Just vacuous

// ansq tänne kun ehtii. :--)

Kelsey Moore istuskeli, erittäin harvinaista kyllä, eräässä kirjaston nojatuolissa, lukemassa enemmän tai vähemmän keskittyneenä uusinta Elle-lehteä. Tyttö olisi voinut lueskella toki muuallakin, mutta nyt hän oli lähinnä hakenut rauhaa itselleen. Rauhaa ja hiljaisuutta, nimenomaan, eikä sitä käytävillä saati aulassa tai pihalla saanut, missä Kelsey normaalisti lehtensä luki. Jotenka hän oli suunnannut useimmiten päivisin tyhjillään olevaan kirjastoon ja tyttöä olikin lykästänyt – paikalla ei ollut ketään, paitsi tietenkin kirjastonhoitaja, joka mulkoili Kelseytä vihaisesti pyöreiden lukulasiensa takaa, mutta hän oli astellut tyynesti hyllyjen taakse, kaukaisimpaan nurkkaan, kauas äkäisen akan katseelta.

Huokaisten kääntää seuraavan sivun. Oikeastaan Kelseyllä oli äärimmäisen tylsää, ja hän tappoi vain aikaa lueskellessaan Elleä – hän oli lukenut sen jo kahdesti läpi, kolmas kerta toden sanoo... Kirjastossa ei ollut mitään mielenkiintoisia kirjoja luettavaksi, ainakaan ne eivät koskaan olleet pistäneet pähkinänruskeat hiukset omaavan tytön silmiin.

Tyttö oikoi pikaisesti mustan lempifarkkuhameensa reunaa, asetellen samalla kermanvaalean, selän puoliksi näyttävän ja edestäkin melko runsaasti paljastavan topin hieman säädyllisempään asentoon. Jalassaan tytöllä oli mustat tennarit, joista toista tyttö heilutteli ilmassa tasaisessa rytmissä, kuten hänellä oli tapana tehdä, kun hänellä oli tylsää. Sivut kääntyilivät hajamielisesti eteenpäin, silmien havainnoidessa kuvan sieltä toisen täältä, ajatuksien ollessa kuitenkin jossakin aivan muualla.

// täällä ollaan ! : )

Korkokenkien kopina kaikui kapealla käytävällä. Nörtit, tavikset ja muu "pohjasakka" teki kunnioittavasti tilaa ja painautui seinää vasten. Ei parane olla tiellä, kun tämä tyttö oli lähettyvillä. Melissa Corps asteli hitain askelin käytävää pitkin. Hänellä oli todella paskamainen päivä. Vitutti, vitutti ihan saatanasti. Hänen teki mieli purkaa raivoaan pariin nörttiin ja hakata ne verille. Jokin ääliö tavispoika oli mennyt kaatamaan hänen valkoisen uuden paitansa päälle kahvia. Ei tietänyt hyvää tälle. Tällä hetkellä hänen pari ns.ystäväänsä opetti tälle, ettei hänen päälleen kaadettu tulikuumaa kahvia, hänen uuden paitansa päälle. Oppisi olemaan ensi kerralla varovaisempi. Mel oli vaihtanut ylleen mustan, repaleisen topin, joka pysyi kasassa hakaneuloilla ja hänen yllään vain vasemman puolen olkaimesta. Asu oli kuten aina, paljastava. Hän ei ikinä pukeutunut pitkähihaisiin, koska halusi esitellä tatuointiaan. Melillä oli muuten yllään revityt farkut ja korkokengät.
Melissan jäätynyt katse oli havainnut jo kauan sitten käytävällä seisovan nörtin, joka oli selin häneen. Keskittynyt tiiviisti johonkin kirjaan. Mel ei aikonut edes käskeä tätä väistämään, vaan tönäisi kyynärpäällään pojan käytävän seinää vasten. Poika lyyhistyi maahan ja katsoi kauhuissaan tyttöä silmälasiensa läpi. Tämä kompuroi pystyyn ja pinkoi äkkiä pakoon. Melissa ei suonut näille katsetta. Hän asteli eteenpäin, kunnes huomasi kirjaston oven. Siellä olisi varmasti nörttejä ja taviksia, joita hän voisi huvin vuoksi käyttää nyrkkeilysäkkinä. Tarvitsisi vain lukita ovi, ja nämä olisivat ansassa. Kirjastonhoitajan saisi helposti sulkemaan suunsa, jos tämä sattuisi olemaan paikalla. Tai jos kirjasto olisi tyhjä, hän voisi kääriä pari sätkää kirjojen sivuista ja poltella niitä rauhassa.
Melissa avasi oven ja astui sisään. Hän loi nopean katseen ympärilleen. Hienoa - kirjasto oli tyhjä.

