Man in the street

//Wrai & Sugi :>>

I spin around, find myself again with tought I'm just a man in the street

Toby käveli, käveli vain eteenpäin sen kummempia ajattelematta. Periaatteessa jossain mielensä syvyyksissä hän toki ajatteli, mutta ei vain kovin tietoisesti. Oli perjantai-ilta, ja hän oli juuri poistunut paikallisesta pubista tylsistyneenä, kun joku känninen varhaisteinityttö väärennetyillä papereilla yritti iskeä häntä. Ei Toby itse ollut ehtinyt ottaa kuin pari, mutta eihän sitä hänestä huomannut. Ei sillä, että tytön iskuyritykset olisivat haitanneet, muistuttipahan se vain kuinka epäkypsiä tuollaiset tytötkin osasivat olla. Periaatteessa Toby halusi unohtaa naiset kokonaan, eihän niiden ajatusmaailmasta saanut mitään selvää. Itseasiassa pörröpää ei edes muistanut, koska hän oli viimeksi ollut tytön kanssa.

Toby oli ehtinyt jo hyvän matkan päähän baarista, ja hän päätti enempää ajattelematta pysähtyä. Hän kääntyi jonkin epämääräisen vaatekaupan ikkunan puoleen ja peilasi vähän itseään, tarkisti että hiukset olisivat edes jotenkin siedettävästi. Katulampuista huolimatta alkoi olla jo pimeää, tai no, mitä nyt saattoikaan tällaisen kaupungin keskustassa kutsua pimeäksi. Tobyn hämäränäkö ei vain ollut parhaimmillaan nykyisin, mutta kyllä hän silti pärjäsi. Toby sai hiuksensa kuntoon ja poika jatkoi tylsistynyttä, mutta jotenkin haaveilevaa päämäärätöntä talsintaa. Hän katseli taivaalle, voi kumpa edes tähdet täällä näkyisivät, vaan kun ei. Kaikki kaupungin valot valaisivat taivasta niin, että tähtiä ei voinut erottaa. Koskahan Toby oli niitä edes nähnyt viimeksi?
Toby tuhahti turhautumistaan ja kulki edelleen. Hän laski päänsä ja pörrötti tukkaansa, eipä tuo koskaan ollut kunnolla.

"Kiitos." Sugita totesi vielä kioskin pitäjälle saatuaan kaakaonsa. Hän oli päättänyt lähteä ilta kävelylle, kun kotona oli niin tylsää itsekseen. Tosin, mielummin hän oli yksin kuin tätinsä kanssa. Jotenkin hän oli sitten eksynyt pienelle kioskille ja ostamaan siitä lämmitteeksi kaakaota. Harvoin Scene liikkui näin myöhään kaduilla, mutta ainahan niitä poikkeuksia pystyi tekemään. Ehkä olisi kuitenkin turvallisinta lähteä takaisin kotiin. Ties vaikka televisiosta tulisi jotain ohjelmaa. Poika lähti kävelemään katua eteenpäin, mutta huomio oli kiinnittynyt tien toisella puolella lujalla volumella puhuviin nuoriin. Nuo olivat varmasti johonkin baariin menossa. Ainakin tyttöjen vaatteista päätellen. Sugi ei ollut itse koskaan käynyt baarissa. Ei edes pikku pubeissa. Eihän hänellä tietenkään ikää ollut ja kun ihmiset tuntuivat kyselevän häneltä henkilöllisyystodistusta muutenkin jo jokapaikassa, niin turha se olisi edes yrittää päästä pummilla mihinkään k paikkaan.

Sugitan huomio siis oli herpaantuneena ja näin hänelle pääsi käymään ikävä (tosin ei yllättävä) vahinko. Hän tunsi ensin törmäävänsä, sitten miten kaakao läikkyi runsaansti ja viimeisenä tajusi kaatuneensa istuma-asentoon maahan.
"Mitä??" Sugita totesi hieman hämillään ja yllättyneenä, kunnes tajusi katsoa ylös. Hän oli törmännyt nuoreen poikaan, joka vaikutti emolta. Nopeasti scene poika oli takaisin ylhäällä ja käytännössä viskasi kaakaonsa kauemmas maahan. Ruskeaa suklaa juomaa oli kippaantunut rutkasti vieraan paidalle.
"Anteeksi kamalasti! Se oli vahinko! Minä korvaan tämän sinulle? Ostan sinulle uuden paidan? Tai vaikka pesen tuon? Anteeksi!" Sugita alkoi puhua kiivasta tahtia ja oli selvästi aidosti pahoillaan.

