I got you

//elikkä Guinn ja Aubreytä odotellessa:3

Tyypillinen päivä San Diegossa, eli lämmin ja aurinko paistaa kirkkaalla sinitaivaalla, jossa on muutama pilvenhattara, lintuja lentelee ihmisten yllä, ja ilma oli leuto, ei tuullut juurikaan.. Vain sellaisia pieniä tuulahduksia, pientä lehtien havinaa.

Ivanka käveli ulos matematiikan luokasta, viettämään ruokatuntia, hän sipsutteli käytävää pisin, korkokengät lattiaa vasten vaimeasti kopisten, siellä oli tukahduttavan kuuma.
Aiemmin päivällä oli tullut rehtorilta kuulutus, että ilmastointi oli mennyt rikki ja sitä korjattiin, siltä se tuntuikin.
Opettajat olivat avanneet kaikki ikkunat ja kuumeissaan olevat oppilaat joutuivat väkisinkin vähentämään vaatetustaan, etteivät olisi sulanneet, suurimmat opettajien uhmaajat olivat lähteneet kotiin ja monet oppilaat olivat mankuneet tuntien siirtämistä ulkoilmaan, mutta siihen ehdotukseen oltiin vain tuhahdettu ja jatkettu opettamista. Innan taas teki kovasti mieli uimaan. Tuskanhien valuminen otsaa pisin oli hirveä tunne.

Kaikki halusivat rynnätä mahdollisimman nopeasti ulos, viileään, pois tunkkaiselta käytävältä, vaan harmin paikka nuorille, siinä mielessä ettei ulkona ollut juurikaan tuulta, mutta onneksi edes viilempää kuin sisällä, pienessä käytävässä täynnä ihmisiä. Raikas tuulahdus kävi hänen kasvoilleen kun tyttö vihdoin pääsi ulos kirkkaaseen säähän, luojan tähden miten ulkoilma tuntui hyvälle, niin hyvälle verrattuna äskeiseen. Tuuli olisi tehnyt ilmasta täydellisen, mutta tämäkin oli jo hyvä.
Hän oli juuri aikaisemmin saanut viestin rakkaalta Aubreyltä, hänen parhaalta ystävältään, että tämä odotteli tyttöä ulkona. Niimpä ruskeahiuksinen venakko kävi pihaa läpi ruskeilla silmillään ja koitti löytää tätä, mutta näin nopeasti vilkaistuna hän ei nähnyt Aubreytä missään.

Ivanka päätti, että hän etsisi lähimmän varjon ja ilmottaisi sitten toiselle missä oikein meni, asteli nurmikolle ja käveli lähimmän puun varjon istumaan, hänen harmikseen tänään ei ollut ollenkaan vapaatunteja vaan koko viikko oli oikeastaan aika täysi, mutta minkäs teet?
Tytön mekko ei ollut hänen suosikkejaan, mutta sopivan viileä tälläiselle päivälle, joten sai kelvata. Laukusta kaivettiin hopeinen iphone ja laitettiin viestiä toiselle, missä päin hän oikein liikkui, ennen kuin kun se oli lähetetty Ivanka tarkasti, että osite oli varmasti oikea ja painoi sitten lähetä-nappia.

//sori jäi hiukan lyhkäseks, mulla nää alotukset kusee vähän

Aubrey oli suivaantunut siitä, että ilmastoinnin piti hajota juuri sinä päivänä, kun hän oli erehtynyt puhemaan ylleen kaikkea muuta paitsi hellevaatteita. Aamulla alkanut vaatekriisi ja päätös siitä, ettei tytön yllä nähtäisi tänään mitään liehuvahelmaisia hellemekkoja, oli päivän edetessä kostautunut karvaasti. Mekko olisi ollut paljon mukavampi, kuin hiostavat mustat legginssit ja
tummanruskea, juuri ja juuri takapuolen peittävä toppi. Brunette manasi huonoa tuuriaan ja sitä, ettei hän illalla ollut vaivautunut katsomaan seuraavan päivän sääennusteita. Nyt tyttö käveli koulun käytävää pitkin, odottaen jonkinlaista elonmerkkiä ystävänsä suunnalta, ihmiset olivat paenneet joukoittain kuumuutta ulos. Vain nörtit, jotka mitä ilmeisemmin pelkäsivät auringonvaloa, läkähtyivät käytävillä ja luokissa.

