Leikki-ikä on koko ikä

Rauhalliset ja kevyet askeleet tallustelivat tyytyväisinä koripallokentän aidan vierellä. Musiikki kantautui kuulokkeista jonkin matkan päähän, mutta hieman tunkkaisena. Musiikki kyllä kuului kirkkaasti ja kovaa neidin omiin korviin ja hän jammailikin musiikkinsa tahdissa kävellessään.
Pepellä oli päällään cheerleadereiden asu, sillä heillä oli ollut harjoitukset ja ne olivat päättyneet hetki sitten. Nyt Pepe oli marssimassa kotiinsa, mutta ajatteli kävelevänsä kotiin aivan rauhassa ilman huolta tai turhaa kiirettä. Hän antoi tuulen hyväillä kasvojaan ja antoi tuulen lennättää punertavanruskeita hiuksiaan.

Tyttö pysähtyi, kun hän saapui koripallokentän aidan loppuun ja huomasi tyhjän koripallon lojuvan aidan vierellä. Hänen vihreät silmänsä tiirailivat uteliaina ja valppaina ympärilleen. Ketään ei kuitenkaan näkynyt lähellä. Kuka jättäisi oman koripallonsa tänne? Vai oliko se kenties koulun? Kuka tietää.
Pepe puri hellästi huultaan katsoessaan palloa. Siitä olikin hieman aikaa, kun tyttö oli koripalloa heitellyt. Olisiko nyt aika tutustua taas omiin kykyihinsä? Kyllä.

Pepe asetti laukkunsa ja ipodinsa aidan vierelle ja otti pallon käsiinsä. Pallon pinta tuntui nihkeältä, mutta sehän oli tarkoituskin. Näin pallo ei livahtaisi sormilta.
Tyttö pomputti palloa hetken aikaa maata vasten, kunnes nosti palloa korkeammalle ja yritti heittää koria. Se oli ihmeellistä, kun hän sai korin. Pepe hihkaisi innoissaan ja tanssi pienimuotoisen voittotanssin; hän hyppäsi ja asteli askeleita paikoillaan. Tyttö haki pallon takaisin otteeseensa ja yritti heittää taas. Se ei mennytkään koriin, vaan ponnahti korin reunalta takaisin häntä päin. Penelope otti sen kiinni, mutta hänen sormensa taittui ikävästi ja tyttö ähkäisi pienestä kivusta.
"'Äh, hienoa.." Pepe mutisi laskiessaan koripallon maahan ja katsoi sormeaan tutkivasti.

[[Mukaan saa tulla ! (: ]]

/ Chad tänne :-)

Chad tarkasteli suklaanruskeilla silmillään cheerleaderin pukuun sonnustautunutta tyttöä, hieman huvittunut ilme naamallaan. Nojailee levollisesti hieman kauempana olevaan puuhun, jääden sopivasti sen varjoon, ettei pikaisella silmäyksellä huomaisi pojan edes olevan siellä. Mustat urheiluhousut oli kääritty polviin saakka, valkoinen 'toppimallinen' paita paljasti nuorukaisen päivettyneet, lihaksikkaat käsivarret. Selässä riippui perusmusta reppu, reenikamppeista ja muusta romppeesta täynnä.

Tutkailee suu virneessä tytön hyppimistä, kunnes kohotti kulmiaan, kun huomasi pallon tulevan suoraan neitokaista päin. Puuskahtaa ääneen jotakin epämääräistä, kun tuntematon kaunotar nappasi pallon kiinni. Tyttö kuitenkin laski pallon maahan ja keskittyi tutkimaan sormeaan – sattuikohan siihen? Ensin Chad harkitsi vain poistuvansa paikalta, mutta eihän prinssi neitoja jätä pulaan, vai kuinka? Chad ryhdisti itsensä suoraan ja pyyhkäisi vaaleat hiukset silmiltään astellen auringon paisteeseen. Hän käveli kentän laidalle tutkaillen tarkkaavaisesti punertavanruskea hiuksista. Puolihuolimattomasti heilauttaa kättään ja kysyy melko hiljaisella äänellä: "Sattuiko?"

