Im not sure exactly what you're thinking

Sugi katseli miettivänä Ronnyn tuomia tavaroita ja hymyili sitten emolle.
"Minä tykkään kaikesta." Hän totesi ja käänsi sitten katseensa Tobyyn. Tuota ei selvästikään hymyilyttänyt. sugi kohotti hieman toista kulmaansa toiselle. Oliko hän tehnyt jotain? Ronny kaappaili tarpeita syliinsä ja siirsi niitä tiskipöydälle.
"Se on hyvä sitten. Mistä Toby tykkää?" Tuo uteli sitten alkaen kaivamaan kaappeja. Ilmeisesti tuo etsi kippoa. Sugita kuitenkin katsoi edelleen kysyvänä Tobyä.
"Mä aattelin, kun tiesin että oot yksin, että tuun piristämään sua. Mut sulla olikin jo seuraa. Missäs te ootte tutustunu? Miks et oo mulle mitään maininnu? Luulin ettei sul oo meidän koulussa muita kavereita ku mä?" Emo uteli hihkaisten perään tyytyväisenä, kun kippo oli löytynyt.

Sugita käänsi vasta nyt katseensa Ronnyyn, joka häsläsi tiskialtaan luona.
"Tuota...Tutustuttiin itse asiassa ihan pari tuntia...Tunti sitten. " Sinipää selitti hieman normaalia hiljaisemmalla äänellä. Miten hän selittäisi tilanteen?!?

"Ihan sama", Toby töksäytti. Ihan sama mitä hän söisi, kaikki maistuisi samalta kuitenkin. Häneltä kun alkoi mennä ruokahalu. Oliko Sugi valehdellut hänelle, vai mistä oli kyse? Ei hän halunnut uskoa sitä. Ehkä Ronny itse elätteli vain toivoja Sugin suhteen? Mutta kuitenkaan Sugi ei ollut kertonut, että ainakaan tietäisi mistään ihailijasta. Toby ei voinut mitään sille, että hän osasi olla ehkä liiankin mustasukkainen.

Tobyn olisi tehnyt mieli syödä pirtelöä samasta astiasta Sugin kanssa. Säästyisipähän tiskiltä, ja Ronny ehkä huomaisi, ettei Sugiin ollut koskemista. Tai sitten hän voisi itse syöttää Sugille omasta lusikastaan. Se olisi söpöä.
Tobya harmitti, kun kuuli ettei Sugilla ilmeisesti juuri ollut kavereita koulussa. Mutta siihen tulisi muutos, jos Toby alkaisi kulkea tuon kanssa koulussakin julkisesti. Ei hän nähnyt ainakaan mitään syytä siihen, miksi ei voisi kulkea.

Tobya hymyilytti, kun Sugi kertoi, koska he olivat tutustuneet. Kertoisiko toinen vielä enemmän? Tobya se ei ainakaan haittaisi. Hän siirsi kätensä toisen selälle ja silitteli tätä. Mitähän noiden kahden välillä oli? Ei Sugi ollut ainakaan kertonut, että hänellä olisi ihailijoita. Vai mikä Ronny oikein oli? Tobyn teki mieli osoittaa tässä ja nyt, Ronnyn edessä, julkisia hellyydenosoituksia Sugille. Mutta vaarana oli se, ettei Sugi pitäisi siitä, joten mitään dramaattista ei kannattaisi tehdä. Mutta kai Ronny nyt tietäisi, ettei scenepoika ihan hetero ainakaan ollut? Ei kai se tulisi liian yllätyksenä, jos toinen poika olisikin kiinni Sugissa?

Toby silitteli vielä Sugin selkää ja seurasi toisen ilmeitä ja reaktioita. Hän siirsi kätensä huomaamattomasti toisen lantiolle, ja piteli sitten sieltä kiinni hellästi. Ainakin sai olla taas vähän kiinni toisen kehossa, vaikka nyt olikin paita päällä.

Sugita vilkaisi hieman Tobyyn, kun tuo ilmoitti, että se mistä tuo tykkäsi oli ihan sama. Oliko toinen nyt suuttunut? Vai kenties mustasukkainen? Oliko Ronnyn käytöksessä jotain outoa? Onneksi tuo kuitenkin hymyili hänen kerrottuaan heidän tapaamisesta. Kylmät väreet vilahtivat Scenen selkää pitkin, kun toinen oli sitä alkanut silittelemään. Toiselle hymyiltiin lämpimästi. Varovasti sinipää painoi kätensä Tobyn käden päälle. Se kun oli hänen lantiollaan. Pienesti hän silitti sitä peukalollaan. Ronny väkerteli hyräillen itsekseen, mutta vilkaisi sitten heitä. Tuo katsoi heitä pitkään, selvästi yllättyneenä, muttei sanonut mitään. Eihän tuo ollut koskaan nähnyt häntä näin lähellä ketään toista ihmistä. Saati sitten poikaa?


"Tuletko Sugar auttamaan?" Emo ilmoitti sitten huultaan purren. Se ei kuitenkaan näkynyt kaksikkoon päin, sillä Ronnyn katse oli kipossa tiskialtaan päällä. Hieman hämillään ja vastentahtoisena Scene nousi sipaisten samalla pienesti Tobyn poskea. Aivan uhallaan Ronny oli toisen pyytänyt luokseen. Miksi Toby oli niin saamarin lähellä hänen Sugitaansa? Eikö HÄNEN kuuluisi olla se joka silitteli Sugin selkää. Hänhän oli yrittänyt vikitellä tuota jo kuukausia...
"Niin?" Sugita kysyi sitten asteltuaan lyhemmän pojan vierelle. Ronny väläytti tuolle leveän ja hieman flirttaavan hymyn.
"Haluutko sä painella tehosekottimella, jos mä pidän kippoa paikallaan, muru?" Tuo huomautti ja vilkaisi hieman Tobyyn. Ei niinkään nätisti. Lähinnä ilme kuvasti lausetta; "HahHah Minä sainkin Sugin tänne!"

