And I don't know what to do, what to say

Jamie ja Amber. Eli sisaruspeliä ^^

Jamie talsi väsyneenä keittiöön. Hiukset olivat sekaisin ja silmän aluset tummat. Hän oli valvonut koko yön pelaten Falloutia. Yleensä poika ei pahemmin perustanut sellaisista, mutta se peli nyt oli onnistunut viemään hänet mennessään. Typerää. Sitä oli sitten pelattu aamu viiteen asti ja nyt seitsemältä oli sitten herätys. Mikä idea siinä oli? Oli uuden vuoden aamu. Tänä yönä juhlittaisiin. Vanhemmat olivat kuukausien suostuttelun jälkeen antanut Jamielle luvan lähteä yhdeltätoista illalla liikenteeseen. Hän voisi siis juhlia vuoden vaihtumista ystäviensä kanssa! Se oli aina parasta. Varsinkin kun Denley oli tänäkin vuonna kuvioissa. Olisihan se varmasti todella erilaista täällä kuin Lontoossa. (Niin kuin joulukin oli ollut.) Mutta ystäväthän tekivät siitä parasta.

Poika hieroi hieman silmiään. Hän oli talsinut tulla tylysti aamupala pöytään vain yöhousut jaloissaan. Miksi hänen pitäisi olla siisteissä saati sitten täysissä pukeissa kotonaan. Todennäköisesti siitä tulisi sanomista, mutta nyt hän ei jaksanut siitä välittää.
Talouden hoitajan häärääminen kuului vielä keittiön puolelta. Pöydässä oli jo leipiä ja juomia, mutta ilmeisesti kaikki lämpimät olivat vielä tulossa. Jamie nojasi kyynerpäällään pöytään ja käsi piteli päätä ylhäällä. Väsytti niin vietävästi! Pitäisi kyllä ottaa torkut vielä ennen uutta vuotta. Vaatteetkin pitäisi valita ja toivoa, ettei Amberilla olisi taas joku "Päätän veljeni vaatteet ja teen hänestä kermalaisen." kausi päällä. Tai vielä pahempaa, ettei äidille iskisi sellainen. Mikä naisia vaivasi? Molemmat olivat päättämässä hänen vaatteita koko ajan.

// Sori hieman hakusessa tää pelaaminen mutta kyllä se siitä. >''<

Amber oli jo täydessä touhussa huoneessaan, ovi tietenkin suljettuna. Tietenkin, ettei ketkään uteliaat pääsisi sinne. Tyttö oli tietenkin jo meikannut, siistinyt ihonsa ja laittanut hiukset hyvin. Vaatteinakin tällä kertaa oli rennommat mutta siistit, valkoiset pillit ja kehoa myötäilevä harmaa t-paita. Onnekseen hän oli saanut huoneeseensa peilin, jonka edessä tyttö laittaitui. Kun vihdoin ja viimein kaikki oli saatu valmiiksi, uskaltautui tuo ulos huoneestaan ja kuuli ääniä keittiöstä. Niimpä tietenkin, olisihan se pitänyt arvata. Jamie oli syömässä ja vielä yöhousuillaan! Onneksi Amberilla ei ollut ketään kaveria kylässä. Hän saisi hävetä silmät päästään.

Blondi käveli keittiöön ja pysähtyi jääkaapin eteen, kääntyen Jamieen.
"Etkö sä oikeasti voi laittaa jotain tyylikkäämpää vaatetta? Kato nyt noita housujakin..." Amber valitti, heilauttaen vaaleat hiuksensa taakse ja otti jääkaapista kevyt jogurtin. "Olisit kiitollinen ettei mul oo vieraita tänään", tyttö vielä lisäsi ja istahti veljensä tavoin ruokapöytään. Tuo otti lusikan käteensä ja hörppi lusikallisen kerrallaan jorguttia, ei liian nopeasti ettei paita sotkeutuisi.
"Taasko sä olet valvonut koko yön? Se ei tee hyvää sun ulkonäölles, tota menoo sä et ikinä pääse kermaan", Amber sanoi jo hitusen ystävällisemmin, mutta yhä pieni omahyväisyys äänessään. Täytyihän hänen yrittää olla ystävällisempi, jos vaikka vanhemmat sattuisivat paikalla. Miltäköhän tuntuisi elää jos veli osaisi käyttäytyä... ja pukeutua?