[[ Jee! ]]


Vihreänsinertävät silmät kohtasivat nyt suloiset suklaanruskeat silmät, jotka kuuluivat vaaleahiuksiselle nuorukaiselle. Ah, tunsihan tyttö toisen. Poika oli koulun urheilijasakkia. Pelasi amerikkalaista jalkapalloa. Ai niin, tästähän nuorukaisesta useimmat cheerleaderit juorusivat!
Pepe nyrpisti hetken nenäänsä ja nosti sitten kipeän sormensa sitten pystyyn.
"Jos sormeni ei näytä vinolta, niin kaipa olen ihan kunnossa", Pepe totesi huvittuneena ja oli tiirailevinaan sormeaan tarkkaavaisesti. Pian kuitenkin kevyt naurahdun pääsi tytön punaisilta huulilta ja hänen huulilleen kohosi herttainen hymy.
"Kiitos vain huolenpidosta", tyttö lisäsi vielä nopeasti. Hänestä oli ollut suloista, kun poika oli kysynyt tytöltä, sattuiko häneen. Oliko poika kenties tarkkaillut tyttöä jo kauemmin? Kamalaa, tyttöhän kuvitteli olevansa aivan yksin ja nyt hän oli jopa tanssinutkin. Hyvin huonolla lopputuloksella.
Pieni hämmennys vaiensi tytön hetkeksi, mutta hän nappasi koripallon maasta takaisin käsiinsä. Oli aika alkaa jutella.
"Onko tämä sinun pallosi?" Pepe kysyi sitten uteliaana ja kohotti hieman koripalloa. Hän katsahti takaisin nuorukaiseen ja hymyili suloisesti. Poikaa oli ulkonäöllä näköjään siunattu.

Katsahtaa tytön silmiin ja hymyilee nopeasti. Pojan suussa oli kuivaa kuin autiomaassa, hän tosin tajusi itse sen vasta nyt. 'Varmaan kannattaisi treenien jälkeen juoda..' miettii ironisesti itsekseen. Laskee mustan reppunsa maahan, penkoo sitä hetken ja vetää sieltä esiin juomapullon. Kohottaa pullon suun huulilleen, kaataen viileää vettä kuivaan suuhunsa. Pari pisaraa tipahtelee pojan valkealla paidalle.

"Jaa-a, suora näyttäisi olevan.." toteaa pienen naurahduksen kera. 'Huolenpidosta? Huolenpidosta? No miten vain..' mietiskelee kuivaten suunsa käteensä. Potkii pari irtokiveä kauemmas, siirtäen painopistettään taemmas. "Ei ole minun palloni... Minä pelaan amerikkalaista jalkapalloa."

Tutkiskelee huomaamattomasti tyttöä – huutosakkia, selvästi, siitä kieli cheerleadereiden puku. Poika pisti merkille ruskeanpunertavat, itse asiassa aika erikoisen väriset hiukset ja vihreänsinertävät silmät, jotka muistuttivat poikaa parin vuoden takaisesta kesälomasta Karibian merellä. 'Aivan varmasti saman väriset kuin se meri. Niihinhän voisi upota…' ajattelee ja vaipuu ajatuksiinsa.

Tyttö tutkaili pojan liikkeitä kiinnostuneena. Aivan kuin nuorukainen ei olisi tottunut tällaisiin tilanteisiin? Poika vaikutti jotenkin etäiseltä. Noh, asiaan oli tultava muutos.
"Jos kerta tämä ei ole sinun pallosi ja kukaan ei ole sitä kaipaamassa, niin..." tyttö lopetti salaperäisesti ja virnisti leikkisästi.
"Pelataan!" Pepe sanoi hieman kovemmalla äänellä ja hänen äänensä kertoi tytön olevan hyvin innoissaan.
"Ota kiinni", tyttö sanoi ja heitti pallon nuorukaiselle. Hän otti ponnarin ranteestaan ja sitoi hiuksensa kiinni nutturalle. Nyt ne eivät häiritsisi pelaamista.
"Olen muuten Pepe", tyttö tajusi esittäytyä ja hymyili valloittavasti.

Havahtuu maan pinnalle tytön sanoihin. Nappaa vaistomaisesti pallon kiinni ja tuijottaa hetken tyttöä kuin vähäjärkistä. Virnistää sitten hieman vinosti ja pompottaa palloa pari kertaa. Pyöräyttelee palloa suhteellisen taitavasti ympärillään, kohottautuu takaisin pystyyn pallo toisessa kädessään.

"Chad", esittäytyy lyhyesti. "Varo sitten ettet jää jalkoihin, minulla on vähän enemmän massaa kuin sinulla.." mumisee nauraen, ennen kuin pyrähtää sulavasti juoksuun pompotellen palloa mukanaan. Poika ei ollut tainnut kertoa Pepeksi itsensä esitelleelle tytölle, että hän oli nuorempana pelannut koripalloakin kaiken muun ohella – ja vieläkin tuli usein pelattu kavereiden kanssa katukorista. Tottuneesti ponnistaa ja nakkaa pallon kohti koria ja ihme kyllä se meni sisään ensimmäisellä kerralla. Hymyilee pienesti, ennen kuin pompottelee palloa pari kertaa ja nakkaa napakalla ranneheitolla pallon Pepelle.

