I know what means Rendezvous With Destiny

Sugitan seuraksi kuka vain ^^

Sugita selasi suurta kirjaa. Kannessa oli ollut vain isolla kirjoitettu teksti "II Maailmansota." Se oli heidän historiantunnin aihe ja siitä piti tehdä esitelmä. Tarkemmin sanottuna, jostakin, joka liittyi tuohon sotaan. Scene oli kyllä valinnut samantien aiheensa. Yhdysvaltain 101 maahanlaskudivisioona. Sitä valintaa ei ollut paljoa tarvinnut edes miettiä. Hän tiesi siitä paljon. Oikeastaan, ei hänen olisi tarvinnut tulla edes kirjastoon lukemaan kirjoja, mutta muodonvuoksi hän sen teki.

Oli aika hassua, miten Sugitaa oli kiinnostanut toinen maailman sota (varsinkin yhdysvaltain osuus) koko elämän ajan. Ei se sopinut ollenkaan häneen tyyliinsä. Tosin, eipä hän ollut siitä kiinnostuksesta juuri kenellekään edes kertonut. Häntä varmaan pidettäisiin outona.
Sisällys luetteloa alettiin selaamaan. Tietenkin yhdysvalloista löytyi paljon tietoa, mutta erillistä otsikkoa ei maahanlaskudivisioonista ollut. Sugita tuhahti itsekseen ja siirtyi suosiolla Normandian maihinnousu osioon. Sieltä löytyisi varmasti edes pari sanaa asiasta.

Tehtävän oli alunperin pitänyt olla parityö, mutta... Kukaan ei ollut tahtonut taaskaan olla Sugitan pari. Oikeastaan scene ei edes ymmärtänyt syytä siihen. Hän oli sutkot hyvä koulussa ja ei varmasti aiheuttanut hankaluuksia tai ollut liikaa äänessä. Ehkä kukaan ei pitänyt hänestä, koska hän oli aina niin hiljaa ja ujona? Mutta kuitenkin, opettaja oli ilmoittanut, että Sugita tekisi itsekseen esitelmän. Ei se häntä haitannut sinänsä. Saipahan itse päättää aiheen.

//Tunkaisenpa Marien tänne seuraksi ^^//

Tutkielma. Miksi ihmeessä sellaisia piti aina joka koulussa tehdä? Ihan kuin se ei olisi riittänyt, että kerran elämässä tuhlasi aikaansa sellaiseen työhön. Ja tottakai aihekin oli niin kiinnostava, ettei mitään rajaa! Joku kuuluisa amerikkalainen kirjailija ja tämän teokset. Marie Bennett ei ollut vielä keksinyt ainoatakaan kiinnostavaa kirjailijaa, johon olisi jaksanut paneutua edes jotenkin. Siksi scenetyttö olikin nyt suunnannut kulkunsa kirjastoon, jotta saisi aikaiseksi edes sen verran, että keksisi ketä alkaisi tutkia. Hän ei juuri lukenut kirjoja, joten ei voinut valita ketään sellaistakaan, jonka kirjat olivat ennestään tuttuja. Siitä tytön mieleen tulikin, että hänenhän piti myös lukea joku kirja. Sekin vielä! Olisi saanut jäädä kyllä muistamatta tuollainen.

Pinkkiin, lyhyeen mekkoon, mustaan vyöhön ja leggingseihin pukeutunut tyttö huokaisi vetäessään hyllystä tylsän näköisen kirjan, jossa kerrottiin amerikkalaisista kirjailijoista. Kai sieltä jonkun löytäisi? Oli pakko löytyä, koska muuten hän jättäisi varmaan koko tutkielman tekemättä.
Tyttö lysähti kirjansa kanssa lähimmän pöydän ääreen. Hän halusi viimeiseen asti välttää siihen tutustumista, joten hän kaivoi ajankuluksi tikkarin laukustaan ja alkoi imeskellä sitä. Se maistui muka mansikalle, mutta Marien mielestä maku oli jotain täysin muuta. Hyvää se kuitenkin oli ja se oli tärkeintä.

