Im not sure exactly what you're thinking

Toby ihmetteli, kun toisen mielestä molemminpuolinen kehuminen oli vaivaannuttavaa. Ehkei toinen ollut tottunut siihenkään, että häntä olisi kehuttu. Siksi Toby olisi halunnut kehua toista vielä vähä lisää, mutta yritti toisen toivomuksen takia olla hieman hienotunteisempi.
"Vaikea se on olla kehumatta, kun toinen on niin kiva..." Toby sanoi sitten hiljaa, ja hymyili sitten Sugille. Johan tässä alkoi poskilihaksia särkeä.
"Ja outoja? Kuinka niin? Ehkä se on vaan hyvä olla vähän outo, ettei huku massaan", poika naurahti. Hän olisi halunnut vielä kääntää outouden oikein mukavaksi ja vihjailevaksi asiaksi, mutta päätti jättää sen sanomatta.
Toby huomasi, että toinen taisi vähän vilkuilla hänen huuliaan. Tobya värisytti, huulien katseleminen kun ei ollut ihan jokapäiväistä - ja olihan hän itsekin katsellut toisen huulia. Nyt Toby tunsi, että ehkä niiden välillä olikin jonkinlaista vetovoimaa.

"Ei minulla kylmä ole, ei. Mutta tietenkin sitä lämpöä voisi olla lisää. Vaikka se onkin lämpöä, jota ei villapaidalla saada..." Toby yritti selittää. Toby tiesi vihjailevansa melko voimakkaastikin, ja ajatteli että ehkä toinen tajuaisikin sen. Mutta sitä ei tuo tiennyt, että oliko Sugi niin rohkea tehdäkseen itse mitään vihjauksen suuntaista. Ehkä, ehkä ei. Jos ei, niin silloin Tobyn täytyisi tehdä se. Hänestä tuntui tällä hetkellä niin voimakkaasti se, että hänen täytyi päästä toisen lähelle.

"En ole tottunut kehuihin. Siksi kai se on outoa." Sugi vastasi rehellisesti. Hän oli laskenut katseensa taas alas, mutta kun toinen puhui lämmöstä, jota villapaidasta ei voinut saada katse nousi jälleen Tobyn silmiin.
"Niinkö?" Hän kysyi eikä uskaltanut edes räpäyttää silmiään. Tahtoiko toinen? Mitä toinen tahtoi? Mitä...? Sugitan pää alkoi seota täysin. Mitä ihmettä? Katse painettiin takaisin maahan. Pojan olisi tehnyt mieli tehdä jotain. Sanoa jotain vihjailevaa myös. Ilmaista jotenkin, että tahtoi olla toisen lähellä ja koskea, mutta ei hän osannut. Ei hän koskaan ollut osannut...
"Toby? Minä..." Sugi aloitti katsoen edelleen vain maata. Poskia alkoi taas kuumottaa.

Sugita nielaisi ja veti hieman henkeä.
"Minä en osaa tällaista." Hän sanoi sanottua ja toivoi että toinen ymmärsi asian. Mutta jos ei älyäisikään? Eihän hän voisi olettaa, että Toby ymmärtäisi hänen epäselvyyttään?
"Sinä osaat niin hienosti ujuttaa tuollaisia juttuja lauseisiin, mutta minä en. Minusta olisi tosi mukava...Tuota... Sillä tavalla...Mutta..."

//Sugi on nyt ihan reppana xD//

//Se on ihana! x)) <3

Toby katseli suloista poikaa, tuo näytti kuitenkin hämmentyneeltä. Kai tuo oli niin ujo, eikä tosiaan ollut tottunut kehumiseen. Tobyn teki mieli ottaa toinen syliin ja paijailla, mutta jätti sen vielä tekemättä.
Sugi lausui Tobyn nimen, ja Tobya kuumotti. Se ei ollut iso juttu, mutta jotenkin se oli vain jännittävää, kun kutsui toista nimellä. Yleensähän häntä kutsuttiin random-emoksi tai muuksi synkistelijäksi. Tällä hetkellä tuo synkistelijä oli tiessään. Nyt oli hyvä ja turvallinen olo.

Sugi koitti selittää Tobylle jotain, mutta eihän tuo pieni reppana osannut sanoa ujostuksiltaan asioita selvästi. Se hymyilytti Tobya entistä enemmän, voi pikkuista. Tobylle tuli mieleen, että ehkä hänen pitäisi sanoa jotakin. Mahtoiko toista pelottaa se, että Toby puhui jokseenkin vihjailevaan sävyyn? Vai oliko se vain hyvästä? 'Mutta' ei yleensä ollut hyvä sana, mutta Toby ei kyllä ymmärtänyt, mitä Sugi meinasi. Meinasiko hän, että hän tahtoisi myös puhua ja tehdä jotakin, vai oliko tuo kieltäytyminen?

