkätä toisen itsestään irti ennen kuin hänen pyhyytensä olisi joutunut kärsimään väkivallasta. Voimaa oli käytetty ehkä turhankin paljon tyrkätessä tytön kauemmaksi, mutta eipä ollut pojan ongelma.
"Vittu sä oot kyl yks....", Danny ärähti. "Ehkä me tosiaanki ollaa kärsitty jo tarpeeks toistemme seurasta. Sä et ilmeisestikään aio antaa, joten meillä ei oo enää mitää syytä jäädä".
Danny siisti taas itseään, tarkisti, että oli yhtä hyvännäköinen kuin kaappiin tullessaan. "Hyvästi, M.A", hän sanoi katsoen tappavalla katseella, huitoi sitten neidon ohi ovelle ja aukaisi sen.
"Ainiin, rehtori varmaan auttaa niitä jotka tarvii hoitoa. Sun kannattaa varmaan käydä siellä, ennen kuin lähdet kotiin", töksäytettiin ja oltiin jo astelemassa oven takana olevien uteliaiden ihmisten sekaan.

M.A kirosi äänettömästi, kun Danny oli kuin olikin aavistellut tytön tekosia. Ja kuinka Mary-Ann olikaan uskonut, että suutelemalla poikaa toinen menisi aivan sekaisin cheerleaderista. Eipä mennyt, ja se jos mikä tuntui hyvin turhauttavalta. Eikö tyttö ollutkaan niin hyvä suutelija kuin sanottiin? Ärh!
Dannyn jättäessä lauseensa kesken virnuili M.A katalasti. Niin, hän todellakin oli jotain sellaista, mitä hyvin harva oli. Kuullessaan Dannyn seuraavat sanat ei Mary-Ann voinut olla purskahtamatta ivalliseen nauruun.
"Siis voi vittu Danny, sä et todellakaan oo voinu uskoa, että antaisin sulle enää sen yhden jutun jälkeen!" tyttö sai sanottua huvittuneena ja pudisteli epäuskoisena päätään, jolloin myös vaaleita hiuksia pöyhittiin. Danny taisi aina olla yhtä kiimainen, siitä ei voinut olla enää eri mieltä. Mutta miten ihmeessä jätkä oli muka kuvitellut, että he kaksi voisivat vielä päätyä vällyjen väliin? Voi hyvänen aika sentään, edes M.A ei ollut ajatellut moista!
... No okei, ehkä tyttö vähän valehteli, mutta totuutta hän ei myöntäisi, ei koskaan.

Noniin, Danny ei todellakaan poistuisi vielä tästä kammottavasti siivouskomerosta, jos se oli tytöstä kiinni! Kehtaisikin vielä väittää tytön tarvitsevan hoitoa!
”Kuka se täällä hoitoa tarvitsee!” M.A sähähti kissamaisesti, vetäisi Dannyn paidan selkämyksestä pojan takaisin sisemmälle ja paiskasi oven takaisin kiinni uteliaiden silmien edestä.
”Niin, kumpi meistä oikeasti hoitoa tarvitseekaan. Sun se pitäis hoitoon hakeutua, sähän se tässä seksiaddikti olet!” cheerleader ivaili ja katsoi toista nenänvarttaan pitkin.
”Lyön vaikka vetoa, että et pysty olee kokonaista viikkoa ilman seksiä”, Mary-Ann vittuili avoimesti, kohotti ehdottelevasti kulmiaan ja antoi ilkeän virneen kohota huulenpielelle.
Niin, tämä jos mikä olisi helppo peli voittaa Danny. Mitä tyttö poikaa tunsi, niin Danny ei todellakaan selviäisi kauaa ilman seksiä. M.A oli valmiina lyömään vetoa asiasta, sillä tyttö uskoi vahvasti voittoonsa tässä asiassa.