Sinivalkoinen Nokia X6 päästi ilmoille lyhyen melodian saapuneen tekstiviestin merkiksi, Aubrey kaivoi puhelimensa esiin ja huokaisi helpotuksesta, vihdoinkin. Näppärästi hän kirjoitti vastauksen ja lähetti viestin, suunnaten lähimmistä ovista ulos pihalle, jonne monet muutkin oppilaat olivat jo eksyneet. Muutamat tutut kasvot tervehtivät brunettea lyhyellä nyökkäyksellä, mutta hänellä ei
ollut suunnitelmissa jäädä keskustelemaan luokkalaistensa kanssa, sen ehtisi tekemään myöhemminkin.
Sinivihreät silmät tavoittivat tutun tytön istumasta puun alta, Aubreyn kasvoille kohosi ilahtunut hymy ja tuo käveli puun luokse reippaasti ja turhia hidastelematta.

"Moikka", tummaverikkö tervehti suupielet edelleen hymyssä samalla kun hän istahti tyttöä vastapäätä nurmikolle, pysyen kuitenkin puun turvaamassa varjossa.


---- anteeksi mitä shittiä, oon pelannu aubreylla varmaan kaks kuukautta sitten, joten on vähän hakusessa tää vielä:-----D

Ivanka nojasi rauhallisena puun karheaa runkoa vasten ja ajan kuluksi tarkasti kaikki kännykkänsä viestit, mitkä voisi poistaa, mitkä mahdollisesti tallentaa ja oliko jotain kelle piti ilmoittaa jotain.
Siunattu tuulen vire puuskahti häntä vasten ja silkkiset, ruskeat hiukset lennähtivät toiselle puolelle hänen harteitaan, pieni henkäys sen suomasta viileyden tunteesta, kännykkä piippasi, viesti luettiin nopeasti ja sujautettiin takaisin laukkuun.

Pian hän kuuli tervehdyksen ja joku oli kävellyt hänen vierelleen, kun Inna nosti katseensa häntä tervehtivää ihmistä kohden, tytön kasvoille nousi iloinen hymy, kun katseet kohtasivat.
''Hei Aubrey...'' Inna sanoi ja taputti paikkaa vierellään varjon alla. Tyttö katseli hetken aikaa, ehkä hiukan kummastuneena tai huvittuneena toisen varustautumista ja hymyillen kysyi miksi Aubreyllä oli noin paljon vaatetta päällä ja mietti samalla, että toisella mahtoi olla kuuma, kun hänelläkin oli jo näissä vaatteissa.

Venäläisneidosta oli aina mukavaa jutella hänen kanssaan, sillä Aubreyn kanssa Inna tuli parhaiten juttuun, toinen ymmärsi häntä, mikä oli kyllä välillä hankalaa tytön ymmärtää, sillä omasta mielestään hän oli hankala ihminen ymmärtää, mutta oli siltikin kiitollinen brunetelle.
Ivanka kaivoi juomapullon laukustaan ja pyöritteli korkin auki, juoden kulauksen vettä, hänen tosin teki mieli nyrpistää nenäänsä, sillä vesi oli jo lämmennyt, hyh.

--joo ei mitään, mullakin on tää kiva alkukankeus ja huudetaan kaupan päälle vielä ulos, wippeeD:

Aubrey huokaisi syvään, olemus uhkui nolostuneisuutta ja pieni ääni pään sisällä manasi tytön järjen määrää, kuka pukeutui niin hellepäivänä? "Inna pliis... Mä tiedän että näytän jääkarhulta päiväntasaajalla, mutta pitääkö sunkin katsoa mua kun jotain kummajaista?", hän aneli tuskastuneena ja pyyhkäisi otsaansa kämmensyrjällään.
Hän halusi pois koulusta, kotiin rentoutumaan uima-altaalle tai ainakin vaihtamaan vaatteet, sitten vaikka keskustaan kunnon jäätelöannoksen pariin. Se alkoi Aubreyn mielestä kuulostamaan ihan suunnitelmalta, vaikkei sitä äänen oltu vielä julistettukkaan.

