Something Golden

//Vlippiiiiii~

Kakkosluokkalaisten tyttöjen liikuntatunti oli juuri saanut päätöksensä, ja tyttövirtaus oli täyttänyt pukuhuoneen. Pukuhuone oli täynnä puheensorinaa ja puolialastomia nuoria naisia, jotka kukin peseytyivät tarpeensa mukaan. Harva kävi suihkussa asti peseytymässä, sillä pukuhuoneiden suihkuilla ei ollut kovin hyvää mainetta. Ei kukaan tosin tiennyt kunnollista syytä siihen, miksi suihkuja ei käytetty. Niitä ei vain käytetty ja se riitti syyksi.

Mary-Ann McAllister istui yksin kokonaisella penkkirivistöllä. Hän oli levittänyt tavaransa niin, että kukaan ei pystyisi istuutumaan liian lähelle häntä. Lopputulos: M.A:n tavarat olivat varastaneet koko penkkirivistön tilan, mikä aiheutti pahoja katseita. Mary-Ann ei välittänyt näistä katseista, sillä häntä pahasti katsoivat enimmäkseen alemmat klikkiläiset. Muut kermalaiset, joita oli kyllä melko vähän tämän blondin ryhmässä, olivat omineet toiset penkit itselleen.
Jep, näin tämä meni. Kermalaisilla oli parempi asema. Jopa tyttöjen pukuhuoneessa.

Cheerleaderilla oli yllään nyt ainoastaan valkoiset alusvaatteet, jotka yllään hän sipsutteli lavuaarien luo. Lavuaareille oli leiriytynyt moni muukin tyttö, mutta nämä väistivät heti, kun Mary-Ann lähestyi. M.A hymyili pienesti ja pisti veden valumaan. Hän pesi kainaloitaan hitaasti ja tarkasti. Tämän jälkeen tyttö kuivasi kainalonsa vaaleanpunaiseen pyyhkeeseensä ja sipsutteli viehättävään tyyliinsä takaisin paikalleen.
Monet ihailivat hänen täydellistä, treenattua vartaloaan. Sen näki niistä katseista, joista suorastaan loisti kateus ja kysymys 'miksi minulla ei ole samanlaista vartaloa?'. Vaaleaverikkö istuutui aloilleen ja alkoi pukea puhtaita vaatteita päälleen. Hän otti esille leopardikuvioisen topin ja mustan minihameen. Aivan ensiksi tyttö kuitenkin keskittyi rasvaamaan jalkojaan, jotta niihin tulisi säihkyvä kiilto.

Mary-Annea harmitti, että tällä kertaa hänellä ei ollut juttukaveria tässä porukassa. Tai siltä se ainakin näytti. Hänen omat piiriläisensä olivat joko toisessa ryhmässä, joko vuoden nuorempia tai vanhempia tai sairaana. Niin, M.A:n liikuntatunti oli ollut hyvin ikävystyttävä, mutta onneksi se oli jo saanut päätöksensä. Mary-Ann tahtoi jo päästä juoruamaan siitä, kuinka vähäpukeisesti eräs tavistyttö oli liikuntatunnille pukeutunut. Kuin tavistyttö olisi tahtonut tehdä vaikutuksen. Hähä, eipä onnistunut. Tytön vaatevalinta oli ollut surkea ja vaatteet selvästi pari kokoa liian pieniä.

Matilda Summer Torres oli vallannut puolet yhdestä penkkirivistöstä, itseasiassa tyttö oli selin Mary-Ann McAllisteria. Neitokainen oli ehtinyt riisua liikuntavaatteensa pois ja tyttö oli ensitöikseen laittanut ne kauniiseen pussukkaan, jonka oli ostanut kalliilla ostarilta. Niin pitihän nyt liikuntavaatepussinkin olla parasta laatuaan, ettei kukaan erehtyisi edes pukuhuoneessa tytön olevan rikas. Summer katsoi ihailevasti M.A:ta joka kulki pukuhuoneessa ja päätti, että nyt olisi taas hyvä hetki käydä mielistelemässä tuota koko koulun yhtä tunneistuista kasvoista. Sitä ennen Sun kuitenkin käveli lavuaareille peseytymään hieman. Tyttö pesi kasvonsa ja sitten kainalonsa, tämän jälkeen neito kuivasi itsensä pyyheeseen ja katsoi sitten ihaillen itseään peilistä. Näytti hänkin hyvältä, miksei kukaan sitten häntä ihaillut niin kuin Mary-Annea! Tämä olisi vääryys ja tämä asia korjaantuisi kyllä vielä joku päivä. Summer pörrötti kiharoilla olevia hiuksiaan ja hymyili kuvajaiselleen. Tämän jälkeen neito palasi omalle penkin puolikkaalleen.