Hän perui sanansa nähdessään tytön lukevan kirjaston nojatuolien luona lehteä. Tyttö oli tutun näköinen. Mel vilkaisi tytön asua ja virnisti hyväksyvästi. Tyttö oli samassa klikissä kuin hän. Ja hän taisi jopa tietää tuon. Tämä oli 1.luokalla. Hän yritti muistaa tytön nimen, se kun oli aivan kielen päällä. Kelly... Kelsey! Tämähän se oli. Sukunimi taisi olla Moore. Kelsey Moore. Tytöstä puhuttiin paljon, ainakin tyttöjen keskuudessa. Monet porasivat tämän vieneen heidän poikakaverit, jotka sitten oli dumpannut seuraavana päivänä. Yhdenyönjuttuja. Sen sellaisia juoruja tästä liikkui, mutta suurin osa oli perätöntä paskapuhetta. Ämmät olivat vain kateellisia tälle. Melin mielestä tytössä oli jotain yhteistä hänen kanssaan.
Melissa lähestyi tyttöä kiihkein askelin, vino hymy vieläkin hänen kasvoillaan. Mel jäi vähän matkan päähän tästä, nojaten seinää vasten. Hän siirsi katseensa kirjastonhoitajaan ja mulkaisi tätä murhaavasti. Tämä taisi ymmärtää vinkin, ja lähti säikyn näköisenä kipittämään kirjastosta pois. Hän hymähti tyytyväisenä ja otti esille askin. Mel nosti yhden tupakan huulilleen ja kaivoi sytkärinsä taskustaan. Sen löydettyään hän napsautti sitä tupakan pään edessä pari kertaa. Mitään ei tapahtunut. "Voi helvetin helvetti", Mel manasi hiljaa ääneen, tyyni katse pysyi silti. Turhautuminen oli enemmän sisäistä. Ulkoa hän oli aina rauhallisen näköinen. Kaasu oli loppunut sytkäristä. Mel vilkaisi sivusilmällä Kelseytä. Hän kääntyi tämän puoleen ja nopeiden askelten jälkeen hän seisoi tämän edessä täydessä pituudessaan. "Oisko sulla lainata", hän kysyi virnistäen. Samaan aikaan hän otti taas esille askin ja ojensi sitä tätä kohti. Hän halusi tarjota Kelseylle tupakan vaivanpalkaksi. Melissa ei kumminkaan sanonut mitään, tämä saisi itse tajuta ottaa siitä.

// Eäh, tuli piiiitkä Ö___Ö

Korkokenkien kopina havahdutti Kelseyn lehdestään, tai oikeastaan ajatuksistaan. Tuo kohotti ruskeat silmänsä ylös, katsahtaen kulma koholla sisään tulijaan. Kyllä hän toiset tunsi, kakkosluokkalainen Melissa Corps – tatuoinneista ei voinut erehtyä. Kääntää tummiksi meikatut silmänsä tyttöön, nyökäten tälle tervehdyksen. Kirjastonhoitaja kipitti karkuun kuin säikky hiiri – kaipa Melissa sitten joistakin oli pelottava, Kelseystä tosin ei.
Elle siirtyi syljään, ristissä olevien jalkojen laskeutuessa lattialle. Vapaana leijuvat pähkinänruskeat hiussuortuvant sui'ittiin korvan taakse pienellä liikkeellä.

Kuuntelee tytön hiljaista manausta, Melissan ilmestyessä tuon eteen. Antaa katseensa liukua hiljalleen ylöspäin, ennen kuin kääntää sen takaisin alas kaivaen laukustaan sytkärinsä. Kelsey ei harrastanut vakituista polttamista, mitä nyt pummasi Brandonilta yhden silloin ja toisen tällöin. Tosin nyt hänellä jostakin kumman syystä teki mieli tupakkaa... Sytkäriä hän silti kantoi aina mukanaan, syystä tai toisesta. Tottapuhuen Kelsey ei itsekään tiennyt miksi.
Nappaa askista itselleen tupakan hoikkien sormiensa väliin, napsauttaen sytkäriin liekin. Tupakka syttyi palamaan, tytön viedessä se tyynesti täyteläisten huuliensa väliin. Sytkärin tuo ojensi kohti vuotta vanhempaa tyttöä, ristien jalkansa uudemman kerran, puhaltaen savut hiljalleen kirjastoon.

// ihanko tosi :---D

Melissa ei häpeillyt seistä tytön edessä ja röyhkeästi mennä pyytäämään sytkäriä lainaan. Tarpeet oli täytettävä, ja kun tupakanhimo iski, hän sytyttäisi vaikka koko koulun palamaan saadakseen tulta yhteen ainoaan tupakkaan, seurauksista välittämättä. Hänellä olisi kyllä varaa ostaa uusi koulu.
Melin jäätynyt katse muuttui hieman lämpimämmäksi Kelseyn edessä. Tästä tuli mieleen viime vuosi, kun hän oli ollut ensimmäisellä luokalla. Ei ollut vaatinut paljonkaan työskennellä itsensä takia, hänen maineensa oli tunnettu kyllä alamaailmassa. Diilerit ja sun muut olivat kyllä levittäneet hänen nimeään pimeyden kujien keskuudessa. Hän oli tunnettu, kuuluisa, kaikkien pelkäämä. Koulun ulkopuolellakin kyllä osattiin varoa häntä. Osa hänen maineestaan johtuen myös varojen takia.