Toby oli itsekin hieman hämmentynyt, eikä voinut enää hillitä itseään. Hän siirtyi hieman lähemmäs Sugia, ja kosketti toisen käsivartta hellästi sormillaan.
"Minun tekisi mieli... ehkä... suudella sinua..." hän sai viimein kuiskatuksi. Hän ei voinut olla ajattelematta toisen kauniita huulia.

Sugi värähti hieman, kun toinen siirtyi lähemmäs ja koski häntä käsivarteen. Kosketus oli hellä ja ehkä hieman varovainenkin. Tobyn sanat saivat kuitenkin pojan suun kuivumaan täysin ja palan nousemaan kurkkuun.
"Kun...Kun sitä minäkin vähän niin kuin tarkoitin..." Hän mutisi vastauksen ja nielaisi.
"Mutta kun en osaa ilmaista itseäni." Sugita lisäsi ja räpsytteli hieman tahtomattaan silmiä hirveää kyytiä. Hän katsoi toista syvälle silmiin. Scene oli varma, että hukkuisi niihin pian. Tajunta ainakin hämärtyisi. Koko tilanne tuntui epäuskoiselta. Ei hän ollut ollut pitkään aikaan tällaisessa! Koko tilanne oli niin kuin elokuvasta.

Varovasti Sugi painoi hennosti kätensä pojan poskea vasten. Pienesti omia sormia vilkaistin. Ne näyttivät hieman hassuilta toisen pojan poskea vasten. Eivät ne yleensä olleet kenenkään muun kuin sinipään omilla poskilla. Silmien suunta vaihtui takaisin Tobyyn. Sugita ei osannut hymyillä. Häntä jännitti niin paljon!
"Niin kuin sanoin. En osaa tällaista...En...En ole ikinä suudellut poikaa..."

"Teot kertovat enemmän kuin sanat", Toby kuiskasi toiselle hiljaa ja hymyili tyynesti. Jotenkin hänellä oli nyt paljon rauhallisempi olo, kun huomasi että toinen jännitti paljon enemmän. Ehkä se johtui siitä, että nyt hän olisi se joka ohjaisi, eikä tuo ainakaan ollut säikähtänyt, kun Toby puhui suutelemisesta.
Siinä he katselivat toisiaan silmiin, Tobyn käsi kosketti yhä Sugia. Toinen tuntui lämpimältä.

Sugi laski kätensä varovasti Tobyn poskelle. Toby punastui, vaikka ei ollutkaan hermostunut. Tuntui vain niin hyvältä, kun toinen uskaltautui koskettamaan häntä. Tuo ei edes hymyillyt, mutta Toby tiesi ettei tämä voinut vastenmielistäkään olla, kun kerran kosketti. Vieläpä poskelle. Posken kosketus tuntui hyvältä, ja enteili lähes aina jotakin mukavaa.
Toby kuunteli rauhassa, kun toinen kertoi, ettei ollut suudellut poikaa.
"En minäkään pitkään aikaan", emo vastasi rauhallisesti.
"...haluaisitko sinä?" Toby kysyi mahdollisimman rauhalliseen ja lempeään sävyyn. "Jos minä..." hän vielä jatkoi ja katsoi toista intensiivisesti, mutta pelottamatta toista.

Sugitasta tuntui, ettei ääni lähtisi enää kurkusta. Toinen kysyi halusiko hän. Eihän hän tietenkään voinut olla varma mitä toinen tarkoitti, mutta sen takia Sugi tekikin itse omat päätöksensä. (Sitä tapahtui harvoin.) Poika nyökkäsi hieman ja odottelematta toista painoi huulensa tuon huulia vasten. Varovasti hän suuteli Tobyä. Tuon huulet tuntuivat pehmeiltä ja jotenkin vaistomaisesti Sugita sulki silmänsä. Häntä jännitti edelleen. Aivan järkyttävän paljon jännittikin. Hän ei ollut edes muistanut miltä suuteleminen tuntui. Viime suudelmasta kun oli ikuisuus. Silloin scene oli ollut vielä ihan pikkupoika. Silloin hän oli ollut emo...

Varovasti poika antoi kätensä valua Tobyn poskelta tuon olkapäälle. Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen paljasta ylävartaloaan. Oliko se vähän irstasta, että hänellä ei ollut enää paitaa edes päällä? Tosin, Sugitasta tuntui, että hän tahtoi vain lähemmäs Tobyä. Se oli omituinen tunne...

Toby huomasi Sugin nyökkäävän, ja ajatteli että hetki oli tullut. Sitten tapahtuikin jotain, mitä Toby ei ollut uskonut - Sugi suuteli häntä. Varovasti ja pehmeästi. Toby sulki silmänsä. Hän oli jo luullut, että hänen itsensä pitäisi painautua toista vasten, mutta ei hänen tarvinnut. Emo kuitenkin oli iloinen, että toinen oli rohkaistunut.
Toby suuteli takaisin, mutta ei vielä viitsinyt pistää esimerkiksi kieltä peliin tai alkaa näykkiä. Nyt oli hyvä mennä Sugin ehdoilla, toinen kun vaikutti niin aralta.

