Why don't you accept what you are?

// Otsikko on parasta laatuaan. Ja Wrai sekä Ronny tänne vain~

Ruskeahiuksinen poika istui yksinään yhden puisen ulkopöydän päällä. Ipodin napit korvissaan tuo nuorukainen nyhjötti katse vähän kuluneissa Vans'eissaan. Lunta oli, tosin ei paljoa. Pieni pureva pakkanen ja kylmä tuuli saivat laihan pojan hiukan tärisemään, vaikka Alexasilla oli ihan tarpeeksi lämmin. Poika halusi olla rauhassa ja sen hakemisessa oli onnistunutkin. Koulu oli kylläkin jo loppu, mutta Aston Highin pihalle pääsi silti istuskelemaan jos halusi. Opettajia koulussa enää olisi tähän aikaan, ajatukset harhailivat pojan päässä samalla kun tuo käänsi katseensa kouluun, katseli sen valottomia ikkunoita ja käänsi sitten katseensa pois.

Hiljainen huokaus pääsi Alexasin suusta. Pojalla oli päällään mustat, revityt pillifarkut, In Flames-tpaita ja sen päällä kaksi hupparia, nekin mustia, mutta päälimmäisessä oli karvavuoraus sisällä, ja poika päätti vetäistä huput päähänsä, pipoa tuo ei koskaan käyttänyt, ainoa mitä sellainen nyssykkä teki päässä oli hiusten pörrömäisyyden pilaaminen. Ipod napattiin taskusta ja lukitus otettiin pois päältä, ja vaihdettiin artisti. BC13 - Freaxxx. Yksi Alexasin lempibändeistä ja biisi sai aikaan pientä mukana laulamista. Poika oli tullut koulun pihalle melkein automaattisesti, vaikka tarkoituksena oli lähteä vain pienelle kävelylle keskustaan, ehkä ostamaan jotain ja sitten kotiin rääkkäämään vanhempien tärykalvoja screamo-artistien ansiosta. Alexas päätti jäädä istumaan vielä hetkeksi, ehkä hän saisi aikaiseksi lähteä keskustaan kun olisi saanut tarpeekseen paikallaan olemisesta ja tuulen armoilla olemisesta.

Ronny asteli katua pitkin suuret kuulokkeet korvillaan. Hymy kareili pojan huulilla. Kerrankin oli satanut lunta! Nyt oli sitten hyvä syy ollut lähteäkin ulos, sillä hän oli jäänyt Zackien kanssa kahdestaan kotiin, Jake oli jossain ja Sugi oli jonkun toisen kaverinsa luona. No, ehkä teki hyvää jopa Ronnylle olla joskus hiljaa vain ajatukset seuranaan. Punamustaruudullista hupparia kohennettiin hieman päällä. Sen alle oli tungettu pitkähihainen ja t-paita. Olihan vaatetus vähän turhan vähäinen tähän säähän. Pipoa tai hanskojakaan kun ei käytetty. Lumi narskui tennareiden alla ja sattumalta Monkey pysähtyi koulunsa eteen valitsemaan uutta kappaletta i-podistaan. Ohi mennen hän sattui vilkaisemaan koulun pihan suuntaan ja huomasi hahmon. Vaikutti pojalta. Hymy syveni pojan kasvoilla ja suunta vaihdettiin poikaa kohti.

Apinapoika oli aina ollut sosiaalinen ja ystäviä oli saatu vähän liiankin helposti. Ei hän välittänyt siitä, että meni tuikituntemattomien seuraan. Joskus tosin siinä touhussa sai turpaansa, mutta...No, olihan poika siihenkin jo tottunut.
"Moi? Ootteleks sä jotakuta?" Ronny kysyi sitten ja istahti pöydän ääreen toista vastapäätä. Jep. Toinen oli poika ja emo muisti tuon jopa koulustaan. Nimeä ei vain saatu päähän. Juttelemaan kaan ei koskaan oltu keretty, kun aina oli joku juttu ollut kesken.
"Mikä sun nimi on? Eiks sul oo kylmä?" Ronny jatkoi viatonta kyselyään ja otti kuulokkeet korviltaan hymyillen edelleen.
"Mun nimi on Ronny."