Melissan virne levisi vielä enemmän ja katse muuttui pistäväksi ja tyytyväiseksi. Tyttö oli napannut tupakan itselleen ja sytyttänyt sen. Melissa veti Kelseyn puhaltamat sauhut nenän kautta sisään ja puhalsi sen sitten ulos. Hän otti tytön kädestä sytkärin ja sytytti oman tupakkansa. Mel rentoutui ja istui Kelseytä vastapäätä toiseen nojatuoliin. Hän risti jalkansa ja kohotti hieman päätään, katsellen tätä arvioivasti. Kelseyssä kyllä oli ainesta pahikseksi. Ulkonäön ja luonteen puolesta ainakin, mitä nyt hän oli kuullut tästä. Muuten hän ei koskaan ollut jutellut tämän kanssa. Melissa työnsi askin taskuun ja puhalsi sauhut ulos suun kautta. Kirjasto täyttyi utuisesta savusta, mikä ei vielä kyllä ollut levinnyt kaikkialle tilaan.

"Joten - sinä olet siis Kelsey Moore?" Mel nauroi itselleen mielessään. Miten typerä kysymys, tottakai tämä oli kuka oli. Hän ei keksinyt muutakaan sanottavaa. "Mitäs sisko?" Pirullinen hymy kaartui yhä enemmän hänen sieville kasvoilleen. Melissa kutsui kaikkia pahiksia siskoiksi ja veljiksi, saman klikin jakavat kun olivat hänen mielestään yhtä perhettä. Mel nosti tupakan taas keveästi huulilleen. Tupakka sai hänet rentoutumaan, ja äskeinen stressi, turhautuminen ja raivo oli tipotiessään. Hän oli jopa yltynyt puhumaan Kelseyn kanssa. Toivottavasti tyttö ei olisi tänään pahalla päällä, hän ei jaksanut ruveta riitelemään tämän kanssa. Perheriidat voi selvittää myöhemmin, Mel ajatteli naureskellen ja katsoi Kelseytä syvälle silmiin.

// ihan :'))

Kelsey tarkasteli Melissaa vähintäänkin yhtä arvioivasti kuin tuo häntä – jotenkin tyttöä otti suunnattomasti päähän tytön arvioiva ja hitusen ehkä ylimielinenkin katse. Oli turhauttavaa, kun tuollaiset katselivat häntä nenänvarttaan pitkin, mitähän hittoa hän tuollekin oli tehnyt, kun alentui hänelle asti puhumaan ja rikkoi hänen rauhansa. Helvetti sentään. Noh, Melissa oli melko vaikutusvaltainen tyyppi, tai ainakin sellaisen kuvan hän oli tuosta saanut, tai pikemminkin niistä jutuista mitä oli kuullut, joten ehkäpä oli parasta ujuttautua tuon suosioon.

"Annatko stendarin takasi?" kysyy, tai pikemminkin... vaatii? katsahtaen merkittävästi Melissan kädessä olevaan sytkäriinsä. Tässä oli puhuttu lainaamisesta, eikä tyttöä kiinnostanut ostaa uutta tuon tilalle - se oli hänen suosikkinsa, sähkönsininen, pinnassa mustia tribaalikuvioita, eikä hän halunnut vaihtaa sitä uuteen.

"Joo", toteaa ykskantaan tytön varmistavaan kysymykseen. "Melissa Corps, en edes kysy oletko se sinä, kun tiedän jo valmiiksi että olet", toteaa tyynesti, vetäen välissä savut.
"Ei kait tässä. Rauhaa tulin hakemaan-", Jonka sinä rikoit, ajattelee, ennen kuin jatkaa, "- mutta alkoikin jo tylsistyttää."

Melissa huomasi Kelseyn näyttävän vähän närkästyneeltä hänen arvioivasta katseestaan, jonka hän oli osoittanut tähän. Tämä sai hänet vain virnuilemaan lisää. Oli ihana saada muut ärsyyntymään. Hän ei silti tullut riitelemään tytön kanssa. Mel arvasi tytön ajatukset - tämä ei pitänyt hänen tulostaan selvästi. Jo tämän ilme sai Melissan lukemaan tyttöä kuin avointa kirjaa, mikä oli miellyttävää. Mel rupesi melkein kehräämään tyytyväisyydestä, mutta nosti vain tupakan taas kerran huulilleen ja puhaltaen sauhut nenän kautta ulos.