Toby tunsi kun toisen käsi kulki poskelta olkapäälle. Toby vuorostaan siirsi toisen kätensä scenen takaraivolle ja piti siitä hellästi kiinni, ja tunnusteli samalla tuon hiuksia. Näitähän silittelisi oikein mielellään. Toby irroitti huulensa hetkeksi Sugista, ja avasi silmänsä. Hän katsoi tuota rohkeammalla katseella ja painoi jälleen huulensa toisen huulille, tällä kertaa rohkeammin ja intohimoisemmin. Samalla käsi valui niskasta selälle, ja hän veti Sugia hieman itseään lähemmäs.

Toby vastasi suudelmaan ja sekös tuntui Sugista hyvälle! Toinen oli hyvä suutelemaan. Vaikka eihän hänellä paljoa erilaisia kokemuksia ollutkaan. Hän tunsi emon käden ensin takaraivollaan ja sitten suudelma loppui. Ei tosin pitkäksi ajaksi. Sugi kerkesi avata vain hämmästyneenä silmänsä, kun Toby suuteli häntä jo uudelleen. Nyt kaikki oli erilaista ja jo pelkkä painokkaami ja kiivaampi suudelma sai scenen alavatsassa heräämään jännän tunteen. Hän vastasi suudelmaan yhtä halukkaasti kuin toinen. Ellei halukkaamminkin. Tätä Sugi oli kaivannut, vaikkei ollut tajunnutkaan itse sitä. Toisen lähellä olemista. Suutelemista ja ...Kaikkea tällaista.

Varovasi scene siirtyi vielä lähemmäs toista. Kielellä lipaistiin hieman toisen huulia kysymyksenä, päästä sisälle suuhun. Ei kai hän ollut liian rohkea? Mutta kun Sugi toimi täysin tunteittensa varassa. Ja kai toinen sanoisi ei, jos joku ei tuntuisi hyvältä, vai mitä?

Toby huomasi toisen tulevan vielä lähemmäs, ja hän oli tyytyväinen. Tässähän pääsisi kohta ihan toiseen kiinni, kun vain varovasti etenee. Toby oli jo nyt kuin taivaassa, ujosti suuteleminen ja siitä eteneminen oli vain niin jotenkin... kiihottavaa. Se oli jännittävää. Toby odotti innoissaan kaikkea tulevaa, kun kaikki ei tullut kerralla.
Toby tunsi toisen kielen lipaisun huulillaan, ja lipaisi sitten itse takaisin.

Emopoika halusi maistaa pojan, ja näykkäisi varovasti ennen kuin lipaisi toisen huulia toistamiseen.
"Maistut hyvältä", Toby ähisi suudelmien ohessa. Hän olisi voinut syödä Sugin vaikka heti, mutta sittenhän toista ei olisi enää siinä, suutelemassa, tekemässä Tobyn olon hyväksi. Joten Toby tyytyi vain maistelemaan toista. Se oli jo paljon.
Toby mietti mielessään, kuinka tähän tilanteeseen oli ajauduttu, vaikka ei pannut sitä lainkaan pahakseen. Hän oli vain tullut viattomasti pesettämään paitansa, ja nyt... Pitäisi törmäillä ihmisiin kadulla useamminkin. Mutta nyt siihen ei ollut tarvetta.
Väkisinkin Tobyn mieleen tuli ajatus, miten paljon toinen hänestä halusi? Tobysta tuntui, ettei hän halunnut vain tätä. Fyysisyyttä. Hänellä oli herännyt suojeluvaisto, hän halusi pitää kiinni Sugista ja suojella häntä. Pitää hyvänä.

Toby veti itsensä vielä lähemmäs Sugia, ja nyt hän pystyisi nostamaan toisen syliinsä, jos kehtaisi. Heidän kehonsa koskettivat toisiaan, toisen paljas iho, ja Tobykin olisi halunnut ottaa paitansa pois. Mutta silloin olisi pitänyt irrottaa otteensa toisesta! Toby alkoi saada jännittäviä tuntemuksia alavatsassaan ja lantiollaan, ja hän värisi mielihyvästä.

Sugita hymähti hieman tyytyväisenä, kun toinen sanoi hänen maistuvan hyvälle. Sellaista kehua hän ei ollutkaan ennen kuullut. Se oli söpö kehu. Suudelmat jatkuivat ja Tobyn näykkäisyt saivat ihanan tunteen kasvamaan vain alavatsassa ja lantiossa. Kyllä se oli selvää, että koko keho piti tästä touhusta. Vaikkakaan ei Sugita niinkään koskaan ollut ajatellut olevansa poikiin päin. Olihan hän ihastunut pariin otteeseen, mutta että ihan oikeasti? He olivat aivan kiinni toisissaan ja varovasti scene nousi hajareisin toisen syliin. Hän painoi lantiotaan hieman lähemmäs toisen lantiota. Poika huokaisi hieman. Tuntui liian hyvältä.