Pepe naurahti hennosti, kun poika innostui lopulta pompottamaan palloa. Tyttö katseli hetken aikaa kulmat koholla pojan taitavaa pallon käsittelyä ja kohotti sitten katseensa nuorukaisen kasvoille, kun poika kertoi nimensä.
"Haha, et arvaakaan, miten useasti olen kuullut sinun nimesi harjoituksissamme", Pepe nauroi soinnukkaasti ja virnuili hieman huvittuneena toiselle.
"Hauska tutustua, Chad", Pepe totesi ystävällisesti.

Kun nuorukainen varoitti tyttöä jäämästä jalkoihin, tuhahti Pepe huvittuneena.
"Et sinä varmaan tahallasi minua talloisi", tyttö nauroi kevyesti. Pepen katse muuttui hieman ihmetteleväksi, kun tyttö katseli pojan menoa. Tuo poika oli takuuvarmasti harrastanut koripalloa! Noita liikkeitä ei nimittäin hetkessä opita. Pojan heittäessä kori niin helposti Pepe naurahti epäuskoisesti ja otti pallon vastaan.
"Kyllä minäkin silloin joskus nuorempana harrastin koripalloa!" tyttö totesi ja naurahti epätoivoisesti. Hänessä ei todellakaan ollut vastustusta pojalle, mutta tyttö halusi ainakin yrittää.
Pepe ryhtyi pomputtamaan palloa ja lähestyi ripeästi koria. Hän heitti pallon melko kaukaa korille päin, mutta se ponnahti kuitenkin reunasta pois.
"... Siitä on kyllä hieman aikaa, kun olen koripalloa pelannut..." tyttö mutisi puolustuksekseen ja hymyili epätoivoisesti.

Seisoo rennosti hieman takakenossa kohottaen kulmiaan kysyvästi, kun tyttö mainitsee kuulleensa hänen nimensä harjoituksissa. "Ai, minustako siellä puhutaan?" sanoo katsoen kysyvästi tyttöä.
"Hauska tutustua, Pepe."

"En minä tahallani, mutta ehkäpä vahingossa.." sanoo hiljaa naurahtaen. Pojan normaaliäänen voimakkuus oli melko hiljainen, joten äänekkään lauman keskellä poika jäi usein kuulumattomiin, ellei hän sitten karjunut itseään kuuluviin, jota hän joutui useammin kuin kerran tekemään esimerkiksi treeneissä..

Katselee tytön pomputtamista tutkivasti ja katsoo epäuskoisesti tytön heittoa. "Heitätkö aina kahdella kädellä?" Kulmat koholla esitetty kysymys jää leijumaan ilmaan, kun poika hölkkäsi ottamaan pallon kiinni. "Se on paljon helpompaa yhdellä kädellä. Kato", sanoo ja hölkkää hiljaista vauhtia korille, ponnistaa hyppyyn ja pyöräyttää pallon yhdellä kädellä koriin. "Kun ponnistat oikealla jalalla ja nakkaat oikealla kädellä, siis mikäli olet oikeakätinen, se menee ainakin minusta helpommin koriin", selittää nopeasti hölkäten tytön luo ja nakkaa pallon tälle. "Kokeile", kehottaa hieman varovaisen hymyn kera.

"Voi kuule, kunpa tietäisitkin, mitä.." tyttö vastasi hiljaisemmin pojalle, joka ei näyttänyt tietävän olevansa yksi cheerleadereiden puheenaiheista. Taas kerran tarkkaillessaan nuorukaista ja sitä, miten poika pelasi koripalloa, tyttö ymmärsi, miksi tästä pojasta puhuttiin. Chad näytti ulkopuolin olevan komea ja vahva, mikä oli totta kai monenkin tytön mieleen. Pepe taas puhui enemmän ihmisten luonteista kuin ulkonäöistä. Ei sillä, etteikö ulkonäöllä ollut väliä, mutta luonne sen suurimmaksi osaksi ratkaisi. Chad kyllä vaikutti olevan mukavakin, mikä oli Pepestä suloista.

Tyttöä alkoi hävettää, kun tajusi, ettei ollut mikään mestari tässä lajissa. Poika sen sijaan vaikutti tietävän asiasta paljonkin. Pepe pelasi kyllä mielellään liikuntatunneilla koripalloa ja onnistui hyvin varastamaan pallon vastapelaajalta, mutta korien heitossa tyttö oli aina yhtä surkea. Joskus kyllä hyvällä tuurilla pallo meni koriin, mutta niin tapahtui vain harvoin.
"Hehe... Kokeillaas", tyttö totesi saatuaan koripallon taas käsiinsä ja alkoi pomputtaa sitä. Hän teki niin kuin poika käski. Korin lähelle tultuaan hän ponnisti oikealla jalalla ja heitti pallon oikealla kädellä koria päin. Tällä kertaa se oli jo melko lähellä, sillä pallo osui nyt neliön muotoiseen tähtäyspisteeseen korin yläpuolella, mutta silti pallo kimposi pois.
"Melkein!" Pepe totesi pirteästi ja naurahti heleästi.
"Okei, myönnän! Osaan kyllä varastaa pallon vastapelaajalta, mutta korinheittäjäksi minua ei ole luotu!" tyttö myönsi huvittuneena ja puri nolona pikkurillin kynttään. Hänellä oli paha tapa purskella kynsiään silloin, kun häntä hävetti tai jännitti. Nyt tyttöä hävetti surkea pelaamisensa.