Melissa naurahti kuullessaan tytön sanat. Aivan, se oli jäänyt hänen käteensä. Hän katsoi tarkkaan sytkäriä. Se oli aika hieno. "Siisti", Mel totesi ja katsoi tyttöä hymyillen kulmiensa alta. Mel heitti sen tyttöä kohti. "Ota koppi." Virne levisi hänen kasvoilleen, melkein jopa odottaen tämän tiputtavan sytkärin. Tuskinpa vain, tällä oli varmasti hyvä reaktiokyky. Tai ainakin se piti olla, että voisi olla pahis. Piti aina olla valmiina, pitää silmät auki. Jos halusi pysyä elossa, sai luvan pysyä hereillä. Kehenkään ei voinut luottaa, kaikki olivat vihamiehiä ja pettureita. Tyttö oppisi tuon vielä kantapään kautta, ellei ollut painanut tuota pieneen sievään päähänsä.

Melin kasvoille levisi vielä leveämpi, vino hymy. Tytön äänessä oli pientä vittuilua, sarkasmia ja vihaa. Mel nautti Kelseyn ärsyyntymisestä. Hän oli mennyt tuhoamaan tytön rauhalliset lukuhetket kirjastossa, täydellistä. Mel nyökkäsi tytön sanoille, tämä selvästi vittuili hänelle. Miten hupaisaa. Hän ei edes aikonut pyytää anteeksi tuppautumistaan. "Rauhaa", Mel mutisi itsekseen ja katsoi Kelseytä ilmeettömänä. "Sitäkö sinä nyt haluat?" Melissa naurahti. Myöhäistä, hän ei aikonut lähteä kirjastosta. Hän ei aikonut antaa rauhaa tytölle. Hän vain tuhosi rauhan ja lietsoi sotaa kaikkialle. Mutta sanotaan nyt vaikka, että Mel oli tullut kirjastoon rauhan aikeissa. Hän ei aikonut sotia nyt. "Jos totta puhutaan, sitä minäkin haluan nyt."

// äää en haluu et ne rupee riitelee >:'D

"Niin on", toteaa napatessaan sytkärin kiinni toiseen käteensä, sujauttaessaan sen olkalaukkuunsa. Tupakka savusi toisen käden sormien välissä, tytön heilauttaessa hiuksensa taakse, vetäen savut keuhkoihinsa. Hitaasti nautiskellen puhaltaa ne ulos, hymyillen tyytyväisenä. Tupakka rauhoitti.

Tennarin kärki napautti kerran lattiaa, toisenkin kerran. Tyttö napautti tupakasta tuhkat lattialle, katsoen Melissaa kulmat koholla. Toinen yritti ärsyttää häntä, aivan selvästi.
Hymyilee imelästi, vastaten hunajaisella äänellä. "Kyllä, rauhaa." Monia ärsyttävä, tietäväinen hymy kipusi Kelseyn huulille, tuon vetäessä pikaiset savut. Katse käväisi seinällä riippuvassa kellossa, palaten kuitenkin nopeasti Melissan ruskeisiin silmiin. "Jaahas", toteaa yksinkertaisen vastauksen Melissan viimeisiin sanoihin. Jos tuo rupeaisi hänelle vittuilemaan, oli turha kuvitella, että hän kuuntelisi vittuilut kiltisti, hymyilisi ja niiaisi lopuksi – ehei.

// ;---D

Melissa hymyili tyytyväisenä tytön napatessa sytkärin lennosta. Hyvä, hän oli siis tehnyt kotiläksynsä. Tyttöjen välillä tuntui selvästi olevan kitkaa. Tottakai, molemmathan olivat ämmiä ja pahiksia. Mel huomasi Kelseyn jo rentoutuneen, äsken tämä näytti hieman hermostuneelta ja närkästyneeltä. Tämä oli arvannut Melin vittuilevan takaisin, nyt Kelseykin rupesi nauttimaan tästä. Sama virne oli yhä Melissan kasvoilla. Oli kiintoisaa seurata tytön ilmeitä ja katseita. Hän luki tyttöä, ennakoi tämän liikkeet. Tyttö oli kuin pieni Melissa, vain ulkonäöltään erilainen. Molemmat nauttivat saadessaan vittuilla toisilleen. Molemmat nauttivat tästä.