Scene kuitenkin keskeytti suudelman hetkeksi ja katsoi toista silmiin. Jotenkin Sugista tuntui, että hänen olisi pakko hengittää tiiviimmin. Hänestä tuntui miltei hengästyneeltä. Sugita katsoi Tobyä silmiin ja kosketti toisen poskea hellästi. Huulet painettiin kuitenkin pian takaisin ja kieltä tarjottiin toisen suuhun.

Tobyn asennonvaihto tuotti tulosta, ja Sugi nousikin oma-aloitteisesti hajareisin pojan syliin, ja hän tunsi kuinka lantiot painautuivat toisiinsa. Tobysta tuntui niin hyvältä, että jos hän olisi lopettanut ajattelemisen hetkeksikin, hän olisi saattanut tehdä jotakin liian äkkinäistä. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä mitään rohkeata. Vielä.
Suudelma loppui ja kun Toby avasi silmänsä, Sugi katsoi häntä syvälle silmiin. Toby sai itsekin hetken hengähdystauon ja hengitti syvään. Tobyn poskille nousi ihastunut puna, kun toinen kosketti jälleen hänen poskeaan. Se tuntui entistä paremmalta, sillä sellaista kosketusta hän ei usein saanut. Yleensä kun tällaiset asiat olivat edenneet parista kielarista ja kouraisusta suoraan seksiin. Mutta Toby huomasi, kuinka kosketus tuntui hyvältä. Turvalliselta.

Kohta suutelo jatkui taas, ja Toby tunsi toisen kielen suussaan. Hän leikki sen kanssa omalla kielellään, ja liikutti samalla käsiään Sugin selkää alas päin. Hän ei kuitenkaan vienyt käsiään suoraan alas, vaan vei kätensä toisen lantion sivuille, ja piti hellästi, mutta lujasti kiinni.

Hetken päästä Toby taas lopetti. Hän katsoi Sugia ja vei kätensä tämän poskille. Hän antoi pojalle hellän suudelman ja kysyi:
"Mitä sä haluat mun kanssa?" Hän mietti jälleen sitä, kuinka ei ollut vähään romanttisessa yhteydessä keneenkään.

He suutelivat jälleen ja Tobyn kädet olivat siirtyneet Sugin lantiolle. Se tuntui jotenkin turvalliselta. Ikäänkuin toinen poika olisi pidellyt hänestä kiinni. Hetki sitä jatkui, kunnes Toby keskeytti suudelmat. Sugita avasi silmänsä ja katsoi toista silmiin. Toby kysyi kysymyksen ja samantien scenen posket valahtivat punaisiksi.
"Minä..." Hän aloitti, mutta ei tiennyt miten jatkaa. Ei hän ollut miettinyt mitään sellaista!! Mikä oli oikea vastaus? Mitä Toby itse halusi? Jos tuo halusi pelkkää seksiä ja Sugita nyt sanoisi tahtovansa jotain vakavaa, niin karkaisiko toinen? Entäs jos se menisikin toisinpäin? Sugita puri huultaan. Mikä oli oikein vastattu?!
"Minä...E-En tiedä mitä sinä haluat... Mutta...Mutta minä en yleensä harrasta mitään tällaista. En ole sitten Tampa baystä tänne muuton ja siitä on kuitenkin jo pari vuotta...En..." Sinipää yritti hakea sanoja.
"Anteeksi, mutta en osaa kuvitella, että tämä olisi vain tässä...En sitten tiedä mitä sinä haluat..."

Sugita sai seliteltyä hieman ajatusmaailmaansa. Hän ei tahtonut että tämä olisi vain joku yhdenyön juttu. Ei sellaiset olleet häntä varten. Scene tunsi, että piti oikeasti pojasta kenen sylissä istui. Vaikka eiväthän he käytännössä edes tunteneet vielä. Mutta jotenkin joku heillä natsasi. Siihen Sugita nyt luotti. Ehkä hän oli liian hyväuskoinen. Mutta ainahan sitä sai yrittää? Sinipää tapitti katsoa edelleen Tobyä silmiin, vaikka koko ajan hänestä tuntui siltä, että katse pitäisi kääntää.

Toby kuunteli toisen hellyyttävää takeltelua. Voi pientä.
"Minä en halua, että tämä jää vain tähän", Toby sanoi suoraan. "Pidän sinusta jo nyt liikaa", hän kuiskasi vielä jatkoksi, otti toisen käden omaansa ja antoi pienen pusun toisen kämmenselälle.
"Vaikka... Vaikka yleensä en noin vain ihastu ihmiseen... Minulla on ollut joitakin juttuja, mutta koskaan ei ole tuntunut tältä heti", hän kertoi. Tuntui hyvältä kertoa toiselle jotai, ehkä tässä tulisi ajan kuluessa avauduttua vielä lisää. Toinen vaikutti niin luotettavalta ja turvalliselta.

"Minä haluan keskustella. Minä haluan halia, pusia, ja... niin. Minä haluan keskustella. Ennen kaikkea suojella sinua", Toby selitti, hän oli saanut ihmeellisen hellyydenpuuskan ja tahtoi kertoa kaiken heti. Vaikka kaikkea hän ei nyt viitsinyt sanoa ääneen, mutta ehkä tuo ymmärsi. Mutta hänellä ei ollut kiire sen asian kanssa, mikä tulee halailun ja pussailun jälkeen.