Ei kommentoi tytön sanoja siitä, että 'kumpa hän vain tietäisikin mitä', sillä totta puhuen tuon jälkeen hän ei todellakaan enää halunnut edes tietää mitä he oikein puhuivat hänestä.

Tarkkailee tytön liikettä. Sivuliike näytti olevan hyvä, mutta koria Pepe lähestyi vähän epävarmasti. "Ei se huono heitto ollut", toteaa hiljaa ja hymyilee ujohkomman puoleisesti, "mutta suosittelen, että lähestyt koria hieman varmemmalla otteella." Tutkii Chadin mielestä varsin 'kiinnostavalta' näyttävää maata, ennen kuin kohottaa katseensa takaisin Pepeen. Tyttö pureskeli kynsiään. Okei. Oliko hän hermostunut? Normaalisti naispuoliset varjelivat kynsiään henkensäkin uhalla, ainakin sellaisen kuvan siitä usein sai.

Kuullessaan tytön sanat pallon ryöstämisestä naurahtaa hiljaa. "Jaa-a, haluatko kokeilla?" kysyy ja käy nappaamassa pallon alkaen pompotella sitä sivullaan. "Otahan kiinni", huikkaa olkansa yli väläyttäen vähän epävarman hymyn ja alkoi hölkkäillä hieman laiskasti poispäin tytöstä. Olisi erittäin noloa, mikäli neitokainen ei lähtisikään peliin mukaan, ja poika itse vetäisi täyttä vauhtia ympäri kenttää. "Aijai, miten onnistunkin aina survomaan itseni tällaisiin tilanteisiin.. " mumisee hiljaa itsekseen.

Pepe lopettaa pikkurillin kynnen puremisen, kun poika oli kehunut hieman tytön heittoa.
"No, eipä siinä muuta tarvita kuin hieman harjoittelua", Pepe totesi kevyesti ja väläytti iloisen hymyn valkoisten hampaidensa kera.
Ennen kuin tyttö ehti reagoida sen enempää pojan kysymykseen, lähti Chad jo hölköttelemään poispäin tytöstä pallo mukanaan.
"Hei!" tyttö huudahti ja hän nauroi ihmeissään. Pepe kuitenkin lähti pikkuhiljaa kävelemään kohti Chadia.
"Varo vain", neiti varoitteli ja virnisti salaperäisesti. Hän pinkaisi nopeasti Chadin vierelle ja yritti napata palloa toisen hallusta. Tajuttuaan, miten lähelle hän oli nuorukaista joutunut, tunsi tyttö sydämensä tykyttävän äänekkäästi rinnassa. Nyt vasta Pepe alkoi miettiä, miten ihmeessä hänellä oli tähän pokkaa? Yleensä Pepe oli niin arka ja ujo poikien suhteen, mutta nyt tilanne tuntui hieman erilaiselta.
Pepe vilkaisi nopeasti Chadin kasvoihin ja tunsi kuumotuksen nousevan poskilleen. Tyttö laski katseensa takaisin palloon ja yritti napata palloa toiselta.
Pepe oli hieman arvaillut, että tällaisissa tilanteissa ei kävisi hyvin. Ei käynytkään. Tytön yrittäessä saada palloa Chadilta Pepe onnistui pääsemään vastatusten poikaa ja yritti nyt uudestaan napata palloa toiselta. Neidin epäonneksi tytön jalka lipesi hänen altaan ja hän kaatui päin Chadia, vasten toisen rintakehää koko painollaan.

[[Tsih tsih :D]]

Katsahtaessaan olkansa yli huomaa tytön seuraavan kaikeksi helpotukseksi perässä. Virnistää itsekseen, mutta joutuu havahtumaan, kun tyttö yhtäkkiä hänen rinnalleen. Poika suojasi toisella kädellä, ottaen hieman sivuaskelta. 'Tyttöhän on ovela', toteaa mielessään, kun saa pistää kaiken keskittymisensä peliin, ettei pallo lipeäisi Pepen voitoksi.

