Want more, more, more

- Vähän kämänen, mut kai tähän jotenkin mukaan pääsee ._. Wrai tänn -

Perus perjantai ilta, ystäviä, kaljahanoja, bassot ja tanssimusaa. Romeo nautti siitä kaikesta täydellä teholla, siitä ettei kaikki ollut uusinta paskaa, vaan mukana oli myös vanhempia hyvin kappaleita, jotka pistivät liikettä lantioon kuin itsestään. Biisejä, joiden tahtiin oli tullut tanssittua miljoonia kertoja aiemminkin, biisejä jotka iskivät ja saivat aikaan nautinnollisuutta. Romeo erosi ystävistään sillä, että hän tahtoi olla mahdollisimman selvä tanssiessaan, toisin kuin osa tarvitsi kolmekin kolpakollista kaljaa uskaltautuakseen edes hieman lantiotaan keinuttamaan. No, rastapää ei todellakaan omistanut sellaisia ongelmia, vaan vartalo eläytyi jokaiseen rytmiin ja sykkeeseen jonka Akonin Sexy bitch antoi. Jo hyvin aikaisessa vaiheessa iltaa hyvinkin selväpäinen rastatukka oli ajautunut keinuttamaan itseään sulavasti korokkeelle. Ja keräsihän hyvä kroppainen ja tanssintaitava poika hyväksyviä katseita itseensä. Tanssilattia oli paikka, jossa ihmiset hikoilivat, mutta se ei tuntunut haittaavan. Siksi useimmat olivat kännissä. Romeon valkea, löysä paita oli joiltain osin liimautunut kosteana ja läpikuultavana tanssilla treenattuun vartaloon, josta erottuivat hennosti vatsalihakset, niin poikittaiset kuin sixpackin. Jaloista löytyi vaaleat kivipestyt farkut, jotka lököttivät ihme kyllä vain hieman, vyö oli kuitenkin todellakin oltava pitämässä niitä ylhäällä. Rastat oli vedetty nipuksi niskaan, eittämättä Romeo oli tyylikäs omalla tyylillään, eikä se todellakaan teinikanoja tuntunut haitrtaavan, noita kun oli kertynyt keinuttamaan kehnosti persettään konokkeen läheisyyteen. Romeon onneksi kukaan niistä ei ollut uskaltautunut seuraksi tasolle, mielellään rastatukka piti huomion itsellään, tai vaihtoehtoisesti tanssi itseensä verrattavissa olevan henkilön kanssa.

Sulavasti biisi vaihtui voimakkaammilla bassoilla tehostettuun Britney Spearsiin, Romeo hymähti itsekseen ja anmtoi kämmenselkänsä pyyhkäistä hikeä otsalta kuin se olisi ollut osa tanssia. Oikeastaan olihan se, kun tuo kyseinen takkutukka tanssi, hän teki keiken tanssien. Se oli hänelle intohimo siinä missä extreme-harrastaminen(eli yleinen yllytyshulluus) ja skeittaaminenkin. Ja naiminen, mutta sitä Romeo ajattelisi ja harrastaisi vasta myöhemmin. Hän saisi seuraa sormia napsauttamalla, niin se oli aina ollut. Hän oli luonnonlahjakkuus, sitä paitsi mitä teki sellaisella lahjalla kuin uskomaton karisma, jos sitä ei edes käyttänyt? Eipä huolta, Romeo kyllä käytti, säälimättä ja muiden tunteita ajattelematta. Ainakin useimmiten.
Vielä viimeinen F.U.C.K me ja biisi vaihtui Pitbullin I know you want mehin. Niin, tiesihän Romeo, kuka häntä ei olisi halunnut? No, poika päätti että tämä olisi viimeinen ennen virkistäytymistaukoa ja sen myös näki; tähän panostettiin enemmän, jokaiseen pieneenkin liikkeeseen keskityttiin ja vaikka kroppa oli aiemmin elänyt kuin itsestään luontevasti musiikin tahtiin nyt se oli hallitumpi. Jokainen liike oli ajateltu, täydellinen, Romeo tanssi silmät suljettuina vaistonsa varassa, hän tiesi ettei tippuisi korokkeelta, hän hallitsi itsensä täysin. Hän oli täydellinen, ja vaarallinen, koska sisäisti oman täydellisyytensä.

//Nyt oli niin repeilyä nää kappale valinnat xD Just noita mitä baarissa soitetaan täl hetkel xDD//

Marya norkoili baaritiskin tuntumassa. Ylläriylläri, oli jonoa. Musiikki jymskytti ja ihmiset tanssivat. Mitenköhän helvetissä he todellakin olivat tällaiseen paikkaan eksyneet? No, tykkäsihän Marya humalassa tanssia. Ja ihan sitä varten hän oli tänään vähän rennommin pukeutunutkin. Todella lyhyt skottiruutuhame peitti intiimialueita (Tosin kumarrella ei pahemmin kannattanut, ellei tahtonut vilautella.) ja lyhyt musta napapaitatoppi peitti rintoja. Hienosti hän paljasteli aliravittua, kalpeaa kehoaan. Hiukset oli sotkettu sekaisin ja tyypilliset mustat, myöskin sotkuiset meikit korostivat silmiä.
"Minä en viihdy..." Hale mutisi hänen vierellään ja tytön katse kääntyi poikaan, joka oli miltei hänen tasallaan.
"Tiedätkö, minusta sinä ainakin olet tosi söpö noin ja vitut sua kukaan ees tuntee." Peikkotyttö huomautti japanialiselle pojalle. He olivat lyöneet vetoa, pystyisikö friikkicyberpoika olemaan ilman erikoisia hiuslisäkkeitä, vaatteita tai meikkejä baarissa. No, nyt toinen oli sitten lähes normaalin näköisenä liikenteessä. Niin normaalina mihin Hale vain pystyi. Ja se oli kyllä totta ettei kukaan tunnistaisi tuota samaksi koulun friikiksi. Edes Marya ei ollut tunnistaa aiemmin poikaa, kun oli tuon mennyt hakemaan.