Alexas säpsähti sivusilmällä nähdessään jonkun istuutuvan samaan pöytään kuin hän. Oliivinvihreät silmät katsoivat tulijaa vähän epäkohteliaasti, mutta katse käännettiin pikimmiten poispäin, kuitenkin poika otti toisen kuulokkeen korvastaan pois, toinen nimittäin aloitti jo kyselemisen. Alexas vilkaisi juuri itsensä esitelleen pojan.
" Alex.. " Kesti hetki ennenkuin scenepojan suusta tuli mitään ulos, katse käännettiin uudestaan pois ja Ipod napattiin taskusta. Alexas käänsi äänenvoimakkuuden hiljemmalle, mutta vaihtoi biisiä, pysyen samassa artistissa.

" Enkä oota ketään.. " Poika sanoi ja vilkaisi Ronnya taas epäkohteliaasti, katseesta melkein näki, että nyt oli ehkä pahin hetki tulla hieromaan tuttavuutta, juuri silloin kun Alexas oli kerrankin päässyt yksin, vielä oli se kamala jälki-istunto ruskeahiuksisen mielessä. Alexas rupesi vaivautumaan ja työnsi muistikuvat pois ajatuksistaan. Poika paransi asentoaan penkillä ja sukaisi paksua otsatukkaansa enemmän silmille, samalla kädennostolla poika korjasi huppua päässään. Uusi vilkaisu mustahiuksiseen, tälläkertaa vähän lempeämpi. Ujo kun Alex nyt sattui olemaan, hänellä ei ollut pokkaa sanoa toiselle haluavansa olla nyt yksin, kiitoos. Toinen näytti suht'koht nuoremmalta kuin hän, ja Alexasin mieleen muistu samanlainen naama koulusta, käviköhän toinen aston highiä myös?
Kaikista kysymyksistä joita Alex olisi voinut hyvin läjäyttää päin naamaa toiselle, tuo tyytyi vain hymähtämään ja kaivamaan yhden syöpäkääryleen askistaan ja sytytti sen pinkkimustalla sytkärillään. Alex imaisi savut keuhkoihinsa ja puhalsi ne nenän kautta ulos, ww~ Ensimmäinen tupakki tänään, mikä oli ihme, koska yleensä poika käy melkein kokoajan kotonaankin polttelemassa. Itsenhänsä hän siinä tappoi sisältä päin, mutta ei tässä muutenkaan kauaa eletä.
Katse siirtyi taas toiseen ja tälläkertaa Alex jopa vetäisi otsahaituvansa pois silmiltä ja katsoi toista melko pitkään, painoi erilaisia yksityiskohtia mieleensä.

Ronny kurtisti pienesti kulmiaan, kun toinen vaikutti hieman epäkohteliaalta, mutta kaipa tuo ilmottaisi jos pojan seura ei kiinnostaisi.
"Alex? Se on kiva nimi. Parempi kuin minun." Hän totesi sitten mietteliäänä. Hän yritti ignorata pojan tuimat katseet. Sitten tuo laittoikin jo tupakaksi ja poika siirtyi hieman penkkirivillä taaemmas, jottei tupakan savu tarttuisi hänen vaatteisiinsa.
"Sähän käyt Astonii? Ootko sä millä luokalla? Oon monesti meinannu tulla juttelemaan, mut aina on joku homma ollu kesken." Ronny jatkoi puhelemistaan. Se oli hänellä tapa. Vaikka kukaan ei kuuntelisikaan, poika puhelisi niitä näitä. Vaikka sängyn päädyistä jos ei muuta keksisi.