Tobysta tuntui hyvältä, kun hän tunsi pientä silitystä kämmenellään. Eihän Sugi niin olisi tehnyt, jos olisi unohtanut Tobyn samantien toisen emon ilmestyessä paikalle? Taistelua ei siis ollut vielä hävitty, puhui tuo toinen sitten miten pehmoisia tahansa. Toby myös huomasi hymyilevänsä hieman enemmän, kun Ronny katsoi heitä yllättyneenä. Niin, katso nyt meitä tässä, kun me ollaan söpöjä yhdessä!

Kohta Tobyn harmiksi Ronny pyysi sinipäätä auttamaan. Mutta noustessaan tuo kosketti Tobyn poskea, sentään. Kuin olisi ilmoittanut, että tulee pian takaisin. Siltä Tobysta ainakin tuntui, ja sitä hän toivoi.
Mutta Tobyn mieli musteni taas. 'Muru'. Miksi tuo kutsui Sugia hellittelynimillä? Sugi ei ollut kuitenkaan vastannut noihin sanoihin millään tavalla... Ja eikö nyt Ronny olisi pärjännyt omilla käsillään tehosekoittimen ja kipon kanssa, vai oliko hän vain niin avuton?
Toby ei pitänyt lainkaan ilmeestä, jolla Ronny häntä vilkaisi. Se vaikutti jotenkin ilkikuriselta ja voitokkaalta. Ja Sugita oli siellä, hänen luonaan.

Eihän sen näin pitänyt mennä, ei alkuunkaan... Tobyn oli pitänyt saada viettää rauhallinen, mukava ilta ja yö suloisen Sugin kanssa. Mutta nyt joku oli tunkeutunut heidän hetkeensä. Toby ei tiennyt mitä ajatella. Halusiko Ronny väkisin viedä Sugin, vai oliko Sugi tosiaan jättänyt jotakin kertomatta? Ei Toby oikein osannut uskoa, että Ronny muuten vain olisi kutsunut Sugia muruksi. Eivät ystävät, varsinkaan pojat, niin tee.
Toby ei halunnut olla epätietoinen. Kun hän huomasi, että noiden kahden sekoitteluhetki oli lopuillaan, hän tarttui Sugia kädestä ja veti häntä hellästi itseensä päin. "Jutellaan", hän sanoi, mutta ilme ei ollut niin hellä.

sugita paineli tehosekoittimella jäätelön ja maidon sekoitusta, samalla kun Ronny lisäisi mielinmäärin lisukkeita sinne. Heti kun Scene kerkesi sammuttaa koneen, oli Toby napannut häntä kädestä kiinni ja vetänyt itsensä luo.
"Okei?" Hän totesi hieman ihmeissään. Toinen näytti hieman oudolle. Sugi piti toista kädestä kiinni ja veti tuon perässään olohuoneen puolelle.
"Mikä on?" Sugita kysyi aidosti ihmeissään. Mikä Tobyllä oli? Eihän tuo vain tahtonut lähteä?

Ronny mutristi tyytymättömänä huuliaan, kun Toby vei Sugitan toiseen huoneeseen. Hän ei pitänyt yhtään tuosta Tobystä. Ei niin yhtään! Ehkä hän voisi laittaa chiliä tuon pirtelöön... Monkeypoika alkoikin kierovirne naamallaan kaivella kaappeja, jotta löytäisi mausteita. Hänhän ei Sugista luopuisi taistelutta. Se oli niin varma kuin hänen lisänimensä oli Monkey.

Olohuoneeseen päästyään Toby katsoi Sugia vakavasti silmiin.
"Mitä toi oikein on?" hän kysyi. "Jätitkö sä kuitenkin jotain kertomatta?" hän vielä jatkoi, ja tunsi kuinka kyyneleet pyrkivät hänen silmiinsä. Hän kuitenkin yritti olla vahva eikä tahtonut itkeä juuri nyt, hän vain räpytteli silmiään ja puri huultaan.
Tobylla pyöri mielessä kaikenlaista. Pitäisikö hänen ryhtyä uhmakkaaksi teiniksi ja painua pois ovet paukkuen? Mutta sitten Sugi jäisi tänne kaksin Ronnyn kanssa. Sitä Toby ei halunnut, vaikka häntä nyt kovasti harmittikin.

"Mä luulin, että sä sanoit ettei sulla ole koskaan ollut ketään..." Toby sanoi hiljaa. Hän ei tiennyt, mitä ja ketä pitäisi tällä hetkellä uskoa. Poika nieleskeli, ja yritti olla änkyttämättä tai nyyhkyttämättä. Estoista huolimatta yksi pieni kyynel kuitenkin pääsi pakoon Tobyn silmän nurkasta. Hän ei halunnut huomioida sitä, vaan kyynel sai rauhassa valua hiljaa alas hänen poskeaan.