Marya pääsi viimein baaritiskille asti, mutta silti häntä ei vielä palveltu. Varovasti hän nousi tiskin alapäässä olevalle metalli tangolle ja sai näin kymmenen-20 senttiä lisää pituutta.
"Mitä sä Hale otat? Tilaan samalla sulle tästä?!" Hän huusi sitten pojalle sivummalla musiikin yli. Vastaukseksi saatiin makea drinkki. Hieman huvittuneena Marya pyöritti päätään. Hän itse piti enemmän oluesta ja viinasta. Ne olivat niitä hänen juttujaan. Mutta Hale olikin välillä niin omituinen, ettei mitään rajaa.

- joo, niin on XD mut raahattiin eilen johonkin discoon, siitä se johtuu… *jupinaa* -

Ja kuten Romeo oli arvannutkin, seuraava oli hidas ja hänellä oli hetki aikaa hengähtää ja ravita itseään alkoholilla. Poika hyppäsi korokkeelta teinilauman sekaan ja torjui tylysti tytöt, joiden sisäänpääsyä poika ei voinut muuta kuin ihmetellä. Ei noilta varmasti puoliltakaan ikää löytynyt. Toisaalta, eipä löytynyt Romeoltakaan teräviin, mutta siitä oli etunsa kun oli sattumoisin nainut myös työvuorossa tällä hetkellä juomia laskevaa baarimikkoa. No, Romeo vain oli sellainen, eikä kenestäkään ollut häntä muuttamaan suuntaan tai toiseenkaan.
Rento askel kuljetti pojan tiskille, johon hän nojautui ja pyysi karismaattisella, flirtillä höystetyllä, hymyllään huomiota baarimikolta, ja sen saavutettuaan tupla whiskyn ihan sanoin. Kuten rastapää oli arvannut, pikaisesti ympärilleen katsonut mies sen Romeolle myös antoi, ilmoitti vielä talon tarjoavan ja kehui Romeon tanssimista. Niinpä niin, ei voinut pitää silmiään erossa. Säälittävä, ja ehkä jopa liian vanha pojan makuun. Mutta hyötyminen ennen kaikkea tai jotain.
Whisky kumottiin nopeasti, suklaasilmät tarkkailivat hyvinkin arvioivasti tarjontaa. Muutama siedettävän näköinen muija, joka kaatuisi helposti. Tiskillä, ihan lähellä Romeota itseään oli kaksikko, joka sai osakseen rastapäisen pelimiehen huomion. Tyttö oli omalla huorahtavalla, ainakin Romeon mielestä, tavallaan sievä. Ehkä hieman liian hoikka, mutta puolensa siinäkin. Poika taas… Soma, ei ehkä aivan sitä perustyyppiä, jota takkupää mukaansa noukki, mutta… Äh, vitut, hänhän kiinnostui hetkellisesti milloin millaisestakin henkilöstä, riippui useimmiten mielentilasta. Sitä paitsi homotutka suorastaan kiljui, että kyse ei ollut heteropojasta. Toisaalta, Romeo osasi saada jopa sellaisen tarpeeksi kännissä mukaansa. Ongelmia siitä jälkeenpäin saattoi tulla, mutta ei se mitään kun ei osannut stressata turhista.

Romeolla ei heti ollut halua hyökätä suoraan kiinni, hän vain tuijotti suklaasilmillään nojaten vasten tiskiä tavoitellen katsekontaktia. Silmäpeliä ei ollut tullut hetkeen harjoitetuksi, joten mikäpä sen kivempaa. Ja jos toinen ei syttyisi siihen ei olisi turhan vaivalloista vain vaihtaa kohdetta. Yksinkertaista. Hymyillen poika nuolaisi huuliaan.

Hale vaihtoi painoa jalalta toiselle ja käänsi lippistä hieman päässään.
"Marya? Kauan me ollaan?" Tuo kitisi, vaikka ei uskonutkaan toisen edes kuulevan mitään tiskiltä käsin. Jalassa oli paksupohjaiset kengät, jotka tekivät hänestä tismalleen 162cm pitkän. Eli muutamaa senttiä Maryaa pidemmän. Oli aika masentavaa ja alentavaa, että ilman niitä hän oli tuota tyttöä lyhyempi...Luoja ei saisi anteeksi jos Hale ei tästä enää kasvaisi.
Marya sai tilattua juomista ja saikin niitä varten ihan pienen tarjottimen. Hän oli ovela ja tilasi useamman kerralla ja väitti niiden menevän ystäville. Ja vitut, kahdestaan he nämä joisivat. Vodkaakin oli saatu, kiitos isosiskon henkkareiden. Varovasti tyttö laskeutui alas ja virnisti Halelle.
"Siinä on kaks vodkashottii, mulle bisse ja sulle lisäks kaks drinkkiä." Hän ilmoitti ja Japanilainen katsoi arvioivasti lautasta, mutta nyökkäsi lopulta.