Summer kasasi tavaransa ja käveli sitten niiden kanssa vastapäiselle penkille Mary-Annea, muutama nörtti kylläkin joutui siirtymään penkiltä, mutta sen he tekivät ihan iloisesti. Ainakin niin Summer ajatteli, vaikka asia olikin päinvastoin. Sun heitti kasvoilleen ystävällisen hymyn ja suki kiharoitaan pois kasvojensa edestä. Sitten tyttö puki mustien rintaliiviensä päälle mustan tuubitopin.
"Ai hei Mary-Ann, olit taas todella hyvä tunnilla. Ihan kateeksi käy tuota sinun kroppaasi", Sun sanoi sitten hymyillen yhä ja kaivoi omasta pussukastaan rasvansa. Tyttö otti vähän rasvaa käsiinsä ja alkoi sitten rasvata käsivarsiaan.
"Huomasitko muuten tuon yhden taviksen? Miten noloa!", Summer sanoi sitten hieman matalammalla äänensävyllä ja antoi katseensa siirtyä kyseiseen tavistyttöön. Erittäin noloa ja säälittävää, neitokainen ajatteli vielä itsekseen. Mutta nyt tehtävänä oli saada Mary-Ann hieman taas lähemmäksi kaveriksi, kuin ehkä ennen. Tai siis nyt M.A:lla ei ollut muita tuttavia ympärille, joten tuo neitokainen oli ainoastaan Summerin tällä hetkellä.

Saatuaan sitten kätensä rasvattua siirtyi Summer rasvaamaan vielä hieman sääriään, joita riittikin. Sillä Sun oli hyvin pitkä säärinen tyttö. Eikä tietenkään sääriä koskaan peitelty, nytkin tytöllä oli päälle pantavaksi minifarkkushortsit, jotka varmasti keräsivät miesten katseita. Rasvauksen jälkeen täytyisi vielä meikata ja ja ja..

Mary-Ann huomasi sivusilmällään sen, että joku vaihtoi paikkansa tarkoituksella häntä vastapäätä. Cheerleader ehti rasvata jalkansa juuri, ennen kuin häntä vastapäätä istuva tyttö alkoi puhua. Tummansiniset silmät nostettiin ylös säihkyvistä sääristään ja M.A katsoi nyt edessä istuvaa Summer Torresia. Kyllä Mary-Ann toisen tiesi, sillä olihan tuo kiharapäinen tyttö myös cheerleader.
Vaaleaverikkö loihti kasvoilleen viehättävän hymyn.
"Kiitos, Sun. Mähän oon just loistava aerobicissa", cheerleader vastasi toisen kehuille ja katseli kikkarapäistä tyttöä vielä hetken aikaa, kun laski katseensa vieressä oleviin vaatteisiinsa.

Mmm, miten tämän cheerleaderin olo paranikaan, kun Summer alkoi puhua siitä eräästä tavistytöstä, josta M.A tahtoi kuumeisesti päästä juoruamaan. Mary-Annen silmissä välähti innokkuus, kun hän nosti katseensa nopeasti takaisin Summeriin ja nyökytteli päätään. Kasvoilla oli pöyristynyt ilme.
"No joo! Siis... Oikeesti. Pitäis sen nyt vähän miettiä, mitä se pistää päällensä.." Mary-Ann vastasi ja vilkaisi sivummalle. Kyseinen tavistyttö katseli heihin päin melko varovaisesti ja M.A soi tälle ivallisen hymyn, jolloin tyttö käänsi katseensa muualle.
"Säälittävä keino yrittää saada huomiota... Vois ees eka tehä jotain niille reisilleen", cheerleader jatkoi mutinaansa ja virnisti pienesti.