Sugita avasi suunsa ihmetyksestä. Toby näytti siltä, että voisi alkaa itkemään.
"Kertomatta? Mitä minä jätin kertomatta? Mikä on mitä? Onko kaikki okei?" Scene kyseli hieman huolissaan ja painoi hennosti kämmenensä Tobyn poskelle. Sitten emo tarkensikin hieman sanojaan, vaikkakaan vieläkään Sugi ei täysin ymmärtänyt toisen tarkoitusta.
"Ei minulla ole ollutkaan?" Hän vastasi rehellisesti ja hieman ihmeissään edellen. Sinipää ei nyt tajunnut mistään mitään. Oliko hän tehnyt jotain väärin?

"Minä en ymmärrä nyt mistä sinä puhut..." Sugita totesi hiljaa ja puri hieman alahuultaan. Mikä Tobyn oli? Oliko tuo nyt jo pettynyt häneen? Eipä siinä pitkään ollutkaan mennyt, kun Scene oli jo ehtinyt pilaamaan kaiken.

Ronny veti keittiönpyödän äärestä penkin tiskialtaan vierelle ja nousi sen päälle. Hän kaiveli yläkaappeja, muttei löytänyt mitään mausteita. Ei yhtään mitään! Eikö tässä talossa käytetty edes suolaa?! Ei edes sitä ollut löytänyt. Sokeria oli kyllä ollut monta pussia, mutta ei mitään muuta. Yksi lihaliemikuutio oli löytynyt, mutta sitä oli hankalaa sotkea kylmään pirtelöön. Jospa hän sulattaisi sen jotenkin ensin...

Toby kuunteli Sugia, joka vaikutti melko hämmästyneeltä. Totta tuo vaikutti puhuvan, eikä Toby olisi halunnutkaan uskoa, että toinen alkaisi valehdella hänelle. Ja kun oli vielä painanut kämmenensä Tobyn poskelle, ei tuollainen nyt voisi hänelle valehdella.
Eli Sugi olisi tässä asiassa ollut se vastaanottava osapuoli. Uhri, Toby halusi ajatella.
"Häh, etkö sä tajua? Ronnyhan flirttailee sulle ihan täysiä, ja mun nenän edessä!" emopoika sanoi, mutta hieman hiljempaa, ettei Ronny kuulisi.
"Mä luulin, että sä olisit huomannut sen. Sehän kutsuu sua muruksi ja kaikkea... Se katsoi muakin jotenkin... Ilkeästi", Toby selitti.
"Onko se tehnyt sulle jotain muuta?" hän vielä halusi tietää.

Toby ei oikein ymmärtänyt, kuinka Sugi oli ollut ollut niin sinisilmäinen, jos ei tosiaan ollut huomannut Ronnyn flirttiä. Vai oliko tuo sittenkin haastanut hänet nyt, kun kerran Sugilla oli toinen poika? Ehkä pojan flirtti olikin ollut aiemmin lievempää... Tai saattoihan se johtua siitäkin, ettei Sugilla juuri tainnut olla kokemusta asiasta.
Tobylle tuli vähän paha mieli, kun oli epäillyt Sugia.
"Anteeksi..." hän sanoi hiljaa ja veti Sugin pehmeään halaukseen. "Mä taidan olla vähän mustasukkaista typpiä."

Sugitan ilme muuttui entistä yllättyneemmäksi, kun Toby kertoi mistä kiikasti. Häneltä oli miltei silmät tippua päästä.
"Ei hän flirttaile? Aina se on ollut tuollainen. Niin kauan kun ollaan tunnettu. Ja hellittely nimillä se kutsuu kaikkia ystäviään." Scene vakuutteli. Ei hän uskonut että Ronny hänelle flirttailisi. Miksi ihmeessä? Eihän hän ollut läheskään samalla tasolla kuin yksikään tuon edellisistä poikaystävistä tai ihastuksista. Ronny kun kertoi hänelle aina kaiken. Joskus turhankin yksityiskohtaisesti. Toby kysyi oliko Monkey tehnyt jotain muuta ja scene jäi miettimään. Ei hän kuitenkaan kerennyt mitään heti vastata, kun poika pyysi jo anteeksi ja halasi. Tyytyväisenä sinipää kietoi myös omat kätensä toisen ympärille.
"Ei se haittaa. Se on aika söpöä. Ei minusta kukaan ole koskaan ollut mustasukkainen." Hän vakuutteli toiselle silitellen toisen selkää.

Itsekseen Sugi mietti oliko Ronny joskus käyttäytynyt flirttailevasti? Jotenkin hän oli aina olettanut, että sellainen toinen vain oli. Käyttäytyihän tuo samalla tavalla useiden muidenkin poikien seurassa. Sugi oli kuitenkin pitänyt toista aina ystävänä. Olivathan he tehneet kaikenlaista. Käyneet kylvyssäkin yhdessä... Sugita irrottautui halauksesta hymyillen.
"Minä en oikeasti usko että kyse on mistään sellaisesta." Hän totesi vielä toiselle.

Toby ei ollut uskoa, että Ronny käyttäytyisi samalla tavalla kaikkia ystäviään kohtaan. Se vain olisi liian outoa. Eikö Ronny ymmärtänyt, että tuollaisella toiminnalla saattaisi särkeä ystävien sydämet? Kyllä Toby tiesi, että jotkut ihastuivat tuollaiseen käytökseen, vaikka se ei Tobya nyt sytyttänyt, ei sitten yhtään. Emopoika toivoi, että Ronnylla ei tosiaan olisi ollut mitään mielessä... Tuollaiset kun saattavat keksiä viedä toisten kumppanit ihan yhtäkkiä. Eikä Toby halunnut sitä.

