it's just a average day.

//Ja Wrai tulee mulle seuraksi :3

Effy istui Ree'sissä ensimmäistä kertaa. Paikka vaikutti kivalta, talon ruokaa on kehuttu paljon. Porukkaa ei ihme kyllä ollut, tytön lisäksi pari tyyppiä, hekin istuivat kaukana Effystä. Tyttö huokaisi pienesti ja siirsi katseensa pizzaansa. Se näytti herkulliselta ja tytöllä oli kova nälkä. Pitkä koulupäivä oli vaatinut veronsa ja tytön harmiksi koulun ruoka ei ollut tänään mitään erityisen hyvää. Pizza siis pelastaisi ja olisi päivän ensimmäinen lämmin ateria.

Effy leikkasi pizzasta muutaman suupalallisen ja vei yhden suuhunsa. Puheet pitivät paikkansa, pizza maistui todella hyvälle. Tyttö hymyili pienesti itsekseen. Päivä oli mennyt mukavasti. Uusi koulu ei enää jännittänyt niin paljon, mutta vielä oli paljon totuttelemista. Hänellä ei uusia ystäviä ollut, kaikki sen ihmeellisen klikkautumisen syytä. Siitä Effy oli saanut kuulla siskoltaan Tiffanylta, lukuisia kertoja. Muistakin sitten kenen kanssa vietät aikaasi, olet sentään minun siskoni, pitäisi sinunkin liikkua suosittujen kanssa, älä sekaannu luusereihin. Mitä kaikkea Tiffy oli hänelle luennoinut. Naurettavaa, Effy ajatteli. Miksei hän saisi itse päättää kenen seurassa liikkuu, ilman että joutuu supinan ja juorujen keskipisteeksi?
Effy huokaisi hieman ja keskittyi syömään pizzaansa.

//Sori lyhyestä roolista.
Ei jeesus kun alkoi tekemään pizzaa näin pikku darran päällä ollessa. =D *itkuparku* NÄLKÄ!

Marya ja Matt astelivat nauraen tietä pitkin ja vetäisivät pitserian oven auki. Oli perjantai viimeinkin. Illalla olisi bileet...ylläri ylläri. He lähtisivät kahdestaan liikenteeseen ja se oli harvinaista. Tosin, todennäköisesti tyttö kimpaantuisi poikaan jossain vaiheessa ja lähtisi kävelemään. Niinhän heille yleensä kävi. Pääasia kuitenkin oli, että nyt heillä oli hauskaa!
"Syötkö sinä edes pitsaa?" Matt kysyi sitten, kun he olivat päässeet tiskille. Väkeä ei todellakaan ollut paljoa. Se oli ehkä hieman sääli. Paikka kun oli yleensä aika täynnä. Marya pyöritti nyt vastaukseksi päätään.
"Mä voin ottaa limpparia ja sä saat olla kannibaali ihan keskenäs." Pörröpää virnisti ja suoristi hieman pitkää sex pistolsin paitaansa. Se olikin yksi hänen lempivaatteistaan. Tänään siihen oli yhdistetty skottiruutuiset legginsit ja normaalit mustat maihinnousu kengät. Hiukset olivat tyypilliseen tapaan pörröisesti sekaisin ja silmiä koristi vahvat ja hieman sotkuiset mustat meikit. Niin ja kasvoja koristi sillä hetkellä todella myös se harvinainen näky...Tyttö hymyili.

