Im not sure exactly what you're thinking

Sugita avasi kerrostaloasunnon oven auki. Sisällä oli selvästi lämpimämpi kuin ulkona. Sisälle astuttiin. Vasemmalla puolella aukeni keittiö ja suoraan edessä olohuone. Sinipää irroitti kenkänsä ja jätti ne ovenvierelle. Pienesti Tobylle hymyiltiin.
"Ei tämä erikoinen asunto ole, mutta lattialämmitys pelaa kyllä." Hän naurahti ja otti sukatkin jaloistaan. Lattia miltei poltti. Olohuoneensta pääsi kahteen makuuhuoneeseen ja heti ulko-oven vieressä oli vessa.

"Tahdot varmaan sen paidan." Scene totesi sitten ja asteli keittiöön. Siellä oleva ovi avattiin. Siinä se oli. Sugitan olematon huone. Alunperin se oli ollut ruokakomero, mutta se oli muutettu hänen huoneekseen. Ei sinne mahtunut kuin sänky. Huoneen toisella seinällä oli keskellä suuri Band of Brothers juliste ja useita muita toiseen maailmansotaan liittyviä kuvia. Toisella puolella taas oli vain muutama valokuva. Yksi nuoresta pojasta hiukset silmillään, toinen pojasta jolla oli skeittilauta edessään, yksi naisesta ja kahdesta pienestä lapsesta ja viimeinen kahdesta hymyilevästä pikkupojista. sängyn päädyn yläpuolella oli hyllykkö, joka oli täynnä koulukirjoja ja papereita. sängyn alta pursusi erivärisiä vaatteita ja sänkypeiton päällä lojui kuva talosta.

Sugita kumartui heti oven suuhun ja alkoi penkomaan sängyn alustaa. Hän ei kehtaisi antaa toiselle jotain perusvaatteitaan. Ne kun eivät olleet mitään poikamaisia. Naisten osastoltahan poika vaatteensa osti. Hetken kaiveltuaan hän löysi perus valkoisen pitkähihaisen. (Joka oli myös sutkot tiukka.)
"Tahdotko tämän päälle?" hän kysyi sitten, nousten samalla seisomaan ja näyttäen paitaansa Tobylle.

Muut ww2/bob kuvat Sugin seinällä ; 12345

//Ihanan paljon linkkejä >< xD Ja sitten siellä Sugin huonees ei oo noita stereoita ^^//

Viimein Toby pääsi astumaan sisään. Heti tuli lämpimämpi. Seuraten Sugin esimerkkiä myös Toby riisui kenkänsä. Hän vilkuili huoneisiin, ihan tavallisen ja mukavan näköinen kämppä, poika tuumi.
"Oho, joo, lattialämmitys on hyvä juttu", hän tokaisi. Heillä kotona lattialämmitys ei ollut mikään loistavin, joten sukat oli oltava jalassa aina. Toby hymyili kun toinen otti sukatkin pois, mutta ei itse kehdannut tehdä sitä. Muuten hän olisi viettänyt aikaa ilman sukkia oikein mielellään, mutta ei näin vieraisilla.

Toby asteli Sugin perässä keittiöön. Poika ihmetteli ratkaisua, toinenhan oli vasta puhunut paidasta? Ei kai paitoja yleensä keittiössä säilytetä? Toby yllättyi vielä enemmän, kun toinen avasi oven, joka johti pieneen huoneeseen, jossa oli sänky ja joitakin kuvia.

Sugi oli keskittynyt penkomaan jotain, ja Toby jäi katselemaan kuvia. Jonkinlaisia sotakuvia ainakin, ja ilmeisesti kuvia onnellisesta perheestä... Kaksi poikaa, nainen. Ja sängyn päällä oli vielä kuva viehättävästä talosta. Toby mietti, että toinen oli sanonut asuvansa tätinsä luona. Mutta miksi?

Samassa Sugi ojensi Tobylle pitkähihaista, valkoista paitaa. "Okei, kyllä tää käy", Toby vastasi ja otti paidan. Hän kiskoi sen varovasti päälleen, olihan se vähän tiukka mutta kyllä sen päälle sai. Ei paidan ulkonäössäkään valittamista ollut, kyllähän hän itsekin silloin tällöin tuollaisia piti.
"Ei kai tää voi olla oikeasti sun huone? Miten tänne mahtuu mitenkään?" Toby kysäisi. Eipä huoneeseen näyttänyt mahtuvankaan muuta kuin tuo sänky. "Öö, saako tähän sängylle istua vai mennäänkö me johonkin muualle? Ei jaksaisi enää seistä, oon ollut liikkeessä koko päivän", hän vielä mainitsi.

"Ketä nää kuvien ihmiset on, jos saan kysyä? Perhe?" Toby kysyi ja katsoi Sugia nyt rohkeasti kasvoihin, hän oli nyt uteliaalla päällä.

sugita katsoi hymyillen miten toinen veti paidan päälleen.
"On minulla vähemmän tiukkojakin, mutta...No, ne on minun tyyliäni" Emo selitti ja asetti sängylle paksua kangasta olevan pitkähihaisen. Kyllä toinen saisi senkin pukea. Puhe kuitenkin vaihtui hänen huoneeseensa. Scene katsoi sitä itsekin.
"Onhan se pieni, mutta olen tottunut siihen jo. Minulla ei koskaan käy kavereita ja hyvin sängyllä mahtuu itsekseen hommia tekemään." Poika selitti ja punastui sitten täysin.
"Siis kirjoittamaan ja tekemään läksyjä ja sellaista." Hän korjaili sitten heti perään nopeasti. Nytpä hän oli sitten pitkästä aikaa aivan tomaatti. Todella hienoa.
"Voidaan mennä kyllä olohuoneeseenkin, nyt kun täti ei ole kotona." Sugita ehdotti sitten, mutta ei liikkunut minnekään, kun toinen kysyi valokuvista.