Toby ja Sugi halasivat ja Sugi silitteli toisen selkää. Toby hymyili, vaikka olikin vielä hieman huolestunut siitä, mitä oli tulossa. Jospa hän vain pitää Sugia silmällä, niin toinen ei katoa mihinkään vaikka joku sitä yrittäisikin. Sugiin Toby kyllä luotti, mutta Ronnyyn ei, ei tosiaankaan. Toisen olemuksessa vain oli jotakin sellaista, että Tobyn piti olla varuillaan.

Sugi irroittautui ja sanoi taas jotain. "Okei... Jos sä niin sanot", Toby vastasi ja antoi nopean pusun toisen poskelle. "Mutta... olehan varuillasi? Kun.... minä en halua menettää sinua samantien..." hän jatkoi vielä hiljaa, ja vilkaisi sitten keittiön suuntaan.
"Mennäänkö takaisin?"

Sugita nyökkäili hieman vakuudeksi Tobylle ja hymyili.
"Et sinä minua ole menettämässä. Miksi Ronny edes minusta pitäisi?" Hän huomautti sitten ja asteli takaisin keittiöön, istahtaen penkille. Hetken hän katsoi Ronnyn puuhia. Tuo ei ollut tajunnut häntä.
"Etsitkö sinä jotain?" Hän kysyi sitten ja emo vaikutti säikähtävän. Hyvä ettei tippunut penkiltä alas, millä seisoi. Hiukset vain heilahtivat, kun tuö pyörähti ympäri.
"En? Tai siis kyllä! Tai en mitään oleellista..." Tuo selitteli ja pomppasi sitten alas.

Scene kohotti hieman kulmaansa, mutta hymyili toiselle, kun tuo asetti pirtelölasin hänen eteensä.
"Kiitos Ronny." Sugi totesi ja katsoi miten huuliaan mutristellen Ronny asetti pirtelön myös paikalle, missä Toby istui ja lopulta myös itselleen. Sugi katseli hieman emoystäväänsä pitkien otsahiustensa alta. Oliko Ronny muka häntä kohtaan jotenkin erilainen? Miksi hän ei ollut itse huomannut sitä? Ehkä Toby oli oikeasti vain mustasukkainen. Siitähän se varmasti vain johtui.
"Meinasitko sinä kauankin viipyä?" Sugita kysyi sitten ja Ronny nosti katseensa sceneen. (Tarkasti vilkaisematta Tobyyn)
"Johtuu mitä te olette aikeissa tehdä. Jos se on jotain hauskaa, niin minä en kyllä lähde mihinkään. Tosin, jos se olisi tylsää, niin en minä siltikään lähtisi."

Toby hymyili, kun toinen sanoi ettei hän Sugia menettäisi. Mutta silti hän ei voinut olla ihmettelemättä, kuinka toinen ei huomannut Ronnyssa mitään. Ja kuka nyt Sugista ei pitäisi? Tobyn oli vaikea uskoa, etteikö Ronnylla olisi jotakin ilkeää mielessä. Ei ilkeää Sugia kohtaan, mutta häntä kylläkin.
Toby lähti Sugin perässä keittiöön ja istui samantien Sugin viereen penkille. Toby joutui tällä kertaa jopa pidättelemään nauruaan, kun Ronny vaikutti siltä, että oli tipahtamaisillaan penkiltä. Hah, ihan oikein tuolle. Mitäs seisoskeli tuoleilla. Mutta toisaalta olisi ollut ikävämpi juttu jos tuo olisi tipahtanut - ei sen takia, että häntä olisi sattunut, vaan sittenhän tuo olisi saanut oikein syyn vikitellä Sugia, pyytää toista hoivaamaan ja niinhän tuo saisi sympatiat puolelleen. Parempi näin, että hölmö vain säikähti.

Toby kurtisti hieman kulmiaan, Ronny oli taas kerran niin epäilyttävä. Nytkin selitti jotakin hyvin epämääräistä, etsikö se vai eikö se etsinyt mitään? Emopoika ei kuitenkaan jaksanut ajatella sen enempää, kun toinen emo ojensi hänellekin pirtelön. Sentään jotain ystävällistä tuossakin vaikutti olevan.
Kun Sugi kysyi Ronnylta pojan vierailun kestosta, Tobyn sydän alkoi läpättää. Eihän tuo olisi kysynyt siitä jo nyt, jos haluaisi Ronnyn viipyvän pitempäänkin? Tobylla ei ollut mitään sitä vastaan vaikka tuo häipyisi saman tien. Saisipa hän olla rauhassa kahdestaan Sugin kanssa.

Mutta Ronnyn vastaus ei miellyttänyt Tobya sitten pätkääkään. Miten tuon sitten saisi poistumaan? Hauska tai tylsä tekeminen ei toimisi, mikäs sitten toimisi? Tobylle ei tullut aluksi mieleen mitään, millä Ronnyn saisi häädettyä. Tai ehkä... Jos Toby kävisi oikein läheiseksi Sugin kanssa tässä Ronnyn silmien edessä. Ehkä tuo vaivaantuisi niin paljon, että lähtisi? Mutta siinä oli sekin vaara, että myös Sugi tuntisi olonsa vaivaantuneeksi. Sekään ei olisi hyvä.
Miettiessään suunnitelmia Toby maistoi pirtelöä. Heti kun aine tavoitti Tobyn makunystyrät, poika nyrpisti nenäänsä ja vei kätensä suunsa eteen.
"Hyi hemmetti!" hän huudahti, kun sai ällötyksen nieltyä.

