Nail for a nail

Vierailija

// eltzu ja sen cheerleader tänne ! älä kysy tosta nimestä, mut eikö se just meeki että silmä silmästä ja sit kynsi kynnestä? ja kissatappelussahan voi kynnet katketa.... hmmmm

Korot kopisivat, kun melko lyhyt tyttöpoika asteli ovesta sisään, aulaan. Scene katsahti nopeasti ilmoitustaulua, vaikka ei hän koulun kerhoista ja urheilusijoituksista sen enempää välittänytkään. Mitä nyt katsoi, että olisiko poikkeusta tapahtunut. Eli, että olisiko tuossa taululla mitään mielenkiintoista. Eipä tietenkään, Stella ajatteli huokaisten. Jostain syystä tämä draaman ja jännityksen täyteinen koulu oli lähiaikoina ollut ainakin blondin silmistä hyvin tylsä, mitään maailmaa mullistavaa ei ollut tapahtunut, mikä oli toki harmi juoruilun kannalta. No, ei hänellä kyllä hirveästi juoruiluystäviä ollut, mutta siltikin.

Shanen siro vartalo oltiin peitetty sinisten farkkushortsien, pastellinsinisten sukkahousujen ja valkean printti t-paidan kanssa. Hiukset oltiin nopeasti vain kammattu asentoonsa ilman sen kummempia laitteluita, hänellä oli ollut aamulla hieman aika vähissä. Hän tarkkaili aulassa olevia ihmisiä, kaivoi puhelimensa esiin tarkistaakseen oliko hänellä kiire tunnille Onneksi ei, hän totesi mielessään samalla, kun haki aulassa olevien nojatuolien joukosta vapaata. Hän kuitenkin tyytyi seisomaan samalla, kun vastasi pariin tekstiviestiin pikavauhtia.

Hetken kuluttua poika jo alkoi tylsistyä, joten käveli kohti juoma-automaattia, jos sieltä vaikka saisi jotain muuta kuin Coca Colaa tai Spriteä, mieluiten sokerittomana. Hän etsi katseellaan sokeritonta Fantaa tai sen tapaista, mutta huokaisi epätoivoisesti hetken etsittyään. Hän äkkäsi kuitenkin sitruunan makuisen kivennäisveden ja hymähtäen alkoi kaivamaan kolikoita sen ostaakseen. Hän upotti pari kolikkoaan ja painoi numeroa, jonka kohdalle se vissy oltiin merkattu ja odotti hetkisen sen tulemista, kolahduksen kuuluessa nappasi sen sieltä minne ne sitten tuleekaan ja katsoi sitä hetkisen.

// pyydän anteeksi tökkäystä, mikä mulla on aina aloitus rooleissa :---D

Vierailija

Elizabeth kävelee käytävällä kohti aulaa. Hän miettii äskeisen fysiikantunnin asioita, joka tarkoittaa sitä että hän on aivan sekaisin. Fysiikka on hänelle vaikeaa. Eän on uusi koulussa, mutta kerennyt jo tutustua muihin. Sehän on selvää, eihän tälläiset cheeleader-tytöt kauan yksikseen liiku.
Aulassa on ruuhka, ihmiset ovat päässeet tunneiltaan, ja jotkut onnekkaat ovat saaneet vallattua nojatuolit. Kurkkua kuivaa, pitipä sattua ja miten mieli tekisikään kylmää kivennäisvettä, Elizabeth ajattelee. Hän pujottelee ihmisjoukkojen läpi törmäillen melkein jokaiseen vastaantulijaan päämäränä hänellä on limukka-automaatit. Ne ovat toisella puolella aulaa. Siellä ei yleensä ole paljon ihmisiä, mutta Elizabet on nähnyt automaateilla joskus jopa viidenkin ihmisen jonoja.

Elizabeth kaivaa laukkuaan. Hänellä on uusi beige Cucci käsivarsillaan. Päälleen hän on laittanut uuden vaalean paljettimekon, jossa on pieniä mustia kuvioita. Elizabeth oli saanut sen kummiltaan lahjaksi eilispäivänä. Jaloissaan tietenkin korkea korkoiset korkokengät kaikkine kimalluksineen. Hiuksiin hän oli käyttänyt melkein koko aamun kokeillen erilaisia tyylejä, mutta päätynyt normaaliin hiukset-auki-lookkiin.
Rahat olivat laukun phjally. Elizabeth ottaa kukkarostaan pari kolikkoa juomaa varten ja kävelee automaatille.