Matt naurahti tytölle mukanaan.
"Saatana ei se minusta kannibaalia tee, jos satun pitämään lihasta." Tuo tuhahti virnuillen ja tilasi sitten itselleen kebab pitsan. Kuulemma saisi kohta pöytään. Matt asteli sitten pöytien puolelle ja istahti neljän hengen pöytään. Heidän vasemmalla puolellaan viereisessä pöydässä istui punapäinentyttö yksin. Tutunoloinenhan tuo oli ja todennäköisesti heidän koulustaan. Pojan huomio ei kuitenkaan jaksanut kiinnittyä tuohon pidemmäksi aikaa vaan katse siirtyi Maryaan, joka maksoi nyt limpparinsa ja asteli pöytään mukia varovasti kantaen. Toinen oli niin saatanan laiha. Koskaan Matt ei ollut nähnyt tuon syövän. Limpparikin oli todennäköisesti sokeritonta... Ihme muijat. Miksi piti näyttää luurangoilta? Tosin, punkkari epäili, ettei Marya sen takia ollut laiha. Ongelmiahan tuolla oli.

Peikkotyttö istahti Mattia vastapäätä ja tökkäsi pillin mukiinsa. Tytön katse osui punapäähän viereisessä pöydässä. Hetken ja todellakin avoimesti hän tuijotti tyttöä. Tuo oli Effy. Marya tunnisti kaksoset toisistaan. Sen verran hän oli noita tuijotellut ja kysellyt asioita tutuiltaan. Ja elämänsä aikana hän oli tavannut veljiensä takia niin monia kaksosia, ettei hänelle tuottanut ongelmaa erottaa sellaisia toisistaan. Olivathan Chris ja Jonatan kaksosia, mutta eivät identtisiä. Jostain syystä äiti oli kuitenkin päättänyt liittää nuo johonkin "kaksosten järjestöön." Varmaan aika masentavaa.
Tyttö kohautti harteitaan ja katsoi Mattiin. Tuolla oli yllään samat vaatteet kuin eilenkin. The Clashin ikivanha paita ja mustat pillifarkut, jotka olivat vuosien saatossa kuluneet puhki useista kohdista. Tuon silmät olivat sotkuisten mustien kajaleiden peittämät ja hiukset pystyssä. Nyt kun hän katsoi toista, ei hän siltikään ymmärtänyt, miksi puolet koulusta pelkäsi Mattia. Olihan tuo raju ja heitteli huvikseen nörttejä seiniä vasten...Eikä tuo pahemmin varonut äänensä volumea tai yhtään mitään muutakaan, mutta silti. Jos kaikki oppisivat tuntemaan oikean Mattin...
"Vittuako unelmoit? Vai onko mä niin hyvännäköinen, että saat orgasmeja jo pelkästään tuijottamisesta?" Kyseinen poika herätti Maryan ajatuksistaan ja sai tytön heittämään itseään haarukalla.

//Ei se lyhyys, vaan se asia ;D Minäkään en sitten normisti kirjota todellakaan näin pitkiä >

Effy vilkaisi miestä joka tuli tiskille, muttei kiinnittänyt tähän pahemmin huomiota. Tyttö sen sijaan sai Effyn huomion kokonaan. Hän melkein tuijotti, mutta käänsi katseensa heti pois jos näytti siltä että hänen katseleminen huomattaisiin.
Olipa tyttö kaunis. Eihän mikään missi ollut, ja se oli hyvä. Pukeutuminen oli persoonalinen, koko tyyli huokui sitä. Siitä Effy piti, että uskalsi olla oma itsensä. Äkkiiä Effyä alkoi hävettää oma pukeutumisensa. Löytyi tytöltä muodikkaitakin vaatteita, muttei hän ollut jaksanut panostaa vaatteisiin tänään. Pitkät punaiset hiukset sopivat hienosti tytön nolostuneen kasvojen väriin.