Toby huokaisi. "Sainpas sanottua", hän puuskahti hymyillen ja katsoi toista lempeästi silmiin.
"Jos haluat, voimme tehdä ja mennä eteen päin miten haluat, sinun tahtiisi. En halua pelottaa sinua heti pois...." hän vielä kertoi, kuulosti jopa hieman surulliselta, kuin toinen olisi jo lähtenyt pois.

Puna kohosi hiljalleen scenepojan kasvoille, kun Toby hänen allaan puhui.
"Minä ajattelen aivan samoin." Pojalle vastattiin hiljaa. Tuo pystyi pukemaan sanoiksi kaikki hänen tunteensa! Aivan kuin elokuvissa. Ehkä Sugi oli vain avoin kirja joillekin ihmisille. Hymy koristit sinipään kasvoja koko ajan kun Toby puhui. Hän oli todellakin ihastumassa. Ihastumassa pitkästä aikaa kunnolla. Kaiken lisäksi poika kertoi, että he etenisivät aivan miten Sugi tahtoisi... Poika sipaisi hieman sormillaan toisen poskea ja suukotti sitten todella hentoisesti Tobyn huulia.
"Et sinä minua saa pelotettua pois. Mutta...En ole aiemmin tehnyt tällaista pojan kanssa. Toivon että ymmärrät sen?"

Sugita silitteli Tobyn hiuksia samalla kun puhui. Olihan hän nähnyt unia pojista ja mitä heidän kanssaan pystyi tekemään, mutta itse oikeassa maailmassa sellaista ei koskaan oltu koettu.
"Minä en osaa mitään... Mutta jos vain jaksat minua tällaisena niin.... Mikään ei ole liian nopeaa etenemistä."

"Hyvä", Toby vastasi katsellen toisen hymyä.
"Ja juu. Ymmärrän minä. Koitan olla varovainen. Ja kiltti", hän selitti. "Mur", hän vielä naurahti.
Toby hymisi kun toinen silitteli hänen hiuksiaan. Toby tunsi onnellisuutta, kun toinen tunsi samoin. Ja tuo kun ei ollut ennen ollut näin toisen pojan kanssa... Se teki asiasta ehkä vielä jännittävämmän, Toby saisi kertoa ja tehdä pojalle jotain, mitä hänelle ei oltu ennen tehty.

"Varmasti jaksan", Toby vastasi toiselle ja silitteli nyt tämän poskea. "Kuka noin söpöä ei jaksaisi?"
Toby otti Sugista nyt varman otteen ja käänsi hänet sylissään toisin päin, piteli tätä sylissään kuin vauvaa. Hän rutisti poikaa hellästi ja suuteli tuon poskea.
"Miau. Aww. Söps. Senkin", Toby selitti toiselle, sai jonkinlaisen söpistelykohtauksen ja silitti tuon söpöläisen hiuksia.
"Oliko se sun tätis koska tulossa takaisin?" Toby tajusi kysyä. Ei sitä koskaan tiennyt, miten toisen täti tällaiseen suhtautuisi.

Sugita ei saanut hymyään loppumaan. Hän ei edes muistanut milloin oli ollut näin onnellinen! Tietenkin sen seurauksena pala tuntui nousevan kurkkuun. Toby käänsi hänet osittain ympäri ja Sugita kikatti hieman.
"Sinä olet kyllä vähän hassu." Scene huomautti ja räpytteli silmiään, ettei kyyneleet tulisivat silmiin. Ei hän todellakaan surullinen ollut, mutta mikä tahansa vähääkään suurempi tunne sai hänet aina itkemään. Se oli noloa.
"Vasta parin päivän päästä." Scene vastasi sitten toisen kysymykseen ja kumartui sen verran, että sai suukotettua Tobyä nenänpäähän. Ehkä hän oli tavannut nyt sellaisen ihmisen, kenen kanssa voisi oikeasti sitoutua? Ehkä elää koko elämänsä?

Kyyneleet tulivat sinipään silmiin ja nopeasti niitä pyyhittiin.
"Anteeksi. Minua rupesi taas nyyhkyttämään." Poika naurahti hymyssä suin. Se näytti varmasti koomiselta. Silmät täynnä kyyneliä, mutta suu leveässä hymyssä.
"Jos tahdot, niin voit jäädä yöksi?" Sugi kysyi sitten, mutta hiljeni sitten samantien. Hän tapitti katsoa Tobyä silmiin.
"En ole muuten ikinä ehdottanut kenellekään tuota."

"Itse olet. Semmoinen pieni höpönassu", Toby naurahti. Melkein yltyi kikattamaankin, vaikka hänellä ei yleensä ollut tapana kikattaa. Toby huomasi Sugin sitten räpyttelevän silmiään kovasti, joko pikkuista itketti? Ei kai tämä nyt niin romanttista voinut olla?
Toinen suukotti Tobya nenälle. Emopoika oli jo haljeta ihastuksesta, toinen osasi olla niin äärettömän suloinen jo pienillä eleillä ja teoilla. Ei tuosta voinut olla tykkäämättä!