Toby oli tuskin ehtinyt nostaa katsettaan maasta, kun hän jo tunsi pienen tömähdyksen ja jotain lämmintä paikallaan. Hetkessä poika paikansi siron olennon istumasta maassa. Toby oli hämillään, eikä edes tajunnut tapahtunutta, ennen kuin toinen oli pystyssä ja alkoi pyydellä anteeksi.
"Öh, mitä? Ai, voi ei, anteeksi, minä olin niin ajatuksissani enkä huomannut sinua ollenkaan, olen pahoillani, voinko tarjota sinulle uuden juoman?" emopoika yritti selittää. Seuraavaksi Toby huomasi, että hänen paidalleen kaatunut neste olikin hiukan kuumaa. Hän riuhtaisi tahriintuneen, mustavalkoisen paidan nopeasti päältään refleksinomaisesti, ja polttava tunne hänen vatsallaan helpotti.

Siinä Toby tapitti toista illalla, kadulla, ilman paitaa.
"Öh... Ei tämä paita nyt pilalla ole, kyllä sen saa pestyä..." Toby mutisi hämillään. Hän ei oikein osannut vielä määrittää, mikä toinen oli, kyllä se poika taisi olla vaikka ei mikään miehisin tapaus ollutkaan.

"Voi äh, täällä alkaa tulla kylmä, en nyt ole ihan tottunut kekkaloimaan ilman paitaa", Toby yritti selittää ja punastui hieman paidattomuuttaan.
"Mutta oikeasti, hei, ei se ollut sinun vikasi, minä se vaan ajatuksissani täällä kävelen enkä katso eteeni, ties mitä olisi voinut käydä, muttan tällä kertaa taisin olla onnekas... Hei, olen pahoillani, kai saan nyt tarjota sen kaakaon, sitäkö tuo nyt oli?" Toby selosti hieman takeltelevasti, ei hän ollut tottunut tällaisiin tilanteisiin, vaikka joskus ajatuksissaan olikin.

Sugita oli avaamassa uudelleen suutaan, mutta hiljeni kuin salaman iskusta, kun toinen heitti paitansa. Hetken scene vain tuijotti toista hämillään, kunnes tajusi koota itsensä takaisin.
"Eikun ei se kaakao, mutta sinun paita. Minä voin kor...Ei minulla ole enää rahaa, mutta anna minun edes pestä se?" Sugi selitteli vielä hieman panikoivana, kunnes pieni lämmin hymynkare kohosi hänen huulilleen. Toinen oli kevyesti punastunut. Joku muukin teki sellaista kuin hän! Ja poika. Tuo tieto helpotti sillä hetkellä Sugitaa paljon ja sekös sai scenen itsensä punastumaan.
"Minä asun tässä aika lähellä. Minä tahtoisin oikeasti pestä paitasi. Voin antaa vaikka jonkun siksi aikaa tilalle päälle. Sinä vilustut pian." Sugita selitti ja kumartui sitten noukkimaan äsken heittämänsä kaakaomukin ja kipitti viemään sen pienen matkan päässä olevaan roskikseen ja palasi takaisin.

Poika sipaisi hieman sinisen sävyisiä hiuksiaan silmien edestä ja tapitti katsoa toista piilolinssien värjäämillä vihreillä silmillään. Toinen näytti kyllä mukavalta henkilöltä, mutta miten hän pystyisi olemaan varma, ettei ollut juuri kutsunut kotiinsa jotain seksiaddikti raiskaajamurhaajaa? No, se olisi ainakin aivan Sugitan tuuria, mutta eipä tämä poika näyttänyt miltään hirväen vahvaltakaan. HYvällä tuurilla hän pystyisi riuhtomaan itsensä pahasta tilanteesta pois. Mitä ihmettä hän ajatteli? Ei toinen tietenkään ollut mikään sellainen?!?