//Eipä haittaa ;D//

Jamie veti syvään henkeä. Ja prinsessa oli saapunut. Tuskin tuo oli edes keittiöön kerjennyt astella, kun tyttö huomautti jo hänen vaatteistaan. Hieman tyhmänä poika katsoi omia housujaan. Ne olivat tumman vihreät, polvissa pienet reijät ja ikää niillä oli...Hmmm viisi vuotta? Lahkeet olivat kyllä jo lyhyeet, mutta Jamie oli tykästynyt housuihin. Ei hän alastikaan kehdannut nukkua.
"Mikäs vika näissä on? Mä kati säilytän näitä kunnes nää on uudestaan muodissa." Veli virnisti ja nappasi pöydältä sämpylän ja haukkasi sitä. Amber huomautti jotain vieraista ja poika tirkahti nielaisten.
"Damn. Eli en päässyt esittelemään täydellisiä lihaksiani? Voi harmi." Jamie naureksi ja kaatoi lasiinsa appelsiinimehua. Yleensä Amberin puheet ärsyttivät, mutta niihin vastattiinkin vain vitseillä...Silloin kun itse oltiin hyvällä tuulella. Pahan päivän sattuessa Jamiekin saattoi suuttua ihan totaallisesti siskolleen ja painella vain omaan huoneeseensa ovet paukkuen.

Viimeisenä, muttei varmasti vähäisempänä Amber huomautti Jamien valvomisesta, ulkonäöstä ja kermasta. Vastaukseksi kohautettiin ensin vain harteita. Sämpylä (Josta oli jo haukattu palanen) halkaistiin vasta nyt ja voita laitettiin reilusti väliin.
"Mun valvomiset ei kyllä sulle mitenkään hirveesti kuulu ja...Hmmm epäilen et ei tämä minun ulkonäkökään." Poika huomautti hieman ivallisena. Sitten hän nousi pöydästä ja asteli keittiön ovelle.
"Meneekö lämpimissä kauan? Täällä on teinipoika odottamassa?" Skeittari kysyi taloudenhoitajalta, joka nyökytteli nopeasti päätään höpisten jotain espanjaa. Tiedä vaikka haukkui, mutta eipä Jamie ymmärtänyt sitä. Poika talsi takaisin keittiönpöydän ääreen ja istuutui. Hän haukkasi sämpylää.
"Niin. Ja kermaan minä en vieläkään tahdo. Se on selvä." Hän vastasi viimeiseen kohtaan suu täynnä sämpylää.

Oliko tuo oikeasti tyhmä vai tyhmä? Eikö nyt ollut päivän selvää, ettei nuo housut tulisi enää takaisin muotiin.
"Se vika, että ne on epämuodikkaat, rikkinäiset ja ei ei, ei noi tuu ikinä muotiin", Amber sanoi tiuskien. Miksi tuon piti aina esittää jotain niin hauskaa? Ei tuo todellakaan ollut hauskaa. Tai ainakaa Amber ei hymyillyt.
"Ha-ha. Mitkä lihakset?" Amber sanoi ja unohti koko jutun saman tien ja otti muutaman lusikallisen jogurtistaan. Tuo ei oikeastaan aina jaksanut edes veljeään, tai sehän taisi tulla jo selväksi useimpien viikkojen aikana? Se osasi olla niin ärsyttävä, että tekisi vain mieli ottaa sen rusinan kokoiset aivot ja viskaista roskiin. Eikä Amber voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, kun tuo käveli keittiön ovelle huutaakseen jotain taloudenhoitajalle.