Mel kuunteli hetken aikaa tytön tennarien kärkien naputtelua lattiaan. Se oli ainoa ääni, joka rikkoi hiljaisuuden. Melissa oli antanut tupakkansa palaa rauhassa, kunnes nosti sen taas huuliensa eteen. Hän puhalsi sauhut ulos nenän ja suun kautta. Heidän välillään leijaili tupakan sauhua. Melin ja Kelseyn sauhut kietoutuivat yhteen, mutta he itse istuivat pienen välimatkan päässä toisistaan nojatuoleilla. Tunnelma oli kireä, sen hän tietenkin huomasi. Kelsey jatkoi sanojaan, Melissa kuunteli sitä samalla virnistäen. He puhuivat melkein samalla tavalla. Vittuilivat toisilleen. Tuo tuotti mielihyvää Melissalle. Kuin kaksi marjaa... Mutta he olivat erilaisia. Hyvinkin paljon. Kaikkihan ihmiset oikeastaan olivat samanlaisia, mutta erosivat kuitenkin paljon toisistaan.
Oli huvittavaa kuunnella Kelseyn puheita. Ajatella, hän meni vittuilemaan Melissa Corpsille. Rohkea tyttö, Mel ajatteli ja hymähti ajatukselle hymyillen. "Peace and love", hän naurahti ja laski tupakan huuliensa edestä. Mel napautti pari kertaa sormellansa tupakkaa ja nosti sen taas suunsa eteen. Mel hymyili entistä enemmän tytön hymylle. Se oli selvästi teennäinen, tekaistu hymy. Kelsey vastasi samalla mitalla takaisin, eikä se ihmetyttänyt häntä ollenkaan. Hänkään ei olisi vain istunut tuppisuuna ja myötäillyt. Oikeastaan Melissa tunsi pientä arvostusta tätä kohtaan. Kelseyllä oli munaa. Sitä ominaisuutta hän arvosti tässä.

// Napit vastakkain tytöt nyt ovat B'D Nahh. Mel tunteilee : D

Hymyilee itsekseen, pähkinänruskeiden silmien hakeutuessa kirjaston ikkunalle. Aurinko kurkki ohuen pilviharson takaa, ja tuulenvire värisytti puita – ihan kiva ilma siis. Tupakka tipahti lattialle tytön sormista, tuon polkaistessa kevyesti päälle tennarin kärjellä. Tilanne oli kaikin puolin huvittava, ja tytön huulille kipusi virne, joka paljasti koko valkoisen hammasrivin. Ilmeeseen yhdistetty kissamainen venytys sai Kelseyn näyttämään enemmänkin kissaeläimeltä kuin ihmiseltä.

Hetken hiljaisuuden jälkeen aukaisee suunsa. "Mitäs sinulle?" heittää vastakysymyksen Melissalle. Kun tuo nyt tänne oli väen väkisin tunkenut, mitä sitä suotta mykkäkoulua pitämään – voisihan tästä saada ihan hyödyllisenkin kaverin... Tai no kaverin ja kaverin, ehkä aluksi hyvän päivän tutun. Koska Kelsey ei ainakaan aikonut jäädä sytkärinlainailijaksi, se oli varma.

Mel katseli vaitonaisena tyttöä. Hymy pysyi edelleen tämän kasvoilla. Jos tarkkaan katsoi, pystyi näkemään Kelseyssä toisen puolen. Hän saattoi olla ämmä ja kaikkea, mutta hän ei kyllä näyttänyt pahikselta, ainakaan nyt. Hän näytti nätiltä, tavalliselta. Ei olisi tullut mieleen yhtään tytön olevan oikeasti pahis. Heikko auringonpaiste hiipi ikkunan läpi. Oli rauhallista. Melissa ei tuntenut enää kireää ilmapiiriä.
Mel havahtui ajatuksistaan huomatessaan tytön tiputtavan tupakan lattialle. Samassa häntä rupesi hymyilyttää, aito hymy levisi hänen kasvoilleen. Melissa olisi halunnut pörröttää tytön hiuksia ja nauraa. Mutta eihän se käynyt. Ei saanut muuttua liian tuttavalliseksi. Mitähän muut sanoisivat, jos saisivat tietää hänen kohtelevan Kelseytä kuin tämä olisi hänen pikkusiskonsa? Hän menettäisi muiden kunnioituksen. Kaikki pitäisivät häntä pehmona. Toisaalta, kukaan ei ollut kirjastossa näkemässä. Kukaan ei voisi kertoa. Paitsi tietenkin Kelsey, mutta tämä ei näyttänyt siltä että möläyttäisi kaikille siitä. Tai mistä sitä tiesi. Melissa puristi kätensä nyrkkiin, ettei olisi antanut periksi ja mennyt hempeilemään. Hän kuitenkin soi pienen naurahduksen tälle, ja otti esille askinsa. Hän heitti sen Kelseylle, aivan kuten tämän sytkärinkin.