Effy imaisi limpparia pillillä ja katseli välillä poikaa ja tyttöä. Olikohan tyttö ja poika pari? Effy silmäili nyt enemmän miestä. Hyvännäköinen tämä oli, muttei herättänyt mitään sen kummempia tuntemuksia. Effy oli saanut miehistä tarpeeksen. Vaikkei hän niitä oikeastaan koskaan ollut paljon harrastanut, silti. Ne vaan satuttivat, käyttivät hyväksi ja jättävät. Ei niitä kiinnosta kuin ulkoiset avut ja miten helposti niihin saa koskea. No okei, tiesi Effy muutaman samankaltaisen tytönkin. Effy huokaisi ajatellessaan heitä. Miten rohkeaksi villi tyttö oli Effyn tehnyt. Hän oli uskaltanut tehdä asioita, juoda, tanssia pöydällä. Kaikkein paras oli ettei häntä hävettänyt yhtään, koska se yksi tyttö rohkaisi häntä. Ja Effy tiesi ettei toista tyttöä nolottanut. Se oli mukavaa aikaa, mutta mikään ei jatku ikuisesti.

Pizza oli jo hieman haaleaa ja nyt se jäähtyisi varmasti kunnolla, Effy ei oikein jaksanut keskittyä syömiseen. Tyttö mietti mitä ilta toisi tullessaan. Kotiin kai sitä on mentävä. Vanhemmat tiesi ettei Effyllä ole paljon ystäviä eikä Effy viikonloppuisin lähtenyt pois kotoa. Mihin hän olisi mennyt, yksin pizzeriaan niin kuin nyt? Parempi silloin on istua kotona.
Tiffany oli puhunut jostain bileistä, muttei Effyä kiinnostanut nyt siskonsa seura ja hänen luennot statuksen tärkeydestä. Effy tahtoi vaan pitää hauskaa.

Marya napytti kynsillään pöytää.
"Moneks sä meinasit mennä sinne Tonylle? Ku Jonathanin pitäs hakee mulle viel juomista." Peikkotyttö kysyi sitten Mattiltä ja vilkaisi hieman tyttöön. Miksi ihmeessä toinen söi yksin? Toinen silmäili kaiken lisäksi Mattia. Marya naurahti hieman ja käänsi katseensa takaisin poikaan. Oli hassua miten tuo punkkari veti tyttöjään puoleen. Yllättävän monet tulivat utelemaan Maryalta Mattistä. Pettymyksiä pettymyksiä...Joskus Maryan teki mieli sanoa kaikille asiat suoraan ja miten ne olivat, mutta pahis hänen edessään tappaisi hänet samantien. Matt oli arvokas ystävä, jota ei kannattanut saattaa vihollisekseen.
"En minä tiedä. Varmaan pitää hoidella pari juttua ennen sitä. Mut voin kato kipata sun kautta, niin mennää sit yhessä." Poika ehdotti ja hymyili leveästi, kun pitsa tuotiin hänen eteensä. Tuo oli marissut nälästä koko kävely matkan pitseriaan.

Poika nappasi yhden pitsan palan ja alkoi syödä sitä ahnaasti. Marya nyrpisteli vain nenäänsä. Hän vihasi rasvan hajua ja varsinkin kebabia. Se oli aivan kamala löyhkä. Hän ei ymmärtänyt miten kukaan pystyi syömään tuollaista paskaa? Silmiä pyöräytettiin ja omaa limpparia juotiin. Katse siirtyi taas Effyyn. Tuo oli hänen mielestään nätimpi kuin siskonsa. No, tuon sisko kuuluikin kermaan...Ja Maryahan ei tunnetusti pahemmin välittänyt sellaisista.
"Miks sä syöt yksin?" Tyttö kysyi sitten, ennen kuin pahemmin kerkesi edes ajatella mitä sanoi. Kysymys oli tietenkin osoitettu toiselle tytölle. Matt kohotti kulmiaan ja vilkaisi nyt myös Effyyn, jatkaen kuitenkin syömistään.