Poika antoi katseensa kiertää nyt paikkaa. Olisi mukava päästä istumaan jonnekin. Paikka oli tosin aika täynnä. Todennäköisesti he joutuisivat samaan pöytään joidenkin muiden kanssa ja Maryan tuntien siitä ei välttämättä hyvää seuraisi. Varsinkin jos pöydässä sattuisi olemaan blondeja binboja. Hale kaiveli mustaa laukkuaan ja nappasi sieltä tikkarin ja heitti kuoren pois ja iski tikkarin suuhunsa. Tätä hän tarvitsi. Amfetamiinia. Katse osui sitten erääseen rastapäiseen poikaan ja tuon ruskeatsilmien katseeseen osuttiin tarkalleen. Katsoiko toinen häneen? Katse oli kaiken lisäksi aivan erilainen mitä hän oli tottunut. (Tosin, aina häntä katsottiin kummaksuen.) Hale ei ollut varma katsoiko toinen häneen, mutta virnisti kuitenkin hyvin pienesti ja ehkä hieman ujona laski katseensa ja kääntyi Maryan puoleen.
"Vodkaa?" Tuo sanoi ja otti tikkarin suustaan otti snapsilasin suuhunsa ja kippasi viinat kurkkunsa ja sylki lasin takaisin.

Virne, katseen kääntäminen pois. Ei syttynyt? Sekös teki tästä pelistä mielenkiintoisen, ainahan sitä voisi hieman leikkiä. Loppujenlopuksi Romeo saisi kenet tahansa, eikä itsetunto kolhuja saisi jos ei saisikaan, olkia kohauttaen oli helppo vain yrittää jotakuta toista. Rastatukka vain harvoin joutui pettymään, hän vain osasi hurmata sen kenet sattui tahtomaan sänkyynsä, hänen uskomaton karismansa ei koskaan pettänyt häntä. Ja ongelmiin ei joutunut niin usein, kun ei valehdellut tai lupaillut turhia. Tokihan takiaisia aina jäi, mutta kun niistä ei jaksanut välittää niin lopulta sitkeimmätkin luovuttivat.
Romeo punnitsi ajatusta, että olisi hymyllä ja paljon lupailevilla silmillään pyytänyt tutulta baarimikolta vielä jotain rohkaisevaa luottaen siihen, että mies oli tarpeeksi tyhmä tarjoamaan uudelleen. Toisen kerran mietittyään takkutukka hylkäsi idean niissä puitteissa, ettei tahtonut känniin vielä. Ilta antaisi hänelle vielä monia biisejä, joiden tahdissa keinuttaa lantiotaan taitaen ja kerätä katseita. Ja ehkä muutaman tyypin, jota käydä sutaisemassa vessassa. Ehkä jopa sellaisen, jonka jaksaisi viedä ihan vuoteeseen paremman panon toivossa.

Takkutukka irrottautui tiskistä ja itse varmoin askelin kuljetti itsensä sen äsken tarkkailemansa pariskunnan luokse. Katse vangittiin uudemmankerran poikaan, hetken rastatukkainen hurmuri vain katseli toista kepeä ja kutsuva hymy huulillaan. Hän voisi pyytää toista tanssimaan kanssaan, joskin hitaat eivät olleet juurikaan Romeon mieleen. Nopeita oli kiva tanssia yksin ja seurassa. Hän osasi viedä ja saada huonommankin tanssijan näyttämään taitavalta. Eniten mielenkiintoa siinä oli silloin, kun sai tanssia vertaisensa parin kanssa.
”Haluatko sä antaa mulle”, poika piti harkitun tauon ja nuolaisi kepeästi hymyileviä huuliaan, ”tanssin?”
Niin, kerta kaikkiaan varsin viaton keskustelunavaus Romeolta, hän olisi tosiaan ihan hyvin voinut painaa toisen mitään kyselemättä itsensä ja seinän väliin hiljentäen huulillaan ja sanoen sen jälkeen jotain fiksua vieden kaiken vain leikiksi. Ja silti jättäen ilmaan tietynlaista jännitettä. Vielä ei tiennyt miten herkkä ja ujo tämä tapaus oli, Romeo kun ei ollut aikaa pahemmin tarkkailuun vaivautunut uhraamaan.

Hale ja Marya saivat ahmittua itselleen yhdet seisomapaikat pienen pöydän ympäriltä. Tarjotin oli nyt laskettu sille. Friikki poika dippasi tikkariaan punaisessa drinkissään ja imeskeli. Kappale oli vaihtunut Lady Gagan Just Danceksi.
"Voit juoda ihan rauhassa sen toisenkin vodkan." Tyttö huomautti sitten Halelle, joka vaikutti edelleen olevan hieman arkana normaaleine vaatteineen. Poika vain nyökkäsi ja joi sitten uuden vodkan. Marya pyöritti huvittuneena päätään ja tähysteli sitten ympärilleen. Paikalla oli yllättävän paljonkin hämäriä tuttuja koulusta. Ei ketään kavereita tosin.