Sugita katsoi vaiteliaana itsekin kuvia. Scenen katse vaihtui surulliseksi ja pala nousi kurkkuun. Ei hänen ollut tarvinnut koskaan selittää ketä kuvissa oli. Poika kapusi sängylle istumaan ja osoitti ensimmäistä kuvaa.
"Tuossa olen minä 15-vuotiaana. Kun...Kun asuin vielä Tampa Bayssä. Tämä on...Oli isoveljeni ja Tuossa taas olen minä vauvana ä-äitini ja isoveljeni kanssa ja Tuossa me olemme Niclaksen kanssa nuorina." Sugita selitti värisevällä äänellä. Kyyneleitä räpyteltiin silmistä.
"Anteeksi... En ole vain koskaan joutunut esittelemään heitä kenellekään. En kahteen, pian kolmeen vuoteen." Toinen selitti ja hymyili sitten kyynelten läpi ja nousi sängyltään. Oli tuntunut omituiselta. Aivan kuin toiset olisivat vielä olleet olemassa ja Sugi olisi vain normaalisti esitellyt heidät uudelle kaverilleen.
"Minä voisin viedä sen paitasi pesuun?" Scene kysyis hiljaisella, mutta varmemmalla äänellä kuin aiemmin.

Sugi laittoi sängylle vielä yhden paidan, ja se aiheutti välittömästi Tobyssa "aaww"-reaktion, ja hän hymyili pää kallellaan.
Toinen selitti sitten jotakin huoneestaan, ja Toby naurahtikin kun toinen meni ihan punaiseksi. Heh, hassu poika. Itsekseen hommia tekemään, ihan yksin vai? Toby mietti ja nauroi itselleen. Ei, ei näin, kohta sinäkin menet punaiseksi ja alat änkyttää.

Seuraavaksi Sugi alkoi esitellä valokuviaan, ja Toby kuunteli tarkasti. Isoveli, äiti... Sugin ääni värisi ja Toby huolestui. Toby ihmetteli toisen sanoja, kuin häntä olisi itkettänyt mutta hän sai silti hymyn aikaiseksi. Ja mitä tarkoitti se, ettei toisen ollut tarvinnut esitellä heitä pitkään aikaan? Toby alkoi aavistaa pahinta.

Sugi kysyi sitten Tobyn paidan pesemisestä, ja hänen äänensä kuulosti taas hieman erilaiselta.
"Joo, toki, mutta...." Toby empi. "Onko jokin vinossa? Haluatko sä kertoa? Haluatko sä.... halin, vaikka?" hän kyseli ja ojensi käsiään vähän niin, että halaukseen olisi helppo tulla. Hän alkoi olla huolissaan toisesta. Ei ollut kivaa jos toinen oli surullinen.

Sugitaa oli lähdössä viemään toisen paitaa, kun Toby kysyikin oliko jokin vinossa. Scene oli hieman vaikeana, mutta yritti silti hymyillän. Toinen tarjosi haliakin. Hän ei tiennyt miten reakoida, joten varovasti poika halasi uutta tuttavuuttaan, eroten kuitenkin pikaisesti.
"Ei kun... Kun vanhempani ja veljeni kuolivat pari vuotta sitten. Tätini ei tahdo puhua heistä ja minä nyt en usein puhu kenellekään heistä." Scene selitti ja pyyhkäisi hieman silmiään. Onneksi hän käytti vedenkestäviä meikkejä. Kyyneleet eivät olleet vieraita pojan silmissä.
"Heistä puhuminen saa vain hieman tunteet pintaan ja muistot ja paniikin heräämään." Poika selitti nyt ho normaalimmalla äänellä.

Scene hymyili kuitenkin hieman toiselle.
"Mutta ei se mitään. Ei se minua enää edes paina erikoisemmin. Traumojahan minulle autoista on jäänyt ja raudan haju alkaa oksettamaa samantien, mutta se nyt on pientä." Hän vakuutteli vielä toiselle, kunnes asteli muutamia askeleita ja vessaan. Paita laitettiin pesukoneeseen siellä jo valmiiksi olevien vaatteiden sekaan ja pienen näperryksen jälkeen kone alkoi hyrrätä. Oli tuntunut omituiselta kertoa toiselle salaisuus, jota hän yleensä varjeli. Se oli tuntunut jotenkin helpottavalta. Eihän hän todellakaan ollut puhunut asiasta kenellekään. Ikinä.

Vessasta asteltiin pois takaisin keittiöön.
"Tahdotko jotain juotavaa tai syötävää?" Sugita kysyi sitten avattuaan jääkaapin. Jokaisessa sen sisällössä oli tarralappu, jossa luki joko Sugita tai Marge. Se näytti todella typerältä, mutta täti ei suostunut kustantamaan nykyään enää ruokiakaan siskon pojalleen.
"Minulla on appelsiini, omena ja mansikka mehua ja hylamaitoa?" Hän tarjosi sitten katsoen Tobyyn.

