Thinkin' About You

// Yuki ja Jake ~(;

Pearl käveli kaappeille, asettaen sinne filosofian kirjansa. Se opettaja osasi olla niin rento, ettei antanut melkein ikinä minkäänlaisia läksyjä. Kaapinovi pamahti kiinni ja Pearl käveli laukku olallaan kohti aulaa, missä osa oppilaista teki kiireissään läksyjä, osa piti juorukerhoa ja osa luki jotain. Sitä tavallista Aston High’n oppilaiden elämää ennen tunteja ja tuntien jälkeen. Brunette saapui aulaan melko tavallisessa asukokonaisuudessaan (muuta housujen väri mustaksi ja unohda laukku), suoraan Pearl käveli kahviautomaatille ja kolikon syöttäessään sai kuuman höyryävän kahvin. Eikä Pearl tietenkään voinut tietenkään olla pokkeamatta herkkuautomaatilla, ostaen sieltä patukan minkä tunki laukkuunsa. Hänellä oli pitkään tänään koulua ja välipala oli unohtunut kotiin. Toivottavasti Marcus ei söisi sitä siitä keittiön pöydältä, mihin se oli huomaamatta jäänyt.

Sitten Pearl, kuten tapansa mukaan käveli ilmoitustaululle ja alkoi silmäillä erilaisia ilmoituksia, pilapiirrustuksia ja jalkapallojoukkueen tuloksia.
”Shakkikerho… musiikkikerho… ei?” Pearl mutisi itsekseen. ”Kirjakerho..? joo ei kiitos. Hmm, näytelmäkerho….?” brunette ajatteli ääneen ja repäisi näytelmäkerho ilmoituksesta pari puhelinnumeroa, melko salakalavasti, ettei kukaan huomaisi. Sitten tuo jäi vielä silmäilemään ilmoitustaulua ja hörppäsi höyryävästä kahvimukistaan hörpyn vieden painoa toiselle jalalle, ja tytöllä beessin värinen nahkalaukku käsivarrellaan.

// here we come :'3 Jake tänään

Brunette kiharapää katseli ahdistuneesti ympärilleen ja odotteli vain koska saisi kuulla seuraavan haukun. Poika veti kaulahuiviaan hiukan kasvojensa suojaksi ja huokaisi hiljaa. Tuttuja kasvoja ei juuri näkynyt, sisko ja veli oli varmasti omissa porukoissaan. Jake mumisi omiaan ja nosti laukun paremmin. Seuraavalla tunnilla olisi matematiikkaa. Se ei ollut Jaken vahvimpia aineita. Poika hipsi omalle kaapilleen, avasi sen ja otti matikan kirjat jotka sulloi laukkuunsa. Hän sulki laukun ja sen jälkeen kaapin ja lähti taas kävelemään kohti aulaa, tunnin alkuun oli vielä mukavasti aikaa.
Koulua oli kulunut vasta kolmisen tuntia, mutta Jakesta tuntui että se saisi jo riittää. Hän oli nukkunut harvinaisen huonosti viime yönä ja halusi vain kotiin soittamaan kitaraansa ja nukkumaan. Tietysti tähän huonosti nukkumiseen oli syynsä. Eräs kaunis brunette tukkainen neitokainen. Jakea hymyilytti ajatella Pearlia ja hän sai ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koulussa hymyn huulilleen.

Hänellä alkoi olla nälkä, joten hän suuntasi katseensa ja askeleensa kohti herkkuautomaattia. Poika osti suklaapatukan ja avasin sen, haukaten palasen. Jaken katse nousi ilmoitustaululle, ja hymy sen kun yltyi. Hän hotki patukkansa nopeasti ja heitti paperin roskikseen, nielaisten ja lähtien kohti Pearlia. "öhm. Hei Pearl." Jake hymyili, seisoen toisen takana.