Samassa hän tunsi tytön kaatuvan päin itseään, ja vaistomaisesti hän tarttui neitokaista vyötäröltä kiinni pitäen tämän pystyssä. Vasta nyt Chad tajusi, että he olivat niin lähekkäin, että heidän nenänsä lähes tulkoon hipoivat toisiaan. Tai hipoisivat, mikäli heillä ei olisi kymmenen sentin pituuseroa. Hämmentyy äkillistä läheisyyttä ja katsoo hieman hämmästyneenä Pepeä suoraan silmiin. "Tuota… Ootko sä kunnossa?" kysyy vielä tavallistakin hiljaisemmin, tajuamatta kuitenkaan laskea tyttöä otteestaan.

( täähän alko mennä mielenkiintoiseksi ! :--D )

[[ Jep ! 8D ]]

Pepe jo ajatteli, että hän kaatuisi maahan turvalleen, mutta yllätyksekseen hän tunsi käsien asettuvan vyötärölleen. Chadin kädet pitivät hänet pystyssä.
Neiti kuitenkin jähmettyi paikoilleen. Hän ei ollut ikinä ollut näin lähellä poikaa. Kukaan poika ei koskaan ollut koskettanut käsillään tytön vyötäröä.
Oudot ajatukset vyöryivät tytön pieneen mieleen. Hän tunsi nuorukaisen lämmön, sillä oli painautunut tähän tiiviisti kiinni. Pepe yritti saada itseään liikkeelle, mutta ainoa asia, mitä hän kykeni tekemään, oli hengittäminen. Tyttö yritti hengitellä rauhallisesti, mutta tilanteen äkillinen muutos oli saanut neidin aivan sekaisin.

Kuultuaan pojan kysymyksen Pepe havahtui. Aivan kuin nuorukainen olisi lausunut jonkun taikasanan, joka sai tytön liikkumaan. Pepe nosti hämmentyneen katseensa Chadiin ja tuijotti hetken aikaa pojan suklaanruskeita silmiä, jotka niin sanotusti lumosivat tytön. Pepe vetäytyi pian nopeasti taaemmas pojasta ja kietoi kätensä ylävartalonsa suojaksi. Tyttö ei tiennyt, miksi tunsi olonsa niin alastomaksi sillä hetkellä.
"... O-olen..." oli ainoa sana, jonka neiti kykeni suustaansa päästämään. Sekin kuulosti niin hiljaiselta ja säikähtäneeltä ääneltä.
Tyttö laski kätensä rennoiksi vierelleen ja yritti rauhoittua. Kuumotus kehossa ei tuntunut kuitenkaan katoavan minnekään ja tyttö pelkäsi kasvojensa olevan kuin paloauto.
"Ehkä... Ehkä minun olisi jo syytä lähteä.." Pepe mumisi hämmentyneenä ja lähti jo kävelemään kovaa vauhtia laukkunsa luo.

Katsoo hämmentyneenä tytön silmiin, jotka näyttivät vaihtelevan hämmennyksessä, häpeässä ja säikähdyksessä edestakaisin. Chad ei oikein tiedä mitään mitä sanoa, joten pitää vain yksinkertaisesti suunsa kiinni. Laskee otteensa ja tuijottelee jonnekin kauas, horisonttiin, yrittäen saada ajatuksensa kuriin ja takaisin hallintaan.

"Ehkä..." mumisee hiljaa tytön perään hiukan tukahtuneella äänellä. Heittää katseensa takaisin horisonttiin ja puhaltaa tasaisesti ilmaa ulos keuhkoistaan. Katselee kentän laidalle vierivää koripalloa, ajatukset sekaisin. Jotenkin koko jutun punainen lanka katosi siinä silmän räpäyksessä, kun Pepe kaatui hänen päälleen. Ja hän otti tytön kiinni. Eikä tajunnut päästää irti. Ja tyttö tuoksui niin hyvältä...

Pepe oli ehtinyt jo laukulleen asti ja oli laittamassa ipodiaan laukkunsa sisään, kun hän taas jähmettyi aloilleen. Oikeastaan, neiti ei halunnut lähteä. Hän olisi halunnut jäädä vielä Chadin seuraan. Tyttö halusi päästä selville toisen ajatuksista, tunteista ja kaikesta!
Hetkonen, mitä ihmettä Pepe nyt oikein ajatteli? Miksi ihmeessä hän ajatteli Chadista jotain tuollaista?
Tyttö käänsi päätään ja katsoi poikaa kauempaa. Nuorukainen näytti olevan myös hieman omissa oloissaan, kun tyttö huomasi toisen katseen kiinnittyneen maassa olevaan koripalloon.