Tyttö otti käsiinsä deodorantin, jolla kostutti kainalonsa. Sen jälkeen hän otti esille Christina Aguileran hajuveden, jota suihkautti ylleen.
"Sun, ei sulla sattuis olee hiusharjaa? Mun tais jäädä kotiin", M.A kysyi sitten, kun oli tutkinut laukkuaan. Okei, harja oli siellä, mutta tyttö tahtoi vain tehdä pienen testin Summersille. No hei, täytyihän sitä hieman tiedustella, millaisen ihmisen kanssa hän oli tekemisissä. Voisiko Summers antaa Mary-Annelle lainaksi vaikkapa ripsivärinsä ilman pelkoa siitä, että siihen tulisi jotain pöpöjä.
Mary-Ann ei tiennyt Summersista oikeastaan paljoakaan. Hän tiesi vain, että toinen oli cheerleader, kävi juhlimassa, mutta ei viipynyt kovin pitkään ja oli ihan hyvännäköinen.

Summer ilahtui kun Mary-Ann lähti mukaan juoruun. Hyvä, nyt vain täytyisi pitää M.A hyvällä tuulella, niin tyttö olisi taas askeleen lähempänä parempaa ystävyyttä tuon kerman tytön kanssa. Summer naurahti pienesti toisen kommenteille ja hymyili ivallisesti kyseiselle tavikselle myös. Mikä idiootti, miksei tuollaiset voisi vaikka käydä jotakin muuta koulua. Tai olla eri tunneilla kerman kanssa tai jotakin.
"Älä muuta sano. Vois ostaa oman kokoisia vaatteita tai jotain, jätkätkin vaan naureskelee tollasille säälittäville yrityksille", Sun jatkoi M.A:n juttuja.
"Ja vatsalleenkin, näitkö mitkä makkarat sille tuli, kun se kyyristy vähän?", Summer sanoi sitten vielä ja naurahti ilkeästi.
"Onneks meillä, tai siis sulla ei oo tollasia ongelmia. Huomiota saa tekemättä mitään, pojathan kuolaa sun perään vaan kun kävelet niiden ohi", Summer sanoi sitten mielistellen M.A:ta, sillä oli kuullut että tyttö tykkäsi kehuista ja Summerhan kehumisen osasi hyvin.

Mary-Annen kysyessä harjaa lainaksi, alkoi Summer välittömästi penkoa pussukkaansa, josta löytyikin musta isohko harja. Niin tytön paksuille kiharoille ei pieni harja riittänyt. Muutaman vaalen hiuskiehkuran tyttö nappasi harjasta pois ja ojensi kohti M.A:ta.
"Tossa, ole hyvä", Sun sanoi iloisena. M.A lainaisi tytön harjaa! Täydellistä. Tai siis eihän nyt kuka tahansa saisi lainata tämän neidon hiusharjaa. Annettuaan harjan toiselle Summer puki minishortsinsa jalkaansa ja kaivoi sitten pikkupeilin käteensä. Tyttö nappasi ripsivärinsä, jota laittoi sitten sopivan kerroksen. Ripset laitettuaan tyttö puuteroi hennosti ihonsa, sillä meikkivoide oli turhaa, koska iho oli niin puhdas ja virheetön.

Mary-Ann hymisi myöntevästi Summerin puhumisille, sillä tämä vaaleaverikkö oli samaa mieltä kiharatukkaisen kanssa; voisi se tavistyttö todellakin ostaa itsensä kokoisia vaatteita, jotta tytön läskit eivät pursuilisi yli. Iy, mikä näky se olikaan! Kunnon painajainen kertakaikkiaan!
Huh, onneksi M.A:lla oli sen verran rankka treeni itsellään, että lihomiseen ei juurikaan ollut vaaraa. Rankan kunto-ohjelman lisäksi hän söi vielä terveellisesti, joten... Niin. Kaikki oli kunnossa, kunhan ylimääräisiä kiloja ei vartaloon tulisi.

Toinen tosiaan ojensi vaaleaverikölle hiusharjansa. Ah, hienoa. Summer olisi siis hänen puolellaan, mikä oli tietenkin hyvin positiivinen asia. Vaikka Mary-Annella olikin jo melkoinen kaverilauma, uudet tulokkaat olivat aina tervetulleita.
"Kiitos", M.A sanoi ottaessaan toiselta harjan. Tyttö ei kuitenkaan harjannut sillä hiuksiaan, vaan muka vahingossa löysi laukustaan oman harjansa.
"Oh, mulla olikin oma harja! En huomannut ollenkaan. Mut kiitti kuitenkin, oot tosi kultanen", Mary-Ann henkäisi sitten ja ojensi Summerin harjan takaisin toiselle. Niin, eihän M.A nyt vieraiden harjoilla omia hiuksiaan harjannut, hei haloo! Hänen hiuksiaan saivat ainoastaan käsitellä tytön omat harjat sekä kampaajien harjat. Cheerleader tosiaan oli tarkka tässä asiassa.

