What comes up must come down

Tervetuloa kuka vaan yhdellä tai useammalla hahmolla ^^

Hale tökki ruokaansa, joka kai yritti olla jonkinsortin Spagettivuokaa. Etovalta se pojan mielestä näytti. Eipä annos vastapuolella istuvaa siskoakaan näyttänyt miellyttävän. Sinipää ei ollut koskenutkaan ruokaansa.
"Eikö maistu? Vai onko murheita?" Hale kysyikin sitten suoraan katsoen harmailla silmillään siskoonsa. Tuo kohautti vain harteitaan. No, Ana oli taas pahalla päällä. Eipä se sinänsä uutta ollut. Onneksi he ottivat todella harvoin yhteen. He jos alottaisivat riidan ruokalassa, ei paikassa olisi pian yhtään ehjää lasia tai lautasta ja vähintään kolmella olisi haarukka otsassa.
"Mä saatan reputtaa Matikan." Friikkityttö tunnusti sitten hiljaa asian, joka selvästi oli juuri se, joka li painanut tuon pientä päänuppia. Hale katsoi siskopuoltaan suu yllätyksestä avoinna.
"Täh? Miten sinä nyt silleen?" Takaisin heitettiin ja ruokaa laitettiin hieman suuhun. Jep. Se oli yhtä pahaa miltä näyttikin.

Ana huokaisi syvään ja nosti vasta nyt katseensa veljensä silmiin ruoka annoksesta.
"No kun en osaa! Sitten se kurppa ehdotti että pyytäisin joltain tukiopetusta. Tiedätkö, meidän ryhmässä ei ole kuin nörttejä ja kermalaisia. Olinkos kysymässä joltain niiltä apua? Joo en." Friikki marisi vähemmän hiljaa ja joi rauhoittuakseen vettä. Olihan tilanne hankala. Ana kun ei voinut sietää yhtään juuri nörttejä tai kermalaisia. Hale sentään älysi sen, että jos toiset klikit edesauttaisivat häntä itseään jotenkin, sitä apua pitäisi käyttää.
"Ehkä joku meidän tyyppinen osaa matikkaa? Voihan sitä aina kysellä?" Hale ehdotti kannustavasti ja virnisti pienesti ja lyhyen hetken siskolleen. Tuo tuhahti.
"Joo. Ehkä taivaassa missä pilvet on hattaraa ja marenkia ja huumeet on ilmasia..."

//Ja tässä on Halen lookki ja Anan lookki Tässä.//

// Voinkos minä tulla? jos ei käy niin sana vain ja olen poissa >''< \\

Uusi tulokas, uusi oppilas, albiinotyttö käveli ruokalan vierusta ja mietti tarkkaan aikoisiko hän mennä syömään. Toisaalta, eihän hän edes tiennyt missä hänen kuuluisi istua. Tuo ei edes tiennyt missä sai istua. Ja se ei olisi kiva, eihän? Tai siis hänhän voisi saada vielä vihat päällensä jo heti ensimmäisenä päivänä. Aivan pian albiinotyttö pysähtyi paikoilleen, jalat tukevasti maassa ja kiinni toisissaan. Tytön asukokonaisuus oli taas omaa luokkaansa, iso musta vetoketjullinen huppari, valkoinen pitkä paita (tai mekko) ja punaiset kengät, ei tosin kirkkaan punaiset. Kaiken kruunasi tuon silmillä olleet mustat pullopohjalasit. Hiuksissa sen sijaan koristi likaisen valkoisen ja mustan värin kera vihreä koriste molemmin puolin kasvoja.

Tasha vahvistui ja käveli kohti ruokalaa, ottaen lautaselleen tuota spagettivuokaa, oliko sitten eilistä vai tämän päiväistä oli se ihan sama. Ruokaa ei tullut liikaa lautaselle ja Tasha lähti nopeasti pää painuksissa alas etsimään pöytää. Kuitenkin tuo pysähtyi pieneksi hetkeksi taas ja katsoi kahta oudon näköistä oppilasta. Friikkejä kenties? Toisaalta Tashaa joltain osin pelotti mennä kysymään vapaata paikkaa, mutta jokin hänen sisällään sai tytön liikkeelle. Jo ennen kuin tuo ehti huomaamaankaan, hän oli pöydän edessä.
"Ööm-" Tasha takerteli sanoissa, yrittäen ensin saada noiden huomion. Hän oli kuullut kun nuo puhuivat matikasta, Tasha osasi matikkaa hyvin, tai no riippuu mikä luokiteltaisiin hyväksi.
"Onko tässä vapaata?" albiinotyttö katsoi vuoroin mustien pullopohjaisten lasiensa takaa noita kahta, onnekseen he eivät nähneet tytön silmiä, jotka olivat hivenen epäröivät. Ensimmäinen päivä ja hän saattaisi nolata itsensä. No ei sen pidä antaa häiritä.