Inna oli Aubreyn ensimmäinen oikea ystävä koko koulussa, toisen seurassa oli helppo viihtyä ja brunette itse uskoi heidän ymmärtävän toisiaan hyvin. Siltä se ainakin tuntui,
Aubreyn oli helppo olla oma itsensä Innan seurassa, mikä toi oman osansa lisää koko ystävyyteen. Vaikka he eivät olleet tunteneet kauaa, tyttö luotti toiseen ja piti tuota ihmisenä jolle kertoi kaikki asiansa. Sellaisia ystäviä oli nykypäivänä harvassa, suurin osa vaikutti aluksi mukavilta ja luotettavilta, mutta loppujen lopuksi kaikki yleensä vain puukottivat
selkään. Mutta Inna ei, ainakaan vielä, ja tuskin myöhemminkään.

"Lähetäänkö menemään? Käydään meillä ja mennään jäätelölle keskustaan?", Aubrey ehdotti pirteästi ja tutkaili tyttöä odottavana.

Aubrey-rassu kuullosti niin rassukalta pyytäessään Innaa olemaan katsomatta häntä sillä tavalla, tyttö naurahti vain ja hymyili hiukan. Reppua alettiin koluta ja sieltä nostettiin matematiikan vihko, lievästi lyhyillen hän alkoi leyhyttelemään Aubreyn kasvoja. ''Siltä sä tosiaan näytätkin..'' äänessä oli selvästi huvittuneisuutta.
Pienet tuulenpuuskat viilensivät mukavasti tyttöjen oloa samalla kun he vaihtoivat kuulumisia. Tyttö huokaisi hieman nihkeästä olosta ja vannotteli, että kyllä menisi uimaan jossain välissä.

Aubrey oli ainut jolle Ivanka saattoi hymyillä, uskoa ajatuksiaan ja jakaa pelkojaan, hän luotti tähän, se teki tytön tärkeäksi tälle neidolle.
Pingviini päiväntasaajalla ehdotti, että he menisivät jäätelölle, miten houkutteleva ja taivaallisen kuuloinen ehdotus ja pieni hymykare nousi taas neitokaisen huulille, sillä hän oli ajatellut täysin samaa asiaa hetki sitten, mutta ei sitten ollut viitsinyt ehdottaa.
''Joo, kuullostaa todella houkuttelevalta ajatukselta, mennään vaan..'' viholla leyhyttely lopetettiin ja se heivattiin takaisin laukkuun, kirjan väliin.

Ivanka nyökkäsi toisen ehdotukselle ja nousi ylös, pudistaen polviinsa tarttuneet muutaman heinänkorren pois.

//siirretäänkö me tää nyt keskustaan vai skipataanko siihen kun ne tulee takas vai kuinka ajattelit?:>

--- me voitais pelata koko peli tässä topassa vaan loppuun asti ? :----) ja btw. oletan nyt et inna on lähteny sit Aubreyn mukaan tonne parkkikselle D:

"No niin, mahtavaa!" Aubrey naurahti rennosti ja helpottuneena saatuaan vastauksen ehdotukseensa, vihdoinkin jotain viileää tämän samperin kuumuuden tilalle. Tyttö odotti kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä, kun hän saisi riisua nihkeät ja läkähdyttävät vaatteensa ja vaihtaa ne viileään ja kevyeen hellemekkoon. Oikeastaan hänellä olikin yksi mekko, jota ei ollut tullut käytettyä kertaakaan, aluksi Aubrey ei kyllä edes pitänyt siitä mutta ei kai se vahinkoakaan tekisi jos sitä nyt pitäisi yhden päivän.
"Mennäänkö mun autolla?", brunette kysyi ja käännähti koulun parkkipaikalle päin, "Se ois tossa ihan lähelläkin".

Lämpötila oli varjossakin varmaan enemmän kuin 27 plusastetta. Hiki tuntui virtaavan noroina selkää pitkin, ja koko ajan oli tajuton jano. "Mä saan ihan varmasti vielä migreenin tosta auringosta...", Aubrey murahti ystävälleen ja lähti kävelemään rauhallisesti parkkipaikalle päin. Hänen täytyisi pitää visusti aurinkolasit päässä ja viettää aikaa varjossa mahdollisimman paljon, ja tietysti nestetasapaino
oli tärkeä pitää kunnossa. "Voitaisiin mennä siihen uuteen jäätelöbaariin, siel on kuulemma sellanen nuori ja syötävän söpö myyjä", Aubrey totesi leikillään kasvoja koristaessa huvittunut ilme, kyllähän aina yksi söpö kasvo päivää piristäisi.