M.A sai puettua leopardikuvioisen toppinsa päälleen ja mustan minihameen. Sen jälkeen tyttö kaivoi laukustaan esille valkoisen meikkipussinsa sekä hiuslakkaa, joiden kanssa tyttö sitten sipsutti suuren peilin luo, jonka eteen olivat tytöt aina majoittautuneet. Jälleen kerran, tytöt antoivat Mary-Annelle tilaa. Vaaleaverikkö alkoi ehostaa meikkiään ensiksi puuterilla.
"Hei Sun", Mary-Ann avasi suunsa ja tuputti puuteria poskeensa.
"Onks sulla ruokalaseuraa?"

Summer katsoi vain hymyillen vastapäätä istuvaa tyttöä, neiti otti harjansa takaisin ja mietti hyvillään mielessään. Nimittäin Sun oli aavistellut jotain tällaista, eihän hänkään toisten harjoja käyttäisi. Joten hyvä suunnitelma M.A:lta ja Summer onneksi osasi vastata kuten toinen toivoi, näin Summer saisi Mary-Annesta itselleen luottokaverin. Ainakin niin Summer toivoi mielessään.

Mary-Annen vaatevalinta oli hieno, mietti Sun taas itsekseen kun toinen lähti peilin luokse. Sitten Summer alkoi harjata kutrejaan ja samalla käänsi katseensa M.A:han joka puhutteli nyt Summeria nimeltä.
"Ei mulla taida olla", Summer vastasi neitokaiselle ja laittoi harjansa pussukkaansa. Sitten neiti meikkasi vielä hieman silmiään, laittaen luomiväriä ja eyelaineria. Näin nyt meikki olisi valmis ja hiuksetkin kunnossa. Tyttö suoristi hieman tuubitoppinsa helmaa ja alkoi laittaa jalkoihinsa mustia korkokenkiään Noilla koroilla oli hienoa kävellä ja ne korostivat kauniita pitkiä sääriä. Kyllä varmasti taas pojat kuolaisivat perään.. tosin nyt ei niin paljon, jos tyttö kulki M.A:n seurassa, mutta oman hyötynsä eteen oli joskus antauduttava. Kyllähän Summer ehtisi huomiota varastaa aivan riittämiin, heti kun M.A saataisiin pois kuvioista. Niin, mitään muuta Matilda Summer Torres ei toivonutkaan, kuin Mary-Annen maineen tuhoamista. Tosin siihen voisi mennä aikaa ja vaarana oli myös omaan nilkkaan osuminen. Kuitenkin Summer yritti.

"Mitähän siellä ruokalassa taas on, kuitenkin jotain rasvaista ja hiilihydraattista. Mutta ehkä sieltä salaattia taas voi syödä", Summer mietti sitten ääneen luoden pienen nopean katseen Mary-Anneen.

Mary-Ann hymyili tyytyväisenä omalle kuvalleen, joka tuijotti häntä peilistä takaisin.
"Tänään on siis sun onnenpäivä", M.A lausahti kevyesti saapuessaan takaisin Summerin luokse ja istuutui alas penkille, josta oli hetki sitten lähtenyt. Viehättävä hymy kaunisteli nyt cheerleaderin huulia.
"Tuu mun kanssa syömään", blondi sanoi, eikä se kuulostanut ehdotukselta, vaan pikemminkin vaatimukselta. Katse vain vahvisti sitä vaatimusta, sillä katse kertoi, ettei Summer voisi kieltäytyä tästä tilaisuudesta. Ei M.A mahtanut tälle luonteepiirteelleen mitään, hän vain tahtoi aina saada tahtonsa läpi.