Mel kohotti katseensa tähän. Tyttö vaikutti aivan eri henkilöltä kuin hetki sitten. Hän oli enemmän oma itsensä. Mel nosti tupakan huulilleen ja veti sauhut. Hän tarvitsi sitä selvittääkseen päänsä. Sitten hän katsoi taas Kelseytä. Tämä oli suloinen, varmaan suosittu poikien joukossa. Mel kyllä tajusi miksi tytöt eivät pitäneet hänestä, mutta hänen mielestään Kelsey oli mukava. Melissa meni hieman hämilleen tytön kysymyksestä. Se tuli vähän yllättäen. Kukaan ei oikeastaan koskaan ollut kiinnostunut hänestä. "Eipä ihmeempiä. Yksi typerä tavis kaatoi tänään mun uuden valkoisen paidan päälle kahvia. Laitoin pojat vähän opettamaan sille tapoja", Mel totesi yhteen hengenvetoon. Kelseytä varmasti kiinnostaisikin. Jos Mel oli rehellinen itselleen, Kelsey oli mukavampaa seuraa kuin hänen "kaverinsa". Hän oikeasti jopa nautti tämän läsnäolosta. Yleensä hän olisi vain häätänyt tytön pois, mutta hän halusi tämän jäävän hänen seuraansa.

Nappaa askin kiinni ilmasta, kuten sytkärinsä äsken. Sähkönsininen liekki löytyi helposti laukun sivutaskusta, ja uusi tupakka syttyi. Sama tässä nyt poltella, kun ei muutakaan tekemistä ollut – sitä paitsi Brandon oli kieltäytynyt antamasta hänelle enää yhtäkään tällä viikolla. Tupakka jäi huulten väliin, tytön nakatessa askin takaisin Melissalle, sytkärin sujahtaessa piiloon, tällä kertaa tosin hameen taskuun. Savu kohosi hitaasti huulien välissä lepäävästä tupakasta, Kelseyn napatessa se sormiensa väliin. Tytön huulille kohosi toispuoleinen virne, kun Melissa näytti ohikiitävän hetken hämmentyneeltä – taisipa tuossakin tytössä asua ihan inhimillinen ihminen, vaikkei se välttämättä ihan koko aikaa siltä vaikuttanut.

Mumisee hyväksyvästi, virnistäen keveästi. Hän pystyi elävästi kuvittelemaan Melissan ja tämän 'taustajoukot', jotka höykyttivät tavista, varmaan suurimmaksi osaksi sen takia, etteivät uskaltaneet sanoa ei Melissalle. Tai sitten nauttivat vain ihmisten hakkaamisesta, eihän sekään mitään uutta ollut – olihan sellaisiakin tyyppejä olemassa. Kelseyn suusta purkautui naurahdus, tuon pudistellessa pikaisesti päätään. Melissakaan ei varmaan ollut niin 'kova', mitä esitti olevansa.

Kelsey nappasi askin taas käsiinsä ja sytytti tupakan. Tytön heittäessä askin takaisin hänelle, hän kohotti kätensä ja koppasi askin. Melissa sujautti sen taskuunsa ja keskittyi taas polttamiseen. Kohta hänkin tiputtaisi tupakkansa, hän kun piteli sitä kevyesti sormiensa välissä. Mel laittoi tupakan suunsa eteen ja puhalsi heti sen perään sauhut taas kerran ulos suustaan. Mel huomasi tytön virnuilevan, ja hänkin virnisti. Kelsey oli varmasti huomannut hänen yllättyneen katseensa. Tämä näytti ajattelevan jotain, mutta Mel ei kiinnittänyt huomiota siihen. Hän katseli Kelseyn virnettä ja tämän eloisaa katsetta. Todellakin, tyttö oli ollut ensiksi ärsyyntynyt, nyt pikemminkin naureskeli hänelle. Mel hymyili lempeästi ja laski katseensa tupakkaan, joka paloi hiljalleen ja odotti pääsevänsä taas hänen huulilleen.

Melissa katseli Kelseytä ja yritti arvata tämän ajatukset. Hän kuunteli kuinka tämä mumisi jotain ja virnisti taas kerran. Oliko tämä oikea hymy, vai pelkkä tekaistu virnistys? Kelsey näytti kyllä nyt rehelliseltä. Hän mietti aikaisempaa, jolloin se typerä tavispoika oli mennyt sähläämään. Kuinka kuuma kahvi oli livennyt tämän käsistä ja kaatunut suoraan Melissan uudelle paidalle, kun hän oli istunut aulassa muiden kanssa. Mel oli raivostunut, hän oli heittänyt sen sellaisia uhkauksia tälle. Sitten vain sormien napsautus. Pari kaapinkokoista korstoa oli napannut taviksesta kiinni ja raahannut takapihalle. Melissa muisti vieläkin pelon vääristämät kasvot tavispojan kasvoilla. Tuntiko hän sääliä, myötätuntoa? Ei todellakaan. Armoa hän ei antanut mokomalle. Sai luvan oppia läksynsä. Eivätkä ne jätkät sitä kuoliaaksi hakannut, ehkä pari luuta vain mursivat, ei sen pahempaa. Poika selviäisi kyllä elossa höykytykseltä, mutta saisi ikuisen muistutuksen siitä, kuka oli pomo. Melissa ei oikeastaan edes välittänyt tästä, halusi vain saada koston. Tämä saisi luvan toimia varoittavana esimerkkinä niille, jotka tunsivat hiemankin kaunaa häntä kohtaan. Melissa Corpsin kanssa ei pelleilty.