"Niin, en uskonutkaan. Senhän takia mä en oo suhun ottanu yhteyttä", Danny tokaisi ja katsoi tyttöä, joka nauroi ivallista nauruaan. Jos M.A luuli sen satuttavan Dannyä, niin väärässä oli. Se ainoastaan suututti, teki mieli työntää kuollut hilleri toisen suuhun ja lähteä oman naurun saattelemana pois. Kiintoisa idea, mitenköhän Mary-Ann siihen reagoisi? Danny veikkasi, että kaunotar pyörtyisi, aivan taatusti. Tai oksentaisi.
Viime näkeminen tosiaan oli ollut melko dramaattinen, mutta milloinkas ei? Ainahan siellä sattui ja tapahtui missä Danny ja M.A olivat samaan aikaan. Edellisellä kerralla riitaa klinikalla ja abortti, sitä aikaisempi tapahtui baarissa, jossa juomat lentelivät ulkopuolistenkin naamoille, tavarat lentelivät ja rikkoutuivat, jonka jälkeen poliisit olivat vieneet kumpaisenkin putkaan. Seksiä ei pidä unohtaa, olivathan he sopineet ja menneet Dannylle, jonka vuoksi sitten he viimeksi siellä klinikalla olivatkin törmänneet.

Dannyn aikoessa postui paikalta, vuorostaan M.A kiskoi pojan takaisin ja läimäytti oven kiinni muiden silmiltä. Raskas huokaisu karkasi nuorukaiselta, tuimasti katsottiin kaunotarta ja odotettiin mitä toinen nyt sanoisi.
"En mä itteäni ihan vielä seksiaddiktiks luokittelis, mutta ihan miten vaan", sanottiin uuden huokaisun saattamana ja olkia kohautettii välinpitämättömästi. Danny alkoi väsyä jo tilanteelle. Hän ei jaksanut huutaa ja raivota, vaikka sekin olisi mahdollista taas pian. Seksiä hän ei saisi, joten ei ollut mitään syytä olla intona.
"Veikkaan samaa. Mä pidän seksitä, mitä sitä kieltämää. En kuitenkaa nää sitä vääränä", Danny tokaisi ja hymyili omaa vinoa hymyään. "En kyllä vaa tajuu, että miten se liittyy mihinkään? vai haluatko sä tosissas jäädä juttelemaan mun haluista tänne?", kysyttiin hymähtäen, työntäen samalla kädet housun taskuun.
"Vois ihan kuvitella, että sä oikesti tahtoisit mua vielä. Tai sitte sulla on tosi oudot jutut haastaa riitaa. Vai haittaako sua jotenki se että mä pidän seksitä ja nain ketä haluan?".

Muutama askel taakse päin, Danny istuutui jonkun matalan hyllykön päälle. Kädet vedettiin taskuista ja ristittiin, jonka jälkeen ne aseteltiin rennosti reisien päälle.
"Hitto, sä oot ihan pimee muija, M.A", Danny naurahti päätään pudistaen. "Susta ei sit saa selvää millään".
Enää ei voinut kuin nauraa tilanteelle. Äsken Danny tosissaan olisi voinut käydä käsiksi tyttöön, vaikka yleensä vastusti sellaista. Nyt kuitenkin poikaa vain nauratti. Nauratti! Kauan tätä hänen ja Mary-Annen riitelyä jatkuisi? Aina he vain riitelivät, sitten vehtasivat ja taas riitelivät. Nyt kuitenkin se vehtaaminen jäisi tältä kerralta, ihan hyvä ehkä niin. Tämä olisi heidän viimeinen tapaaminen.