Blondi pakkaili tavaroitaan Guccin laukkuunsa. Liikuntatunnilla käytetyt vaatteet pistettiin kuitenkin erilliseen laukkuun, sillä tyttö ei tahtonut hien tarttuvan kalliiseen laukkuunsa. Guccin laukkuun siis vain pistettiin takaisin meikkipussi, harja, pieni pyyhe ja hiuslakka.
"Mä en syö koulun ruokia", Mary-Ann ilmoitti ja nosti katseensa laukustaan Summeriin.
"Mulla on omat eväät, jotka on paljon terveellisemmät kuin koulun tarjoamat epämääräiset pöperöt, joihin on koskenu ties ketkä", cheerleader kertoi ja hymyili hurmaavasti. Hänellä oli pakkomielle syödä ja kuntoilla terveellisesti.

Neitokainen nousi viimein ylös penkiltä. He olivat viimeisten joukossa pukuhuoneessa, ja nyt Mary-Ann aikoi tehdä lähtöä.
"Mennäänkö syömään?" tyttö ehdotti ja hymyili kauniisti.

Summer hymyili yhtä valloittavasti M.A:lle takaisin ja ajatteli mielessään aivan muuta. Todella onnenpäivä, tavallaan, mutta ei kyllä sillä tavalla mitä Mary-Ann kuvitteli. Ehei. Mutta onnenpäivä sinällään, että Sum saisi parannettua välejään tuohon kerman tyttöön, jota monet ihannoivat. Ja samallahan muut näkivät, että Summer liikkui Mary-Ann McAllisterin seurassa!
"Tottakai tulen, jos vain sulle sopii", Summer sanoi sitten ystävällisesti ja katsahti vielä pienestä peilistään kasvojaan. Täydelliset. Erittäin täydelliset. Hiuksetkin olivat kauniisti tänään. Kaikki oli täydellistä.

Summer hymähti myönnellen toisen tytön sanoja. Itseasiassa Summer ei usein edes käynyt syömässä koulun ruokalassa itse. Usein matka johti jonnekkin ravintolaan tai sitten jotenkin kummasti saattoi jäädä ruokailu välistä. Kotona sitten syötiin (tai siis ravintoiloissa) terveellisesti ja hyvin. Koulupäivät pärjäsi usein mandariineilla, joita tyttö rakasti.
"Mullakin välillä on omat eväät, mutta useimmiten en ees syö koululla. Harvoin harvoin", Summer totesi tytölle ja hymyili sitten. Onneksi Summerilla oli nytkin muutama mandariini mukana ja salaatteja hän nyt pystyi ruokalassakin syömään. Niin neiti Summer ei ollut, etteikö voisi syödä terveellistä ruokaa koulussa. Olihan nyt keittäjillä kaikki hygieniapassit sun muut. Mary-Ann taisi olla vähän tyhmä.

Summer nousi Mary-Annen perässä ylös, heittäen laukkunsa ja pussukkansa olalleen. Ensiksi hän kyllä veisi tavarat lokeroonsa, ainakin pienen liikkapussukkansa.
"Mennään vaan, mutta käydään ensiksi kaapeilla. En halua raahata kaikkea tätä tavaraa mukana", Summer sanoi valloittavasti ja lähti kävelemään korkokengillään kohti ovea.

// "Mary-Ann taisi olla vähän tyhmä."
XDDDDDDDDD Repesin ja pahasti. Kiitti vaa XDDD

Mary-Ann hymyili pirteästi, kun Summer suostui seuraksi syömään. Tai siis eihän toisen kieltäytymistä tarvinnut edes epäillä. Kuka muka ei tahtoisi M.A:n kanssa syömään, jos tyttö itse asiaa ehdotti.
Ai, Summerkin harrasti omia eväitä. Se oli ilahduttavaa kuulla. Mary-Annen kaltaisia oli siis enemmänkin koululla. Summerista muodostettu mielipide meni vain koko ajan plussalle.
"Okei", M.A vastasi toisen sanoihin lokeroille menemisestä. Mary-Ann oli myös itse aikeissa ensiksi mennä lokeroille viemään oman liikuntapussinsa sinne, eihän tyttö nyt tahtonut sitä kanniskella ympäriinsä koko päivää. Liikuntapussi haettaisiin vasta päivän päättyessä lokerosta.