Sugita oli täysin ajatuksissaan ja hätkähtikin silmiin pistävästi, kun joku istuutui samaan pöytään hänen kanssaan. Tyttöä katsottiin ujona ja hieman uteliaana. Hän piti toisen vaatteista ja varsinkin hiuksista. Aivan ihanat. Pojalla oli itsellään tänään päällä lempivillapaita ja hassut legginsit. Ehkä vaatetus oli hieman hassu pojalle, mutta hän rakasti sitä. Hänen tyylinsä oli juuri sellainen mistä hän itse piti ja sehän oli kai tärkeintä? KEngätkin olivat yhdet hänen lempiyksilöistään. Mustat tennarit. Eivät ne Converset olleet, mutta ajoivat kyllä asian hyvin.

Poika laski katseensa takaisin omaan kirjaansa. Tuntui typerältä lukea samoja asioita, mitä jo tiesi. Tekstistä voisi kuitenkin löytyä jotain hyödyllistä. Harmi vain, etät tuon tytön olemassa olo herpaannutti pahasti Sugitan keskittymiskykyä. Pitäisikö hänen aloittaa keskustelu?
"Etsitkö jotain tiettyä kirjailijaa?" Scenepoika kysyi sitten aika hiljaisella äänellä ja katsoi kysyvänä tyttöä. Olihan hän bongannut tuon lukevan hänelle itselleen tuttua opusta.

//Welcome ^^ //

Marie selasi kirjan hakemistoa. Kirjailijoiden nimet olivat niin outoja, ettei hänellä ollut mitään käsitystä, kannattiko kenties vilkaista tarkemmin mitä kyseinen tyyppi oli tehnyt. Tyttö huokaisi ja keskittyi maistelemaan tikkariaan. Se oli paljon mukavampaa tekemistä, kuin kirjan selaaminen.
Tyttö havahtui kirjaa tuijottamasta kuullessaan kysymyksen. Hän nosti katseensa poikaan, joka luki jotain, mikä näytti olevan paljon hänen kiraansa tylsempi. Miten joku jaksoi edes kirjoittaa moisia kirjoja? Tai kai niistä hyötyä olisi, kun niitä kerta oli tehty.

"No oliskin joku tietty!" Marie tuhahti vastaukseksi ja huokaisi heti perään, katsoen samalla kiinnostuneena toisen vaatetusta. Poikakin taisi pitää siitä, että sai pukeutua niin kuin itse halusi. Se oli hienoa, että uskalsi olla oma itsensä ja tuoda sen esiin tyylissään. Mariekin halusi uskaltaa olla aina oma iloinen ja reipas itsensä, eikä aina miettiä miltä muiden silmissä vaikutti.
"Mun pitäis tehdä tutkielma jostain kirjailijasta, mut en millään keksi kenestä tekisin," tyttö kertoi ja naputteli samalla turkooseiksi lakatuilla kynsillään kirjan sivuja. Olisi ollut niin helppoa, jos edes joskus vaivautuisi lukemaan jotain, mutta kun ei! Hän käytti aikansa piirtämiseen ja kuvaamiseen, eikä jaksanut kauaa keskittyä johonkin tarinaan.
"Ei sulla sattuis olemaan mitään ideoita?" Marie keksi sitten kysyä. Jos poika vaikka harrastikin lukemista ja tietäisi jonkun kenestä kirjoittaa. "Joku kiinnostava, amerikkalainen, jonka kirjoja saattais ehkä voida lukea?"

Sugita hätkähti hieman, kun toinen tuhahti vastauksen. Oliko hän sanonut jotain väärin? Oliko tyttö tahtonut olla yksin? Kysymykset virtasivat samantien scenen päähän, mutta onneksi toinen jatkoikin neutraalimmalla äänellä ja pian kysyi Sugin neuvoa. Hymy nousi pojan kasvoille ja penkki vietiin lähemmäs tyttöä ja kirjaa.
"En tiedä millaisista sinä pidät mutta...Amm...Pitääkö olla kuuluisa? Sanoisin Edgar Allan Poe tai sitten Saul Bellow." Sinipää ehdotteli selaillen kirjan sivuja näyttäen muistista molemmat kirjailijat. Hän oli perehtynyt näihin asioihin. Lähinnä vanhoihin kirjailijoihin, olihan hän kiinnostunut historiasta.