Ronnyn huulille nousi virne. toby oli juonut hänen litkuaan. Ei hän ollut siihen kuin kourallisen suolaa. Sugita taas katsoi silmät ihmetyksestä suurina Tobyä.
"Mikä sinulle tuli?" Hän kysyi ja katsoi omaa pirtelöään. Hän imaisi siitä hieman. Se oli hyvää! Jotenkin siinä maistui paljon erilaisia makuja.
"Sori, Toby. Mä varmaan sotkin sun kohalla suolan ja sokerin." Ronny virnisti hieman ilkikurisesti ja nappasi lasin toisen edestä ja kävi viemässä sen tiskialtaalle.

Scenepoika katsoi hiustensa alta Tobyä. Tuo kyllä vaikutti Ronnyn kohdalta tahalliselta teolta. Miten joku sotkisi vahingossa juuri yhteen sokerin ja suolan? Oliko Monkey sitten mustasukkainen?
"Pyydän häntä kohta poistumaan." Hän sanoi sitten ääneti ja toivoi Tobyn osaavan senverran lukea huulilta.
Ronny istahti takaisin pöytään ja imaisi omaa pirtelöään.
"Miten se sinun jalka voi? Kävit siellä lääkärissä vai mitä?" Emo kysyi sitten ja posket valahtivat Sugilta samantien punaisiksi.
"Ihan hyvin. Ne korjas sen."

Toby katsoi Ronnya vihaisesti alta kulmien. Miten tuo saattoi tehdä näin, ja vieläpä lähes myönsi sen? Tobya ärsytti ja vihastutti. Hemmetin ääliö. Normaalisti Toby oli rauhallinen tilanteissa, joissa häntä loukattiin, mutta nyt hänen teki rehellisesti mieli vetää toista pataan. Mutta ei tässä, ei Sugin edessä. Kai nuo silti ystäviä olivat, eikä Toby alentuisi tappelemaan suloisen murusensa ystävien kanssa, vaikka ärsyttäisi kuinka.
"Just joo", Toby äyskäisi turhautuneena ja jäi seisomaan kädet puuskassa.

Toby nyökkäsi Sugin äänettömälle viestille. Tarkkaan poika ei siitä selvää saanut, mutta jotakin poistumisesta se taisi olla. Toby helpottui, kai he nyt viimeinkin saisivat olla kahden?
"Mitä, mitä sun jalalle on käynyt?" Toby kysyi sitten ihmeissään kun kaksi muuta puhuivat jotakin jalasta ja lääkäristä. Tobyn hoivavietti heräsi ja hän tahtoi, ettei toinen joutuisi rasittamaan itseään. Siispä Toby istui taas penkille, ja taputti nyt reisiään.
"Tule syliin", hän kehotti Sugia ja katsoi tuota nyt jo rauhoittuneella katseella. Hah, Ronny saisi nähdä että kuka on kenenkin puolella.

Kevyt puna kohosi Sugitan poskille, kun Toby kysyi jalasta. Miksi Ronny oli ottanut asian edes puheeksi?
"Kaaduin erään kaverin kanssa pyörällä ja satutin hieman jalkani. Ja kun minun jalkani on...Tuota...Erilainen kuin muiden." Sugita alkoi selittämään hieman vaivautuneena, mutta Ronny puhui päälle.
"Se on metallinen." Emo ilmoitti innoissaan ja scenepoika naurahti. Se oli Ronnystä aina ollut hirveän siistiä. Sitä Sugi ei ymmärtänyt. Tosin, toinen ei tainnut ymmärtää, millaista kipua jalka usein aiheutti ja minkälaiset muistot se sai aikaan. Ei siitä Ronnyä voinut syyttää. Tuolla ei aina ajatus juossut ihan täysillä.
"Niin. Se on rakennettu metallista uudestaan. Minulla menee molemmilla puolilla koko jalkaa paksut arvet. Sitten kun kaaduin pyörällä, niin joku ruuvi varmaan meni löysälle tärähdyksen johdosta. En oikein tiedä tarkemmin, kun ei ne selittäneet." Sinipää selitti hieman nolona ja ujona, mutta siirtyi sitten Tobyn pyynnöstä istumaan toisen syliin ja hymyili hieman.

Ronny avasi suunsa ihmetyksestä, kun Sugita siirtyi istumaan Tobyn syliin. Noilla taisi oikeasti olla jotain juttua. Poika kurtisti kulmiaan. Tyhmä Toby. Nyt jos hän olisi aikoinaan sattunut iskemään toisen, niin hänellä olisi oikeus kieltää noita seurustelemasta. Tai jos hän olisi ollut Sugin kanssa joskus lämpimissä väleissä...
"Minun kai pitäisi lähteä. Saisitte puuhailla ihan keskenänne täällä." Poika huomautti selvästi katkeruutta äänessään.
"Älä ole ilkeä Ronny... Minä voin nähdä sinua huomenna. Mutta tahtoisin kyllä nyt olla Tobyn kanssa kahdestaan..."

Toby oli lievästi hämmentynyt kun Sugi puhui jalastaan. Mutta hän tajusi tilanteen kun vähän ajatteli, olihan tuo ymmärrettävää sen perusteella, mitä toinen oli hänelle kertonut. Voi pientä raukkaa.
Toby alkoi silittää Sugin selkää, kun tuo istui syliin. Teki niin hurjasti mieli halata, mutta Toby ei edelleenkään ollut täysin varma toisen suhtautumisesta julkisiin hellyydenosoituksiin. Vaikka johan Sugi tuli istumaan syliin!
"Voi sinua pikkuista", Toby lausahti ja katseli Sugia pää kallellaan - ja jätti Ronnyn nyt ihan tarkoituksella näkökenttänsä ulkopuolelle. Vaikka kyllä Tobya kiinnosti vilkaista toisen emon ilmettä, kun hän siirsi kätensä varovasti silittämään toisen reittä.