Dannylla taisi olla tarkka päämäärä - toisen olisi ärsytettävä Mary-Annea viimeiseen asti. Ja siinä jätkä kyllä onnistui, nimittäin nyt tyttö suorastaan kihisi kiukusta. Miksi Dannyn täytyikään ärsyttää noin paljon! Mary-Ann ei todellakaan tahtonut poikaa, ei missään mielessä!
"Mä en todellakaan haluu sua enää missään muodossa, hyvä kun pystyn kattelee sua. Voin kyllä luvata, että tän jälkeen me ei enää koskaan edes vilkaista toisiamme samaan aikaan", vaaleaverikkö sihahti happamasti ja nyrpisti nenäänsä hienoisesta inhosta.
Niin, M.A:n kaverit saisivat hoitaa vakoilun tytön puolesta. Hetkinen, miksi tyttö muka tahtoisi vilkuilla Dannyyn? Joo, tämä ajatus heti pois mielestä, kiitos!
"Kyllä sä saat naida ketä tahdot, ihan sama. Tosin varoitan sukupuolitaudeista. Tiedäthän, niistä, jotka leviää limakalvokontaktissa, erityisesti sukupuoliyhdynnässä", M.A sanoi näsäviisaasti ja katsahti Dannyyn ylimielisesti. Mary-Ann oli puhdas, ja Dannykin mitä ilmeisemmin. Ainakin vielä. Jos poika saisi jostain sukupuolitaudin, välttelisi M.A Dannya kuin ruttoa.
Niin, miksi Mary-Ann ajattelikaan jotain tuollaista? Hus, pois se mielestä! Danny ei kiinnostanut enää missään suhteessa, ihan sama, tehkööt mitä lystää.

Mary-Ann tuhahti paheksuvasti Dannyn sanoille, taas tuo vain haukkui häntä. Pimeä muija, ja pah! Katsoisi itse vain peiliin, niin näkisi siellä itserakkaan ja muita haukkuvan idiootin, jolla ei ollut muuta tekemistä kuin vehtailla kaiken liikkuvan kanssa!
Okei, meni ehkä hieman yli, mutta cheerleader pihisi kiukusta. Mutta tyttö sai rauhoitettua itsensä ja kiukusta pihisevän suunsa. Blondi suoristi ryhtinsä ja asetteli paitaansa paremmin ylleen.
"Hyvä on", Mary-Ann lausui rauhallisesti ja katsahti Dannyyn jäätävästi, toinen kulma kohosi hitusen.
"Mä voin olla 'pimeä muija', mutta ihan vaan tiedoksi; et sä ole sen täydellisempi", tyttö sanoi ja hymähti loukkaantuneena.
"Omapa on häviösi", vaaleaverikkö ilkkui ja asteli parilla askeleella siivouskomeron ovelle paiskaten oven auki.
Aivan, se oli Dannyn häviö, että menettäisi Mary-Annen. Ei tällaista neitokaista aivan joka päivä kuitenkaan vastaan tullut.

//Ääää, se mun alkuperänen viesti katos netin mukana, niin yritin väsätä jotain siihen suuntaan... .___.

Äsken oli niin paljon suututtanut, mutta nyt tilanne oli oikeastaan oikein mukava ja hupaisa. Danny suorastaan nautti tilanteesta, vaikka tunsikin pelkkää vihaa tällä hetkellä Mary-Annea kohti. Kaikesta huolimatta, M.A näytti syötävän hyvältä ja Danny olisi voinut ottaa tuon vaikka heti ja tässä, mutta ei oman itsensä takia sitä tehnyt. Ei sillä, että neito muka olisi suostuvainen vehtailemaan enää Dannyn kanssa. Viha oli molemmin puoleista, mitä sille enää mitään pystyi tekemään. Nyt kun kerta niin molemmilla tuntui olevan sanottavaa, riitelisivät tässä tarpeeksi ja jättäisivät sitten toisensa rauhaan. Ihan hyvin nytkin oli mennyt, harmi vain, että Mary-Ann oli aloittanut kaiken taas uudestaan.
"Jos niin sanot. Vaikee kuitenki uskoa, niin kiimanen sä yleensä siellä sängyn puolella kuitenki oot, mut antaa olla", Danny henkäisi ja tuijotti hetken aikaa yhteen liimattuja sormiaan. "Nii, ei välttämättä samaa aikaa. Mutta myönnä pois vaa, kattelet mua salaa aina ku en huomaa", virnistettiin leveä hymy kasvoilla.
Danny nousi takaisin jaloilleen, antoi käsiensä valahtaa kyljille. "Ei hätää, kyllä mä yleensä oon aika tarkka ketä nain ja pidän kyllä huolen ittestäni. Mut kiitos kuitenki prinsessa huolenpidosta. Muista toki itsekin tarkkailla kelle annat".