Effy oli hieman häkeltynyt kun peikkotyttö oli puhunut hänelle. Vai puhuiko se hänelle? Effy vilkaisi pienesti ympärilleen ja siirti katseensa toiseen tyttöön. Kyllä se Effyä katsoi, vastausta odotellen.
Hmm, mitä tyttö vastaisi. Hän yritti hieman hymyillä. Peikkotytön kasvot olivat kauniit. Effy sai hymyiltyä hieman paremmin eikä edes punastunut. Tyttö vilkaisi ihan nopeasti miestä, mutta tämä ei näyttänyt peikkotytön kysymykseen reagoivan millään tavalla.
"Sä oot kaunis." Effy sanoi hiljaa mutta kuitenkin niin että sen kuuli, katsoen toista tyttöä silmiin.
Samassa Effy tajusi mitä oli päästänyt suustaan. Sä oot kaunis?! Herrajumala, tyttö ajatteli ja punastui täysin. Hän yskäisi pienesti.
"Siis.. kaveri ei päässy tulemaan tänne.." Effy alkoi selittää hädissään. Nyt hän oli mokannut ja kunnolla.
Kyllä Effy oli rohkea kun sille päälle sattui, mutta se tapahtui todella harvoin. Eikä hän nyt mitään erikoista tehnyt, rohkeita tekoja oli mm tälläinen, uskalsi puhua tuntemattomalle. Muttei hän ikinä ole nolannut itseään yhtä pahasti.
Effy käänsi katseensa pizzaan ja otti hermostuneena pienen palan suuhunsa yrittäen olla kuin olisi maailman normaalein asia sanoa tuntemattomia tyttöjä kauniiksi.

//Vähän sekava tuli. ja lyhyt. ._.

Marya häkeltyi ja oli ihmeissään silmiin pistävästi. Toinen sanoi häntä kauniiksi?!? Ei häntä kukaan ollut koskaan sanonut kauniiksi...No, ehkä äiti joskus kun hänen oli pitänyt pukea mekko ylleen, mutta ei kukaan koskaan muuten.
"Tota, kiitos, Effy." Hän vastasi sitten. Kyllähän Maryan olisi tehnyt mieli ilmoittaa samantien toiselle, että tuo oli kyllä itse aika kaukana rumasta, mutta se ei nyt vain sopinut tytön suuhun. Ei ainakaan nyt. Punapää oli selväsi mennyt noloksi. Ehkä toinen oli vain lipsauttanut kauneus jutun. Ainakin nopeasti oikeaan kysymykseen vastattiin. Marya vilkaisi hieman Mattiin, tuo käytännössä tuijotti Effyä suu auki.
"Sanoiks sinä ihan tosissaan Maryaa nätiks? Lasit sinä taidat tarvita...." Tuo ilmoitti sitten ja Marya läimäisi tuota päähän pöydän yli.

"Paskoi kavereit jos jätti." Peikkotyttö ilmoitti sitten ja virnisti hieman Effylle. Marya ei pitänyt sellaisesta, että kaverit ilmoittivat että tulevat ja sitten peruivat. Tosin, toinen oli sanonut vain, ettei joku ollut päässyt. Samapa tuo kai oli. Marya joi limppariaan.
"Et taida pyöriä pahemmin siskos kanssa?" Hän kysyi sitten ja kohotti kulmaansa katsoen Effyyn jälleen.