"Voi, olet suloinen. Nyyhkytä rauhassa", Toby sanoi toiselle ja silitteli tuon poskea. Voisi sanoa, että tuo poika oli kaunis. Hymyili kyyneleet silmissä. Se oli peräti romanttinen näky, kenties nuo olivat onnen kyyneleitä? Toby oli itsekin onnellinen. 24 tuntia sitten hän ei olisi arvannut tällaista tapahtuvan, kaikkihan oli vain sattumaa. Mitä jos hän ei olisi ikinä törmännyt Sugiin?

Toby veti Sugin päätä lähemmäs ja näykkäsi tuon korvaa hellästi.
"Jäisin mielelläni yöksi... Oikein mielelläni nukkuisin vierelläsi", emopoika kuiskutti toisen korvaan. Yöksi jääminen olisi niin ihanaa, varsinkin kun nyt tiesi, ettei jompi kumpi olisi kadonnut aamulla. Tobylle tuli ajatuksesta turvallinen olo. Hän ei tainnut edes tietää, millaista olisi herätä toisen vierestä, hymyillen, toisen päätä silitellen.
"Kai sun sänkyyn mahtuu kaksi tällaista vierekkäin? Vai?" Toby halusi varmistaa. "Vai aiotaanko me nukkua ollenkaan?" hän tirskahti vielä perään.

Sugita tirskahti myös itse.
"Ahasta se on, mutta voidaanhan me vähän limittäin ja päällekäin nukkua." Hän huomautti hymyillen. Silmiä kirveli hieman, vaikkain hän tiesi, ettei meikit silmistä katoaisi mihinkään. Sen verran vedenkestäviä malleja hän oli ostanut. Sugilta kun pääsi niin usein ja herkästi kyyneleet, että meikkienlaatuihin oli vain pakko panostaa. Muuten hän olisi näyttänyt puolet päivästä dinosaurukselta.
"Voitaisiin muuten mennä tädin sänkyyn mutta...Se on tädin sänky. Minua ei houkuta se ajatus." Scene naurahti ja pyyhki hieman silmiään hymyillen.

Poika imaisi hieman alahuultaan. Hänen teki mieli pussailla lisää, mutta ei nyt kehdannut. Jos vaikka toinen tahtoikin edetä hitaammin? Tosin, ei hän sellaista käsitystä ollut saanut. Tobyllä oli ilmeisesti aiemminkin ollut poikia. Olikohan tuo ihan seurustellut? Vai harrastiko tuo yhdenyönjuttuja? Olisikohan tämä sittenkin toiselle vai sellainen? Jos tuo vai huijasi häntä?
"Toby? Oletko varma että pidät minusta? Ettet pidä minusta vain tämän yön ajan?"

"Ei se haittaa, sittenpähän voidaan olla lähekkäin, ei tule ainakaan kylmä", Toby vastasi ja hymyili takaisin. Tobya houkutteli jo ajatus päästä tuon viereen sänkyyn makailemaan, mutta tiesi kyllä, ettei voisi tehdä vielä mitään sen suurempaa. Ellei tuo välttämättä haluaisi. Mutta joka tapauksessa, Sugin vuoksi olisi parasta edetä hitaammin.
"Jooh, ei houkuta kyllä minuakaan", Toby naurahti. Olisi vähän outoa vallata heti toisen huoltajan sänky, ja ehkä vähän epämiellyttävääkin. Eihän Toby tiennyt, mitä tuo täti öisin teki. Tuskin tiesi Sugikaan.

Toby ihmetteli Sugin seuraavaa kysymystä.
"Tietenkin minä pidän sinusta. Paljon. Minusta tuntuu jo nyt ihan erilaiselta, kuin koskaan aiemmin..." emopoika selitti. Säädöt olivat takana päin. Ei häntä enää innostanut alkaa säätämään kenenkään kanssa, sitä oli ollut jo liikaa. Mitkään jutut eivät olleet juuri edenneet kovin pitkälle, yleensä häneen kyllästyttiin nopeammin, kuin hän kyllästyi johonkuhun.
"Pupu, tykkään susta. Anna pusu", Toby sanoi veikeästi ja alkoi samantien keksiä lisää hellittelynimiä toiselle.

Sugita kikatti jälleen hieman toisen sanottua häntä pupuksi. Pyynnön toteuttaen scenepoika pussasi toista kevyesti huulille. Toinen oli kyllä herttainen! Hieman hassu, mutta vain hyvällä tavalla. Miten tästä nyt pitäisi edetä? Ei Sugi kuitenkaan ihan seurustelu hommiin näin lyhyellä tutustumisella ollut valmis. Mutta mikä tällainen vaihe oli? Pää painettiin Tobyn olkaa vasten ja pojan huulilla oli miettiväinen ilme. Jos hänen pitäisi esitellä poika jollekin, niin miten hän sen tekisi? Ystävänä? Kaverina? Poikaystävänä? Miten?

