Do me that favor

/Chaos med Snake tänne leikkimään lemmikkinsä kans :''D
otsikko Hardcore Superstarsia kun tässä juur sitä jammailen muah/

Robyn Lee

Ei ollut mitenkään uutta tai ihmeellistä, että Robyn myöhässä, päivän ensimmäisiltä tunneilta siis. Tyttö ei pitänyt minkäänlaista kiirettä kun asteli koululle johtavaa tietä pitkin. Tuo kaivoi taskustaan tupakka-askin, otti sieltä yhden savukkeen ja sytytti sen. Päivän ensimmäiset sauhut tuntuivat aina spesiaaleilta, vähän niin kuin aamun ensimmäinen kupillinen kahvia. Mustatukka jäi nojailemaan yhteen kiviseinään sinne, missä yleensä porukka kävi tupakalla. Ruskeat silmät katselivat ympärilleen ja totesivat että piha oli autio. Tytön katse osui myös koulun ikkunoihin, itse asiassa luokkaan jossa hänellä pitäisi tällä hetkellä olla matematiikan tunti. Täältä asti pystyi erottamaan, miten opettaja selitti jotakin taululle luokan edessä. Robyn hymähti ja karisti tuhkaa maahan, tosin tuuli vei niitä kauemmas.

Robyn ei saanut edes tupakan loppuun nauttia yksinäisyydestä siinä pihalla kun tuo näki läheiselle parkkipaikalle ajavan auton ja sieltä nousevan kolme kolmasluokkalaista poikaa, urheilijoita kai. Tai sitten ei, koska samalla kun tyttö veti muutaman imun, tuo erotti sauhujen takaa että nuo kävelivät sinne tupakkapaikalle päin. Mustatukka ei kiinnittänyt sen pahemmin porukkaan huomiota, vasta sitten kun nuo olivat poltelleet muutaman imun verran ja sitten tulleet siihen ilmeisesti pitämään tytölle seuraa.
Kaksi pojista oli Robynin molemmin puolin ja yksi oli siinä edessä. Tyttö nojaili kylmänrauhallisesti edelleen kiviseinään, tuijotti sitä edessään seisovaa poikaa kysyvä ilme kasvoillaan ja poltti samalla tupakkaansa. Nyt kun mustatukka katsoi tarkemmin, hän muisti hämärästi pojan kasvot. Tuo oli ollut samoissa kekkereissä viime viikonloppuna. Muuta Robyn ei sitten muistanutkaan.

”Oliko kivaa viikonloppuna?” se edessä oleva poika kysäisi ja puhalsi sauhunsa Robynin kasvoille. Tyttö katsoi tuota toinen kulma koholla, vilkaisi kahta muuta poikaa ja karisti taas tuhkaa maahan.
”Oli ihan nastaa, joo”, mustatukka sitten valehteli koska todellisuudessa tuo ei sattunut muistamaan kyseisestä illasta juuri mitään. Vain muutamien ihmisten kasvoja. Jokin tytön sisällä kuitenkin sanoi että nyt kun pojat sattuivat tulemaan kysyneeksi, kaikki ei ollut tainnutkaan mennä niissä bileissä ihan nappiin. Ja Robynistä jotenkin tuntui, että hän oli ollut osallisena siihen johonkin mahdolliseen epämukavaan. Pojatkin vilkaisivat toisiaan ja se Robynin edessä oleva virnisti.
”No vaarmaan, sä tuhosit mun autoni”, poika sanoi ja Robyn huomasi että tuon oli vaikea pitää kasvojaan peruslukemilla ja ääneään neutraalina. Tytöltä meni hetki tajuta mitä poika oli juuri sanonut ja otti siinä välissä muutaman imun ennen kuin naurahti epäuskoisena.
”Älä viitsi”, mustatukka sanoi ja käänsi katseensa siihen autoon jolla kolmikko oli juuri paikalle tullut, ”hyvinhän tuo näyttää kasassa olevan”, tyttö virnisti perään.

Robyn tiesi että hän ei voisi millään todistaa ettei ollut koskenutkaan toisen autoon, koska oli myös hyvin paljon mahdollista että hän todella olisikin ottanut esimerkiksi kiven ja heittänyt sen takaikkunasta läpi. Ja niin kuin mustatukka oli arvannut, poika ei enää virnistänyt hänen kommenttiinsa autosta. Sen sijaan poika heitti puoliksi poltetun tupakkansa maahan taakseen, astui askeleen lähemmäs Robynia ja katsoi tyttö selvästi alaviistoon. Ja Robyn katsoi tuota yläviistoon.
Mustatukka ehti ihmetellä, miten hyvä hän oli arvaamaan asioita, kun kuuli taas pojan avaavan suunsa.
”Tiedätkö, neitiseni, takaikkunan korjaaminen ei ole mikään halpa juttu”, poika sanoi, alkoi nyt nojaamaan toisella kädellä kiviseinään, hänen kätensä oli aivan Robynin pään vieressä. Toisella kädellä poika piti nyt tytön leuasta kiinni ja kumartui lähemmäs tuon kasvoja.
”Voit olla varma, että me pidetään huoli että sä maksat sen.”