--- hitto kun on mahtavaa tekstiä, no se vie varmaan aikansa että opin taas pelaan aubreylla

joo käy:> kyllähän se seuras

Tyttö hymyili toisen innostukselle, mutta vain rauhallisemmin, eikä suinkaan niin äänekkäästi.
Aubrey kysäisi menisivätkö he hänen autollaan, mikä sopi paremmin kuin hyvin Innalle, sillä hän oli tullut tänään pyörällä, kun kerran asui suhteellisen lähellä ja piti liikunnasta.
''Joo, mennään vaan.'' Vastattiin ja ystävykset lähtivät kävelemään kohti parkkipaikkaa, samalla Inna mietti missä välissä hänellä olisi aikaa käydä pulahtamassa uima-altaala vai pitäisikö sen jäädä vapaa-ajalle?

Kuumuus todellakin kävi molempien hermoille, mikään tuskin oli kamalempa akuin nihkeä tunne ja kun luulee, että hiki virtaa kuin ehtymätön puro iholla, inhottavaa!
Ivankan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, hänen olisi tehnyt mieli vain sulaa siihen piakkaan, parkkipaikan asfaltille, mutta onneksi Aubreyn autossa oli ilmastointi, joten ehkäpä he olisivat pelastuneita?
''Älä muuta sano... Tälläisinä päivinä todella kaipaan Moskovan viileyteen, mutta onneksi se menee ohi..'' Bruneten päätä kivisti hieman ja sen ajattelu sai sen vain tuntumaan pahemmalta, varsinkin kun hänen aurinkolasinsa olivat menneet rikki viime lomalla, eikä hän ollut tullut ostaneeksi uusia hänen siron kätensä sormet olivat kevyesti painettu hiusrajan kohdalle,
voi kun tulisi äkkiä viileää, tai hän varmasti lähtisi koulusta kotiin viileään!

Vai uusi jäätelöbaari? Sellaisesta venakko ei ollut vielä kuullutkaan joten hän ilahtui ajatuksesta, että sellainenkin oli perustettu keskustaan, mutta hän naurahti vain hiukan, innostumatta sen suuremmin söpöstä jäätelönmyyjästä, kovin ujonluonteinen kun tyttö oli vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa.
Tosin Aubreytä se ajatus näytti ilahduttavan, joten mikäs siinä..
Ystävykset astuivat autoon ja samalla kun Aubrey strattasi auton käyntiin, Ivanka laitti turvavyön kiinni ja kysäisi samalla, että kuinka lähellä tämä kyseinen paikka oli?

--nonii mulla alkaa pikkuhiljaa lyyti kirjoittaa:D

Aubrey käynnisti niin rakkaan ja kultaisen Audinsa, kiinnitti turvavyönsä ja lähti varovaisesti peruuttamaan pois parkkiruudusta. "Siinä keskustan isoimmassa ostoskeskuksessa, alin kerros", hän vastasi pirteästi ystävänsä kysymykseen ja vaihtoi pakkivaihteen pois peruutettuaan. Ei Aubrey mikään mestarikuski ollut, ei alkuunkaan, mutta kyllä hän ajaa osasi. Ainakin liikennesäännöt olivat hallussa, vaikka hän ei osannut, saatika uskaltanutkaan hurjastella sen enempää.
Auton moottori piti rauhallista ja tasaista hurinaa sen liikkuessa eteenpäin, sääliksi kävi renkaita jotka joutuivat jatkuvaan kosketukseen polttavan kuuman asvaltin kanssa.
Brunette vaihtoi cd-soittimessa pyörivää biisiä hieman miellyttävämmäksi ja käänsi samalla volyymiä kovemmalle, "Et voi sanoo ettetkö tykkäis tästä biisistä", tyttö hihkaisi (saat päättää mikä biisi:''D) ja avasi sekä kuskin että apukuskin puoleiset ikkunat.
Tultiin viimeiseen risteykseen matkalla Aubreyn kotiin, ja hän käänsi auton pienemmälle tielle joka selvästi johdatteli rauhalliselle asuinalueelle pois koulun ja keskustan hälinästä.
Tien varressa kohoavista taloista huomasi, ettei tämä ollut niinkuin jotkut esikaupunkialueen lähiöt halpoine tai yksinkertaisine taloineen. Tällä seudulla asui ylempää keskiluokkaa ja elämässään menestyneitä ihmisiä, jotka halusivat tuhlata rahojaan ja panostaa asuntoihinsa päätähuimaavia summia rahaa.

