Tyhmyydestä sakotetaan

// Otsikko ei taas liity mihinkään järkevään. Liam tänne Amyn seuraksi

Amy katseli ympärilleen ajaessaan autokorjaamon pihaan. Tyttö oli ihmeissään että oli löytänyt perille. Ei siihen oltukaan vaadittu kuin muutama sata soittoa äidille ja kaksi pysähtymistä huoltamolle, ajo-ohjetta kysymään. Amy oli surkea kartanlukija ja se teetti vaikeuksia pääsemään paikasta A paikkaan B, ainakin suhteellisen nopeasti.
Julkisilla liikkuminen oli niin paljon helpompaa. Ei tarvinnut ajatella mitään, istui vaan kyytiin ja sanoi määränpään. Mutta ei, Frank (tytön isäpuoli) ja Anna (tytön äiti) olivat sitä mieltä että oma auto on kätevin. "Pääset niihin harrastuksiisikin ilman bussin odottamista", äiti sanoi Amylle. Mihin harrastuksiin, tyttö mietti? Hän oli uusi kaupungissa eikä tuntenut ketään. Sen verran hän oli kaupungilla ollut että tiesi ruokapaikan ja kaupan josta oli ostettu sohvat hänen asuntoonsa.
Koska tytöllä oli nyt oma auto sekä huonot suunnistustaidot, tarvitsi hän gps-järjestelmän.
Tyttö vilkaisi paketti apukuskin jalkotilassa. Hän ei ymmärrä miksei voinut itse asentaa sitä. Ei, Frank sanoi että se on vaan ammattilaisten hommaa. Ettei omia käsiä tarvinnut liata siihen. Amy oli kuunnellut kummissaan, ei hän tiennytkään että gsp-järjestelmän laittaminen on sotkuista puuhaa.

Amy nousi autosta. Samalla hänen puhelimensa pirisi. Äiti soittaa. Tyttö oli turhautunut. Mitä se nyt taas soittaa, hän mietti. Myönnetään että Amy oli soittanut useamman kerran varmistaakseen ajo-ohjeet, mutta hän inhosi myöntää sitä. Nyt äiti varmaan kyselisi löysikö tyttö perille. Amy painoi puhelimen hiljennys nappia. Samalla tyttö painoi oven kiinni ja keskuslukko napsahti sulkien kaikki ovet. Hän ehtisi puhua äidin kanssa myöhemminkin. Amy otti muutaman askeleen autolta ja tajusi unohtaneen laukkunsa apukuskin penkille. Amy hymähti ja tarttui oven kahvaan avatakseen oven. Mutta se ei auennut.

Voi helvetin helvetti! Ovet olivat lukossa ja hopeisella sydänavaimenperällä koristeltu avain roikkui virtakolossa. Tyttö oli mietteissään lukinnut autonsa ovet, avaimet sisällä. "Voi helvetti!" Amy huudahti. Epätoivo valtasi hänet. Mitä hittoa hän nyt tekisi.
Samassa Amy muisti olevansa autokorjaamolla, joka kenties voisi auttaa asiaan. Tyttö lähti kävelemään kohti liikettä suunnaten oletettavasti hallin ovelle. Amy koputti hiljaa oveen ja kurkkasi sisälle. "Apua.. Onko täällä ketään?" Amy huhuili ja tuli ovesta sisään katselleen ympärilleen.

--here we come:)

''Terve Liam, pääsetkö tänään korjaamolle auttamaan, kun se saatanan José on taas 'sairaana'! ja paskan marjat se oikeasti on, krapulassa perkele taas!'' Oli kuulunut sedän suusta aikaisemmin päivällä, tuo oli kovasti työskentelevä yrittäjä ja kiroili kuin tukkijätkä. Miehenalulla ei ollut mitään sovittuna tälle päivälle ja suoraansanottuna häntä ärsyttikin tekemisen puute. Siispä hän oli vaihtanut, valkean hihattoman sekä työhousut ja kaasuttanut prätkällään sedän korjaamolle.

