Päivä huvipuistossa

Jes, jes, jes!! Toinen tarttui käteen ja sopersi jotakin siihen suuntaan, että lähtisi mukaan. Jupiterin kasvot valloitti hymy, joka ylsi kevyesti silmiin ja sai koko pojan säteilemään. Toinenkin oli hymyillyt myöntyessään, että ei kai tämä tuollekaan ihan hirveää pakottamista voinut olla. Ja niin tosiaan… Mihin hän toisen veisi nyt, kun kaikki valta oli kerran annettu hänelle… Niin, hmm…
“No, jos mennään jätskille?”, poika yritti uudestaan, kasvot yhä säkenöivässä hymyssä. Siellä kopperossa olisi varmasti tofu-jäätelöä hänelle… Jossei ollut, niin sitten… No, sitten ei ollut. Hän joisi vain kahvia, ihan sama sinänsä. Kunhan toiselle olisi jotakin.

Mustatukkainen ei päästänyt blondin kädestä irti, vaan lähti kiskomaan tuota perässään kohti jäätelökojua, joka hänen tietojensa mukaan sijaitsi tässä suunnassa… Tai sitten toisessa suunnassa… Ihan sama, eiköhän se nyt jostakin löytyisi!
“Mistä jätskistä sä tykkäät?”, poika kysyi. Pakkohan hänen oli kysyä, sitä paitsi Jupiter oli innokas tyyppi tietämään kaikenlaista pientä kaikista… Ja jotakin hänen oli saatava kysellä ja puhua pälpättää, kun ei kerta hiljaakaan osannut olla.

"Joo, jätski käy hyvin," Stefan tokaisi. Oikeasti jäätelö kävi hänelle paremmin kuin hyvin, sillä hän oli pahanlainen herkkusuu. Kaikki makea ja suolainenkin, mikä vähänkin oli herkullista, oli pojalle mieleen. Hän rakasti herkuttelua, eikä mahtanut sille mitään.
Ainoa asia, mikä nyt esti häntä nauttimasta herkuttelun mahdollisuudesta täydestä sydämestä, oli se, että hän vielä ujosteli Jupiteria, vastahan he olivat tavanneet. Mustatukkaisen pojan seura oli kuitenkin mukavaa, sen Stefan oli jo tajunnut aikaa sitten. Nyt, jos Jupiter päättäisi häipyä, hän tuntisi olonsa todellakin yksinäiseksi. Ehkä se johtui siitä, että toinen oli niin puhelias?

Stefan ei edes tajunnut yrittää irrottaa kättään toisen kädestä, kun he lähtivät seikkailemaan jäätelökojulle päin. Tai ainakin johonkin päin, kaiketi sellainen jossakin oli.
"Ömm..." Stefan mumisi. "Mä tykkään oikeastaan tosi monesta jäätelöstä."
Stefan alkoi pohtia mistä piti eniten. Ei ainakaan vaniljasta tai suklaasta, ne olivat niin tavallisia. Hän kyllä piti niistäkin, mutta erikoisemmat maut olivat parempia, ainakin useimmiten.
"Tykkään ehkä mango-melonista eniten. Tai sitten ihan vaan päärynästä. En osaa oikein päättää mikä oisi parasta," Stefan selosti samalla kun he kulkivat eteenpäin. Jätskikoju taisikin jo näkyä. Vai oliko kyseessä sittenkin vain jokin muu herkkupaikka? No, pian sen näkisi.
"Entä mistä sä tykkäät?" Stefan kysyi ja vilkaisi Jupiteria pikaisesti. Sen jälkeen katse suunnattiin taas eteenpäin, ettei hän vahingossa törmäisi keneenkään.