Valkea ja puhtauttaan kiiltävä Audi kääntyi erään kolmekerroksisen talon pihaan, ja Aubrey parkkeerasi suurikokoisen autotallin eteen jonka edustalla oli parkissa myös hänen äitipuolensa kaupunkimaasturi. "Täällä ei mene kauaa", tyttö valisti kaverilleen ja loikkasi autosta ulos jättäen ikkunat kuitenkin auki.
Reippaat ja auringosta pois kiirehtivät askeleet veivät kotiovelle, joka avattiin nopeasti ja loikattiin sisälle talon tarjoamaan viileyteen auringossa paahtumisen sijaan. "Kuinka sä nyt jo oot kotona?!", kuului ihmettelevä huudahdus olohuoneesta ja pian eteisen käytävälle ilmestyi hoikassa kunnossa oleva nuorekas ja selvästi eurooppalaispiirteinen nainen.
Kyseessä oli Aubreyn äitipuoli, Elisa. "Tultiin Ivankan kanssa käymään, tuli aamulla laitettua vähän liian paljon vaatetta päälle", brunette selitti huvittuneena ja käveli naisen luokse.
Elisa oli aina ollut äitihahmo ja hyvä ystävä hänelle, he tulivat loistavasti toimeen ja Aubrey piti naista perheenjäsenenään.
"Mutta mä käyn nyt vaihtamassa vaatteet ja lähetään sitten jäätelöbaariin, koska isä tulee kotiin?" hän kysyi kulmiaan kohottaen ja jäi nojailemaan rappusten kaidetta vasten.
Italialaisnaisen kasvoille levisi mietteliäs ilme, mitä hänen miehensä olikaan maininnut paluustaan? "Kahden päivän päästä", kuului sitten vastaus joka sai Aubreyn kasvoille kohoamaan riemastuneen hymyn. "Ja isä onkin sitten kolme viikkoa kotona", Elisa jatkoi lähes yhtä innostuneena kuin tytärpuolensa.
"Mahtavaa", brunette tokaisi ja viittoi Innaa mukaansa, "Mennään", hän lausui ja lähti kiipeämään toiseen kerrokseen vieviä rappusia pitkin.

--- voi olla vähän vaikeaa luettavaa, oon hieman kipeenä ja tuli tällänen ihme kirjotusvimma :''D

Vastaukselle nyökättiin päästä ja hän otti paremman asennon auton penkillä, Inna käänsi autossa pelkääjän olevat tuulettimet itseään päin ja tunsi miten siunattu viileys auttoi tunkkaista oloa, piehi fiiuh pääsi lipeämään huulilta.
Aubrey vaihtoi CD-soittimen levyä ja onnistui juurikin valitsemaan yhden hänen suosikkikappaleistaan, hän hymyili tälle ''Joo, en niin'' (haha, ei oo käryy mikä vois ollaxD)
Aubrey avoi auton ikkunat ja hetken aikaa katsotuaan ulos hänen huulilleen nousi pieni vino hymy, tyttö työnsi päänsä ulos ikkunasta ja pyöritteli päätään viimassa, kun hän sitten taas istahti kunnolla penkille, Innan pitkät hiukset olivat aivan sekaisin ja näyttivät kuivalta heinäseipäältä, tyttö katsoi ystäväänsä ja toivoi tällä saavansa toisen nauramaan. Kyllä häntä ainakin nauratti, koska tiesi, että oli varmasti aika tyhmän näköinen, mutta onneksi laukussa olisi kampa, ettei hän näyttäisi harakanpesältä muiden ihmisten ilmoille mentäessä.

Ensin Ivanka ihmetteli, minkä takia Aubrey oikein kurvasi kotinsa pihalle, mutta aivan, toisen vaatetus oli tukalanpuoleinen joten hän varmasti kävi vaihtamassa vaatteet, tällä oli oikein hienon näköinen talo, aika ison kokoinen ja kauniisti sisustettu. Aika monta kertaa hän oli käynyt siellä, koska tuli mielummin kylään kun oli kotona, varsinkin mikäli isosisko on käynyt hankalaksi, miksi ihmeessä hänen piti käyttäytyä niin hyökkäävästi? Hän se aina ne kinat aloittaa, ei Inna!
Ei kuulemma menisi kauaa, ''Selvä on'' vastattiin lyhyesti ja hän kuoriutui ulos autosta kävellen toisen perässä sisälle, Aubreyn äitipuoli Elisa oli aivan ihmeissään miksi tytöt olivat nyt jo täällä, tai no, oikeataan ennemminkin miksi Aub oli jo kotona, Inna oli lähinnä kylkiänen, hän tervehti Elisaa kohteliaasti ja hymyili ihan hiukan.