Sormet naksauttelivat pari kertaa pitkiä, läpinäkyvällä lakalla vahvistettuja kynsiä, tytön kääntäessä silmänsä Melissaan, joka yhä edelleenkin näytti tutkivan ja arvioivan häntä katseellaan. Erilaisessa tilanteessa se olisi voinut ärsyttää Kelseyn raivon partaalle, mutta tällä hetkellä se vain huvitti häntä.

Hänen vieressään lepäävä Elle sujahti mustaan olkalaukkuun, tytön kohottaessa katseensa takaisin Melissaan. Hiljaisuus oli kepeä, kuin saippuakupla, jonka molemmat olisivat halunneet rikkoa, mutta ajattelivat, että antaa toisen tehdä sen. Kelsey hymyili mielikuvalle saippuakuplasta ja Melissasta ja itsestään tökkimässä sitä neuloilla.

// lyhyt ja töks. :--D

Melissa katseli ympärilleen, vähän vaivautuneena jo. Heidän välillään oli vallinnut pitkä hiljaisuus. Hän ei tiennyt mitä sanoisi. Mel oli jo kysynyt kuulumisia ja kaikkea, sekä oli vastannut tämän kysymykseen. Ei ollut oikein mitään sanottavaa, missä olisi järkeä. Tässä tilanteessa moni olisi todennut vaikkapa "kaunis ilma tänään" tai jotain siihen suuntaan. Melissa ei aikonut laukoa moisia typeryyksiä, vaan päätti antaa Kelseyn hoitaa puhumisen. Tälläkään ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään sanottavaa. Melissa sulki silmänsä hetkellisesti ja nosti tupakan huulilleen. Puhaltaessaan sauhut ulos, hän avasi silmänsä ja lukitsi katseensa tyttöön.

Melissa huomasi Kelseyn laittavan hetki sitten tämän lukeman lehden tytön laukkuun. Hän ei sanonut siihen mitään, katseli vain tämän touhuja. Kelsey näytti uppoutuneen ajatuksiin. Mitä tyttö ajatteli, sitä hän ei tiennyt. Mel pystyi vain arvailemaan tämän pään sisällä tapahtuvia mielikuvia. Hetken kuluttua hieman emmittyään hän lopulta keräsi rohkeutensa ja katsoi syvälle Kelseyn silmiin.
"Haluaisitko joskus lähteä kanssani kahville?"

// repsahdin luettuani ton saippuakupla-jutun :'D Ja tässä lopussa hieman hihittelin, kuulostaa ihan siltä et Mel ois ihastunu Kelseyhin ja se pyytäis sitä treffeille 8'>

Ruskeat silmät tarkastelivat Melissaa, tuon vetäessä tupakasta savut, tuijottaen sitten Kelseytä, jonkun mielestä ehkä pelottavasti ja turhan kiinteästi, Kelseytä itseään se tosin vain huvitti.
Tummat silmät tarkkailivat Melissaa, tuon näyttäessä hieman eksyneeltä, jollain tapaa vaivaantuneelta. Häiritsikö hiljaisuus toista? Ainakin siltä näytti. Kun tuo puhkesi puhumaan, pieni voitonriemuinen ajatus kiipesi Kelseyn pään päälle heiluttelemaan voitonlippua – Melissa ei ilmeisesti viihtynyt hiljaisessa ympäristössä, oli tainnut tottua hälyyn.

Katsahtaa kulma koholla toiseen, tuohan kuulosti vähän siltä, kuin toinen pyytäisi häntä treffeille. Ajatuksesta huvittuneena virnistää toispuoleisesti. "Miksipä ei", toteaa kohauttaen samalla olkapäitään.

// mikä vika saippuakuplissa on :--(

Melissa katsoi odottavasti Kelseytä. Mitä tämä vastaisi hänen kysymykseen? Todellakin, Kelsey taisi pitää häntä jo lesbona. Hänen oli pakko itsekin myöntää, että kysymys oli kuulostanut oudolta. Se ei olisi ollut yhtään erikoinen, jos kysymys olisi tullut pojan suusta. Mel halusi vain mennä kahville tytön kanssa. Siinä kaikki. Hän ei rupeaisi iskemään tyttöä. Ajatuskin sai Melissan virnistämään. Ehei, näin ei todellakaan kävisi. Mel ei koskaan iskenyt edes poikia. Kelseyn ei siis tarvinnut olla huolissaan siitä. Ainakaan Mel ei ollut huomannut tuntevan vetovoimaa naisiin, eikä kyllä miehiinkään. Hänellä oli vain kavereina, tai no jos niitä nyt pystyi sanomaan kavereiksi, poikia, mutta hän ei ollut ikinä tuntenut mitään näitä kohtaan. Hänen naispuoliset "ystävänsäkin" eivät olleet herättäneet kiinnostusta. Hän taisi vain olla immuuni rakastumiselle.