Effy hymyili pienesti Maryalle. Toinen punastumiskohtaus teki tuloaan kuullessaan Mattin sanat. Miten tyttöä hävettikään. Sinä se lasit tarvitset ellet ole samaa mieltä, Effy ajatteli sanovansa. Muttei kuitenkaan kehdannut.
Samassa hän tajusi että peikkotyttö oli sanonut hänen nimensä. Tyttö siis tunsi Effyn ja kysymys siskon kanssa hengailemisesta varmisti myös sen, että tyttö tiesi hänen kaksoissiskonsa.
"Hmm. No joskus. En paljon." Effy selitti jotain. Kyllähän hän kotona viettää siskonsa kanssa aikaa, joskus juttelee ihan henkeviäkin. Se on silloin kun päästään siihen tiettyyn tunnelmaan. Ei olla enää suosittu ja tavis tyttö, vaan sisarukset jotka kaikista piikittelyistä ja tappeluista huolimatta rakastavat toisiaan ja kuolisivat toistensa puolesta. Harmi että niitä aikoja ei ole nykyään ollut, paljoa ainakaan.
Effy hymähti kun Marya puhui paskoista kavereista. Niin, olivat sellaiset kaverit paskoja, ketkä lupaavat tulla mutta eivät tulekaan. Paitsi ettei tilanne oikeasti ollut sellainen. Effy tuli pizzeriaan yksin, omasta tahdostaan. Ei hänellä ole tuttuja kenen kanssa pizzalle lähtisi. Eikai hänen tarvitsisi sitä alkaa enää korjaaman Maryalle. Effy oli nyt tässä ja yksin, se oli pääasia, ei se miksi hän oli yksin. Ainakin Effyn mielestä. Eikä hän aina seuraa tarvinnut.
Effy sysäsi pizzalautastaan kauemmas ja kääntyi hieman enemmän kohti Mattin ja Maryan pöytää hymyillen sitten tytölle.

Marya nyökkäsi hieman ja joi taas limppariaan. Matt mussutti pitsaansa. Varmaan se maistui hyvältä, jos oli tottunut syömään pakasteruokia kotona ja koulussa sitä normaalia paskaa. Mitäköhän asioita Mattillä sitten oli vielä hoidettavana? Tuskinpa mitään kovin hyvää tai lain paremmalla puolella olevaa.
"Aattelin vaan, kun se pyörii enemmän tuolla kermanpuolella..." Marya lisäsi Effylle. Sisäisesti rokkityttö hymyili. Hänellä oli hyvä tapa saada ihmiset hämilleen tietämällä noista yllättävän paljon. Hän kun ei itse keneenkään tutustunut vaan toiset kertoivat hänelle asioita. Peikkotyttö oli oikea tietopankki.

Ajatukset keskeytti kännykkä, joka alkoi soida. Pitseriassa kaikui Sex Pistolsin Anarchy in the UK. Tyttö nosti tylysti jalkansa vieressä olevalle vapaalle penkille ja kaivoi mustan läppäkännykän kenkänsä varresta ja vastasi. Ensin hän sanoi vain nimen, kunnes alkoi puhumaan sujuvaa venäjää. Olihan se enemmän hänen oma äidinkielensä. Ainakin hänen omasta mielestään. Nyt heille oli sitten jäänyt vähän tavaksi puhua sitä puhelimessa sisarusten kanssa.
Matt pyöritti päätään ja katsoi tyttöä joka puhui nopeasti omituista kieltä. Pienesti vilkaistiin punahiuksista tyttöä. Pitäisikö hänen nyt puhua tuolle jotain?
"Sul on siis sisko, vai?" Hän kysyi sitten ja nappasi pitsaa suuhunsa.

Effy nyökkäsi Maryalle pienesti.
"Pyörii missä pyörii.." Hän sanoi. Ei häntä huvittanut puhua Tiffystä. Tiffy oli aina huomion keskipisteenä joka paikassa. Effyä ärsytti, pitikö hänen välillä niin koppavan siskonsa olla pääpuheenaihe myös Effyn keskusteluissa muiden ihmisten kanssa. Effy ei kuitenkaan antanut Maryan huomata sitä. Hän voisi puhua Tiffystä jos toinen sitä tahtoi. Effy mietti oliko Marya tullut juttelemaan hänelle vain udellakseen asioita Tiffanystä. Hänen ajatuksensa keskeytyi kun Maryan puhelin soi.
Effy kuunteli kun Marya alkoi puhua venäjää. Tyttö mietti mitä toinen mahtoi puhelimeen sanoa. Venäjä oli ainut kieli mitä tyttö ei ole ikinä edes ajatellut opettevansa. Ranskaa hän oli lukenut ja muutaman valinnaisen kurssin latinaa, silloin joskus.