Perheenjäsenet juttelivat hetkisen aikaa keskenään, sen sisäisistä asioista jonka jälkeen seurasi suuntaaminen yläkertaan, brunetet kulkivat peräkanaa kohti Aubreyn huonetta.
''Saanko mä valita sulle jonkun kivan mekon?'' venälaisneito kysyi silmät tuikkien ja maanitteleva hymy huulillaan, samalla hän olisi halunnut letittää toisen hiukset, mutta tällä oli kyllä niin kiva kampaus, ettei se tarvinnut sen suurempaa laittamista.

--tulipas paskaa tekstii, että koita kestääxD

Aubrey kiipesi rappusia pitkin toiseen kerrokseen, jossa hänen huoneesa sijaitsi. Ovi oli jäänyt aamulla raolleen ja tyttö raotti ovea hieman ja astui Ivanka perässään huoneensa puolelle, muutamia vaatekappaleita lojui lattialla ja tietokonepöydällä lepäsi pari koulukirjaa. "Vähän sotkuista mutta kodikasta",
brunette hymähti ja heitti laukkunsa petaamatta jääneelle sängylle, ja istahti sitten huoneen toisella puolella sijaitsevalle kulmasohvalle. "Valitse vaan, ne on kaikki sielä mun vaatekaapissa, muutama saattaa olla pesussa", hän vastasi tytölle ja pöyhi hieman hiuksiaan. "Pitäisikö näille hiuksille tehdä jotain? Mä haluaisin jonkun tosi rennon lookin, ja sitten sä saat valita mulle sopivat aurinkolasit ja muut asusteet", Aubrey vaati naurahtaen, hän luotti Ivankan tyylitajuun melkein enemmän kuin omaansa.
Katse tutkaili huoneen jokaista nurkkaa, ei se loppujen lopuksi niin sotkuinen ollutkaan, ainakin näytti siltä että tässä huoneessa asui joku. Vanhempien makuuhuone oli aina hieman sen näköinen, ettei mihinkään saanut koskea ja lakanat silitettiin joka päivä. Eihän se niin ollut, äitipuoli vain piti siiteydestä ja panosti heidän kotinsa ulkonäköön.

"Kuulitko siitä että viikonloppuna se yksi nimeltämainitsematon kana pitää bileet?", Aubrey juorusi ja katseli Ivankaa huvittuneena, "Ja mä oon korviani myöten ihastunut, tälläin kiinnostavana sivuinformaationa", hän jatkoi
hieman punastellen. Toinen oli ensimmäinen ystävä ikinä, jolle hän oli koskaan puhunut salaisista ihastuksistaan. Ehkei sitä voinut ihastukseksi kutsua, kun Aubrey ei ollut koskaan edes puhunut koko ihmiselle. Siksi se olikin salainen, brunette haahuili välillä pitkin käytäviä ilman päämäärää vain siksi, että toivoisi törmäävänsä kyseessä olevaan henkilöön. Siis kirjaimellisesti törmäisi, siinähän voisi alottaa vaikka keskustelun, ja kuka ties mihin se päätyisi.

--- total shittii, tosta salaisesta ihastuksesta en tiiä sit muuta ku et se on urheilija ja lisäsin sen nyt tähä et näil ois niit "tyttöjen juttuja" :---d