Brunette katseli edelleen ilmoitustaulua, vaikkei siinä tainnut olla enää mitää katseltavaa. Lukuunottamatta muutamaa pilapiirrustusta parista opettajasta ja kenties jostain oppilaasta? Sitten Pearlin silmät osuivat ilmoitukseen, jota hän alkoi lukea mielessään, kunnes hänen ajatuksensa keskeytti ääni. Se oli tuttu ääni, eikä se voinut kuulua kenellekään muulle kuin sille pojalle, joka oli kenties se, kuka sai Pearlin hymyilemään entistä leveämmin.
”Jake”, Pearl sanoi kuin äänettömästi, liikutellen vain huuliaan ja kääntyi sitten poikaan päin, ja hymyili pienesti. Jake saattoi olla yksi niistä harvoista, joka sai Pearlin kädet tärisemään, hengityksen salpautumaan ja tytön leijumaan jossain kaukaisuudessa.

Kuitenkin tuo kohotti katseensa toisen silmiin. Ah, miten ihanat. Milloin viimeeksi hän oli tuntenut näin?
”Moi”, brunette sanoi ja siirsi ruskehtavan hiussortuvan korvan taakse. Hitsi, miksi oli näin vaikea puhua. ”No… mitä sulle kuuluu?” Pearl kysyi ja pieni puna levisi tytön poskille. Hyvä Pearl, se oli ihan hyvä jos ei parempaa keksinyt. Jotenkin tyttö vain aina meni hiljaiseksi ja sanattomaksi, nähdessään tuon pojan. Ehkä hyvin pienesti Pearlin kädet tärisivät, mutta hänen onnekseen kukaan ei tainnut nähdä sitä.

// oiii sulla on ihana ava ♥ pitää ettii itellekki jake/pearl ava .D <3

Jake vain hymyili ja naurahti pienesti. "hyvää." Poika vastasi lyhyesti. "öhm.. mulla oli eilen.. hauskaa sun kanssa." Brunette sanoi ja punastui aavistuksen. olikohan toisella ollut hauskaa ? Sitä Jake toivoi. Toisalta, tuskin Pearl olisi vain seissyt hänen kanssaan rannalla ja jutellut Jakelle, jos tyttö olisi halunnut lähteä. Brunette jäi hetkeksi tuijottamaan toisen suloisia silmiä, kunnes tajusi tuijottavansa niitä ja nosti katseensa hiukan ylemmäs. "hmm. mikä tunti sulla on seuraavaksi ?" Poika tajusi puhua taas jotain.
Jake tunsi itsensä ahdistuneeksi, mutta jotenkin se ei tuntunut niin pahalta Pearlin lähellä. Hän lyösäsi hiukan kaulahuiviaan. Koulua olisi vielä sen verran että Jake varmasti ehtisi ahdistua niin että viimeisen tunnin hän viettäisi vessassa rauhoittumassa. Sellaista hän ei toivonut, häneltä oli sinä vuona jäänyt jo pari kertaa viimeiset tunnit pois ahdistuneisuuden takia, siksi hän olikin maantiedossa hiukan jäljessä.

"hmm. mitä ajattelit tehdä tänään koulun jälkeen ?" Jake kysäisi, ei se sinänsä ollut pyyntö ulos, tietysti jos toisella ei muuta tekemistä olisi, Jake voisikin pyytää toista koulun jälkeen kanssaan kahville tai muuten vain jonnekkin. Mielummin tosin sellaiseen paikkaan missä ihmisiä ei juuri olisi.