Tobyn yllätykseksi Sugi halasikin Tobya, mutta nopeasti vain. Silti tuo pieni kosketus sai pojan posket punoittamaan, tuskin havaittavasti mutta Toby tunsi sen silti.
Kuunnellessaan toisen kertomusta perheestään Tobyn hymy hyytyi ja hänelle tuli surullisempi mieli.
"Oi, voi, olen... pahoillani", hän yritti sanoa. Ikävää tuollainen, jokaisella pitäisi olla oikeus omaan, rakastavaan perheeseen, mutta kaikki ei mene aina niin kuin pitäisi.
Seuraavaksi Sugi painuikin muualle, ilmeisesti laittamaan Toby paidan pesuun, ainakin äänestä päätellen. Tobyn ei tarvinnut olla kuin hetkinen yksin.

Seuraavaksi toinen puhui ruuasta. Tobylle tuli mieleen, ettei hän ollut moneen tuntiin syönyt mitään, tai juonutkaan paljoa. Jano yllättikin äkkiä, kun asiasta oli puhetta.
"No, kun kerran tarjoat, niin mansikkamehu olisi hyvää, kiitos", Toby päätti.

Toby etsi itselleen tuolin ja istahti, tarkisti kuitenkin ensin ettei tuolilla ollut mitään ylimääräistä. Hänen huoneestaan tuoleja sai etsimällä etsiä, niillä kun säilytettiin yleensä esimerkiksi vaatteita tai koulukirjoja.
"Miksi sinulla ei käy täällä kavereita?" Toby tahtoi tietää. Ei hänkään yleensä kavereitaan kotiinsa tuonut, mutta kyllä joku nyt sielläkin oli käynyt.

Sugita otti kaapista kaksi lasia ja kaatoi niihin mansikkamehua. Molempiin sujautettiin myös pillit mukaan. Lasit asetettiin pöydälle ja lisäksi scene kaivoi kaapista suklaakeksipaketin. Hän istuutui vastapäätä toista pöydän ääreen.
”Tätini ei pidä siitä. Eikä minulla oikeastaan ole kavereita paljoa. Pari hyvää ystävää, mutta nekin opiskelevat toisella puolella kaupunkia.” sinipää selitti imien mehua pillin läpi. Hän rakasti juoda aina kaiken pilleillä. Tuskin se hirveän hyvää teki, mutta hauskaa se silti oli!

Hoikat sormet kurottautuivat rapistelemaan keksipakettia ja yksi keksi otettiin esiin. Hetken sitä katseltiin, kunnes siitä haukattiin palanen.
”Tätini on tosissaan lomalla. Hän ei ole moneen päivään kotona.” Hän selitti sitten, ettei toinen nyt säikähtäisi hänen huoltajaansa. Tuskinpa nainen nyt kuitenkaan ihan kamalasti Tobyä pahastuisi. Toinenhan näytti miltei normaalilta pojalta. Toisin kuin ystävä Ronny. Tuota luultiin myös usein tytöksi. Sellaisesta touhusta täti ei pitänyt. Siksi kai tunteet eivät lämmenneet Sugitaakaan kohtaan.

Kynnet naputtelivat hiljaa pöydän pintaa. Hänellä oli todellakin kotona vieras! Mitä hän keksisi? Toby vaikuttikin niin mukavalta pojalta. Kiltti ainakin oli.
”Tuota… Tahdotko tehdä jotain odotellessa pesukonetta? Siinä menee usein noin puoli tuntia.” Hän kysyi sitten juoden lisää mehua.

Toby katseli kun toinen puuhasi keittiössä. Hän katseli, kuinka pojan sirot kädet asettivat laseihin pillit ja kaivovat keksipaketin esille. Toby huomasi nyt entistä enemmän, kuinka siro Sugi oli. Ei Toby itsekään mikään jättiläinen ollut, muttei kuitenkaan vetänyt vertoja pienuudessa Sugille.
Toby otti pöydällä olevan lasin käteensä ja nappasi pillin suuhunsa. Hän hymyili sille, kuinka varovasti hän pilliä imi, eipä hän ollut vuosiin juonut mitään pillillä. Se oli kuitenkin mukavaa, pitkästä aikaa.

Toby tarkensi katseensa Sugin suuhun, kun toinen haukkasi keksistä. Voi kuinka suloinen suu. Hän siirsi katseensa kuitenkin pian toisen silmiin, jotta poika ei ihmettelisi Tobyn outoja katseita. Tobysta oli mukavaa tutkia muita ihmisiä, yksityiskohta kerrallaan.

Toby kuunteli Sugin selitystä tädistään, ja nyökkäili. Voi, kunpa hänkin saisi joskus olla ihan yksin kotona. Saisi tehdä mitä tahansa, olla miten tahansa ja kutsua ketä tahansa kotiin. Tällaiset tilaisuudet olivat kuitenkin hyvin harvinaisia, vanhemmat kun tekivät töitä usein kotona.
"Puoli tuntia?" Toby toisti. Hän mietti, mitä siinä ehtisi tehdä. Riippuisi tietenkin siitä mitä uskaltaisi tai kehtaisi. Mitähän tuo edes teki ystäviensä kanssa yleensä, kun heitä näkee?
"Tuota noin.... Mitä täällä voi tehdä? Mitä yleensä tykkäät tehdä? Lautapelejä, korttipelejä?" Toby luetteli ja kohautti olkiaan.

Sugita painoi katseensa hieman maahan päin, kun toinen kysyi mitä he voisivat tehdä. Se olikin hyvä kysymys. Ei hänellä täällä oikein ollut mitään. Olihan heillä Tampa Bayssä ollut paljonkin lautapelejä ja kaikkea, mutta ne oli jäänyt sinne laatikoihin. Scene ei edes tiennyt mihin kaikki tavarat olivat menneet. Omia hän oli saanut hakea pois, mutta kaikki muut?
"Meillä ei oikein ole täällä lautapelejä ja en osaa pelata korttia. Täti kun on koko ikänsä asunut yksin ennen minun tuloani." Sinipää selitti ja hymyili sitten pienesti toiselle.
"Mutta voidaan katsella televisiota? Jos vain tahdot?" Hän ehdotti ja vilkaisi olohuoneeseen päin.
"Minulla on myös pari elokuvaa, mutta ne on pääosin sotaelokuvia, en tiedä pidätkö sellaisista." Poika jatkoi vielä.