Heti paikan päälle tultuaan, Liam oli saanut liukuhihna tahtia tupakkaa polttavan enonsa työkalu pakin syliinsä ilman sen suurempia vetistely tervehdyksiä. Ilmeisesti edellä mainutti herra lähti kovistelemaan krapulaista työntekijäänsä.
Muitta mutkitta Liam olikin valinnut auton jonka korjaus oli kesken, sulavasti oli poika sujahtanut punertavan kaaran alle, katsottuaan ensin mikä siinä oli vikana.

Kaikessa rauhassa ilman mitään kiirettä saatikka pelkäämättä liata käsiään hän selvitteli viat yksi kerrallaan ja korjaili niitä, kunnes sitten kuuli nuoren naisäänen huutelevan tallon ovien suunnalta "Apua.. Onko täällä ketään?"
Ilmeisemmin uusi asiakas..?
Tummatukka tuli esiin auton alta ja pyyhki öljystä mustia käsiään ennen siniseen rättiin ja asteli Amyn luokse. ''Päivää, olen Liam, omistajan veljenpoika, mikä olisi ongelmana?'' Tyttö sai pienen kohteliaan hymyn osakseen, oli osattava käyttäytyä kohteliaasti asiakkaiden kanssa.

Amy säpsähti kuullessaan jonkun puhuvan. Onneksi hän ei sentään kirkunut tai muuta vastaavaa, sekään ei olisi ollut mahdottomuus. Tyttö tahtoi olla joskus liiankin säikky.
Amy katsoi ääntä kohti ja otti sinne päin muutaman askeleen kunnes pysähtyi nähdessään miehen tulevan häntä kohti. Tyttö nosti toppinsa olkainta kunnolla ylös ja pyyhkäisi hiussuortuvan silmiltä.
Kun Liam tuli Amyn luokse, tämä hymyili pienesti. Voi luoja miten komea mies olikaan, nainen ajatteli ja siirsi katseensa lattiaan. Hän olisi halunnut tutkailla miehen ulkomuotoa tarkemmin, mutten sitä pystynyt tekemään kiinnijäämisen pelossa. Eikai siinä katsomisessa mitään pahaa olisi, mutta Amy pelkäsi sen olevan epäkohteliasta. Vaikka tuskin mies katselemisesta särkyisi, tuolla naamalla sitä on varmaan tuijotuksen kohteeksi joutunut useammankin kerran.
Amy kohotti varovasti kasvonsa ja katsoi Liamia.
"Minun pitäisi ostaa gps-järjestelmä." tyttö selitti hieman hermostuneesti. Tyttö oli aivan unohtanut ettei se ollut hänen ainut ongelmansa. Auton ovet olivat lukossa, avaimet ja laukku sisäpuolella. Puhelin hänellä sentään oli, muttei siitäkään ollut apua, akku loppuisi hetkenä minä hyvänsä.
Amy oli tyytyväinen. Hän sai selitettyä ongelmansa komealle pojalle ilman sen kummempia takelteluja.
"Onko se hankala asentaa? Jos on, se pitäisi tehdä myös" tyttö sanoi katsoen miestä. "Minä en tiedä näistä lisälaitteista yhtään mitään.." hän jatkoi punastuen. Miksi hänen piti aina alkaa pölistä turhan paljon. Vasta hän oli kehunut itseään mutta nyt on itsekritiikin paikka. Amy katseli ympärilleen vilkuillen välillä miestä. Hetkinen, mies oli sanonut heti alkuun oman nimensä. Halusiko hän tutustua tyttöön tarkemmin, vai oliko se vain hyvää asiakaspalvelua?
"Olen Amy" tyttö tokaisi mitään sen kummenpia miettimättä ja jäi katsomaan miestä.

// Joo, huomaa hieman ettei ajatukseni ole oikein täysillä. Anteeksi.
Niin ja tää Amy voi olla vähän ristiriitainen näin aluksi, on meinaan ihan erilainen hahmo mitä yleensä roolin.. ^^