Ihme ja kumma, tyttö jätti laukkunsa yhä maahan ja käveli hitaasti takaisin sinne, mistä oli kävellyt pois. Eli Chadin vierelle.
"Oikeastaan..." tyttö aloitti varovaisesti ja hiljaa, jotta Chad ei säikähtäisi tytön äkillistä takaisin tulemista.
"En minä halua vielä lähteä", neiti myönsi ja yritti kohdata pojan katseen. Seuraavaksi pieni, mutta hurmaava hymy kohosi hänen huulilleen. Pepe tunsi edelleen kuumotusta poskissaan, mutta ei antanut sen häiritä.

Tuijottelee täysin omissa maailmoissaan maassa vierivää koripalloa, joka pysähtyi törmätessään kentän aitaan. Pojalla oli tapana sulkea tällaisissa… tunteellisissa tilanteissa koko juttu yksinkertaisesti pois aivoista, hän selvisi sillä kaikkein helpoiten.

Sävähtäen kerää ajatuksiensa rippeet ja kääntää katseensa varovasti takaisin Pepeen. "Minä…" aloittaa hiljaa, kääntäen katseensa takaisin koripalloon, ".. toivoinkin ettet lähtisi." Sanat tulevat soljuen, kuin vahingossa pojan huulilta. Sävähtää hieman omia sanojaan ja käy hitaasti istumaan kentälle, ristien jalkansa ja tuijotellen jonnekin kaukaisuuteen. Tällaiset tilanteet eivät oikein olleet Chadin alaa. Eivät siis todellakaan olleet. "O-olen pahoillani", sanoo yrittäen saada itsestään kovempaa ääntä, mutta turhaksi haaveeksi jäi sekin – ääni oli hädin tuskin kuuluva. Miten ihmeessä hän saikin itsensä tällaiseen soppaan?

Pepe ilahtui kovasti kuullessaan, että Chad ei halunnut hänen lähtevän. Pepe siis onnistui tekemään jonkinlaisen vaikutuksen toiseen, vaikka ei oikeasti edes yrittänyt tehdä toiseen minkäänlaista vaikutusta. Tyttö vain halusi tutustua tähän nuorukaiseen, jota ei vielä tuntenut.
Neiti istahti pojan eteen maahan ja yritti lukea toisen kasvoilta pojan ajatuksia. Pepe pystyi helposti päättelemään, että tällainen tilanne oli uusi pojalle. Olihan tämä uusi tilanne myös tytölle, joten samassa veneessä oltiin.
Kuullessaan pojan pahoittelevan, kurtisti Pepe hitusen kulmiaan.
"Miksi sinä olet pahoillasi? Minunhan tässä anteeksi kuuluisi pyytää, kaaduinhan päällesi!" tyttö sanoi ja yritti sanoillaan piristää nuorukaisen mieltä.
"Hei, mitä jos vain unohdetaan tuo äsköinen pieni välikohtaus ja... Hmm.." tyttö mietti, mitä ehdottaisi. Uskaltaisiko hän ehdottaa mitään? Oliko tytöstä siihen? Parasta olisi, sillä nyt se oli menoa.
"Haluaisitko lähteä kenties jonnekin syömään? Vaikka Ree'sen pizzeriaan? Sillä minulla on ainakin ihan kauhea nälkä", Pepe sanoi ja yllättyi, miten helposti sai asian sanottua. Hän tunsi outoa onnellisuutta sisällään, kun oli uskaltanut tehdä jotain, mitä ei koskaan luullut tekevänsä.

Suklaasilmät olivat yhtä kiinnittyneet jonnekin kaukaisuuteen, vaikka poika kuuntelikin tytön puhetta. Aurinko alkoi pikkuhiljaa laskea, päivää tosin oli vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Naurahtaa hieman karheasti kuullessaan tytön sanat hänen päälleen kaatumisesta. Aukaisee suunsa, mutta sulkee sen saman tien, sillä hän ei oikein tiedä mitä sanoisi. Eihän poika itsekään tiennyt miksi oli pyytänyt anteeksi.

Kuullessaan ehdotuksen syömään lähtemisestä pojan silmät rävähtävät ja hän kääntää äkkinäisellä liikkeellä katseensa tytön silmiin. Hän tuijottaa tiivisti, jonkun mielestä kenties liian tunkeilevasta Pepen kasvoja. Ei sano mitään, vaan nousee seisomaan, kävelee reppunsa luo ja kostuttaa nopeasti suunsa. Vesi oli jäähtynyt, nyt se oli haaleaa, ehkä jopa hieman lämpimän puolelle, mutta kelpasi hyvin. Samalla hän vilkaisi nopeasti puhelintaan – kello oli vasta neljä. Nakkaa tavaransa takaisin reppuunsa ja heilauttaa sen selkäänsä palaten takaisin edelleen istuvan tytön luo. "Kyllä se sopii", sanoo hymyillen pienesti ja tarjoten kättään Pepelle.