Friikkipoika imeskeli amfetamiinitikkariaan, kunnes katse ojautui samaiseen poikaan, jonka oli ainakin luullut tuijottaneen häntä aiemmin. Nyt tuo oli vaihtanut paikkaa ja VARMASTI katsoi Halea silmiin. Tuo oli hyvännäköinen poika ja hymy varsinkin veti miltei puoleen.
"Marya? Tunnetko tuon rastapäisen pojan?" Hale kysyi sitten ystävältään, joka vilkaisi tuohon poikaan päin. Tyttö naurahti hieman.
"Se on Romeo. Aika tunnettu naisten ja miesten mies meidän koulusta. Miks sä sitä ky-" Tyttön lause keskeytyi, kun kyseinen poika olikin ilmestynyt Halen vierelle ja kysyi selvästi jotain.

Halen ilme venähti hieman yllätyksestä, kun poika oli todella tullut hänen luo ja juuri kun Marya oli hieman esitellyt tuota. Ja miten tuo aloittikaan puhumaan... Kyseessä oli kuitenkin tanssiin pyyntö, vaikkakin huulten viaton pieni lipaisu näytti kyllä aivan joltain muulta. Jos hän olisi ollut normaalissa ulkomuodossaan liikkeellä, hän oli suostunut tanssiin tuosta vain, mutta nyt hän näytti viattomalta pikkupojalta.
"Mielelläni, jos vaan annat minun juoda vielä yhden shotin ennen sitä?" Friikkipoika ilmoitti sitten hymyille Romeolle vastauksensa. Ei hän hän kieltäytyisi tällaisesta tilaisuudesta. Olihan hän harrastanut hiphop tanssia kolme vuotta muutamia vuosia sitten. Sitten kiinnostus oli vain loppunut.
"Hale? Se ei sit tarkota yhtä ku kiimanen tankotanssi." Marya huomautti hänen viereltään ja tuskinpa tuon vitsikäs ja hieman ivallinen kommentti jäi Romeoltakaan kuulematta.
"HahHah...En minä aina tanssi. Ainoastaan jos olen juonut alk-..." Japanilainenpoika aloitti ja hiljeni sitten, kun tajusi itsekin mitä aikoi selittää. Marya virnisti hänelle tietäväisenä.
"Nii'n. Sitä minä tarkoitin. Että tuskinpa kauan täällä ollaan, kun kaipaat jo omanlaista seuraasi."

Poika näytti hieman yllättyneeltä Romeon yllättävästä ilmestymisestä tuon rinnalle. Hetki, ja poika myöntyi rastatukkaisen pyyntöön, joskin uteli saisiko juoda sitä ennen vielä shotin. Romeo antoi pienellä eleellä päätään hivenen kallistaen, että antoi mennä vain.
Tyttö kutsui poikaa nimellä, Hale, ja ilmoitti ettei kyseessä ollut kiimaista tankotanssia. Romeo virnisti, hänelle sopisi kyllä sekin. Pikkupoikaa muistuttava Hale ryhtyi naureskellen puolustuskannalle, mutta jätti lauseen kesken. Rastatukka ei voinut olla naurahtamatta.
”Siitä ei ole mitään haittaa”, poika ilmoitti ääneenkin ja kehotti hymyllään toista lähemmäs, käsi kulkeutui kuin itsestään huomattavasti skeittaria lyhyemmän pojan vyötärölle. Hänellä ei todellakaan ollut mitään sitä vastaan jos joku tahtoi tanssia hänen kanssaan kiihkeästi. Tankotanssi taas… No, miksipäs ei.

Romeon suklaasilmät vain napittivat toista intensiivisesti, hän janosi päästä takaisin tanssilattialle, hän myös tahtoi tuon pienikokoisen pojan mukaansa. Ja mitä oletettavasti hän myös saisi tahtonsa läpi.
Kun tässä nyt oli jo tuttavallisiksi ruvettu, niin miksipäs Romeo ei voisi viedä leikkiä vieläkin pidemmälle. Lantiolla levännyt käsi liukui kevyesti, etu- ja keskisormi ujutettiin hävyttömästi lupia kyselemättä toisen housujen lantiovyön ja vatsanahan väliin, poika nykäisi kevyesti leikittelevä virne huulillaan.
”Tsetse”, poika yllytti toista mukaansa kuin koiraa, vaikka koiranahan rastatukka toista ei aikonut pitää… Paitsi, no… ehkä myöhemmässä vaiheessa iltaa, jos siihen asti edes päästäisiin.

Jo niin moneen kertaan ennenkin kuultu Michael Jacksonin Billie Jean lähti soimaan heti edellisen Lady Gagan biisin perään, Romeo virnisti peruuttaen tanssilattiaa kohti yhä toisesta kiinni pitäen. Hän ei suunnannut tällä kertaa korokkeelle, vaan tyytyisi ainakin hetken tanssimaan muiden ihmisten seassa, nyt kun seuraakin kerta oli.

Halesta tuntui, kuin jalat pettäisivät hänen altaan millä hetkellä hyvänsä kun tuo poika katsoi häntä. Mikä ihme toisessa oli?! Ei häntä yleensä kiinnostanut tuon tyyliset pojat. Ei yhtään. Toinen totes kaiken lisäksi, ettei hänen tankotanssistaan olisi haittaa ja hieman huvittuneena Halekin pyöritti päätään. Ehkä hänen ei tarvitsisi lähteä hakemaan shottia, kun hänellä oli vielä kaksi Maryan tuomaa drinkkiä edessään. Poika nappasi siis lasin lähemmäs ja imaisi hieman pillillä. Yltiömakeaa, mutta juuri sellaisesta hän piti. Hale tunsi Romeon lähempänä kuin äsken, mikä oli loogista, koska hieman vaistomaisesti hän oli juuri äsken itse siirtynyt lähemmäs poikaa. Friikki tosin ei ollut olettanut, että saisi tuntea tuon rastapään käden lantiollaan. Koko tilanne tuntui omituiselta. Se että hän oli tämän näköisenä liikenteessä, tällaisessa paikassa ja se että Romeo oli siinä hänen vierellään. Kyllä olisi huomenna Analle selitettävää.