Mehu saatiin juotua ja tuolilta noustiin. Lasi vietiin lavuaariin ja huuhdeltiin samantien. Pillikin putsattiin. Oli hassua että Toby oli hänen kotonaan. Toiseen voisi todella tutustua.
"Oletko sinä kuinka vanha?" Scene kysyi sitten uteliaana. Hän ei ollut aivan varma olivatko he puhuneet asiasta jo tai siitä, kävikö toinen koulua? Kenties jopa samaa kuin hän? Ehkä Sugi voisi saada toisesta kaverin koulunalueellekin!

"Ai no, eipä siinä mitään", Toby sanoi ja pyöritteli päätään. "En tunne itsekään lautapelejä kovin hyvin. Mutta jaa, elokuvia? Mikä ettei. Pidän monenlaisista elokuvista", hän myöntyi ja hymyili. Hän ei tosiaan ollut nähnyt sotaelokuvia, mutta uudet asiat olivat kyllä tervetulleita, ei hän sentään tynnyrissä halunnut asua. Mukavahan se olisi nähdä, millaisia elokuvia toinen poika tykkäsi katsella.
"Sielläkö katsotaan?" hän vielä kysyi ja katsoi samaan suuntaan, johon toinen oli äsken vilkaissut.

Sugi nousi huuhtelemaan lasinsa, ja Toby teki oma-aloitteisesti saman perässä, ei hän halunnut olla vaivaksi. Eihän oman lasin huuhtominen vaikeaa ollut. Pilliä hän ei tosin osannut putsata, hän ei tiennyt miten sen saisi parhaiten puhtaaksi, joten hän jätti sen tiskipöydälle lasiin.
"Olen 17, entä sinä?" Toby kysyi kiinnostuneena. "Olen toisella luokalla astonissa. Olenko ehkä nähnyt sinutkin siellä?" Toby mietti ja kurtisti kulmiaan. Ehkä hän oli sittenkin nähnyt toisen jossain? Vaikka täällä päinhän näki vaikka minkälaista kulkijaa, eivät kaikki mieleen jääneet. Oli Tobylla silti hyvä kasvomuisti, mutta pelkkiä ohikulkijoita hän ei muistanut.

"Joo. Tai siis, olohuoneessa on telkkari ja dvd:soitin." Sugita ilmoitti ja tunsi olonsa tyhmäksi. Tietenkin televisio oli olohuoneessa! Missäs sitten? Hetken päässään poika kelasi elokuviaan. Ei niistä mikään oikein ollut kaverin kanssa katsottava. Varsinkaan jos toinen ei tietäisi mitään II maailmansodasta.
"Voidaan kyllä katsoa ihan telkkariakin. Mtv musicilta tulee tähän aikaan todela omituisia sarjoja." Scene ilmoitti sitten hymyillen pienesti. Lähinnähän ne olivat deittiohjelmia, mutta omituisia ja sen takia myös hauskoja sellaisia.

Sugita asteli olohuoneeseen olettaen että toinen seuraisi.
"Minäkin olen 17." Hän vastasi hymyillen edelleen. He olivat samanikäisiä ja molemmat Astonista. He olivat varmasti joskus törmänneet. Aivan varmasti. Sugi vain yritti yleensä olla näkymätön koulussa. Poika avasi television kaukosäätimellä ja nosti jalat itseään vasten. Ulkomuistista kanava vaihdettiin mtv:lle ja siellä olikin menossa tila teguilan shot of love. Täydellistä hömppää!

"No joo, sekin käy. En kyllä katso Mtv:tä kovin usein, saat selittää jos en tajua jotain", Toby vastasi ja hymähti hassusti, ja pieni, vino hymynkare oli taas nähtävillä emon huulilla.
"Mutta omituisille sarjoille on hauska nauraa", hän lisäsi ja ajatteli, että kumpaakaan ei varmaan nauraminen haittaisi.

Toby seurasi Sugia olkkariin, pysähtyi hetkeksi katsomaan, että toinen olisi varmasti jo asettunut kunnon asentoon, ettei hän vaikka istuisi toisen tielle. Toinen näytti suloiselta istuessaan jalat itseään vasten, ja Tobykin istuutui. Ei liian lähelle, hän kuitenkin punastuisi jos vahingossa koskettaisi toista, mutta ei liian kauaskaan. Toby ei halunnut että toinen luulisi, että Toby piti häntä jotenkin vastenmielisenä. Ei tosiaankaan, päinvastoin. Toinen vaikutti hetki hetkeltä mukavammalta.
Toby kääntyi itsekin katsomaan tv:n ruutua, mutta silmäkulmastaan tarkkaili toista vähän väliä. Hän mietti, pitäisikö tv:ssä näkyviä asioita kommentoida jotenkin, vai olisiko vaan ihan hiljaa. Toby mietti, että Sugi ei varmaankaan katsonut telkkaria usein seurassa? Joten voisi olla, että hän katsoi sitä mielellän hiljaa, mutta saattoi olla myös niin, että toinen olisi nimenomaan halunnut höpistä jotakin siinä samalla, kun kerran oli seuraa.
On se vaan niin ikävää, ettei toisen ajatuksia voinut lukea.