Robyn tiputti tupakan maahan, mutta pojan ote piti tytön katseen toisen silmissä. Mustatukan katseessa ei häivähtänytkään mitään pelon tapaistakaan, sen sijaan tuon huulilla pysyi koo ajan se pieni virhe. Tyttö huitaisi pojan käden leualtaan, ja suoristautui seisomaan kunnolla.
”Älä unta näe”, mustatukka sanoi ja oli aikeissa jo lähteä sisätiloihin, mutta pojat eivät suinkaan näyttäneet olevan samaa mieltä.

Snake Lee, karmiininpunaisissa pillifarkuissa ja löysässä Mayhemin mustassa bändipaidassa mustatukka tavanomaisesti pörrössä näkemättä hiusharjaa pitkiin aikoihin. Puhdas se kyllä oli, ihme sinänsä. Pojalla oli jaloissaan mustat bootsit länkkärityyliin kannustimilla, nillä kun sai varsin mukavaa jälkeä aikaan, jos joku kerjäisi tulla potkituksi kannoilla. nyrkkirauta roikkui metalliketjussa kaulassa piiloutuen kuitenkin löysän paidan uumeniin vasten pojan hoikkaa kehoa. Lihasvoima oli vain lisä, kunnolla varustautuneena pystyi ihmeisiin, varsinkin jos sai pidettyä itsensä tyynenä. No, siinäpä asia joka ei tullut kyseisen pojan kanssa toimeen samaisessa lauseessa. Äkkipikainen, uhkarohkea, jopa tyhmänrohkea. Ja vaikka mieltä ja kehoa rentouttava itsekääritty marisätkä huulessa roikkuikin, ei sekään Snaken raivoa totaalisesti hillinnyt. Kun tuolla mustatukkaisella pahiksella napsahti, ei auttanut vastaan pyristely, pakoon oli hyvä juosta ja lujaa. Vaikkei poika vahvimpia ollut, hän sai voimansa raivopäisestä häränluonteestaan ja terävästä älystään. Tai eipä kukaan Snakea fiksuksi voinut sanoa, muttei tuo tyhmäkään ollut. Geenit antoivat kyllä hyvät avut älyllisellä puolella, mutta tietyt asiat sumensivat muistia ja tajua. Narkkari kuin narkkari, sekakäyttäjä ja yleinen terroristi huligaani. Snakella oli maineensa, josta poika itse ei vittujakaan jaksanut välittää. Mistä hän olisi välittänyt? Tai toki välitti, mutta se oli heikkoutta ja heikkoudesta ei puhuttu.

Saappaiden peittämät jalat kuljettivat poikaa kohti koulua parkkipaikalle jätetyn moottoripyörän luota, mutta kesken matkan pitkän ja aneemisen vartalon jokaikinen hallittava lihas jännittyi ja poika jäi paikoilleen seisomaan. Piilolinssittömät, ruskeat silmät katsoivat pienen matkan päässä käytävää näytelmää. Katseen sävy tummui aste asteelta, kädet puristuivat nyrkkiin ja lähestulkoon poltettu rulla tippui huulesta vasten asvalttia. Sen elo päätettiin kylmään ja kovaan mustuuteen aggressiivisella polkaisulla.
Nuo steroidi korstot olivat vain hahmoja, mutta porukasta erottui hentoinen tyttö, josta Snake ei erehtynyt. Tyttö, jonka egoa vain hänellä oli oikeus tallata jalkoihinsa, tyttö jolle vain hänellä oli oikeus sanoa pahasti. Tyttö, joka sai aikaan sen, että poika piti huolen oikeutensa ylittäneiden rangaistuksista. Voi sitä poikaparkaa, joka ehkä vielä joskus saattaisi iskeä silmänsä Snaken siskoon ja ruveta tuon isoveljensä kopion kanssa seurustelemaankin. Snake pisti kaikki uhat koville, hän pisti koville ne jotka Honeyta yrittivät satuttaa ja erityisen kovalle pistettiinkin sitten ne jotka pitelivät kädessään tytön sydäntä. Siihen jos joku saisi aikaan pienenkin vahingon, se joku todellakin leikitteli hengellään.

Pahis pysähtyi vajaan puolen metrin päähän lössistä, kävi läpi katseellaan jokaisen, rykäisi tehdäkseen varmaksi sen ettei jäänyt huomiotta. Snake ei ollut sitä tyyppiä, joka selvitti ensin mitä tapahtui ennen kuin kävi päälle. Hän vain kävi päälle, eikä edes pyytäisi anteeksi vaikka hälytys olisikin ollut väärä. Hän toimi vaistojensa varassa hyvinkin pitkälti.
Pieni liike, nojautuminen eteenpäin ja mustatukka oli jo vauhdissa, oikea käsi antoi iskun lähimmän pojan palleaan vasemman repiessä ketjua pois paidan alta. Vasemman käden kyynärpää iskettiin vasten leukaa kun nyrkkirauta pujotettiin oikean käden sormiin näppärästi ja tottuneesti. Ketju jossa se oli roikkunut tippui maahan, eikä sille uhrattu sen enempää aikaa tai ajatuksia. Snaye oli saanut huomion ja vahingoitetun pojan kaveri kävi pahispojan päälle. Ei, kaksi yhtä vastaan ei ollut reilu, mutta kyllä poika pärjäisi. Vaikka kyseessa oletettavasti olikin kolmikko urheilijoita. Yksi Lee vastasi kahta korstoa, kaikkihan sen tiesivät. Heillä oli siis hienoinen ylivoima. Tai ainakin niin saattoi uskotella. Helppona mitään ei sopinut pitää, tai hävisi varmasti.
Snake tunsi osuneen iskun poskessaan, mutta ohitti sen nopeasti. Neiteilyä, voi helvetti, säälittävää. “Tsk”, poika päsähti huvittuneen viileään sävyyn antaen tiukan oikean koukun nyrkkirauta kädellään erään pojan leukaan. Nätti napsahdus ja hymy mustatukan huulilla, punaista ja lämmintä, vahvaa hurmetta sormilla. Snake rakasti tätä, sadistisella tavalla. Kaikki äänet ja tunteet, se kun kuuli kivun parahdukset ja paikkojen särkymisen, tunsi rikkoneensa jotain ja se kuinka haistoi pelon, vihan tai veren. Parhaimmillaan ne kaikki yhtaikaisesti.