"Ai mitä, sinä, pestä, teillä?" Toby näytti unohtaneen jo kokonaan, kuinka lausutaan järkeviä ja kokonaisia lauseita. Häntä nolotti olla siinä tuntemattoman pojan - joka näytti olevan myös melko söpö Tobyn silmään - edessä paidattomana. Ei sillä että Toby ihan rupukunnossa olisi, mutta ei hänellä mikään unelmavartalo silti ollut.
"No tuota... Minä kun en asu ihan lähellä, niin kai se on sitten järkevintä. Minulla on jo kylmä", Toby sai lopulta sanotuksi ja värisi hieman.

Toby ihmetteli jo, mihin oli lupautunutkaan. Nytkö hän siis menisi tämän vieraan pojan kotiin odottamaan paitansa pesua ja lainaamaan toisen paitaa? Täysin uusi tilanne Tobylle, mutta tavallaan myös melko jännittävä. Toby piti pienistä seikkailuista silloin tällöin, vaikka koskaan ei tiennyt, mitä tapahtuisi. Saattaisihan tuo poika olla vaikka joku... joku... Toby ei edes saanut päähänsä mitään pelottavia vaihtoehtoja, eihän noin suloinen ja pieni olento voisi olla paha, eihän?

"No, voitaiskohan me mennä sitten heti? Minua tuijotetaan kohta", Toby sanoi ja ajatteli, että kalpea emo ilman paitaa yössä ei ollut mikään tavallinen näky, harvoinhan hän edes ilman paitaa oli, ja se näkyi hänen ihonsa värissä. Ties vaikka mitkä jengiläiset tulisivat, eikä Tobysta ollut puolustautumaan, eikä toinen poikakaan miltään tappelupukarilta näyttänyt.

Sugita vain nyökkäili. Toinen siis todella suostui lähtemään mukaan! Voi apua...Eihän hän ollut ikinä ketään kotiinsa vienyt. Hienoa jälkiviisautta...Scene kuitenkin hymyili hieman varovasti toiselle.
"Se on hyvä...Tuota..." Poika totesi ja heitti sitten mustan, tiukan hupparinsa pois ja ojensi toiselle. Hän oli sinä iltana pukeutunut todella normaalisti. Valkoiset pillifarkut, musta huppari ja harmaa, yksivärinen pitkähihainen.
"Ota tämä päälle. Minulla on tässä tämä pitkähihainen päällä." Scenepoika selitti ja käytännössä tyrkkäsi hupparinsa toisen käsiin ja lähti sitten kävelemään katua pitkin.

Mitenköhän hän esittelisi kotinsa toiselle pojalle? Hän asui tätinsä luona ja huone...Sitä ei edes tahdottu ajatella. Ei hän ollut edes parhaita ystäviään kehdannut tuoda kotiinsa. Voi luoja...Mitäköhän tästäkin vielä tulisi. Hetkinen.
"Hei? Minun nimeni on muuten Sugita." Sinipää tajusi esittäytyä sitten ja katsoi vieraaseen poikaan hymyillen hieman.
"Useat kutsuvat Sugiksi ja kiusallaan Sugariksi."

Toby ehti väristellä kylmissään hetken, kun toinen ojensi hänelle hupparinsa. Se oli vaikuttanut jo tuon päällä jokseenkin tiukalta, mutta Toby lohduttautui ajatuksella, ettei hän näyttänyt paljoakaan suuremmalta kuin tuo toinen.
"Kiitos", Toby tokaisi jo vähän rennommin ja kiskoi hupparin varovasti päälleen.

"Sugita? Ah, niin", Toby sanoi yllättyneesti, hänkin oli kokonaan unohtanut esitellä itsensä. "Minä olen Toby." Toby ei ensin meinannut keksiä mitään sanottavaa, ja hetken he taisivat kävellä ihan hiljaksiin. "Vai Sugar? Hmm, minä tykkään kyllä makeista asioista..." Toby lausahti hiljaa hymyillen. Eihän hänen tavoitteensa ollut alkaa heti iskemään toista, mutta pojan lempinimestähän oli nyt aivan pakko keksiä jotain hauskaa.