Romeon käsi ei kuitenkaan tuntunut kauaa viihtyvän paikallaan vaan sai Halen miltei vetämään mansikkadrinkkinsä väärään kurkkuun, kun työnsi pari sormeaan ihoa vasten housujen sisään. Ilmeisesti tuo tahtoi jo tanssimaan, mutta eipä Halea pahemmin tarvinnut pakottaa. Hänelle riitti vain vilkaisu pojan silmiin.
"Mä käyn tanssimassa. Vahitko juomia?" Hän kerkesi huikata Maryalle, kun tunsi Romeon jo vetävän häntä mukanaan. Tyttö kohautti vain harteitaan virne huulillaan. Taitaisi olla rokkarityttö se joka kertoisi Analle kaiken tästä illasta. Drinkki jätettin pöydälle, mutta tikkari napattiin suuhun. Amfetamiini antaisi vain lisää virtaa pienelle japanilaiselle.

He päätyivät tanssilattialle Hale tikkari suussaan. Juuri sopivasti tanssilattialta löytyi heille paikka ja friikki alkoi tanssimaan. Hän ei tosissaan muistanut milloin oli tällaista musiikkia tanssinut viimeksi. Yleensä kun musiikki tuppasi olemaan... No, hänen tyylistään. Lievimmillään Porcelain And the Trampsia. Tuskinpa koskaan Hale oli Michael Jacksonia tanssinut. Tuntui kaikenlisäksi omituiselta tanssia normaali vaatteissa. Hän ei tuntenut oloaan yhtään hyvännäköiseksi. Yleensä hänellä kuitenkin näkyi reisiä edes hieman tai napaa. Nyt kaikki oli peitossa. Halen tanssi oli hieman hiphop henkistä, mutta silti se sopi tähän kappaleeseen. Romeota tapitettiin silmiin pieni hymy huulilla, samalla kun tikkaria imeskeltiin.

No, vielä Haleksi kutsuttu poika ei tankotanssiin myöntynyt, mutta ehkä illan mittaan. Mistäpä sitäkään ikinä tiesi. Romeosta oli huvittavaa seurailla suklaasilmillään toisen reaktiota hänen pieniin eleisiinsä. Ei ongelmia tuon pojan kanssa, suhteellisen helposti mukana. Ainakin tanssin suhteen, ja mikseipä ehkä muunkin.
Aivan, Romeo ajatteli seksiä vähintään joka kolmas sekunti. Nimenomaan vähintään. Poika sanoi tytölle jotain, mihin rastapää ei huomiotaan vaivautunut kiinnittämään. Hänen ajatuksensa olivat aivan toisaalla. Musiikissa, MJn äänessä ja biisin mukavassa rytmissä. Tämä oli kepeä ja rento, kevyt verrattuna siihen koneellisesti rankkaan ja tukkoiseen musiikkiin. Molemmista Romeo todellakin piti, tavallaan. Kaikki mikä sai hänet tanssimaan oli hyvää musiikkia, eli useimmiten RnB ja hiphop. Luonnollisesti kunnollisella bassotehostuksella.

He saivat tarvitsemansa tilan, kevyesti biisissä mukana oleva Romeo kiinnitti enemmän huomiota toisen liikkeisiin, toisen lantioon kuin oman kehonsa hallintaan. Romeon kroppa osasi tanssia käskyttämättäkin.
Kun rastatukka oli todennut toisen ihan kelpuutettavaksi tanssipartneriksi, hän saattoi pistää peliin haasteen. Intensiivinen suklaasilmien katse pidettiin toisen aasialaisissa silmissä, Romeo hymyili yllyttävästi ja antoi lantionsa keinua jo kesyttömämmin. Hän tahtoi viedä tätä peliä ja yllyttää toisen mukaan siihen. Leukaa kohotettiin hieman ja skeittari hymyili, keho liikkui luontevasti, suorastaan eli rokin kuninkaan biisissä. Musiikki hertätti sen elämään omaa elämäänsä. Romeo antoi tanssinsa sopia täydellisesti Halen liikkeisiin, hän tanssi toinen kanssa joten täysin normaaliahan se oli.
Kädet pidettiin hallitusti mukana, Romeo todellakin vei ja rakasti tätä leikkiä. Tanssi oli tärkeä osa hänen elämäänsä, vaikkei ihan skeittauksen tasolle ylettänytkään. Romeo kun eli kiinni laudassaan ja yllytyshulluissa tempauksissaan.
Ei hän osaisi sen enempää ilman tanssia kuin lautaakaan elää.

Sokeakin olisi nähnyt Romeon osaavan tanssia hyvin. Sekös japanilaissyntyispä poikaa lämmittikin. Hän rentoutui selvästi ja antoi rytmin viedä itseäänkin. Oma lantio liikkui sujuvasti ja Romeon hymyyn vastattiin. Tikkaria imeskeltiin suussa ja humalan ja amfetamiinin nousun pystyi miltei tuntemaan. Hieman lähemmäs toista astuttiin ja huulilla kareili lähinnä ilkikurinen virne. Saisi kappale vain vaihtua johonkin...No, kiihkeämpään. Sellaista tanssia Hale rakasti kiihkeää, missä pystyi painautuvaan aivan toista vasten. Sellaista, missä seksuaalinen jännitys taisteli ilmassa, mutta silti kaikki pysyi viattomana.