Effy katsahti Mattiin ja hymyili tälle. Eikös niin pidä tehdä tuntemattomillekin?
"Juu, Tiffany." Hän sanoi. Tämäkin vielä. Tutustukaa minuun, kyselkää minusta, sisäinen ääni huusi Effyn päässä.
Pitäiskö hänen kertoa jotain lisää. Effy ei tiennyt oliko Matt nähnyt Tiffyä aiemmin. Voihan se olla mahdollista. Mieshän on voinut nähdä Tiffyä paljonkin, ja luullut tätä Effyksi. Moni ei tiennyt että he ovat kaksi eri ihmistä ja persoonaa.
Siitä oli usein ongelmia Effylle. Tiffanysta huomasi heti että hän oli juuri Tiffy, sekoitus tapahtui yleensä toisin päin, Effyä luultiin siskokseen. Tästä tyttö sai kuulla paljon, tai lähinnä niistä tekemisistä mitä hän oli muka tehnyt, vaikka oikeasti syyllinen oli hänen siskonsa.

Matt kohautti vain harteitaan.
"Okei." Hän totesi. Ei häntä rehellisesti sanottuna kiinnostanut toisen sisko, niin kuin ei toinenkaan tällä hetkellä. Ainoa tavoite oli saada maha täyteen.
"Onks sun oikee nimi sitten Effy? Vai onks se vaa joku lempinimi?" Punkkari kysyi sitten ja samaan aikaan Marya lopetti puhelun hieman tympääntyneen oloisena.
"Mun pitää lähteen kohta kotiin. Äitillä on joku olen hyvä äiti päivä kuulemma menossa." Hän selitti ja katsoi sitten Effyyn ja joi limpparistaan.

Poika hymähti Maryalle takaisin.
"Saat mennä yksin. Minä en teidän hullujenhuoneeseen ihan äkkiä enää tule." Punkkari huomautti ja sai peikkotytön näyttämään kieltä takaisin. Helvetti soikoon! Hän tarvitsisi jonkun turvakseen mukaan....
"Ef?" Rokkari aloitti sitten ja käänsi katseensa Mattistä tyttöön. Toinen oli kyllä söpö. Se asia välähti jälleen Maryan mieleen.
"Tahdotko tulla meille? Sulla ei näytä olevan muutakaan tekemistä ja...Noooh, sanotaanko vaikka niin, että suhun ois kiva tutustua?" Tyttö muotoili lauseen ja tunsi Mattin katseen tuijottavan pöydän toiselta puolelta. Okei, tällainen ei ollut Maryan tyylistä, mutta hieman omaa etuahan tässä ajettiin ja kaikenlisäksi hän uskoi, että tuo punapää oli tutustumisen arvoinen. Jos ei muuta, niin ainakin ulkonäön puolesta.

"Ei. Se on vaan Effy." Tyttö vastasi Mattin kysymykseen. Niin, alusta asti hän oli saanut sortoa kohdalleen. Tiffany, vaikka tämä syntyi pikkuisen ennen Effyä, oli tituuleerattu Effyn isosiskoksi. Esikoistyttäreksi. Se ärsytti, eikös he ole jaetulla ykkössijalla? Effy oli joskus puhunut äidilleen, miksi Tiffyllä on pidempi nimi ja Effyllä ei. Äiti oli hieman häkeltynyt eikä osannut selittää mitn. Hän oli vaan kuiskannut että Effy on suloinen nimi sellaisenaan, niinkuin tyttökin. Tiffany taas oli eri mieltä. Hänestä Tiffany oli paljon kuninkaallisempi nimi, kuin joku Effy.