Oli mukava kuulla, että toisellekin kuului hyvää. Ja sekin oli kieltämättä ihana uutinen, kun toinen otti puheeksi eilisen. Miten hän olisikaan voinut unohtaa sen? Oli hänelläkin hauskaa, vaikka se päättyikin äkkiä.
”Joo, mullakin oli kivaa”, brunette sanoi hymyillen ja muistellen sitä hetkeä, katsoen edelleen poikaa. Sitten toinen kysyi mitä tytöllä olisi seuraavaksi, minkä seurauksena Pearl kaivoi laukustaan lukujärjestyksen ja kallisti kädessään olevaa kahvimukia sen verran että sen osa sisällöstä läikkyi lattialle ja Pearl tientekin hypähti taaksepäin, ettei tytön kengät saaneet kahvia päällensä. Kahvi oli muutenkin lopussa, joten Pearl heitti sen läheiseen roskikseen ja kaivoi sen lukujärjestyksen mitä alun perin etsikin. Tosin hän löysi sen ikävän näköisenä.
”Voi hitto”, Pearl sanoi ja katsoi märkää lukujärjestystä, ilmeisesti vesipullo oli alkanut kapinoimaan. Kuitenkin siitä sai jotenkuten selvää, mutta salamana se lensi kahvimukin tavoin roskiin. ”Mulla on kuvista, entä sulla?” brunette kysyi katsoen taas toista silmiin, eikä tuo tietenkään voinut välttää punaa leviämästä poskipäihin.

Pearl siirsi katseensa nopeasti syrjään, tuntiessaan miten tytön poskia alkoi kuumottaa. Ja mitä ilmeisemmin hän näyttäisi aivan kauhealta nyt! Pearl ei kuitenkaan osannut odottaa toisen seuraavaa kysymystä ja hänen keskittyminen cheerleadereiden juttutuokiohin sai kysymyksen menemään puoliksi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pearl vain kerkesi kuulla sanat koulun jälkeen. Mitäh, tahtoiko poika viettää aikaansa tytön kanssa koulun jälkeen? Eii… varmasti Pearl kuuli tai edes ymmärsi väärin.
”Mitä?” Pearl kysyi tyhmänä ja katsoi taas poikaa, kunnes tajusikin yhtäkkiä mitä poika oli kysynyt. ”Emmä tiedä… ei mulla mitään suunnitelmia ole. Paitsi joskus illalla pitää mennä ruokkimaan naapurin mummon kilpikonna”, Pearl sanoi tylsityneen oloisena.
”Ootko sä tekemässä jotain mielenkiintoisempaa kuin kilpikonnan ruokkiminen?” brunette kysyi ja yritti vitsailla jotenkuten. Vaikka olihan kilpikonnat ihan mukavaa seuraa, tosin mielellään hän viettäisi aikaansa ihmisten kanssa.

Jake hymyili toiselle, hyvä että tuo oli viihtynyt. Toinen alkoi kaivaa laukustaa lukujärjestystään. Kahvia läikkyi lattialle ja miltein samantien kahvimuki saikin kyytiä ja lensi lähimpään roskikseen. Pian Pearl nosti märän lukujärjestyksensä laukusta. Jakelle oli pari kertaa myös käynyt noin, vesipullo hiukan huonosti kiinni ja koko laukku oli lainehtinut sen jälkeen. Lukujärjestyskin sai lentää roskiin kahvimukin seuraksi. "hmm. mulla on matikkaa." Brunette huokaisi, lievästi kateellisena. Kuvaamataito olisi mennyt paljon helpommin ja mukavammin kuin matikka. Pyhh.
Jake punehtui hiukkasen. Hän naurahti keveästi ja hymyili. "en oikeastaan ole suunnitellut mitään.. ja en ruoki kilpikonnia, se on veljen tehtävä. Ne kun on sen kilpikonnat." poika virnisti. "mietin vain. jos ehtisit.. lähteä mun kanssa kahville tai jotain ?" Jake tunsi punehtuvansa entisestään.
"ymmättän kyllä jos et halua tai ehdi.." Hän naurahti ilottomasti.

Jake vilkaisi kelloa, aikaa oli vielä mukavasti, ei ollut mitään kiirettä. Poika odotti toisen vastausta, hermostuneesti ja jännittyneesti, mitä jos toinen vastaisi ei ? Jake varmasti pettyisi, mutta yrittäisi näyttää mahdollisimman iloiselta, ihan kuin asia ei haittaisi häntä, vaikka hän saisi viettää jälleen yhden illan sisarustensa parissa. Tai sisko varmaan hurjastelisi kaupungilla, mutta isoveli varmasti olisi kotona, toinen oli aina kotona. Jaken katse laskeutui maahan, hän puri huultaan ja pörrötti hiukan kiharia hiuksiaan.