Emopoika vilkaisi taivaalle. Lunta oli alkanut taas satamaan hiljalleen.Katse laskettiin alas ja takaisin Alexiin. Mitäköhän tuo oli poikiaan? Homo? Bi? Vai joku monimutkaisempi? Olihan aina se pieni hetero mahdollisuus, mutta... No, scenet ja emot olivat niin harvoin 100% heteroita, ettei sitä voinut oikein vaihtoehdoksi sanoa. Ronny yskäisi hieman.
"Alkaa varmaan kohta taas sää viiletä... Tahotko lähtee kahville?" Apinapoika kysyi sitten viattomana ja hymyili. Hymystä pystyi erottamaan pientä flirttiä, mutta sitäpä ei voinut erottaa liiallisesta ystävällisyydestä... Vielä.

// watch out for the closetgay.... :--D

Alex seurasi toisen ilmeitä ja eleitä, välillä vilkaisten muualle, mutta kohteliaasti yritti katsoa toista silmiin kun mustahiuksinen puhui, eikä Alex kerennyt edes vilkaisemaan kauemmin muualle kun aloitettiin jo toinen lause, ja toinen.. ja toinen. Kunnon papupata.. Poika mietti ja imaisi savut taas keuhkoihinsa ja puhalsi ne hitaasti ulos, tupakka rentoutti ihan mukavasti oloa. Alexas ei tuijotellut toista enää niin kireästi, itseasiassa tuollainen hölösuu joka vei kaikki hänen puhevuoronsa oli ihan mukava, ei tarvinnut itse tehdä muutakuin kuunnella, ainakin melkein.

" Kolmatta käyn.. Sä et taida olla ihan niin vanha vielä, vai? " Alex sanoi hiljaa ja katsoi toista puhuessaan, ennätys. Ronny sai Alexasin luopumaan vaivalloisesta olosta ja vanhempi uskalsi jo itsekkin kysyä jotain, vaikka ääni oli vieläkin hiljainen ja hiukan epäröivä.
Hölösuu jatkoi puhelemisiaan, Alex oli kääntänyt katseensa poispäin, mutta jähmettyi paikoilleen kun toinen jo pyysi kahville, mitä .... ? Alex käänsi katseensa toiseen ja tuijotti hetken. Mikä ihmeen hymy tuo tuollainen oli? Alex tuijotti vain tekemättä mitään toista. Siinä samalla ujous iski jälleen voimalla ja poika jäi miettimään sanomisiaan. Tuo imaisi viimeiset savut tupakastaan ja viskaisi sen lumiseen maahan.
" .. Kai mä voin.. " Alex sanoi ja vetäisi hupparinsa hihan yli kämmenen, lapaset oli unohdettu kotiin. Alex jäi miettimään toisen epämääräisen yliystävällistä hymyä.

Ronny pyöritti päätään.
"Mä oon ekalla. Ihan pikkunen oon." Hän naurahti ja pomppasi sitten seisomaan, kun toinen ilmoitti lähtevänsä kahville. Monkeyllä oli treffit!! Tosin, Alex ei itse tiennyt että Ronny oli tarkoittanut kahville menon treffeillä. Poika sipaisi hieman kaksivärisiä hiuksiaan ja hymyili pojalle.
"Mennäänkö Dustyyn vai jonnekin vähän intiimimpään?" Hän kysyi sitten valiten tarkoituksella sanan, jonka pystyi käsittämään kahdella eri tavalla. Luoja poika osasi olla ovela tällaisissa tilanteissa.

apinapoika pomppasi pari kertaa paikallaan, kunnes pysähtyi vain katsomaan toista. Toinen oli kyllä hyvännäköinen. Vaikutti ehkä sceneltä. Tunsikohan Sugita pojan? Tuskinpa. Sinipää kun oli niin tavattoman ujo vieraiden suhteen. Tuskin tuo oli tutustunut yhtään kehenkään koko opiskelujensa aikana. Ronnystä oli kyllä paljon apua ujolle scenelle! Tosin, tämä Alexkin vaikutti ujolta.
"Kerroppa Alex. Tunnetko Sugita Wrightin? sinimustavalkohiuksinen scenepoika meidän koulussa? Ujo persoona?"

