Oh, hey you again.

--elikkä Daikua tänne odoteltaisiin:3~

Siitä eräästä sateisesta päivästä oli kulunut nyt kaksi viikkoa ja monet asiat olivat pitäneet Haugtonin neidon kiireisenä ja yksi niistä oli tänään päättynyt koeviikko, joten kun Erica asteli viimeisen pinnankoetuksen jälkeen ulos luokasta, ei hän voinut olla tuntematta helpotusta, tämä tälläinen taas ohitse yhdeksi hetkeksi.
Brunette tyttö suuntasi koulun pääovia kohden äänekästä käytävää pisin jossa ihmiset puhuivat toinen toistensa päälle ja koittivat vertailla vastauksiaan ja pähkäilivät kuka oli oikeassa, mutta häntä ei kiinnostanut muuta kuin päästä ulos verryttelemään.
Käytävä loppui ja johdatti hänet avoimeen tilaan, aulaan. Rivakoin askelin hän saapui oville ja työnsi ne auki, samalla muutama nörtti kipitti avoimista ovista sisään, hänen jälkeensä tietenkin.

Pihalla oli taas upea ilma, San Diegossa tuntui olevan melkein jokapäivä upea sää, niin usein, että siihen osasi varautua vaikkei katsonut edes säätiedoitusta, niimpä tytön asuvalinta ei ollut mikään kummastuttava näky, joitain lissuperseitä se varmasti kauhistutti, nämä vaatteethan tuskin olivat edes muodissa! mutta Erica viihtyi nissä, hänen lookkinsa olikin tänään hieman hempeämpi, kuin normaalisti, hyvä päivä siis.

Jonnekin varjoon olisi mukava mennä, mutta siinä samassa hän näki tutun oloiset kasvot, nuo piirteet ja sama ruskatukka, sehän oli Jenny! Kas vain, pieni hymy nousi pahistytön huulille ja askeleet suunnattiinkin nyt tämän luokse, olivathan he epävirallisesti sopineet tapaavansa myöhemminkin.
Jenny istui erään pöydän luona ja vaikutti vähän yksinäiseltä. Brunette näki, että muutama cheerleader katsoi Jeniä hiukan ilkeään sävyyn,
joten kun hän istui tämän viereen Erica mulkaisi jäätävästi näitä naikkosia jotka oitis älysivät lopettaa tuijottelemisen, ties vaikka tämä hullu kävisi päälle!

''Terve Jenny..'' toista tervehdittiin, olivathan Ericalle ilmestyneet pitkät lisäkkeet ja hän näytti joltain rikkaalta pennulta ollessaan kevyesti meikattua ja iloisen oloisen näköinen, mutta kyllähän luulisi toisen hänen nyt tunnistavan!

Ilma tosiaan oli kaunis kuin mikä, Jenny istui lähes huomaamattoman näköisenä pöydän äärellä ja katseli sivusilmällä cheerleadereita, jotka selvästi katselivat vähän väliä hänen suuntaansa. Tietenkin sellainen sai olon hiukan haikeaksi, mutta eipähän tuokaan ollut uutta. Miten ihmiset jaksoivat vain puhua pahaa toisista, niin sanotusti alempiarvoisista.
Jenny tuhahti välinpitämättömästi.

Hänellä oli ollut juuri viimetunnilla koe, joka ei mennyt todellakaan niin kuin yleensä toivottaisiin kokeiden menevän. Jenny oli tiennyt vastauksen juuri ja juuri viiteen viidestätoista. Ei hän ollut seurannut tunneilla, kuka nyt sellaisessa hälinässä muutenkaan pystyisi opiskelemaan? Opettajien puhekin kuulosti joskus täysin heprealta ruskeatukan korviin ja kaiken lisäksi hän ei saanut rauhaa tunneilla muutamilta oppilailta jotka keksivät aina jonkin uuden ja 'nerokkaan' tavan kiusata häntä.
Mikä ihmisiin on oikein mennyt?