Molemmat friikit nostivat katseensa todella hämillään, kun täysin vieras ääni takerteli ja kysyi sitten istumapaikan vapaudesta.
"Häh?" Analta pääsi suoraan hieman epäuskoinen äännähdys. Kukaan....KUKAAN ei koskaan kehdannut tulla heidän pöytäänsä. (Poikkeuksena kaverit, mutta harvemmin he söivät ruokalassa.) Kysyjä oli tyttö. Hieman hassun näköinen lasiensa kanssa, mutta se että tuo kehtasi kysyä istuma paikkaa, nosti samantien pisteitä. Ainakin Halen mielestä.
"Joo. Voit istua. Minä teen tilaa." Hale ilmoitti ja siirsi laukkunsa pois viereiseltä penkiltään ja taputti sitä pienesti. Anan epäuskoinen katse siirtyi veljeen, mutta mitään ei sanottu. Miksi ihmeessä pöytään piti tunkea nyt juuri ihmisiä, kun Ana oli itse pahalla tuulella?

Hale ei hymyillyt uudelle tytölle, mutta ääni oli ollut miltei ystävällinen. Ei hän osannut olla vieraille ihan samanlainen kuin ystävilleen. Yleensä tässä vaiheessa ihmiset kysyisivät oliko tyttö uusi, mutta friikkipoika ei niin tehnyt. Oli niin suuri mahdollisuus, että toinen oli vaikka kolmannella kanssa, mutta Hale ei vain ollut sattunut koskaan näkemään toista.
"Osaatko sä matikkaa?" Ana keskeyttikin veljensä ajatukset ja siskoon katsottiin. Tuo tapitti katsoa vaaleaa tyttö silmät kapeina, epäilevinä viiruina.

Tasha katsoi vuoron perää toista, mutta katse kiinnittyi sitten vain siihen toiseen joka taputti penkkiä vieressään. Tyttö kyllä saman tien istahti siihen ja laski tarjottiminen pöydälle.
"Kiitos", Tasha hymähti ja maistoi haarukallisen ruokaa. Ei se mitenkään erityisen hyvää ollut, muttei tässä lähiaikoina muutamaan syötävää varmaan saanut. Albiinotyttö ei keksinyt mitään puhuttavaa, mutta kai se oli oletettavaa? Ei hän tuntenut noita, eikä Tasha melkein koskaan pitänyt suurta numeroa itsestään vieraiden seurassa. Juuri kun Tasha oli ottamassa yhtä palasta suuhunsa, tuo toinen kysyikin jotain. Mitä? Oliko hän hyvä matikassa? No, riippuisi vähän.
"No kyllä mä jotenkin", tuo vastasi joten kuten, muttei hän kuitenkaa enää epäröinyt niin paljon. Vaikkei Tashakaan voinut olla huomaamatta noiden erikoisia tyylejä, oikein mahtavat. Kuitenkin tuo taas katsoi ruokaansa.

Tasha siirsi ruokaa lautasella ja maistoi taas yhden palan, tuo siirsi katseensa noihin.
"Onko täällä aina tälläistä ruokaa?" tyttö kysyi ja maistoi taas pienen palan siitä. Herkkua, not. Samassa pöydässä albiinotytön kanssa istuvat näyttivät jotenkin kummallisilta, mutta joltain osin ihan mukavilta noine kaikkine vaatteineen. Kuitenkin Tasha päätti ettei söisi enää, hän saisi nyt olla luvan täynnä ja työnsi tarjotinta kauemmas, jotta tyttö saisi kädet pöydälle. Samalla tuo katsoi tarkkaavaisena noita kahta.

Ana pyöräytti hieman silmiään.
"Että onko se sinun lempiaine? No ei! Osaatko auttaa minua siinä?" Tyttö puheli näsäviisaaseen ja ivalliseen tapaansa. Toivottavasti blondi ei ottaisi sitä ilkeänä. Hale oli jo oppinut, ettei siskonsa äänenpainoa kannattanut ottaa milloinkaan tosissaan. Se oli petollista se. Jos niin tekisi, luulisi helposti, että tyttö oli aina vihainen ja äkäinen. Niin ei nimittäin ollut. Ei todellakaan.
"Se on siis reputtamassa matikan. Ja minä olen surkea siinä." Hale selvensi varmuudeksi vieraalle ja katsoi sitten omaa lautastaan, kun tyttö kysyi ruuasta.
"Aika lailla kyllä. Me ei kyllä käydä hirveän usein täällä syömässäkään, mutta Ana unohti ottaa tänään eväät." Friikkipoika selitti tytölle ja katseli toista hetken, kunnes vilkaisi siskoaan.