Lippiksen asentoa päässä vähän paranneltiin. Hän ei edes muistanut milloin oli viimeksi pitänyt sellaista päässään. Hänellä oli olo kuin 10-vuotiaalla. Silloin hän oli viimeksi näin pukeutunut. Mutta olisiko hän nyt tässä tanssimassa Romeon kanssa, jos hän olisi ollut sennäköinen mitä yleensä oli? Sitäpä hän tuskin saisi koskaan tietää... Ellei sitten menisi humalapäissään kysymään jotain. Hän uskoi, että Romeo tietäisi hänet koulusta, jos vain näkisi normaaleissa tamineissa. He olivat ainoat niin Cyberhenkiset Anan kanssa koko koulussa. Eri asia oliko se sitten niin hyvä asia.

Hale ei tanssinut lainkaan huonosti, mikä sopi Romeolle paremmin kuin hyvin. Aina mieluummin sitä tuli tanssittua sellaisten tyyppien kanssa, jotka osasivat, eivätkä vain luulleet osaavansa, tanssia. Toinen astui lähemmäs ja sytytti Romeon täyteen liekkiin. Ilkikurisuus paistoi japanilaispiirteisen pojan kasvoilta, Romeo piti tästä leikistä.
Rastatukka toivoi tuokin jo biisin vaihtumista, jotain nopeatempoisempaa ja haastavampaa, jotain joka repisi mukaansa ja antaisi luvan leikkiä niin, miten ei sopisi Michael Jacksonin kevyeen biisiin.

Biisi vaihtui johonkin Romeolle tuntemattomaan, mutta se ei menoa haitannut. Poika virnisti ja antoi liikkeeseensä mukaan lisää tunnetta ja energiaa. Lantio liikkui, jalat veivät ja pää tuli kiltisti hieman jälkijunassa. Järki oli tyystin toissijainen silloin, kun Romeo tanssi. Tai oikeastaan se tuntui kyseisen rastatukan tapauksessa olevan sitä useinkin. Hän vain oli mieluummin mielijohteiden kuin logiikan matkassa.

Kappale vaihtui viimeinkin ja juuri sopivasti hieman parempaan Halen korvissa. Tikkaria imeskeltiin ja tanssi tapahtui miltei kiinni Romeossa. Hän tunsi miten heitä tuijotettiin. Osittain varmasti hänen tanssiparinsa täydellisen ulkomuodonvuoksi ja osittain siksi, ettei Halesta välttämättä erottanut sukupuolta. Kuinkakohan usein tällaisissa paikoissa näki kaksi poikaa tanssimassa näin? Siitä friikkipoika ei välittänyt, vaan jatkoi hieman kiihkeää tanssiaan nyt miltei kiinni Romeossa. Missäköhän Marya oli? No, toinen osaisi kyllä huolehtia itsestään ja olisihan toinenkin iloinen jos hän saisi seuraa itselleen. Tanssi tai jotain muuta. Hiljalleen kevyt hiki alkoi puskea lyhyenpojan iholle. Tämän kappaleen jälkeen hän kyllä pitäisi tauon. Hän tarvitsisi juotavaa. Toivottavasti vain Romeo ei karkaisi mihinkään.

Tanssilattialla oli useita tanssioita, vaikka kappale oli Halellekin vieras. No, kai se oli vain tärkeintä, että rytmi sopi tanssimiseen. Kappale ei kuitenkaan ollut pitkä, toisin kuin useat baareissa soivat kappaleet. Pian se loppuikin ja tilalle vaihtui joku espanjalainen tanssikappale.
"Minä haluun juotavaa!" Japanilainen huusi sitten hymyillen musiikin yli Romeolle.

Hale oli lähempänä kuin äsken, eikä sitä tietenkään pahaksi pistetty. Biisi kuulosti hyvältä, vaikka saattoikin ihan hyvin olla DJ’n oma miksaus. Romeo antoi samalla mitalla takaisin, kuljetti kätensä itseään lyhyemmän vyötärölle antaen lantionsa keinua sointuvasti toisen liikeisiin nähden. Nopeampi tahti oli vain ja ainoastaan positiivista. Romeomainen hymy oli kuin tatuoitu takkutukan huulille, hän veti täysillä koko biisin loppuun välittämättä, vaikka paita liimautui kiinni ylävartaloon ja jopa kuulsi hieman läpi. Kuka siitä muka olisi jaksanut kauhistua, jos omasi sellaisen vartalon kuin rastatukka? Tuskinpa todellakaan kukaan.

Biisi vaihtui liian nopeasti rastatukan makuun, espanjalainen ei kuitenkaan jaksanut poikaa kiinnostaa, vaan hymyillen tuo myöntyi toisen sanoihin.
“Mennään sitten”, rastatukka vastasi toisen korviin kantavalla voluumilla ja kiepautti pienikokoisemman kyselemättä ja mahdollista niskurointia huomioimatta kiinni kylkeensä kuljettaen kohti tiskiä käsi rennosti pojan vyötäröllä.