Kun Chad ei sanonut mitään hetkeen, tuijotti vain Pepeä ihmeissään, neiti luuli pojan kieltäytyvän. Sitten nuorukainen jo nousikin ylös maasta ja käveli oman reppunsa luo. Noniin, se oli siinä. Pepen ehdotus oli torjuttu. Tyttö myönsi itselleen, että eteni ehkä liiankin nopeasti, mutta kuitenkin. Se sattui.
Yhtäkkiä Pepe kuitenkin kuuli Chadin äänen vierellään ja tyttö nosti hämmästyneen katseensa toiseen. Chad hymyili hänelle ja ojensi kätensä Pepelle. Silloin Pepen huulille kohosi mitä ihastuttavin hymy, kun hän tarttui kiinni Chadin kädestä ja veti itsensä pojan avustuksella ylös.
"T-todellako? Hienoa!" tyttö hihkaisi iloisesti ja katseli hetken aikaa nuorukaisen kasvoja. Olo tuntui nyt todella kevyeltä ja tytön teki mieli alkaa hyppiä. Hyppimistä hän ei kuitenkaan ajatellut toteutaa, muutenhan poika pitäisi häntä aivan outona.

Tyttö riensi nopeasti laukkunsa luo ja nosti sen olalleen. Hän odotti, että Chad saapui hänen vierelleen ja lähti sitten vasta kävelemään.
"Tiedätkö mitä? Tämä voi kuulostaa hieman oudolta, mutta sinä vaikutat hieman samanlaiselta kuin minä", tyttö sanoi sitten ja yritti tavoittaa jälleen pojan kauniit suklaanruskeat silmät. Pepe kuitenkin päätyi pudistamaan epäuskoisesti päätään.
"En tiedä yhtään, mistä minä tuon keksin..." tyttö mietti ihmeissään ja yritti kuumeisesti keksiä jotakin juteltavaa.
"Mistä päin olet kotoisin?" tyttö keksi sitten kysymyksen, johon odotti kiinnostuneena vastaustaan.

Chad katseli hieman huvittuneena tytön ilmettä, luuliko tuo neito tosiaan, että hän olisi kieltäytynyt ruuasta noinkin viehättävässä seurassa? Tuskinpa vain. Pepen mennessä puolijuoksua omalle laukulleen, Chad käveli rauhallisesti ja tämän perässä, asettuen tytön kävelytahtiin.

"Samanlainen kuin minä?" toteaa hiljaa, vähän niin kuin itsekseen, kääntäen katseensa tytön puoleen. Hän potkiskeli hieman levottomana pikkukiviä edestään, kuullessaan tytön kysymyksen tämän kotipaikasta. Se toi väkisinkin mieleen isän, ja nuoruuden ei-niin-hauskat muistot.. Poika antoi kaikessa rauhassa raskaan hiljaisuuden laskeutua heidän väliinsä, vaikka hän aistikin tytön odottavan vastausta hieman kärsimättömänkin oloisena.

"San Fransiscosta", toteaa lopulta, katkaisten jo hieman painostavaksi käyneen hiljaisuuden. "Entä sinä?" Chad ei mielellään puhunut itsestään, saati menneisyydestään, joten hän yritti puolihuomaamattomasti kääntää keskustelun Pepeen.

Kuullessaan pojan tulleen San Fransiscosta, tyttö hymähtää hieman.
"Minun isoäitini asuu siellä", tyttö sanoi ohimennen ja soi taas enkelimäisen hymyn nuorukaiselle. Oli hieman harmillista, että poika ei halunnut kertoa itsestään sen enempää, joten tyttö päätti alkaa puhua itsestään. Toivottavasti se ei haitannut Chadia.
"Itse olin aina asunut täällä, Kaliforniassa, San Diegossa. Äiti ja isä muuttivat tänne ennen syntymääni. He halusivat, että saan turvallisen elinympäristön. Hollywood ei äidin mielestä ollut hyvä vaihtoehto perheellisille", tyttö aloitti puhumisen ja mietti, miten saisi tiivistettyä niin paljon asioita lyhyemmiksi.
"Äitini ja isäni erosivat, kun olin vielä nuori. Enää se ei minua haittaa, olen jopa päässyt siitä mielestäni yli. Onhan se hieman surullista, kun nykyään melkein jokainen avioliitto päättyy eroon. Miksi ihmiset eivät osaa enää rakastaa toisiaan?" Pepe puhui ja lisää tuli.
"Olen viihtynyt Kaliforniassa hyvin koko ikäni, enkä haikaile muuttavani muualle. Mutta kaipa se on pakko, jos opiskelujen perässä joutuu lähtemään. Onko sinulla muuten jo jonkinlaista tulevaisuuden suunnitelmaa?" tyttö sai viimein kysyttyä uuden kysymyksen.
Kun Pepe alkoi näin jälkikäteen miettiä, mitä hän oli kertonut itsestään, hän halusi kadota maan alle. Hän oli kertonut lähes tuntemattomalle pojalle jo näinkin paljon elämästään? Toivottavasti poika ei pitänyt tyttöä kauheana suupalttina. Tyttö vain halusi jutella ja innostui siitä ainakin itse.
Pepe puri hieman huultaan katuvaisena ja odotti pojan vastaavan.