Mikäs ihme nyt tämän tytön ongelma oikein oli? Liam katsoi hiukan kummastuneena tyttöä edessään joka oli kuin säikky kani, eikä hän ollut edes yhtäkkiä ilmestynyt joltain pimeältä kujalta vaan astellut rauhallisesti tämän luokse, no.. Ehkä toinen vain oli arkaa sorttia? Silti liam ei oikein kyennyt hallitsemaan kieltään.. ''Ei nyt kannata pelästyä kuin olisin paloittelemassa sut kirveellä..'' Ups... Hän rykäisi hiukan ja tokaisi anteeksipyynnön.
Liam katseli hiukan hymyillen Amya jonka oma katse oli kohdistettuna lattiaan, kenkiinsä ja jossain poissa hänen katseensa ulottuvilta, ei poika oikein ymmärtänyt mistä oli kyse...

gps-järjestelmä kuulemma piti hommata, mutta heillä ei kyllä ollut myynnissä laitteita, he vain asensivat sen korvausta vastaan, joten toivon mukaan tytöllä oli sellainen omasta takaa, tai oli tullut hukkareissu, asia piti selventää toiselle. ''Joo, kyllä me voidaan asentaa se, mutta kai sulla on ostettuna jo valmiiksi? Täällä ei ole gps-järjestelmiä myynnissä.'' sanottiin asialliseen sävyyn ja likainen rätti tungettiin hajamielisesti housujen taskuun.

Seuraava kysymys oli, olisiko se hankala asentaa, ''Noh.. Senhän voisi asentaa ihan kotonakin, kun kerran pakkauksen mukana tulee ohjeetkin, mutta ei se kyllä ole kovinkaan hankalaa, voin vaikka neuvoa yksinkertaisimman tavan, niin vastaavasti tulevaisuudessa tiedät sitten.'' Olikohan tyttö jättänyt autonsa ulos? ''Haetaan sitten sun ajoneuvo, missä se on?'' Liam kysyi kohteliaasti, toinen käsi oli aseteltu rennosti työhousujen taskuun kun taas vastakkainen käsi roikuskeli vartalon sivulla.
Tyttö esittäytyi ja kertoi nimensä olevan Amy, poika nyökkäsi toiselle ja sanoi, että oli mukava tutustua, kuten oli kohteliasta sanoa.

Amy katsoi hieman kulmien alta miestä, kun tämä alkoi puhumaan kirveellä paloittelemisesta. Olikohan naisen turvallista jäädä tänne? No, jos jotain pahaa tapahtuu, syyllinen saataisiin selville. Tiesihän tytön isäpuoli ja äiti minne korjaamoon hän oli sanonut menevänsä. Amy yritti luoda kasvoilleen hymyn kuin olisi ymmärtänyt kirvesjutun pieneksi vitsiksi.
"Joo siis on minulla se laite itselläni!" Amy tajusi äkkiä. Mitä hän oikein selitti? Että pitäisi ostaa gps-laite, vaikka autossa, siellä jalkotilassa sellainen jo odottaa asennusta.

"On minun autoni tuolla pihassa." Tyttö sanoi hymyillen. Mies näytti aika söpöltä, Amy ajatteli ja uskalsi katsella Liamia hieman tarkemmin. Hän tunsi olonsa vähän rennommaksi. Mikä ihme siinä oli että vieraita miehiä ja tilanteita piti alkaa heti suunapäänä jännittämään, hänhän vaikuttaa aivan arkajalalta. Tyttö toivoi ettei mies pitänyt häntä ihan nössönä.

Tyttö kokeili taskujaan etsien autonavaimia, kunnes muisti mitä oli tapahtunut. Voi helvetti, hän ajatteli. Miten idiootti joku voi olla. Kohta mies pyytää ajamaan auton halliin tai tulee itse katsomaan autoa ja ja.. mitä Amy voi hänelle sanoa?! lukitsin itseni auton ulkopuolelle ja avaimet sisäpuolelle, fiksua eikö. Amy huokaisi pikkuisen ja yritti pitää väkinäistä hymyään yllä.
Viimeistään tässä vaiheessa Liam pitäisi tyttöä aivan idioottina.

Amyn katse kieli Liamille, että tämä oli ymmärtänyt hänen sanansa jotenkin väärin tai kuullut väärin.. Sillä tuo tyttö katsoi häntä kuin teksasin moottorisahamurhaajaa joka oli valmis nappaamaan kirveen ja pilkkomaan tämän.
Liam katsoi asiakseen korjata toisen väärinymmärryksen ''...en mä sua ole minnekään pilkkomassa.'' hän sitten sanoi ja antoi asian olla sitten siinä, oli reagointi mikä hyvänsä.
Mikäköhän mahtoi olla tytöllä hätänä kun tämä niin jännitti? Kun kerran unohti ostaneensa laitteen jo, noh... Ehkäpä tämä sitten oli vain ujoa sorttia, Liam nyökkäsi vastaukseksi.