Hale naurahti hieman, mutta ei marissut, kun Romeo veti hänet kylkeään vasten. Suuntana vaikutti olevan baaritiski.
"Mulla oli kyllä edellinen vielä Maryan pöydässä?" Poika huomautti ja yritteli tähyillä pidempien ihmisten yli tai ohi aikaisempaan pöytään. Peikkotyttöä ei kuitenkaan enää näkynyt siinä. Minne toinen oli mennyt? Toivottavasti ei ollut sattunut mitään? Hale kuitenkin kohautit harteitaan. Mikä oli todennäköisyys, että rokkaritytölle pystyi sattumaan jotain? Tuo kyllä vikuroisi vastaan vähintään 120 lasissa.
"Mutta taidan ostaa uuden. Tiedä mitä lasiin on jo tungettu." Friikkipoika lisäsi hymyillen Romeolle. Koominen lause pojan suusta, joka imeskeli parhaillaan piristetikkaria. Sitä ei tosin ollut enää paljoa jälellä.

Japanilaissyntyinen poika pyyhkäisi hieman hikeä otsaltaan. Tanssiessa oli tullut todella kuuma. Tai ehkä se oli vain Romeo. (Se oli varmasti suurempi todennäköisyys.) Hoppari ei nimittäin näyttänyt yhtään pahalta paita liimautuneena kehoon. Ei niin yhtään.
Baaritiskillä oli jonoa. Ihmiset vain palloilivat ympäriinsä ja yrittivät saada paikan tiskiltä. Hale seisahtui paikalleen. Nyt jos hänellä olisi kunnon kengät jalassa, hän olisi toisia pidempi, mutta ei. Hän näytti ihan pikkupojalta typerissä vaatteissaan. Häneltä lähtisi henki, jos hän yrittäisi puskea läpi.

Toisella ei ollut vastaväitteitä kyljessä kävelemiseen, tai ainakaan poika ei tuonut niitä julki ääneen. Toinen huomautti, että tuolla oli juoma vielä sen peikkotytön pöydässä. Romeo todellakin oli jo moisen turhan pikkuseikan kerinnyt unohtamaan. No, eipä siihen kuoltu.
Hale sanoikin ostavansa uuden, kun ei tiennyt mitä lasista saattoi löytyä. Romeo soi pienemmälle leveän virneen ja ohjasi tuon baaritiskille. Hän ei ollut kuin mikä tahansa herrasmies, hän oli köyhä kerrostalolähiön poika, joka eli pienillä tuilla ja isän tuloilla. Halen oli siis täysin turha odottaakaan, että Romeo erehtyisi tarjoamaan juomia.

Tiskillä todellakin oli jonoa, mutta onni sinänsä, ettei Romeolla ollut tapana ajatella pessimistisesti. Rastatukka osasi olla välittämättä, se oli niin kirous kuin lahja. Mutta hän ei välittänyt edes siitä, vain sillä mikä oli konkreettista oli oikeasti merkitystä. Kai tämän odottelemisenkin saattoi jotenkin hyödyntää…
Romeon käsi etsiytyi salakavalasti toisen paidan alle paljaalle iholle, jolle sormi piirteli merkityksettömiä kuvioita. Katse oli yhä suunnattu välinpitämättömästi ihmismassaan heidän edessään.

Hale värähti, kun Romeon sormet käsi tuntui paidan alla ja sormi piirteli jotain kuvioita sinne. Rastapäätä vilkaistiin hieman, mutta toinen katsoi vain ihmisiä edessä. Toinen oli kyllä aika Cool...Japanilainen yritti tähystellä ihmisten yli tuloksetta. Hän ei pitänyt tällaisista paikoista, joissa piti tapella siitä saiko juomista ajoissa vai ei. Tämä oli typerää.
"Mä oisin iha valmis vaihtamaan hiljasempaan baariin. Lähetkö mukaan?" Cyberpoika kysyikin sitten katsoen virnuillen Romeoon. Kumpa toinen lähtisikin. Muutenhan toisen olisi voinut viedä tuttujen bileisiin, mutta sitten olisi pitänyt käydä kodin kautta kaunistautumassa. Ja todennäköisesti skeittari olisi saanut jonkinsortin sydänhäiriön siitä miten Halen ulkonäkö muuttuisi. Se ei olisi hyvä.

Poika paranteli hieman lippiksen asentoaan ja heitti sitten maahan tikun, joka oli jäänyt syödystä tikkarista jäljelle. Pupillit olivat varmasti jo muuttuneet, mutta itsepä niitä ei nähty, joten ei se Halea häirinnyt. Jotenkin hänen teki mieli tupakkaakin, vaikka juuri koskaan hän ei sitä polttanut.

Hale oli kuulemma kypsä hiljaisempaan baariin, Romeo hymähti. “Miksipä ei”, tuo myöntyi vilkaisten toisen suuntaan hymy tatuoituna huulilleen. “Joku mielessä?”, poika uteli lähtiessään johdattamaan toista narikan kautta ulos täältä. Itsellään pojalla ei muistikuvien mukaan mitään narikassa ollut, joten ei sen puoleen. Mistäpä rastatukka siitä sitten mitään tiesi, oliko toisella mahdollisesti.
Romeosta olisi vielä ollut tanssimaankin, mutta mieluusti tosiaan vasta muutaman jälkeen. Tai mikseipä hän voisi vain pitää nuoremmalleen seuraa. Pahaa se ei tekisi, sitä paitsi toisen poimiminen hänen luokseen tuskin tulisi kovinkaan hankalaa olemaan. Ajatusta ei uhrattu mahdollisuudelle, joka oli Romeon isän kotona olemiselle. Sama se, ei Marshallia tuntunut poikansa meno aiemminkaan haitanneen.