Katseli tytön sivuprofiilia tämän puhuessa itsestään ja menneisyydestään. Hän kuunteli tarkkaavaisesti tytön kertomuksen, tuijottaen samalla tämän huulien liikettä. "Aina ei kyse ole siitä, etteikö rakastaisi toista.. Saattaa olla muitakin asioita", toteaa hitaasti tytön lopetettua. Epäröiden poika siirsi katseen eteenpäin. "Minunkin vanhempani ovat eronneet", poika totesi hitaasti. Tarkkakorvainen saattoi erottaa katkeruuden tihkuvan sanoista, mutta se ei ollut osoitettu molemmille vanhemmista. Vain ja ainoastaan isälle.

"Minäkin viihdyn Kaliforniassa.. Täällä on lämmintä ja aurinkoista, enkä minä oikein hyvin viihdy kylmässä", totesi lopettaen puheensa siihen. 'Vai että tulevaisuuden suunnitelmaa…' miettii eikä oikein tiedä mitä vastaisi. "No tuota.. Eipä oikeastaan mitään. Tämä loppuun ja opiskelemaan jonnekin.. Ehkä minusta tulee ammattilaispalloilija", sanoo virnistäen hieman vinosti tytölle viitaten palloilijalla amerikkalaiseen jalkapalloon.

( jatketaanko kohta sinne pizzeriaan ? :--) voisit vaikka tehä sen pelin.. jos haluat :-D )

[[Joo, jatketaan vain ! Jos mä vielä kirjotan yhen tähän ja sitten viel vastaat, niin sitte alotan uuden töpön (: ]]

Penelope hieman hämmästyi, kun kuuli Chadin kertovan oman näkökulman asiasta. Poika oli myös oikeassa, mutta ero oli silti surullinen asia.
"Niin kai sitten..." tyttö mutisi hiljaa ja mietti aikaa, jolloin hänen vanhempiensa suhde alkoi rakoilla. Isä ryhtyi nukkumaan toisessa huoneessa ja äiti itki itsensä uneen joka yö. Äiti ei luultavasti vieläkään tiennyt, että Pepe tiesi äidin iltaisista itkuista.
Kuullessaan, että Chadinkin vanhemmat olivat eronneet, huokaisi Pepe masentuneesti.
"Haluaisin tavata ihmisen, jonka vanhemmat eivät ole eronneet", neiti mutisi ja avasi hiuksensa nutturalta auki. Hänen punertavanruskeat hiukset laskeutuivat nätisti aloilleen ja tyttö asetti ponnarin takaisin ranteeseensa.

"Wou, ammattilaisjalkapalloilija. Se olisi aika hienoa", Pepe totesi ja naurahti kevyesti.
"Minä itse olen ajatellut jotakin personal trainer ammattia. Tai jotain, mikä liittyy liikuntaan. Mutta minua kyllä vähän mietityttää. Yleensä personal trainerit työskentelevät kuntosaleilla. Naispuolisilla personal trainereilla on aina kauhet muskelit, mutta minä en halua sellaisia!" tyttö parkaisi huvittuneena ja katsahti poikaa.

( sopii :--) )

Chad kuunteli vain puolella korvalla loput tytön jutuista, sillä hän oli uppoutunut muistelemaan isäänsä ja tämän ryyppyretkiä – palatessaan mies oli yleensä vain huutanut Chadille, hänen äidilleen sekä pojan veljelle Michaelille, mutta joskus oli saattanut jopa käydä käsiksi… Ainakin Gabriella, Chadin äiti, oli useammin kuin kerran tai pari joutunut kokemaan jotakin muutakin kuin kauheaa huutoa.

"Hmm… Olen oikeastaan aika iloinen, että vanhempani erosivat", toteaa hiljaa, hieman surumielisyyttä äänessään, vaikka hän tiesinkin, että näin oli kaikkien kannalta paremmin. Paitsi Chadin isän, joka joutaisi enemminkin jonnekin laitokseen, kuin vankilaan.

"Joo, olisihan se", sanoo ja hymyilee hieman väkinäisesti. Ajatukset olivat ajautuneet ikävästi sivuraiteille. Taas vaihteeksi.
"Ehkä sinä pääset Guinness Worldin ennätyskirjaan – maailman ensimmäinen personal trainer nainen, jolla ei ole kauheita muskeleita?" ehdottaa kepeään sävyyn naurahtaen päälle.