Liam ei ehtinyt kysymään missä toisen auto oli kun tyttö jo siihen vastasi ihan omin avuin, poika nyökkäsi ja sanoi, että haetaan se sitten sisälle jotta hän voisi näyttää miten gps asennettaisiin. Tyttö kuitenkin oli kiinnostuneemman oloinen katselemaan häntä kuin pysymään aiheessa, mutta Amy vaikutti jo olevan hieman rentoutuneempi ja hymyilikin hiukan.

Urheilijapoika oli jo lähdössä ulos, kun Amy kokeili taskujaan ja haki avaimia, mutta tämän kasvoille lankesi suoraansanottuna kauhistunut ilme ja siitä seuraava epätoivo. Mikäköhän mahtoi olla nyt vikana? Liam katseli tyttöä joka oli menossa jo pientä paniikkia kohti, hän oletti, että avaimet olivat hukassa tai lompakko.
''Onko joku vialla?'' poika kysyi tyyni ilme kasvoillaan ja oli kyllä valmis auttamaan jos vain voisi, ei hätäileminen ainakaan nyt auttaisi ketään tai mitään.

Amy katsoi poikaan. Ei hän tilannetta saisi muutettua ilman Liamin apua. Pieni puna kohosi tytön poskille kun tämä katseli miestä silmiin. Sitten Amy huokaisi.
"No, sattui pieni vahinko." Hän aloitti.
"Puhuin puhelimessa samalla kun tulin tänne ja.. no, sitten laitoin ovet lukkoon ja nousin autosta. Ja jätin avaimet virtalukkoon." Amy lopetti ja katsoi miestä nolona.
Miten idiootti sitä ihminen osaakaan olla, tyttö ajatteli. Häntä ärsytti ihan urakalla. Äidin syytä kaikki, miksi hän yritti soittaa koko ajan ja sotkea tytön ajatukset. Vaikka itsehän Amy ovet laittoi lukkoon eikä osannut ajatella loppuun asti.
Niin kävi useasti.
Amy katsoi miestä ja huohahti syvään. Häntä harmitti koska antoi itsestään totaalisen pellen vaikutelman.
"Sä varmaan pidät mua ihan idioottina.." Tyttö yritti naurahtaa pienesti. Oikeasti häntä ei naurattanut yhtään.

//Tuli lyhyt, anteeks :/

Vahinko? Mikä mahtoi olla tämä niinsanottu pieni vahinko joka sai Amyn muuttumaan punaiseksi kuin paloauto nolostuneisuudesta?
Kun Amy oli saanut pienen tarinansa kerrottua Liam katsoi tätä hiukan hämmästyneenä, poika oli todella kummissaan miten ihmeessä tuo oli edes mahdollista? Seuraava kysymys oli, että miten he saisivat avaimet ulos autosta rikkomassa ikkunaa? Poika pörrötti hiukan hiuksiaan vaikka tiesi, että ne menisivät siitä ihan öljyisiksi, kylläpäs olikin erikoinen tilanne sitä ei parenut kieltää.
Ehkäpä hän keksisi jotain paikan päällä.. Liam ei ollut kyllä koskaan tullut törmänneeksi moiseen tapaukseen joten ehkäpä hänen pitäisi vielä soittaa korjaamon omistajalle tarkempia ohjeita, tai liikkeeseen josta tytön auto oli ostettu, no mutta sen näkisi sitten.

Ujo tyttö naurahti, että liam piti häntä varmasti idioottina, mitään ei tietenkään sanottu ääneen, mutta kyll' poika piti tyttöä hiukan hössönä jos kerran oli noin lahjakkaasti itsensä soppaan saanut, ''En nyt idioottina, mutta ehkäpä meidän pitäisi mennä nyt katsomaan sitä autoa?'' Liam käänsi katseensa tyttöön.
Oliko toinen idiootti kysymyksen pohtiminen ei auttanut tätä ollenkaan vaan asiaan siirtyminen olisi ihan hyvä.