“Huomenta sisko”, Snake heitti sarkastisesti ennen kuin otti iskun vasten olkaansa, viiltävä tunne, joka jätettiin huomiotta. Snake oli sitä sarjaa joka käveli vaikka murtuneella jalalla irvistelemättä. Vasen käsi taisi murtaa yhden pojan nenän, siitä ei tiedetty varmaksi, mutta rusto rusahti ja jotain tuntui siirtyvän iskun jäljiltä. Punainen kuitenkin maalasi kasvoja ja sotki hiuksia. Snake rakasti tätä, villi tunne, vapaus ja puhdas anarkia. Sen nykyisessä tarkoituksessa, ei alkuperäisessä merkityksessään. Kunnon veriorgioiden jälkeen kestäisi jopa jälkimaininnat ja seuraukset ilman suurempia tuskailuja. Parhaimmillaan jopa vino myrkkykäärmeen hymy huulia koristaen.

- viimein! XD Olin jo hetkeksi unohtanut, mutta muistimpa nyt ja muistan jatkossa kun on merkki siitä että olen postannut aiheeseen d: -

Robyn Lee

Se, että se yksi korsto oli tarrannut Robyniä, joka oli tuota ehkä kaksi päätä lyhyempi, käsivarresta, ei oikein miellyttänyt tyttöä joka pienikokoisuudestaan huolimatta ei ollut kovinkaan helppo pala vaikka siltä saattoi vaikuttaa. Tytön katse viileni siinä samassa sen kymmenen astetta ja tuo kiskaisi kätensä irti.
Vaikka tilanne näyttikin melko uhkaavalta, eivätkä amerikkalaiset miehet aina muistaneet kehotusta jonka mukaan naisia ei saanut lyödä, Robyn ei niinkään tuntenut minkäänlaista pelkoa tai pakokauhua sisällään, saatika että sellaista olisi näkynyt ulos päin. Mustatukan tapoihin ei kuitenkaan kuulunut fyysinen riidan haastaminen, joten koska ulospääsyä kehästä ei näyttänyt ihan näillä minuuteilla olevan, tuo astui sen vaivaisen askeleen takaisin ringin sisälle. Tyttö kohautti olkiaan ja otti uuden tupakan jonka tunki huuliensa väliin ja alkoi kaikessa rauhassa siemailla sauhuja.
Itse asiassa Robyn oli juuri avaamassa suutaan sanoakseen muutaman valitunn sanan, kun yllättäen jokin, tai pikemminkin joku, keskeuytti tilanteen.

Kuului pieni rykäisy, ja siitä jo Robyn tunnisti että kuka oli tullut paikalle. Kukapa muukaan kuin tytön niin rakas isoveli jonka varmasti lähes kaikki tunsivat tai edes tiesivät, kasvoista luonteeseen ja elämäntapoihin. Mutta kaikki jotka edes tiesivät Snaken, tiesivät myös että tuon sisaruksille, varsinkaan juuri Robynille, ei niinkään kannattanut alkaa esittämään vastarintaa tai mitään muutakaan, mikä saisi Snakelle syytä tulla paikalle ja opettaa käytöstapoja. Useimmiten se oli Apple joka hankki itsensä typeriin tilanteisiin, mutta Robyn taisi tehdä tällä kertaa poikkeuksen.
Snake oli Robynille paljon muutakin kuin isoveli, ja itse asiassa usein tuli usein hetkiä, jolloin tyttö piti veljeään ennemminkin kaverinaan, ystävänään, kuin veriveljenä. Snake oli juuri yksi niistä, jotka Robyn laski oikeiksi ystäviksiin, niiksi, jotka tytöstä suunnilleen kaiken. No, joskus itse asiassa tuntui siltä, että Snake ihan näki pikkusiskonsa läpi, mutta ei se tyttöä juurikaan haitannut. Ja usein myös Snake tuntui olevan kaikista maailman ihmisistä juurikin se ainokainen, joka tajusi jotain tai kaiken jostakin.