Sugita naurahti pienesti, kun toinen kehotti häntä selittämään, jos hän ei tajuaisi ohjelmia.
"Ei näitä tarvitse älytä. Nämä on niin typeriä." Scenepoika tarkensi ja katsoi, miten Toby istahti hänen viereensä. Pesukone oli äänestä päätellen alkanut pyörimään. Se ei ollut mikään uusin designmalli, vaan piti ihan kohtalaista meteliä. Pienesti toiselle hymyillen Scene nousi sohvalta ja kipitti sulkemaan kylpyhuoneen oven. Sitten hän palasikin jo takaisin ja istahti hieman lähemmäs toista. Eivät he silti kiinni toisissaan istuneet, mutta niin lähekkäin, että ulkopuolinen olisi varmasti luullut heitä hyviksi ystäviksi.

Sinipää sipaisi hieman hiuksiaan ja puri huultaan.
"Tässä ohjelmassa on nyt ideana, että tuo tyttö tykkää pojista ja tytöistä ja etsii sitten itselleen kumppania. Tässä tuotantokaudella se valitsee itselleen naisen, mutta ei ne kuulemma ollut edes pitkään yhdessä." Sugi selitti. Voi kyllä, oli hän koko tuotantokauden katsonut. Ei sillä, että hän tykkäsi katsella tyttöjä pussailemassa keskenään... Mutta aina tuntui tämä ohjelma olevan menossa kun television avasi! Varovasti hoikkapoika nojasi sohvan selkänojaan. Hänelle oli tullut taas kylmä. Heti kun jalat eivät koskeneet lämpimään lattiaan. Hetken hän tapitti vain katsoa huulta purren telkkaria, kunnes kääntyi katsomaan Tobyä.
"Onko sinulla tyttöystävä?"

Toby naurahti, kun Sugi kertoi ohjelmien olevan typeriä. Miksi typeriä ohjelmia sitten katsotaan? Hetken mietittyään Toby naurahti jollekin televisiossa, ja päätteli että ehkä näitä ohjelmia onkin hauskaa ja rentouttavaa katsoa. Ainakin voi tuntea hetken jonkinlaista ylemmyydentunnetta.

Sugi kävi sulkemassa kylppärin oven, ja istui takaisin sohvalle, tällä kertaa vielä vähän lähemmäksikin. Tobya hymyilytti ja hän laski katseensa polviinsa. Aaww, hän ajatteli itsekseen mutta pyrki olemaan hymyilemättä liikaa. Toinen säikähtäisi vielä hullusti hymyilevää emopoikaa. Tobysta tuntui, että hänen hymykiintiönsä oli täysi tältä päivältä, mutta Sugin läsnäolo sai hänet tuntemaan, ettei hymyily nyt niin pahasta ollut. Jos kerran tuntuu hyvältä ja on hyvä mieli.

Toby kuunteli toisen selityksiä ohjelmasta. Vai että tyttörakkautta luvassa? Voi. Onneksi niin päin, sillä jos ohjelmassa olisi ollutkin poikarakkautta, hän olisi saattanut tuntea olonsa hieman tukalaksi ja olisi varmasti punastunut vielä enemmän. Ei hän voinut mitään sille, että toisen huulet näyttivät jotenkin houkuttelevilta.

Nyt Toby ajatteli sitä itse täysin tietoisesti. Aiemmin hän oli yrittänyt pitää mielensä pois mistään sellaisesta, hän oli tullut tänne vain pesettämään paitansa. Mutta kun poika salli itsensä ajattelevan tällaisia... Hän vain pyrki pitämään mielensä vakaana, eikä tekisi mitään äkkinäistä.

Yhtäkkiä Sugi kääntyi Tobyn puoleen ja kysyi tyttöystävästä. Toby kääntyi myös katsomaan toista ja kohtasi tämän silmät, silmäripset, nenän, huulen. Poika pyrki silti pitämään katseensa jossain silmien paikkeilla.
"Ei, ei ole..." hän vastasi, ja aikoi myös jatkaa, ettei hänellä ollut poikaystävääkään. Mutta ei hän kehdannut. Jos toinen olisikin hyvin sellaisia asioita vastaan.
"Seurusteletko sinä?" hän kysyi, muotoillen kysymyksenkin juuri niin että ehkä Sugi voisi arvata, ettei Toby halunnut rajata vaihtoehtoja vain yhteen sukupuoleen.

//Ne on niin söpöjä!!! <333//

Sugi nyökkäsi hieman hymyillen toiselle, mutta meni hieman vaikeaksi, kun toinen kysyi hänen seurustelu tilannettaan.
"En..." Hän vastasi hieman hiljaa ja käänsi katseen takaisin televisioon.
"En ole ikinä seurustellut ja tuskinpa tulen seurustelemaankaan." Scene lisäsi, muttei äkäisenä, vaan lähinnä harmissaan. Miksi kukaan haluaisi seurustella hänen kanssaan? Hän oli hiljainen ja ujo yleensä ja todella tylsä. Ei hän itsekään tahtoisi sellaista.

Poika sipaisi hieman hiuksiaan ja kostutti kielellä huuliaan. Ne olivat kuivat. Ei tosin mitkään korput, mutta huulirasvaa olisi kiva laittaa nyt. Sugi nousi ylös ja katsoi Tobyyn.
"Vaihdan paidan, odottele vain tässä." Sinipää ilmoitti ja kipitti keittiöön ja avasi huoneensa oven ja alkoi kaivaa sängyn alustaa. Paita heitettiin pois, mutta samalla sekunnilla asunnossa alkoi pirisemään puhelin. Sugita kipitti takaisin olohuoneeseen ja nappasi television vieressä seinässä kiinni olevan puhelimen ja vastasi siihen. Täti soitti. Sitä hän oli odottanutkin. Ajoitus oli vain huono.