"Millainen koti sulla on? Kerrostalossa? Omakotitalossa?" Toby uteli, hän halusi ehtiä valmistautumaan. Hän itse ei ollut kovin rikkaasta perheestä, eikä halunnut tyrmistyä jos toisen huonekalut olisivatkin kaikkein hienointa materiaalia. Varmaan toisella oli kaikkea mitä hän tarvitsikaan, poika kun vaikutti jo näin ensitapaamisella kovin tyylikkäältä. Toby itse ei ollut perehtynyt kovinkaan paljoa vaatemerkkeihin tai omaan tyyliinsä, kunhan se näytti hyvältä hänen päällään, se kelpasi.
"Onko sun porukat kotona, tuotko sä usein poikia kotiin vai pitääkö mun kiivetä ikkunastas sisään?" Toby vitsaili jo, hänellä oli päässään jo kaikenlaisia hassuja kohtauksia.

Toinen esittäytyi Tobyksi. Sugi piti siitä nimestä. Nyt he kävelivät rintarinnan hiljaa, tosin Scene vilkuili varovasti toista hieman. Oma huppari näytti hassulta toisen päällä. Paremmalta kuin hänen itsensä päällä...Sitten poika rikkoikin hiljaisuuden ja sai Sugitan näin punastumaan. Piti makeista asioista? Oliko tuo isku repliikki?!? onneksi Toby vaihtoikin aihetta hänen kotiinsa, vaikkakaan sekään ei ollut sinipään kohdalla kovinkaan rentoaihe.
"Kerrostalossa. Kolme huonetta ja keittiö." Hän vastasi hieman lyhyesti toisen kysymykseen. Olisi toisaalta todella noloa viedä toinen kotiin. Onneksi he eivät vielä tunteneet. Tutun vieminen olisi varmasti tuntunut paljon pahemmalta.

Nurkan taakse käännyttiin. Enää olisi pari sataa metriä tädin asunnolle. Toby kysyikin sitten uuden kysymyksen ja pieni varjo käväisi Sugitan kasvoilla. voi kun hän asuisikin vanhempiensa kanssa. Ei hän silloin olisi missään kaduilla huitelemassa, vaan viettämässä aikaa perheensä kanssa.
"Asun tätini kanssa kahdestaan." Scene vastasi sitten ja naurahti perään hieman. Oli toinen kyllä hassu.
"Ja hän ei ole kotona. Saattaisi tulla sinullekin ongelmia kiivetä viidenteen kerrokseen ikkunasta. Palotikkaat on nimittäin aika kaukana ikkunasta." Sugi naurahti ja pysähtyi sitten kerrostalon ovelle ja veti sen auki, pidellen sitä niin että Toby pääsisi ensin sisälle.

//Jatketaanko keskustassa, vai siirrytäänkö koteihin? ^^ //

Toby naurahti omille ajatuksilleen, sehän olisi hauskaa kiivetä viidenteen kerrokseen. Hän olisi kaupungin Tarzan, johan hän oli ylävartaloaan paljastellut. Tai hämähäkkimies! Ainakaan hänellä ei ollut liian kömpelö ja roteva vartalo sellaiseen.

Toby tajusi, ettei ollut juurikaan tutkaillut vielä toisen ulkomuotoa. Oli hän huomannut, että toinen on melko pieni. Hän käänsikin katseensa toisen hiuksiin ja kasvoihin. Suloiset kasvot, ja sinistä hiuksissa. Voi, kumpa hänellekin vain sopisivat eri värit hiuksiin, mutta Toby ei uskonut olevansa tarpeeksi persoonallinen, jotta kehtaisi käyttää erilaisia värejä. Toby hymyili toisen suloiselle ulkomuodolle ja käänsi katseensa taas pois.

Vai että toisen täti ei ollut kotona? Toby punastui mielessään ja käski häntä olemaan ajattelematta mitään siihen liittyen. Hän vain menisi toisen pojan luokse, pesettäisi paitansa ja lähtisi kun mahdollista.

Samassa he saapuivatkin oikealle talolle, ja Sugi avasi oven. Toby astui rohkeasti sisään ja jäi odottamaan Sugia.

// Jee, kotiin vaan? 8))