Poika oli avaamassa suutaan ja kysymässä asiasta, mutta puhelin soi jälleen. Miksi ihmeessä täti uudelleen soittaisi? Varovasti Sugita nousi Tobyn sylistä.
"Minun pitää vastata." Hän totesi hieman ujona ja kipitti jälleen puhelimelle. Luuri nostettiin ja paino varattiin vain toiselle jalalle.
"Sugita Wright." Hän vastasi nyt virallisemmin kuin aiemimmin. Ensin scenen kasvoilla oli hieman omituinen ilme, kunnes huulet kaartuivat hymyyn.
"Ai hei Ronny. Ai nytkö? Kai se käy? Minulla on kyl-" Poika puheli, mutta lause jäi kesken, kun langan toisessa päässä ollut henkilö oli jo lopettanut puhelun. Hitaasti Sugita laski luurin paikalleen.
"Minun kaverini taitaa tulla käymään?"

//Muahaha draamaa <3//

Sugi painoi päänsä Tobyn olkapäätä vasten, ja Toby alkoi silitellä toisen selkää. Oli mukavaa tuntea toinen siinä sylissä. Koska hän oli viimeksi pitänyt ketään sylissään? Ei poika edes muistanut.
Kohta puhelin soi, ja Sugin täytyi vastata. Tobya harmitti, että heidän herkkä hetkensä oli näin julmasti keskeytetty, mutta ei sille enää mitään voinut. Kai toinen kohta palaisi hänen syliinsä.

Toby ei juuri kiinnittänyt huomiota puheluun, vaan ajatteli omiaan. Kehtaisiko hän kutsua Sugin omaan kotiinsa? Ja koska? Se olisi tietenkin suloista ja kivaa, mutta ei sitä koskaan tiennyt, mitä toinen ajatteli. Poika kuitenkin kuvitteli, että heihin suhtauduttaisiin suvaitsevaisemmin heillä kotona kuin täällä Sugin tädin silmien alla - vaikka ei toinen ollut vielä kai maininnut mitään, miten täti suhtautuisi? Tobylla oli kuitenkin ymmärtäväinen ja kannustava sisko.

Sugi lopetti puhelun ja kertoi, että kaveri tulisi käymään. Tobya harmitti nyt vielä lisää, tähänkö se söpöily loppuisi tällä erää? Vai millainen kaveri sieltä oli tulossa? Yllätys se olisi varmaan joka tapauksessa, sillä Sugilla oli ollut Toby vasta nämä hetket, eikä hän varmaan ollut ehtinyt kuuluttaa kaikille, että heillä oli jotain.
"Miksi? Nyt? Kuka sieltä on tulossa?" Toby kyseli ihmeissään, mutta pyrki peittämään pettymyksen äänessään.

Sugita hymyili hieman vaivautuneen oloisesti. Eihän hänkään olisi toivonut Ronnyn juuri nyt tunkevan paikalle. Toby näytti ainakin siltä, ettei kaverin tulo lämmittänyt.
"Yksi kaverini. En oikein tiedä mitä hänellä oli asiana. Kysyi vain olenko kotona." Scene selitti hieman pahoittelevaan sävyyn. Ei hän kuitenkaan voisi Ronnyä kieltää tulemasta ovella. Tuo oli kuitenkin mukava tyyppi. Vilkas, mutta mukava.
"Minä menen pukemaan paidan päälle..." Hän ujosteli sitten ja kipitti keittiöön ja penkoi sängyn alustaansa. Perus (tiukka) mustapitkähihainen vedettiin päälle juuri ennen kuin ovikello soi. Miten toinen oli niin nopea?

Tobylle hymyiltiin vielä, kun Sugita asteli ovelle ja veti sen auki. Siinä pikkupoika seisoi. Hiukset normaaliin tapaansa pystyssä ja leveä hymy lävistetyillä huulilla.
"Mä pääsinkin tulemaan! Eiks ole kiva? Sun ei tartte...Kenen kengät noi on?" Emo oli aloittanut pälisemään, kunnes huomasi Tobyn kengät. Samantien tuo alkoi kurkkimaan Scenen ohi olohuonetta päin.
"Onks sulla seuraa täällä jo? Kuka? Minä tulen messiin." Tuo ilmoitti ja sujahti Sugitan käsivarren alta eteiseen.

// Ronnyn Lookki ;D paita ja housut//

"Ai... Okei..." Toby vastasi hiljempaa kuunneltuaan toisen selityksen. Lisää harmitusta toi se, että Sugi lähti pukemaan paidan päälle. Vaikka ehkä se oli ihan vain hyväksi, hän tahtoi olla ainoa joka pojan paljasta ihoa sai katsella. Ei kulunut paljoakaan aikaa, kun ovikello jo soi. Toby seurasi, kun Sugi lähti avaamaan ovea musta paita päällään.
Pian ovelta kuuluikin ääniä. Kummaa selitystä, Toby ihmetteli. Joku hassu sieltä varmaan sitten tuli.