Jogurtti purkki oli syöty ja Amber otti sämpylän, joka näytti olleen viimeinen korissa.
"Mikset sä tahdo olla kermassa? Mikä niissä kapinallisissa niin kiinnostaa? Pelkkää roskasakkia. Äläkä kuvittelekaan tuovas ketään sellasta tänne", Amber sanoi katsoen toista kysyvästi, kohottaen kulmaa ja loppu sanoissa totesi äitimäisesti. Amber oli juuri ottamassa haukun sämpylästä, kunnes huomasi siitä puuttuvan palan päästä. Hampaan jäljet, kuka?
"Jamie! Et jätä tälläsiä", Amber tietty syytti veljeään vaikkei tiennyt kuka sen teki ja näytti tuolle sämpylää josta oli haukattu palanen. Tyttö tietenkin viskaisi sen takaisin koriin.
"Tajuutko sä kui ällöttävää toi on....?" Amberin oli vielä pakko kysyä, kunnes tuo palasi jääkaapille ja otti taloudenhoitajan tekemää espanjalaista juomaa, hieman mehua vahvempaa. Oikeastaan se oli isän, mutta eipä näkynyt isää. Blondi otti sitä lasimukiin ja istahti sitten pöytään, luoden tylyn katseen veljeensä, joka söi sämpylää kuin viimeistä päivää.
"Sanoko se meneekö niissä lämpimissä vielä kauan?", Amber kysyi, vaikka oli itse aivan lähellä kun veljensä oli asiaa kysynyt. Tällä kertaa tuo sanoi sen ystävällisellä äänellä, mutta mitään lämpöä siinä ei silti ollut. Osasi edelleen ottaa aivoon tuo. Oliko se varmasti ihminen? Kenties avaruusolio tai apina?

Jamie vain kohautteli tytön marinoille olkiaan.
"En vain tahdo. Minä en pitänyt siitä touhusta edes englannissa. Ihan samalla tasolla me ollaan ku muutkin. Ja jos mä tykkään skeitata ja duunata musiikkia, niin sitten tykkään. Sama mulle mihin mut klikitetään." Hän huomautti ja oli saanut syötyä jo sämpylänsä. Poika oli juuri ottamassa uutta, kun Amber nappasi viimeisen. Pian tuo kuitenkin lensi takaisin koriin. Oli kuulemma hampaan jäljet. Missäs välissä hän oli siitä palasen ottanut? Varmaan unihiekat silmissään ennen siskon paikalle saapumista. Jälleen hartioita kohotettiin. Eipä tässä talossa kukaan muu olisi voinut tehdä noin.

Katse ajautui siskoon, joka oli isän juomilla. Otti itselleen kylmän viileästi lasin.
"Katso ettei faija oo tehny tussilla merkkiä sen kylkeen." Hän huomautti ja joi mehuaan. Isä oli joskus alkanut tehdä niin konjakkipulloilleen, kun Jamie oli kärähtänyt erään lantraamisesta Lontoossa. Ei hän siskoaan tuosta käräyttäisi. Sellaiset hommat oli enemmän Amberin omia touhuja. Veljensä käräyttäminen nimittäin. Mehulasi juotiin tyhjäksi ja se täytettiin uudelleen.
"SiSiSi." Hän vastasi siskonsa kysymykseen lämpimistä ruuista.
"SiSiSi, se sanoo. En mä oo koskaan sen muuta kuullu sanovan ees." Jamie lisäsi ja virnisti siskolleen ja vilkaisi kelloa. Jopas vanhemmat nukkuivat pitkään tänään.
"Meinaat sä mitä tänään tehä? Vai ootko kotona koko illan ja yön?" Hän kysäisi sitten siskoltaan.

Jep toinen osasi olla ärsyttävä. Mutta minkäs sille voi, sellainen se oli aina ja tulee aina olemaan. Ja jos ei nyt rupeaisi pitämään itseään korkeampana kuin muita, ei tuo velipoika kyllä ketään saisi itselleen. Karun maailman tosiasia se. Amber tietenkin arvasi, että leivästä palasen oli ottanut Jamie. Kukas muukaan, toinen vain esitti niin viatonta ja kuin ei muistaisi. Hah, kiinni jäit kultaseni. Niimpä tosiaan, pullossa oli tussilla merkitty isän nimi, mutta ei voi mitään. Se oli mennyt nyt, eikä hän tästä kiinni jäisi. Jamie kun osasi pitää nokkansa kiinni.