Cheerleaderit kävelivät vierekkäin koulun käytävää pitkin, eikä ollut epäilystäkään siitä, etteikö heitä huomattaisi. Molemmat neitokaiset omistivat sellaisen ulkonäön, mitä ei osattu kuin ihailla. Mary-Annen vaaleat hiukset olivat kevyet ja tuuheat, juuri sellaiset, jollaiset hiukset kuka tahansa haluaisi. Lisäksi hänen pukeutumisensa oli sopivan vähäpukeista sekä todella muotitietoista, ettei Mary-Annen tarvinnut hävetä itsessään mitään. Tosin hän hieman pelkäsi joutuvansa Summerin varjoon, mutta ei antaisi toisen nousta kirkkaana tähtenä hänen viereltäänsä.
"Mä niin oon kyllästyny tän koulun yleisiin vessoihin", M.A tuhahti sitten, kun he kävelivät vessojen ohi.
"Ei sinne voi rauhassa mennä, ellei tahdo joutua konfliktiin alemman klikin kanssa", tyttö manasi ja mulkaisi paheksuvasti ohikävelevää pahista.
"Kerran yks vitun huora tönäs mua ja pudotti mun meikkipussin, ihan tahallaan. Mun puuteri sekä luomivärit meni ihan tuusan nuuskaks", tyttö jatkoi yhä.
"Seurusteletko sä?" vaihdettiin yllättäen aihetta ja Mary-Ann käänsi hymyilevät kasvonsa Summerin puoleen.

Summer kipitti M.A:n vierellä ja hymyili valloittavaa hymyään vastaantulijoille. Alemmalle kastille tyttö nyrpisti nenäänsä ja katseli näitä nenän varttaan pitkin, miksi tuollaisia luusereita oli edes olemassa? Mikseivät kaikki voineet olla yhtä ihania ja valloittavia kuin Summer ja Mary-Ann. Niin, ehkä siksi, että muuten näiden neitojen täydellisyyttä ei huomattaisi. Nyt olisi luusereita ja heidän rinnallaan tytöt olivat kuin kunigattaria.

"No älä! Vessoja sais olla enemmän, niin vois kermalaiset valloittaa oman ittelleen", Summer totesi tytölle. Tosiaan vessoissa törmäsi jos minkälaisiin friikkeihin ja nörtteihin. Onneksi Summer ei monesti vessassa käynyt, tai jos kävi niin tarkoin valitsi ajan. Yleensä vessassa käynti sijoittui kuitenkin ruokkikselle, jolloin tämä kävi muualla kuin koululla. Hyi että, koulun vessathan olivat ties miten bakteerisiakin.
"Oikeesti? Tommoset on ärsyttäviä, sais mun puolesta käydä omaa kouluaan, kun ei osaa kunnoittaa toisen tilaa ja omaisuutta!", Summer sanoi pöyristyneesti. Onneksi tytölle ei vielä ollut käynyt mitään tuollaista. Mitä nyt joskus pientä kärhämää ollut rokkareiden ja muiden kapinallisten kanssa. Luuserit osasivat välttää tätä tyttöä onneksi.

"En seurustele, mieluummin oon vapaa. Paljon hauskempaa ja saa tehdä mitä tahtoo. Tiedäthän?", Summer sanoi hymyillen. Niin sai rauhassa vaihtaa miehiä kuin alusvaatteita ja aina löytyi parempaa. Lisäksi sai täydellistä palvelua aina kun halusi, miehethän suorastaan olivat tytön pikkurillin ympärillä. Summerista ei olisi seurustelevaksi, yhden yön jutut olivat enemmän hänen asioitaan. Tai korkeintaan parin viikon leikkimiset.
"Tässä onkin mun lokero", Summer totesi sitten ja avasi avaimellaan kaappinsa. Tyttö tunki tavaransa sinne ja otti lokerosta laukkuunsa yhden kirjan vielä.
"Mites sun miesrintamalla? Taitaa kaikki jätkät pitää sua kerrassaan prinsessana, tuskin siis on mitään ongelmia? Vai onko neiti McAllister kenties jo sidottu johonkin? En ainakaan ole kuullut mitään", Summer kysyi sitten ja naurahti.

Ah, ihanaa, että Summer oli tässäkin asiassa samaa mieltä Mary-Annen kanssa! Tai siis, eihän tästä asiasta voisi edes olla eri mieltä, kyllä kermalaiset tarvitsisivat omat vessatilansa. M.A nyökytteli Summerille tämän puhuessa ja näytti nyrpeää naamaa muistellessaan omat vessakokemuksensa.
"Sen vitun variksenpelättimen olis voinu vetästä alas vessasta.." M.A kirosin hiljaa ja vilkuili vihaisesti ohitse käveleviin alemman kastin oppilaisiin.
Vielä jonain päivänä, kun Mary-Ann olisi tämän koulun queen been, häntä sortavat saisivat katua. Hänellehän ei vittuiltaisi.