Jennyllä oli päällään tapansa mukaisesti hoikkaa vartaloaan myötäilevä lyhyt musta mekko ja tummanliilat peruskorkokengät. Hiuksensa olivat auki ja kauniilla pienillä kiharoilla. Tyttö vilkaisi vielä muutamaan cheerleaderiin halveksuvasti, huomasi näiden katseen kääntyvän pois ja tunsi jonkun istuvan hänen viereensä.
Ruskeatukka hämmästyi hiukan, ei hänen viereensä yleensä kukaan istunut? Huomatessaan vieressään Erican, silmistään pystyi näkemään nousevan iloisuuden. Jennyn huulillekkin tuli pakostikin pieni hymy, hän oli jo hieman ikävöinyt Erican seuraa.
"Hei, Erica. En ollu tunnistaa sua." Hän katsoi toisen hiustenpidennyksiä. Erica sitten näytti kauniilta kaikenlaisissa hiuksissa. Jenny kävi katseellaan toisen ulkonäköä läpi, toinen oli Jennyn mielestä niin kaunis.
Hän oli iloinen, että Erica oli tullut juttelemaan sillä ei hän itse olisi sitä uskaltanut tehdä.

Erica oli tyytyväinen, että hänen katseensa oli karkoittanut mehiläiskuningattaret kauemmaksi, hän kun oli aika suojelevainen luonne varsinkin kun oli huomannut Jenin hiukan ressukaksi, mutta todella suloiseksi sellaiseksi.
ja hän kykeni nyt keskittymään paremmin Jennyn kanssa jutusteluun. Pahis hymyilikin oikein sädehtivästi, kuin aurinko, sillä Jennykin vaikutti olevan iloinen hänen näkemisestään, se tuntui brunetesta mukavalle että joku oli iloissaan siitä.

''Joo, laitin muutaman lisäkkeen hiuksiini...'' 'muutaman' tarkoitti koko pään täyteen, onneksi tyttö tunsi hyvän parturin joka saa aidon näköistä jälkeä aikaan.
Erica nojasi kyynerpäitään pöydän karhealle pinnalle ja katseli aina välillä Jennya ja taas sitten vilkuili pihalle, pitkät jalat koukistettuina, toinen takapuolen alle ja oikea jalka rintakehää kohden.

Hetkisen aikaa brunette mietti mitäs sitten toiselle puhelisi, tilanne oli vähän sama kuin pari viikkoa sitten ensi törmäämisellä, mutta eiköhän se sitten tästä luutviutuisi taas hiukkasen helpommaksi, kunhan alkukankeus menisi ohitse, vai mitä?
''Mitäs sulle nyt kuuluu?'' Jep, se oli se perus kysymys, ainakin sillä saisi avattua keskustelun ja tästä sitten voitaisiin alkaa laajentamaan aluetta.
Hänen mieleensä juolahtivat taas ne kaksi naikkosta ja hänen katseensa muuttui hieman tuimemmaksi, ei suinkaan Jennyn takia, ''Ei kai sua olla kiusattu paljoa?''

--tulipas taas lyhyttäD:'

Jenny tosiaan oli hiukan rassukka, oikeastan aika paljonkin. Mutta nyt hänellä oli äskeistä rennompi olo, hän oli todella iloinen Erican tullessa hänen luokseen, ja vielä juttelemaankin. Hän ei tosiaan aluksi ollut tunnistaa toista, mutta lähemmäs tullessa kasvot muistuivat Jennyn mieleen.
"Heh, joo muutaman" Ruskeatukkaisen kasvoille ilmestyi pieni hymyn kaltainen pilkahdus. Hän itsekin haluaisi laittaa lisäkkeitä hiuksiinsa pitkästä aikaa, hän oli saanut juuri kasvatettua hiuksiaan pidemmiksi kun viimeksi ne lyhyiksi kyni.

Jenny katseli Ericaa, istui tuolilla jokseenkin epävarmassa asennossa. Hänen jalkansa roikkuivat muutaman millin maasta, ja hän piti käsiään sylissä, näytti varmaan joltain säälittävältä pikkutytöltä siinä istuessaan ja katsoessaan Ericaa. Monet ohi menevät katselivatkin heitä hieman oudoksuen, pahis ja tavis juttelivat toisilleen hyvin ystävällisissä merkeissä.
Toinen kysyi Jennyltä kuulumisia, mitään miettimättä hän vastasi sen normaalin vastauksen; "Ihan hyvää, ei oo ollut mitään erikoista." Jennyn kasvoilla oli jokseenkin mitäänsanomaton ilme, mutta silmistä paistoi ystävällisyys ja lämpö toista kohtaan. Ensimmäinen ihminen joka täällä hänelle oli ystävällinen. "Mitä sulle kuuluu?"