Toby ei voinut estää itseään hymyilemästä leveästi, kun Ronny ilmoitti lähtevänsä. Vihdoinkin! Vihdoin hän saisi olla Suginsa kanssa kahden. Nyt edes se ei häirinnyt, että Sugi saattaisi nähdä Ronnya huomenna. Mikäli tästä jotain syntyisi, he varmasti rakentaisivat tämän illan - ja yön? - aikana luottamusta, ja jos Sugi todella haluaisi Tobyn, ei toinen varmaankaan lähtisi enää Ronnyn viettelyihin. Siihen Toby halusi uskoa, ja sitä hän toivoi.
Toby hillitsi hymynsä ja katsoi Ronnya voitonriemu silmissään. Hän ei kuitenkaan tahtonut alkaa leveillä tai muutenkaan pullistella Sugin edessä, se ei olisi kovin tyylikästä. Sen sijaan poika vain tyytyi sanomaan Ronnylle neutraalilla äänellä: "Okei, moikka."
Toby mietti vielä Sugin sanomisia. Hän tahtoi olla kahdestaan. Ja vielä sanoi sen ulkopuoliselle henkilölle. Tobyn sydän tykytti onnesta, ei noin sanottu jos jotain haluttiin salailla.

Sugi vilkaisi ensin hieman Ronnyä ja sitten Tobyä. Nuo eivät tainneet tosissaan nyt tulla toimeen keskenään. Ainakin innokkaasti Tobykin toivotteli moikat, vaikkakin ääni oli neutraali. Scene hymyili hieman Ronnylle, joka nousi tuolista ja asteli eteiseen.
"Minä käyn sille sanomassa heipat vielä." Sugi kuiskasi sitten Tobylle ja nousi astellen pienen emopojan luo eteiseen.
"Anteeksi, Monkey. Me olemme Tobyn kanssa ihan tutustumisvaiheessa vielä ja siksi tahtoisimme olla kahden." Sinipää selitti vaimealla äänellä ja katsoi miten toinen kiskoi tennarit jalkoihinsa äkäisen oloisena.
"Minä olen oikeasti pahoillani, että joudut lähtemään vaik-"
"Pidätkö sinä hänestä oikeasti Sugita?" Pystytukkainen Ronny kysyi, kun pääsi takaisin seisoma asentoon. Tuo kiskoi farkkutakin päälleen ja tapitti katsoa sinisillä silmillään Sugia.

Scenepoika nielaisi hieman ja vilkaisi muutamien metrien päässä keittiössä olevaa Tobyä. Kyllä tuo kuuli heidän keskustelun. Hitaasti Sugi nyökkäsi.
"Pidän. Minä pidän hänestä." Tuo myönsi ja katsoi tiukka ilme kasvoillaan olevaa Ronnyä. Tuo nyökkäsi takaisin.
"Ei sinun sitten pidä pyytää anteeksi. Kunhan et unohda minua, jos te alatte seurustella tai jotain. Muuten alan pikku stalkkeri apinaksi, ettekä pääse minusta ikinä eroon." Tuo selitti ja vino hymy komeili jo tiukan ilmeen tilalal Ronnyn kasvoilla. Sugita naurahti hieman ja haroi hiuksiaan.
"Kiitos Ronny. En minä sinua voi unohtaa."

Toby päästi vastahakoisesti Sugin menemään vielä eteiseen - hän ei tahtonut olla heti aluksi aivan liian takertuva. Toby katsoi toisen perään ja jäi haaveilemaan. Nyt he saisivat olla kahden, mutta kuinka kauan, sitä Toby ei tiennyt. Saattoihan Sugilla olla muitakin yhtä innokkaita tuttuja, jotka noin vain tulisivat kylään. Vaikka kovin montaa Ronnya nyt tuskin tusinaan mahtuisi.
Emopoika istui hiljaa penkillä - ei hänen ollut tarkoitus salaa kuunnella, mutta jos hän oli hiljaa, hän kuuli kyllä kaksikon puheet eteisestä. Ei poika viitsinyt alkaa metelöimäänkään itsekseen, herättäisi vain ihmetystä noissa kahdessa.

Tobyn kasvoille syttyi pieni puna vienon hymyn lomassa - Sugi tunnusti Ronnylle suoraan, että hän piti Tobysta. Toinen oli niin söpö! Sugin viimeiset sanat Ronnylle eivät jääneet edes häiritsemään, mitä siitä vaikka hän ei unohtaisikaan ystäväänsä, hänhän piti Tobysta. Ja niin sen pitikin olla. Toisella sai tietenkin olla poikia kavereina, ei toista voitu vaatia luopumaan ystävistään, jotka hän oli tuntenut pitempään. Toby yritti ymmärtää, ettei hänkään pääsisi eroon Ronnysta kokonaan, mutta hän uskoi luottavaisesti, ettei toinen alkaisi kiusaamaan Tobyn ollessa Sugin kanssa.

Toby jäi kuuntelemaan, koska ovi sulkeutuisi. Hän viritti suloisen hymyn kasvoilleen helposti, kun oven ääni kuului. Seuraavaksi poika levitti kätensä ja sanoi pienellä äänellä, mutta kuuluvasti: "Tuu antaa hali."