Alexas seurasi esimerkkiä nousten seisomaan.
Mikäs kysymys tuo oikein oli? Alexas saattoi ehkä olla ujo, mutta ei ollut mitenkään tyhmä.
" Intiimimpään? " Poika tokaisi hämmentyneenä ja seisoi tuijottaen toista, ihme energiapakkaus, paikallaankin piti hyppiä. Nuorempi vaikutti ihan rennolta tyypiltä, mutta ikäero oli kuitenkin ainakin kaksivuotta, joten Alexas yritti ymmärtää pienen lapsellisuuden, vaikka hän ei koskaan oikein ollut perustanut lapsekkaista ihmisistä.

" hmh? En tunne.. M-miten niin? " Here we go. Alexas melkein löi itseään päähän, saakelin änkytys, se oli yksi syy miksi poika tukki mieluiten turpansa kuin jutusteli mukavia muiden kanssa. Paikallaan oleminen alkoi jo tuntua jaloissa, joiden suojaksi oli vedetty vain kärsineet farkut. Alexas otti toisen Ipodin kuulokkeen korvasta ja sammutti koko vekottimen, turhaan hän senkään akkua kylmässä tuhlaisi, varsinkaan jos hän tuon hölösuun kanssa aikoi jonnekkin lähteä.. Pieni epäilys tuli, ja katosi, mistäköhän tuo pikkuinen oikein oli tullut, ja miksi tullut juttelemaan juuri Alexasille? Kai Ronnya vastaan oli tullut muitakin ihmisiä. Eikun niin, Alexashan näytti kovin yksinäiseltä istuessaan _koulun pihalla lagittaen omassa maailmassaan.
Alex vilkaisi ympärilleen tyhjänä ammottavaa koulun pihaa, aika aavemaista, kun ajatteli että tämä oli kuitenkin julkinen koulu ja voisi luulla, että oppilaat saattaisivat joskus edes vähäksi aikaa kerätä omaa porukkaansa tänne ja lähteä sitten jonnekkin. Alexas nykäisi uudestaan hupparinsa hihat kämmeniensä yli ja laski katseensa maahan, muuten hän olisi kysynyt voidaanko jo sitte lähteä, mutta tyytyi tuijottelemaan kenkiään.

"Niin, siis sellaiseen, missä ei ole kamalasti porukkaa. Söpöön pieneen kahvilaan esimerkiksi." Ronny korjaili sanojaan tarkennukseksi. Ehkä ei passaisi olla liian piilovihjaileva. Jos toinen sattuisikin olemaan hetero? (Siihen emo ei kyllä vieläkään uskonut.) Toinen änkytti söpösti, kun vastasi Sugitaan liittyvään kysymykseen.
"Ei kun mietin vain. Hän kun on myös scene ja tuollainen...Anteeksi vain, mutta hieman ujomman ja hiljaisen sorttinen. Tosin, se ei kyllä tosissaan varmaan uskalla edes opettajille sanoa päivää. Ainakin siltä minusta tuntuu." Ronny selitteli tapaansa nopeasti ja veti hupparinsa hihoja hieman alemmas.

Poika oli muutaman sekunnin hiljaa, kunnes käännähti ympäri.
"Mennäänkö? Tiedän yhden kahvilan tässä lähellä. Se on aika pieni, mutta juuri sellainen söpö. Siellä ei käy yleensä paljoa porukkaa. Kahvi kun on kuulemma pahaa, mutta minä nyt en kahvia koskaan juokaan. Mutta jos sinä juot, niin voidaanhan me sinne Dustyynkin mennä, vai?" Monkey jatkoi samaa puhetulvaa, kunnes hiljeni ja purskahti nauruun.
"Anteeksi... Minä puhun ihan liikaa aina vieraiden seurassa. Sano vain kun sinua rupeaa ärsyttämään. En minä pahastu."