M.A hymähti myöntävästi, kun Summer sanoi olevansa mielummin vapaa. Jep, vapaana olemisessa oli omat etunsa, kuten yhden yön jutut ja sen sellaiset. Tosin voisihan sitä varattunakin tehdä vaikka mitä. Jos joku oikein rikas sattui halumaan poikaystäväksi, antaisi tämän vain lahjoa. Eihän jätkän tarvitsisi tietää mitään tyttöystävänsä iltapuuhista.
Ajatus sai Mary-Annen naurahtamaan itsekseen ja tyttö pysähtyi Summerin vierelle heidän saapuessa Summerin lokerolle.
"Mun lokero on tos kulman takana", tyttö sanoi ja hymyili tyypilliseen malliin. Cheerleader ehti vilkaista kynsiään, ennen kuin Summer alkoi udella hänen miesrintamaansa. M.A päätyi kohottamaan kulmiaan ja törrötti hitusen huuliaan samalla kun hymyili.
"Mullahan menee sangen hyvin miesrintamalla", Mary-Ann paljasti ja väläytti Summerille viehättävät hammasrivistönsä.
"Viime yökin meni yhen komistuksen kanssa", blondi paljasti ja hymyili nyt oikein tyytyväisenä. Enempää ei Summerille kerrottaisi, sillä kyllä M.A tiesi Summerin kaltaiset tytöt. Aina ne alkoivat juoruta eteenpäin, olivathan he samankaltaisia kuin Mary-Ann.

"Muahan ei torjuta koskaan", M.A vielä sanoi ja naurahti kevyesti lähtiessään sipsuttamaan kohti omaa lokeroaan.

Summer lähti kävelemään M.A:n perässä kohti tytön lokerikkoa. Sun naureskeli mielessään toisen sanoille ja ajatteli, että M.A suurenteli asioita, niinhän hänkin teki jos joku jotain kyseli. Toki kaikki oli aina paremmin ja hienommin, vaikka oikeasti ei olisikaan ollut. Liekö tyttö edes oikeasti viettänyt yötään jonkun komistuksen luona, sehän selviäisi kysymällä kenen, jos M.A ei kertoisi nimeä, tuo valehtelisi. Ha!
"Aijaa, kenes komistuksen luona sitä nyt?", Summer kysyi viekkaasti ja hymyili toiselle yhtä lailla hammasrivistö välkkyen. Sunin käsi meni omien hiuksien sekaan ja tyttö näpläsi niitä hetken mietteissään.

"Meillä on siis sama periaate, sillä muakaan ei kukaan torju. Ei ainakaan tähän päivään mennessä ole niin päässyt käymään", Summer vastasi sitten ja jäi seisomaan kun oltiin pääsy kulman taakse, Mary-Annen lokerikon lähelle. Tyttö katseli hetken ohikulkevia ihmisiä ja heilautti kättään muutamille tutuille. Tietenkin rikkaita pentuja ja urheilijoita, ei koskaan tämä moikannut alempi klikkiläisiä, vaikka niitäkin muutaman tunsi. Esimerkiksi pahiksista oli löytynyt muutama ns. tuttu.

Kun Mary-Annen lokerolle oltiin päästy ja liikuntavaatteet oli saatu sinne tungettua, tuli pieni hiljaisuus tyttöjen välille. M.A ei muistanut viime iltaisen kumppaninsa nimeä lainkaan, mutta ehkä se kohta tulisi mieleen.
"Joku Thomas se oli... Oiskohan ollu Thomas Marsden..." vaaleaverikkö sanoi pohdintansa ääneen, kun sulki lokeronsa kiinni. Sitten tyttö päätyi vain nyökkäämään ja kohauttamaan olkiaan.
"Sovitaan, että se oli se", Mary-Ann sanoi naurahtaen ja lähti Summerin kanssa kohti ruokalaa.