Amy vei urheilijapojan autolleen joka kökötti keskellä pihaa, hän tutkaili ensin katseellaan ja mietti kuumeisesti mitä olisi tehtävissä, jos vaikka toinenkin ikkuna olisi edes hiukan raollaan niin he saisivat jollain koukulla avaimet virtalukosta pois...

--ei mitään:> ja mä oletin että ne läks sinne pihalle:'D

//Mä annan vinkin. Joku rautatikku jonka päässä koukku minkä saa tungettua ikkunan väliin ulkopuolelta, sieltä tiivisteiden alta voi saada vedettyä lukkonapin ylös.. On kokemusta meinaan tästä tilanteesta. =DDD

Amy katseli miestä kun tämä tutkaili autoaan.
Tyttöä harmitti. Hän ei tuntenut paljon ihmisiä tässä kaupungissa ja heti kun olisi uusi tuttavuus mahdollinen, tyttö mokaa sen käyttäytymällä kuin idiootti. Amy huokaisi ja koputteli kynsillään autonsa konepeltiä. Paska vehje, hän sanoi ääneti ja loi vihaisen katseen kulkuneuvoonsa.

"Toivottavasti työskentelet tuntitaksalla" tyttö sanoi äkkiä hymyillen.
"Tästä keikasta saat hyvän palkan" Hän jatkoi ja naurahti pienesti. Eikai tässä jaksaisi jurmuttaa, tehty mikä tehty. Oikeastaan koko tilanne oli niin nolo ettei sille osannut tehdä muuta kuin nauraa.

Amy loi säteilevän katseen mieheen. Tämä oli hyvin ystävällinen ja kovin rauhallisen oloinen. Oliko mies ihan tiukkis ja mitä mieltä tämä oli tytöstä, sitä Amy ei tiennyt. Amy toivoi ettei peli olisi ihan menetetty vaan hän pääsisi tutustumaan mieheen tarkemmin.

--mun aivotoiminta on vielä aika hidasta, että jos selität ton tarkemmin yksärillä?xD

Samalla kun liam tutkaili autoa niin sen omistaja mutisi auton olevan paska vehje, tähän ei poika todennut mitään, mietti vain, että mitä tässä nyt oikein tulisi tehdä järkevimmin.
Amy vitsaili, että toivoi pojan työskentelevän tuntitaksalla sillä hän saisi tästä 'keikasta' hyvän palkan, no oli miten oli. Liam katsahti tytön suuntaan ja hymyili hiukan, ettei toinen tuntisi oloaan ihan täydeksi luuseriksi. Oli varmasti todella nöyryyttävää olla tälläisessä tilanteessa joten pieni myötätunnon osoitus oli varmasti ihan kohdillaan.

Amy hymyili hänelle kuin naantalin aurinko ja juuri kun Liam oli ehdottamassa hänelle mitä tehtäisiin niin poika tunsi miten kännykkä hänen taskussaan alkoi pirisemään, taas se tuttu the fast and the furious kappale, nopeasti poika pyyhki ylimääräiset öljyt housuihinsa ja kaivoi kännykän taskustaan, näytöllä luki nimi: Lizbeth.
Mitäköhän asiaa Lizillä oli?
''Pieni hetki, mä vastaan tähän..'' sanottiin ja hän otti muutaman askeleen kauemmas, vaikka ei hänellä mitään salattavaa ollutkaan.

Jonkusen aikaa tämä viihtyi jutustelemassa Lizin kanssa jolle oli tullut ikävä, poika oli siitä kovin mielissään ja hänen huulilleen tarttuikin nyt piristynyt hymy. ''--joo, mutta oon tosiaan nyt töissä, katotaan vaikka jos tuun illalla käymään, joo moikka.'' luuri painettiin kiinni ja käännyttiin taas Amyn puoleen. ''Kas niin, sori pieni viivästys..'' tokaistiin edelleen se komea hymy huulillaan. Hänellä oli jo muutama idea, joten nyt olisi edessä keskustelu kaaran omistajan kanssa mitä tehtäisiin.