Sugita seisoi nyt Tobyn edessä ilman paitaa. Kalpeaa ja todella hoikkaa (ja naisellista) yläkehoa ei peittänyt mikään. Pojasta tuntui, kuin hän olisi ollut täysin alaston.
"Kyllä. En tee mitään. Kyllä. Kyllä. Hyvä on. Selvä. Heihei." Sinipää puheli lankapuhelimeen neutraalilla äänellä, mutta puna komeili toisen poskilla.

// Tämähän on vasta alkua 8 )))) //

Toby tyrmistyi toisen vastauksesta.
"Mitä, miten niin?" hän kysyi ihmeissään, mutta ei jatkanut vaikka olisikin tehnyt mieli. Kyllä minä ainakin voisin... poika ajatteli ja mietti toista nyt hieman surullisena. Miksi Sugi nyt noin vastasi? Tuohan oli niin suloinen tapaus. Vai eikö hän vain itse halunnut? Toby toivoi ohimennen, ettei se olisi ainakaan viimeinen syy.
Eipä Tobykaan ollut pitkään aikaan seurustellut kunnolla. Säädöiksi hän noita lähinnä kutsui, hän unohti tai hänet unohdettiin. Niin siinä yleensä kävi. Tobya nämä viimeisimmät tapaukset eivät nykyään enää hetkauttaneet, hän oli keksinyt tapoja unohtaa surun. Se kaikki oli käynyt emopojalle niin tutuksi, ettei hän edes osannut itkeä kenenkään perään.

Toby katseli Sugia nyt sivusilmällä. Jotain erikoista tuossa kyllä oli. Ei kaikki pojat näytä noin... Kivalta. Toby ei osannut keksiä muitakaan sanoja kuvaamaan toista, sanoja oli liikaa mutta silti liian vähän. Toby huomasi toisen lipaisevan huuliaan. Lipaise vähän... Toby ajatteli, mutta työnsi hassut ajatukset taas mielestään. Kehon luontaiset reaktiot eivät olisi nyt mitenkään paikallaan, vaikka päälle päin mitään tuskin näkisikään.

Seuraavaksi Toby kuuli Sugin ilmoittavan, että tämä aikoo vaihtaa paidan. Toby jäi siis yksikseen sohvalle odottelemaan ja katseli televisiota. Pian soikin puhelin, ja nopeastihan Sugi tuli siihen vastaamaan - tosin ilman paitaa. Toby jäi vahingossa tuijottamaan toisen ylävartaloa, ei voinut olla katsomatta. Hoikka, kuten Toby oli aiemmin huomannutkin. Suloisen siliteltävä. Toby unohtui katselemaan Sugia kun tuo puhui puhelimessa, hän ei huomannut edes sitä, huomasiko Sugi tuon tuijotuksen. Ei hän kuitenkaan suoranaisesti tuijottanut, katseli vain. Toisen iho ja vartalo näyttivät suoraan sanoen syötävän hyviltä.
"Mmmm.... minne jäi paita?" Toby sai sanottua, ja hymyili toiselle oikein nätisti.

Sugita laski punastuneena puhelimen ja kääntyi katsomaan Tobyyn, joka huomautti minne paita oli jäänyt.
"Minä...Tu-tuota... Kun..Kun puhelin soi ja täti ei siedä odottelua ja...A-Anteeksi, menen pukemaan sen heti päälle." Poika selitteli ja punastui entisestään. Hän ei tiennyt mitä toinen oli kommentillaan tarkoittanut. Olihan Toby hymyillyt, mutta oliko hymy ollut ivallinen? Scene oli hämillään yhdestä pienestä kommentista ja otti sen tietenkin negatiivisena. Kuka nyt häntä kehuisi? Hiuksia sipaistiin hieman ja katse painettiin alas.

Ehkä hän oli hieman liian tottunut siihen, että sai kuulla vain negatiivisia asioita. Sellaisen naisen kanssa kun hän asui. Täti vihasi häntä ja sai kyllä osoitettuakin sen hyvin. Sugita ei ollut kuulemma hyvä missään. Ei näyttänyt miltään ja oli ärsyttävä. Vasta lähiaikoina hän oli alkanut saamaan kehuja ja nekin tulivat lähinnä hänen ystävältään Ronnyltä, mutta sekin poika... Ronny oli niin iloinen ja vilkas, ettei tuon sanoja aina osattu ottaa tosissaan, vaikka toisin tuo vannotti.

Scene otti pari askelta takaisin keittiöön päin, mutta vilkaisi vielä puhelinta. Soittaisikohan täti vielä?

"Ai. Hassua. Mutta älä pyytele anteeksi..." Toby sanoi ja kallisti ihmeissään päätään. Johan osaa olla kumma täti, jos kerran ei jaksa odottaa hetkeä, että puhelimeen vastataan. Tobylle tuli paha mieli Sugin puolesta, varmaan ikävää jos aina piti keskeyttää hommat ja sännätä puhelimeen, jos joku soitti. Keskeyttää hommat, Toby naurahti itselleen. Nyt hiljaa, hupsu ääni siellä päässä.
Sugi ehti ottaa pari askelta mutta pysähtyi, ja Toby uskalsikin jatkaa lausettaan:
"Ei sun tarvitse."