Mel tiesi Kelseyn ajatukset jo tämän ilmeestä. Tiedän, ei tarvitse ääneen sanoa sitä, hän totesi mielessään. Tyttö ei kuitenkaan huomauttanut siitä vaan suostui. Hymy levisi Melissan kasvoille. "Kiva", hän naurahti lyhyesti. "Milloin olisit vapaana?"

// : D ei mitään, ne on söpöjä.♥ naurattaa Melissan puheet. Toi viimeine kysymys on vielä epäilyttävämpi >8'D

Kysymyksien edetessä yhä vain epäilyttävämmiksi, Kelsey purskahti ohikiitäväksi soinnukkaaseen nauruun, joka kimpoili tyhjässä kirjastossa valtoimenaan. Vaiettuaan kohauttaa uudemman kerran olkapäitään. Antaa hiljaisuuden laskeutua heidän välilleen, antaen pienen epäluulon ja ärsytyksen poikasen, ainakin toivon mukaan, kasvaa Melissassa, ennen kuin vastaa. "Esimerkiksi nyt."

Melissa oli oikeastaan melko kummallinen, sillä aluksi tyttö oli ollut kuin mikäkin maailman valtias, ja nyt jo kyseli hänen kalenteriaaa, milloin hän olisi vapaana... Hieman epäilyttävää, mutta Kelsey ei jaksanut välittää – neiti Corpshan toi hänen päiväänsä kaivattua piristystä, jos tätä nyt piristykseksi pystyi sanomaan, joten hän ei viitsinyt kapinoida vastaan. Tietenkin oli ikään kuin kiveen kirjoitettu juttu, että Kelsey viihtyi paremmin miesten kuin naisten kanssa, mutta ehkä Melissa olisi poikkeus.

// Aina vaan epäilyttävämpiä juttuja.... :---D

Melissan teki mieli hakata päätään seinään. Mikä ihme häntä vaivasi? Hän oli Melissa Corps, yksi koulun pahimmista akoista. Hän, joka oli vuodattanut verta kaduille, hän joka oli läpeensä paha.
Ja siinä hän oli, pyysi Kelsey Moorea kahville. Se olisi normaalia muille, mutta oli harvinaista kuulla sitä hänen huuliltaan. Mel ei kuitenkaan voinut itselleen mitään. Kelsey oli repinyt hänen kovan kuorensa hymyllään ja naurullaan. Ajatella, Kelsey Moore oli rikkonut hänen kovan kuorensa ja murtumattoman kivisydämen pirstaleiksi. Ehkä oli sittenkin huono idea mennä kahville tytön kanssa. Hänen oli kuitenkin jo liian myöhäistä perua sanojaan.

Mel vilkaisi ällistyneenä Kelseytä. "Siis... nyt?" hän kysyi hieman hämmästyneenä. Nyt? Oliko Kelsey oikeasti valmis lähtemään hänen kanssaan kahville? Jos häneltä olisi kysytty moista, hän olisi kieltäytynyt jyrkästi. Tosin, jos sitä olisi kysynyt Kelsey, hän olisi saattanut lähteäkin. Olisi mukavaa vaihtelua mennä kahville jonkun kanssa, puhua eri asioista toisen kanssa ja vain nauttia seurasta. Melissa ei vain oikein käsittänyt, lähtisikö Kelsey kahville juuri tällä hetkellä? Se tuli vähän nopeasti, ettei hän ehtinyt ymmärtämään. Mutta tottakai hänkin olisi valmis lähtemään vaikka heti. Parempi nyt, kuin ei milloinkaan. Hänen piti vain huolehtia ettei menettäisi liikaa kovaa kuortaan, koska ei halunnut näyttää pehmolta tytön edessä.

// jep : D juma, Melissa vaikuttaa iha lesbolta X')

Katsoo kulmakarva koholla Melissaan. Oliko se niin kummallista, että kahvipyyntöihin vastattiin myöntävästi? Ainakin sen verran ällistyneeltä että yllättyneeltä toinen vaikutti. Syvä huokaus purkautui Kelseyn huulilta, tuon katsoessa Melissaa kulmat hivenen kurtussa. "Niin, nyt", toteaa painottaen 'nyt' sanaa. Eikö neiti Corps ollut tottunut myöntäviin vastauksiin vai mikä hemmetti sillä oikein oli hätänä?

Ruskeat silmät tutkailivat vuotta vanhempaa tyttöä kulma edelleen koholla. Tennari oli lakannut heilumasta, tytön kiinnittäessä koko huomionsa Melissaan. Jotenkin toinen käyttäytyi kummallisesti, erittäin kummallisesti.

// vähän lyhkänen, whatever :--D