Poika sipaisi hieman hiuksiaan ja vilkaisi seinällä olevaa kelloa. Hänellä olisi hyvin aikaa. Tosin, eihän hänellä koskaan oikein mitään muuta ollutkaan. Tosin, työt alkaisivat taas huomenna, eli jotain tekemistä päiviksi saataisiin. Tosin jännetuppitulehdus varmasti uusiutuisi samantien, mutta se riski rahan saamiseksi oli otettava.
"Millaisia kirjoja sinä tykkäät lukea? Minä olen aika paljon lukenut, niin osaisin ehkä osata sen perusteella neuvoa?"

"No en mä nyt tiedä täytyykö olla erityisen kuuluisa," Marie vastasi tuijottaen samalla poikaa, joka oli siirtynyt penkkeineen lähemmäs. Pojalla oli kyllä kieltämättä ihanat vaatteet. Hänkin voisi joskus pitää sellaisia, mutta mieluummin hän pukeutui prinsessamaisemmin, mekkoihin ja hameisiin. Edgar Allan Poe? Kuulosti tylsältä, Marie oli kyllä kuullut kyseisen nimen, mutta hänellä ei ollut hajuakaan siitä, mitä tuo oli kirjoittanut. Ehkä hänellä oli aukko sivistyksessä, mutta mitä sitten? Ei hän ollut kovin kiinnostunut kirjallisuudesta.
Hymy kohosi Marien kasvoille. Pojan kysymykseen oli kyllä niin helppo vastata! Scenetyttö tiesi tasan tarkkaan millaisista kirjoista piti, eikä sitä siis tarvinnut miettiä hetkeäkään.
"Mä en paljoa lue, mutta aina kun olen jotain saanut luettua, se on ollut jotain tyttöjen juttuja," Marie sanoi edelleen hyvin pirteän ja iloisen oloisena. "Sellaista hömppää, ei mitään kovin vakavaa. En mä jaksa lukemiseen nimittäin keskittyä, nytkin luen vaan kun on pakko. Mä mieluummin teen kaikkea muuta kivaa."

Marie hiljeni. Poika ehkä piti häntä vähintäänkin typeränä kuultuaan hänen laajasta kirjavalikoimastaan. Mutta no, ei Marie sille mitään voinut, että piti lukemista liian tylsänä. Paitsi jos nyt sattui löytymään joku sopivasti hömelö kirja. Ehkä hänelle sopi parhaiten kirja jostain koheltavasta blondista? Jotain sellaista piti olla, mikä suorastaan pursusi huumoria.
"Tosiaan, jotain hauskaa sen pitää olla. Mut sä varmaan olet sitten lukenut kaikenlaista kun tiedät noita kirjailijoitakin. Mun mieleen kun ei tule oikein ketään," Marie tunnusti ja laittoi tikkarinsa takaisin suuhun.

Sugita puri hieman huultaan mietteliäänä.
"Tyttöjen juttuja? Minä en oikein ole sellaisia lukenut...Anteeksi." Hän totesi viimein ääneen. Poika oli selannut päässään oman pienen kirjastonsa läpi, missä olivat kaikki kirjat mitä hän oli elämänsä aikana lukenut. Sinisiä hiuksia räpellettiin hieman. Tyttö puhui kuitenkin jälleen, joten hiljaista hetkeä ei kerennyt syntyä. Onneksi... Sellaisia tuli usein, kun Sugita yritti keskustella jonkun kanssa.
"Olen joo lukenut... Mutta mun lemppareita on II maailmansodasta kertovat kirjat ja sarjakuvat. Ne ei oikein ole tyttöjen juttuja." Scene selitti sitten hymyillen pienesti.

Todellakaan se aihe ei usein ollut tyttöjen mieleen. Tuskinpa edes normaalien scenepoikien (jotka näyttivät tytöille) mieleen. Ehkä Sugita oli vain omituinen.
"Sinähän voisit etsiä netistä? Kirjaston sivuilla on hakemisto, johon voit laittaa vain genren." Sinipää kertoi ja vilkaisi vapaata konetta. Pitiköhän niihin varata aika?

"No se nyt olis aika outoo jos olisit sellasia kirjoja lukenut," Marie sanoi virnistäen. Hän ei osannut edes kuvitella, että joku poika sortuisi lukemaan jotain teinityttöjen kirjoja. Mutta ne olivat niin helppotajuisia ja viihdyttäviä. Ei mitään turhan vakavia tarinoita, jotka saivat lukijankin vakavaksi ja tylsän hiljaiseksi.
Ehkä pojasta ei sittenkään olisi apua tässä asiassa. Mutta tottakai oli aina kirjastonhoitaja, joka osaisi auttaa jos muuta ei keksinyt.
Toinen maailmansota. Se nyt ei todellakaan ollut mikään kiinnostava aihe. Miten joku sotiminen voisi edes ketään kiinnostaa? Paitsi siinä mielessä, että milloin se loppuisi. Marie ei ainakaan jaksanut asiaa miettiä, eikä olisi kai edes tajunnut, vaikka Amerikassa olisi sodittu.