"Minun nimeni on Hale ja tämä äkäpussi on siskoni Ana. Tai puolisiskoni oikeastaan." Hale esitteli sitten heidät tytölle kohteliaana. Vaikka he olivatkin räväköitä ulkoisesti ja...No, hieman luonteeltaankin silloin tällöin, ei se tarkoittanut sitä, että he olisivat epäkohteliaita. Ainakaan Hale.
"Oletko sinä uusi, jos et kerta tiedä tämän ruokalan tasoa ruuan suhteen?" Ana uteli sitten pöydän toiselta puolelta ja laittoi haarukallisen ruokaa suuhunsa. Tuotakin oli selvästi alkanut kiinnostamaan uus tuttavuus.

Tasha ihmetteli aluksi toisen äänensävyä ja katsoi kummastuneena tyttöä, joka oli kysynyt matikasta. Tasha siirsi lasinsa päälaelle ja katsoi suurilla silmillä toista.
"Ei lempiaine muttaa..." albiinotyttö sanoi ja hänen vieressään istuva selvisikin että toinen tarvitse tukiopetusta. Tai jotain sinne päin.
"Mutta kyllähän mä voin opettaa." Tasha sanoi varauksellisesti. "Mutta en lupaa mitään", albiinotyttö lisäsi vielä ja jäi katsomaan tyttöä, kenet hänen vieressään istuva oli esittänyt Anaksi ja itsensä Haleksi. Okei, nyt oli nimet selvillä. Eikä varmaan tarvinnut olla vanha oppilas, tajutakseet että sisarukset oli klikitetty friikkeihin. Mutta mitäpä väliä tuolla.

"Mä olen Tasha ja joo, olen uusi." tuo tyttö siirsi katseensa pojasta Anaan, joka siirsi ruokaa suuhunsa, Tashakin otti pienen palan. Niin tosiaan, hänelläkään ei ollut eväitä. Tasha risti jalkansa pöydän alla ja katsoi sitten taas vuoroin Halea ja Anaa, miettien miten muotoilisi kysymyksensä.
"Pukeudutteko te aina... noin?" Tasha kysyi hieman arasti, ja paikkaili sanojaan nopeasti. "Tai siis ei sillä. Mä oikeastaan pidän tuosta tyylistä", albiinoblondi selitteli ja hymyili sitten, kipaten taas haarukallisen ruokaa suuhunsa. Onneksi kotona saisi ehkä jotain parempaa tämän päälle. Tyttö tarttui kädellään vesilasiin ja joi sen melkein heti tyhjäksi, ainakaan ei kurkku enää ollut kuiva.

Anan ilme kirkastui samantien, kun blondi ilmoitti osaavansa matikkaa ja olevan valmis opettamaankin.
"Jes! Se on sitten sovittu." sinipää hymyili leveästi ja nyökkäsi toisen nimen kuultuaan. Sitten Friikkityttö jatkoikin syömistä.
Hale naurahti, kun Tashaksi esittäytynyt tyttö esitti kysymyksen heidän tyylinsä liittyen. Samantien uusi tulokas alkoi korjailla sanojaan.
"Periaatteessa kyllä. Kyllähän tämä tästä hieman aina vaihtelee. Ana ei joskus pidä lisäkkeitä lainkaan. Tai siis näitä total feikkejä, niin kuin useimmat kutsuvat." Poika selitti ja sipaisi pienesti spagetinnäköistä muovisuikaletta päässään.
"Minun kohdalla taas...Hmmm...Aina minulla on jotain lisää päässä, mutta meikkien tummuus ja vaatteiden värit ja paljastavuus vaihtelee aika paljon. Mutta kyllä me cybereinä pysytään." Hale selitteli hymyillen hieman itsekseen. Ehkä hieman sekavasti selitetty, mutta eipä hän koskaan ollut itse asiaa miettinyt.

"Minusta sinä olet sievä." Ana täräytti sanoa sitten suoraan Tashalle mielipiteensä. Onneksi se oli hyvä mielipide. Siskolla kun oli paha tapa laukoa myös vähemmän kauniit asiat suoraan. Kerran tuo oli täräyttänyt eräälle kermalaiselle suoraan, että tuo oli ruma lutka. No, turpaanhan Ana oli siitä saanut, mutta eipä ollut ilman mustelmia lähtenyt blondi neitokaan.
"Oletko sinä millä luokalla, Tasha?" Hale kysyi sitten kysyvänä.

KESKEYTETTY/LOPETETTU