Ivanka asteli sisälle toisen valtakuntaan ja katseli ympärilleen pieni hymy huulillaan, hänen oma huoneensa oli aina putipuhdas sillä piti siitä, että tavarat ovat järjestyksessä ja aina samassa paikassa. Ei toisen sekamelska haitannut häntä ''Ei se mitään haittaa, näkisit Sofian huoneen..'' sanottiin naurahtaen, hänen huonompi puoliskonsa oli oli sottapytty.
Hän sai kaikkivaltiaan vapaudet valita toiselle asun kuten oli toivonutkin joten hän hyppelehti tämän vaatekaapille avaten, tytön katse tarkasteli millaisia asukokonaisuuksia hän saisi luotua Aubreyn vaatteista. Kevyt ja ilmava mekko, ehkä vaaleanpunaista sävyä, vihreäkin olisi hyvä.. Trendikkäät aurinkolasit ja se olisi oikeastaan siinä..
Sirot kädet sormeilivat toisen monipuolista mekkovalikoimaa ja hän olisi halunnut pukea ystävänsä niihin kaikkiin, valinta oli hankala.
''En tiedä, sun hiukset on aika hyvin nyt, mutta voin vaikka laittaa ne pienelle rusetille niin ne ei hiosta sun niskaa'' vastattiin toisen hiuskysymykseen.
Tyttö vertaili kahta mekkoa käsissään vaalea oli ehkä hieman turhan juhlavan oloinen joten Inna päätyi lopulta tuskallisen päättelyn jälkeen siihen toiseen mekkoon (ääri oikealla)jota sitten näytti tälle, ''En ole varma pidätkö tästä, mutta ehkä tämä sopisi sinulle?'' vihjaavasti mekkoa heiluteltiin, että toinen pukisi sen päälleen, silloinhan näkisi sopisiko se toiselle yhtä hyvin kuin Inna luuli.

Kana, kukas tämä kana, aivan ''Joo, mutta eihän se olekkaan mikään yllätys, sehän pitää juhlia melkeen joka viikonloppu ja kuvittelee, että kaikki pojat tykkää siitä ja saa kenet haluaa..'' sanottiin pieni vino huulilla, mutta hänen ilmeensä muuttui yllättyneeksi kun Aubrey kertoi salaisesta ihastuksestaan, oi, hän halusi kuulla ihan kaiken!
''Oo, kerro minulle kaikki'' Inna sanoi ja kipitti nopeasti istumaan Aubreyn viereen ja ojensi samalla mekon tälle.
Inna itse ei ollut kokenut vielä moista asiaa kuin ihastuminen, mutta ehkä se sitten tulee omalla ajallaan.
Katse oli kohdistettu punaruskeahiuksiseen odottavana.

--okeij:3 tulipas höttöä ja lyhyt mutta joo:'D

- - - kelpasi lukea;> mä en keksi tohon salaiseen ihastukseen mitään mutta pysykööt se nimettömänä

Inna otti vaatekaapista esille mekon, jollaista Aubrey ei edes muistanut omistavansa, se näytti kivalta ja jälleen hän pystyi luottamaan toisen muotituntemukseen ja hyvään makuun.
"Ai sielä oli sellainenkin", tyttö hymähti ja tutkaili mekkoa katseellaan, sen oli pakko sopia hänelle. Ainakin ulkonäkönsä puolesta mekko teki häneen vaikutuksen, mutta sitä oli kokeiltava jotta selviäisi, näyttäisikö se vielä hyvältä hänen päällään.
Ivankan reaktio ihastus-uutiseen huvittu Aubreyta, suupielet kohosivat lämpimään ja innostuneeseen hymyyn. Kesti hetken aikaa ennen kuin brunette kykeni edes aukaisemaan suutaan, niin innostunut hänkin oli.
"Okei, se on mun tietääkseni kolmannella luokalla ja se kuuluu urheilijoihin...", tyttö aloitti haaveilevaan sävyyn ja katseli parasta ystäväänsä virneenpoikanen suupielessään. "... Mutta mä en kyllä edes tiedä sen nimeä, ja tietenkin mä odotan liikoja ja haaveilen ihan turhaan", hän jatkoi sitten realistisesti ja kohautti harteitaan. Voisihan hän katsella aina sitä poikaa koulussa, mutta liikojen odottelusta ei seurannut mitään muuta kuin paha mieli.
Hetken aikaa Aubrey katseli sylissään lepäävää mekkoa, kunnes kohotti katseensa Innaan ja loi kasvoilleen uuden hymyn, "Nyt kokeillaan tätä", hän naurahti rennosti ja nousi seisomaan.
Yltä riisuttiin sen hetkiset vaatteet, eikä toisen tytön paikallaolo häirinnyt yhtään, ihmisiähän tässä oltiin. Mekko puettiin nopeasti ylle ja Aubrey teki muutaman pyörähdyksen peilin edessä mietteliäs ilme kasvoillaan ja katse naulittuna oman kuvan heijastavaan pintaan.
Ilme muuttui pirteämmäksi ja hymy muuttui tyytyväiseksi, "Tämä on mahtava! Sä saat laittaa mun hiukset", Aubrey hihkaisi. Tai oikeastaan hän vaati ja halusi, että Ivanka välttämättä laittaisi hänen hiuksensa, toisella oli aina toinen toistaan upeampia kampauksia.