Kyllä Pearlin pitäisi oppia laittamaan juomapullo kunnolla kiinni, niin tältäkin vahingolta olisi säästytty. Sitten toinen kertoi hänellä olevan matikkaa, no oli se paljon haastavampaa bruneten aivoille kuin joku kuvis.
”Oispa mullakin matikkaa. Mä tylsistyn aina kuoliaaks kuviksen tunneilla”, Pearl virnisti. ”Se opettaja antaa ihan hirmu tylsiä tehtäviä. Maalaa viiva ja niin edelleen”, brunette imitoi kuviksen opettajaansa heilauttamalla kättä ilmassa viivan piirtämiseksi. ”Ja jos se ei oo oikein maalattu viiva se pitää tehdä uudestaan. Ei siis sillä, että mä olisin joutunut tekemään uudestaan, vaan lähinnä säälittää niitä muita”, Pearl alkoi taas selittää jotain omaa ja tarkisti laukkunsa läpikotaisin, että olisiko joku muu tavara kastunut.

Ei, ei ollut. Kaikki tavarat olivat säilyneet siisteinä ja puhtaina, mitä nyt laukun muutaman kirjan pohja oli vähän kostea, mutta ei se maailmaa kaataisi.
”Olisimpa mäkin antanut Marcuksen tehtäväksi sen kilpikonnien ruokkimisen, niin ei siihenkään kuluisi turhaa aikaa”, Pearl mutisi ja oli hivenen katkera kun veljensä oli päässyt niin helpolla. Äiti sanoi sen johtuvan iästä, mutta eihän hän ollut kuin vuoden veljeään nuorempi! Ja miksei Ethaninkaan tarvitse tehdä mitään? Ihan epäreilua ja oli joskus hyvin tylsää olla kuopus. Sitten toinen kysyikin haluaisiko Pearl lähteä kahville tai jonnekin, sekä se iloton nauru kuulosti sen verran säälittävältä että tottakai bruneten oli pakko suostua.
”Tietenkin mä voin lähteä. Tai mä haluan lähteä. Sä olet sataprosenttisesti mukavampaa seuraa kuin kilpikonnat”, Pearl sanoi hymy suupielessä ja naurahti pienesti ajatellen sitten niitä kilpikonnia, joiden seurassa tyttö olisi joutunut viettämään pari tuntia ilman Jakea. Pearl taas katsoi ympärilleen ja huomasi oppilaiden olevan edelleen omissa ajatuksissaan, puhetta oli ympäriinsä eikä aulassa ollut melkein missään vaiheessa hiljaista kohtaa. Kuitenkin Pearl siirsi katseensa Jakeen ja hymyili pienesti. Hitsit, miksi hän aina veti itsensä täysin sanattomaksi.

Jake naurahti. "mä niin toivoisin että olis musiikkia.." hän huokaisi ja laittoi kätensä päänsä taakse. "pääsis tekemään sitä mistä enioten tykkään." hän hymyili. Pojan teki niin mieli vain uppoutua pimeään huoneeseen ja soittaa kitaraa ja laulaa ehkä samalla. Hän ei niinkään hävennyt lauluääntään, kyllä se oli parempi kuin useiden keiden äänet brunette oli kuullut, mutta hän oli vain liian ujo laulaakseen kenenkään kuullen. Siksi hän varmaan ei ollut mennyt koulun kuoroonkaan, vaikka mieli olisi tehnyt. "on kuvis ihan kivaa. mielummin kuin matikkaa." Jake sitten huokaisi ja laski kädet. "mikähän munkin matikka oli todistuksessa, varmaan kutonen tai seiska.." hän virnisti sitten. Matikka ei ollut koskaan ollut bruneten lempi aine, eikä se koskaan sille sijalle nousisikaan. Tosin olihan kuviksessakin omat vikansa. Opettaja oli todella tarkka ja täydellisyyttä vaativa. Toinen suostui lähtemään kahville ja Jake tunsi poskiensa punoittavan hiukan. Hymy nousi sata kertaa iloisempana huulille.
"hyvä juttu." hän naurahti. "mutta siitä en ole varma, olenko kilpikonnia parempaa seuraa." poika sitten vitsaili.