"Tosiaan," Marien ilme kirkastui. "Mut en mä tiedä osaanko mä käyttää mitään kirjastojen hakemistoja. Sun täytyy neuvoa mua, jos vaan mitenkään viitsit."
Marie taikoi koiranpentuilmeen kasvoilleen. Jos poika ei neuvoisi häntä, niin sitten olisi todellakin turvauduttava kirjastotätiin, eikä se ajatus juuri houkutellut.
"Kai tohon koneelle muuten voi mennä? Tai no, ei siinä ketään oo, niin tuskin se ketään haittaa jos siinä nopeesti käy." Marie pohti ääneen.

Sugi naurahti hieman.
"Ei se itse asiassa niin outoa olisi ollut..." Poika mutisi lähinnä itseksee ja vilkaisi taas tietokoneeseen. Scene nousi penkistä ylös ja hymyili hieman.
"Tietenkin autan." Hän ilmoitti ja kipitti varovasti koneelle vilkuillen hoitajaan. Tuskin tähän nyt kukaan oli tulossa. Poika napsautti näytön päälle.
"Tahdotko jonkun täältä, vai pääkirjastosta?" Sinipää kysyi sitten vilkaisten Marieen. Sugita tahtoi auttaa toista. Eihän hänen oma esitelmänsä olisi edes vaikea. Todennäköisesti se saataisiin yhdessä illassa tehtyä.

Pitäisiköhän hänenkin alkaa hieman svistämään itseään myös tuollaisten tyttöjen kirjojen suhteen? Kai se olisi hyvä tietää jotain sellaisistakin. Tosin, kirjaston tädit varmaan nauraisivat hänet ojaan, kun hän kävisi lainaamassa jotain. Ehkäpä hän menisi tytöstä? Olihan hänen nimensä omituinen ja piirteet hieman sirot?
"Mitkä olisi hyvät hakusanat?"

"Oikeesti? Kiva juttu!" Marie innostui, kun poika suostui ihan mielellään auttamaan. Hän oli varma, ettei olisi yksin selvinnyt. Hän ei edes tiennyt, mistä olisi jotain kirjaston hakuohjelmia osannut etsiä, joten oli oikein hyvä juttu, että toinen oli sattunut olemaan paikalla.
"No täältä mielellään," Marie vastasi ja tuijotti tietokonetta. "Täältä mä kai nopeemmin jotakin saan, mä haluan saada ton ajoissa tehtyä. Sit mä pystyn taas keskittymään kaikkeen mukavaan hommaan."
Marie ei muistanut koskaan käyttäneensä mitään kirjahakuja. Hän ei tiennyt ollenkaan, pitikö sitä varten tietää jonkun kirjailijan nimi tai vaikkapa kirjan nimi. Mutta, ei kai hänen tarvinnut sellaisia edes tietää? Kai poika nyt jotakin osasi keksiä.

Marie naputteli lakatuilla kynsillään pöytää ja imi samalla tikkariaan. Kirjastossa oli ehkä turhan rauhallista hänen makuunsa, mutta niin kai kirjastoissa yleensä oli. Eivät ne olleet häntä varten tehty, hän piti paljon enemmän paikoista, joissa kuuli naurua ja muita elämisestä kertovia ääniä.
"Hmm..." Marie mietti sopivia hakusanoja. Mitä hän halusi lukea? "Jos vaikka sitten laittaa rakkaus ja koulu? Sellaisten luulisi olevan sopivan kevyttä lukemista mun aivoille."
Tyttö otti tikkarin pois suusta ja piti sitä nyt kädessään. Hän katseli kiinnostuneena näyttöä toivoen, että haku tuottaisi jotain tulosta, että joku mielenkiintoiselta vaikuttava kirja löytyisi oikeasti ja hän pääsisi lukemaan sitä.
"Mä en oikein tiiä mitään hakusanojakaan, sä voit varmaan kanssa keksiä jotain?"