Kohta Toby näkikin lyhyen, sekavatukkaisen pojan risoissa farkuissa, ja Tobyn mielessämyllersi. He olivat siis kavereita? Millaisia kavereita? Oliko tuo poika hetero? Vai homo? Vai mikä? Toby olisi toivonut, ettei ovesta olisi pullahtanut noin tyylikäs poju. Toby toivoi, ettei hän tulisi mustasukkaiseksi, mutta sitä oli vaikea estää. Hän tiesi kyllä, että tietenkin toisella sai olla kavereita, ei hän sitä voinut kieltää. Toinen tulisi vain onnettomaksi.
Vielä hetken katseltuaan Tobylle tuli mieleen: se oli Ronny! Emopoika, aivan niin kuin hän itsekin. Ja kyllä, hän tiesi, että tuo oli homo.
Tobylle tuli vaivaantunut olo, hän olisi halunnut heti tietää, oliko noiden kahden välillä ollut koskaan mitään muuta kuin ystävyyttä.

"Moi", Toby sanoi sitten välinpitämättömästi ja siirsi katseensa televisioon. Hän yritti näin peittää pettymyksen kasvoillaan.

Sugitasta tuntui, että hän oli hieman pihalla siitä mitä hänen pitäisi tehdä. Ei kai Toby nyt vain suuttunut, kun Ronny tunki paikalle? Eihän? Emo kun oli ottamassa jo kenkiä pois ja pian paineli jo olohuoneeseen Tobyn moikattua.
"Ai moi Toby. En mä sua oottanut. Nooh, on mulla pirtelötarpeet sullekin jos tahot." Tuo selitteli ja Sugita sulki oven astellen perässä olohuoneeseen. Kädet tungettiin housujen taskuihin.
"Tunnetteko te?" Hän kysyi sitten hieman uteliaana. Oliko noilla ollut joskus juttua? Mistä nuo tunsivat? Ronny naurahti kuitenkin hieman ja kääntyi Sugitaan päin.
"Ei me olla kai koskaan ees juteltu? Eihän? Mä tunnen ulkonäölt kaikki meidän koulun emot ja scenet." Hän selitteli ja otti sitten repun selästään ja paineli keittiöön.

Scenepoika katsoi todella pahoittelevasti Tobyä.
"Anteeksi. Hän on hieman tuollainen häseltäjä..." Sugi selitti ja nappasi Tobyä käsistä kiinni ja veti ylös sohvalta.
"Tulkaa keittiöön! Mä teen meille pirtelöö!" Ronnyn ääni kuuluikin jo viereisestä huoneesta ja hymyillen sinipää kohautti harteitaan. Hän nappasi Tobyä kädestä kiinni ja talutti toisen perässään keittiöön. Hän istahti penkille ja katsoi Ronnyä, joka purki laukkuaan. Keittiönpöydälle ilmestyi kaksi maitotölkkiä, triojäätelöä, mansikoita, kermavaahtoa, suklaalevy ja minttukarkkeja.
"Otin vähän kaikkea, kun en ollu varma mistä tykkäät, honey." Ronny ilmoitti hymyillen. Hän ei ollut huomannut sitä, että Toby ja Sugi olivat tulleet paikalle käsi kädessä.

Toby oli ihmeissään kun tulokas puhui jotakin pirtelöstä. Mitä ihmettä? Oliko se tullut tänne tekemään pirtelöä? Toby vain kohautti olkapäitään, miten vain.
"Tota, ei me kai, en ainakaan muistaisi", Toby vastasi Ronnyn kysymykseen. Kyllä poika itsekin tunsi useita emoja koulusta nimeltä ja ulkonäöltä, mutta ei hirveästi ollut tutustunut moniinkaan. Kohta tuo jo paineli keittiöön, ja Sugi tuli hänen luokseen.
"Joo, niin näköjään", Toby sanoi kun toinen kutsui Ronnya säheltäjäksi. Emoksi tuo oli varsinkin erikoinen säheltäjä.

Toby lähti Sugin vanavedessä keittiöön, kun Ronny kutsui heitä. Tobylle tuli turvallisempi olo, kun he pitivät toisiaan kädestä. Toby ei päästänyt irti vaan halusi tuntea toisen käden lämmön omassa kädessään, vaikka he olivatkin samassa huoneessa Ronnyn kanssa. Tuo ei ollut kuitenkaan näyttänyt huomaavaan mitään erikoista heissä kahdessa. Huomaisikohan hän? Vai kertoisiko Sugi...?
Ronny oli purkanut laukkunsa sisällön pöydälle ja Toby katsoi tavaroita äimistyneenä. Siinä oli kaikkea. Ehkä olikin ihan kiva, että tuo oli tullut tekemään heille pirtelöä.

Mutta Tobyn mieli muuttui heti, kun hän kuuli mitä Ronny sanoi Sugille. Honey? Toby katsahti Sugiin kulmat kurtussa.