Johan oli Toby rohkeaksi muuttunut. Mutta hän ei voinut mitään sille, hän vain katseli toista niin mielellään ilman paitaa. Jos hänkin saisi jonkin tekosyyn ottaa tämänkin lainapaidan pois, niin tietenkin hän sen tekisi. Koska vain tässä seurassa. Vaikka ei hän pelkästään tällaisia ajatellut. Tobylla ei ollut pitkään aikaan ollut mitään hyvää ja toimivaa henkistä yhteyttä kenenkään pojan kanssa, ei tosin tyttöjenkään. Säädöistä ei paljon saanut, ja se taannoinen rantasähellys... Se oli vain fyysistä, ei minkäänlaista henkistä yhteyttä.

Emopoika katsoi Sugia nyt pienesti hymyillen, painaen päätään alas. Hän katseli toista silmiään tahattomasti räpytellen, ja taputti sitten paikkaa vieressään varovasti, jotta toinen voisi istua takaisin. Jos haluaisi. Jos uskaltaisi. Toby alkoi taas ajatella, jos oli taas kerran liian tunkeileva ja toisella olisi ahdistava olo, ainahan hän pilasi kaiken sillä, että kiinnostui ihmisistä ja teki tuttavuutta liian nopeasti, eikä edennyt hitaasti niin kuin jotkut toivoivat. Hän vain oli kärsimätön.

Sugita katsoi hieman hämillään Tobyä, kun tuo sanoi, ettei hänen tarvitsisi mennä pukemaan. Miksi ei tarvitsisi? Eikö se olisi omituista, jos hän olisi ilman paitaa? Toinen hymyili ja taputti paikkaa vierellään, kutsuen noin Sugin istumaan. Edelleen hieman hämillään Scene asteli istumaan sohvalle. Jalat olivat toimineet ennen aivoja. Jalat nostettiin taas itseään vasten ja kädet kierrettiin niiden ympäri.
"Täällä olohuoneessa on kyllä aika lämmin." Sinipää totesi ja katsoi hetken telkkaria, ennen kun kääntyi vilkaisemaan Tobyyn hymyillen.

Hän piti toisen kasvoista ja niiden piirteistä. Hymykin oli ihana ja hiuksetkin olivat söpöt. Sugitan kasvot valahtivat punaisiksi ajatusten johdosta ja nopeasti katse käännettiin takaisin telkkariin, missä shot of love oli juuri loppunut ja Adam Lambertin video alkanut pyörimään tilalla. Hoikat sormet siirsivät pitkiä otsahiuksia korvan taa. Hän ei tiennyt mitä pitäisi sanoa. Kyllähän Toby oli huomannut, miten hän oli punastunut tuijotettuaan ensin hetken toista!

Tobyn onneksi Sugi tulikin istumaan taas hänen viereensä. Emopoika tunsi vastustamatonsa halua asettaa kätensä lepäämään toisen olalle, mutta ei antanut itsensä tehdä sitä. Toinen vain pelästyisi, vaikutti jo nyt niin hämmentyneeltä. Ei Toby halunnut toista pois säikäyttää.
"Mm, niin, kiva kun on lämmin", Toby selitti. "Lämpö on kivaa." Mutta patterit eivät olleet ainoa lähde, josta lämpöä olisi saanut...

Toby käänsi hetken päästä kasvonsa pieneksi hetkeksi toiseen päin. Toby oli huomaavinaan pientä punastustan toisen söpöillä kasvoilla.
Aww, suloinen, hän ajatteli. Voi kun uskaltaisi sanoa jotain ääneenkin.
Toby vilkuili toista vähän väliä ja huomasi, kun toinen paranteli hiuksiensa asentoa hiukan. Miten toinen osasikin olla noin suloinen? Toby pelkäsi, ettei kohta mahtaisi itselleen enää mitään ja tekisi jotain ajattelematonta. Eikä se ollut hyväksi, saattoihan olla että toinen oli "100% hetero"-tyyppiä, ja Toby menettäisi paitansa, tuskin tuo minkään tahansa teon jälkeen enää haluaisi katsoa Tobyyn päinkään. Jos asia tosiaan olisi ollut niin. Mutta eihän se voinut olla? Eivät söpöt pojat koskaan olleet heteroita. Eiväthän?

"Mmmhmmhmmm..." Toby hymisi. "Mukava istua tässä", hän tokaisi yhtäkkiä. Pieni askel eteen päin.

Sugi nyökkäili toisen puheille, vaikkei ihan älynnytkään mitä toinen tarkoitti sillä, että lämpö oli kivaa? Sitten toinen sanoi vielä, että oli mukava istua? Scenepoika katsoi hymyillen toiseen.
"Tiedätkö, minua ujostuttaa..." Hän totesi sitten, vaikkei ollutkaan ajatellut sanovansa niin. Puna syveni vain hänen kasvoillaan.
"En yhtään kyllä tiedä miksi sen sanoin ääneen..." Scene lisäsi naurahtaen päälle pienesti. Jalat suoristettiin varovasti. Yläkeho oli paljas ja näytti kalpeanvaalealta. Sellainenhan se olikin, mutta ei Sugi ennen ollut huomannut miten vaalea oli. Tosin, eihän tuo koskaan aurinkoa ottanutkaan...

Poika tunsi olonsa araksi, vaikka Tobyn seura ei sitä todellakaan tehnyt. Toinen sai hänet vain ujostelemaan, eikä paidattomuus varmasti auttanut asiaa. Toinen oli niin kamalan söpökin. Ei niinkään tyttömäinen, nii kuin hän itse, vaan enemmänkin hyvännäköinen. Sugi piti toisen ulkonäöstä! Voi että sentään... Mitäköhän toinen ajatteli hänestä?