Mary-Ann ei tuntunut yhtään pitävän tilanteesta samoin tavoin kuin Danny, mutta poika ei antanut sen häiritä itseään. Oma vika, itse cheerleader tilanteen heille oli hankkinut. Kylmä katse tuijotti poikaa, tytön kasvoista huomasi inhon.
"Sovitaan niin", Danny myöntyi. Hän ei jaksanut oikein enää haistatella tai haukkua, ei mitään. Hän tahtoi vain nopeasti lähteä ja keksiä parempaa tekemistä. Kai piti olla vain tyytyväinen, että heidän kahden tilanne oli tämä mikä oli. Se olikin käynyt jo huolestuttavaksi miten kauan Danny oli toisessa pysynyt. Kaunotar tai ei, se ei ollut sopivaa maata niin monesti saman kanssa.
"Otan kunnialla tappion vastaan", henkäistiin toista hymysuin katsellen toisen olevan taas valmiina lähtemää. Sitten Danny nappasikin taas neidosta kiinni, vetäisi tuon luokseen ja katsoi tätä silmiin. Ilkikurinen virnistys koreili kasvoilla.
"Äläs hoppuile", Danny kuiskasi, tahalleen antaen aikeistaan väärän kuvan. Ote irtosi ja poika kääntyi. "Mä lähden ekana", sanottiin astetta kovemmalla äänellä ja asteltiin ulos ovesta. "Ja te voitte painua helvettiin siitä, ei täällä oo enää mitää nähtävää", kähistiin utelijoille korville.

/sori maailman surkein vastaus .__.

//Kyllä siitä selvää sai :-)

Vittu Danny saisi kohta nyrkin naamaansa, jos vielä kehtasi virnuilla samalla lailla Mary-Annelle. Mutta kehtasipas jätkä vielä tarttua tyttöön ja pidellä tyttöä paikoillaan! Hetken M.A tosiaan ajatteli, että nyt Danny aikoisi vuorostaan suudella tyttöä, kuten M.A oli hetki sitten suudellut poikaansa.
Dannylla kuitenkin sattui olemaan aivan erilainen tarkoitus käyttäytymiseensä, mikä sai Mary-Annen melkeinpä lausumaan sellaisia sanoja, joita kuka tahansa häpeäisi kuulla! Mutta M.A piti hermonsa kurissa, hän päätyi vain nyrpistelemään nenäänsä ja vääntelemään kasvojaan, kun Danny ampaisi ensimmäisenä ulos siivouskomerosta.

Pian kuitenkin M.A ampaisi myös ulos siivouskomerosta, aivan pojan perässä ja tuuppasi tätä muka epähuomiossa kylkeen kyynärpäällään. Vaaleaverikkö pysähtyi Dannyn rinnalle, suoristeli ja puhdisteli yllä olevia vaatteitaan ja mulkaisi poikaan sitten hyvin halveksuvasti.
"Sun täytyis opetella käytöstavat. Naiset ensin", cheerleader sähähti ja käänsi katseensa salakuuntelijoihin, jotka olivat menneet jo varuilleen Dannyn kähistyille sanoille. Nyt oppilaslauma värähti huomattavasti kohdatessaan M.A:n murhaavan katseen.
"Jos te ette oo kadonnut kolmen sekunnin aikana, mä teen jotain sellaista, mistä ette tykkää alkuunkaan", Mary-Ann ei ehtinyt sanoa edes sanomisiaan loppuun, kun tämä utelias oppilaslauma oli jo kaikonnut paikalta. Helvetti, miksi hänen lisäkseen Astonissa oli noin monia utelijoita! Juorujen levittäminen oli hänen ja Gemman työtä, ei kenenkään muun.