"Mä menen vaikka istumaan tuohon", brunette osoitti kirjoituspöytäänsä ja sen eessä nuokkuvaa tietokonetuolia, johon hän istahti ja kääntyi pöydän puoleen. "Sä kyllä tiedät mikä mulle sopii, ja miten hiukset laitetaan rennosti mutta huolitellusti", tyttö jatkoi selkeästi innostuneena ja katseli Innaa seinään kiinnitetyn peilin kautta.

--- laatu 10<;

Sellainempa hyvinkin oli löytynyt, ainakin Inna kuvittelisi hyvin kyseisen mekon Aubreyn päälle, toiven punertavanruskeat hiukset ja kaunis iho sopisivat hyvin raikkaiden värien kanssa.
Toisen arvioiva katse kävi läpi mekkoa ja Inna heilutteli sitä vihjaavasti toiselle pienoinen hymy huulilllaan, sen näkisi parhaiten kun brunette kokeilisi sitä päälleen.
Aubreyn aikoessa kertoa ihastuksestaan Inna hypähti muutamalla kepeällä askeleella tämän vierelle istumaan ja oli valmiina kuulemaan kaiken, vaikka hän täysin ystävänsä ihmistuntemukseen luottikin niin hän halusi varmistua, että tämä miekkonen olisi sopiva Aubreylle jos jotain nyt tapahtuisikin, ja miksikäs ei? Aubreyhän oli ihana ihminen!

Venäläisneidon ilme kyllä kummastui kun hän kuuli, ettei toinen tiennyt ihastuksensa nimeä, ''Ai jaa..'' tyttö jatkoi että varmaankin haaveili ihan turhaan, hän hymähti siihen vastaukseksi ja sanoi toiselle, että ''sen kun menet seuraavan kerran hänet nähdessäsi juttelemaan rohkeasti, jos hän ei viehäty susta niin ei sitten on ihan turha jätkä'' ja hymyiltiin jälleen koittaen kohottaa toisen itsevarmuutta uusiin stratosfääreihin.

Inna odotteli, että Aubrey saisi vaihdettua vaatteensa ja tarkasteli miltä se sitten lopultakin näytti toisen päällä ja onneksi se näytti yhtä hyvältä ja jopa paremmalta ystävänsä päällä kuin hän oli kuvitellut.
Onneksi myös se henkilö jota miellyttämään asuvalinta oli tarkoitettu oli yhtä tyytyväinen kuin hänkin ja seuraavaksi olisi tämän hiukset.
''Loistavaa'' vastattiin ja solakka neitokainen hypähti ylös istumasta ja päästyään Aubreyn taakse seisomaan tarttui pirteänä harjaan kiinni alkaen kammata toisen hiuksia taaksepäin, näin kuumalla ilmalla joku yksinkertainen mutta tyylikäs kampaus olisi hyvä. Inna oli sitonut oikeaan ranteeseensa punaisen silkkinauhan koristeeksi, mutta nyt se saisi mennä toisen hiuksia pitämään.

Aubreyn punaruskeat hiukset kammattiin ylöspäin, jättäen muutaman hiustupsun eteen joita sitten kampaisi jonkinlaiseen kuosiin ja yllä olevat hiukset sidottiin sillä punaisella nauhalla kiinni. Perfektionismin oloisena hän tarkasteli keskeneräisen työnsä tuloksia ja jatkoi sitten tämän etuhiuksien kumpussa joita hän nyt painiskeli katsellen peilistä mitä teki, hän oli varmasti aika huvittavan näköinen suu hiukan raollaan keskittyneen näköisenä ja heilumassa toisen hiusten kimpussa.
''olisiko sulla lakkaa?''

--anteeksi kesto! inspiraatio on ollut hukassa ja on edelleen, tää on vähän shaibaa, mutta annatko sääliä jos sanon etten oo saanu nukuttua koko viikkona kuin pari tuntii? x___x