Toby huomasi, että toinen katsoi häneen. Hän vilkaisi taas vähän siihen suuntaan, ja huomasi toisen hymyilevän. Ja sitten se tapahtui, Toby ei voinut enää hallita itseään.
Toinen kertoi, että häntä ujostutti, ja muutti sitten asentoaankin. Asennonmuutos ei asiaa aiheuttanut, vaan toisen ujostus.
"Aaaaawwww!" Toby sanoi nyt ääneen ja katsoi toista pää kallellaan. Kun hän huomasi sanoneensa sen tällä kertaa ääneen, häntä alkoi itseäänkin punastuttaa yhä enemmän.
"...olet vaan niin... suloinen", hän tokaisi selvennykseksi. Pakkohan se oli nyt sanoa, muuten toinen pitäisi häntä hupsuna.

Toby piti käsiään sylissä, ja oli nyt kohdistanut katseensa niihin. Hän hymyili ujosti, mutta ei voinut olla vilkuilematta toista. Pojan vartalo näkyi taas paremmin, kun tuo oli suoristanut jalkansa. Vaalea hän edelleen oli, mutta syötävän hyvännäköinen Tobyn silmissä.

Sugita yllättyi täysin, kun toinen Awwitteli ensin ja sanoi sitten häntä suloiseksi. Puna tuskin pystyi enempää kasvamaan hänen kasvoillaan, mutta ilme muuttui entistä ujommaksi.
"Niinkö?" Hän totesi yllättyneenä ja katsoi ujona toista silmiin. Oli lohduttavaa nähdä, että toistakin taisi ujostuttaa. Ainakin vähän.
"Minusta sinä olet aika söpö....Tai sellainen...En osaa selittää." Sugi totesi takaisin kehun, vaikkakin aika epäselvän sellaisen. Miten hän voisi sanoa toiselle, että piti toista hyvännäköisenä?

Se olikin hassua. Sugita ei ollut tuntenut samanlaista tunneta kuin kerran aiemmin erääseen tyttöön ja muutamiin poikiin. Ei hän tiennyt tekivätkö ne ajatukset hänestä homon? Ehkä? Oliko hän sitten sellainen? Eihän se paha olisi, mutta ainakin isoveli oli aikoinaan ollut oikeassa.
"En ole kovinkaan hyvä tällaisessa. Anteeksi..."

// Jonkun toisen pelin pätkä tuohon alkuun vahingossa tullut? : D //

Toby punasteli itsekin, kun sai vielä vastakehuja. Tosin hieman epäselvästi sanottuna, mutta Toby kyllä ymmärsi, mitä toinen tarkoitti. Ehkei tuo ollut tottunut latelemaan kehuja ääneen? Mutta kaikesta huolimatta Tobysta tuntui hyvältä, kun Sugikin saattoi tuntea samoin kuin hän. Eihän toisen ulkonäköä kehuta ihan noin vain. Tobya alkoi hymyilyttää. Hän ei ollut pelottanut toista pois, vaikka tuo olikin ilmeisesti melko ujo tapaus, varsinkin kun puhuttiin tällaisista asioista.
Poika pörrötti hieman takahiuksiaan niin, että hänen käsivartensa peitti hänen naamansa osittain. Se oli tarkoituskin, mutta Toby ei ollut varma, huomasiko toinen Tobyn hurjan iloisen hymyn. Vaikka toinen olikin kehunut häntä, hän ei halunnut silti hyppiä riemusta heti tuon nähden.

Toby hymyili Sugin pahoitteluille. "Ei se mitään, en minäkään... Sitä paitsi se on söpöä. Tuollainen. Ujostelu, siis", Toby selitti ja alkoi hieman takellella. Puhe ei oikein kulkenut, kun toista katsoi. Senkin söpöläinen.
Toby rohkaisi itseään ja ojensi kättänsä, ja silitti toisen hiuksia.
"Ja on sulla kivat hiukset... Ja silleen..." emopoika sanoi nyt hieman hiljempaa.

Sugitaa ujostutti järkyttävän paljon. Nyt he vain kehuivat toisiaan ja molemmat punastelivat.
"Lopetetaan tämä kehuminen. Se on vaivaannuttavaa..." Poika mutisi hetken jälkeen. Oli hassua mitä kaikkea Toby oli hänestä sanonut. Sugita painoi katseensa maahan, mutta hymyili.
"Me ollaan ihan outoja. Tiesitkös?" Hän naurahti ja sipaisi hiuksiaan korvan taa. Katse nostettiin jälleen toiseen ja jotenkin ihmeen kaupalla silmät pysähtyivät toisen huulien tasalle. Hetken niitä tuijotettiin, ennen kuin katse tajuttiin nostaa silmiin.
"Onko sinulla kylmä? Voin antaa sinulle villapaidankin? Tai jos on kuuma, niin saat kyllä jonkun kevyemmänkin paidan?" Hän huolehti, vaikkei ollut varma kysyikö asiaa jo sadannen kerran. Jotenkin hänen oli nyt ohitettava se tosi asia, että Tobyn huulia oli tuijotettu ja niitä tahdottu kokeilla!

Poika alkoi hieman vaistomaisesti räpeltää hiuksiaan, vaikka tapittikin katsoa koko ajan toista poikaa silmiin. Sugin vatsassa lenteli perhoset ja tuntui kuin koko huoneessa olisi raikunut hänen sydämmensä tiheä lyöntiääni. Puna alkoi onneksi jo laskea, mutta Sugin pää oli entistä sekaisempi. Hän tahtoi lähemmäs toista, mutta miten sen muka pystyi luonnostaan tekemään?