Robyn ehti tuhahtaa huvittuneena ja hymyillä isoveljelleen nopeasti, vilkuttaakin viattomana kädellään, ja vaikka ajatukset kulkivatkin ihmisten päässä suunnattoman nopeasti, tyttö ei ehtinyt edes toteamaan mielessään että tiesi mitä seuraavaksi olisi luvassa. Ja Robyn oli melko varma, että nämä kolme kundia siinä ympärilläkin tiesivät.
Eikä siis mennyt muutamaa sekuntia pidempään, kun se sama show jonka Robyn oli jo nähnyt moneen kertaan, alkoi siinä hänen ympärillään ja edessään. Vaikka tyttö ei itse ollutkaan kovinkaan väkivallan perään, tuo ihaili suunnattomasti isoveljeään, vaikkakin paikka ja aika tuntuivatkin melko riskirikkailta, mutta antoi tuon hoitaa hommaansa samalla kun itse poltteli tupakkaansa loppuun ja katsoi silmät hiukan suurehkoina ja kulmat koholla toimintaa. Snakella ei näyttänyt olevan juurikaan ongelmia edes kolmea korstoa vastaan, ei tietenkään.
Robyn ei ollut koskaan puuttunut Snaken tappeluihin, ei niihin jotka hän oli itse aiheuttanut tai joihin veli on vain sekaantunut muuten vain. Yleensä tyttö oli ollut vain sivustaseuraajana, eihän tuolla juurikaan ollut sanomista juuri esimerkiksi tuollaisille lihaskimpuille.

Mustatukka kuuli jonkin kilahtavan kivistä maata vasten ja tuo näki kaulaketjun makaamassa siinä lähellä jalkojaan. Tyttö heitti tupakan menemään ja nosti ketjun maasta juuri ennen kuin joku kaatui siihen samaiseen kohtaan kyljelleen. Robyn astui askeleen taaemmas ja katsottuaan sekunnin sadasosan ketjua kädessään, hän tiesi mistä se oli peräisin ja nosti sitten katseensa Snakeen ja kahteen korstoon jotka olivat vielä jäljellä.
”Huomenta huomenta”, tyttö sitten huudahti vasuatukseksi veljelleen tappelun tuoksinnan yli.
Mustatukka puristi ketjua kädessään ja katsoi nyt vakavalla ilmeellä ruhjontaa edessään. Jonkun nenä rusahti, eikä Robynin tarvinnut katsoa kahta kertaa enempää kun näki jo punaisen veren valuvan yhden pojan paidalla, kasvoilla ja tippuvan kivimaahan. Tyttö seurasi veripisaroita ja näki kuinka toinenkin korsto alkoi luovuttaa jo peliään ja todeta häviötään Snakea vastaan, kyykistyen siihen maassa makaavan kaverinsa viereen. Tässä vaiheessa Robyn oli jo melkoisen tyytyväinen tilanteeseen, ja kun tuo näki isoveljensä kasvoilla sen tuttuakin tutumman hymyn, oli aika pistää peli poikki ja estää Snakea tekemästä sitä viimeistä, tappavaa iskuaan.

Astuessaan reilun askeleen lähemmäs taistelevaa paria, mustatukka kuuli taas pari pahanoloista rusahdusta ja sai osansa niistä parista lyönnistä, tosin toistaiseksi fyysisesti koskemattomana, sillä vain tuon viimeisen korston kasvoilta ja lähinnä huulista roiskahtavat veripisarat löysivät tiensä Robynin poskelle. Pienen hetken tyttö ehti ihmetellä lämpimän nesteen valumista poskipäällään, kunnes nyt fyysinen isku, vahinko sellainen, osui tuota solisluun ja olkapään tienoille.
Mustatukka heräsi tilanteeseen ja meni nyt väen väkisin muihin nähden pienen kokonsa suojaamana siihen Snaken ja korston väliin, ja mitäpä muutakaan, kuin työnsi nuo viimein erille toisistaan. Siinä meni tovi ja toinenkin, mutta lopulta kun molemmat osapuolet alkoivat väsyä ja huomasivat että pari iskua oli osunut siihen tuntemattomaan heidän välissään, korsto astui suosiommalla muutaman askeleen kauemmas ja jäi nojaamaan polviinsa. Eikä Robynkään voinut peittää hengästyneisyyttään. Tuo käänsi katseensa isoveljeensä.
”Riittää jo”, mustatukka sanoi vakavana toiselle, miespuoliselle melkein kuin peilikuvalleen, ja kääntyi sitten kolmeen melko kärsineen näköiseen poikaan päin.
”Mikäli tulee vielä jotakin juttua sen auton tiimoilta, ilmoittelettehan?” tyttö hymähti noille, ja korstojen ilmeistä näki että auto-asia oli loppuun käsitelty.

Nyt Robyn poistuisi mielellään melko nopeaan paikalta, sillä oli suuri todennäköisyys että joku oli nähnyt kahakoinnin koulun alueelle. Isoveljeään tyttö ehtisi kiittää heti kun he pääsisivät edes hiukan sivummalle, ja antaa takaisin sen ketjun jota tuo edelleen puristi kädessään.

/joo ei tässä oikeen vielä tuu hirveesti tätä puheosioo vaan kaikkea muuta löpinää eh ^^-----)/

- sama~ -

Siihen oli jo saanut tottua, Robynin suhtautumiseen nimittäin. Tyttö katseli aina vierestä, kuinka Snake teki kaiken tuon puolesta ja tuli sitten väliin kun näki itse tarpeelliseksi. Tietyissä määrin tuon miniatyyri Snaken käyttäytyminen raivostutti alkuperäistä aivan uskomattomasti, mutta toisaalta taas.. mitäpä väkivaltainen ihmishirviö ei enkelisiskolleen olisi anteeksi antanut.
Nytkin Honey oli tullut tappelun väliin, ja siinä samassa ottanut itseensä osuneita iskuja, joiden tähden Snake löi vielä kolminkertaisella teholla muutaman iskun tuohon typerään steroidipelleen. Tietenkin se seikka, että myös mustatukkainen pahispoika itse oli siskoonsa muutaman kerran osunut, voitiin katsoa läpi sormien.
Snake oli suhteellisen kestävä ja nopea, vaikkeikaan voimassa mitattavissa samalla tasolla kuin joku punttia työkseen harrastava urheilija korsto. Väsymys alkoi silti painaa päälle, koska rankkaahan se oli tapella itseään suuremman kanssa, vaikkakin sitten nyrkkirauta apunaan.