Sitten toinen vastasi oikein kunnolla tytön esittämään kysymykseen. Eikös Si tarkoittanut jotain kyllä tai jotain sen tapaista ainakin? Amber katsoi veljeään kulmaa kohottavasti.
"Et tietenkään älynnyt. Pitäiskö opiskella Espanjaa enemmän?" Amber sanoi töksäyttävästi ja joi lasimukin tyhjäksi, iskien sen pöydän pintaan. Kummallista ettei vanhemmat olleet vieläkään herännyt, ehkä niilläkin oli mennyt myöhään. Sitten toinen kysyi tämän päiväisistä menoista. Eikä Amber voinut olla hymyilemättä leveästi, mutta tekaistusti.
"Voi velikulta.. Mä teen jotain mikä ei kuulu sulle." Amber nojautui pöydän yli ja rapsutti Jamien hiuksia, laskeutuen sitten takaisin penkille.
"Entä sä? Etkai sä oo sen Denleyn kanssa? Ihan älykääpiö, ei tajua mitään", Amber sanoi pyöräyttäen silmiään ja katsoi ikkunoista ulos. Kaunis sää oli tulossa, illalla vielä kivempaa. Amber ajatteli, eikä voinut olla miettimättä iltaa. Hän menisi kaveriporukkansa kanssa siihen uuteen baariin ja joku kaverin tuttu lupasi hommata väärennetyt henkkarit. Mutta Amberhan näytti selvästi 20 vuotiaalta vai mitä? Eihän tässä ollut enää muutama vuosi siihen...

Jamie ohitti toisen espanja aiheen kuin ei olisi kuullut. Vaikka he asuivatkin San Diegossa, ei skeittari ollut oppinut pahemmin espanjaa. Käytännössä Si oli ainoa sana minkä hän osasi. Ja ole...Paitsi ettei sitä pahemmin käytetty kuin elokuvissa. Amber ei sitten suostunutkaan kertomaan mitä tekisi tänään ja veli naurahti.
"Älä joudu ikävyyksiin." Hän huomautti isoveljelliseen sävyyn. Kyllähän hän siskostaan välitti. Joskus he tulivat jopa toimeenkin kuin kaksoset. Eli hyvin. Mutta useinmiten tuo oli vain ärsyttävä pissistyttö. Sittenpä sisko ottikin esille Denleyn ja Jamie nosti katseensa ikkunasta, josta oli tuijotellut ulos jonkin aikaa.
"Entäs jos menasin? Mikä sulla on sitä vastaan? Säki oot kumminki tuntenu sen jotai yli 10-vuotta jo?" Jamie kysyi sitten hieman kärkkäänä. Hänestä oli inhottavaa miten Amber usein kohteli hänen bestistään, vaikka tuo tapansa mukaan oli aina niin kiltti siskon seurassa. Joskus pitäisi ihan kostoksi olla jollekin Amberin ystävälle samanlainen kusipää. Mitäpä tytöt siihen sanoisivat? Tosin, silloin ei voisi heittää pientä flirttiä. Oli aika hassua, miten kermantytöt osoittivat häneen kuitenkin kiinnostusta, vaikka hän kuuluikin alempaan kastiin. Jamie epäili etteivät nuo tienneet sitä, kun silmiä räpsyttelivät viekottelevasti hänelle heillä käydessään. Tajusikohan sisko itsekään mitä tuon ystävät aina tekivät?

"Voisit sinäkin kato joskus kohdella sitä kun ihmistä. Se kumminki on mun parasystävä ollu jostain toisesta maailman sodasta asti." Skeittari huomautti ja alkoi taputtaa käsiään kunnianosoitukseksi, kun kodinhoitaja alkoi kantamaan lämpimiä aamiaisen osia pöytään.
"Tuleehan sitä apetta! Varmaan kerkesin kilon laihtua tässä odotellessa." Poika huomautti hymyillen .
"SiSiSi..." Nainen vain totesi nyökytellen ja Jamie purskahti nauruun.