Ujosti hymyillen Sugita asteli Tobyn luo ja käpertyi halaamaan tuota. Toisaalta häntä hävetti kamalasti se että tuo oli kuullut hänen puheensa Ronnylle, mutta toisaalta hän oli vain iloinen siitä. Ainakin toinen tiesi nyt mitä hän ajatteli hänestä!
"Haluutko et mennään jo sänkyyn pötköttelemään?" Scenepoika kysyi sitten hymyillen hieman. Olihan kello kuitenkin enemmän jo yönpuolella kuin illan. Oli aika outoa että Ronny oli edes tähän aikaan paikalle tupsahtanut. Hetken Sugi oli hiljaa, kunnes käänsi katseensa kylpyhuoneeseen päin. Pesukone ei enää surissut. Tobyn paita olisi siis valmis.
"Sinä voit mennä tonne mun olemattoman pieneen huoneeseen jo, niin minä käyn laittamassa paitasi kuivumaan ja sammuttelen valoja."

Vaaleapoika suukotti sitten kevyesti emopojan nenänpäätä ja kipitti sitten kylpyhuoneeseen. Paria nappia paineltiin ennen kuin pesukoneen ovi avattiin. Paita ripustettiin katossa roikkuvaan naruun kuivumaan. Hänestä oli ihanaa että Toby jäisi hänen seurakseen. Vaikka he olivatkin tunteneet vasta vähän aikaa, jotenin Sugitasta tuntui, että ne muutamat minuutit olivat oikeasti vuosia. Ehkä he olivat tavanneet jo edellisessä elämässä?

Toby kietoi kätensä Sugin ympärille ja painoi kasvonsa toisen hiuksiin.
"Voidaan me mennä, juu", hän sanoi hymyillen ja henkäisi.
Toby suuntasi askeleensa Sugin huoneeseen, kun scenepoika lähti hakemaan paitaa. Toby saavutti huoneen ja kävi pitkälleen keskelle sänkyä. Joko Sugi joutuisi painautumaan oikein hänen kylkeensä kiinni, tai sitten joutuisi tulemaan makoilemaan hänen päälleen. Toby tirskahti. Senkin hassu poika, noin hupsuja ideoita jo nyt keksi!

Toby vei kätensä niskansa taakse ja huokaisi. Hän katseli taas ympärilleen huoneessa, pisti merkille joitakin yksityiskohtia, eipä hän ollut viimeksi ehtinyt kaikkea katsella. Eikä varsinkaan vaakatasosta.
Emopoikaa hymyilytti - koska viimeksi hän oli hymyillyt näin paljon? Siitä oli varmaankin jo jonkun verran aikaa. Ei hänellä ollut ollut pitkään aikaan näin mukava, hyvä ja onnellinen olo. Hän oli vasta tavannut tämän pojan, ja jo nyt he olivat ehtineet vaikka miten pitkälle. Toby ei viitsinyt vielä ajatella tulevaa yötä ja aamua - antoi kaiken mennä omalla painollaan, Sugin tahtiin.

"Hei pupu", Toby huudahti ja punastui sitten itsekin. "Mihin jäit?"

Juuri kun toinen huhuili häntä Sugita ilmestyi oven suuhun. Tobylle hymyiltiin hieman.
"Tässähän minä.Sammutin telkkarin ja olohuoneen valot." Hän selvensi ja kyykistyi sitten. Sangun alustaa kaiveltiin jälleen, kunnes vaaleanpunainen paituli otettiin esille ja laskettiin sängynreunalle. Sitten sängynpäälle kavuttiin ja komeroon laitettiin valot ja ovi vedettiin kiinni. Nyt kun hänen "huoneessaan" oli kaksi ihmistä, se vaikutti entistä ahtaammalta. Eihän siinä ollut kuin sänky ja hylly katon rajassa...Onneksi katto oli korkealla. Sugita mahtui juuri seisomaan ja niin hän tekikin.
"Minä vaihdan yöpuvun jo päälle." Hän ilmoitti sitten Tobylle hymyillen hieman ujona ja käänsi tuolle selkänsä. Paita heitettiin jälleen pois, mutta nyt lähtivät farkutkin. Näin ollen toiselle paljastui toinen jalka, jota halkoivat pitkät arvet. Olihan hän aiemmin kertonut jalastaan toiselle. Näytti se muutenkin hieman erilaiselta kuin toinen. Se oli reilusti vaaleampi. Selvästikään veri ei siinä kiertänyt ihan kunnolla.

Paituli vedettiin päälle ja sen alle jääneet vaaleat hiukset vedettiin pois. Nyt toisen suuntaan käännyttiin ja varovasti poika istuutui sängyn nurkalle.
"Saanko mä tulla sun viekkuun?"

Toby hymyili Sugille, kun toinen tuli huoneeseen. Suloisuus kertoi alkavansa vaihtaa vaatteita, joten Toby jäi katselemaan. Toinen tosin kääntyi selkä häntä kohti, mutta se oli ymmärrettävää. Olisi Tobykin niin tehnyt, jos olisi vielä ujompi poika.
Tobyn katse siirtyi Sugin jalkaan. Se oli kyllä erilainen, mutta Toby ei jaksanut tai halunnut välittää asiasta. Se oli seuraus asiasta, johon Sugi ei voinut itse vaikuttaa, eikä se oikeastaan edes häirinnyt emopoikaa.