Kun Honey lopulta sai kaksikon irti toisistaan, mulkoili Snake urheilijaa tummilla silmillään tavalla, joka olisi kaatanut tuon suurikokoisen pojan kuolleena maahan, jos katseella olisi ollut tappava vaikutus. Poika pyyhkäisi alahuulestaan valuvan verivanan puolihuolimattomasti kämmenselällään.
Siskon vakavat sanat saivat hengästyneen pojan kyllä pysymään aloillaan, vaikka eipä Snake muutenkaan toisen kimppuun olisi uudempaa kertaa käynyt. Kun tuo ei antanut siihen hyvää syytä.
Siskon pojalle lausumat sanat ärsyttivät Snakea, saivat pojan tuntemaan olonsa hyväksikäytetyksi. Ja sellaista mustatukka ei sallinut keneltäkään, vaikka tokihan siskoa oli isoilta ja pahoilta pojilta suojeltava, ja pienemmiltä ja vähemmän pahoilta pojilta. Kuka koski Robyniin sai vastata siitä Snakelle, syytettäköön pojan suojeluvaistoa pikkusiskoaan kohtaan.

Murahtaen vähäsanainen pahis kaivoi taskustaan filtterin huultensa väliin, paperia ja puruja ruveten kääntämään sätkää kuin välikohtausta ei olisi ollutkaan. Tokihan jäljet näkyivät vielä hyvinkin selvinä, mutta yksi ja sama ne Snakelle olivat.
Kun sätkä oli saatu näppärästi kiepatuksi, pisti poika sen palamaan. Luo ja tuhoa, mahtava periaate. Tosin mieluummin Snake muiden luomuksia tuhosi.
”Ja sitten katoaminen rikospaikalta. Mua ei nappaa mennä kuluttamaan kallista aikaani tonne”, poika urahti nyökäten päällään hieman koulun suuntaan ja vetäen henkoset sätkästään.

Robyn Lee

Tilanne olikin melko nopeasti ohi kun Snakekin perääntyi, ja kolme urheilijapoikaa keräsivät itsensä ja alkoivat hiljalleen valua pois päin. Tosin, eivät hekään kohti koulua, pikemminkin takaisin parkkipaikalle autonsa luo ja luoden vihaisen katseen Snaken moottoripyörään päin. Pahistytön katse viipyi pojissa ja autossa niin kauan kunnes ne katosivat risteyksessä kokonaan näkyvistä.

Sitten ruskeat silmät kääntyivät katsomaan häntä, jota tyttö katsoi aina ylös päin, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Snake kääri sätkäänsä, alkoi pian polttaa sitä. Ihan juuri niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
”Mm-m”, Robyn sai mutistua myöntävästi, samalla kun pyyhki hupparinsa hihalla pieniä punaisia pisaroita poskipäältään, ja vilkaisi isoveljeään. Mustatukka näki jäljet tuonkin kasvoilla, mutta niitä ei ollut pyyhkiminen pois ennen kuin Snake itse tahtoi.
”Mitä sitä keksisi”, Robyn pohti ihan ääneen, painottamatta toteamusta kysymykseksi. Tuo vilkaisi koulua hymähtäen, yskäisi ja antoi sitten syljen tippua huulien välistä kivimaalle mustien tennareiden viereen.
Snakelle ei koskaan kyllä tuottnut hankaluuksia keksiä tekemistä, sillä tuo teki mielellään kaikkea mikä ei liittynyt mitenkään kouluun ja olihan Robynin isoveli sitä paitsi melko idearikas luonteeltaan, eli ideoita saattoi odottaa melko nopeaan.

Hetken ja toisenkin ajaksi tupakkapaikan valtasi hiljaisuus, tai no hiljaisuus vain kahden henkilön välillä. Sitten pahistyttö nosti hiljaa katseensa edessä seisovaan Snakeen.
”Oletko sä ihan kunnossa?” tyttö kysyi sitten hiljaa ja kohotti hiukan kulmiaan. Yleensäkin tuollaisen kysymyksen esittäminen tuolle isoveljelle oli melkoisen turhaa, sillä mitä ikinä Snakelle olisikaan käynyt, hän oli aina kunnossa. Ainakin esitti olevansa, eihän hän koskaan myöntänyt kipua tai tuskaa. Kysymys kuitenkin tuntui melko luonnolliselta tähän väliin, eikä pahistyttö pelännyt esittää sitä isoveljelleen.
”Miten sä oikein edes eksyit tänne?” mustatukka kysyi sitten kysyväilme kasvoillaan. Tosiaan, Snake oli aina sattunut juuri oikeisiin aikoihin paikalle, tälläkin kerralla. Tuo oli luultavammin myös myöhästynyt tunneiltaan, mutta se että sisko ja veli myöhästyivät samaan aikaan ja niin. Snake oli aina paikalla kun tarvittiin, se oli melko ihmeellinen piirre pojassa.