Automaatilla on taas joku friikki, Elizabeth ajattelee ja katsoo edessään seisovaa tyttöä, tai siis poikaa. Hän oli kuullut tästä tyypistä. Mitä pellejä koko koulu.
Elizabeth odottaa hetken ja katsoo kun tyyppi ottaa juomansa. Poika kääntyy ja törmää Elizabthiin ja läikäyttää juuri aukaistusta pullosta vettä tytön uudelle mekolle.
Elizabeth kihisee raivosta. "Hei, sä pelle just siinä! Tiedätkö sä edes mitä juuri teit?! Sä läikytit tuota sun litkuas mun uudelle mekolle, johon sulla ei ees varmaan olisi varaa!" Hän huutaa kurkku suorana ja kaikki ihmiset aulassa kääntyvät katsomaan heitä.

Vierailija

// tuossa ehkä saattoi ehkä olla mun makuun ehkä hieman liikaa autohittiä, mutta noin siinä olisi munkin suunnitelmien mukaan tapahtunut, että en nyt hernettä nenääni viitsi vetää

Shane katsahti aulaan astuneeseen cheerleaderiin ja naurahti itsekseen, hah, taas yksi uusi sellainen, joka luulee itsestään liikoja. Hän katseli tuota hetken ylimielisesti, kunnes tyttöpoika tajusi, että tuo tyttöhän on tulossa juuri tälle automaatille, jonka edessä hän seisoskeli. Hän irvisti itsekseen, kunnes avasi sen pullon, ja mitä kävikään - hän läikytti kivennäisvettä tuon uuden cheerleaderin päälle! Hän virnisteli vahingoniloisena, kunnes huomasi tuon vihaisen katseen. No, ei toinen ollut sentään ainoa kuka oli kastunut, olihan Stellankin päälle roiskunut parisen tippaa, muttei onneksi yhtä paljon kuin tuon cheerleaderin. Hän katsahti tuota säälivästi, voivoi, joutuisi olemaan koko päivän märissä vaatteissa. Ei hän kyllä oikeasti tuota säälinyt, mutta ei sitä tarvinnut kertoa.

Hän pyöräytti silmiään toisen huudolle, hänkö muka pelle? Missäs punainen nenä ja liian suuret kengät sitten olivat? “No anteeksi, mitäs kävelit päin”, todettiin ylimielisen äänen kera ja katsottiin toista hieman huvittuneesti. Scene hörppäsi huolettomasti pullostaan, josta oli kyllä valitettavasti hävinnyt osa toisen mekolle, sulki sen ja sujautti sen mustavalkoiseen olkalaukkuunsa. “Ja anteeksi nyt vain, mutta mikä vain parantaa tuota asua, jopa minun kivennäisveteni roiskeet!”, hän kertoi cheerleaderille pokkana, ei tuo voisi häntä alemmas tiputtaa, ei niin kuin suositut tai ne ylimmät cheerleaderit, joilla todellakin siis oli suhteita suosittuihin. Urheilijat olivat pässejä, ei ne osanneet juoruilla ihmisten asemaa alentaa. Niiden tehtävä oli olla tyhmiä ja tulla noiden itsekeskeisten ja hölmöjen naiseläjien puijaamaksi. Tai, olihan urheilijoissakin niitä ihan fiksuja, jotka taas sitten puijasivat pöhköjä blondeja.

“Joskin, että se kyllä kaipaa paljon radikaalimpia muutoksia”, hän puheli ääneen ajatuksiaan katsellen toista arvostelevasti. “Mutta se ei tosin ole minun asiani, vaikka joku tyhmältä näyttäisikin - siis, kunhan kyse ei ole minusta!”, tyttöpoika naurahti heleästi ja katsahti kynsiään varsin tylsistyneen näköisenä, vaikka vielä äsken olikin nauranut hennosti. Ne tosiaan tarvitsivat värikkäämmät lakat, herra ajatteli katsellessaan pelkällä läpinäkyvällä lakalla maalattuja kynsiään.
“Nuo kengät ovat jopa melkein kivat”, hän totesi hymyillen ystävällisesti, oli mukava antaa huonosti pukeutuville vinkkejä. Tai no, sinänsä toisen vaatteet kyllä sopivat yhteen, mutta eihän sitä tuolle tarvinnut kertoa, ei missään nimessä! Suora kehuminen olisi vian pahentanut asiaa, todellakin.

// et arvaakkaan kuinka kiva stellalla on pelata... :--D