Kylläpä toinen nyt mahtoi huolehtia. Mutta eihän Amber ikinä mihinkään ongelmiin joutuisi ja jos joutuu, niin osaa hän päästä siitä pinteestä pois. Tosin harva tietää mitä keinoja tuo käyttää. Taisikin olla vain se yksi kerta, milloin isukki joutui hakemaan tytön poliisiasemalta, muttei tuon luottamus tyttöön ole silti mennyt. Amber kun oli selittänyt sen olevan väärinkäsitys, vaikka se oikeasti oli kaukana väärinkäsityksestä.
"Vaikeuksiin? Enhän mä ikinä.." tyttö naurahti pienesti, mutta sekin laantui kun toinen otti puheeksi että Amberkin oli tuntenut sen pojan jo jotain 10 vuotta. Tosiaan, siitä taisikin olla niin kauan.
"Tunsin tai en, mä en pidä siitä sitten yhtään" Amber sanoi ja maiskautti nopeasti suullaan, nojaten pöydästä tukea ottavaan käteensä.
"Kuin ihmistä? Miten mä voisin kun tuntuu, että se on joltain toiselta planeetalta. Ehkä se on tarttuvaa kun kanssas viettää tarpeeks aikaa", blondi totesi taas katsoen veljeään ja virnisti hivenen ilkikurisesti.

Kuitenkin pian tytön ajatukset katkesivat, kun taloudenhoitaja toi lämmintä pöytään. Jos Jamie oikeasti tietäisi mitä se taloudenhoitaja jatkuvasti tuosta puhuisi, niin eipä hymyilyttäisi enää. Amber sen sijaan vain hymyili ajatukselle. Huvittavaa kun osaa vähän espanjaa niin tietää mitä se puhuu ja voi käydä pieni small talkkeja.
"No ei se kyllä haittais yhtään, jos laihtuisit muutaman kilon lisää", Amber lisäsi toisen lauseeseen ja virnisti jälleen tutulla tapaa. Taloudenhoitaja laittoi lämpimät ruuat pöydälle ja Amber ensimmäisenä kerkesi maistamaan.
"Una muy buena!" eli oikein hyvää. Sitten tuo katsoi veljeään ja katsoi sivusilmällä vieressään seisovaa taloudenhoitajaa, joka odotti että toinenkin söisi ja sanoisi jotain. "De alimentos de Jamie, supongo que poner sedantes algo, ya sabes?" Amber sanoi espanjalaisittain, hymyillen mahdollisimman ystävällisesti. Luulien sanovansa sen virheittä, mutta huomattuaan taloudenhoitajan epämääräisen katseen tajusi Amber ettei osannut espanjaa sittenkään kovin hyvin. (Se tarkoittaa muuten, "Kai laitoit Jamien ruokaan jotain rauhoittavia lääkkeitä, tiedäthän." kerroin koska googlen kääntäjä kääntää aika kivasti ^^). Amber haukkasi leivästä palan ja virnisti omahyväisesti veljelleen.

// sori vähän tyyyhmä mutta ainakin vastasin! DD:

Jamie pyöritti vain päätään. Hän ei ymmärtänyt siskonsa ajatusmaailmaa sitten yhtään. Hänen mielestään Denley oli maailman paras tyyppi. Jos hänen pitäisi valita kenen kanssa eläisi loppuelämänsä, henkilö olisi varmasti Denley...Tosin ei missään seksuaalisessa mielessä. Hyi helvetti.
"Sulle tekiski ihan hyvää saada eees pikkuruinen osa siitä. Saattasit vähän inhimillistyä."Skeittari totesi sitten ja alkoi latoa ruokaa lautaselleen. Pitäisi tankata hyvin, jotta jaksaisi seuraavaan ateriaan asti. Toisen painosta kuittailuille kohautettiin vain harteita. Hän oli aina ollut normaalipainoinen. Joskus kasvavana teininä jopa hieman alle normaalin. Mutta koska Denley oli nuorempana ollut hieman ylipainoinen, hän tiesi mitä sellaisen asian kanssa kamppailu oli. Ihan myötätunnosta hänkin oli pitänyt pari vuotta sitten vuoden karkkilakon.