Robyn korjasi laukkunsa asentoa olallaan, ja tajusi sitten että piti edelleen sitä Snaken kaulaketjua kädessään. Tyttö avasi kämmenensä ja katsoi siinä lepävää ketjua ja sitten Snakea, ojentaen kätensä niin että poika saattoi ottaa omaisuutensa takaisin. Ronyhän oli pitänyt siitä vain huolta.
Aurinko paistoi koulun lasisiin oviin ja sai aikaan välkähdyksen ovien avautuessa, ja pahistyttö havaitsi sen silmäkulmassaan kääntyen katsomaan. Ja kukapa muukaan sieltä harppoi kaksikkoa kohden kuin koulun melko tuiman näköinen opettaja, ja pahistytöllä oli aavistus että tuo kyseinen tyyppi oli seurannut tapahtumaa opettajainhuoneesta, yläkerrasta ja avoimien kaihtimien takaa.

Snake sähähti aggressiivisesti, kuin kuin vihainen kissa niskakarvat pystyssä ja selkä kaarella. Jos nuo kusipäät harkitsivatkin koskevansa hänen Harley Davidsoniinsa, saisivat tuta äskeisen raivon vähintään kolminkertaisena. Sisko hymisi myötäilevästi Snaken kommentille kouluun menemisestä. Esitti sitten retorisen kysymyksen, johon Snaye ei vastannut. Ei sitä hänelle esitetty, joten mitäpä sitä turhia.
”Lähetään ostarille lahjottamaan eläkeläisille”, Snake heitti vetäen tiuhaan sauhuja sätkästään, syvään ihan keuhkojen perälle ja nenästä ulos. Mahdollisimman vähän ilmaan turhaan palanutta tupakkaa. Ehdotus hedelmäpelien pelaamisesta oli suhteellisen random, mutta eipä se mitään. Niin ne ideat yleensä olivat.
”Sä saat mun kypärän niin mä ajan ilman”, Snake sanoi, kuten aina. Jos hän joskus vaivautui jotakuta kyysäämään, piti hän toisen henkeä omaansa kalliimpana. Yleensä hän ei muita tosin kyysännytkään, kun Jetsamia ja Honeyta. Molemmille tosin oli kypärä, mutta harvoin sattui mukaan.

Sisko uteli oliko Snake kunnossa, ruskeat silmät siirtyivät katselemaan terävinä siskoa. ”Joo”, poika vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, hieman viileällä sävyllä. Hän oli aina kunnossa, ja vaikka ei olisikaan, niin siitä ei muille oikeastaan koskaan avauduttu. jälleen poika pyyhkäisi hieman verta kasvoistaan, keskittyen kuitenkin polttamaan tupakkaansa, joka olikin loppu jo alle minuutissa. Toisille niin nopea toiminta toi vain huonon olon, mutta Snakelle yhden tupakin sisältämä myrklkyjen määrä kerralla alle minuuttiin oli jo tottumus kysymys. Ja Snake jos joku oli siihen tottunut. Uutta ei ihan perään tarvinnut kääntää.
Honey kysymys sai harhailleen katseen jälleen keskittymään itseensä, Snakelle luontainen, vino ja myrkyllinen hymy kaartui häiveenä huulille.
”Tsk. Mä olenkin todella harvinainen näky tupakkipaikalla tähän aikaan päivästä”, Snake kuittasi. Aamut todellakin olivat pahimpia ja pistivät vituttamaan ehkä eniten maailmassa. Tai ainakin melkein. No, eipä mustatukkaisen pojan käynyt kieltäminen sitäkään, että hän vain vaistosi. Hänellä oli vahva suojeluvaisto vuotta nuorempaa siskoaan kohtaan, ja kellot vain soivat kun tuo oli saanut itsensä hankaluuksiin. Totuushan sekin oli, että kun Honey sai itsensä niin herkästi ongelmiin, ei isoveli aina voinut olla pelastamassa. Tosinaan sai tyttökin ottaa rankasti turpiinsa, mutta kyllä Snake aina kävi jälkeenpäin kostoretkellä.

Sisko ojensi ketjua kohti Snakea, joka sen nähdessään tajusi yhä puristavansa prässiä nyrkissään. Poika nappasi ketjun tiputtaen tupakin natsan maahan, tallaten sen samanaikaisesti kuin pujotti ketjun nyrkkirautaan ja kokonaisuuden kaulaansa sitä hieman paitaansa putsattuaan. Prässi katosi kauniisti paidan kauluksen sisään, välttämään katseita. Laitonhan koko vehje oli.
Snaken katse kohosi kohti tulevaan opettajaan, musiikin sijainen, voi vittu. Tokihan tuo tiesi kuka Snake oli, ja osaisi varmasti sanoa Honeyn hänen siskokseen. Kirottu yhdennäköisyys. Mustatukkainen pahispoika ei ollut sitä tyyppiä, joka kiinni jäätyään juoksi karkuun. Hän kykeni kyllä myöntämään tekonsa häpeilemättä ja katumatta, kärsimään rangaistukset. Koulusta häntä ei vielä ollut potkittu, mutta usein oli uhattu määräaikaiserottamisilla. No, kai se olisi nyt sellaisen paikka, vittu jee.