"monelta pääset koulusta ?" Poika kysäisi, hän tiesi ettei varmaankaan heti koulun jälkeen voisi lähteä, ellei sitten tapahtuisi ihmettä ja bruneten olo olisi koulunkin jälkeen yhtä hyvä kuin vielä tällä hetkellä oli. Poika huokaisi syvään ja katsoi sitten toisen silmiä. Ne oli kauniin väriset ja muotoiset. "että monelta haluaisit lähteä ?" Jake hymyili ja edes mitään meittimättä, nosti oikean puoleisen kätensä sivelemään toisen pehmeää ja sileää poskea.


// anteeksi että on kestänyt .< oon miettiny jaken heittämistä pois ja päätin pitää pojan :')

Toinen toivoi itsellään olevan musiikkia. Pearlkin piti musiikista, tosin hän ei ikinä laulanut tai soittanut mitään edes perheensä kuullen. Vain brunette itse tiesi miten soitti ja jos hän saisi päättää, ei kukaan tulisi hänen soittamistaan tai laulamistaan koskaan kuulemaankaan. ”Mäkin tykkään musiikista…” Pearl sanoi puoliajatuksissaan, edes täysin tajuamatta että oli sanonut sen. No jes. Toivottavasti toinen ei alkaisi kysellä mitään sen enempää. Sitten Jake alkoi muistella matematiikan numeroaan. ”No eihän sekään ole niin huono numero”, Pearl virnisti ja katsoi sitten mietteliäästi leukaansa hieroen kattoa, minkä jälkeen siirsi silmänsä taas poikaan. ”Mulla se oli varmaan… kymppi. Suora ykkönen ja pyöreä nolla”, Pearl vitsaili. Osasi hänkin olla hauska. Ei ikinä saisi epäillä, ettei nörtti osaisi pitää hauskaa. Siinä Pearl olisi varmasti voinut kuulua eri klikkiin, hän nimittäin osasi pitää hauskaa samalla lailla kuin ne cheerleaderit.

Pearl palasi taas pilvistä maanpinnalle, kun toinen alkoi epäillä olisiko poika parempaa seuraa kuin kilpikonnat. Pearl veti virneen kasvoilleen ja vei sormen toisen suun eteen, merkiksi että nyt tuo puhui täysin puuta heinää. ”Tsot tsot, äläs nyt. Mä uskon, että sä olet parempaa seuraa. Ja tietenkin söpömpää”, brunette vinkkasi toista silmäänsä ja vei kädet eteensä ristiin, pitäen kasvoillaan sen saman ehkä jopa ärsyttävän? virneen. Vihdoin päästiin asiaan! Jaahas, vai että monelta hän pääsi. No lukujärjestyksestä ei olisi nyt apua. ”Mä veikkaan että kahden tunnin päästä. Toisaalta en tiedä luokkaa, koska lukujärjestys teki kepposet. Joten kai mun pitää mennä pyytämään uusi lukkari tai lintsata kuvikset tunnit”, Pearl sanoi teeskennellen masentunutta. Jokainen nörtti varmasti olisi ikävissään jos joutuisi lintsaamaan, mutta Pearl erosi heistä siinäkin suhteessa, että kymppejä tuli vaikka oltiin poissa tunnilta. Kenties se johtui hyvistä tekosyistä poissaoloille. Pearl oli juuri kysymässä samaa pojalta, mutta tuo kerkesikin ensin. ”Mä voin lähteä vaikka heti, ellet sä halua mennä matikan tunnille?” Pearl kysyi räpsytellen silmäripsiään ja katsoen toista hypnoottisesti. Tai sillä katseella mille ei voisi sanoa ei…

// LOPPU