He saapuivat ruokalaan, jossa ei onneksi ollut vielä paljoa ihmisiä. Ja vaikka olisikin ollut, pari pöytää täytyisi jättää aina tyhjiksi. Aivan niin, suosittujen pöytään ei saanut istuutua kukaan muu kuin vain suositut. Sitten oli cheerleadereiden pöytiä sekä Mary-Annen ja hänen kavereidensa pöytä.
Joka oli tyhjänä.
M.A johdatti heidät oman pöytänsä luo ja asetti laukkunsa pöydälleen. Sitten hän alkoi kaivaa sieltä tämän päivän eväitä esille. Oli salaattia ja vähäkalorista keittoa.
"Onks sulla viikonloppuna menoa?" tyttö kysyi, ennen kuin alkoi käydä ruokansa kimppuun haarukkansa kanssa.

//Siirräks ruokalaan :,D

// En siirrä, lopetetaan peli tähän ny : D Tämmönen tutustumisosio num. 1 oli vaan xD

Summer katseli kun Mary-Ann laittoi tavaransa lokeroon ja kertoi sitten kumppaninsa nimen. Pieni epäröinti kuitenkin oli aavisteltavissa, mutta ehkä siihen ei nyt kannattaisi vielä tarttua.
"Jahas jahas, ei taida täältä olla", tyttö totesi sitten viehättävän hymynsä kera ja lähti kävelemään toisen vierellä kohti niin ihanaa ruokalaa, toivottavasti siellä olisi jotakin mukavaa. Tai olihan tytöllä laukussaan kyllä hedelmiä, jos ei ruokalan salaatti maistuisi.

Summer seurasi sitten toista ruokalassa. Hei! Hän pääsisi Mary-Annen ja hänen kavereidensa pöytään istumaan ja sekös vasta oli suuri kunnia Summerille. Tyttö hymyili voitokkaasti sisäänpäin ja antoi ulkokuorelle vain näkyä ystävällisen hymyn. Kiharatukka istahti vastapäätä M.A:ta ja asetti laukun viereensä. Tyttö kaivoi laukustaan mandariineja kaksi ja syhden omenan. Kyllä niillä pärjäisi ja voisihan sitä sitten käydä jossakin ulkona syömässä koulun jälkeen.
"Mm.. ei taida olla", Summer vastasi miettien ja katsahti hymyillen Mary-Anneen. Sitten tämä alkoi kuorimaan mandariinia. Oi kuinka tyttö rakastikaan tuoreita mandariinejä.
"Kuinka niin?", tämä vielä päätyi kysymään ja katseli samalla toisen ruokia mietiskellen omiaan. Kuorittuaan hedelmänsä Summer otti ensimmäisen palan ja nautiskeli siitä, ensimmäinen pala oli aina paras nautinto.

//Haluuks lopettaa si tähän :'D

//Juujuu, lopetan :,D

"Kyllä se Astonista on", Mary-Ann vastasi nopeasti, kun Summer totesi, ettei poika ollut heidän koulustaan. Vasta silloin Mary-Annelle selkisi, että Summer epäili hänen puhuvan palturia. M.A katsahti uuteen ystäväänsä yllättyneesti virnuillen. "Epäiliks sä mun valehdelleen? Kulta, miks mä tekisin niin? Mä saan oikeasti kenet tahansa ja milloin vaan", Mary-Ann selvitti Summerille faktoja, jonka jälkeen myhäili mietteliäänä hetken aikaa.
"Mutta saat anteeksi erehdykses. Kunhan muistat, ettet enää jatkossa epäile mun motiiveja, okei? Noni, hieno juttu", cheerleader päätti toisen puolesta, hymyili tälle kauniisti ja päätti unohtaa äskeisen keskustelun saman tien.

Vaaleaverikkö pisti lusikallisen keittoa suuhunsa ja aikoi nielaista suussa olevan keiton ennen kuin Summerille vastaisi.
"Mä pidän viikonloppuna pienen juhlat. Ihan vaa mun tyttökavereiden kesken. Oisitko halunnu tulla mukaan? Esittelisin sut mun muille tyttökavereille", Mary-Ann paljasti aikomuksensa ja hymyili Summerille hurmaavasti. "Et sä voi kieltäytyä", cheerleader hymisi huvittuneena ja kävi jälleen vähäkalorisen ateriansa kimppuun.

Mary-Ann alkoi selittää Summerille kaikkea laidasta laitaan; pojista, koulusta, luusereista, liikunnasta... Kyllä aihetta riitti, ja riittäisi varmasti vielä moneksikin tunniksi.

//Jooo, THE END