Poika kuunteli sivukorvalla Amberin puhetta. Kyllähän tuo hienolta kuulosti, vaikka hän ei mitään ymmärtänytkään. Mutta eipä se asia pahemmin häntä painanutkaan. Lähinnä hänellä oli ilta mielessä. Jamie oli nimittäin kutsunut muutamia uusia kavereitaan omaan luukkuunsa. Se oli paras tapa kuvata omaa huonetta. Tavallaan se oli oma asunto. Olihan se tavallaan erillinen osa, kun ulko-ovi ei ollut sama. Ainoa harmi oli, ettei vessaa ollut muuta kuin sisällä. Jääkaappi ja muut härpäkkeet kyllä löytyivät. Jamie mutusti syödä kananmunaa ja pekonia. Denley nyt ainakin tulisi ja varmaan myös Dj. Tosin, eihän sitä koskaan voinut tietää, jos toisen pikkuveli oli saanut omia ystäviä. Myöskin Anan ja Halen Jamie oli randomisti kutsunut. He olivat kerran tavanneet kahvilassa, kun Jamie olu tunkenut heidän pöytäänsä. Kai he kavereita olivat. Jotenkin skeittarista kuitenkin tuntui, että cybereillä saattoi olla parempaakin tekemistä.
"Suunnitelmasi kuitenkin on, ettet ole tänään kotona?" Hän varmisti. Eiväthän heidän suunnitelmansa myöskään olleet varmoja, mutta Jamien huone oli hyvä turvapaikka, jos puuhaa ei sitten keksittäisikään.

» Anteeksi tuhannesti, että on kestäny näin _kauan_ :--s »

Oikeasti Amber ei sitten joissakin tilanteissa voinut sietää veljeään sitten yhtään, kuin mikäkin pieni porsas! No, sittenhän Jamie ja Denley sopivat hyvin yhteen. Kaksi pientä porsasta, hah hyvin huvittavaa. Amber nauroi ajatuksilleen päässään ja hän naurahti sarkastisesti pojan sanoille, ai hänenkö pitäisi inhimillistyä? Joo ei.
"Tosi hauskaa, ha-ha", sanoista suoraan paistoi se sarkastisuus, eikä Amber tietenkään peitellyt sitä yhtään. Leipä oli melkein kokonaan jo syöty ja Amber täytti lautasensa uudelleen, tietenkin lautasmallin mukaisesti. Puolet vihanneksia ja puolet sitä muuta.

Taloudenhoitajan tuoma kastike kyllä oli litkua, ehkä siinä oli pelkkää vettä tai tämä oli jokin taloudenhoitajien kosto. Hmmh no, ajatukset siitä pois tai oikeastaan ne keskeytti Jamie, joka kai varmisti, ettei Amber olisi varmastikaan kotona. Tyttö kohautti olkiaan ja saman aikaisesti kännykkä piipitti viestin ääntä. Amber kaivoi sen taskustaan ja luki, milloin tytön suupielet nousivat leveään virneeseen. Hyväntuulisena Amber ei voinut kuin todeta:
"Varmistus tuli, etten ole kotona, eikä mua tarvi odottaa sillä menee varmaan myöhään, veli-kulta", Amber sanoi pirteän iloisen kuuloisena ja katsoi taloudenhoitajan perään, kun tuo lähti keittiöstä. Ketään muuta ei ollut keittiössä, Amber paransi asentoaan tuolissa ja alkoi syödä lämmintä ruokaa. Kuitenkin pian katse haapuili taas Jamieen.
"Mitä sä olet suunnitellut? No ei sillä että mua kiinnostaisi, kunhan ette riko koko taloa JA mun huoneeseen ei ole asiaa", Amber jäkätti kuin äitinsä konsonaan ja virnisti ilkikurisesti. Vaikka tuskin veljensä hänen huoneessaan mitään teki, piti asia kuitenkin varmistaa vielä. Amber jatkoi lautasellaan olleiden ruokien syömistä, pitäen kännykkää lautasen vieressä.