Robyn Lee

Robyn ei ollut mitenkään yllättynyt isoveljensä heitosta ja ideasta, ja tyttö katseli nyt Snakea joka veteli melkoisen tiuhaan savuja sisäänsä. Robyn oli joskus ehdottanut kilpailua siitä, kumpiko sisaruksista vetäisi tupakan nopeammin loppuun. Ei ollut tarvinnut kauaakaan kilpailla, kun tyttö oli jo hävinnyt isoveljelleen, joka harrasti minuuttiröökejä melko useaan. Siinä he erosivat melkoisesti, sillä Robynillä päinvastoin oli tapana nauttia tupakat mahdollisimman hitaaasti.
Isoveljen seuraava kommentti sai Robynin kulmat kurtistumaan parin tuuman verran, sillä tuo ei ollut yhtään tyytyväinen siihen päätökseen että hän saisi kypärän ja Snake ajaisi ilman. Jos tyttö olisi ollut yhtään itsekkäämpi, hän olisi tietenkin vastustelematta ottanut kypärän ja hypännyt oitis kyytiin, mutta kyse oli kuitenkin liikenteessä ajamisesta, kuski ilman kypärää. Tästä asiasta oli kuitenkin väitelty jo niin monia kymmeniä kertoja, että Robyn tyytyi edelleen närkästyneenä vain nyökkäämään ja suostumaan.

Joo joo, kysymys kunnossaolemisesta ohitettiin melko nopealla vastauksella eikä Robyn sen kummemmin enää palannut aiheeseen vaan nyökkäsi osoittaen että oli todellakin samaa mieltä isoveljensä kanssa tuon jälkimmäisestä kommentista.
”Senpä takia juuri sitä ihmettelenkin”, pahistyttö vielä totesi, kaivoi puhelimen taskustaan todeten itselleen että kello oli sen verran että ensimmäiset tunnit varmaan loppuisivat kohtapuoliin. Sitten tyttö vilkaisi kohti koulun ovia ja muutenkin pihaa, jonne alkoi valua oppilita jotka tulivat tunnin myöhempään kuin ne, jotka nyt istuivat penkeissään ja kuluttivat pulpetteja.
”Vedän ongelmia puoleeni, tai toisin päin, ja sen takia luultavasti myös sinua”, Robyn sitten pienen tovin jälkeen hymähti ja vilkaisi isoveljeään.

Snake asetteli nyrkkirautansa takaisin paikalleen samalla kun Robyn äkkäsi sen saapuvan opettajan.
”Snake ja Honey Lee!” kuului tuon kirkuva ääni, ja Robynin korvaan särähti kun joku lausui hänen oikean etunimensä. Ja vielä noin lujaa että varmasti kaikki kuulivat. Tyttö ei vain voinut sietää sitä, ja kaikki jotka kutsuivat häntä Honeyksi, paitsi Snake, saivat pahistytön sisällä kiehumaan ja lujaa. Vaikka mustatukka olisi kyllä mielellään jäänyt paikalle selittelemään showta ja aukomaan päätä, tuo lähti melko ripein askelin kohti parkkipaikkaa ja nyökkäsi Snakelle.
”Eiköhän ole aika lähteä”, sisko sanoi isoveljelleen, jolle tiesi kyllä tekevän tiukkaa vain lähteä paikalta, joka olisi vaikuttanut pelkurimaiselta. Robynillä oli kuitenkin fiilis, että tällä kertaa oli fiksumpaa poistua paikalta kuin jäädä.
Opettajan meno liian korkeilla koroilla ja jalat yhteen rutistavalla hameella ei ollut mitenkään nopeaa menoa ja parivaljakko olisi ehtinyt vaikka konttaamalla parkkipaikalle ennen kuin maikka olisi heidän saavuttanut.

Päästessään isoveljen ajoki luo, Robyn napsautti hiuslenksun ranteestaan ja sitoi mustat hiuksensa ponnarille, veti hupparinsa vetoketjun kiinni ja laittoi kypärän päähänsä.

- ..Ja tapahtuu (; -

Snake vilkaisi siskoaan varoittavasti, ihan kuin olisi viestittänyt silmillään sanomaa ettei vastaväitteitä kypärän ottamisesta kuultaisi. Honeystä ei olisi loppu viimein vastusta Snakelle. Ei sanallisesti, eikä ainakaan fyysisesti. Siitä saatiin kiittää tai syyttää mustatukkaisen pahiksiin klikitetyn kitarasankarin uskomattoman kovaa päätä. Snake ei antaisi periksi, ainakaan tällaisissa asioissa. Eikä ylpeyttään kyllä muutoinkaan.
Sisko totesi kysyneensäkin nimenomaan siksi. Snake tuhahti silmiään pyöräyttäen, vaikka tiedostikin sen lapselliseksi. Kun kyseessä oli Honey hän saattoi hyvinkin olla lapsellinen. Kaiketi se oli ylisuojelemista tai jotain, mutta siitä mustatukka ei välittänyt vittujakaan.
“Joo”, poika murahti siskon selittäessä ongelmista. Totta kaiketi, mutta jos Snayen mielipidettä olisi kuunneltu, olisi hän päättänyt ettei asian sopisi olla niin. “Saisit olla olematta magneetti ja ruveta kiltiksi tytöksi”, Snake jatkoi tyly´n kyllästyneellä sävyllä, vaikka tokihan poika välitti. Ja paljon välittikin. Ei se kivaa ollut, kun tärkeät ihmiset tuntuivat tahallaan tapattavan itsensä. Ja mitäkö Snake sitten itse useimmiten harrasti?