“Jos baarit ei enää maita, niin oletettavasti joku pitää kuitenkin bileitä”, poika totesi. Varmasti useammallakin hänen tuntemallaan tyypillä olisi jonkin sortin bileet, lähes jokaisella heittää ehdotus mahdollisesta bilepaikasta.

"Eipä oikeestaan. Kuha nyt ensin ulos pääsisi hengittämään." Japanilaispoika virnisti ja asteli toisen rinnalla narikan läpi ja siitä pihalle. Luojan kiitos siellä oli hieman viileää. Ehkä Hale ei siis kuolisikaan vielä lämpöhalvaukseen. Lippis napattiin päästä ja ruskeita otsahiuksia sudittiin hieman sivuun. Romeo ehdotteli seuraavan paikan vaihtoehtoa ja Hale kohautti hieman harteitaan.
"Mun kaveril on itse asias bileet täs lähellä, mutta en kehtaa mennä sinne tän näkösenä. Mut nauretaan ojaan." Hale huomautti. Hän oli jo humalassa ja aiemmin imeskelty tikkarikin vaikutti hyvin olotilaan. Eihän hän muuten olisi tahtomattaan vihjannut, ettei pukeutunut yleensä näin. Ehkä hän Romeon korviin kuulosti vain siltä, että oli olevinaan niin hikinen tanssittuaan, ettei kehtaisi mennä ystäviensä luo.

Hale hengitteli tyytyväisenä ulkoilmaa. Ehkä hänen olisi kannattnut ottaa jonkinsortin takki mukaan kotoa lähtiessään. Tässähän saattoi tulla viileä.
"Onks sulla sitten jotain bileitä tiedossa? Mielellään sellaisia, ettei tule vastaan meidän koululaisia?"

Ei kuulemma mielessä paikkaa, mutta hengittäminen olisi jees. Romeo virnisti, idea sopi hänelle mainiosti. Eipä hän muutenkaan suunnittelua harrastanut, piti vain osata katsoa sen mukaan miltä sattui tuntumaan.
Pihalle päästyään Hale kertoi, että tuon kaverilla olisi bileet jonne tuo ei tuon näköisenä kehtaisi mennä. Naurettaisiin kuulemma. Rastatukan toinen kulma kohosi hivenen.
“Ja mitäs tää nyt tarkoitti? Ihan hyvältä sä näytät”, poika hymähti.

Toinen kysyi Romeolta, josko mielessä olisi bileitä. Hetken poika mietti, kunnes naurahti.
“Varmasti on, aina jollakin on, ei tarvi kun soittaa maksimissaan pari puhelua”, poika ilmoitti kaivaen kännykän taskustaan ja valiten numeron, jonka päässä tiesi olevan henkilö, joka olisi varmasti vielä edes jokseenkin kunnossa ja tiesi aina kaiken. Ise oli ehdottomasti sellainen henkilö ja tälläkin kertaa bileistä kysyttäessä saatiin jopa viisi vastausta.
Kännykkä tungettiin lyhyen puhelun jälkeen takaisin taskuun.
“Muutamat joo, Ise on Evanilla, jonne on matkaa.. Hetki”, Romeo hymähti. “Siltä saa aina ilmaset juomat ja meno useimmiten on kohdallaan, joten jos sinne?”

Kevyt puna kohosi friikkipojan poskille, kun Romeo takertuikin hänen vaate kommenttiinsa.
"Ei kun..yleensä laittaudun vähän paremmin ja näin." Hale yritti hienovaraisesti korjailla sanomisiaan. Eihän hän tahtonur karkoittaa Romeota mihinkää. Päin vastoin. Onneksi toinen kertoikin tietävänsä tyyppejä joiden kautta bileitä usein löysi. Se kävisi Halelle paremmin kuin hyvin. eipä tulisi noloa tilannetta, missä Romeo törmäisi hänen yli cyberhenkisiin kavereihinsa.

Hopparipoika alkoi puhelemaan kännykkäänsä ja Hale käytti tilaisuuden hyväkseen katsellen toista päästä varpaisiin. Romeo ei ollut yhtään hänen tyylisenä poika, mutta jokin tuossa veti puoleen. Hale ei vain osanut sanoa miten. Ehkä se oli seksuaalista vetoa, tai sitten jonkinlaista toista vetoa. Tikkareiden syöminen ku lisäsi usein sellaisia haluja. Friikin käsi siirtyi takaisin omalle laukulle ja sieltä kaivettiin uusi täydellise ihanan huumaava tikkari. Harmi ettei niihin saatu piristeitä upotettua suuria määriä. Nämä erät kun eivät kauan kestäneet veressä. Tikkarin paperi kuori revittiin irti ja se iskettiin suuhun.

Toine poika sai puhelunsa päätettyä ja kertoi sitten suuntaehdotuksen. Ensin Hale vain nyökkäsi vastaukseksi, kunnes sai nielty syljen, joka erittyi kiihkeämmin tikkari johdosta.
"Se käy hyvin. Jos lupaat olla hylkäämättä minua jonnekin ihme loukkoon?" Cyberpoika hymähti ja kohotti tummaa kulmaansa hieman. Eihän sellainen häntä pelottanut, mutta olisi se mukavaa, että Romeo viihtyisi hänen seurassaan nyt kun tuo hänet mukaansakin kutsui.
"Näytä vain tietä."