Toiselle passasi hyvin jätsikittely, mikä sai säkenöivän hymyn säteilemään vielä hieman lisää. Kyllä siellä oikeastaan saisi olla jäätelöä hänellekin… Sillä tänään oli lämmin päivä, eikä kuuma kahvi olisi lainkaan niin kiva kuin kylmä jäätelö… Niin, alapa nyt haaveilemaan siitä. Toivo oli kuitenkin matkassa, varmasti siellä nyt jotakin olisi.
Tämä Stefaniksi esittäytynyt vaaleaverikkö pysyi kiltisti kiinni Terin kätösessä, mikä hymyilytti. Se oli kivaa, kun ei ravisteltu irti. Toinen kuulemma piti monistakin jäätelöistä, mikä sai Jupiterin nauramaan helisevää, hieman kikatuksen tapaista ja jollain tavalla omintakeista nauruaan. Mango-meloni ja päärynä olivat kuulemma toiselle mieluisimmat, eikä tuo osannut päättää mikä oli parasta. Tuo esitti myös vastakysymyksen, vaikka olisi tummatukkainen varmasti kysymättäkin kertonut. Sellainen hän vain oli, aina äänessä.
“Öö… Kai päärynä on munkin lemppari. Vaikka on lakritsikin hyvää”, Jupiter hymyili. “Ja sitten mä olen varmaan outo, koska mä tykkään ihan hirveästi vaniljastakin.”

Se jätskikoppero alkoi tosiaan jo näkyä ja sai tummatukan kiljahtamaan iloisesti ja nopeuttamaan hieman askeliaan. Pian kaksikko olikin kojulla, eikä heidän onnekseen jonoa ollut kuin yksi nuorenpuoleinen tyttö, jolla näytti olevan valinnanvaikeutta. Hieman lasissa olevia esitteitä, tai millä nimellä niitä nyt kutsuttiinki, selattuaan Ter sai hymyillä leveästi. Kyllä täältä sai tofujäätelötuutteja, jes!
“Mitä sä haluat? Ota ihan mitä vaan, mä maksan”, Ter ilmoitti hymyillen leveästi katsoen toista. Hän varmaan ottaisi päärynää, mikä oli aika tavallista hänelle.

"Ei se ole outoa jos tykkää vaniljasta," Stefan totesi. "Mä pidän siitä myös, mutta taidankin tykätä vähän kaikesta jäätelöstä. Sellaiset erikoisemmat maut on kuitenkin enemmän mun makuuni."
Stefan vilkaisi pikaisesti Jupiteria, joka oli lähtenyt etenemään nopeammin. Tavispoika kipitti tottelevaisesti perässä, käsi yhä toisen kädessä. Vasta päästyään kojulle hän irrotti otteensa. Hän ei halunnut kaikkien näkevän, että hän piteli jotain toista poikaa kädestä julkisesti. Jotenkin hän oletti, että paikalla ollessa sellaisen asian saattoi huomata helpommin kuin liikkuessa.
Poika tutki hetken aikaa eri jäätelövaihtoehtoja. Hän oli kyllä jo melko varma siitä mitä ottaisi, mutta pakko oli kuitenkin katsoa olisiko kyseisessä kojussa jotain erikoista makua, jota hän ehkä haluaisi maistaa. Mitään sellaista ei kuitenkaan näyttänyt olevan, mikä oli oikeastaan vain hyvä. Nyt hän ei ainakaan vahingossa ottaisi sellaista mistä ei pitäisi.

"Otan sen päärynän," Stefan vastasi. "Mutta ei sun ole pakko maksaa jos et välttämättä halua."
Jotenkin oli hassua, että Jupiter tarjoutui maksamaan hänenkin jäätelönsä. Toisaalta se oli kuitenkin todella mukavaa. Hänen omat rahansa voisivat säästyä johonkin muuhun herkkuun.
"Mihin sä haluat mennä syömään?" Stefan kysyi. Hän halusi jäädä johonkin sellaiseen paikkaan, jossa oli ihmisiä. Hän nimittäin pelkäsi, että Jupiter saattaisi tehdä taas jotain, mikä saisi hänet punastelemaan ja ujostelemaan. Ei kai tuo tummatukka julkisilla paikoilla kehtaisi tehdä mitään niin hämmentävää, mitä oli tehnyt kummitusjunassa?
"Mun mielestä me voitaisiin ihan hyvin jäädä tähän," hän sanoi toivoen Jupiterin suostuvan.