Marya yllätti Effyn, ja ilmeestä päätellen Mattinkin kysymällä tulisiko Effy tämän luokse. Effy hymyili ja mietti ankarasti, yrittäen pitää kasvonsa huolettomasti peruslukemilla. Tytöthän eivät ole tunteneet toisiaan kuin hetken ja nyt toinen kutsui hänet kotiinsa. Marya mietti tytön tarkoitusperiä mutta ajatteli positiivisesti. Mitä pahaa tytölle muka olisi mielessä? Samassa hän muisti erään kerran kun Tiffany oli ystäviensä kanssa pyytänyt tavistytön kylään, junior high schoolin aikoihin. Tiffy ja tämä tyttö olivat meikanneet ja kun Tiffy oli antanut tavikselle yhden mekon sovitettavaksi, oli pari kermatyttöä hypännyt kameroiden kanssa kuvaamaan tyttöä joka epätoivoisesti yritti peitellä kroppaansa. Tyttö oli Effyn muistin mukaan hieman ylipainoinenkin. Kuvat levisi tietysti koko koululle. Miten julmia ihmiset voivat olla.
Mutta ehkäpä Marya oli erilainen. Tai sitten Effy liian sinisilmäinen, taas.
"Hmm, voisin kai minä tulla.." Effy sanoi sitten. Ei hän saanut selville mikä Marya oli 'miehiään' ellei uskaltanut ottaa selvää.

MArya virnisti uudelleen.
"Hyvä. Voidaan lähteä heti kun olet syönyt... Vai ootko jo?" Pörröpää kysyi ja katsoi sitten Mattiin. Tuo oli edelleen yllättyneen näköinen, mutta mutusti silti ruokaansa.
"Että jos tulet sitten hakemaan kun kerkeät? Jos olen päättänyt lähteä jo jonnekin, niin jätän äidille viestin." Tuo ilmoitti pojalle, joka nyökkäsi mutisten jotain ruoka suussa. Marya oli tyytyväinen itseensä. Siihen, että oli saanut Effyn mukaansa. Tietenkin siitä alkaisi kauhea kysely, mutta toivottavasti toinen ei olisi kamalan arka ja itseensä ottava. Saisi vielä traumoja (Niin kuin useat muut aiemmin) Maryan perheestä.

Tyttö naputteli jälleen sormillaan pöytää. Mistäköhän äidille oli nyt sellainen suojelukohtaus tullut? Ei siihen kyllä tarvittu kuin televisio ja joku dokumentti. Sellainen nainen vähän oli. Kovan ulkokuoren alta löytyi aivan jotain muuta. Sen Marya oli tainnut periäkin Joanilta. Hieman hassua se tosin oli.
"Toi tyttö saa sydärin ku meette teille."Matt huomautti sitten ja nousi pöydästä. Tuo taputti Effyä päähän.
"Mä lupaan kusta haudalles sit." Tuo lisäsi ja talsi sitten pitserian poikkia ja vessaan. Marya pyöritti huvittuneena päätään. Punkkarin huumoria saattoi olla vaikea ymmärtää.
"Mä oon vähän erikoisesta perheestä lähtösin, mut ei niitä tartte pelata. Ne on vaan...Ammm...Rentoja."

Effy katsoi kummissaan Mattin perään ja mietti mitä poika tarkoitti. Maryan sanoessa ettei tarvitse pelätä, tyttö asennoitui rennommin perheen tapaamiseen. Millä tavalla erikoinen pörröpäisen kaunokaisen perhe olikaan?
"En mä syö enää." Effy sanoi vilkaisten pöydän toisessa päässä olevaa lautasta jossa oli yksi neljäsosa kylmää pizzaa.
Effy hivuttautui tuolin reunaan ja nousi seisomaan oikaisten mekkoaan. Hän katsoi Maryaa hymyillen.
"Minä olen valmis." Tyttö sanoi ja nousi seisomaan. Maryan lähti kohti ulko-ovea ja tyttö seurasi perässä hymyillen ja odottaen, mitä ilta toisi tullessaan.

//The end