Sugi veti päälleen vaaleanpunaisen paitulin, ja Tobyn hymy venyi entisestään. Miten joku voikin olla noin söpö? Ei tuollaista voinut ihminen ymmärtää, oliko toinen sitten tavallinen ihminen laisinkaan? Tähän Toby tiesi jo vastauksen - ei, Sugi ei ollut tavallinen.
"Ehkä sinun täytyy tulla tähän näin", Toby sanoi virnuillen ja taputellen sänkyä, kun toinen kysyi lupaa tulla viereen.
"Tiedätkö mitä... Olet ihanin, suloisin ja söötein olento maa päällä tuo paita päälläsi", Toby sanoi sitten ja ojensi kätensä tavoitellen halausta.

Hymyillen hieman ujosti Sugita istahti ensin toisen vierelle, kunnes laskeutui toisen kainaloon, kietoutuen Tobyä vasten. Kevyt puna kuitenkin kohosi hänen kasvoilleen, kun tinen kehui häntä jälleen.
"Voi kun sinä kehut niin kamalan paljon ja minä en ole tottunut sellaiseen." Blondi naurahti hieman ja suukotti toisen poskea. He olivat edenneet asinoineen ja tutustumisineen todella todella nopeasti. Yleensä sellainen olisi haitannut Sugia, mutta ei nyt. Hän piti aidosti Tobystä ja varmasti toinen hänestäkin. Ei kai tuo muuten kehuisi häntä niin paljon? Ihastuksen perhoset tuntuivat mukavalta massussa.

"Pitäisikö valot sammuttaa jo?" Scenepoika kysyi sitten, nostaen hieman päätään ylöspäin, jotta näkisi toisen kasvot kunnolla. Toinen jäisi nukkumaan siihen. Hänen viereensä. He nukkuisivat yhdessä samanpeiton alla, jakaen kaksi muhkuraista tyynyä. Se oli niin söpöä!

"Minä tarkoitan joka ikistä sanaa, jonka sinulle lausun", Toby kuiskasi, kun Sugi oli suukottanut häntä poskelle. Toby kääntyi katsomaan Sugia, ja katsoi tätä silmiin hymyillen.
Toby henkäisi rauhallisen onnellisesti. Miten tässä olikaan käynyt näin - samana aamuna hän oli herännyt arvaamatta lainkaan, mitä oli tulossa illaksi. Hän oli luullut, että päivä olisi samanlainen kuin kaikki muutkin, mikään ei muuttuisi, kaikki olisi sitä samaa paskaa, mitä se aina oli.
Mutta nyt. Nyt kaikki oli toisin - hänellä oli ihana poika kainalossaan, poika, jonka kanssa Toby tunsi olevansa kuin kotonaan. Poika, jonka seurassa kaikki tuntui olevan hyvin, tai edes kääntyvän parempaan suuntaan.
Toby kohotti kätensä ja silitteli Sugin hiuksia, ja vilkaisi tämän suloisia huulia hymyillen.
"Ehkä. Sitten on pimeää. Mitä jos tulee mörköjä? Ehkä meidän pitää mennä yhdessä peiton alle piiloon, ja pitää huolta toisistamme", Toby selitti hassusti hieman hupsuillen.
Toby kiersi kätensä hellästi Sugin ympärille, ja halasi tätä lämpimän rakastavasti. Tässä oli niin hyvä olla - parempi olla kuin pitkään aikaan. Sugin läheisyys tuntui olevan nyt jotakin niin todella nannaa.

"Mistä täältä saa valot pois?" Toby kysäisi, ja etsi katseellaan valonkatkaisijaa. Sen verran vähän aikaa Toby oli tässä huoneessa viettänyt, ettei ollut ehtinyt niin pieniin ja turhempiin yksityiskohtiin kiinnittää huomiota. Hän ei edes välittänyt, olisivatko valot päällä koko yön, vai olisiko huoneessa pimeää. Hän ei pannut lainkaan pahakseen, että saisi koko pitkän yön katsella ihanaa, kaunista, pientä Sugia siinä vierellään suloisesti tuhisten. Mutta jos Sugi kerran valot tahtoisi pois päältä, niin sitä Toby ei menisi estämään - ehkä toinen kuitenkin halusi ihan oikeasti nukkua, eikä se kävisi ihan leikiten jos valot olivat päällä.

Toby kertoi tarkoittavansa kaikkea mitä sanoi ja se sai Sugitan hymyilemään entisestään. Pian he jo halasivatkin ja onnellisena scenepoika sulki silmänsä. Toby tuoksuikin niin hyvältä. Toinen oli niin täydellinen kaikinpuolin ja he olivat vasta tavanneet! Voisiko tässä saada sormilleen? Voisi, mutta sitä ei pitäisi ajatella. Kaikki tuntui liian hyvältä sillä hetkellä. Pian toinen kyseli valokatkaisijasta ja tottuneesti Sugita ojensi hieman kättään ja valot sammuivat pian. Katkaisija oli aivan huoneen nurkassa. Todella epäkäytännöllisessä paikassa, ottaen huomioon että huone oli entinen ruokakomero. Huoneessa oli täysin pimeää. Eihän sinne mistään valoa päässyt. Sitä varten Sugita oli ostanut kattoon tähtiä. Eivät nekään kauaa jaksaneet yleensä hohtaa, kun lamppu ei ollut päällä antamassa voimaa.

Halauksesta irtauduttiin hieman ja toisen pojan hiuksia räpellettiin parin sormen varassa. Ne tuntuivat kivoilta. Toby oli kiva!
"Onko Toby sinun oikea nimesi, vai onko se lyhenne Tobiaksesta, tai jostain?" Sugita kysyikin sitten ja yritti hahmottaa toisen kasvojen olinpaikkaa pimeässä, tuloksetta.