Opettajan kiljunta sai tummasilmäiseltä mustatukalta mulkaisin. Snake manasi itsekseen mutisten pitkänä liutana kaikki osaamansa kirosanat. Vastaan ei väitetty, vaikka hieman Snake murisikin siskon päättäessä, että he lähtisivät nyt. Ehkä hyvä niin, mutta se ei ollut lainkaan Snaken tapaista. Hän oli tiukasti sitä mieltä, että kaikkea sai tehdä, kunhan kesti seuraukset.
Ei mitään pahaa, ettei hyvääkin. Kiltisti Honey laittoi kypärän päähänsä ja sai veljensä tyytyväiseksi edes muutamaksi sekunnin sadasosaksi.
Poika nousi pyöränsä selkään ja tunki avaimen virtalukkoon antaen Harleyn kehrätä miellyttävällä sävyllään.

Poika odotti, jotta sisko nousi istumaan hänen taakseen. “Pidä kiinni”, Snake kehotti rutiininomaisesti, kuten niin monia kertoja aiemminkin ennen kuin lähti ajamaan lievää ylinopeutta pois parkkipaikoilta ja koulunalueelta noin muutenkin.
Nopeutta lisättiin hienoisesti pojan päästessä suoralle. Liikennesäännöt olivat vain viittoja, kun poika ajoi ja antoi vauhdin antaa itselleen elämäniloa.
Sitä ei kestänyt kauaa, kun poika sai jo tiedostaa jumalattoman kivun vasemmassa kyljessään, jalka meni samantien tunnottomaksi ja pyörä paistautui useita metrejä sivuliitoa rakennuksen seinään. Silkkaa onnea, ettei poika lyönyt päätään tiiliseinään kovinkaan lujasti.

Kylkeen ajanut auto kiihdytti karkuun, mutta sitä tajuttomaksi mennyt Snake ei tiedostanut.

/lopetetaan vaikka tähän vuoron ja mennään sit sairaalaan tjtn :>/

Robyn Lee

Robyn kohotti hiukan kulmiaan isoveljelleen, joka alkoi nyt puhua siitä kuinka siskon pitäisi olla erilainen, kiltimpi ja sellainen, jonka puolesta Snake ei aina saisi kostaa.
”Hei, älä viitsi puhua kilteistä tytöistä, en mäkään niin tyhmä ole että tarkoituksella ja väkisin eksyn aina väärään paikkaan ja väärään aikaan”, mustatukka mutisi. Oikeasti, jos Robyn olisi tahallaan kerännyt itsensä ongelmiin, niin kuin mangeetti veti puoleensa kaikkia metaleja, tyttö tuskin olisi niillä vaivannut isoveljeään. Tai toisin päin, tuskin Snake olisi jaksanut vaivautua siskoaan puolustamaan tai mitään muutakaan, jos kaikki oli tahallisesti aiheutettua. Tai no, olihan alkoholin nauttiminen tahallista, mutta sen seuraukset olivat taas asia erikseen, ja siitä näiden pahisten oli turha ruveta toisilleen sanomaan tai neuvomaan, samanlaisia kun tuntuivat senkin asian kanssa olevan.

Kypärä pistettiin enempiä mukisematta päähän, ja sitten odotettiin että Snake käynnisti ajokkinsa. Mustatukka hyppäsi kyytiin, kuuli veljensä jokakertaisen kehotuksen ja teki niin kuin aina oli käskettykin. Se kirkuva opettaja oli jäänyt hölmistyneenä tapittamaan siihen keskelle pihaa, tuskin hänkään oli tottunut tällaiseen, että oppilaat suoraan sanottuna karkasivat hänen käsistään. Robyn hymyili tyytyväisenä kun vilkaisi vielä koululle päin, tässä vaiheessa fiilis oli vielä hyvä, mutta huomenna viimeistään alkaisi sellainen pinaa että hohhoh. Pahistyttö ei arvannutkaan, että piina, kupi ja tuska olisivat lähempänä kuin tuo olisi osannut ikinä kuvitellakaan.

Kaikki kävikin hyvin nopeasti. Robyn oli vaipunut omiin ajatuksiinsa ja katseli tietä moottoripyörän edessä, veljensä oikealta puolelta. Liikenne näytti olevan normaalin rauhallinen, ja tyttö olikin varma ettei pitänyt olla sydän kurkussa veljensä pään puolesta. Tai hengen ylipäätään. Väärässä kaikki.
Kaikki tapahtui kuin nopeasti kelatussa filminpätkässä. Robyn ei ehtinyt edes tajuamaan, mikä vasemmalta osui moottoripyörän kylkeen juuri vasemmalta puolelta. Sen ruskeat silmät vain tiedostivat, että edessä näkynyt tie oli muuttunut veriseksi asvaltiksi. Meni hetki ja toinenkin, että pahis ylipäätänsä tiedosti olevansa vielä hengissä ja makaavansa vatsallaan maassa. Joka paikkaan sattui, mutta silmät hapuilivat herkeämättä isoveljeä, joka löyti siitä vierestä makaamasta.
”Snake. Snake? Ei helvetti!” köhittiin, kun kaikki kipu iskeytyi voimalla läpi kehon.

Paniikki ehti iskeä. Silmät tuntuivat kostuvan, mutta se ei haitannut että se sumensi näkykykyä, sillä pian tyttö ei tiedostanutkaan ympärillään muuta kuin pimeää.