Erica kysyi jotain kiusaamisesta, tytön olo muuttui välittömästi hieman epämukavaksi ja kiusaantuneeksi. Se näkyi hänen kasvoillaan ja pieni epävarmuus kuului hänen äänestäänkin.
"...No miten nyt sen sanoo. Ei mitenkään erityisen paljon." Jenny väänsi lähes pakolla kasvoilleen pienen hymyn tapaisen jonka jälkeen käänsi katseensa välittömästi maahan epävarmana. Jenny tiesi kuinka säälittävältä hän näytti.
"Mut ei sillä oo niin väliä." Hänen äänensä oli melkein kuiskaus, hyvä että Erica sen kuulisi edes.

//no multaki lyhyttä ja anteeks kesto D;

Sarkastinen vastaus tuli Jennyn suunnalta kun Er väitti laittaneensa vain muutaman, molemmat naurahtivat siihen hiukan. hetken aikaa pahistyttö oli miettinyt josko olisi antanut olla ja jättää menemättä, jos toinen ei olisikaan ilahtunut hänen näkemisestään vaikka he olivatkin eronneet lämpimissä merkeissä omille teilleen, mutta hän oli iloinen päätöksestään tulla häiritsemään Jennyä, sillä tämä vaikutti olevan ihan yhtä hyvillään asiasta kuin kiharatukkainen itsekin.
Ericaa ei haitannut ihmisten katseet joihin hän vastasi vain myrkyllisellä ilmeillä joista sai sellaisen kuvan, että jollei lopettanut tuijottelemistä hän saattaisi murtautua kyseisen ihmisen kotiin ja hakata pään hajalle pesäpallomailalla, mutta sitten hän taas oli seuraavassa hetkessä hymyilemässä Jennylle.

Tälle kuului ihan hyvää ilman mitään sen erikoisempaa, eipä tuohon oikein voinut kommentoida mitään, hänelle taas oli tapahtunut jonkun verran asioita ja jotkut niin erikoisia, että välillä luulee niiden olleen unta kunnes törmää siihen asiaan uudelleen, mutta taas ei siitä sen enempää. Erica hymyili Jennylle vastaukseksi ja tokaisi sen olevan selvä sitten mikäli ei ollut mitään erikoista.
''Noo.. En oikein tiedä... On tapahtunut vähän kaikenlaista ja koitan sisäistää sen kaiken, mutta eiköhän mulle kuulu hyvää..'' Tuon sanoessaan Er oli katsellut muualle pihalle, mutta käänsi nyt taas kasvonsa Jennyä kohden.

Ruskatukka meni hiljaiseksi kun pahis oli kysellyt tältä oliko kukan kiusannut Jennyä, tuosta niin helposti kykeni lukemaan, että oli.. Se sai hänen sappensa kiehumaan eikä Er voinut sietää sitä, hän vain tahtoi survoa kaikki ne ihmiset maan rakoon joilla ei ollut muka muuta tärkeämpää tekemistä kuin ahdistaa pienen hiirulaisen nurkkaan ja silti Jen vastasi niinkin vaisusti kuin, ettei erityisemmän paljoa, hän katseli hiukan empaattisesti tyttöä vieressään.
Tunnelmaa keventääkseen hänen teki mieli hiukan vitsailla, että kävisikö hän hakkaamasta niistä ihmisistä ilmat pihalle, mutta ei sitten viitsinyt, kun sillä ei ollut kuulemma väliä, aiheenvaihto voisi olla nyt paikallaan.
Tässä vain tuli taas heidän pieni ongelmansa vastaan, mistäpä sitten he puhuisivat? Kummallekaan kun ei ole kuulunut mitään erikoista...

--ei se mitään, mulla vähän sama juttu kestossa Dx

--niin paljon kuin mua masentaakin sanoo tää, niin vetäydyn nyt pelistä kun on kestänyt kuukauden:< mutts kiitos ihanasta pelistä ja voidaan kyllä ottaa uusiksi:>