M.A kääntyi Dannyn puoleen, nosti leukaansa katsoakseen toista halveksuvin elein, kunnes käänsi toiselle selkänsä.
"Tervemenoa Helvettiin", tyttö lausui hyvästiksi ja lähti astelemaan raskaita ja vihaisia askeleita poispäin Dannysta. Hän aikoisi itse vältellä poikaa niin paljon kuin vain oli mahdollista. Katsekontakteja olisi välteltävä, kuten myös samassa huoneessa olemista. Tosin viimeiseksi mainittu oli aika mahdoton tehtävä, sillä he olivat molemmat toisella vuosiluokalla, joten heillä oli samoja tunteja.
Mutta Mary-Ann ajatteli kestävänsä. Tai siis hän kyllä kestäisi, hän ei antaisi Dannyn voittaa tätä mittelöä. Aivan, tämä oli vaaleaverikölle kuin uusi kilpailu, joka oli ehdottomasti voitettava.

Se, kumpi onnistuisi välttelemään toista kauemmin, olisi voittaja.

//... Mutta saiko mun tekstistä -___-'

Aivan Dannyn perässä neito rynsi siivouskomerosta ulos, tönäisten hennolla kyynärpäällään pojan kylkeä. Paheksuva katse mulkoili blondia, joka tuijotti samoin tavoin takaisin. Mikä Mary-Annen ongelma oikein oli? ei aina tarvinnut päästää naisia ekana, ihan kuin he olisivat miehiä arvokkaampia. Helvetti, Dannyhan teki juuri niin kuin itse tahtoi.
"Hitsit, kylläpäs nää käytöstavat tuppaa aina unohtua. Yritän muistaa ens kerralla", Danny huokaisi tympiintyneenä.
Uteliaat oppilaat saivat lisää vihastuneita sanoja niskaansa, sillä vuorostaan M.A oli aukaissut heille suunsa ja sihissyt jotain uhkaavampaa kuin Danny.
"Kannattaa siis pysyä paikoillaan, mua ainaki kiinnostaa nähä mitä neito aikoo", sanottiin ivalliseen äänensävyyn ja oppilaiden sijasta katsottiin taas blondia kaunotarta, jonka takia oltiin viimeiset minuutit vietetty tuossa inhottavassa tönössä. Ja vaikka Danny olisikin Mary-Annen mulkoilun sijaan katsonut muualle, ei oppilaslaumaa enää olisi nähty, nämä kun olivat viisaana lähteneet karkuun.

"Siellä nähää", Danny tokaisi tytölle, jonka sanat sai pojan päähän mielikuvan, jossa neito ojentaa hänelle junalipun palavaan junaan, joka veisi hänet kohti Helvettiä. Hassuja kuvia, mutta kaipa seura teki kaltaisekseen. Mary-Ann kun ei ollut mikään maailman hohdokkain ihminen jonka Danny tunsi, vaikka ei valittamistakaan kai enää voinut olla. Suu oli saatu aika lailla äsken tyhjäksi, joten oli parempi vain antaa toisen lähteä ja kadota itse toiseen suuntaan. Heidän juttunsa oli selvästi ohi, eikä Danny edes toisen perään ikävöinyt. Ei ollut ikävöinyt pariin edelliseenkään kuukauteen. Tämä törmääminen oli ollut pelkkää turhaa ajan hukkaamista.
"Kannattaa laskea hametta hani", blondi huusi vielä neidon perään, kääntyi toiseen suuntaan ja otti omat askeleensa kauemmaksi tytöstä. Eiköhän tämä ollut tässä, tuskinpa M.A enää tulisi poikaa vetelemään siivouskomeroon. Kai se oli ihan hyvä molemmille, että suut oltiin putsattu ja saatu sanottua mitä oli sanottavana.

/kiitoooos pelistä (; pian taas uusiksi ~ ja anteeks taas tekstin laatu ;:-D